I loved you long before I had the guts to let you know

Emmetin oli ilmeisistä syistä vähän vaikea suhtautua Graysonilta saamiinsa kehuihin kuten olisi pitänyt: oli hankala olla aidosti otettu ja ilmaista tunteitaan vilpittömästi, kun oli koko syksyn varastanut sen avopuolisolta suudelmia ja vähän muutakin. Tai ei koko syksyä, polttareiden jälkeen heidän välillään ei ollut tapahtunut mitään, ei ainakaan fyysisesti, joten siltä kantilta oltiin selvillä vesillä. Emotionaalisesta puolesta Emmet ei ihan totta tiennyt itsekään, hän oli enemmän tai vähemmän tietoisesti kieltäytynyt ajattelemasta asiaa. Kukaan ei onneksi tuntunut odottavankaan hänen reagoivan Graysonin kommenttiin, vaan hän sai huolettomasti heittää läppää siitä osien vaihtamisesta, eikä katseiden kohtaaminen Stellan kanssa vaikuttanut kontekstissaan mitenkään liialliselta, vaikka Emmet soikin sille pehmeän hymyn ennen kuin vilkaisi taas Aubreyta ja sitten Graysonia, jolla kuului olevan mielipide Stellan ammatista ja esiintymisjännityksestä. Emmet oli aikeissa sanoa jotain naisen puolustukseksi, mutta aie jäi puolitiehen, kun Stella jo ponkaisi ylös tuolistaan ja ilmoitti menevänsä tarkastamaan Meghanin tilanteen. Emmet vilkaisi itsekin velvollisuudentuntoisesti hääparin pöydän suuntaan, mutta Robbie ei näyttänyt olevan mitään vailla, joten hänen oli turha yrittää perustella itselleen, miksi olisi lähtenyt naisen perään. Grayson oli sitä paitsi jo tarttunut tilaisuuteen ja alkanut kysellä hänen kuulumisiaan, eikä Emmetillä kaiketi ollut mitään järkevää syytä väistää keskustelua. Olisi kaiken kaikkiaan ollut oudompaa tehdä niin ja oli kaikille parempi, ettei Graysonilla ollut syytä alkaa analysoida hänen ja Stellan välejä. Niinpä Emmet otti huikan viinistään ja alkoi varsin sujuvasti selostaa yhtä tapausta, joka oltiin juuri edellisviikolla saatu päätökseen. Grayson tuntui olevan kaikin puolin tyytyväinen keskustelun ottamaan suuntaan, mutta yllätyksekseen Emmet pani merkille että myös Aubrey kumartui kiinnosuneena lähemmäs ja kuunteli tarkkaavaisesti hänen jokaista sanaansa viinilasinsa takaa. Punapään tarjoamaa huomiota ei toki pantu ollenkaan pahaksi, päinvastoin, ja lopulta se tarjosi hänelle tilaisuuden riistäytyä Graysonin seurasta tanssilattialle, mikä oli ehdottomasti positiivinen kehityssuunta.

Muutaman kappaleen pyörähtelyn jälkeen – mikä oli Emmetiltä jo melkoinen suoritus, koska tanssiminenkaan ei ollut hänen vahvinta alaansa – kaksikko palasi takaisin pöytään vain löytääkseen sieltä Stellan, muttei Graysonia. Emmet huomasi tietenkin heti, että jotain oli vialla: Stellalla oli sellainen ilme, ettei siitä voinut erehtyä. Jotenkin kireä ja ehkä vähän vaivaantunut, mutta nainen ei varsinaisesti antanut hänelle tilaisuutta kysellä aiheesta ennen kuin se jo kiirehti utelemaan heidän hauskanpidostaan. Aubrey ehti vastaamaankin ja sen innostuneesta äänestä tihkui flirttiä, joka ei varmaan mennyt keneltäkään pöydässä ohi. Emmet soi punapäälle pehmeän virnistyksen, jottei olisi töykeä, mutta kääntyi sitten aavistuksen huolestuneena Stellan puoleen. ”Stels, is everything ok?” hän kysyi kulmiaan rypistäen ja Aubrey hänen vieressään liikahti selväsi jännittyneesti. Naiset eivät tietenkään tunteneet toisiaan kovin hyvin, joten kukaan ei olisi olettanutkaan punapään osaavan lukea Stellan tuntemuksia, mutta varmaan sitä aavistuksen nolotti oma innostuksensa, jos Stellalla mahdollisesti oli jotain mielensä päällä. Asiaan ei kuitenkaan koskaan saatu selvyyttä, koska kysymykseen vastaamisen sijaan Stella kaikkosi taas paikalta komennettuaan Emmetin ensin jatkamaan Aubreyn hauskuutamista. Mies ei ehtinyt tai osannut vastata kehotukseen mitään, tuijotti vain vähän tyrmisyneenä naisen perään. ”What’s that all about?” Aubrey kysyi selvästi hämillään, eikä Emmet osannut kuin puistella sille päätään. ”I have no idea, she’ll probably fill us in later”, mies totesi, vaikkei ollut ihan varma uskoiko omaan teoriaansa.

