|
Aug 6, 2018 19:41:18 GMT 2
Post by Deleted on Aug 6, 2018 19:41:18 GMT 2
...................................................... SATURDAY 23th OF JUNE 2018, EVENING Sports Bar / MANHATTAN ELSIE & WADE paskalakit viihteellä
ootd / jenni ......................................................
NYPD United ja FDNY Soccer Team ottivat mittaa toisistaan perinteisessä hyväntekeväisyysottelussa. Viimeisten minuuttien jännittävä rankkarikisa oli ratkaissut pelin lopulta FDNY:n eduksi – lukemin 3-4. Nurmikentällä oltiin vielä oltu yhtä hymyä ja huikattu ”good game” vastapuolen pelaajille loppukättelyissä, mutta pukkarissa hymy oli valahtanut nopeasti naamatauluilta ja hyväntuulisuus vaihtunut murahteluksi. Tosin Elsie pystyi puhumaan vain omasta puolestaan siitä, millainen tunnelma naisten pukuhuoneessa oli ollut. Mutta uskalsi tuo silti veikata, etteivät ne fiilikset miespoppoonkaan osalta juuri siitä poikenneet. Häviö oli aina häviö kilpailuhenkisille pelaajille, oli ottelussa kyse sitten hyväntekeväisyydestä tai ei. Elsielle ottelu oli ollut vielä ensimmäinen NYPD:n riveissä. Oltiinhan sitä oltu New Yorkissa jo kuukauden päivät ja ensimmäisten päivien jälkeen etsivä oli saanut kutsun futisjoukkueeseen, kun pitkä tausta lajin parissa oli tullut eräälle työkaverille ilmi. Häviöstä huolimatta joukkue oli sopinut matsin jälkeiset kaljat lähistölle urheilubaariin, johon suunnattiin suihkun jälkeen yhtenä laumana. Kun tuopit saatiin eteen, niin ei mennyt kauaa, kun ensimmäinen partiopoliisi manasi jo FDNY:n aggressiivisen hyökkääjän alimpaan helvettiin. Siitä saatiinkin nopeasti puheenaihetta, kun porukan yhteinen vihollinen löytyi. ”I’m not even mad about that player. But that referee – oh my god! Was he blind? He was the worst ref I’ve ever encountered – and trust me, I’ve encountered many.” Elsie pyöräytti silmiään suureellisesti ja nakkeli vaaleita hiussuortuviaan korvien taakse. Hyväksyviä hymähdyksiä ja nyökyttelyjä seurasi. Nainen jatkoi. ”I swear if I’ll ever see him again I’ll shout him; ”Hey ref, you might want to check your voice mail. You've missed a few calls!” Naurunremakka repesi ja Elsie kumosi virnuillen lisää olutta tuoppiinsa yhteisestä kannusta. Kannusta tiputeltiin viimeisetkin pisarat lasin pohjalle. ”Oh, I guess the next round’s on me”, Elsie totesi vilkuillessaan tyhjentyneitä astioita. ”Be right back”, etsivä hihkaisi ja nousi penkiltään. Sitten eräs pöydästä totesi naisen tarvitsevan apukäsiä. ”What – me? You don’t trust me carrying three jugs to the table?” Elsie kysyi uhmakkaana. Poskilla jo hieman punoittavalla alkoholilla saattoi olla pieni vaikutus asiaan. Hetken päästä nainen jo onneksi ymmärsi, ettei se ollut oikeastaan pöllömpi ehdotus. Olisi ikävää rysäyttää kannullinen olutta lattialle – tai pahimmassa tapauksessa ne kaikki kannut. ”Okay – fine, get yo ass up then”, leviteltiin sitten käsiä ja siirryttiin tiskille kantoapu seuranaan, jonka nimi oli muuten Wade Marshall. Wade oli NYPD:n tietoteknisestä yksiköstä, minkä kanssa tiedusteluyksikkö teki luonnollisesti paljon yhteistyötä. Mies oli tullut sitäkin kautta jonkin verran tutuksi Elsielle siinä lyhyessä ajassa, jonka hän oli ehtinyt NYPD:llä olemaan. Tietysti myös jalkapallo yhdisti. Baarimikko täytti hanasta uusia kannullisia, kun Elsie nojaili tiskiin ja katseli ympärilleen. Katse pysähtyi yhteen nurkkaan nopeasti. ”Wade, oh gosh, look. It’s the ref!” Kuiskattiin, mutta pukattiin vieressä seisovaa miestä kylkeen sen verran, että huomio varmasti saatiin. ”He’s sitting in that corner booth.” Siellä se tuomari tosiaan istui, seuranaan muutama FDNY:n pelaajista. ”I’m glad they didn’t hear us. Could you imagine that shitstorm?” Nainen tirskahteli. Se olisi ollut kaukana korrektista, jos Elsie olisi aukonut päätään suoraan sen tuomarin ja palomiesten edessä. Mikä baarikahakka siitäkin olisi syntynyt.
