Won't let you trick me twice

Andrein ilme palautui peruslukemille, kun hän alkoi harppoa väkijoukossa kohti punapäätä. Nainen suuntasi tien yli hänestä poispäin, vaikeuttaen Andrein pyrkimystä saada tämä kiinni. Luonteeltaan liiankin määrätietoinen Andrei oli kuitenkin päättänyt, että tällä kertaa nainen ei pääsisi häneltä karkaamaan. Niinpä siisteihin vaatteisiin sonnustautunut mies säntäsi juoksemaan kadun yli niin sanotuilla vanhoilla vihreillä valoilla. Se oli tietysti äärimmäisen uhkarohkeaa ruuhkaisessa Manhattanissa, mutta hän ei ollut niitä ihmisiä, jotka antaisivat pienen vaaran olla tavoitteidensa tiellä. Yliajetuksi jääminen oli riski, jonka hän oli valmis ottamaan. Juostessaan suojatielle hän kuitenkin viittoili toisella kädellään ilmaan, yrittäen sillä tavoin viestittää autoilijoille aikeistaan. Yksi taksi joutui äkkijarruttamaan hänen kohdallaan, mutta Andrei oli ehtinyt juosta jo useita metrejä siinä vaihteessa, kun kuski näytti hänelle ikkunasta ojennettua kansainvälistä käsimerkkiä. Andrein keskittyminen ei herpantunut silloinkaan vaan katse pysyi poispäin kävelevän naisen punaisissa hiuksissa.

Tien ylittäminen oli se vaikein osuus. Sen jälkeen Andrein tarvitsi enää jatkaa juoksuaan hetken aikaa, kunnes vihdoin pääsi punatukkaisen edelle ja tukki tämän kulkuväylän asettumalla naisen eteen. Varsin kovakuntoinen Andrei oli valmis kyllä tarvittaessa juoksemaan lisääkin, mutta arveli, ettei se olisi tarpeen. Niin lähietäisyydeltä naisen olisi käytännössä mahdotonta enää karata häneltä ulottumattomiin. Andrei virnisti naiselle voitonriemuisena. "Finally. It almost seemed as if you were trying to avoid me after your tragic disappearance." Andrei tutkaili naisen kasvoja. Vastausta hän ei oikeastaan odottanut, sillä heille kummallekin oli siihen mennessä varmasti yhtä selvää, ettei naisen ollut ollut Andrein lompakon varastettuaan tarkoitus olla tämän kanssa enää missään tekemisissä.

Andreita oli suoraan sanottuna ottanut päähän se, miten helposti nainen oli onnistunut häntä höynäyttämään. Ylpeys oli kai kokenut kolhun. Hänen puolustuksekseen saattoi kuitenkin sanoa sen, ettei varakas rikollissuvun vesa ollut osannut odottaa sitä, että joku uskaltaisi varastaa häneltä. Se jos mikä oli tyhmää ja uhkarohkeaa. Andreille olikin toistaiseksi mysteeri, miksi punapää oli sen riskin ottanut. Oliko nainen todella tyhmänrohkea vai eikö tuo ollut tiennyt, kenen kanssa leikki? "But where are my manners? Reintroductions are in order since I'm guessing you didn't give your real name the last time we met. I'm Andrei Vodyanov." Andrei ojensi kätensä naiselle, joka saattoi hyvinkin olla hämmentynyt tilanteesta. "And please, don't bother making something up."

Hymyilevä kuntosalin omistaja odotti naisen vastaavan kättelyyn ja esittelevän itsensä tällä kertaa oikein. Niin nainen eittämättä tekisi, jos ymmärtäisi oman parhaansa. Nyt kun Andrei oli tämän saanut käsiinsä, hänellä ei ollut aikomustakaan päästää tätä karkaamaan toista kertaa. Nimittäin, vaikka Andreille muutamien satasten ja parin kortin viemisellä ei ollut ollut merkitystä, lompakossa oli ollut jotain sellaista, minkä hän hyvinkin halusi takaisin. Ja sen hän myös saisi. Sitä ennen voisi kuitenkin vähän leikitellä näpistelijän kanssa. Poloinen varmaan luuli, että Andrei saattaisi kostaa hänelle tai vaikka ilmoittaa poliisille. Saisi luullakin jonkin aikaa. Oli hän sen ansainnut huijaamalla Andreita.