Stella ei tosiaankaan tullut selittämään itseään myöhemminkään, mutta jossain vaiheessa Emmet onnistui laskemaan yhteen yksi plus yksi ja tajusi Graysonin poistuneen paikalta. Seuraavan kerran kun he Stellan kanssa törmäsivät ja kävivät nopeasti läpi loppuillan logistiikkaa, nainen vaikutti taas olevan ihan kunnossa tai ainakin se teeskenteli hyvin jos jokin olikin hullusti. Tästä Emmet päätteli, että sitä oli vain harmittanut Graysonin lähtö: oli arvatenkin vaikea seurustella sellaisen ihmisen kanssa, joka oli aina työasioissa käytettävissä. Jopa uudenvuodenaattona ja kesken ystävien hääjuhlan. Emmet oli toki paraskin puhumaan, mutta ainakin hän oli siellä nyt ja ehkä juuri tästä ajatuksesta innostuneena vietti koko illan varsin tiiviisti Aubreyn seurassa. Nainen oli selvästi älykäs, hauska ja toki erittäin kauniskin, eikä Emmet voinut kiistää viihtyvänsä tuon kanssa hyvin. Tuntui, että sille oli vähintään annettava mahdollisuus, koska kaipa hän oli sen itselleenkin velkaa. Ja Meghanille, jolla oli selvästi isot odotukset tämän asian suhteen. Emmet kävi illan aikana välillä jututtamassa Robbieta, majatalon henkilökuntaa ja muita vieraita, mutta jotenkin hän aina lopulta palasi Aubreyn seuraan – muutamaan otteeseen juuri Meghanin patistaman. Hän ei kieltäytynyt tuon kanssa tanssimisesta ja saattoivatpa he jutustelun ohessa nauttia yhteisen palan kakkuakin. Kello oli jo ties mitä siinä vaiheessa, kun Emmet lopulta tanssilattialla jaetun kokeilevan suudelman jälkeen ilmoitti naiselle, ettei halunnut kiirehtiä asioita, koska viihtyi tuon seurassa niin hyvin. Asian olisi varmaan voinut ottaa huonostikin, mutta Aubrey osoitti tässä suhteessa kypsyyttä ja totesi ymmärtävänsä hänen pointtinsa. Ennen poistumistaan juhlista omaan huoneeseensa Emmet lupasi vielä, että he voisivat seuraavana päivänä vaihtaa numeroita ja sopia treffit, jos nainen vain oli sellaisesta kiinnostunut.

Kieltämättä oman huoneensa hiljaisuuteen päästyään Emmet kirosi omaa käytöstään vähän. Miksei hän olisi voinut antaa asioiden edetä omalla painollaan? Hän olisi voinut kutsua Aubreyn huoneeseensa ja katsoa mitä tapahtui, tuskin se olisi mitään pilannut. Hän heitti smokkitakkinsa huoneen nurkassa olevan tuolin selkänojalle, pyörähti kylpyhuoneessa ja alkoi juuri irrotella solmuketta kaulastaan, kun huoneen ovelta kuului koputus. Mies laski rusetin sivupöydälle ennen kuin asteli ovelle ja löysi täydeksi yllätyksekseen sen takaa Stellan. Tavallaan hän oli odottanut Aubreyta, ehkä Robbieta tai jopa Meghania joka haluaisi kuulla, miksi hän oli hylännyt tuon hänelle kovalla vaivalla järjestämän deitin sillä tavalla. Mutta Stellaa hän ei ollut odottanut näkevänsä. ”No, I just got in. What’s up?” hän vastasi, teki naiselle tilaa ja taisi näyttää aika kysyvältä. Naisen olemus oli epävarma ja hermostunu, mikä kieltämättä sai Emmetinkin tuntemaan jossain määrin samoin. Hän ehti juuri sopivasti sulkea oven naisen perässä ja kääntyä takaisin huoneeseen, kun Stellan sanat iskeytyivät hänen tajuntaansa. ”What?” mieheltä pääsi ja hän oli ihan varma, että oli kuullut väärin, mutta Stella korjasi lausuntoaan ja selvästi hän oli kuullut oikein ensimmäiselläkin kerralla. Jokin osa Emmetistä olisi halunnut keskeyttää naisen ja kysyä pelleilikö se hänen kanssaan tai oliko se humalassa, mutta lopulta hän kykeni vain seisomaan hiljaa paikallaan. Tuijottamaan ja kuuntelemaan, kun nainen avautui tunteistaan ja kaikesta mitä oli ajatellut hänestä ja Graysonista ja itsestään. Miehen sisuksissa muljahti, kun se myönsi ajattelevansa häntä suudellessaan Graysonia, eikä se välttämättä ollut hyvänlaatuinen muljahdus.

