Post by Deleted on Jun 26, 2018 20:36:20 GMT 2
andrei ilya vodyanov
30-VUOTIAS, SYNTYNYT 30.7.1988. SINKKU. HETERO. KUNTOSALIYRITTÄJÄ & HUUMAUS- JA DOPINGAINEIDEN MYYJÄ. ANTAA JOSKUS KUTSUA ITSEÄÄN TUTTAVALLISESTI DREIKSI. ASUU ITSELLEEN TURHAN ISOSSA KAKSIOSSA UPPER WEST SIDELLA, JOSSA TOSIN VIETTÄÄ VARSIN VÄHÄN AIKAA.
ulkonäkö
Tummapiirteisellä Andreilla on sinivihreät silmät ja vaalea, joskin hieman päivettynyt iho. Soikeita kasvoja koristavat ajoittain paljastuvat voimakkaat hymykuopat sekä lähes jatkuvasti sänki ja tummat viikset. Tummanruskeissa hiuksissa on sen verran pituutta, että ne pystytään huolettomasti vetämään vakiotyyliin taaksepäin ja huolettomasti haromaan kuosiin. Aika ajoin käytetään myös muotoilutuotteita, sillä oma ulkonäkö ei ole Andreille lainkaan yhdentekevä.
Ruumiinrakenteeltaan 185 senttimetriä pitkä Andrei on lihaksikas kuntosalilla ja painimatolla vietettyjen tuntien johdosta. Ruokavalio ei välttämättä ole terveellisimmästä päästä, mutta liikarasvaa ei runsaan liikunnan ansiosta ole päässyt kertymään. Vartalo on tapana verhoilla enimmäkseen kauluspaitoihin, farkkuihin, suoriin housiin ja siisteihin pukuihin. Liikunnan parissa vaatetus on vastapainoksi varsin rentoa kuten kotonakin - silloin, kun siellä nyt satutaan aikaa viettämään. Niissä oloissa Andrein kuitenkin pääsee näkemään varsin harva. Niinpä mies yleisesti ottaen näyttäytyykin siististi ja kalliisti pukeutuneena, usein myös tyylikkäisiin aurinkolaseihin sonnustautuneena.
luonne
Andrei osaa halutessaan olla varsin sulava ja kohtelias kuten varakkaalta, seurapiireissä pakon sanelemana ajoittain aikaansa viettävältä kuntosalin omistajalta odottaa saattaa. Mies ei kuitenkaan usein juurikaan välitä keskusteluseurastaan, mikä välittyy häntä pitkästyttävissä keskusteluissa katseen harhailemisena ympäristössä keskustelukumppanin sijaan sekä ajoittain myös lyhyissä vastauksissa. Andrein keskittymiskyky onkin aina ollut varsin heikko, kun kyse on asioista, joista hän ei välitä - kuten esimerkiksi siis tuntemattomien ihmisten "tyhjänpäiväisistä jorinoista".
Vastapainona yleisesti heikolle keskittymiskyvylle on suunnaton paneutuminen niihin asioihin, joita on päätetty tavoitella. Kyse on jonkinmoisesta addiktioalttiudesta: jos Andrei haluaa opetella pelaamaan pokeria, hän ei vain opettele sääntöjä vaan harjoittelee niin kauan, että peittoaa siinä alan ammattilaisia. Ja jos hän haluaa esimerkiksi kokeilla rajojaan taistelulajeissa, hän menee siinäkin äärirajoille. Jos ei taidolla niin suunnattomalla tahdolla. Mies ajatteleekin pitkälti saavansa kaiken, mitä päättää haluta. Eikä siis pelkästään siksi, että hänet on siunattu tervettä runsaammalla omanarvontunnolla, vaan myös siksi, että hän on valmis tekemään runsaasti töitä tavoitteidensa eteen. Andreita voi hyvinkin kuvata määrätietoiseksi, jopa periksiantamattomaksi yksilöksi.
Päädyttyään mukaan setänsä ja isänsä rikollisiin bisneksiin Andrei on kovettunut. Koska kaikenmoista on nähty ja katsottu vierestä, säälin tunne on opittu pitkälti välttämään. Mies on katsonut vierestä niin surmantöitä kuin vastentahtoisten prostituoitujen hakkaamistakin antamatta tyynen ilmeensä värähtää. Pokerinaama on opittu säilyttämään niin ikään huume- ja dopingkauppaa tehdessä, koska se on ollut ainoa tapa hankkia itselle jonkinmoinen uskottavuus ja maine niissä piireissä.