Andrei tarkkaili punapäätä mielenkiinnolla. Nainen tuhahti ja vaikutti sille, ettei välttämättä ollut ihan yhtä innostunut yllättävästä uudelleennäkemisestä kuin Andrei oli. Se huvitti miestä eikä pystynyt olemaan vähän virnuilematta. Hetken hän joutui odottamaan, esittelisikö nainen pyynnöstä huolimatta itseään, mutta lopulta hän tunsi siron käden koskettavan omaansa. Andrei puristi kättä ja pyrki katsomaan Madisoniksi itsensä esitelleen punatukan silmiin. "Madison Hawkins, you say," Hän toisti nimen, koska uskoi naisen katseesta pystyvänsä arvioimaan, oliko sanottu ollut valetta. Hänestä vaikutti sille, että tämä puhui totta, mutta yksi seikka nimessä antoi aiheen epäillä sen oikeutta. Nimittäin heidän sijaintinsa. "And it just happens that we're standing next to Madison Avenue?" Andrei kohotti kulmaansa. Hänen täytyisi kai vain uskoa naisen todella olevan Madison, sillä ei hän sentään viitsisi käydä henkilöllisyystodistusta tältä pyytämään.

Madison kuulosti närkästyneeltä kysyessään, mitä Andrei tältä halusi. Miestä se huvitti entisestään. Useimmat hänen tapaamansa naiset pyrkivät olemaan hänelle mieliksi. Hän ei pistänyt lainkaan pahakseen, että punapää oli toista maata. Ensitapaamisella hän oli olettanut Madisonin olevan tusinatavaraa - viehättävä tyhjäpää, joka halusi vain päästä katsastamaan varakkaan seurapiirimiehen makuuhuoneen. Ei hän sitäkään ollut pistänyt pahakseen, mutta tämä "todellinen Madison" oli huomattavasti sitä seurapiiritapahtumassa tavattua versiota mielenkiintoisempi ja mieleenpainuvampi. Sen osoitti jo sekin, ettei Andreikaan kyennyt muistamaan, millä nimellä nainen oli itsensä esitellyt ensitapaamisella, mutta nimi Madison sen sijaan oli jo piirtynyt tämän muistiin hyvinkin selvästi. 

Kun Andrei ei heti vastannut mitään, huvittuneena naisen epätietoisuudesta, tämä kertoi jo hävittäneensä sen. Siitä uutisesta Andrei ei pitänyt. Olikohan se totta vai yrittikö nainen vain keksiä tekosyyn olla palauttamatta rahoja? Muutamalla satasella ei nimittäin ollut miehelle minkäänlaista merkitystä, mutta lompakossa olleella lapulla sen sijaan oli. Siihen oli nimittäin kirjattuna erään ei-laillisen liikekumppanin puhelinnumero, jota ei saisi helposti hankittua numerotiedustelusta. "That's what you say. But did you really? Cause I'd like to get it back." Andrei ei lähtenyt mitenkään uhittelemaan naista, mutta viestitti olemuksellaan, että oli sanoissaan tosissaan. Madison kuitenkin tokaisi varsin järkevän kommentin siitä, ettei lompakon satasilla varmasti ollut hänelle merkitystä. Andrei naurahti naisen hänelle keksimälle nimitykselle. "You got me." Hän kohautti olkiaan. "I don't care about the money. But there was something else in the wallet. A note." Andrei ei irrottanut katsettaan Madisonista. Olikohan nainen huomannut muistilapun? "So perhaps even if you tossed the wallet, you just happen to have the note?" Andrei ilmaisi näin epäsuoran ivallisesti arvauksensa siitä, että Madison oli valehdellut hävittäneensä lompakon niin nopeasti. Jos hän oli oikeassa, ehkä nainen suostuisi myöntämään edes lapun olevan tallessa palauttamaan sen ainoan lompakon sisuksissa olleen asian, jolle oli Andreille merkitystä. Madisonhan saisi pitää rahat - hän ei häviäisi siinä mitään.