Kun Stella lopulta anteeksipyynnön saattelemana vaikeni, Emmetistä tuntui kuin joku olisi iskenyt häntä palleaan. Hän oli sanaton, ei todellakaan tiennyt miten tähän olisi pitänyt reagoida, vaikka tuntui että jotain olisi pitänyt osata sanoa, kun Stella seisoi siinä hänen edessään selvästi reaktiota odottaen. Se pureskeli alahuultaan hermostuneena ja näky sai miehen tuntemaan hellyyttä sitä kohtaan. Sitä hän siis ainakin tunsi. ”Stella… ” Emmet hengähti lopulta, yrittäen koota omia ajatuksiaan. ”I don’t know what you want me to say”, hän myönsi ja se kai lopulta olikin juuri se, mitä hänen täytyi sanoa. Totuus. Se kuitenkin tuntui antiklimaattiselta ja melkein julmalta, eikä helpottanut hänen omaa oloaan mainittavati. Mies hieraisi epävarmana otsaansa, työnsi hiuksia taakse ja rypisti kulmiaan tutkiessaan naista katseellaan. ”Are you telling me this only because of Aubrey?” hän pakottautui kysymään, koska vaikka sanoja oli hankala saada ulos, ei hän voinut vain jättää huomiotta, että Stellalla oli historiaa tällaisen käytöksen kanssa. Sille oli aina ollut jotenkin täysin sietämätöntä nähdä hänet muiden naisten kanssa ja se oli ihan aktiivisesti pyrkinyt sabotoimaan hänen deittailuyrityksiään menneisyydessä. ”Because you have kinda done this before. Not said that you… that you love me, but been jealous and felt lonely when I’m with someone else. Not that I am with Aubrey, obviously I’m not, but…” sanat hukkuivat sitä mukaa, kun Emmet tajusi, ettei tiennyt mitä yritti sanoa. Toki hän oli itsekin illan aikana huomannut välillä etsivänsä Stellaa väkijoukosta ja hän viihtyi sen kanssa älyttömän hyvin ja halusi sitä kaiken aikaa, mutta rakkaudentunnustus? Hän oli kerran myöntänyt rakastuneensa naiseen ja se oli torjunut hänet. Hän oli käyttänyt helvetisti aikaa ja energiaa siitä ylipääsemiseen, joten mitä hänen olisi nyt pitänyt tehdä, kun se tunnusti tällaista. ”I just… Do you understand how unfair this is? You’re with Grayson after all, so saying that you love me… Where does it take us?” mies kysyi ja hänen äänestään kuuli, että Stella oli sanoillaan osunut johonkin syvälle haudattuun ja kipeään, vaikka Emmet ei sitä vielä pystynytkään ilmaisemaan sitä verbaalisesti.

Emmet ei tiennyt, mitä Stella oli odottanut häneltä, mutta hän tiesi tuottaneensa naiselle pettymyksen. Tietenkään hän ei halunnut olla pettymys, ei etenkään tällaisessa asiassa, mutta naisen tunnustus oli valtava. Se muutti kaiken, ihan kaiken mitä heidän välillään oli ja sai Emmetin tuntemaan olonsa typeräksi, koska hän oli seissyt siinä missä Stella seisoi nyt. Tunnustamassa sille tunteitaan ja saamassa vastaan jotain epämääräistä sanahelinää ja torjuntaa. Paitsi ettei hän nyt torjunut naista, ei oikeasti. Hän ei vain tiennyt, miten asiaan olisi pitänyt suhtautua, mitä siinä olisi pitänyt osata sanoa ja antaa. ”Not a biggest fan is like the understatement of the year”, mies vastasi kohottaen toista kulmaansa merkitsevästi, muttei sitten lähtenyt vääntämään siitä enempää. Stella sanoi, ettei tehnyt tätä Aubreyn tai kenenkään muunkaan takia, joten kai Emmetin oli vain uskottava. Kieltämättä hän halusikin uskoa, koska jos Stella olisi vain mustasukkaisuuksissaan päättänyt vetää tällaisen stuntin, ei siitä olisi ollut enää paluuta. ”You can’t blame me for asking though”, hän puolusti silti itseään, joskaan ei kovin kärkkäästi. Miehen sävy oli pikemminkin hämmentynyt kuin syyttävä.

Jos totta puhutaan Emmet olisi kaivannut Stellalta jonkinlaisen selityksen siihen, miten tilanteen kaikki osat sen mielestä sopivat yhteen, mutta se vain ohitti hänen kysymyksensä uudella anteeksipyynnöllä. Mies hengähti turhautuneena. Tietenkin oli ihan kiva, että Stella oli pahoillaan tilanteen epäselvyydestä, mutta se ei selittänyt, miksi se oli päättänyt tehdä tämän näin. Miksi se ei ollut jättänyt Graysonia, jos ei kerran rakastanut sitä vaan häntä? Emmet ei voinut olla ajattelematta, että olisi varmaan ottanut uutiset paljon avosydämisemmin vastaan, jos olisi tiennyt, ettei Stella ollut edelleen suhteessa saman miehen kanssa, jonka se oli jo kertaalleen valinnut hänen ylitseen. Selvästikään Stella ei ajatellut asiaa samalla tavalla, eikä sen tarkoitus varmaan ollut syyllistää Emmetiä muistelemalla niitä vanhoja, sitä miten se oli jo joskus nuorena ollut ihastunut häneen ja jäänyt vaille vastakaikua, mutta kieltämättä se vähän tuntui siltä kuin nainen olisi yrittänyt tasata tilejä. Hellästi ja nyt aivan läheltä, mutta kuitenkin. Yksi epäonninen ihastuminen toisesta ja nyt Stella olikin jo voitolla, kun se oli salaa rakastanut häntä vuosikaudet. Olkoonkin, että se oli siinä välissä torjunut hänet aika brutaalisti ja todennut vielä jälkikäteen, että niin oli ollut parempi. ”We were children”, Emmet sanoi puoliääneen. Stella oli häntä vuosia nuorempi, teini-iässä se kaikki olisi ollut ihan helvetin väärin. Jos hän olisikin tullut tietoiseksi tytön tunteista ja vastannut niihin, ei se vain olisi voinut toimia. Eikä hän ollut kaivannut silloin tyttöystävää vaan ystävän. ”I didn’t think anyone like that for a long time, you know that”, hänen oli pakko lisätä, jotta tulisi varmasti selväksi, ettei hän ollut jättänyt Stellaa huomiotta minkään siitä johtuvan syyn takia. Luoja, hän oli juuri menettänyt puolet perheestään, tytöt olivat olleet viimeinen asia hänen mielessään.