|
|
member rank Porvaristo
Discord name
|
Aug 7, 2018 20:11:58 GMT 2
Post by jenni on Aug 7, 2018 20:11:58 GMT 2
OUTFITOli ollut silkkaa hulluutta edes kuvitella, että NYPD Unitedin kaltaiset asiat eivät koskisi koko NYPD:tä. Siltä Wadesta oli kuitenkin joskus tuntunut, ja vasta hiljattain hän kai alkoi vähitellen ymmärtää, ettei asia ollut alkuunkaan niin. Nytkin hän sai kisata siitä hyväntekeväisyysottelun voitosta kaupungin palomieskaartia vastaan siinä missä muutkin. Naisten joukkueessa pelasi esimerkiksi arkistopuolen Tracy, ei sielläkään siis pelkkiä kentällä juoksevia partiotyyppejä ollut. Waden kanssa samasta yksiköstä mukana miesten joukkueessa oli Sam-niminen kollega, vielä pahempi nörtti kuin Wade tulisi koskaan olemaan. Mukava jätkä kylläkin. Pelkällä kiitollisuudella mukanaolosta ei kyllä pelejä voitettu, vaan sinä iltana voitto meni vastustajajoukkueen hyväksi. Wade oli vain lievästi kilpailuhenkinen, mikä korostui työkavereiden seurassa sinä iltana. Hän ei ollut suulain kaveri pukuhuoneessa puimaan tappiota FDNY:tä vastaan, mutta muutaman samanmielisen argumentin hänkin päästi ilmoille pelin vapauttamia adrenaliinipiikkejä tasoitellakseen siinä vaatteiden vaihdon lomassa. Muutama kollega kuitenkin päästeli siinä pahemman luokan höyryjä, mikä jatkui vielä, kun sekä heidän että naisten tiimiläisten matka hetkeä myöhemmin jatkui lähistöllä olevaan sporttibaariin. Ensimmäinen tuopillinen kovan matsin jälkeen maistui makoisalta, kun he sitten pian olivat valloittaneet baarista pöydän seurueelleen ja jatkaneet häviön puimista sielläkin. Wade ei taaskaan ollut eniten äänessä, vaan antoi suosiolla höyrypäisempien paasata aiheesta. Uusi naispuolinen kollega, vaaleahiuksinen Elsie muiden muassa oli yksi paasaajista. Tämä oli tiedusteluyksiköstä ja kuukauden aikana tullut jo jokseenkin tutuksi Wadellekin. Aivan näin matsia kovaan ääneen puivaa puolta Wade ei ollut osannut odottaa näkevänsä naisesta. Yhteiset jalkapallomatsit ja muut illanvietot työajan ulkopuolella olivat kuitenkin juuri siksi Wadesta mukavia: oli hienoa tutustua työkavereihin myös muualla kuin töissä. Seuraavaksi juuri se vaaleatukkainen nainen oli tarjoamassa uutta kierrosta piikkiinsä. Heidän pöytäseurueensa tulisi nielemään useamman kannullisen olutta, eikä Elsie todennäköisesti saisi niitä ainakaan yhdellä kertaa tiskiltä pöytään. "Do you need help?" Wade ehdottikin, vaikka Elsie oli jo noussut ja melkein lähtenyt kalppimaan kohti tiskiä, mutta Waden ehdotus oli tullut juuri sopivaan aikaan. Hän istui vielä siinä sopivasti hollilla päästäkseen kätevästi ylös joutumatta väistämään muita. Elsien vastaus kysymykseen kysymyksellä oli uhmakas, mikä sai Waden sekunniksi pariksi hiljaiseksi. Pian hän kuitenkin katsoi selvästi jo hieman humaltunutta naista tietäväisesti: kyllähän he tiesivät molemmat, että Elsie tarvitsi apua. Viimein toinen tuli kuin tulikin järkiinsä, ja kaksikko suuntasi tiskille. Elsie hoiti tilaamisen. Wade oli rutiininomaisesti kaivanut puhelimen esille tarkistaakseen mahdolliset viestit, vaikka eipä siellä mitään uusia ilmoituksia ollutkaan. Hän oli kuitenkin jäänyt selaamaan luuriaan, sillä ei meinannut heti tajuta, että Elsie yritti kiinnittää hänen huomionsa. Lopulta Wade kuitenkin äkkäsi erotuomarin ja palomiesten porukan kauempana baarissa. "Oh", Wadelta pääsi ensiyllätykseksi, mutta sitten hän puisteli pienesti päätään. "Don't you think that our teams could hang out together in peace outside the soccer field?" Wade esitti vastakysymyksen Elsielle ja tiiraili vielä hetken aikaa nurkkapöydän suuntaan, kunnes kääntyi puolittain tiskiin ja puolittain Elsien puoleen. "Sorry. I guess I was not the right choice to continue with the previous conversation. I hope you are not disappointed in me." Wade vilkaisi Elsietä hieman tutkivasti. "Have you always been interested in soccer?" mies päätti mieluummin viritellä keskustelua tutustumismielessä. Elsie oli kuitenkin melko uusi työkaveri, Wade ei tiennyt tästä vielä juuri mitään nimeä ja koulutustaustaa lukuun ottamatta. Baarimikko nosteli kyllä heille täytetyt kannut juuri silloin tiskille, ja Elsie sai suorittaa maksupuolen. Wade nappasi jo edeltä kaksi kannua jättäen loput kaksi Elsien kannettavaksi. Pöydässä suosionosoitukset Elsielle (tai tämän lompakolle) olivat valtaisat, kun he muutamaa sekuntia myöhemmin olivat päässeet takaisin muiden luo. "And the next round's on Wade, right? You could change the roles", Mark-niminen kollega heitti, kun toinen mokoma, Carl, oli kehunut onnistunutta yhteispeliä kannujen kantamisessa pöytään. Wade naurahti istuutuessaan takaisin alas Elsien viereen ja kaatoi omalla vuorollaan tuoppiinsa olutta kannusta. "Sure."