Miehellä on kuitenkin jonkinmoinen oikeudentaju ja kyky välittää toisista ihmisistä, joskin vain harvoista. Se empatiakyky, joka Andreilla on jäljellä, jää kuitenkin pitkälti piiloon. Hän vihaa toisten valittamista eikä muutenkaan yleensä välitä kuunnella noiden tunteenpurkauksia. Itsekään miehellä ei ole tapana tunteitaan juurikaan ilmaista vaan jopa inho verhotaan hymyilyn ja naurun taakse. Hänen suustaan voi usein kuullakin sarkastisia tai muuten omasta mielestä humoristisia sutkautuksia, joiden taustalla voi kuitenkin aidon huvittumisen sijasta tosiaan olla tunneskaalaa laajemminkin. Ylipäänsä miehellä on taipumus padota syvimmät tuntonsa sisäänsä. Tämän seurauksena ulos tullessaan todelliset tunteet ilmaistaan varsin vahvasti: esimerkiksi huutamalla ja seinää lyöden. Tätä puolta Andreista pääsevät näkemään vain hyvin harvat, ja vihan purkausten aikaan nämä harvat voivat aidosti pelätä henkensä puolesta. Salattu fakta kuitenkin on, ettei Andrei tähän päivään mennessä ole uhkailusta huolimatta tappanut ketään. Seurannut vain sivusta. Antanut asioiden tapahtua, kun ei ole niitä voinut estääkään.
Andrei oli nuorena miehenä varsin vaikutuksille altis. Hän aidosti nautti rahasta ja kaikesta siitä, mitä sen mukana seurasi. Nykyisin ei voi sanoa samaa. Mies nauttii alkoholia vain hyvin maltillisesti, jättää huumeiden käytön muille ja kiertää maksulliset naiset kaukaa. Seurapiiritapahtumiin hän osallistuu vain velvollisuudentunnosta. Andrei halveksii sitä, kuinka ihmisillä on taipumusta mielistellä häntä ja yrittää päästä jotenkin hyötymään hänen vauraudestaan ja asemastaan. Vuosien varrella on kohdattu kai yksi onnenonkija liikaa, koska Andrei ei voi sietää itseään tyrkyttäviä naisia. Seurustelusuhdetta mies pitää lähinnä etäisenä mahdollisuutena - hän kun huomaa usein kohtaavansa vain sellaisia toisen sukupuolen edustajia, joiden seuraa jaksaa korkeintaan yhden yön. Yhdeksi yöksi miehellä on tapana silloin tällöin ottaa viereensä (jos ei saata seuralaista ulos ennen kuin käy itse nukkumaan) kaunis, mutta muuten mitäänsanomaton ja merkityksetön nainen. Eniten Andrei viehättyy kuitenkin älykkäästä, sanavalmiista ja itsevarmasta seurasta. Jonkun sellaisen ihmisen Andrei saattaisi kuvitella rinnalleen pidemmäksikin aikaa. Ystävissäänkin Andrei arvostaa ennen kaikkea älykkyyttä, lojaaliutta ja rehellisyyttä.
Vastapainona yleisesti heikolle keskittymiskyvylle on suunnaton paneutuminen niihin asioihin, joita on päätetty tavoitella. Kyse on jonkinmoisesta addiktioalttiudesta: jos Andrei haluaa opetella pelaamaan pokeria, hän ei vain opettele sääntöjä vaan harjoittelee niin kauan, että peittoaa siinä alan ammattilaisia. Ja jos hän haluaa esimerkiksi kokeilla rajojaan taistelulajeissa, hän menee siinäkin äärirajoille. Jos ei taidolla niin suunnattomalla tahdolla. Mies ajatteleekin pitkälti saavansa kaiken, mitä päättää haluta. Eikä siis pelkästään siksi, että hänet on siunattu tervettä runsaammalla omanarvontunnolla, vaan myös siksi, että hän on valmis tekemään runsaasti töitä tavoitteidensa eteen. Andreita voi hyvinkin kuvata määrätietoiseksi, jopa periksiantamattomaksi yksilöksi.