Oli huojentavaa, ettei nainen ilmeisesti todellakaan ollut halunnut syyllistää häntä mistään mitä oli tapahtunut vuosia sitten, koska se jatkoi kertomalla tämän hetken tunteistaan. Emmet tunki huomaamattaan kädet housujensa taskuun ja liikahteli epämukavasti aloillaan yrittäessään prosessoida sitä kaikkea. Oli ihan selvää, että heidän välillään oli vielä jotain. Aivan helvetisti jotain, syviä tunteita myös hänen puoleltaan, mutta tuntui kuin Stella ei olisi antanut hänen käsitellä niitä rauhassa. Se oli ilmeisesti ajatellut tätä pitkään ja nyt se oletti, että hänelläkin oli tarjota jotain valmiita vastauksia, vaikka hän oli koko sen ajan nimenomaan yrittänyt olla rakastumatta naiseen uudestaan. Yrittänyt totutella siihen ajatukseen, että ne olivat Graysonin kanssa pari ja hänen oletettiin kaveeraavan Graysonin kanssa niin kuin mikään ei olisi ollut vinossa. Siitä oli pitkä matka huolettomiin tunteiden tunnustuksiin, mutta selvästikään Stella nähnyt tilannetta hänen kannaltaan. Se kuulosti kaikessa kärsimättömyydessään jotenkin haavoitetulta toistaessaan vielä tunnustuksensa ja lähtiessään sitten kävelemään hänen ohitseen. Siinä vaiheessa Emmetkin viimein onnistui pukemaan jotain tuntemuksiaan sanoiksi ja käännähti ympäri, jotta saattoi seurata ainakin naisen selkää. ”You’re leaving? Jesus Stella, you can’t just… You can’t just walk in here and confess your love to me and then walk away when I’m feeling a bit overwhelmed”, mies ähkäisi aidon turhautuneena ja juoksutti käsiä hiustensa läpi. ”Do you have any idea how hard it was for me to leave after what happened between us? Getting over you was a fucking nightmare and now you’re telling me that you’ve loved me this whole time. What about when I told you how I felt? It sure didn’t feel like you were hiding feelings of your own at the time”, hän avautui ehkä aavistuksen liian kiivaasti, vaikka se ei ollutkaan hänen tarkoituksensa. Tämän jälkeen mies veti henkeä ja harkitsi seuraavia sanojaan istuutuessaan sänkynsä reunalle. ”Obviously I still have feelings for you. I want you and I think about you all the time too, but I’m also not the one in a relationship. What’s the endgame here?”

Ilta oli ottanut todella erikoisen käänteen todella nopeasti, eikä kaiketi ollut ihmekään, ettei Emmet ollut aivan kärryillä siitä missä mentiin. Tietyllä tapaa Stellan ilmaantuminen hänen huoneeseensa rakkaudentunnustuksineen selitti paljon naisen aiemmasta käytöksestä: miten se oli pitänyt juhlissa etäisyyttä ja ollut vähän näreissään siitä, että hän tuli niin hyvin toimeen Aubreyn kanssa. Graysonin katoaminen aiemmin illalla ei ollut varmaan ainakaan auttanut pitämään sen tuntemuksia kurissa ja kieltämättä Emmet huomasi miettiävänsä, olisiko nainen edes päätynyt tähän lopputulemaan, jos Grayson olisi jäänyt. Ehkä ei nyt, mutta myöhemmin? Mies antoikin ajatustensa valua ulos aika vapaasti siinä vaiheessa, kun Stella alkoi mielenosoituksellisesti tehdä lähtöä. Tietenkään Emmet ei halunnut sen häipyvän, ei tässä vaikeilussa siitä ollut kyse, hän vain yritti… Niin, ehkei itsekään ihan tiedetty mitä yritettiin. Saada tilanteesta jotain selkoa? Olla vastuullisia aikuisia? Johan hän oli moneen kertaan päätynyt Stellan kanssa varsin intiimiin kanssakäymiseen täysin Graysonista välittämättä, joten ehkä tämäkin rimpuilu oli päälleliimattua ja teennäistä, jokin epätoivoinen yritys varjella omaa mielenterveyttä siltä, mihin tilanne vielä johtaisi.

