member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 17, 2018 21:35:12 GMT 2
Post by moa on Jun 17, 2018 21:35:12 GMT 2
Thursday, June 7th, 2018 - around midday Café near the Pace University campus @ Lower Manhattan Emmet Dixon & Stella Jenkins
Poistuttuaan lauantai-iltana ystäväpariskuntansa Robbien ja Meghanin kihlajaisjuhlista bestmanin tehtävään lupautuneena Emmet oli yrittänyt puolivillaisesti työntää koko asian mielestään. Tai ei ehkä niinkään sitä tehtävää tai tulevia häitä vaan sen, että oli lupautunut hommaan yhdessä Stellan kanssa. Jotenkin lauantaina oli tuntunut, että pettymyksen tuottaminen Robbielle ja Meghanille olisi ollut tilanteessa suurempi paha, mutta jotenkin Emmetistä pahaenteisesti tuntui, että hän oli saattanut olla väärässä. Kaiken lisäksi hän oli luvannut mennä Stellan kanssa kahville, jotta he voisivat puhua halki kaiken. Kaikella Stella oli ilmeisesti tarkoittanut lähinnä sitä, miten he olivat naiivisti kuvitelleet voivansa viedä 20-vuotisen ystävyyssuhteensa myös lakanoiden väliin ilman, että tilanne eskaloituisi siihen, mihin se oli lopulta eskaloitunut. Kyyneliin, naurettavaan rakkaudentunnustukseen, harkitsemattomaan seksiin ja sitten loputtomaan radiohiljaisuuteen. Se oli kai jotain, mistä heidän Stellan mielestä kannattaisi puhua näin puolitoista vuotta myöhemmin. Emmet ei ollut varma oliko samaa mieltä. Omasta nihkeästä asennoitumisestaan huolimatta Emmetin oli ollut mahdotonta unohtaa lupauksensa. Hän oli vähintään puolitietoisesti odottanut Stellan viestiä koko viikon. Keskiviikkoiltana siitä olikin kuulunut ja se oli ehdottanut, että he tapaisivat torstaina puoliltapäivin kahvilassa lähellä Pace Universityn kampusta – siellä nainen ilmeisesti opiskeli – eikä Emmetillä ollut ollut esittää vastaväitteitä. Ei hänellä ollut mitään muutakaan tekemistä nyt, kun hän ei kerran ollut tervetullut takaisin töihin ennen kuin olisi pitänyt vähemmäksi kerryttämiään lomapäiviä. Torstaiaamuna hän oli herännyt liian aikaisin, maannut paikallaan sängyssä yrittäen tavoittaa vielä unta ja lähtenyt lopulta juoksulenkille selvittääkseen päätään. Tulevan keskustelun ajatteleminen teki hänen olonsa epämukavaksi, paljon epämukavammaksi kuin se, jos Stellaa olisi vain joutunut näkemään ohimennen muiden seurassa. Mutta ehkä nainen oli ollut oikeassa ja nämä asiat pitäisi selvittää, jotta he voisivat olla toistensa seurassa edes jossain määrin normaalisti. Emmet oli puoliksi odottanut, että Stella peruisi heidän tapaamisensa viime tingassa kiireisiin vedoten, mutta kun tuolta ei puoli kahteentoista mennessä ollut tullut minkäänlaista viestiä, oli hänen noustava autoon ja ajettava sovitusti lower manhattanille. Parkkeerattuaan autonsa Pace Universityn kampuksen laitamille hän tarkisti vielä kerran puhelimensa ennen kuin lähti etsimään sitä kahvilaa, koska Stella oli maininnut. Kahvila löytyi, Stellaa ei ainakaan vielä. Hän tilasi kahvin mustana vaikka se tuntui melkein ilmiselvän pelkistetyltä valinnalta – jos hän olisi itse tullut tapaamaan jotakuta kahvilaan ja huomannut tuon tilanneen pelkkää mustaa kahvia ilman minkäänlaisia kikkailuja tai edes kuivahtanutta kakunpalaa, olisi hän ehkä tulkinnut, ettei toinen halunnut olla siellä. Mutta hän piti kahvistaan mustana, eikä hän tosiasiassa olisi halunnutkaan olla siellä, joten valinta tuntui yksinkertaiselta. Saatuaan kahvinsa ja maksettuaan sen Emmet vilkuili ympärilleen kahvilassa varmistaakseen uudelleen, ettei Stella ollut vielä paikalla. Kun naista ei edelleenkään näkynyt yhdessäkään puolitäyden kahvilan pöydistä, suunnisti mies ainoaan vapaaseen ikkunapöytään ja istuutui odottamaan. Hän vilkaisi kelloa ranteessaan ja sai huomata, ettei Stella ainakaan vielä ollut myöhässä. Hän oli varannut parkkipaikan löytämiseen enemmän aikaa kuin olisi oikeasti tarvinnut, mikä oli Manhattanilla hyvin harvinaista, mutta ihan positiivinen ongelma. Kovin montaa huikkaa hän ei ehtinyt kahvistaan ottaa ennen kuin kahvilan ovi taas kerran aukeni ja Emmet paikansi ovensuusta Stellan, jonka katse kiersi kahvilaa nyt hyvin samalla tavalla, kuin hänen oli kiertänyt aiemmin. Kun naisen katse lipui ikkunan suuntaan, Emmet nosti vaistomaisesti kätensä kiinnittääkseen tuon huomion.
|
|
member rank Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Jun 20, 2018 21:56:25 GMT 2
Post by missie on Jun 20, 2018 21:56:25 GMT 2
Stella oli kironnut hiljaa mielessään, että oli mennyt edes ehdottamaan yhdessä kahvittelua Emmetille. Halusiko hän todella istua miestä vastapäätä jonkin kahvilan pöydässä ja käydä läpi mitä puolitoista vuotta sitten oli tapahtunut? Rehellisesti sanottuna; ei todellakaan. Stella oli onnistunut vihdoin ja viimein vaientamaan mielestään äänen, joka kehoitti häntä tarkastelemaan omia tunteitaan. Ajatus oli tuntunut ihan liian pelottavalta. Mitä jos Stella olisikin tajunnut rakastuneensa Emmetiin? Miten he olisivat hoitaneet tilanteen? Jos he olisivatkin päättäneet alkaa tapailla toisiaan ja kaikki olisikin päättynyt eroon, olisivat he menettäneet miltei 20 vuoden ajan jatkuneen ystävyytensä. Toisaalta Stella ei ollut sillä hetkellä edes varma, olivatko he Emmetin kanssa enää ystäviä, vai kenties he olivat toisilleen vain joku, jonka he olivat aikoinaan tunteneet.
