Post by moa on Aug 15, 2018 13:16:04 GMT 2
 |  |
GARRETH DORIAN ROTHSCHILD
Garreth, Mr. Rothschild | Born 1st of May 1982 – 36 years old | Straight and always kinda dating someone but never seriously | Father to 4 years old Marnie Rose (-14), result of his brief ”relationship” to her mother Olivia Delaney | Originally from Upper East Side, New York, but has lived mostly in Boston since college | Owns a flat in Hudson Square, Manhattan and is planning on moving in once gets rid of the tenants | Has a bachelors degree (A.B.) on economics from Harvard College and MBA from Harvard Business School | Businessman, coveted bachelor and benefactor | CEO of Rothschild & Linwood Inc., an investment banking and consultant business | Son of Connor & Joyce Rothschild (née Coldwell), big brother of Jonathan and brother-in-law of Katherine.
Sukunsa sijoitusimperiumin Rothschild Enterprisen perillinen Connor Rothschild oli kolmenkymmenenyhden kihlautuessaan vanhempiensa ystäväpariskunnan keskimmäisen tyttären, Joyce Coldwellin kanssa. Liittoa voisi kutsua monessakin suhteessa järkiperäiseksi, selväksi ryhdistäytymiseksi Connorin railakkaiden nuoruusvuosien jälkeen, mutta viehättävä nuoripari herätti silti seurapiireissä ihastusta suhteensa alkumetreiltä lähtien. Suhteen virallistaminen tapahtui vain muutamia kuukausia ennen Connorin astumista isänsä tilalle perheyrityksen johtoon, joten teräväkielisimmät seurapiirikommentaattorit nimittivät sitä yritykseksi puhdistaa tuhlaajapojan imagoa. Epäilyissä saattoi olla jotain perääkin, sillä siinä missä Connor oli käyttänyt edelliset kymmenen vuotta elellen leveästi ja huolettomasti sukunsa rahoilla milloin kukakin it girl kainalossaan, Joycen julkisuuskuva oli huolitellumpi, jopa siveä. Muutaman vuoden sulhastaan nuorempi morsian oli tottunut edustamaan vanhempiensa ja siskojensa rinnalla New Yorkin seurapiireissä, mutta olipa hän suorittanut siinä ohessa yliopistotutkinnonkin. Kihlautuminen Connorin kanssa tarkoitti kuitenkin sitä, ettei Joycen tarvitsisi eläessään tehdä päivääkään töitä, joten kenellekään tuskin tuli yllätyksenä, kun kymmenen kuukauden kuluttua hääpäivästä, toukokuun ensimmäisenä vuonna 1982, syntyi parin esikoispoika Garreth Dorian.
Upporikkaaseen perheeseen syntymistä voinee kutsua jonkilaiseksi onnenpotkuksi, mutta sisälsi Garrethin pääpiirteissään onnellinen ja äärettömän etuoikeutettu lapsuus New Yorkin Upper East Sidella omat tragediansakin. Rothschild Enterprise piti isän kiireisenä, edustustyö ja hyväntekeväisyys taas äidin, joten Garrethin läheisimmäksi aikuiseksi heti hänen ensimmäisinä vuosinaan leimautuikin perheen kodin- ja lastenhoitaja Theresa. Liekö kyse ollut tästä taaperovuosina puutteelliseksi jääneestä tunnesiteestä vai jostain muusta, mutta Garrethin välit vanhempiinsa eivät ole koskaan muotoutuneet kovin läheisiksi, vaan niitä on aina leimannut tietynlainen hierarkisuus ja jäykkyys. Perheessä suositut kasvatusmetodit ja lasten kohtelu toki ohjasivatkin tähän suuntaan, sillä mitään pullantuoksuista perhearkea ei Rothschildeilla vietetty. Garreth oppi jo nuorena kaiken käytöstavoista, siitä millä haarukalla kuuluu syödä mikäkin ruokalaji ja missä seurassa on soveliasta avata suunsa. Lapsuusvuosien aikana perheen koti toimi tapahtumapaikkana jos jonkinlaisille seurapiiritapahtumille, joten syvempi tunneside syntyi suvun vapaa-ajanasuntoihin South Hamptonissa ja Aspenissa, joissa valtaosa lomista vietettiin. Kotona opitun ohella myös tarkkaan valitut yksityiskoulut opastivat Garrethia ja hänen vuonna 1986 syntynyttä pikkuveljeään Jonathania oikealle tielle. Garrethille oli – kuten hänen isälleenkin oli aikanaan ollut – jo kymmenvuotiaana aivan selvää, että peruskoulun ja yksityisen prep schoolin jälkeen opintoja lähdettäisiin jatkamaan vapaavalintaiseen Ivy League -yliopistoon. Garrethin arvosanoilla yliopistoon pääseminen ei ollut vaikeaa, mutta hätätilanteen tullen sukunimellä ja lihavalla lahjoituksella oltaisiin voitu tasoittaa hieman vähälahjaisemmillekin jälkeläisille tie haluttuun oppilaitokseen.
