A talented wedding planner is a gift you give yourself

# Emmett’s ootd

”Yeah yeah I got your list… I’ll be fine..ish”, Emmett höpötti puhelimeen ja yritti pitää äänensä varmana siihen asti, kun saisi puhelun tulevan vaimonsa kanssa päätökseen. Emily oli yllättävien työkiireidensä kanssa joutunut lähtemään takaisin Houstoniin ja näin ollen Emmett oli joutunut menemään yksin heidän hääsuunnittelijan luokse. Aluksi Emmett oli epäröinyt ja pyytänyt ajan vaihtamista, mutta Emily oli vakuutellut että luottaisi tulevan sulhasensa makuun. Jos hän kuitenkin epäröisi jossain asiassa, Emily oli kaiken varmuuden vuoksi antanut Emmettin mukaan lappusen, jossa oli vaihtoehtoja ja toiveita. Eipä siinä sitten. Emmett oli ottanut muutaman tunnin töistä vapaata ja jättänyt kerholiivin turvallisesti korjaamolle, kun oli Dodgellaan suunnannut keskustaa kohti. Kerholiivejä yleensä pidettiin lähes poikkeuksetta yllä, mutta Emily oli varta vasten pyytänyt, jos Emmett voisi tehdä poikkeuksen. Kihlatun pointti kyllä ymmärrettiin, koska oltiin menossa hääsuunnittelijan luokse ja joidenkin (=useiden) silmissä ne liivit herättivät ennakkoluuloja ja joissakin pelkoa. Eikä Emmettkään tahtonut heti ensimmäiseksi tehdä hääsuunnittelijansa oloa epämukavaksi, vaikka kerho ja siihen kuuluvat asiat olivat iso osa miestä. Onneksi Emily oli kaiken sen kanssa sinut… Nainen kuitenkin oli kriisiviestinnän ammattilainen.

Liikkeeseen oltiinkin saavuttu ajoissa ja sisälle astuessa Emmett nappasi aurinkolasit silmiltä. Lippiskin ymmärrettiin ottaa pois päästä, kun asteltiin tiskin luokse ja hymyiltiin pienesti sen takana istuvalle naiselle. ”Yeah, hi… Uh, I have appointment or something at two o’clock”, sille virkailijalle selitettiin niskaa hieroen hyvin epämääräisesti ja äärimmäisen vaivaantuneena, koska tällaiset tilantee eivät olleet Emmettille missään nimessä tuttuja. Se mukavanoloinen virkailija nainen oli kuitenkin kehottanut Emmettiä istumaan alas odottamaan ja sitten poistunut paikalta. Emmett ei kuitenkaan voinut istua. Hän tunsi olonsa äärimmäisen epämukavaksi siinä tilanteessa. Hän ei ollut laisinkaan mukavuusalueellaan, sillä semmoiseen ei kuulunut häiden järjestely, tuntemattomat ihmiset ja heidän kanssa rupattelu. Siksi mies ei kyennyt istumaan, vaan seisoskeli paikallaan ja katseli seiniä, samalla kun pyöritteli vasemmassa nimettömässä koristavaa kihlasormustaan. Emmett oli hermostuneisuuksissaan vajonnut omiin ajatuksiinsa, mutta kun takaalta kuului varsin tuttu ääni, se sai miehen kääntymään. Bethin näkeminen nostatti vanhoja tunteita pintaan, mutta se samaan aikaan sai miehen huokaisemaan liiankin helpottuneena. Hetken ajan pieni häkeltyminen oli havaittavissa Emmettin kasvoilta, kunnes huulensa sulivat leveään, helpottuneeseen hymyyn. ”Bessie? Jesus Christ, it’s really you!”, mies naurahti epäuskoisena ja odotti naisen tulevan lähemmäksi. Beth saattoi ajatella että odotettavissa olisi vain kevyt pieni halaus, mutta Emmett sen sijaan koppasi naisen lähemmäksi tultua karhumaiseen halaukseen ja nosti aavistuksen ylös lattialta. ”Yeah, well, I’m the groom”, Emmett totesi hiukan huvittuneeseen sävyyn, rutisti Bethiä ja lopulta laski takaisin tukevasti lattialle.

