Post by moa on Jun 19, 2018 20:16:41 GMT 2
Just Eve | Born 19th of April in 1993 – 25 years old | Basically straight but can swing both ways, emotionally single af even though has plenty of men around her | Sons of Mayhem MC’s sweetbutt | High school dropout | Born in Guadalajara, Mexico; moved to US as a child and has been living in New York City since 2009, currently staying in Queens at MC’s clubhouse | Speaks Spanish as her first language but her English is also pretty much perfect | Undocumented immigrant so basically illegally in the country | Doesn’t have any family left in the US: Eve is an only child to her mother who died in 2011, she doesn’t know her father and everyone else she could call family still lives in Mexico.
Kun Marisa Castillo vuoden 1998 lopulla seurasi vasta muutama kuukausi aiemmin tapaamaansa miestä kotikaupungistaan Meksikon Guadalajarasta Yhdysvaltain San Antonioon, Texasiin, hän oli korviaan myöten rakastunut ja vakuuttunut siitä, että oli tehnyt elämänsä parhaan valinnan. Hänen tuolloin 5-vuotias tyttärensä Eve Mariela ei osannut ottaa kantaa äitinsä päätökseen, lähtö Meksikosta tuntui pikemminkin lomamatkalta kuin muutolta – miksi sitä vastaan olisi pitänytkään protestoida? Tyttö ei tietenkään ymmärtänyt, ettei tulisi enää näkemään äitinsä perhettä, jonka kanssa oli viettänyt valtaosan varhaislapsuudestaan äidin ollessa töissä, eikä miten outoa oli, että äidin uusi poikaystävä Steven ei vienyt heitä kotiinsa vaan asutti pieneen kaksioon kantakaupungin ulkopuolelle. Mies vieraili lähinnä päivisin ja jäi harvoin yöksi, mutta toi aina tullessaan kukkia ja Evelle uuden videon tai pussillisen karkkia. Se piti tytön tyytyväisenä, vaikka Marisa luultavasti ymmärsikin varoitusmerkit jo varhain päättäen sitten vain leikkiä tyhmää, koska Yhdysvallat tuntui lupaukselta paremmasta elämästä. Hän oli saanut esikoistyttärensä vain 20-vuotiaana, kasvattanut tuon isättömänä ja tehnyt parhaimmillaan kolmea työtä voidakseen elättää heidät. Steven lupaili avioliittoa ja omakotitaloa – sanoi että kunhan asiat vain tasaantuisivat – ja Marisa halusi uskoa, kun ei muutakaan ollut.
Oli tietenkin sanomattakin selvää, ettei avioliittoa tai omakotitaloa koskaan tullut, ei Marisalle ja Evelle, koska Stevenillä oli molemmat jo omasta takaa. Kun totuus oli puolentoista vuoden jälkeen pakko hyväksyä, olisi vielä voinut palata takaisin kotiin, mutta Marisa päätti jäädä rajan sille puolen: olihan Eve jo oppinut kielen ja täällä se voisi käydä koulunsa ja saada paremman tulevaisuuden. Tulevina vuosina Marisa tulisi vielä useaan otteeseen toivomaan, että olisi niellyt hulluutensa ja palannut kotikaupunkiinsa sukunsa ympäröimäksi, mutta ääneen sitä ei koskaan sanottaisi. Evelle äiti oli aina maailman viisain ja pelottomin nainen, eikä muuta perhettä uskallettu oikein kaivatakaan. Stevenin jälkeen Eve harvoin piti äitinsä miehistä, mutta opetteli olemaan hiljaa, koska seura teki äidin onnelliseksi ja miesten takia pysyttiin hetkittäin paikallaan. San Antoniosta lähdön jälkeen tuli nimittäin uusia kaupunkeja: Austin, Dallas, Shreveport, Memphis, Louisville, Cincinnati ja Pittsburgh. Toisissa viivyttiin pidempään, mutta yleensä pysähdykset olivat lyhyitä, muutamista viikoista kuukausiin ja vain hyvin harvoin vuosiin.