|
|
|
Aug 9, 2018 21:12:46 GMT 2
Post by Deleted on Aug 9, 2018 21:12:46 GMT 2
Reaktiostaan päätellen Wade ei ollut niitä tyyppejä, jotka suhtautuivat höntsäfutikseen asteikolla dead serious. Totta puhuen ei Elsiekään nyt ihan tosissaan manaillut erotuomaria häviöstä, mutta joukkueelle se näytti olevan tapa ylläpitää yhteishenkeä. Joukossa se tyhmyyskin tiivistyy. Anteeksipyynnölle Elsie heilautti vain tyynesti kättään ja pudisti päätä. ”Nope, sorry, my bad. Forgot that Mr. Perfect can’t have a dark side”, etsivä vinoili hyväntahtoiseen sävyyn ja väläytti kujeilevan hymyn miehelle. Okei, selvästi Waden kanssa täytyi veistää jotain ihan oikeaakin puheenaihetta, eikä keskittyä tuomareiden dissaukseen. Tosin Wade ehti tehdä aiheen vaihdoksen täysin itse, ennen kuin Elsie ehti edes miettiä mitään. ”Have I? I’ve played it since I learned to kick a ball”, Elsie vastasi kysymykseen siitä, oltiinko sitä aina oltu kiinnostuneita lajista. Vastaus ei liioitellut totuutta, sillä olihan tyttö löytänyt lajin pariin isoveljensä kautta jo lapsuudessa. ”How about you? I can see some soccer boy in you”, nainen jatkoi keskustelua ja mittaili miestä katseellaan pikaisesti. Elsie ei sen kummemmin tiennyt Waden taustoja NYPD:ssä, mutta nainen aavisteli, ettei niin raamikas heppu voinut istua konttorissa koko elämäänsä.
Baarimikko sai työnsä tehtyä ja Elsie vuorostaan viilasi korttiaan maksupäätteeseen. Sitten kannut kiikutettiin sulavassa yhteistyössä takaisin porukan pöytään. Suosionosoituksille virnuiltiin leveästi ja tyhjentyneitä tuoppeja alettiin täyttää heti, kun täytetyt kannut iskettiin pöytään. Mark ehdotti, että Wade tarjoaisi seuraavan kierroksen ja kaksikko vaihtaisi roolejaan. ”Fine by me”, Elsie hymisteli tyytyväisenä ja naukkasi juomaansa. Seuraavaksi saatiin kuunnella Carlin selostusta pelin kulusta, jota muut pöydän äärellä olevat aina välillä keskeyttivät kommentoidakseen tai täydentääkseen tarinaa. Volyymitaso nousi ajoittain niin ylös, että oli vaikea seurata, kuka oli milloinkin äänessä – olut alkoi hiljalleen tehdä tehtävänsä. Elsie oli jäänyt miettimään Waden aiempaa kommenttia ja kääntyi heti sopivan paikan tullen taas vieressään istuvan miehen puoleen. Äänekkäimmät yksilöt olivat lähteneet käymään savukkeella tai vessassa ja pöydässä pystyi taas keskustelemaan huutamatta.
”I hate to admit it, but I kinda agree with you. Our teams should hang out together and not mock each other behind backs. This is what dumb people would do”, Elsie sanoi ja kallisteli kädessään olevaa tuoppia tutkailevasti. ”Can you blame me though? I moved in here from a different state like a month ago. It’s not like I have time to see anyone else in this city. So I figured, maybe I should just go with the flow this time and try to fit in. Being a sensible adult is way overrated anyway”, nainen kohotti katseensa taas vierustoveriinsa ja naurahti vapautuneena. Juu ei, niillä työtunneilla ei pahemmin oltu laajennettu tuttavapiirejä omaa työpaikkaa pidemmälle. Toistaiseksi sen kanssa pystyi elämään, mutta Elsie tiesi, että ajan myötä hän alkaisi ikävöimään Minnesotaan ystäviensä luo, jos elämään ei löytynyt muuta sisältöä. FDNY United täytti sitä sosiaalisen elämän mentävää aukkoa sillä hetkellä.”But hey Mr. Perfect, tell me something about yourself. Have you always been a New Yorker?” Elsie käänsi keskustelun suuntaa Wadeen päin ja jäi odottamaaan uteliaana vastausta.
Samalla osa porukasta, joka oli käynyt tupakoimassa baarin ulkopuolella, oli nyt palaamassa pöytään ja äänestä päätellen he olivat äkänneet saman kuin Elsie aiemmin baaritiskillä. Erotuomari ja palomiehet oltiin bongattu samasta kuppilasta. "Oh hell no!" Elsie näytteli parhaansa mukaan yllättynyttä ja taivasteli muiden mukana sitä uskomatonta sattumaa. Silmää iskettiin Wadelle ovelasti.
|
|
member rank Porvaristo
Discord name
|
Aug 11, 2018 10:42:57 GMT 2
Post by jenni on Aug 11, 2018 10:42:57 GMT 2
Jotenkin Wadea ei yllättänyt, kun Elsie kertoi olleensa aina ollut kiinnostunut potkupallosta. Ei Wade tietenkään toista mitenkään mittailevasti katsellut siinä hetkessä, mutta jotenkin Elsien olemus henki sellaista tyttöjunnujoukkueen kasvattia, ainakin nyt kun Wade oli kuullut asiasta naiselta itseltään. Itse hän ehti juuri kertomaan, kuinka oli puolestaan pelannut enemmän tai vähemmän aktiivisesti teini-ikäisestä lähtien, samalla kun he sitten ottivat suunnakseen seurueen valtaaman pöydän. Keskustelu aiheesta jäi kuitenkin sille tolalle, kun muiden seura ja puheet veivät voiton kahdenkeskisestä rupattelusta.