Andrei jäi odottamaan vastausta. Siinä vaiheessa hän oli jo kuitenkin päättänyt, ettei päästäisi Madisonia ihan heti katoamaan ihmisvilinään vaan kiusoittelisi tätä vielä hetken. Ehkä vähän pidempäänkin. Hän oli utelias naisen suhteen - olihan tuo onnistunut häntä niin mainiosti kerran huijaamaan.

Madison kertoi lompakon löytyvän jostakin roskakorista, ellei joku sitten ollut ehtinyt sitä jo viedä. Andrei ei pitänyt kuulemastaan, mutta tuhahti vähän huvittuneesti. Se lompakko oli tosiaan ollut lähes uusi ja se oli ostettu muiden vaatteiden tapaan jostakin sellaisesta liikkeestä, jossa pelkästään tuotteen merkki automaattisesti korotti hinnan ainakin nelinkertaiseksi. Ei Andreita se lompakko silti kiinnostanut. Sellaisen hän saisi kyllä halutessaan uuden, siitä ei ollut pelkoa. 

Andrei joutui paljastamaan korttinsa siinä suhteessa, että hän myönsi oikeastaan haluavansa lompakosta vain tietyn muistilapun. Itsevarmassa mielessään hän kuvitteli, että jos lappu oli Madisonilla, nainen kyllä luovuttaisi sen hänelle mukisematta - ihan omaksi parhaakseen. Eihän punapää voinut tietää, ettei hän tosiasiassa mitenkään mielellään sotkeutunut väkivaltaan tai sen tapaiseen. Ilmeisestikin hän oli siinä suhteessa väärässä. Minkään suoran vastauksen sijasta nainen nimittäin kysäisi, oliko lapussa kenties ollut jonkin suosikkisalakuljettajan puhelinnumero. Andrei oli varma, ettei ollut sanallakaan maininnut lapussa olevan mitään numeroa. Mies laski päässään yksi plus yksi: Madisonin oli täytynyt nähdä se lappu. Hän oli asiaan tyytyväinen ja virnistikin pienesti. Madison kuitenkin jatkoi puhumista, paljastaen ilmeisen tarkoituksella, että lappu oli edelleen hänellä. Yrittikö nainen härnätä häntä? Andrei katsoi edessään seisovaa punapäätä vähän epäuskoisesti ja hörähti pienesti. Hänelle oli kiistatta yllätys, että Madison pystyi haastamaan hänet hänen omassa kiusoittelupelissään. Hänellähän piti olla yliote. Andrei ei kuitenkaan hämmentynyt siitä sen enempää vaan päätti kiusoitella naista vähän lisää.

"You obviously know who I am." Andrei piti katseensa tiukasti Madisonissa. Naisen aikaisempi reaktio oli kyllä paljastanut, että tämä tiesi, kenen kanssa oli tekemisissä. Sen tiedon pitäisi sataa Andrein laariin - pakkohan naisen oli edes vähän pelätä häntä. "Do you think it's wise to mess with me? If I want the note - which I do - I'll get the note. It's as simple as that." Andrei hymyili itsevarmasti ja otti askeleen lähemmäs Madisonia siten, että pystyi katsomaan naista ylhäältä alaspäin. Sillä tavoin hän pystyi korostamaan heidän kokoeroaan ja sitä, ettei naisella todella olisi mitään mahdollisuutta häntä vastaan, jos hän tälle jotain haluaisi tehdä. Andrei ei kuitenkaan varsinaisesti halunnut pelotella naista enempää kuin oli välttämätöntä - hän halusi vain sen lapun. Lapun ja mahdollisuuden vähän kiusata Madisonia lisää. "So, how about giving me that note?" Mies nosti toista kulmaansa kysyvästi. "Play nice and I'll buy you lunch." Kuten sanottu, Andrei oli jo päättänyt, että hän halusi tietää naisesta vähän enemmän. Mikäs sen parempi ajatus kuin viedä nainen johonkin syömään? Madison ei ehkä siitä olisi järin innoissaan, mutta saisi nyt vain kestää. Andrei ei edes aikonut kysellä asiasta sen enempää - se oli jo päätetty. Jos Madisonilla oli yhtään itsesuojeluvaistoa, hän kyllä ymmärtäisi oman parhaansa ja suostuisi. Eihän kyse ollut kuin lounaasta täysin julkisella paikalla. 