Koska Stella oli kuitenkin mennyt ja heittänyt ehdotuksen ilmoille, ei hän kehdannut perääntyäkään. Siksi hän oli keskiviikkona laittanut Emmetille viestiä ja he olivat sopineet tapaamisen heti torstaille. Stella yritti suhtautua tilanteeseen kuin laastarin repäisyyn: kirveli hetken, mutta sitten se oli ohi. Parempi se oli kai hoitaa koko homma pois alta mahdollisimman nopeasti, eikä odottaa tapaamista viikon verran miettien tekosyitä, joiden varjolla voisi jättää menemättä. Toki Stella oli koko päivän heti aamusta lähtien miettinyt miten voisi tahdikkaasti perua tapaamisen Emmetin kanssa, mutta totta puhuen nainen ei ollut keksinyt ainoatakaan syytä. Ei ainakaan sellaista, ettei olisi vaikuttanut turhan läpinäkyvältä.
Niinpä nainen oli suunnistanut kampukselle, jonka lähettyvillä olevassa kahvilassa kaksikko oli sopinut tapaavansa. Stella yritti saada opintonsa mahdollisimman nopeasti suoritettua, joten hän oli lomailun - tai työnteon - sijaan ottanut muutaman kesäkurssin. Taloudellinen taakka ei juurikaan painanut naisen harteita, kun Grayson maksoi kaiken mitä Stella vain kehtasi pyytää. Siksi hän ei ollutkaan tavalliseen tapaan buukannut itseään niin monelle kuvauskeikalle ja muotinäytökseen kuin mahdollista, vaan oli oikeastaan jättänyt mallin työt melkein kokonaan. Satunnaisia keikkoja lukuunottamatta Stella oli keskittynyt täysin opintoihinsa. Ne olivat ehdottomasti etusijalla kaikessa, sillä Stella oli vihdoin ja viimein ymmärtänyt, ettei koko elämää voinut kustantaa kameran edessä poseeraamalla. Tai toki, jos siitä tienasi miljoonia - Stella ei tienannut. Kai kyse oli jonkinlaisesta aikuistumisesta, mikä oli ehdottoman positiivista. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, niinhän ne sanoivat.
Luennot olivat sujuneet lähinnä omien ajatusten parissa, eikä tietokoneen näytölle ollut tallentunut juurikaan muistiinpanoja, kun Stella painoi sen kannen kiinni ja sujautti sen viininpunaisen suojalaukun suojiin. Jännitys kupli vatsassa, kun Stella harppoi viimein tien ylitse kohti kahvilaa, jossa heidän oli määrä tavata Emmetin kanssa. Oli outoa, että Emmet herätti sellaisia tunteita naisessa. He olivat ennen nukkuneet vieretysten, puhuneet kaikesta ja makoilleet sohvalla kiinni toisissaan - siis ennen kuin se kaikki oli saanut aivan toisenlaisen vivahteen ja viaton yhdessä nukkuminen oli vaihtunut seksiin, ystävälliset halaukset intohimoisiin suudelmiin sekä härskit vitsailut sähköisiin kosketuksiin. Mieleen nouseva kuva siitä miten Emmet oli tunnustanut rakkautensa, kuinka se oli johtanut täysin harkitsemattomaan seksiin ja siihen että Stella oli lopulta vain pakannut tavaransa, vain poistuakseen Emmetin asunnosta - ja ilmeisesti myös elämästä - taakseen katsomatta. Syvään henkeä vetäen Stella lopulta astui sisälle kahvilaan. Katse haroi muiden asiakkaiden joukkoa, etsien tuttuja kasvoja. Vaikka Stella oli varautunutkin kohtaamaan Emmetin sinä päivänä, tuli silti hienoisena yllätyksenä kohdata miehen katse silmästä silmään. Stella onnistui kuitenkin loihtimaan kasvoilleen hymyn - aavistuksen vaivautuneen ja hieman jähmeän, mutta hymy kuin hymy. Hän nyökkäsi tervehdykseksi, mutta viittasi sitten kädellään tiskille kuin sanattomasti ilmoittaen hakevansa itselleen juotavaa ennen kuin liittyisi miehen seuraan.
Ei mennyt kovinkaan pitkään, kun Stella lopulta sai käteensä tilaamansa jäälatten - Stellan puolesta barista olisi voinut ottaa hetken jos toisenkin juoman valmistamiseen, jotta nainen olisi saanut enemmän aikaa valmistautuakseen Emmetin kohtaamiseen. Niinpä naisen ei auttanut muuta kuin siirtyä ikkunapöytään, jonka Emmet oli varannut. "Hey", Stella tervehti pehmeästi ja sipaisi nutturalta karanneita suortuvia istuutuessaan alas miestä vastapäätä pöydän toiselle puolelle. "Sorry I'm a bit late. It was longer walk than I expected", hän hymähti vähän pahoittelevaan sävyyn, ottaen sitten siemaisun viileästä juomastaan. Tarkkaavaisesti, mutta vaivihkaa, nainen tarkasteli (entistä) parasta ystäväänsä, yrittäen miettiä mistä aloittaisi. Kuulumisten kysely oli aina turvallista, paitsi ettei Stella välttämättä halunnut avata omia kuulumisiaan kovinkaan tarkasti Emmetille - ainakaan Graysonin suhteen. Mies oli ollut alusta alkaen heidän suhdettaan vastaan, joten tuskinpa Emmetin asenne oli mihinkään muuttunut. Ajatuksistaan huolimatta Stella löysi itsensä kysymästä: "So, uh, how are you?" Hän yritti hymyillä rennosti ja onnistui siinä jopa kohtuu hyvin. "Are you already back to work or did they put you on vacation?" Stellaa melkein hävetti ettei hän tiennyt yhtään mitään Emmetin elämästä. Ennen hän olisi ollut käytännössä katsoen ensimmäinen, joka kuuli jos jotain tapahtui. "How about your apartment? Did you kept it, or?" Nainen jatkoi kyselyään siemaillen aina silloin tällöin latestaan.