 |  |  |
Connor ja Joyce eivät tehneet esikoisensa kanssa samaa virhettä kuin Connorin vanhemmat olivat aikanaan tehneet omansa kanssa: Garreth kasvoi kyllä varallisuuteen, mutta täydellinen, kaikesta piittaamaton tuhlaajapoikamentaliteetti jäi puuttumaan ja sen tilalle kehittyi kova työmoraali ja halu saavuttaa jotain ilman vanhempien ensikäden apua. Garreth on aina ollut omissa piireissään suosittu, eikä hän teini-iässä tai sen jälkeenkään ottanut tavaksi kieltäytyä kutsuista erilaisiin juhliin tai muihin rientoihin, mutta jonkinlainen tolkku touhussa on aina pysynyt, eikä perheen ole tarvinnut juurikaan siivoilla poikansa jälkiä. Yksittäisen poikkeuksen tähän muodostaa prep schoolin viimeinen vuosi, jolloin pojan silloinen tyttöystävä onnistui varovaisuudesta huolimatta tulemaan raskaaksi ja Rothschildit hoitivat asian kaikessa hiljaisuudessa pois päiväjärjestyksestä. Garreth tunsi ja tuntee asiasta toisinaan edelleen huonoa omaatuntoa, mutta pystyy myös helposti järkeilemään, miksi abortti ja suhteen päättäminen olivat tuolloin kaikille parhaita vaihtoehtoja. 18-vuotiaana isäksi tuleminen olisi ollut ihan jotain muuta kuin hänelle oli suunnitteilla ja paljon olisi varmasti jäänyt kokematta, jos oltaisi lähdetty sille tielle. Asia salattiin niin taidokkaasti, ettei siitä vielä tänäkään päivänä ole päässyt tihkumaan informaatiota sen paremmin lehdistölle kuin esimerkiksi Jonathanille, joka jätettiin järkisyistä pimentoon. Aloittaessaan 19-vuotiaana taloustieteen opinnot Harvard Collegessa ja muuttaessaan opintojen perässä Cambridgeen, Massachusettsiin Garreth oli siis vapaa paitsi parisuhteiden myös perheensä kahleista. Paljasjalkaiselle newyorkilaiselle kotikaupungista lähteminen oli merkittävä, mutta oikeastaan jo kaivattukin elämänmuutos.
Yliopistokaupunkiin ja itse Harvardiin juurruttiin nopeasti ja syvälle: ensimmäinen vuosi kului muiden freshmanien tapaan yleisessä asuntolassa kampuksella, toisenaan Garreth muutti asumaan Winthrop Houseen ja siellä viihdyttiin kaksi seuraavaakin aina A.B. tutkinnon loppuunsaattamiseen. Yliopisto oli opintojen lisäksi myös sosiaalisen elämän kulta-aikaa: sophmore-vuonnaan Garreth liitettiin Fly Clubiin, yhteen kampuksen all male finals clubeista ja sen kautta hän onnistui rakentamaan useita sellaisia ystävyyssuhteita, jotka osoittautuisivat vielä äärettömän hyödyllisiksi myöhemmissä elämänvaiheissa. Näitäkin tärkeämpi oli kuitenkin taloustieteen professori Harvey Linwoodin kanssa syntynyt mentori-oppipoika-suhde: professorinsa kautta Garreth sai paitsi ensimmäiset harjoittelupaikkansa, myös äärettömän arvokasta ohjausta opinnoissaan ja valmistumisen jälkeen ensimmäiset oikeat työtarjouksensa. Siirryttyään suorittamaan Master of Business Administration -tutkintoa Harvad Business Schoolin puolelle, Garreth teki töitä muutamissakin Linwoodin tuttavien omistamissa yrityksissä. Työnteko verotti aikaa opinnoista, mutta MBA saatiin kuin saatiinkin valmiiksi vajaat kolme vuotta aloittamisen jälkeen. Ylemmän tutkinnon viimeisteltyään Garreth oli 26-vuotias, tietyllä tapaa hyvinkin kirkasotsainen nuorukainen, jolla oli kuitenkin jo äärettömän tärkeää kokemusta työelämästä ja vakaa luottamussuhde Linwoodiin, jonka avustuksella ja rahoituksella lopulta päädyttiin vuonna 2008 perustamaan investointi- ja konsultointialan yritys Rothschild & Linwood Inc.