Madisonin siihen saakka niin rauhallinen ja jopa virkistyttävän kipakka olemus sai pienen särön, kun tämä kohotti kulmaansa lounaan maininnalle. Nainen pysyi kuitenkin ihailtavan itsevarmana eikä suinkaan yrittänyt jonkin typerän verukkeen nojalla luikerrella tilanteesta tai tylsästi torjua kutsua. Sen sijaan Madison ilmaisi vaatimuksensa lounaan laatutasosta saaden Andrein naurahtamaan hieman. Tilanne todella huvitti häntä hieman ja hän oli vaikuttunut siitä, miten tyynesti Madison koko sen tilanteen otti. Se asia saisi kuitenkin jäädä hänen omaksi tiedokseen, Madisonin ei tarvitsisi sitä tietää. Andrei piti Madisonin epäsuoraa suostumista lounaskutsuun jonkinlaisena erävoittona itselleen. Madison oli kenties vienyt ensimmäisen erän silloin niissä seurapiirijuhlissa 6-0, mutta tämä erä kirjattaisiin Andrein nimiin vähintäänkin 6-1.

"If I wanted that note right away, believe me, I'd find a way to get it." Andrei ei irrottanut katsettaan Madisonista vaan jäi katselemaan tätä siltä lähietäisyydeltä. Sanottu oli tietysti täyttä totta - hän todennäköisesti saisi naisen kotiosoitteen selville, jos nimi oli oikea, tai joka tapauksessa hän voisi halutessaan vaikka lähteä seuraamaan tätä tai hälyttää jonkun tekemään sen hänen puolestaan. Hänellä ei ollut aikomusta sitä tehdä, mutta Madisonia oli hauska vähän vielä kiusoitella. Andrei ei kuitenkaan halunnut viedä sitä liian pitkälle. Loppujen lopuksi hän halusi ennen kaikkea sen lapun. Ja kyllä hän myös halusi viedä naisen sille lounaalle, vaikka lapun saaminen olisi onnistunut ilman ruokailuakin. "But don't worry, I'm not in such a rush. And I only buy nice lunches." Hän virnisti hieman. "Tomorrow. One o'clock. That place." Hän viittasi kädellään lounasravintolaan, joka oli heistä jonkin matkan päässä sen kadun varrella. "We have a deal?" Andrei nosti toista kulmaansa ja jatkoi virnuiluaan, kunnes sai vastauksen. Sitten hän otti askeleen taaemmas niin, että he olivat toisistaan enemmän tavanomaisella puhe-etäisyydellä.

"Give me your phone." Hän ojensi kätensä Madisonin suuntaan. "I'll give it right back. I'm not the thief, remember." Andrei ei esittänyt kysymystä vaan käskyn, koska mitään vaihtoehtoja hän ei aikonut Madisonille antaa. Kun hän saisi puhelimen, hän soittaisi siitä itselleen ja ottaisi naisen puhelinnumeron sillä tavoin talteen, jotta saisi tämän tarvittaessa jäljitettyä, jos tämä ei saapuisikaan sovitulle lounastapaamiselle. Sitten hän antaisi puhelimen takaisin. Todennäköisesti tämä varotoimenpide olisi omiaan varmistamaan, että Madison olisi halukas seuraavana päivänä saapumaan vapaaehtoisesti paikalle ja sovittu lappu mukanaan.

/// sori kun on kestänyt vastata!