Wade ei ollut aivan vakuuttunut, että se seuraava kierros hänen piikkiinsä olisi fiksu ratkaisu. Hänen rahatilanteestaan se ei johtunut, ei, se oli ihan hyvä. Seurueen kohonneesta äänenvoimakkuustasosta Wade oli huolissaan. Tai no, huolissaan oli ehkä liioiteltua. Ihan yhtä lailla hän itsekin heitti kommentteja Carlin tarinoinnin väliin tehdessään muiden muassa oikaisuja siihen. Ja kyllähän hän tiesi, että ääntä oli korotettava itsekin, mikäli mieli saada sen kuuluvin siinä poppoossa. Hetkeä tai kahtakin myöhemmin osa porukasta siirtyi kuitenkin tyhjentämään rakkoaan kaikesta siitä oluenlipittämisestä ja tupakka-askejakin oli kaiveltu taskuista. Wadella oli juuri jokin vääntö Markin kanssa kesken, kun toinen sitten teki lähtöä sanojensa mukaisesti kuselle. Kun kaveri lopulta malttoi päättää jutun, Wade huomasi toisella puolella olevan Elsien jääneen hänenkin pöytään.
"Yeah, I see. It's like we'd be high school kids all over again and you just should fit in", Wade naurahti aavistuksen ja vei tuopin huulilleen, siemaisi siitä hieman lisää kurkunkostuketta. "One does not simply get to know the enemies, otherwise you'd been discriminated against by your new friends." Nyt katsetta kierrätettiin nopeasti ympäristössä, kunnes se palautettiin takaisin siihen vaaleaverikköön vieressä. Niinhän ne samat viidakon lait pätivät kyllä niin high schoolissa kuin pidemmälläkin elämässä. Aina piti luoda oma polkunsa ja löytää oma paikkansa kaikkialla, minne sitten menikin. "Was it Minnesota?" varmistettiin hetken päästä ja otettiin vielä yksi huikka oluesta, ennen kuin käteen jäänyt tuoppi laskettiin alas. "Not that I know you well – yet, I hope – it seems like you're adapting well to your new environment. At least at work," Wade totesi mietteliäänä. Hänen silmiinsä Elsien mukana hengaaminen ei näyttänyt pelkältä yritykseltä kuulua joukkoon: Elsie oli osa heidän työyhteisöään. Sen myötä saatiinkin sitten taas naurahtaa ja pudistaa epäuskoisena päätään. "Why are you keep on saying that?" Wade puuskahti sille herra täydelliselle, joka esiintyi jo toisen kerran sen illan aikana Elsien puheissa hänelle.
Wade hörppäsi jälleen tuopistaan hieman ja pyyhkäisi sen jälkeen kevysti sormellaan suupieliään. "I mean, shouldn't we all be perfect as we're cops?" hän esitti kysymyksen vastavuoroisesti Elsielle, mutta virnisti sanojensa päätteeksi sen merkiksi, ettei aivan niin tosissaan kuitenkaan ottanut tämän sanoja. Tai ottaisi vastedeskään. Ei Wade ollut tosikko. Ei, vaikka joskus toimissaan tavoittelikin liki täydellisyyttä ja teki asioita juuri eikä melkein. "Born and raised in Brooklyn", mies kertoi lopulta Elsielle varsinaisen vastauksen tämän kysymykseen. "I've been living in Manhattan for almost ten years now..." Wade jatkoi ja hiljentyi hetkeksi. "Damn, that's a long time now that I said it aloud." Sitten muita alkoi virrata takaisin, ja kuten hekin äsken Elsien kanssa, myös muut spottasivat vastustajajoukkueen väkeä viettämässä iltaa samassa baarissa.
Wade irvisti pienesti Elsien silmäniskulle, kun päätyi sitten taivastelemaan muiden kanssa vihollisten leiriä. Vaikka Wade olisi kuinka toivonut toista, ei ollut yllätys, että heidän porukkansa ahkerin pelistä paasaaja, Carl, asteli hetkeä myöhemmin kohti FDNY Soccer Teamin ja erotuomarin valloittamaa pöytäsikermää. "Oh come on", Wade parahti ja ilmeisesti useampi muukin oli kyllä samoilla linjoilla hänen kanssaan. Sai Carl kyllä tukijoitakin, kun niin Jimmyä, Owenia kuin Henryäkin oli pian miehen kintereillä menossa kohti turpakäräjiä. Onneksi he olivat virkamerkittömiä ja siviiliasuisia kaikki, siis melkein tavallisia kaduntallaajia, jotka saattoivatkin vähän äristä toisilleen kuppiloissa. Humaltuneeksi ärinäksi se onneksi usein tapasi jäädäkin. Wade ei tosin välttämättä välittänyt nähdä sitäkään. "Anyone want to get away? Finding some other place to continue this evening?" Wade ehdotti osittain leikillään Elsielle ja muille pöytään jääneille. Vastakaiku ei tuntunut olevan järin suurta.