Päädyttyään mukaan setänsä ja isänsä rikollisiin bisneksiin Andrei on kovettunut. Koska kaikenmoista on nähty ja katsottu vierestä, säälin tunne on opittu pitkälti välttämään. Mies on katsonut vierestä niin surmantöitä kuin vastentahtoisten prostituoitujen hakkaamistakin antamatta tyynen ilmeensä värähtää. Pokerinaama on opittu säilyttämään niin ikään huume- ja dopingkauppaa tehdessä, koska se on ollut ainoa tapa hankkia itselle jonkinmoinen uskottavuus ja maine niissä piireissä.
Miehellä on kuitenkin jonkinmoinen oikeudentaju ja kyky välittää toisista ihmisistä, joskin vain harvoista. Se empatiakyky, joka Andreilla on jäljellä, jää kuitenkin pitkälti piiloon. Hän vihaa toisten valittamista eikä muutenkaan yleensä välitä kuunnella noiden tunteenpurkauksia. Itsekään miehellä ei ole tapana tunteitaan juurikaan ilmaista vaan jopa inho verhotaan hymyilyn ja naurun taakse. Hänen suustaan voi usein kuullakin sarkastisia tai muuten omasta mielestä humoristisia sutkautuksia, joiden taustalla voi kuitenkin aidon huvittumisen sijasta tosiaan olla tunneskaalaa laajemminkin. Ylipäänsä miehellä on taipumus padota syvimmät tuntonsa sisäänsä. Tämän seurauksena ulos tullessaan todelliset tunteet ilmaistaan varsin vahvasti: esimerkiksi huutamalla ja seinää lyöden. Tätä puolta Andreista pääsevät näkemään vain hyvin harvat, ja vihan purkausten aikaan nämä harvat voivat aidosti pelätä henkensä puolesta. Salattu fakta kuitenkin on, ettei Andrei tähän päivään mennessä ole uhkailusta huolimatta tappanut ketään. Seurannut vain sivusta. Antanut asioiden tapahtua, kun ei ole niitä voinut estääkään.
Andrei oli nuorena miehenä varsin vaikutuksille altis. Hän aidosti nautti rahasta ja kaikesta siitä, mitä sen mukana seurasi. Nykyisin ei voi sanoa samaa. Mies nauttii alkoholia vain hyvin maltillisesti, jättää huumeiden käytön muille ja kiertää maksulliset naiset kaukaa. Seurapiiritapahtumiin hän osallistuu vain velvollisuudentunnosta. Andrei halveksii sitä, kuinka ihmisillä on taipumusta mielistellä häntä ja yrittää päästä jotenkin hyötymään hänen vauraudestaan ja asemastaan. Vuosien varrella on kohdattu kai yksi onnenonkija liikaa, koska Andrei ei voi sietää itseään tyrkyttäviä naisia. Seurustelusuhdetta mies pitää lähinnä etäisenä mahdollisuutena - hän kun huomaa usein kohtaavansa vain sellaisia toisen sukupuolen edustajia, joiden seuraa jaksaa korkeintaan yhden yön. Yhdeksi yöksi miehellä on tapana silloin tällöin ottaa viereensä (jos ei saata seuralaista ulos ennen kuin käy itse nukkumaan) kaunis, mutta muuten mitäänsanomaton ja merkityksetön nainen. Eniten Andrei viehättyy kuitenkin älykkäästä, sanavalmiista ja itsevarmasta seurasta. Jonkun sellaisen ihmisen Andrei saattaisi kuvitella rinnalleen pidemmäksikin aikaa. Ystävissäänkin Andrei arvostaa ennen kaikkea älykkyyttä, lojaaliutta ja rehellisyyttä.
menneisyys
Andrei syntyi Detroitissa yksinhuoltajaäiti Michelle Morganin ainoaksi lapseksi. Nimeksi pojalle tuli Andrei Ilya Morgan. Kun poika varttui ja hän kysyi, miksi hänen nimensä sukunimiä lukuun ottamatta olivat venäläisiä, äiti kertoi pitävänsä kovasti Leo Tolstoin teoksesta Sota ja rauha. Siinä kuulemma oli hahmo nimeltä Andrei, ja äiti oli kovin ihastunut tuohon nimeen. Fiktiivisen hahmon mukaan nimetyksi tuleminen ihmetytti poikaa etenkin, koska äidillä ei ollut minkäänlaisia venäläisiä sukujuuria. Selitystä toiselle nimelleen hän ei myöskään saanut. Asiaa hän ei kuitenkaan osannut kyseenalaistaa enempää.