Emmetin vuodatus sai kuin saikin Stella ensin seisahtumaan ja lopulta kääntymään takaisin hänen puoleensa. Mies ei tapellut vastaan, kun nainen asteli sängyn luo ja haki itselleen paikan hänen jalkojensa välistä. Hän seurasi sen tuloa katseellaan ja naurahti tukahdutetusti, kun se siveli hänen poskeaan ja moitti liiasta ajattelemisesta. ”You know me”, mies hymähti. Katse pyöri siinä haalean ruusuisessa mekkokankaassa ja melkein huomaamatta Emmetin kädet hakeutuivat hivelemään Stellan lanteita, reisien ulkosyrjiä. Se tuntui lämpimältä ja kutsuvalta, ja sen pehmeä äänensävy sai miehen sulamaan asteittain. Kohta nainen jo istuikin vieressä siinä sängyllä ja puheli korvaan jotenkin hellästi, paljon ymmärtäväisemmin kuin äsken ja Emmet antoi sen olla lähellä, koska tuntuihan se hyvältä. Mies painoi omatkin silmänsä kiinni, kun Stella veti häntä lähemmäs ja nojasi otsan otsaa vasten.

Stella oli erinomainen suostuttelija, ei siinä jäänyt juuri vastaanväittämistä, eikä Emmet kyllä oikeasti olisi halunnutkaan rimpuilla. Oli melkein naurettavaa, että Aubreyn kanssa vietetystä hauskasta illasta huolimatta Emmet tiesi, että saadessaan tilaisuuden valita niiden kahden naisen väliltä hän tulisi aina valitsemaan Stellan. Se oli hänen paras ystävänsä ja heillä oli historiaa, jota ei voinut vain lakaista maton alle. Jo pelkästään sen läheisyys ja iholla pyörivä hengitys saivat hänet unohtamaan koko Aubreyn ja sille tehdyt lupaukset soittamisesta ja treffeistä ja kaikesta. ”I think I can maybe do that”, hän myöntyi käheästi, kun Stellan huulet hipoivat hänen poskeaan, kuljettivat suukkoja leukaluulta korvanlehdelle ja siitä edelleen kaulalle. Emmet pureskeli sen sanoja, sitä että voitaisiin miettiä tilannetta järjellä huomenna jos nyt ensin vain unohdettaisiin sellaiset asiat, mutta aika pian ajatteleminen ylipäätään alkoi jäädä taka-alalle. Stellan suudelmat hänen kaulallaan tuntuivat yksinkertaisesti liian vietteleviltä, saivat sydämen hakkaamaan ja veren kohisemaan. Emmet tarttui hellästi naisen käteen ja veti sen takaisin seisomaan, juuri siihen eteensä missä se oli vain hetki sitten seissyt. Kädet hakeutuivat varmoina vetoketjulle, joka löytyikin mekon selkäosasta juuri sieltä, mistä pitikin. Emmet avasi sen hallitusti ja auttoi vaatetta valumaan alas, paljastamaan ensin Stellan kauniin rintakehän ja sitten sen vatsan, reidet, kaiken mitä hän halusikin nähdä. Kun nainen oli astunut ulos mekostaan, Emmet veti sen lähemmäs ja painoi huulensa melkein omistavasti sen vatsan pehmeänä, kutsuvana odottavalle iholle. Sormenpäät hivelivät reisien takaosia, tunnustelivat sitä kaikkea mistä oltiin helvetin kovasti yritetty pysyä erossa. Huulet kulkivat verkkaisin mutta määrätietoisin suudelmin ihoa pitkin ylemmäs aina sinne asti kuin istualtaan ylettyivät ja lopulta mies vaati eleillään naista kumartumaan niin, että pystyi pyydystämään sen huulet omilleen.

Ensimmäinen suudelma oli kuuma ja juovuttava, ihan kuin sitä olisi odotettu ihan liian pitkään ja ehkä olikin. Ei ollut epäilystäkään siitä, mitä Emmet halusi: Stellan, ihan kokonaan. Oli aina halunnut. Hän veti henkeä suoraan naisen huulilta, painoi sitä itseään vasten ja mumisi ”c’mere” vetäessään sen lopulta hajareisin syliinsä, jotta suudelma voisi jatkua ja hän saisi ihan oikeasti tuntea naisen siinä itseään vasten. Mitä lähempänä oltiin, sitä todellisempaa tästä tuli ja sitä vähemmän hänellä oli syytä epäillä toisen rakkaudentunnustusta.

Stella olisi niissä vaaleissa, ihonsa sävyä upeasti korostavissa alusvaatteissa voinut melkein olla morsian itsekin, mutta ajatus oli pakko työntää syrjään, koska Emmetkin tiesi, ettei se olisi ollut hänen morsiamensa, jos olisi juuri nyt mennyt naimisiin. Oli parempi keskittyä siihen, miten hyvältä nainen näytti, tuntui, jopa maistui. Ensimmäinen huulilta karannut huokaus muistutti, että se osasi myös kuulostaa ihan täydelliseltä ja Emmet haki huulillaan paikkoja, jotka saisivat sen uudelleen vetämään terävästi henkeä tai hengähtämään väristen. Stellan sormet sivelivät hänen niskaansa ja sekoittuivat hiuksiin ja siitäkin hän tiesi tekevänsä jotain oikein jo kauan ennen kuin lopulta sai naisen huulet halukkaina omilleen. Mies kiersi kätensä sen vyötäisille, kun se kutsusta otti paikkansa hänen sylissään. Sormet tapailivat ensin lantion kaarta ja sitten selkärangan notkelmaa omistavasti, mutta pääasiassa Emmet oli keskittynyt niihin suudelmiin ja siihen, miltä Stellan paino tuntui vasten häntä. Kädet kulkivat naisen pakaroille ja nostivat sitä paremmin syliin, kun se selvästi itsekin pyrki painautumaan entistä lähemmäs. Kitka heidän välillään sai Emmetin ynähtämään vastan naisen huulia ja hän näykkäsi pehmeästi Stellan alahuulta ennen kuin uppoutui vielä syvemmin suudelmaan sen alkaessa napittaa auki hänen paitaansa.