|
|
|
Aug 11, 2018 22:25:57 GMT 2
Post by Deleted on Aug 11, 2018 22:25:57 GMT 2
Elsien puolustuspuheenvuro sai ymmärrystä Wadelta. Miten osuvasti olikaan sanottu, kuinka se maailma muistutti kovasti high school -meininkejä. Siltä Elsiestäkin tuntui. Jos hän olisi nyt nalkuttamassa joukkueelle huonosta häviämisestä ja kehottamassa porukkaa sopuun FDNY:n kanssa, niin varmaa olisi, että etsivä naurettaisiin pihalle. Wade vielä varmisteli, olihan Elsie kotoisin Minnesotasta. Vastauksena nyökkäiltiin tarmokkaasti. ”That’s right – proud from Midwest”, nainen totesi myöntävästi. Wade kehui sitten Elsien sopeutuneen uuteen ympäristöönsä varsin hyvin ainakin töiden puolesta, mikä sai leveän virneen nousemaan naisen kasvoille. ”Thanks. I really like it here. My heart will always belong to Minnesota, but New York has the best bagels I’ve ever had”, Elsie paljasti. Sitten käsi kohosi nopeasti suulle ja silmät laajenivat aavistuksen verran, kuin nainen olisi sanonut jotain kiellettyä. ”Oops. My mom would be really upset if she'd heard what I just said. She runs a café and would not approve”, Elsie selitti reaktiotaan ja naurahti. Leipuriäiti ei tosiaan ilahtuisi, jos kuulisi mitä sammakoita hänen tyttärensä suustaan nyt päästeli.
Seuraavaksi Wade ihmetteli uutta lempinimeään, jonka Elsie oli hänelle ristinyt. Blondi katsoi miestä haastavasti ja mutristi huuliaan. ”Hey, you were the one to say ”Oh, couldn’t we all just be friends outside the soccer field”, Mr. Perfect. Or do you prefer Boyscout better?” Hetken päästä vakava katse murtui kuitenkin kikatteluksi. ”Ha, I’m just messing with you. Sorry. It’s the only thing where I’m good at”, Elsie kiusoitteli. ”I’ll promise to stop. And by the way, there’s nothing wrong with being perfect. Consider it as a compliment”, nainen päästi vinon hymyn valloilleen. Ei se Mr. Perfect -nimitys ollut täysin puhdasta kettuilua, vaan oli siinä pieni totuuden siemenkin. Ehkä tahatonta flirttiäkin niissä sanoissa oli. Hitto. Ei sille voinut mitään, että Wade sattui olemaan ulkokuoreltaankin sellaista tyyppiä, joka miellytti etsivänaisen silmää. Ja mitä enemmän sitä rupateltiin, niin sitä enemmän Elsie vakuuttui siitä, että Wade oli myös ihan kelvollinen tapaus ihmisenä. Ne harhailevat ajatukset yritettiin kuitenkin työntää mielestä, sillä tarkoituksena ei todellakaan ollut pokata ketään töistä. Sellainen mutkistaisi elämää liiaksi. Sitä paitsi, eihän Elsie edes tiennyt oliko Wade vapailla markkinoilla. Vihkisormusta tai muutakaan killutinta tosin ei vasemmassa nimettömässä näkynyt, mutta eihän se kertonut vielä mitään.
Wade paljasti olevansa ehta new yorkilainen, tarkemmin sanottuna Brooklynista. Se sai Elsien hihkaisemaan ääneen, sillä sillan toisella puolella nainen sattui itse majailemaan. ”Brooklyn! I’ve just moved there. Love it – so far. I only know where to get the best Chinese food there, and that’s basically it”, nainen kohautti olkiaan. Ruokanarkomaanille New York ei tosiaan ollut hassumpi paikka elää. Jos Elsie oli jotain ehtinyt tehdä kotiutumisensa eteen, niin se liittyi vahvasti pikaruokapaikkojen koluamiseen. First things first. Sitten mies totesi asuneensa Manhattanilla viimeiset kymmenen vuotta. ”Huh, ten years is a long time. How can you even consider yourself a Brooklyner anymore?” Elsie leikitteli vitsillä ja siemaisi tuoppiaan. Sitten show’n varasti Carl, joka marssi kolmen muun hepun kanssa kohti pöytää, jossa palomiehet istuskelivat. Elsien oli tässä kohtaa liityttävä siihen kuoroon, joka huokaili huonoa ideaa. ”Oh boy”, päätä pudisteltiin. Sitten Wade ehdotti vitsillä mutta varmasti myös osittain tosissaan paikan vaihtoa. Elsie naurahti. Ei hän uskonut, että siitä mitään tappelua syntyisi. Luultavasti miehet vain sanailivat uhmakkaina toisilleen, mutta siihen se jäisi – olivathan he sentään poliiseja, joiden pitäisi ymmärtää käyttäytyä ihmisiksi. Sitten Carlin ”Let’s take this outside!” -huuto sai Elsien jäykistymään. ”What? Is this happening for real?” Ääniala nousi himpun verran korkeammalle siitä yllätyksestä. Ei helkkari, ei kai se urpo nyt oikeasti järjestänyt mitään joukkotappelua julkiselle paikalle? "Yeah, nope, I’m outta here”, Elsie alkoi nousta ja oli valmis nostamaan kytkintä vikkelään. Hän ei jäisi paikalle todistajaksi.