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 21, 2018 10:08:14 GMT 2
Post by moa on Jun 21, 2018 10:08:14 GMT 2
Yksin odotteleminen oli oikeastaan ollut ihan mukavaa ja leppoisaa siihen verrattuna, miten hankalaksi Emmet tunsi olonsa heti, kun Stella tosiaan ilmaantui paikalle. Heidän katsekontaktinsa kesti vain hetken, mutta sen vaikutus oli riittävän suuri laittaakseen Emmetin epämukavuustilastot eksponentiaaliseen nousuun. Onnistuttiin kai kuitenkin vetämään omillekin kasvoille joku hymyntapainen. Tyttö viittoi menevänsä ensin tiskille ja hän nyökkäsi, kääntyi tuijottelemaan armeliaasti ulos ikkunasta ettei joutuisi seurailemaan sen jokaista liikettä kahvilassa. Muutaman minuutin omaa rauhaa ei todellakaan pantu pahakseen, koska se antoi hänelle aikaa tolkuttaa itselleen, että Stella se vain oli. Se sama Stella, jonka kanssa hän oli leikkinyt piilosta ja lukenut sarjakuvia 10-vuotiaana, se joka oli ollut paikalla, kun hänen äitinsä ja veljensä oli haudattu. Se sama ihminen, mikä siinä oli muuttunut? Siihen kysymykseen olisi kai ollut ihan helppo vastata, todellinen mysteeri piili siinä, miksi heidän suhteensa oli muuttunut niin radikaalisti sen jälkeen, kun he olivat päätyneet samaan sänkyyn.
Emmet ymmärsi kääntää katseensa pois ikkunasta siinä vaiheessa, kun Stella oli vain muutaman asekeleen päässä heidän pöydästään. Hän nosti katseensa ja hymyili, melko hillitysti mutta kuitenkin. ”Hi”, sille vastattiin ja seurattiin sitten tarkkaavaisesti kuinka se kävi istumaan, pyyhki hiuksia paremmin nutturaansa. Se alkoi pahoitella myöhästymistään ja Emmet vain puisteli päätään, heilautti kättään sen merkiksi, ettei mitään vahinkoa ollut tapahtunut. ”Not a big deal, I didn’t wait for long”, hän vakuutteli. Seurasi lyhyt hiljaisuus ja Emmet oli kivuliaan tietoinen siitä, että kaksi vuotta sitten hän olisi noussut halaamaan sitä, se olisi kutsunut häntä ruusunnupuksi tai miksi ikinä – Stellalla oli ollut hänelle miljoona toinen toistaan typerämpää lempinimeä – ja alkanut pajattaa päivästään mitä ikinä sylki suuhun toi. Hän olisi nauranut sille, kommentoinut sen tekemisiä vähän tuomitsevaan, mutta kuitenkin lempeään sävyyn. Sellainen heidän ystävyyssuhteensa oli joskus ollut, vaikka sitä suhteen nykytilasta olikin vaikea uskoa.
Stella oli lopulta se, joka teki ensimmäisen siirron keskustelunavauksen suhteen ja Emmet oli tästä sille kiitollinen. Olisihan hän halunnut olla sillä tavalla kypsä, että olisi voinut hyllyttää kaikki päänsä sisällä käymänsä analyysit ja hypätä luontevasti keskusteluun niin kuin Stella olisi ollut kuka tahansa hyvänpäiväntuttu, mutta se tuntui olevan hänelle vaikeampaa kuin olisi pitänyt olla. Ilmeisesti hänen töissä hyväksi havaittu kykynsä lokeroida asioita ja irrottaa itsensä niistä emotionaalisesti ei pätenyt yksityiselämään tai ainakaan tähän ihmissuhteeseen. Mies ynähti sen merkiksi, että oli kyllä aikeissa vastata, otti huikan kahvistaan ja sanoi sitten: ”I suppose you could call this a vacation but it’s more of a compulsory cooling off period after some pretty heavy cases. Brooks said it wasn’t optional, so… Here I am, having lots and lots of free time on my hands. They are paying me though, so that’s nice.” Niiden viimeisten sanojen perään naurahdettiin kuivasti. Mies vilkaisi kuppiinsa ja pakotti kätensä lopettamaan sen rauhattoman pyörittelyn. ”I’ve been working a lot. Overtime, long days, long weeks”, tarkennettiin ikään kuin se ei olisi ollut aika selvää hänen edellisen lausuntonsa huomioon ottaen. Stella varmasti muisti aivan hyvin, että Emmet teki paljon töitä, mutta toki ne peiteoperaatiot olivat vieneet vielä tavallistakin enemmän tunteja, kentällähän oli käytännössä koko ajan töissä. ”Hopefully Brooks will take me back before the end of the month or I’ll go crazy”, hän totesi ja virnisti pienesti katsoessaan naista. Kyllä se tiesi millainen hän oli, sellainen vapaa-ajan määrä oli hänelle ihan tuntematon käsite.