 |  |  |
Voisi sanoa, että perheen ja uran välillä valittaessa Garreth on selvästi valinnut jälkimmäisen. Sitä ei ehkä ole tehty tietoisesti, muttei valintaa varsinaisesti kadutakaan. Rothschild & Linwoodin täyttäessä kymmenen vuotta Garreth on kuitenkin alkanut ottaa aikaa myös itselleen: firma asiakaskuntineen on vakiintunut, eikä sen hengissäpitäminen vaadi enää miehen ympärivuorokautista huomiota. Toimitusjohtajan pestin ohessa ehditään siis nykyään harrastaa muutakin liiketoimintaa, hyväntekeväisyyttä ja jossain määrin vähäpätöisempiäkin seurapiiritapahtumia. Kiinteistökauppa on miehen sydäntä erityisen lähellä, joten Bostonissa omassa käytössä olevan asunnon lisäksi on hankittu sijoitusasuntoja myös New Yorkista ja länsirannikolta. Vaikka firman päätoimipiste sijaitsee Bostonissa, yhteistyökumppaneita on jo pitkään löytynyt myös muista kaupungeista ja rakentaakseen uudelleen suhdetta perheeseensä Garreth onkin alkanut harkita muuttoa takaisin kotikaupunkiinsa, mikä voisi tarjota elämään muitakin uusia virikkeitä.
 |  |
Onkin totta, että vaikka Garreth mielellään antaa kulloisellekin keskustelukumppanilleen täyden huomionsa, on tällaisten tilanteiden luominen arjessa monesti toiveajattelua, koska töiden takia miehen on oltava käytännössä aina tavoitettavissa. Kerran jos toisenkin on jouduttu jättämään illan deitti odottelemaan lykkäytyneen puhelinkonferenssin takia, mutta mies pyrkii kyllä parhaansa mukaan hyvittämään tällaiset tilanteet jälkikäteen. Hän ei kuitenkaan usko, että vakava parisuhde voisi selvitä tällaisesta höykytyksestä, eikä siksi ole koskaan oikein yrittänytkään. Garreth ei siis ole romantikko sanan tutuimmassa merkityksessä: hän ei kaipaa rinnalleen sitä yhtä tiettyä ihmistä, jonka voisi hukuttaa lahjoihin ja hellyydenosoituksiin vaan pyrkii mieluummin nauttimaan kulloisestakin seurasta parhaan taitonsa mukaan ja olemaan hyvä seuralaisilleen niin kauan kuin vain voi. Voi olla, että vanhempien liiton edustusluonne on vaikuttanut Garrethin haluttomuuteen avioitua, tai ehkä hän ei vain vielä ole löytänyt sitä oikeaa ihmistä rinnalleen. Niin tai näin, ei pikkuveljellekään olla oltu erityisen kateellisia siitä, että tuo näyttää löytäneen onnensa ennen häntä, koska Garreth kokee elävänsä varsin tyydyttävää ja monipuolista elämää. Yksineläjänä on myös helpompi pysyä tilanteen herrana, mikä on Garrethille erittäin tärkeää: hän ei mielellään luovuta valtaa muille vaan haluaa pitää kaikki langat omissa käsissään. Vaikka hän joutuu usein tuottamaan pettymyksiä läheisilleen laittaessaan työn etusijalle, hän ei katso hyvällä ihmisiä, jotka päätyvät tekemään samaa hänelle. Kaikkien hyvien ominaisuuksiensa ohella Garreth osaa siis myös olla kontrolloiva, eikä käsittele pettymyksiä kovin taitavasti.
Taustastaan huolimatta tai ehkä sen vuoksi Garreth on hyvin tietoinen etuoikeuksistaan. Hän ei kuvittele saavuttaneensa kaikkea omin avuin vaan pystyy tunnustamaan, että on saanut huomattavasti apua matkallaan menestykseen. Nöyrä ei ehkä ole sana, joka ensimmäisenä tulee mieleen Garrethia katsoessa tai hänen nimensä kuullessa, mutta kyllä hänestä tietynlaista nöyryyttä ja arvostusta auttajiaan kohtan löytyy. Tämän takia hän onkin pidetty ja arvostettu liikekumppani, sekä hyvä ystävä niille, joille saaa aikansa riittämään. Mies haluaa ajatella omaavansa luotettavan oikeudentajun ja selvät moraaliset suuntaviivat ja pyrkii parhaansa mukaan tekemään myös hyvää maailmassa. Koska sijoituspankkiirin ammatti ei ehkä ollut se kaikkein jaloin vaihtoehto, tämä tehdään lähinnä lahjoittamalla hyväntekeväisyyteen ja takaamalla näkyvyyttä tärkeiksi koetuille kampanjoille. Aikaa ja varallisuutta siis annetaan mieluusti niille, jotka ajavat oikeita asioita. Tästä syystä Garreth onkin tuttu näky tietynlaisissa seurapiirijuhlissa, joissa ei ehkä pelkän huvin ja urheilun vuoksi viitsittäisi pyöriä, kun aika on muutenkin kortilla. Toisaalta tapahtumat tarjoavat hyvän kasvualustan omankin bisneksen laajentamiseen ja suhteiden luomiseen, eikä Garreth koskaan aliarvioi laajan tuttavapiirin ja hyvän maineen vaikutuksia. Hän on hyvä katsomaan asioita monelta kantilta ja elääkin elämäänsä varsin suunnitelmallisesti, ellei jopa jokseenkin laskelmoiden.