Elsien ajatus sai tukea, sillä muutkin pöytään jääneet olivat samoissa aikeissa. Sitten Carl ja muut lähestyivät pöytää. ”Hey, hey, where you think you’re going? We’re gonna finish this and take rematch in penalty kicks. In the alley, now!” Carl käskytti ja oli etupäässä liikkumassa ulko-ovelle. Elsie tunsi olonsa hölmöksi. Hän oli ehtinyt jo nousta penkiltä ja vetää takkia niskaansa. ”I seriously thought for a second that they were gonna get their sorry asses beaten”, huokaistiin helpotuksesta. ”Alright, I’m in!” Elsie huudahti Carlin perään ja huuhtaisi vielä viimeiset oluet tuopistaan alas. Osa vastasi myös myöntävästi, mutta joillekin se ilta alkoi jo riittämään ja kotimatka houkutteli enemmän. Elsie etsi katseellaan taas Waden. ”You coming? Come on, it’ll be fun!” Eihän Wade voinut jättää sitä revanssia todistamatta. Myönnettäköön, että Elsiellä saattoi olla myös vähän itsekkäämpiä intressejä siinä mielessä, ettei hän halunnut Waden lähtevän vielä muualle.
|
|
member rank Porvaristo
Discord name
|
Aug 12, 2018 11:53:17 GMT 2
Post by jenni on Aug 12, 2018 11:53:17 GMT 2
Elsie kertoi asuvansa nykyään juuri Brooklynissä. Se kirvoitti pienen hymynkareen Wadenkin huulille, sillä Brooklynissä olevat juuret tekivät paikasta Wadellekin erityisen. Mitä tuli parhaasta kiinalaisesta ravintolasta, siihen Wadella olisi ollut sananen jos toinenkin sanottavanaan, mikäli Elsie ei olisi jatkanut aiheesta ja Carl ei olisi keksinyt avata tulta palomiesten nähden. Elsie ei takuulla ollut tietoinen oikeasti parhaasta paikasta, josta sai kiinalaista sapuskaa. Wade oli siitä aivan varma. "I don't have to. I'm very pleased to be in Manhattan. No need to change it back", jätettiin sitten viimeiseksi kommentiksi sillä erää, kunnes keskityttiin sen riidankylväjä-Carlin päähänpistoihin.
Hetken heidän taka-alalle jäänyt yllättäen pieni vähemmistönsä seurasi menoa, kunnes Carl ärjyi menon jatkuvan ulkona. Wade katseli muita rauhaa rakastavampia kollegoitaan ja oli jo myötäilemässä Elsien sanoja tilanteesta poistumisesta, kunnes Carl tukijoukkoineen saapui takaisin heidän luokseen ja ilmoitti, että viereisellä kujalla pidettäisiin rankkarimatsi: kaikkien olisi syytä siirtyä sinne heti. "I guess you haven't been the only one who thought that", Wade uskoi puhuvansa koko viilipyttyjengin puolesta Elsien sanojen jälkeen. Sitten Wade joutui taas kahden tulen väliin: Elsie ilmoitti Carlille olevansa mukana, mutta osa pöydässä vielä olevista tyypeistä kertoi valitsevansa mieluummin taksin tai maanalaisen ja alkavan valua kohti kotia. Wade vilkaisi pikaisesti vasenta rannettaan ja siinä olevaa mustaa kelloa. Se oli samaan aikaan sekä jo lähemmäs yksitoista että vasta lähemmäs yksitoista. Elsiekin siinä kyttäsi häntä ja odotti vastausta. Wade empi pari sekuntia, kunnes hänen kasvonsa vääntäytyivät pieneen irveeseen itsekurin puutteesta ja hän pakotti antamaan uteliaisuudelle periksi. "Okay, fine. I'm in", mies irvisti ja kiskoi takkinsa ylleen. Hän hörppäsi loputkin tuoppinsa sisällöstä ja lähti sitten muiden mukana ulos.
Baarin ulkopuolella he sanoivat moikat ja toivottivat hyvät yöt kotiin lähteville ja siirtyivät sitten baarista katsoen oikealla puolella olevalle kujanpätkälle. Siis ei hitto, se oli jokin reilu seitsemän metriä leveä kaistale roskiksineen ja palotikkaineen. Joitain polkupyöriä ja takaovia Wade oli näkevinään myös. "I can gladly be one of the cheerleaders", Wade nosti käsiään hieman pystyyn, kun he olivat Elsien ja heidän seuraansa jääneen Wesleyn kanssa päässeet muiden luo. Sille sivustakatsojan rooliin jättäytymiselle oli kyllä ihan kelpo syynsä: Wade pelasi muutenkin puolustajan paikkaa joukkueessa. Ei se nyt sinänsä mitään olisi estänyt, mutta Wadea ei haitannut tippaakaan jäädä kannustamaan joukkuetovereita. Sen sijaan häntä ei yllättänyt, että Elsie päätyi rankkarin laukojaksi. Heidän joukkueensa maalivahti, Owen, oli jo suunnannut toisen joukkueen maalivahdin kanssa pähkäilemään maalin paikkaa. Oli siellä näköjään muutama muukin, kun Wade tähyili kujan päähän. Wade vei kätensä mustan nahkapusakan taskuihin ja seuraili muiden pelistrategian laadintaa. Vielä ehtisi varmaan liueta paikalta, mies vilkuili pari kertaa taakseen, mutta ainakin hänellä oli siinä pari kollegaa seuranaan, jotka niin ikään tyytyivät kannustajajoukon rooliin. "I could wonder who even has a football in the bar but oh well, that's a sports bar. And he's a ref", Wade puheli naureskellen, kun se erotuomari ilmestyi pallon kanssa paikalle.