Töistä puhuminen oli sujunut helposti, mutta Stellan seuraava kysymys tuli yllätyksenä. Emmetin asuntoon liittyi heidän kohdallaan noh, paljon historiaa. Sekä hyviä että huonoja muistoja, enimmäkseen toki hyviä. Emmetin ajatukset harhautuivat kahden vuoden taakse, siihen iltaan kun he olivat ensimmäisen kerran… no niin. Hän oli ollut humalassa, niin oli ollut Stellakin, mutta ainakaan hänellä ei ollut minkäänlaisia ongelmia palauttaa mieleensä täsmälleen miten huumaavalta oli tuntunut suudella sitä sen taksin takapenkillä, tai toisaalta miten omituiselta ja syyllisyydensekaiselta oli tuntunut nostaa se keittiön saarekkeen reunalle ja riisua vaatteistaan. Kaikki oli alkanut Stellan aloitteesta ja jatkunut siitä myös, mutta jotenkin hän oli ollut se, joka oli onnistunut sekoittamaan päänsä ja satuttamaan itseään prosessissa. Sitä oli paljon vaikeampi muistaa, miltä hänestä oli tuntunut, kun hän oli tunnustanut Stellalle rakkauttaan puoli vuotta myöhemmin. Emmet tulkitsi sen merkitsevän, että oli keksinyt tunteet päästään. Ei hän ollut tiennyt mitään mistään rakkaudesta, kuvitellut vain. Antanut himon ja mustasukkaisuuden sumentaa päänsä ja tässä sitä nyt oltiin. Mieleen ei juolahtanut – tai siihen ei annettu juolahtaa – että ehkä tilannetta ei pystytty palauttamaan samalla intensiteetillä, koska sitä oltiin niin helvetin sinnikkäästi koitettu unohtaa kuluneet puolitoista vuotta. Ja siinä he nyt istuivat melkein steriilisti kahvilan pöydän ympärillä ja puhuivat hänen töistään, hänen asunnostaan. ”Yes I kept it”, hän sai vastattua ja hetken pelkäsi, että jokin hänen ilmeessään tai äänessään oli paljastanut, mitä hän oli juuri äsken ajatellut. Oliko hän näyttänyt poissaolevalta, oliko ääni kähissyt, helvetti. ”Didn’t really feel like giving it up, it’s my home after all. A lot has happened in that appartment”, sanojen painoksi vilkaistiin Stellaa nopeasti, sitten käännettiin huomio kahvikuppiin ja juotiin. Mitä kaikkea se asunto olikaan todistanut. Ehkä olisi ollut terveellistä luopua siitä, mutta muuttaminen ei ollut missään vaiheessa tuntunut vaihtoehdolta.
Keskustelu olisi voinut lähteä siitä alamäkeen hyvin nopeasti, joten Emmet päätti ryhdistäytyä. Olisi ollu helppo kysyä Graysonista, Stellan asumisjärjestelyistä ja kaikesta siitä, mutta hänen ei mielestään tarvinnut kuulla siitä yhtään sen enempää. Niinpä hän väisti aiheen kysymällä sen sijaan: ”So what classes are you taking? Did you just pick up your old studies on economics or –?” Ehkä keskustelua käytiin lähinnä kohteliaisuudesta, mutta kyllä Emmetiä oikeasti kiinnostikin, mitä Stellalle kuului ja hän oli iloinen, että tyttö oli palannut kouluun. Opintojen kesken jättäminen mallinuran tavoittelun vuoksi oli ollut hänestä eräitä tuon heikoimmista päätöksistä ja joskus hänellä sentään oli ollut lupa ottaa kantaa sen kaikkiin heikkoihin päätöksiin. Oli virkistävää kuulla, että tyttö oli nyt alkanut tehdä myös hyviä. ”Are you enjoying it?” mies kysyi ja seuraili tarkkaavaisesti sen ilmeitä. ”It sounds like you’re doing pretty well these days, you’ve deserved it.” Sekään ei ollut piikki, vaikka sen olisi voinut halutessaan sellaiseksi lukea. Stella tosiaan näytti ja kuulosti siltä, että sillä meni hyvin, eikä Emmet ollut sille mitenkään katkera siitä, päinvastoin.
|
|
member rank Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Jun 29, 2018 11:52:54 GMT 2
Post by missie on Jun 29, 2018 11:52:54 GMT 2
"Oh?" Stella totesi hivenen kysyvästi ja kohotti tummia, huoliteltuja kulmiaan, kun Emmet vakuutteli ettei edes ollut odottanut pitkään. Totta puhuen nainen katui sitä heti, sillä se antoi sen kuvan, kuin Stella olisi olettanut Emmetin saapuneen paikalle vähintään puolta tuntia ennen sovittua aikaa ja odottaneen vain naisen saapumista. "I mean good. Didn't want you to wait up, so... Yeah, good", nainen korjasikin vaivautuneesti. Alku takkusi, vaikka Stella miten yrittikin suhtautua tilanteeseen rennosti. Se tuntui ihan naurettavalta, sillä he olivat olleet olleet vuosikausia ystäviä Emmetin kanssa. Mikä muka oli muuttunut niin merkittävästi heidän välillään, että se maailman tutuin ja turvallisin ihminen tuntui yhtäkkiä äärettömän oudolta ja vieraalta?
Stella olisi varmaan pysynytkin hiljaa pidempäänkin, mutta hän ei yksinkertaisesti kestänyt heidän välillään vallitsevaa hiljaisuutta. "Yeah, that's nice", Stella hymähti myötäillen Emmetin sanoja, mutta antoi sitten katseensa pudota latteensa. Olisi ollut harvinaisen raivostuttavaa joutua pakkolomalle, josta ei edes olisi maksettu, joten palkallinen loma oli enemmän kuin positiivinen asia. Stellan olisi tehnyt mieli kysyä, mitä Emmet oli joutunut peitetehtäviensä ohessa joutunut läpikäymään, mutta sen sijaan hän pysyikin vain vaiti ja kohotti katseensa uudestaan mieheen, kun se puhkesi taas puhumaan. Naisen kulmat kohosivat ei- niin-yllättyneeseen-sävyyn samalla, kun hän hymähti huvittuneena miehen tunnustaessa tehneensä pitkiä työpäiviä. Se kuulosti harvinaisen tutulta, eikä Emmet ollut ainakaan sen suhteen muuttunut mihinkään. "Really? That's nothing new", Stella onnistui hymähtämään pehmeästi, hieman härnäävästi ja virnisti vinosti. Ohikiitävän hetken ajan tuntui siltä, kuin he olisivat olleet taas siinä pisteessä missä he olivat olleet puolitoista vuotta sitten. Tunne katosi kuitenkin nopeasti, eikä Stella saanut siitä otetta uudestaan yrityksistään huolimatta. Siksi hän väännähtikin paikoillaan kiusaantuneena miehen jatkaessa puhumista. "Well, let's hope that will not happen", Stella kuulosti taas jähmeältä ja vaivautuneelta, eikä olemuskaan erityisesti huutanut vapautuneisuutta tai rentoutta, kun nainen vuorotellen vilkuili lattelasiaan, sitten ympärilleen ja taas Emmetia. Tilanne oli niin outo, että Stellan olisi vain tehnyt mieli pyytää, jos he voisivat palata takaisin siihen mitä heillä oli ollut, mutta mihin hän oikeastaan halusi palata? Kiihkeisiin suudelmiin ja sähköisiin kosketuksiin? Vai ehkä sittenkin siihen, kun he olivat olleet vain ystäviä.