Ennen kuin huomasikaan Emmet sai Stellan avustuksella karistaa paidan päältään ja tuntea lämpimän ihon omaansa vasten. Se muistutti elävästi siitä, kun he olivat kaksi kuukautta sitten melkein päätyneet harrastamaan seksiä, mutta onnistuneet lopulta hädintuskin pysymään housuissaan. Tai Emmet ei tietenkään lopulta ollut onnistunut, vaan oli joutunut hoitelemaan tilanteensa itsenäisesti – sen ajatteleminen sai edelleen kuumotuksen nousemaan iholle, mutta onneksi Emmet saattoi syyttää siitä kuumotuksesta nykyhetken tapahtumia: Stellaa joka liikkui taivaallisesti hänen sylissään samalla kun sen kädet lipuivat hänen nyt paljaalla yläkropallaan. Olo oli melkein kuumeinen, kun Stellan huulet äkkiä karkasivat tavoittamattomiin ja Emmet joutui vastahakoisesti avaamaan silmänsä, vetämään raskaasti ilmaa keuhkoihinsa. Nainen ei ollut karannut kauas: se oli edelleen niin lähellä, että katseen tarkentaminen sen kasvoihin oli käytännössä mahdotonta ja Emmet tunsi sen hengityksen kuumana huulillaan. Vaivoin onnistuttiin ottamaan itse sen verran takapakkia, että saatiin kohdistettua katse naisen silmiin. Sen käsi siveli hänen poskeaan ja sen sanat saivat lämpimän tunteen valumaan sisuksien läpi. ”I believe you”, Emmet kähisi ja vastasi hyvin hellästi siihen suukkoon, jonka Stella hänen huulilleen soi. Hän oli aika varma, että rakasti Stellaa myös, mutta hän ei ollut ihan valmis sanomaan sitä vielä. Olisi tuntunut väärältä sanoa se hetkenä, jolloin oli siinä määrin himon sokaisema, ettei olisi osannut erottaa rakkautta ja halua toisistaan vaikka olisi yrittänytkin.

Lyhyen hetken Emmet ehti pelätä, että Stella jäisi odottamaan rakkaudentunnustusta häneltäkin, mutta ehkä nainen ymmärsi tilanteen ja tajusi, että mies sanoisi ne sanat takaisin, kunhan olisi valmis. Ei ehkä tänään, mutta väistämättä jossain vaiheessa, olihan hän sanonut ne jo kerran aiemmin. Kohta Emmet imeytyikin taas mukaan yhteen halukkaaseen suudelmaan ja löysi sitten itsensä makaamasta selällään sängyllä Stellan painaessa häntä patjaa vasten. Miehen käsistä toinen piti kiinni naisen vyötäisiltä ja toinen liukui sen hiusten sekaan tehden varmaan pahaa jälkeä sen tarkkaan laitetulle kampaukselle. Naisen kysymykseen vastattiin vain epämääräisellä ynähdylle sitä kunnolla edes kuulematta, mutta Emmet oletti sen puhuneen puolestaan, koska seuraavaksi Stella kädet tuntuivat tapailemassa hänen vyönsä solkea. Tietoisuus siitä, että naisen kädet olivat niin lähellä juuri sitä kohtaa jossa hän eniten halusi sen kosketuksen tuntea oli huumaava. Hän pakottautui tarkentamaan taas katseensa Stellaan, kun se keskeytti tekemisensä puhuakseen. Emmet räpytteli hetken silmiään ja kysyi sitten: ”Does it seem like I don’t want it?” Ei Emmet ollut mikään pyhimys, vaikka Stella jotain sen suuntaista selvästi ajattelikin. Jos Stella halusi häntä kuten antoi ymmärtää, ei mikään määrä syyllisyyttä olisi enää saanut häntä kieltäytymään siitä. Eikä se syyllisyys edes ollut hänen taakkansa, eihän? Jos jonkun piti potea huonoa omaatuntoa Graysonin puolesta niin Stellan. Emmetin omatunto oli puhdas, hän ei ollut kenellekään mitään velkaa. Mutta ehkä kyse ei ollutkaan hänestä, vaan Stellasta itsestään? ”I do want it, this, don’t you?” hän pakottautui kysymään, sydän rintalastan alla hakaten. Kulmakarvojen väliin ilmestyi pari ryppyä ja käsi siirtyi hiuksista pyyhkäisemään naisen poskea, peukalolla hyväiltiin hellästi sen alahuulta.