 |  |
Lapsuusvuosiensa aikana Eve ehti asua läpi koko Yhdysvaltain itäpuolen ja kun tyttö oli kolmentoista he pysähtyivät Baltimoreen; Marisa oli taas rakastunut, mutta niin oli Evekin, ensimmäistä kertaa elämässään ja palavasti olikin. Naapurirapussa asuvalla pari vuotta vanhemmalla pojalla oli vaaleat sekaiset hiukset, maailman lumoavimmat silmät ja jatkuvasti tupakka-aski nahkatakkinsa taskunsa pohjalla. Sen kanssa pussaileminen maistui nikotiinilta ja jännitykseltä, ja Eve tiesi koko kolmetoistavuotiaan sydämellään rakastavansa sitä enemmän kuin voisi koskaan rakastaa ketään muuta. Sille pojalle annettiin kaikki itse poltetuista cd-levyistä ensihumalaan ja neitsyyteen. Suhde kesti puolitoista viikkoa äidin suhdetta pidempään ja loppu oli ehkä Even puolelta tietoistakin riidanhaastamista: vihaisena oli helpompi luopua kun kuitenkin tiesi, ettei Baltimoreen enää pitkäksi aikaa jäätäisi. Pari päivää riitaisan teinieron jälkeen oltiinkin taas tienpäällä ja Eve päätti opetella hyväksymään senkin, ettei ihmissuhteiden kuulunutkaan olla pysyviä.
Sydänsuruista ja pitkäaikaisten ystävyyssuhteiden puutteesta huolimatta liikkuva elämäntapa ei Eveä varsinaisesti haitannut, ehkä koska juuri muusta ei tiedetty. Hän oli hyvä hankkimaan ystäviä lyhyellä varoitusajalla ja luopumaan heistä yhtä nopeasti. Jo ensimmäisten viiden ikävuotensa aikana tyttö oli tottunut siihen, että häntä kiikutettiin sukulaiselta toiselle ja toisinaan rahdattiin äidin mukana kaupunkiin, istutettiin ravintoloiden ja baarien takahuoneisiin tai toimistojen nurkkiin työvuoron ajaksi. Sen suhteen mikään ei muuttunut Amerikassakaan. Aina pidempiä aikoja samalla paikkakunnalla pysyttäessä Even onnistui osallistua perusopetukseen ja haalia kasaan jonkinlaisia todistuksia oppimastaan, vaikkei hänellä missään vaiheessa ollutkaan Yhdysvaltain kansalaisuutta tai edes varsinaista lupaa maassa oleskeluun. Opintie oli katkonainen, mutta Eve piti lukemisesta ja opiskeli mielellään myös itsenäisesti. Äidin työpaikoilla vietetyt pitkät illat ja viikonloppupäivät tarjosivatkin oivan mahdollisuuden oppikirjojen läpi kahlaamiseen ja puutteellisesta läsnäolostaan huolimatta hän suoritti useimmat kokeet käytännössä ongelmitta. Siitä huolimatta vaadittiin melkoisesti puheenlahjoja ja useita tasokokeita, ennen kuin Eve vuonna 2009 New Yorkiin muuton jälkeen hyväksyttiin queensilaiseen high schooliin ja hän saattoi aloittaa taas koulunkäynnin.
New Yorkissa elämä oli hetken normaalia tavalla, jota Eve ei muistanut kokeneensa vuosiin jos koskaan. Heillä oli oma pieni, mutta pysyvä asuntonsa ja hän sopi koulussa joukkoon, koska monet muutkin nuoret kävivät iltaisin ja viikonloppuisin töissä auttaakseen kodin kuluissa. Helppoa arki ei aina ollut, mutta se menetteli ja välit äidin kanssa tuntuivat olevan paremmat kuin pitkään aikaan. Evellä oli poikaystävä tai parikin high school vuosiensa aikana ja hän alkoi hiljalleen tottua ajatukseen New Yorkista kotinaan, leikitteli jopa varovasti mahdollisuudella jatko-opinnoista, kun opinto-ohjaaja tuli maininneeksi, että hänellä voisi olla niihin riittävästi päätä. Se vaatisi tietenkin student visan hakemista ja maahanmuuttovirasto oli yksi niistä monista viranomaisista, joiden kanssa Eve oli tottunut välttämään kontaktia koko siihenastisen elämänsä ajan, mutta haaveillahan aina saattoi. Pian 18 vuotta täytettyään Eve joutui tosin nopeasti huomaamaan, että tulevaisuudensuunnitelmat olivat todellakin olleet vain haaveita: Marisa oli tehnyt viimeiset vuodet lähinnä siivoojan töitä ja niissä hommissa hän oli silloinkin, kun läheiselle huoltoasemalle tehty ryöstä meni vikaan pahimmalla mahdollisella tavalla. Marisa Castillo oli vain 38-vuotias menehtyessään samana yönä sairaalassa sisäiseen verenvuotoonsa ja niin Evestä tuli 18-vuotiaana orpo.