Ennen kuin Elsie asteli kauemmas itse pääkallopaikalle, Wade ei voinut olla ottamatta katsekontaktia tämän kanssa. "I came here after you was begging me to do it. You owe me. Maybe the best Chinese food lunch will be delivered to my desk some day, won't it?" ehdotettiin huvittuneena. "Good luck, Mia Hamm. Bring that victory back", Wade iski silmää leikillään.
|
|
|
Aug 12, 2018 23:17:10 GMT 2
Post by Deleted on Aug 12, 2018 23:17:10 GMT 2
Voitokas virne maalautui Elsien naamalle, kun Wade oli suostunut lähtemään mukaan. Hetken nainen oli jo kuvitellut, että toinen lähtisi kotiin – ja sen pienen hetken ajan pettymyksen nipistys ehti jo tuntua mahanpohjassa. Onneksi pettymys oli osoittautunut turhaksi. ”Yes, that’s the spirit! I knew I could count on you”, blondi tuuletti. Pöytäseurueen viimeinenkin osasto – Wade ja Elsie mukaan lukien – poistuivat sitten muiden perässä ulos. Kotiin lähtevät hyvästeltiin nopeasti ja loput siirtyivät baarin viereiselle kujalle, johon revanssinumero oltiin FDNY:n kanssa sovittu. Carl alkoi saman tien järjestellä joukkuetta. Elsie oli ilmoittautunut vapaaehtoiseksi rankkariskabaan, kun taas Wade totesi jäävänsä mieluusti kannustusjoukkoihin. ”I’m sure you’ll make a great cheerleader”, makea naurahdus livahti naisen huulilta. Pimeää kujaa valaisi katulamppujen keltainen hohde paikoittain hieman hämäränä. Paikan hahmottamista ei myöskään helpottanut seurueen humalatila. Jollain ihmeen kaupalla maalivahdit kuitenkin saivat mallailtua maalin paikan törmäämättä mihinkään, vaikkakin oli lähellä, että yksi polkupyörä olisi kaatunut Owenin kompastuttua sen jalkaan. Elsie pudisteli päätään, mutta ei voinut estää huvittuneen hymyn syntymistä. Erotuomarikin ilmestyi kujalle pian sen jälkeen pallon kanssa. Wade kommentoi tilannetta huvittuneena – onneksi illanviettopaikaksi olikin sattunut sopivasti urheilubaari. ”Yeah, without a football we might’ve got a teeny tiny problem with this rematch”, Elsie hihitti.
Elsie oli seuraamassa joukkuetovereitaan, jotka siirtyivät valmistautumaan rankkarikierrokseen, kun katseet Waden kanssa kohtasivat. Nainen pysähtyi kuuntelemaan, mitä toisella oli mielen päällä. Miehen esittämä vastaehdotus ruokatoimituksesta kuulosti ihan kohtuulliselta. ”Let’s say that you can count on me”, Elsie vinkkasi pilke silmäkulmassaan. Samalla siitä saatiin hyvä tekosyy pysähtyä Waden työpisteellä seuraavan kerran, kun etsivä käväisisi paikan päällä. Vertaukselle naurahdettiin räkäisesti. ”Mia Hamm? Ha, you’re a funny man, Wade”, nainen irvisti. Jos sitä oltaisiin oltu kosketusetäisyyden päässä, niin Wade olisi siitä hyvästä ansainnut uuden pukkauksen kylkeensä. Sitten oli kuitenkin jo korkea aika siirtyä muiden pariin ja keskittyä alkavaan jännitysnäytökseen, jossa Elsie pelasi omaa osaansa.
Kaiken sen uhittelun jälkeen seurannut uusinta oli kyllä varsin antiklimaattinen esitys. Pallonpotkijat – maalivahteja myöten – alkoivat olla sen verran tuiterissa, että parhaasta kisakunnosta oltiin hyvin kaukana. Elsie ei mitenkään älyttömän päissään ollut, mutta hämärällä kujalla hahmotusvaikeudet olivat aivan omaa luokkaansa siihen olotilaan yhdistettynä. Ensimmäinen potkaisu ei mennyt lähellekään maalia, mutta Elsie oli sentään osunut palloon. Samaa ei voinut sanoa Carlista, joka futasi lahjakkaasti ohi pallon. Ainakaan naurulta ei siinä pelissä vältytty, sillä molemmat tiimit saivat kannustusjoukkoineen repeillä oikein huolella sille humalaiselle toikkaroinnille. Toisella yrityksellä Elsie sai jo pallon puskettua maaliin, mutta lopulta FDNY vei taas kiperästi voiton. Tilanne ratkesi siihen, kun Owen oli jostain syystä päättänyt torjua pallon kasvoillaan ja vastaanotti tietenkin makean tällin suoraan nenäänsä, huitoen samalla pallon oman maalin taakse.