Emmet kohottautui sen verran irti patjasta, että saattoi painaa naisen huulille hitaan suudelman. Sen jälkeen hän vei hulensa aivan sen korvanjuureen, antoi hengityksensä hetken aikaa kutitella naisen ihoa ja imi sitten hellästi sen korvannipukan suuhunsa. ”The only way to be as close to you as I want to be right now is to be inside of you, so please, keep on doing what you were doing, okay?” hän pyysi käheästi, kun viimein vapautti Stellan korvalehden ja näykkäsi sitä vielä hellästi. Tilannetta ei haluttu kiirehtiä, mutta tähän hän tähtäsi, sitä hän loppupeleissä halusi. Sen sanottuaan mies rentoutti hartiansa laskeutuessaan takaisin patjaa vasten ja hakiessaan katsekontaktin naiseen. Hän virnisti tuolle hellästi osoittaakseen, ettei ollut epävarma vaan tarkoitti kaikkea sanomaansa. Hetken mielijohteesta hän kaappasi kiinni naisesta ja kieräytti puolestaan sen selkä vasten patjaa, jotta pääsi kipuamaan pystyyn ja riisumaan ne puoliksi avatut housut jalastaan. Sukatkin saivat samalla mennä ja kohta Emmet pelkissä mustissa boksereissaan oli taas Stellan seurana sängyllä. Hän työnsi naista keskemmälle ja kipusi sitten tuon ylle varastaen yhden halukkaan suudelman sen huulilta ennen kuin painui laskettelemaan suudelmien ketjun alas sen kaulansyrjää. Olkaimettomat rintaliivit oli helppo saada avattua ja samalla vaivalla myös heitettyä jonnekin syrjään ja kohta mies saattoi suudella tiensä Stellan rintakehän poikki, pysähtyä vuorollaan suutelemaan sen molempia nännejä ja kuuntelemaan, aiheuttaisiko kosketus naisessa toivottuja reaktioita. Kaikkein eniten hän vain halusi kuulla sen huokailevan, hengittävän kuin se olisi ollut jotenkin ylivoimaista tai vaikeroivan niin, että hän tietäisi sen haluavan häntä yhtä paljon kuin hän halusi sitä.

Saattoi kieltämättä olla vähän yllättävää, että Emmet oli valmis heittämään moraalisen kompassinsa romukoppaan sillä siunaamalla, kun Stella halusi kiivetä hänen sänkyynsä, mutta mieshän hänkin vain oli. Sitä paitsi tällä tulella oli leikitty jo niin moneen kertaan, ettei heitä kumpaakaan voinut pitää asian suhteen minään puhtaina pulmusina ja kun oli juuri viettänyt päivän hyvien ystäviensä häissä ihailemassa noiden onnea, saattoi itsekin kaivata vähän läheisyyttä. Emmet ei epäillyt hetkeäkään, etteikö Meghanin ja Robbien ällöttävä onnellisuus olisi osaltaan ajanut Stellankin tajuamaan tunteensa häntä kohtaan. Sillä oli selvästi ollut epäilyksensä suhteestaan Graysoniin jo syksyllä – silloin kun hän oli noukkinut sen niistä juhlista viedäkseen sen kotiin, eikä ollut silloinkaan onnistunut olemaan se järkevämpi osapuoli –, mutta varmaan kaikki tämä häähössötys oli lopulta auttanut tajuamaan, kenet se oikeasti halusi. Emmet ei ollut muuttanut mieltään heidän aikaisemmasta käytöksestään: hän piti sitä edelleen tuomittavana, mutta eikö tilanne nyt ollut vähän eri, jos Stella oikeasti rakasti häntä, eikä kysymys ollut pelkästä himosta ja siitä, etteivät muiden ihmisten tunteet vain yksinkertaisesti kiinnostaneet heitä. Moraalin kannalta yksityiskohta oli varmasti epärelevantti, mutta jotenkin se silti tuntui oikeutukselta ja Stellakin tuntui uskovan, kun Emmet vakuutteli haluavansa tätä ihan yhtä paljon kuin sekin. Eiköhän heidän yrityksensä pitää suhde ystävyyden tasolla ollut tuomittu epäonnistumaan siinä vaiheessa, kun he olivat ensimmäisen kerran sortuneet suudelmiin ja molemmin puolin myöntäneet, että halusivat toisiaan edelleen ihan helvetisti. Tämä olisi tapahtunut ennemmin tai myöhemmin, Emmet oli siitä ihan varma.

Jokaisella kosketuksella ja suudelmalla oli juuri toivotunlaiset seuraukset, eikä Emmet voinut olla hymyilemättä naisen ihoa vasten, kun aivan luvattoman kuumat huokaukset purkautuivat sen huulilta. Tukistava ote hiuksistakin onnistui vain yllyttämään miestä, koska Stella ei selvästikään yrittänyt kiskoa häntä kauemmas itsestään vaan tarvitsi vain jotain mihin tarttua. Heillä oli aina ollut niin hyvä kemia sängyssä, että naisesta huomattiin kyllä äärimmäisen selvästi, kun se nautti olostaan. ”I’d hope they’d have the courtesy to be louder than us at their own wedding night”, mies ei voinut olla huomauttamatta pienesti virnistäen, kun viimein irrotti huulensa naisen iholta ja nosti katseensa sen kasvoihin. Kieltämättä Stellan sanoissa oli silti pointti: Robbie ei antaisi hänelle ikinä anteeksi, jos saisi tietää tästä, joten suurimmasta elämöinnistä olisi kaiketi hyvä pidättäytyä. Stellan tarttuessa häntä hellästi leuasta Emmet kohottautui takaisin sen kasvojen tasalle ja antautui mielihyvin suudelmaan, joka antoi ymmärtää, että he saattaisivat vielä joutua tukahduttamaan toinen toistensa huokaukset, jos tahtoisivat pitää tapahtumat salassa naapurihuoneiden asukeilta.