 |  |
Jälkikäteen Eve on pyrkinyt analysoimaan niitä äidin kuoleman jälkeisiä päiviä, sitä tapahtuivatko asiat nopeasti vai ikään kuin hidastettuina, eikä hän oikein vieläkään osaa sanoa. Sairaalaan lausuntoja hakemaan tulleet poliisit kyselivät henkilöllisyystodistuksista ja oleskeluluvista ja henkilökunnan silmän välttäessä Eve pakeni paikalta. Tietenkin se pelkäsi joutuvansa ongelmiin, tulevansa karkoitetuksi tai pahempaa, eikä järjellä ajatteleminen ehkä ollut siinä tilassa tytön vahvimpia puolia. Jotenkin se kuitenkin tiesi, ettei kotiin jääminenkään olisi hyvä ratkaisu, niihin sairaalan papereihin oli arvatenkin kirjattu kaikki nimistä osoitteisiin – joku äidin töissä oli varmasti kannellut kun ne olivat osanneet hänetkin kutsua. Niinpä Eve sitten teki ainoan asian jonka osasi ja suunnisti sen miehen ovelle, jota Marisa oli enemmän tai vähemmän vakituisesti tapaillut viime vuodet. Eve tiesi Gavin Roscoesta lähinnä sen, että se työskenteli jollain auto- ja pyöräkorjaamolla Astoriassa ja että sillä oli moottoripyöräkerhosidoksia. He olivat tavanneet aina silloin tällöin eikä Gavinista ollut koskaan ollut äidille haittaa, joten ehkä sen luokse meneminen oli ihan fiksukin idea. Kuin ihmeen kaupalla Gavin suostui ottamaan Even kotiinsa, lähinnä varmaan säälistä tai ehkä miestäkin vähän kirpaisi kuulla, miten Marisan oli käynyt, vaikkei nainen varmaan tuon ainokainen ollutkaan. Pari kuukautta Eve sai asua miehen nurkissa, mutta luonnollisesti sellaista hyväntekeväisyyttä ei oltu valmiita harrastamaan kovin pitkään. Ei Gavin kuitenkaan viitsinyt Marisan tytärtä kadullekaan heittää ja sitä kautta tyttö sitten päätyi Sons of Mayhemin ympyröihin. Ensin Gavin alkoi ottaa Eveä mukaan kerhotalolle ja Bloodhoundiin ja aika nopeasti tyttö pääsikin kärryille siitä, mikä jutun juju oli. 18-vuotias tyttö ei ehkä ollut mikään ujo neitsyt, mutta otti talon tavoille oppiminen silti vähän aikaa, etenkin kun oli osattava päästää irti niistä haaveista, mitä koskaan oli elätellyt koulujen loppuun käymisestä ja paremmasta elämästä.
Se minkä piti olla väliaikaisratkaisu ennen kuin jotain muuta ilmaantuu, on nyt ollut Even elämää melkein seitsemän vuoden ajan. Tuona aikana hän on asunut lyhyitä jaksoja milloin missäkin, mutta kerhon sweetbuttin nimike on tullut jäädäkseen ja kerhotalolle on aina voinut palata, jos kämppissuhteet tai järjestelyt kerholaisten kanssa ovat kariutuneet. Nuoruudesta tuttu ihmissuhteiden kertakäyttöisyys on jotain, mihin MC on tuonut ainakin vähän helpotusta: Eve voi nykyään melkein vilpittömästi sanoa, että hänellä on New Yorkissa perhe. Ainakin kerholta on saatu suojaa, jos ei sentään pyyteetöntä rakkautta. Erityisen hyviä ystävyyssuhteita Eve on onnistunut solmimaan muiden sweetbuttien ja kerhon läheisyydessä pyörivien naisten kanssa, ja tällaiset ystävyyssuhteet jo itsessään ovat jotain, mitä hänellä ei koskaan ennen ole ollut. Hän on kuluneiden vuosien aikana turvautunut rahansaannissa milloin mihinkin pätkätöihin, tehnyt tarjoilijan ja baarimikon hommien lisäksi myös satunnaisesti pornoa ja saattanut saada vähän rahaa ihan vain seuransa tarjoamisesta. Pääasiassa on kuitenkin voitu luottaa siihen, että kerho pitää huolta omistaan.
