"Keep your eye out for someone special."

Aamu oli sujunut ärtyisän ripeästi, kun Wade oli havahtunut kaksikymmentä vaille yhdeksän siihen, ettei puhelimeen illalla asetettu herätys ollut pitänyt ääntä itsestään oikeaan aikaan. Pitkälle yöhön Wade oli pyörinyt sängyssään ja vasta ilmeisesti aamun pikkutunneilla vaipunut jonkinlaiseen uneen. Silti hänestä tuntui, että hän oli koko yön nukkunut niin, että tunsi koko ajan olleensa vain puoliunessa. Jotenkin herätyksen hälytysääni oli mennyt mieheltä ohi tai sitten se ei ollut kertakaikkisesti soinut. Wade uskoi jälkimmäiseen vaihtoehtoon, niin huonosti hän koki menneen yönsä nukkuneen. Kumma kyllä, uni oli selvästi maittanut joten kuten paremmin silloin aamusta.

Vaikka hän oli päättänyt napata aamiaista vasta matkalta mukaansa, sängystä ylös pääsemisen ja kotiovesta ulos astumisen väliin mahtui loppujen lopuksi kokonainen puoli tuntia. Jokseenkin äreää mielialaa ei helpottanut vakituiseksi muodostuneen kahvilakuppilan yllättävä aamuruuhka, ennen kuin Wade sai take away -pussiin pakatun täytetyn bagelin sekä kahvimukin kouraansa. Bagelin hän jätti työpisteellä mutustettavaksi, mutta kahvia siemailtiin pitkin lyhyttä metromatkaa ja viimeistä kivenheittoa kävellessä. Lopulta Wade ennätti töihin melko lailla tasan tarkkaan silloin, kun ranteeseen kiedotun kellon näyttö vaihtui lukemiin 9:35. Vain reilu puoli tuntia myöhässä tavanomaista työpäivän starttia. Eikä edes ollut maanantai. Kahviakin tuntui olevan pahvimukin pohjalla vielä hivenen, kun Wade tunnusteli sitä päästyään istumaan työkoneensa ääreen. Kollega Samia ei ollut näkynyt viereisessä huoneessa, mutta raollaan olevien sälekaihdinten läpi Wade oli nähnyt tietokoneen ruudulla pyörivän näytönsäästäjän. Toinen oli siis ainakin jossain päin asemaa.

Ja voi taivas, miten madellen se aamupäivä myöhässä töihin saapumisesta huolimatta kului. Tai ehkä se oli vain Waden korvien välinen ongelma, sillä töitä sinänsä piisasi. Parit puhelindatat Wade laittoi tilaukseen puhelinyhtiöiltä saadakseen ne lisäselvitykseen, ja lähempänä lounasaikaa hänelle läväytettiin toimeksianto kadonneen nuoren naishenkilön tietokoneen penkomisesta. Se heti töihin saapumisen jälkeen eli kohtuullisen myöhään syöty bagel ei kyllä tuntunut lopulta enää missään, kun hieman yhdentoista jälkeen heidän lähimpänä toisiaan istuvien työjoukko alkoi suunnitella lounaalle lähtöä. Alakerran ruokalassa oli kuulemma jotain ihan kelpoa syötävää sinä päivänä, ja niinpä Wade löysi pian itsensä sulkemasta työtilan ovea ja ryhtymässä kalppimaan muiden mukana kohti hissiaulaa. Juuri aulaan päästyä hän kuitenkin kuuli porraskäytävän oven käyvän ja jonkun kutsuvan häntä nimeltä. Jokseenkin topakastikin ehkä? Tai ainakin se ääni ihmetteli, oliko Wade lähdössä kenties syömään. Wade käännähti kannoillaan, sillä oli jo astumassa ovensa avanneeseen hissiin muiden perässä, kun näki Elsien astelevan lähemmäs itseään. "I'm coming. Just go ahead", mies huikkasi hieman hämillään hississä odottaville kollegoilleen ja heilautti kättänsäkin sanojensa vakuudeksi. Lopulta joku oli selvästi painanut nappia ovien sulkemiseksi, sillä ne lipuivat kiinni ja numerot alkoivat vaihtua hissin päällä olevassa näyttötaulussa.

Kun Wade kääntyi Elsien puoleen, hän äkkäsi naisen toisessa kädessä roikottaman neliskulmaisen paperikassin, jonka kyljessä komeili itämaista tekstiä henkivä logo. "The best chinese food in Brooklyn", Wade muisti ja hänen ilmeensä suli noloon irveeseen, sillä Elsie varmaankin tajusi, ettei hän ollut juuri muistanut tiistaipäivän lounassuunnitelmia. Toinen oli kuulemma laittanut hänelle jonkin pikaviestin jokin aika sitten. Teoriassa Waden olisi pitänyt saadakin se, olihan heidän työkoneensa kytketty kumpikin samaan tietoverkkoon. "Skype? I guess I forgot to log in", Wade myönsi, "sorry." Okei, nyt piti saada hitonmoinen skarppaus päälle, mies sätti itseään mielessään. Wade vilkaisi ympärilleen muuten tyhjässä toimistossa: oli yleinen lounasaika. "Luckily one of us doesn't have an incipient dementia. Come with me", Wade nyökkäsi parin sekunnin päästä Elsien mukaansa ja johdatti tämän samaiseen isoon työtilaan, jossa hänen omakin pisteensä sijaitsi. "Oh crap, this is embarrassing. Did you have to pick it up or did they deliver to you? How much did it cost? This hasn't been the best day..." Wade selitteli, vilkaisi välillä Elsietä pahoitellen samalla, kun veti tälle tuolia kollegansa pöydän äärestä ja ilmeisesti suurin piirtein yritti kattaa heille jonkinlaisia lounaspuitteita siihen. "I know it doesn't seem like that but I am, I really am very glad to see you."