”I’m fine. We moved back to New York few months ago and... That’s about it. I'm back in the club, working and stuff Tristan and everybody seems to be happy”, selostettiin hyvin yksiselitteisesti niihin kuulumisiin, sillä Emmett voi hyvin oli onnellinen. Kaksikon ottaessa hiukan etäisyyttä toisiin, Emmett kaivoi takkinsa povitaskusta paperinpalan ja ojensi sen Bethiä kohti. ”Yeah, about that... Em gave me this list so I don’t totally screw this up”, hän naurahti vaivaantuneena ja hieraisi samaan sävyyn niskaansa. Hän ei tiennyt mitä kihlattunsa päässä olo pyörinyt kun oli lähettänyt Emmettin yksin häitä järjestelemään. Sen enempää he eivät siinä aulassa seisoskelleet, kun Emmett lähti Bethin perässä naisen toimistoon ja istuutui alas mitä luultavammin hänelle tarkoitetulle tuolille. Hän vei toisen jalkansa koukkuun ja nosti nilkkansa nojaamaan polveaan vasten, samalla kun asetti kätensä kevyesti yhteen ja laski ne syliinsä, nojautuen nyt tuolinsa selkänojaa vasten astetta rennommin. ”So, how are you? I heard you’re some kind of high class elite lady?”, Emmett tiedusteli kevyesti virnistäen ja kohotti kulmiaan – he olivat ehkä kasvaneet yhdessä, samassa naapurustossa ja samojen ihmisten keskellä, mutta kuulemansa mukaan he elivät tällä hetkellä aivan eri maailmoissa. Beth oli päässyt osaksi hienostoluokkaa, kun Emmett edelleen pyöri kerholaisten kanssa. ”I saw your dad and he told me you’re married now so congratulations!”, mies ymmärsi onnitella ja hymyili sanojensa päätteeksi. Emmett oli pistetty ajan tasalle kaikesta tapahtuneesta monen kerholaisen tasolla. Hän seuraavaksi paranteli asentoaan tuolilla ja kurtisti kulmiaan pienesti. ”But yeah, where we are going to start? About the wedding, I mean. I need suit for sure”, tiedusteltiin seuraavaksi ja vilkaistiin nopeasti ympärilleen. ”You have nice office, oli vaikea olla kyselemättä kuulumisia ja sellaisia asioita jotka eivät kuuluneet häiden järjestelyyn millään tavalla. Siitä oli kuitenkin kauan kun he olivat Bethin kanssa viimeksi nähneet ja Emmett halusi tietää mitä naiselle kuului, joten kai se oli ihan normaalia.

”Yeah well... Me neither but when it hits you, it just hits”, Emmett kuittasi ne avioliittopuheet hiukan huvittuneena. Kaikki olivat varmaan ajatelleet ettei mies koskaan löytäisi ketään – ainakaan niillä puhelahjoilla jotka hänelle oli siunattu. Emmett ei liioin pitänyt esillä olemisesta ja siksi vieraiden ihmisten kanssa harvemmin päädyttiin puhumaan mistään muusta kuin säästä. Emilyn kanssa tilanne oli kuitenkin ollut toinen. Eihän siitäkään mitään olisi tullut, jos Emily ei olisi tehnyt aloitetta nuoren Emmettin suhteen. Toisin sanottuna mies oli yhä edelleen yhtä saamaton tekemään aloitetta kenenkään suhteen, aivan kuten nuoruudessaan Bethin suhteen. Nainen kuitenkin laskettiin halauksesta turvallisesti takaisin alas ja naisen hellyydenosoituksille hymyiltiin pienesti. ”I was about saying the same about you. You’re as tiny as I remembered”, Emmett hymähti huvittuneeseen sävyyn naisen sanoille siitä ettei hän ollut muuttunut minnekään. Pituutta oltiin taidettu ainoastaan kasvaa, mutta siinäpä se.

Bethin läheisyyteen jäätiin hetkeksi seisomaan ja sille ojennettiin sitä Emilyn kirjoittamaa paperia. ”Yeah? Well I hope so, because she’s going to kill me if I screw this up”, Emmett tyrskähti vaivaantuneesti ja vei kätensä hetkellisesti puuskaan, ennen kuin lähti naisen perässä sen toimiston suojiin. Työpöydän edustalla olevalle tuolille istuuduttiin alas ja vaikka oltiinkin hyvin kaukana omalta mukavuusalueelta, Emmett yritti ottaa itselleen tuolilla mukavan asennon. Nimenomaan yritti. Bessien kieltäessä olevansa yksi ienosto rouvista, Emmett hymähti vinosti hymyillen. Toisin oli ainakin kuultu, mutta eipä asia liioin Emmettille kuulunut. Mies jäikin sen myötä kuuntelemaan naisen kuulumisia ja puhetta miehestä, jonka kanssa oli mennyt naimisiin. He olivat nähtävästi edenneet suhteessa yhtä nopeasti mitä Emmett ja Emily. ”So you’re saying he’s not… Like us? Shame”, todettiin hiukan huvittuneena, mutta jatkettiin heti perään. ”I’m happy for you”, Emmett sanoi vilpittömästi hymyillen, osaamatta edes ajatella, että Jamesilla ja Bethillä oli ongelmansa suhteessaan. Seuraavaksi Beth olikin jo toppuuttelemassa Emmettiä, kun mies tuntui etenevän asioiden edelle. Hän hymähti hiljaa ja laski katseensa hetkeksi syliinsä, kunnes huokaisi hiljaa. ”Honestly, I just want to get this over with… I’m no good for planning something like this. I just want to get married with Emily and that’s it”, mies myönsi, kun kohotti katseensa takaisin Bethiin, naisen toppuuteltua Emmettin jo menneen asioiden edelle. Emmett halusi vain hoitaa järjestelyt pois alta ja päästä naimisiin rakastamansa naisen kanssa.