Stella kallisti päätään tutkiessaan miestä katseellaan, kuin hakien Emmetin olemuksesta jotain, mitä miehen sanat eivät tuoneet julki. Oli mahdotonta sanoa näkikö nainen mitään, mutta ainakaan hän ei antanut sen näkyä ulospäin. Sen sijaan Emmetin viimeiset sanat onnistuivat jähmettämään naisen paikoilleen hetkeksi. Aavistuksen värisevin vedoin Stella veti syvään henkeä ja kohensi asentoaan. "Yes. A lot", hän myötäili värittömästi kuin yrittäen eristää itsensä muistoista, jotka nousivat miltei väkisinkin mieleen. Miten Stella olisi voinut muka unohtaa kaikki ne kerrat, kun hän oli saapunut tuhannen tuiterissa Emmetin oven taakse ja mies oli tehnyt hänelle syötävää aamuyön pikkutunneilla? Tai sen kuinka hän oli tuntenut miehen sormien juoksevan ihollaan, kun he olivat aamulla vasta heräilleet samasta sängystä? Pelatakseen itselleen aikaa Stella käytti laten huulillaan, jotta sai kasata harhailevia ajatuksiaan. Ne veivät hänet ensimmäiseen iltaan jolloin he olivat päätyneet sänkyyn Emmetin kanssa. Mitä jos he olisivatkin tehneet stopin kaikelle sille? Olisivatko he siinä nyt, vai olisivatko he onnistuneet säilyttämään ystävyytensä?
Stella ehkä harhaili ajatuksissaan, mutta Emmet onnistui ottamaan tilanteen haltuunsa, mistä nainen hiljaa mielessään kiitti miestä. Oli helppo työntää ajatukset mielestä opinnoista puhuessa - niiden ympärillä Stellan elämä sillä hetkellä kuitenkin enemmän tai vähemmän pyöri. "Actually, no", hän vastasi ja nojautui kyynerpäillään pöydän reunaa vasten, ottaen molemmilla käsillään kyynerpäistään kevyesti kiinni. "I'm now studying international marketing and public relations", Stella selvensi. Vanhat opinnot eivät olleet enää tuntuneet omilta, joten Stella oli kartoittanut vaihtoehtojaan. Kansainvälinen markkinointi ja pr olivat lopulta vieneet voiton muista. Ei Stella edelleenkään ollut varma oliko omalla alallaan, mutta ainakaan hän ei inhonnut sitä mitä teki, joten se kai oli pääasia. Huonomminkin olisi voinut mennä. "I am doing voluntary work in this association, which will help new entrepreneurs in marketing and all that stuff, so... It's nice", vaihtelevaa, haastavaa ja työntäyteistä olisi ollut paljon kuvaampia käsitteitä, mutta olkoot. "About studying?" Stella kuitenkin onnistui naurahtamaan melko rennosti ja pyyhkäisi tummia suortuvia korvansa taakse. Hän ei kuitenkaan ehtinyt vastaamaan, kun Emmet vielä puhui uudestaan. "Thanks", nainen hymähti hivenen kiusaantuneesti, sillä hän ei ollut täysin varma ansaitsisiko sitten kuitenkaan sitä kaikkea. Hän oli rikkonut perheen, eikä Stella ollut enää edes varma oliko halunnut Graysonia itselleen. Enemmän naista oli ehkä viehättänyt ajatus omasta vapaudesta sekä salasuhteesta. "Uh, but yeah. I kinda enjoy it. It's different, you know. In a good way", nainen hymyili sanojensa yhteydessä pienesti ja kohautti sitten hiljentyessään olkiaan. "It keeps me busy at least", Stella lisäsi vielä hymähtäen perään, eikä oikein tiennyt itsekään mitä tarkoitti sanoillaan, mistä kieli hämmentynyt kulmien kurtistus heti sanojen perään.
Stella vilkaisi vaivihkaa kelloa kahvilan seinällä. Eivät he olleet saaneet kulumaan kuin viisi minuuttia siihen jutusteluun, vaikka olikin tuntunut siltä, että he olivat istuneet paikoillaan jo pienen ikuisuuden. Kenties olisi syytä vain tarttua härkää sarvista ja ryhtyä tuumasta toimeen. Ei kai se nyt voinut olla niin paha keskustella puolentoista vuoden takaisista tapahtumista kuin aikuiset ihmiset konsanaan? Kerran se kirpaisisi, niinhän ne tapasivat sanoa. "So, we should, uh... Well, you know", Stella aloitti kiusaantuneesti, luoden pitkän, merkitsevän katseen Emmetiin. Kyllä he molemmat varmasti tiesivät mitä Stella tarkoitti. "I have been thinking and... Maybe we should forget what happened? We shouldn't go into details 'cause this is already awkward enough anyway. We've been friends for, what? Almost 20 years? And I don't know about you, but I don't want to throw it away", se olisiko heidän ystävyytensä palautettavissa kaiken jälkeen, oli sitten tietysti aivan asia erikseen, mutta sitä ehtisi murehtimaan myöhemminkin. "So, lets forget everything and start with a clean slate, okay? It's better for everyone, I think. We don't wanna ruin the big day of Meghan and Robbie. And we will certainly have to face each other. It would be easier if we could do it without both remembering how the shared kisses felt and how did you..." Stella vaikeni. Oli turha mainita miten Emmet oli tunnustanut rakastuneensa häneen. Se olisi ollut kuin olisi kääntänyt puukkoa haavassa. Nainen puraisi alahuultaan ja kallisti taas päätään, ennen kuin kysyi mietteliäisyyttä äänessään: "What do you think?"