 |  |
Ensivaikutelma, jonka Evestä saa voi riippua hyvin paljon havainnoivasta ihmisestä itsestään ja tilanteesta, jossa kohtaaminen tapahtuu. Ensisijassa Eve on äänekkään ja kirjavan meksikolaissuvun kasvattina juuri sitä, mitä odottaa voisikin: hän on omaksunut paljon perheensä ominaispiirteistä myös itseensä ja viihtyy hyvin muiden ihmisten seurassa, on puhelias eikä pelkää ottaa tilaa. Eve nauraa paljon – joskus epäsopivissakin tilanteissa, jos joku sattuu oikein yllyttämään. Ujoksi tai hiljaiseksi häntä ei oikein voi kuvailla parhaalla tahdollakaan, joten naisen alakulon hetket on helppo tulkita hänen tavastaan vetäytyä syrjään ja hakea omaa rauhaa. Tällaiset alavireet ovat ehdottomasti poikkeus sääntöön, sillä yleensä nainen on vähintään pintapuolisesti hyväntuulinen ja miellyttävää seuraa. Eve osaa olla luonteeltaan varsin kipakka ja kieleltään terävä, mutta tuo mielellään enemmän esiin rentoa puoltaan. Sitä jolle on helppo uskoutua ja jonka kanssa on helppo olla. Kyvystä kuunnella ja miellyttää onkin ollut paljon apua, kun ympärille on haettu uutta perhettä menetetyn tilalle – ei moottoripyöräkerho ehkä ihan täysin ole onnistunut tuota tyhjiötä täyttämään, mutta se on silti tarjonnut enemmän kuin nainen olisi heikoimpina hetkinään uskaltanut toivoa. Vaikka elämään ei aina ollakaan aivan täysin tyytyväisiä, pyrkii Eve ajattelemaan asioita kokonaisuuksina ja muistamaan miten paljon huonomminkin asiat voisivat olla. Pessimistiksi häntä ei siis ainakaan voi syyttää.
Eve on läheisyysnarkkari, joka on helpoiten ylipuhuttavissa kosketuksin: tämä on yhtälailla hänen suurimpia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan elämässä. Sweetbuttina läheisyydenkaipuusta on ollut naiselle paljon apua, koska hänen on helppo nauttia saamastaan huomiosta ja heittäytyä intiimeihin tilanteisiin kerholaisten kanssa, mutta toisaalta se myös ajaa häntä ihastumaan vääriin ihmisiin. Pettymysten käsittelemisessä naisesta onkin vuosien saatossa tullut varsin taitava ja hän tietää jo, ettei elämä aina mene ihan niin kuin lapsena haaveiltiin. Evessä on hyvin paljon samaa kuin edesmenneessä äidissään: hän on rohkea, itsenäinen ja älykäs nainen, mutta sydämeltään paatunut romantikko. Ei ehkä siinä punaisia ruusuja ja rakkausrunoja kaipaavassa merkityksessä, mutta molemmilla naisilla on aina ollut tarve tulla rakastetuksi ja huomioiduksi. Omasta läheisyydenkaipuustaan huolimatta Evellä on tapana toimia muiden mielihalut edellä, eikä häntä siis useinkaan löydä saalistamasta sellaisia miehiä, jotka eivät olisi itse ensin ilmaisseet kiinnostustaan häntä tai vähintään hänen vartaloaan kohtaan. Nainen on harkiten flirtti, muttei hyökkäävä. Tuttujen miesten seuraan toki asetutaan konstailematta, koska niitä osataan jo lukea helposti ja tiedetään, kenelle sellainen on mieliksi ja kuka taas haluaa itse olla aloitteentekevänä osapuolena.
Luotettavuus ja lojaalius ovat niitä ominaispiirteitä, joita Eve itse pitää arvossa ja joista hän haluaa omallakin kohdallaan pitää kiinni. Jos joku on tehnyt hänelle hyvää, hän on valmis tekemään vastapalveluksia. Hän ei aina lupaudu kaikkeen, mitä häneltä pyydetään, mutta luvatessaan pitää kyllä lupauksestaan kiinni. Sen vuoksi hänellä varmaan onkin kerholaisten, muiden sweetbuttien ja jopa eräiden old ladyjen keskuudessa vallan hyvä maine. Hän myös mielellään tarjoaa apuaan tai vähintään olkapäätään sitä tarvitseville. Rennon ja hauskan ulkokuoren alta löytyy yllättäen myös melko epävarma tyttö, joka ei edelleenkään tiedä mitä elämältä haluaa ja mistä hänen on edes realistista haaveilla. Jos naisella ei ole mitään muuta tekemistä, hän hakee tekemistä käsilleen käärimällä sätkiä varastoon pieneen peltirasiaan, jota pitää aina mukanaan. Tällaiset pienet asiat ovat niitä, jotka pitävät hänet järjissään silloinkin, kun elämä muuten epäilyttää.