Michellellä oli tapana puhua pojalleen tämän isästä vain silloin, kun poika tästä kysyi. Tuolloin kerrottiin, että äiti ja isä olivat olleet yhdessä onnellisia vain lyhyen aikaa eikä isä siksi ollut mukana pojan elämässä. Isä oli kuitenkin vaikutusvaltainen mies. Andrei kuvitteli isänsä supersankariksi - sellaiseksi Bruce Wayneksi, joka käytti varansa yleviin tarkoituksiin ja keskittyi itse maailman pelastamiseen, minkä vuoksi perheestä ei voitu huolehtia. Isästä kerrottiin usein toivesatuja myös kavereille, jos nuo erehtyivät mainitsemaan Andrein isättömyyden. Varttuessaan Andrei oppi ymmärtämään, ettei isä saattoi itseasiassa olla aivan jotain muuta kuin sankari, mutta hän ei ikinä lakannut toivomasta, että jonain päivänä vielä tapaisi tämän. Vuosien saatossa äidin vastaus oli kuitenkin aina sama: "Meidän on parempi näin. Kun täytät kahdeksantoista, lupaan kertoa sinulle, kuka isäsi on. Saat sitten itse päättää, mitä teet. Mutta niin kauan kuin olet lapsi, minä päätän." Andrei raivosi äidilleen lukuisia kertoja siitä, ettei saanut tietää enemmän isästään. Sanottuja asioita hän katui jälkikäteen lähes joka kerta, anteeksi pyysi vain harvoin.
Andrei kasvoi köyhissä oloissa eikä hänellä ikinä ollut mitään ylimääräistä. Pojan illat menivät kaverien kanssa norkoillessa eikä opintoihin jaksettu keskittyä. Koulussa Andrei pärjäsi erinomaisesti niissä aineissa, jotka kiinnostivat - matematiikassa, venäjän kielessä, fysiikassa ja kemiassa. Muista hän pääsi läpi usein vain rimaa hipoen. Itselleen siunattua terävää päätä jääräpäinen Andrei hyödynsi aivan liian vähän, koska opiskelu ei kerta kaikkiaan jaksanut kiinnostaa. Ensisuudelmansa tämä koki kolmentoista ikäisenä, poikuutensa menetti viidentoista vuoden iässä. Kyseiset tai niiden jälkeiset lyhytaikaiset seurustelusuhteet eivät merkinneet Andreille paljoakaan kuten ei oikein mikään muukaan niihin aikoihin.
Andrei oli kuudentoista, kun hän sai tietää äitinsä sairaudesta. Puoli vuotta myöhemmin äiti menehtyi muutama viikko ennakoitua myöhemmin. Se oli Andyn elämän suurin menetys ja yksi niistä harvoista tapahtumista, jotka onnistuivat todella koskettamaan hälläväliä-asenteella turhankin hyvin terästettyä pojannulikkaa. Muutama kuukausi ennen kuolemaansa Michelle oli koko Andrein siihen astisen elämän odotuksen jälkeen paljastanut tälle pojan isän henkilöllisyyden. Isä asui kuulemma New Yorkissa. Kun äiti sitten menehtyi sairauteensa Andrein kahdeksannentoista syntymäpäivän tienoilla, tämä pakkasi laukkunsa, jätti taakseen huolettoman lapsuutensa ja suuntasi kohti pääkaupunkia. Pakosta aikuistunut nuori mies oli päättänyt löytää isänsä Ruslan Vodyanovin, vaikka se veisi hänen lopun ikänsä. Muuta suunnitelmia hänellä kun ei tulevaisuudelleen ollut.