 |  |
183 cm / 77 kg / light brown hair / blue eyes
Garreth suosii asiallista bisnespukeutumista ja useimmiten hänet voikin bongata siistiin tummaan pukuun sonnustautuneena. Hieman kokeilunhalua tälläkin akselilla silti löytyy, koska iänikuisten mustien pukujen lisäksi mies leikittelee mielellään erilaisilla sinisillä, harmailla ja liituraidalla. Miehen puvut ovat poikkeuksetta häntä varten räätälöityjä ja siksi äärettömän hyvin istuvia: Garreth on sitä mieltä, että huonosti istuva puku kertoo kantajastaan enemmän kuin tuhat sanaa. Vapaa-ajallaan – jota miehellä on sen verran vähän, ettei näitä asukokonaisuuksia tarvi kauhean usein pohdiskella – hän pukeutuu tarkoituksenmukaisesti: kotona voidaan viihtyä jopa t-paidassa ja collegehousuissa, ulos sen sijaan ei koskaan lähdettäisi sen näköisenä, ellei olla suuntaamassa lenkille tai suorinta tietä kuntosalille. Siistit housut ja neulepusero tai kauluspaita ovat yleensä arkisin kokonaisuus, johon Garreth kasuaaleimmissa tilaisuuksissa taipuu. Tällaisissa yhdistelmissä viihdytään esimerkiksi perheen loma-asunnoilla, joissa työasiatkin voidaan hoitaa puhelinyhteyden päästä koneen ääressä, eikä henkilötasolla. Asusteita käytetään harkiten ja niiden on aina sovittava muuhun vaatetukseen, mutta kello mieheltä aina löytyy ranteesta.
Aikaavievän työnsä vuoksi Garreth syö paljon ulkona tai toimistolla, mutta pyrkii silti pitämään kiinni terveellisestä ruokavaliosta, eikä juurikaan sorru roskaruokaan. Mies ei ole itse kummoinen kokki, joten kotonakin luotetaan yleensä henkilökunnan apuun tai tarvittaessa valmistetaan vain jotain hyvin yksinkertaista. Garreth haluaa pitää itsestään hyvää huolta ja monipuolisesti syöminen on tärkeä osa tätä rutiinia. Aivan yhtä tärkeä on myös liikunta, jolle pyritään pyhittämään aikaa ainakin kolmena, mieluummin neljänä päivänä viikossa. Tätä varten kotitalosta tai mieluiten omasta asunnosta on aina löydyttävä kuntosali, jolla treenaaminen voidaan hoitaa helposti juuri siihen aikaan, kun sopiva väli sattuu löytymään. Kaivatessaan vaihtelua Garreth käy nyrkkeilemässä tai pelaa tennistä liikekumppaneidensa kanssa ja lomilla hän viihtyy hyvin myös talviurheilun, erityisesti laskettelun parissa. Terveelliset ja aktiiviset elämäntavat ovat kantaneet hedelmää myös miehen ulkonäössä: hänen 183 senttinen vartalonsa on sopivasti treenatun näköinen, ei tietenkään täysin rasvaton, mutta varsin kiinteä. Hänen vaaleanruskeat hiuksensa kihartuvat kasvaessaan jonkin verran ja kasvoja koristaa yleensä siististi trimmattu sänki, toisinaan vähän pidemmäksikin päässyt parta.
- Ei töidensä vuoksi lomaile usein tai koskaan kovin pitkästi, mutta käyttää aina hyväkseen tilaisuuden karata edes päiväksi tai pariksi suvun loma-asunnoille Southamptoniin tai Aspeniin. Aspenin talo on miehelle erityisen rakas, kenties koska hänen lempivuodenaikojaan ovat syksy ja talvi, joihin talolla kerrytetyt muistot liittyvät.
- Suuri punaviinin ja viskien ystävä.
- Ajaa useimmiten mustaa, vuoden 2018 Jaguar F-type coupea, mutta omistaa saman auton myös valkoisena convertable-mallina. Kuljettajan kanssa liikkuessa käytössä on Mercedes-Benz S 65 AMG.
fc jamie dornan