Beth alkoi katselemaan sitä Emilyn paperia, joka hyvin kiteytti sen mitä he halusivat häiltä. Klassista, eleganttia ja muodollista – pitkälti kaikkea siis sellaista mitä Emmett ei ollut. Tulevan vaimon toiveita oltiin kuitenkin kunnioittamassa, sillä Emily ei halunnut kerhohäitä. Bethin tiedusteluille nyökkäiltiinkin ponnekkaasti. ”Yeah, of course! They are part of the family so… All the members, theirs and my family. I would like to have small wedding but I know that’s not possible”, Em tiesi hyvin ettei häistä saisi kovin pieniä, kun paikalle haluttiin myös kerholaiset ja heidän perheet. Beth seuraavaksi jo kertoilikin tietävänsä jo hyvän paikan häille, jolloin Emmett kohotti kulmiaan kysyvästi ja siirtyi tuolillaan sen reunalle istumaan, nähdäkseen paremmin naisen tietokoneen näytöllä olevan juhlatilan. ”Wow, that’s cool. I like that and I think Emily would too”, miehen reaktio siihen tilaan kertoi enemmän kuin tuhat sanaa. Leveä hymy painavan nyökkäilyn kera vahvistivat sen, että Emmett todella piti paikasta. Emily varmasti myös, mitä mies nyt omaa kihlattuaan tunsi. Ajomatka ei ollut ongelma, sinne nyt olisi varmasti tavalla tai toisella järjestänyt kaikille kuljetuksen. Prospectit voisivat pahimmassa tapauksessa sen hoitaa, että muut jäsenet ja vieraat pääsisivät turvallisesti juhlapaikalle ja sieltä kotiin.

Emmett otti taas paremman asennon tuolillaan. Se juhlatilan löytäminen jo valoi pientä uskoa mieheen ja Emmett osasi sen myötä myös rentoutua. Seuraavaksi jo tiedusteltiin, miten Emmett ja Emily oli tavannut, jolloin mies rykäisi kevyesti. ”Uh, well, we met at Houston. I went trade school there, became a construction worker and started working at Grayson Construction. So, me and few club members renovated Emily’s kitchen and after we were done, she asked me out” siihen pakettiin kiteytettiin hyvin vaivattomasti se, miten Emmett oli nomadina päätynyt Houstoniin ja miten kyseisen jaoston kanssa oltiin tutustuttu Emilyyn. Koko sen selostuksen aikana miehen kasvoilla kuitenkin koreili lämmin, rakkautta huokuva hymy, joka ei jättänyt paljoa arvailun varaan Emmettin tunteita kihlattuaan kohtaan. ”Em works as crisis communications professional and she has her own crisis management firm… And she’s nine years older than me”, Emmett tunsi tarpeelliseksi vielä kertoa ja hymähti hiukan huvittuneena, samalla kun hieraisi niskaansa taas kevyesti. Yhdeksän vuotta oli iso ikäero, mutta Emmett ja Emily täydensi toisiaan niin monella tavalla, ettei Emmett uskonut koskaan tapaavansa ketään sellaista. Paitsi Bethin, mutta heidän nuoruuden rakkaus oli mitä oli, eikä kumpikaan ollut aikanaan saanut mitään aikaiseksi sen suhteen. ”She is good at what she does and I think that’s why she doesn’t mind me belonging to the club. All the guys like her, my mom adores her and well… I don’t know anyone who wouldn’t like her”, kertoiltiin, samaan aikaan kun kätensä hakeutuivat puuskaan rinnalleen. Ainoa, joka ei ehkä ollut kauhean mielissään kihlatustaan oli Tristan, mutta veljen kanssa ei oltukaan sitten sen suuremmin asiasta puhuttu. Ehkä joskus, ennen häitä. ”But yeah, that’s about it”, Emmett kohautti olkiaan vähättelevästi, katseensa laskeuduttua hetkeksi Bethin työpöytään, kunnes kohotti sen takaisin naisen kasvoihin ja hymyili. ”What next? Do I have to decide all flowers and other decoration stuff?”, hän kysyi kulmiaan kysyvästi kohottaen. ”Can I just say yes to all this? I know this is going to be more important think to Emily than me – I just want to get married and that’s all. There’s no need to get this look like my wedding too”, myönnettiin lähes heti perään. Oli hankalaa yhdistää kerhoa ja sitä mitä Emily toivoi häiltä, siksipä Emmett ei jaksanut sen kummin nähdä vaivaa sen eteen, että asioista olisi saanut hänen näköistä. Hänen näköiset häät olisi ollut kerhohäät; sellaiset missä omat vanhempansa, Savagen vanhemmat ja monet muut olivat menneet naimisiin. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista ja se hyväksyttiin.