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jun 29, 2018 17:58:57 GMT 2
Post by moa on Jun 29, 2018 17:58:57 GMT 2
Stella tarttui Emmetin kysymyksiin opinnoista ja mies oli siitä hyvin kiitollinen: hetken aikaa kahvilan ilmapiiri tuntui taas vähemmän raskaalta ja oli helpompi hengittää. Ei varmaan olisi kannattanut alkaa miettimään sitä asuntoaan ja heidän yhteistä historiaansa, se oli ollut harvinaisen huono idea. Keskustelu oli parempi johdattaa muille urille. ”Wow, international marketing and pr, huh. That sounds interesting”, mies myötäili hyväksyvästi. Olisiko jotain sellaista itse lähdetty opiskelemaan? No ei, mutta Stellalle se varmaan saattoikin sopia. Joskus ennen oltaisiin kiusattu sitä siitä, miten tylsältä sen mielenkiinnonkohteet aina kuulostivat, mutta enää ei oltu siinä paikassa, joten pysyttiin kohteliaina. ”Yeah, about studying”, vahvistettiin ja kuunneltiin kaikessa rauhassa, kun Stella pohti suhdettaan opintoihinsa. Se ei saanut asiaa kuulostamaan ihan niin yksinkertaiselta kuin olisi voinut etukäteen olettaa. Emmetin olisi ollut vaikea kuvitella tekevänsä työtä, josta ei nauttinut joka solullaan. Poliisin työ ja sittemmin FBI, eivät ne olleet hänelle vain ammatti, ne olivat hänen elämänsä. ”Good things tend to do that”, mies naurahti, kun Stella lopuksi hymähti opintojen ainakin pitävän sen kiireisenä. Kai se oli tärkeää löytää itselleen jotain, millä sai ajan kulumaan vaikkei siitä olisikaan nauttinut sydänjuuriaan myöten.
He olivat pysyneet siihen asti varsin turvallisilla vesillä, mutta small talkin kuivuessa kasaan kävi nopeasti selväksi, ettei siellä voitaisi pysyä. Jo ennen kuin Stella avasi suunsa, Emmet näki sen ilmeestä, että se aikoi ottaa puheeksi sen, miksi he olivat tulleet sinne, päättäneet istua alas. Tai no, kai siitä oli enemmänkin päättänyt Stella kuin Emmet, hän oli vain luvannut tulla paikalle, luvannut olla osa sitä keskustelua, jos se kerran haluaisi selvittää asiat. Sitä ei oltu alun alkaenkaan pidetty hyvänä ideana, eikä Emmet voinut väittää, että olisi siinä välissä tullut toisiin aatoksiin. Ehkä Stellakin oli alkanut kyseenalaistaa omaa ajatusmalliaan, koska siltä otti aikansa saada muotoiltua se ensimmäinen lause, jolla johdattaa heidät aiheeseen. Emmet veti syvään henkeä, muttei sanonut heti mitään, antoi Stella hakea sanojaan ja selittää omaa kantaansa. Se sanoikin paljon yhteen mittaan, eikä tuntunut rakentavan puheeseensa paikkoja, joissa Emmet voisi vastata sen kysymyksiin jotain, joten mies tyytyi ensin vain kuuntelemaan. Oikeasti Emmet oli odottanut, että Stella ainakin jossain määrin nimenomaan haluaisi mennä yksityiskohtii, muuten koko tapaamisen pointti tuntui aika epäselvältä. Olisivat kai he voineet päättää olla puhumatta asiasta ja unohtaa kaiken ihan ilman kiusallisen kahvilatapaamisen järjestämistäkin, se olisi hoitunut vaikka tekstiviestillä. Mutta sitä ei oltu hoidettu niin vaan näin ja monesta asiasta Emmet olikin naisen kanssa samaa mieltä. Meghanin ja Robbien häissä ei ihan totta ollut kyse heistä kahdesta.
Vaikka Stella oli nimenomaan sanonut, ettei pitäisi mennä yksityiskohtiin, se oli kovaa vauhtia menossa niihin puhuessaan suudelmista ja sitten siitä, mitä lopuksi oli tapahtunut. ”How I confessed my love to you and we had a falling out and here we are?” Emmet täydensi Stellan lauseen jokseenkin laimeasti. Hänen ei ollut tarkoitus kuulostaa niin värittömältä kuin kuulosti, joten perään naurahdettiin vähän, selvitettiin kurkkua ja päätä puisteltiin melkein huvittuneina tilanteen absurdiudesta. ”We should definitely try to forget all about that”, mies myönsi ja hymyili ilottomasti, otti lyhyen huikan kahvistaan ja palautti sitten kupin takaisin asetilleen. ”Look, Stella. I’m not proud about what happened between us. You’d been my best friend as long as I could remember and all the shit that we did… We should have known better”, hän jatkoi ja näytti hetken siltä kuin olisi yrittänyt miettiä, mitä muuta voisi sanoa, miten sen voisi tiivistää puheeksi liikaa yksinkertaistamatta. ”I didn’t promise to be Robbie’s best man so I could cause him trouble, I really just wanna help him and Meghan to have the day they deserve. It’s not about me or you or what happened years ago, so you don’t have to worry about me digging those things up. I don’t want to talk about it more than you do, believe me.”