 |  |
160 cm - 54 kg - hazel eyes - dark and very curly hair
Evellä on helposti ruskettuva oliivi-iho, pähkinänruskeat aavistuksen vihreään taittavat silmät ja kihara, pitkä, tummanruskea tukka. Korkea ilmankosteus tekee naisen ennestäänkin kurittomasta kiharapehkosta täysin hallitsemattoman; etenkin kosteina kesäpäivinä tämän hiuskuontalo näyttää lähinnä siltä, kuin joku olisi räjäyttänyt pommin aivan sen lähietäisyydellä. Kuivempina aikoina hiukset voidaan saada kuriin hiusöljyllä ja aktiivisella kosteuttamisella. Eve pitää hiuksiaan mieluusti auki, mutta käytännöllisyyden nimissä vetää ne usein puoliponnarille tai -nutturalle. Kesän kuumuudessa ainut järkevä vaihtoehto on taltuttaa koko komeus nutturalle pään päälle. Meikkaajana Eve on maltillinen, mutta näkee kuitenkin jonkin verran vaivaa ehostaakseen itseään – pakkokin se kai on, kun ulkonäkö on niin olennainen osa sitä, millä hän turvaa katon päänsä päälle. Luonnostaan kauniiden kasvojen parhaita puolia on onneksi helppo ehostaa vaikka vain sävyttävällä päivävoiteella, sipauksella aurinkopuuteria, ripsiväriä ja parhaimmillaan rajauskynää tai huulikiiltoa lisäämällä.
Nainen on pieni, muttei luvattoman laiha. Hänen 160 senttisessä kropassaan on sopivissa kohdissa pehmeyttä, josta hän itse pitää ja jonka on huomattu miellyttävän myös monia vastakkaisen sukupuolen edustajia. Ei varmaan ole ainakaan haitaksi, että tuo pehmeys on asettunut kauniisti loivaa tiimalasia muistuttavaan muodostelmaan. Himoliikkujaksi tai terveysintoilijaksi Eveä ei voi kutsua parhaalla tahdollakaan. Hän saa kyllä nautintoa itsensä satunnaisesta rääkkäämisestä vaikka kuntonyrkkeilyn parissa, mutta tekee sen lähinnä voidakseen syödä mitä haluaa ja näyttääkseen edelleen hyvältä. Vuosikausien tupakointi tuo tällaisiin harrastuksiin omat haasteensa, mutta ainakaan vielä nainen ei koe liikkuessaan tukehtuvansa, vaan kykenee ihan mukavan keskinkertaisiin urheilusuorituksiin niin halutessaan. Hänellä on oikeassa olkapäässään kyykistyvää naista kuvaava tatuointi, jonka hän otti äitinsä muistolle pian asetuttuaan asumaan Sons of Mayhemin kerhotalolle.
Pukeutumisen suhteen Eve ei ole kovin tarkka: muiden kerhon tyttöjen tapaan hän suosii melko paljastavia asukokonaisuuksia, koska tietää sellaisten miellyttävän miesten silmää. Etenkin illanviettoja ja erikoistilaisuuksia varten nähdään tämän suhteen enemmän vaivaa. Arkena Even voi nähdä myös löysissä flanellipaidoissa tai verkkareissa, mutta tällöinkin pyritään aina tarjoamaan jotain: löysät housut yhdistetään antavaan ja ihoa nuolevaan yläosaan, löysät paidat taas lyhyisiin farkkushortseihin. Elämäntapansa vuoksi Evellä ei ole koskaan ollut kovin paljoa rahaa käytettäväksi sellaisiin asioihin kuin vaatteisiin tai koruihin, joten ne harvat kalliimmat vaatekappaleet ja asusteet joita hän omistavaa, ovat olleet lahjoja kerhon miehiltä.
KUVISSA INBAR LAVI
TallennaTallenna