Jos jotain hyvää siitä nokittelusta oli koitunut, niin nyt sekä poliisilaitoksen jengi että palomiehet tulivat taas keskenään hyvin juttuun ja kaikelle pystyttiin nauramaan yhdessä. ”Well that was fun… And a bit embarassing”, Elsie totesi Wadelle, kun hän käveli sivummalle kannustusjoukkojen luo. ”An A for our cheerleaders though. I would give you an A+ but you were missing the pompoms – that was kinda the catch”, nainen kallisti leikkisästi päätään. Puhelinta tarkistettiin ja samalla vilkaistiin kelloa. Puoli tuntia keskiyöhön. Houkutus jäädä viettämään iltaa vielä hetkeksi oli suuri, mutta porukka alkoi siinä vaiheessa harvenemaan nopeaa tahtia. Väsymyskin jo painoi vähän päälle. ”Wow, how the time flies. I should probably get going to Brooklyn”, Elsie sanoi ja hymyili haikeasti Wadelle. Porukka lähti nyt valumaan takaisin sisälle ja osa aikoi jatkaa matkaansa kotiin – Elsie ja Wade kävelivät vähän hitaammin muiden takana. ”Thanks for vouching for me. And it was great talking to you tonight, too. I’m sensing a Chinese food delivery on… maybe Tuesday?” Nainen kääntyi miehen puoleen odottamaan vastausta. Mahanpohjassa käväisi taas jännittävän kutkuttava tunne, vaikka eihän tässä mitään deittejä sovittu, vaan viatonta lounasseuraa. Wade oli ainakin tämän iltaisen perusteella sen oloinen tyyppi, johon Elsie tutustuisi kovin mielellään paremmin muullakin ajalla kuin jalkapallon merkeissä.
|
|
member rank Porvaristo
Discord name
|
Aug 18, 2018 10:58:50 GMT 2
Post by jenni on Aug 18, 2018 10:58:50 GMT 2
Wade nyökkäsi huvittuneen virneen kera, kun Elsie lupasi olevansa luottamuksen arvoinen lounasasian suhteen. Mia Hamm -kommenttia vaaleaverikkö ei kuitenkaan näyttänyt sulattavan täysin, haukkui vain hauskaksi herjaksi. Sitten Elsie paineli pelipaikoille ja Wade jäi sivustakatsojien joukkoon. Hän huomasi Wesleyn katselleen äskeistä sananvaihtoa sivusta ja hämmentyi hieman tämän ilmeestä, kunnes kohautti pienesti olkiaan ja läppäisi kevyesti kaveria selkään. "What's up, man? Who do you think will win this shit?"
Lopulta itse rankkarikisaan asti päästiin. Porukan hyvästä humalatilasta johtuen Wade sai muiden muassa räjähtää nauruun kerta toisensa jälkeen läpi matsin: kenties makeimmin, kun Carl ei edes osunut palloon vuorollaan. Elsien toiselle yritykselle päästiin jo repeämisen sijaan hurraamaan, kun taas Owenin kömmähdykselle saada pallo suoraan päin kasvoja jouduttiin irvistämään myötätuntoisesti. Vaikka palomiehet lopulta veivätkin voiton, rangaistuspotkujen jälkeen kaikki puivat kujamatsia sulassa sovussa. Wade oli siellä sivummalla analysoimassa pelaajien liikkeitä Wesleyn ja muutaman muun kollegan sekä vastapuolen kannustusjoukkojen kanssa, kun porukka hieman hajaantui ja Elsiekin palasi takaisin heidän luo.
Wade pääsi heti puuskahtamaan huvittuneesti Elsien sanoille. "I promise that next time I also have a miniskirt", mies sanoi ja vei kätensäkin hetkeksi sydänalalleen aivan kuin mitäkin virkavalaa olisi antamassa, "I guess I'm not that perfect as you have thought." Samalla he alkoivat ottaa askeleita poispäin kujalta. Jotkut siirtyivät takaisin baarin puolelle, mutta valtaosa tuntui lähtevän jo valumaan kohti kotia. Wade ja Elsie pitivät perää, eikä Wadella ollut enää juuri halua jatkaa iltaa baarin puolella. Myöskään Elsie ei vaikuttanut kaipaavan moista. "No rush. Tuesday works for me. But just so you know, I'll let you know if those take away boxes don't appear on my desk soon", mies varoitti leikillään, sillä aikoi pitää huolen, että Elsie myös piti lupauksensa ja tarjoilisi sitä parasta kiinalaista lounaaksi lähiaikoina.
Äkkiä Wade tajusi, että he olivat jääneet kaksin. Muut olivat joko jääneet baarin puolelle jatkamaan iltaa tai lähteneet eri suuntaan kotimatkalle. Hän oli kai tajunnut sen siitä, että tuttu metroaseman kyltti oli tullut vastaan. "How do you get home? 'Cause I'm going to the subway here." Selvisi, että Elsiekin pääsi samalta laiturilta matkaan, joskin päinvastaiseen suuntaan. He laskeutuivat alas maanalaisen tasolle, ja naisen odottama juna saapui asemalle ensin. Wade jäi katselemaan heippojen ja muodollisten hyvän yön toivotusten jälkeen Elsien perään, kun tämä asteli sisälle junaan. Wade näki, kuinka Elsie siirtyi vaunussa peremmälle, mutta ei enää sitä, mistä kohtaa vaunua tämä löysi vapaan istumapaikan. Kun metrojuna viimein lipui vähitellen pois näkyvistä, Wade kurtisti vähän kulmiaan ja kääntyi kannoillaan, jäi odottamaan omaa junaansa, joka aikataulunäytön mukaan saapuisi kahden minuutin kuluttua. Takana oli hieman erikoinen ilta kujarankkarimatseineen, mutta Wadella oli ihan mukava fiilis. Jokseenkin keskenjäänyt tunnetila vaivasi kuitenkin jossain mielen sopukoissa, eikä Wade osannut selittää tunnetta itselleen.
|
|