Sanottuaan kaiken sen Emmet piti pienen tauon ja nojautui paremmin tuolinsa selkänojaa vasten. ”To be honest I don’t really like those people we became during that time. When I look back to that I don’t even know us”, hän sanoi hetken päästä ja katsoi naista hakien sen ilmeestä merkkejä siitä, että se tunnisti hänen fiiliksensä, tiesi mistä hän puhui. Ei syy hänen hankalaan oloonsa ehkä ollut Stella itsessään tai edes se mitä heidän välillään oli tapahtunut vaan pikemminkin se, että Emmet oli vasta paljon myöhemmin alkanut ymmärtää, miten vähän oli pitänyt siitä ihmisestä, joka hänestä oli sen heidän juttunsa aikana tullut. Mikä Stellasta oli tullut. ”I don’t know if we can ever go back to how things were before, but I liked us better when we were friends so I'd like to try.”
|
|
member rank Vice President
Discord name
▲ oma kupla, paras kupla #kupla
|
Jun 29, 2018 20:09:32 GMT 2
Post by missie on Jun 29, 2018 20:09:32 GMT 2
Stella hymyili Emmetin sanoille kiitollisena. Oli tietysti ilahduttavaa, ettei se teilannut hänen opintojaan heti siltä seisomalta. Ei Stella ollut tiennyt nimittäin mihin oikein varautua. Olihan Emmet kehoittanut häntä jatkamaan opintojaan monen monta kertaa, mutta silti naista hieman jännitti puhua opiskelusta miehen kanssa. Sille oli ollut jo vuosia selvää mitä se halusi elämässään tehdä ja se oli lähtenyt tavoittelemaan unelmiaan. Se oli ollut työelämässä jo vuosia, edennyt urallaan ja saavuttanut oikeasti jotain. Sen sijaan Stella oli samaan aikaan vain haahuillut paikasta toiseen vailla päämäärää, juhlinut sielunsa kyllyydestä ja keskittynyt elämässä ainoastaan hauskanpitoon. Ei ollut jäänyt säästöön rahaa, ei hän ollut saavuttanut mitään varsin merkittävää, ellei henkilökohtaisia ennätyksiä juotujen tequilashottien ja valvottujen öiden suhteen laskettu. Niillä oli tietysti vähän kyseenalaista retostella noin muutenkaan. "Yes, they do. Very busy. I mean, I don't even have school for now, but still here I am. Bunch of summer courses and a lot of essays", Stella naurahti päätään puistaen. Kaukana tuntuivat olevan ne ajat, jolloin nainen olisi viettänyt kesänsä hieman eri tavalla. Ei hän valittanut. Päivät täyttyivät jostain tärkeästä, mistä olisi hyöty myös tulevaisuudessa. Ensimmäistä kertaa elämässään Stella todella koki tekevänsä jotain merkityksellistä. Stella ei olisi halunnut sanoa ääneen sitä, miten Emmet oli tunnustanut rakkauttaan ja mitä sen jälkeen oli tapahtunut. Hän ajatellut sen tuntuvan miehestä nöyryyttävältä, mutta Emmet hoiti sen osuuden silti vähän yllättäen itse. Siksi Stella näyttikin hetken aikaa aidosti yllättyneeltä, vähän kuin hän ei olisi voinut uskoa korviaan, mutta kurtisti sitten kulmiaan ja puraisi alahuultaan vaivaantuneesti. "Well, yeah..." Hän myötäili peittelemättömän vaikeasti. Oli sanomattakin selvää, ettei Stella olisi halunnut puhua aiheesta ihan niin yksityiskohtaisesti. Nainen ei kuitenkaan ehtinyt edes miettimään seuraavia sanojaan sen enempää, kun Emmet jatkoi. Sen annettiin puhua keskeyttämättä, vaikka sen sanat siitä miten se ei ollut tapahtuneesta ylpeä, eikä se halunnut puhua aiheesta yhtään sen enempää kuin Stella, särähtivät korviin harvinaisen ikävästi. Etenkin jokin siinä believe me -lausahduksessa aiheutti hämmentyneisyyttä, ehkä jopa hienoista loukkaantuneisuutta naisessa. Stella ei ollut varma oliko se juuri itse ne sanat vai ennemminkin Emmetin äänensävy, mutta silti naisen sisällä muljahti ikävästi.
Pahemmaksi vain meni, kun Emmet tunnusti ettei ollut pitänyt heistä ihmisinä niihin aikoihin, kun he olivat vielä maaneet yhdessä. Stella veti terävästi henkeä, suoristi ryhtinsä ja nojautui tuolinsa selkänojaa vasten vetäessään kätensä tiukkaan puuskaan rintansa korkeudelle. Katse pysyi tiiviisti Emmetissä, kun nainen kurtisti taas kerran kulmiaan ja kasvoilla häilyi kysyvän sekä mietteliään sekainen ilme. "So, let me repeat", Stella toisti harvinaisen selväsanaisesti kuin olisi yrittänyt tehdä pointtia selväksi. "You didn't like us when we slept together. You didn't like me back then", nainen kuulosti kärkkäältä, mutta vilahti sanoissa loukkaantunutkin vivahde. Stella kallisti päätään kohottaen kysyvästi kulmiaan Emmetille. Päätään puistaen hän naurahti kuivasti, antaen ulkoisesta olemuksestaan myös heijastua sen, miten loukkaantunut hän oli. Katse kävi lattelasissa naisen muodostellessa ajatuksiaan päässsään, mutta nousi sitten uudestaan Emmetin puoleen. "You're such a jerk, Emmet!" Hän tuhahti.Tietysti miehen sanat kirpaisivat. Stella oli ollut vain oma itsensä ja nyt mies yhtäkkiä kertoi ettei pitänyt siitä versiosta hänestä, joka hän oli ollut, kun he olivat olleet muutakin kuin ystäviä. "I was me back then. The same person I am now. The only difference was that I slept with you", nainen huomautti, tuoden esille pointin miten nykyhetki erosi puolentoista vuoden takaisesta ajasta. "I'm sorry it was awful for you. Didn't force you into it, though. And I definitely didn't make you fall in love with me", silmiään siristäen Stella nojautui aavistuksen eteenpäin, luoden pitkän, painavan katseen mieheen. Stella oli ehkä sanoissaan turhankin dramaattinen, mutta sellainen hän oli aina ollut. Loukkaantuessaan nainen tuppasi liioittelemaan asioita ja tekemään omia johtopäätöksiä - siinä ei ollut mitään uutta.