New Yorkiin saavuttua ensin löytyi kuitenkin setä, Vodyanov tuokin. Setä sattui omistamaan yhden kaupungin suosituimmista strippiklubeista. Sedän kautta Andrei tapasi pian isänsä Ruslanin, joka osoittautui aivan muuksi kuin helläksi ja rakastavaksi isähahmoksi. Otti tämä kuitenkin Andrein siinä mielessä hyvin vastaan, että joutilaalle ja houkutukselle alttiille nuorelle miehelle löytyi hyvin pian hommia veljesten huumebisneksestä. Portit seurapiireihinkin aukesivat samalla. Jokaisesta myyntikeikasta Andrei sai niin suuren korvauksen, että se sumensi hänen harkintakykynsä, ja hänen mittapuullaan hulppea ensiasuntokin järjestyi pian. Aikaisemmin loppujen lopuksi varsin lainkuuliaista, joskin päämäärätöntä elämää viettänyt Andrei ajautui pikku hiljaa yhä syvemmälle rikolliselle polulle. Huumeiden myynti tavallisille tallaajille vaihtui varakkaampiin asiakkaisiin ja varakkaammat asiakkaat muihin laittomien aineiden välittäjiin. Teräväpäisyytensä, uskollisuutensa ja varmaankin ennen kaikkea sukuun kuulumisen vuoksi Andrei sai jatkuvasti enemmän vastuuta. Työssä kohdatut rankat tapahtumat hukutettiin alkoholiin sekä satunnaisesti huumeisiin ja maksullisiin mutta hänelle ilmaisiin naisiin, joita jatkuvasti pyöri ympärillä sedän baarissa. Aluksi hohdokas elämä ja yhtäkkiä itselle ilmaantunut raha tuntuivat todelliselta onnelta. Hiljalleen menoon kuitenkin turtui ja se menetti hohtonsa. Alkoholi ei juurikaan maistunut, huumeet eivät kiinnostaneet ja huorat menettivät viehätysvoimansa. Andreilla ei ollut kuitenkaan entistä elämää, mihin palata. Hänellä oli vain velan perintään erikoistunut isä, muuten ammattirikollinen setä ja oma työ osana suvun bisnestä.
Koska paluuta ei enää ollut, 21 vuotta täytettyään Andrei muutti sukunimensä Vodyanoviksi ja samalla pysyvästi hyväksyi kohtalonsa osana rikollisperhettään. Hän kuitenkin pyrki vuosien saatossa aktiivisesti itsenäisempään rooliin, jossa saisi enemmän päättää omista tekemisistään. Vaikka miestä ei voinut varmaankaan syyttää turhan korkeasta moraalista, hän ei halunnut olla tekemissä kaikkien setänsä bisnesten kanssa. Hän ei esimerkiksi hyväksynyt sitä, miten sedällä oli tapana keinoja kaihtamatta hankkia lisää prostituoituja klubilleen. Kenenkään ei olisi pitänyt joutua siihen hommaan vasten tahtoaan. Andrei piti silti suunsa supussa, tietäen varsin hyvin ettei sedän kanssa kannattanut asettua napit vastakkain ellei halunnut kuolla tuskallisesti. Olihan sellaisia kohtaamisia muutamia jouduttu itsekin seuraamaan vierestä. Jopa naurettu päälle ja toimitettu ruumis hävitettäväksi. What must be done, must be done.
Vuosien uskollisen palveluksen jälkeen Andrei oli onnistui ilmeisesti vakuuttamaan setänsä, koska tämä antoi vihdoin siunauksensa Andrein suunnitelmalle perustaa oma kuntosali, jossa olisi mahdollisuus harrastaa myös Andrein suosikkilajia painia. Sedältä saatiin siihen jopa huomattava avustus. Selvää tietysti oli, ettei kuntosalia voinut perustaa kytkemättä sen toimintaa jotenkin sedän bisneksiin. Niinpä Andrein taistelulaji- ja painiopetukseen erikoistuneesta, varsin laadukkaasta kuntosalista muodostui samalla foorumi dopingaineiden ja suorituskykyä parantavien huumausaineiden kaupalle. Sali aloitti toimintansa kolme vuotta sitten, mistä lähtien Andrei on pyörittänyt salia sekä sen niin laitonta kuin laillistakin liiketoimintaa. Siinä sivussa hyvän numeropään omaava mies on salaa opiskellut liiketaloutta selviytyäkseen toimitusjohtajan vaativasta pestistään, pyörinyt vähemmän innostuneesti seurapiireissä ja tietysti avittanut setäänsä tämän liiketoimissa. Isän velanperintäoperaatioista on yritetty pysyä kaukana.