"You know, this was a bad idea. It was so foolish to think that we could talk about this as adults, because obviously we can't", tuhahdusta säesti pitkä huokaus. Stella pyyhkäisi taas itsepäisiä hiussuortuviaan, jotka karkasivat nutturalta omille teilleen. Mielenosoituksellisesti Stella otti siemauksen latestaan, laski sen sitten takaisin pöydälle ja nousi ylös tuoliltaan. "Have a nice day!" Hän puuskahti kiukkuisesti, vaikka mieli olisi tehnyt ennemminkin haistatella. Niine hyvineeen nainen kiepsahti kannoillaan, lähtien kipakasti suuntaamaan ovea kohti. Totta puhuen Emmetin sanojen ei olisi pitänyt osua ja upota ehkä ihan niin vahvasti, mutta Stella ei suonut ajatukselle hetkeäkään, jotta olisi miettinyt syytä käytökselleen. Olisi ehkä pitänyt.
|
|
member rank Nomad
Discord name
moa#5546
|
Jul 2, 2018 15:44:46 GMT 2
Post by moa on Jul 2, 2018 15:44:46 GMT 2
Ne asiat olisi varmaan voinut ilmaista jotenkin hienovaraisemminki, mutta Emmetin vahvuudet elämässä olivat tunnetusti jossain muualla kuin naisten kanssa kommunikoinnissa. Se tuntui tulevan päivä päivältä selvemmäksi, mikä oli vähän ironista kun otti huomioon, että 20 vuoden ystävyyden pohjalta olisi luullut oppineen jutun jos toisenkin tästä taiteenlajista. Stellan kanssa tilanne oli erityisen hankala, koska kai heillä molemmilla oli omalta osaltaan tarve osoittaa, että oltiin ihan ok kaiken sen tapahtuneen kanssa, eikä haikailtu sen perään. Sellainen todistelu johti usein, noh, mielipiteitä jakaviin lausuntoihin. Niin oli käynyt nytkin ja voisi väittää että Emmetin yritys hakea Stellan ilmeestä merkkejä siitä, että tuo ymmärsi hänen pointtinsa oli ollut lievästi sanottuna kunnianhimoinen: naisen ilme puhui ihan muun puolesta ja niin teki sen kehonkielikin sanoista nyt puhumattakaan. ”That’s not what I said”, Emmet totesi rauhallisesti väliin, kun Stella alkoi silminnähden kiihtyä. ”Of course I liked it back then; us, you, all that”, mies korjasi sitä sen tekemää väärintulkintaa. Oliko hän muka vaikuttanut siltä, ettei olisi pitänyt siitä? Kaikki ne kyseenalaiset elämänvalinnat olisivat jääneet tekemättä, jos hän olisi fyysisesti pystynyt sanomaan ei Stellalle, muttei ollut pystynyt. Koska oli pitänyt siitä niin paljon. ”Obviously I liked it too much when this is where we ended up. But looking back… Do you think we did right somehow?” hän yritti kysyä, vaikka vaikutti vähän siltä, että yritykset palauttaa keskustelu millekään järjellisille urille olivat jo tuhoon tuomittuja.
Kävi hetki hetkeltä selvemmäksi, että Stella ei ollut hyväksymässä hänen argumenttejaan, mutta Emmetin oli vaikea päästää irti siitä, mitä oli yrittänyt sanoa. Ei tuntunut oikein reilulta, että nainen hyökkäsi niin häntä kohtaan. Kun Stellalta viimein saatiin puheenvuoro, Emmet käytti sen yrittääkseen selittää, mitä oli tarkoittanut. Ulosanti jätti taas toivomisen varaa, mutta hän oli päättänyt ettei antaisi Stellan lukea tilannetta niin kuin se oli päättänyt sen lukea, ei ainakaan selittämättä. ”I know you didn’t force me into anything, but don’t you see how fucked up our relationship was? We were seeing other people and acting like their feelings didn’t matter at all. I almost fucked you in my bathroom during my birthday party as my date was waiting for me and hanging with our friends. And even getting caught didn’t make me put an end to it. Can you see how crazy that is? You messed up every attempt I made on pulling away from it and we lied and yelled and argued all the time. We never did that before”, Emmet vuodatti, joskaan ei vihaisesti vaan enemmänkin turhautuneesti. Se asia todella turhautti häntä, ajatteleminen sai hänet voimaan fyysisesti hieman huonosti. Hän tiesi, ettei ollut oikeasti sellainen ihminen. Se mies, joka teki mitä halusi ja vähät välitti kenenkään muiden tunteista. Eikä hän ollut ajatellut, että Stellakaan oli oikeasti sellainen, vaikka se nyt väittikin, että oli täsmälleen sama ihminen kuin oli ollut silloin. Ehkä se olisi edelleen ollut valmis panemaan häntä Graysonin selän takana, jos asiat eivät olisi menneet kuten olivat.
”Stella –”, Emmet yritti vielä, kun nainen totesi kipakasti, etteivät he selvästi osanneet keskustella asiasta kuin aikuiset. Kun nainen nousi seisomaan, Emmet huokaisi syvään. ”Please sit down, can’t we just talk this through?”, jatkettiin mutta oli selvästi liian myöhäistä. Stella ei ollut enää missään aikeissa istua takaisin, koska toivotettuaan hänelle hyvää päivänjatkoa se harppoi ulos kahvilasta sellaista vauhtia, ettei Emmetille jäänyt paljon aikaa ajatella, mitä olisi itse tehnyt. Osa hänestä olisi halunnut juosta naisen perään ja pakottaa sen kuuntelemaan häntä, mutta jotenkin tuntui, ettei siitä olisi ollut mitään apua. Jos he olivat näin eri sivuilla tämän asian suhteen, ei varmaan ollut paljoakaan, mitä Emmet voisi sanoa. Olisiko hänen pitänyt vain ottaa puheensa takaisin ja pyytää anteeksi, vaikka oli oikeasti ajatellut näitä moneen kertaan ja haukkunut itseään niistä valinnoista, joita oli tehnyt? Hän ei syyttänyt tapahtuneesta Stellaa yhtään sen enempää kuin itseään, mutta näköjään sen oli silti täytynyt ottaa hänen sanansa nimenomaan itseensä. Tilanteelle tuskin oli tarjolla sen parempiakaan lopetuksia, joten kun perään juokseminen ei tuntunut yksiselitteisen hyvältä vaihtoehdolta, Emmet jäi istumaan paikalleen ja yritti hymyillä pahoittelevasti ihmisille, jotka olivat kääntyneet katsomaan häntä. Helvetti.
|
|