Katumuksesta ei ollut pienintä merkkiäkään, kun Emmet sen taivaallisen kanssakäymisen jälkeen vetäytyi hetkeksi tasaamaan hengitystään. Hän pystyi ajattelemaan lähinnä sitä, miten hyvältä ja oikealta Stella oli tuntunut, ja miten naurettavan paljon hän olikaan kaivannut sitä, että sai täyttää naisen ja laittaa sen värisemään puhtaasta mielihyvästä. Huoneessa vallitsevasta kuumuudesta ja heidän ihojensa nihkeydestä huolimatta Emmet oli aivan mielellään jättänyt suihkuun karkaamisen väliin, vetänyt Stellan syliinsä ja nukahtanut sen lämpöön kuten monta kertaa aiemminkin.


Aamulla herätessä ensimmäinen mieleen pyrkivä ajatus oli, että kaiken oli ollut pakko olla unta, mutta unen rajoilta todellisuuteen palatessa tunnettiin, että joku siinä sylissä edelleen oli. Piirtelemässä hellästi sormellaan kuvioita hänen rintakehänsä ihoon, kuiskimassa huomenia ja tiputtelemassa suukkoja kaulalle. Vaistomaisesti Emmet tiukensi hieman otettaan naisen ympärillä, veti sitä paremmin itseään vasten ja mumisi jotain mielenosoituksellisesti, kun uni alkoi todella väistyä. ”Morning”, hän sai kuin saikin vastattua, hyvin laiskasti tosin ja silmiään hädintuskin raottaen. Siitä ei tuntunut olevan kauankaan, kun hän oli yöllä sulkenut silmänsä, joten miten nyt saattoi olla jo aamu? ”Yeah.. Could have continued a little longer though”, mies myönsikin ja haukotteli nyt makeasti, hahmottaen viimein että huoneessa oli edelleen aika hämärää. Kun katse käännettiin hänen rintakehäänsä vasten nojailevaan Stellaan, huulille hiipi pakostikin tyytyväinen hymy. Siinä se vain imarteli heti aamusta. Tai vittuili, jompaa kumpaa, mahdotonta sanoa. ”Are you trying to get into my pants?” hän kiusasi ja nosti uneliaasti kätensä silittelemään naisen hiuksia. ”Because it’s working and I’m not even wearing any”, mies jatkoi ja nojautui painamaan suukon Stellan nenänpäähän, sitten sen huulille kun sitä hellästi nostettiin leuasta, jotta tämä oli edes mahdollista.

Muutaman hitaan, hellän suudelman jälkeen Emmetin oli palattava tyynylleen, koska asento ei tehnyt hänen unesta kankeille hartioilleen ja niskalleen hyvää. Sitä paitsi unohtuminen naisen huulille todellakin saisi hänet janoamaan uusintaa edellisiltaisesta, eikä oltu vielä varmoja oliko liian aikaista sellaiselle. Miehen katse pysyi Stellassa, kun hän silitteli hellästi sen peiton alta paljastuvaa alastonta selkää. Ylipäätään sen iho tuntui hyvältä hänen omaansa vasten, lämpimältä ja jotenkin vain oikealta. ”What time is it?” Emmet kysyi, yrittäen vilkuilla ympärilleen siinä toivossa, että näkisi puhelimensa ja voisi vilkaista siitä, mutta se oli varmaan edelleen hänen takkinsa tai housujensa taskussa ja ne puolestaan oli ripoteltu ympäri huonetta. Hänellä ei ollut pienintäkään halua nousta ylös vain ajan tarkistamiseksi, kun kaikesta päätellen oli vielä aikaista, eikä heillä siis pitäisi olla kiire mihinkään. ”We don’t need to be anywhere anytime soon, do we? You’re looking way to good righ there and I’m not ready to get out of this bed”, mies myönsi hengittäen syvään ja sulkien silmänsä hetkeksi. Sängyn ulkopuolella odottaisi paljon asioita, joita ei välttämättä haluttaisi kohdata. Tai lähinnä ihmisiä, esimerkiksi muu hääseurue ja sen mukana Meghan, Robbie ja Aubrey. Luojan kiitos Grayson ei sentään olisi paikalla. Sänkyyn jääminen vaikutti kaikin puolin parhaalta vaihtoehdolta.

Kaikki tiesivät, että Emmetillä ei yleensä ollut mitään ongelmia päästä ylös epäinhimillisenkään aikaisin, joten tässä taisivat jonkin verran painaa ne edellisillan aikana nautitut viinilasilliset. Ja parit muut juomat, jotka siinä Aubreyn kanssa flirttailun ohessa oli kumottu, mikä nyt tuntui aika absurdilta ja kaukaiselta. Edellisyö oli ihan tehokkaasti saanut miehen unohtamaan koko sen punapään, eikä tuo kyllä nytkään ensimmäisenä ollut mielessä vaan mies tunnusteli vain sitä mukavan lämpöistä ja rentoutunutta tuntoa raajoissaan. Stellan paino rintakehää vastenkin tuntui ihan vain tutulta ja kotoisalta, ei yhtään vaativalta tai ahdistavalta, vaikka kieltämättä mies olisi siltä voinut kohta jotain vaatiakin, kun se myötäili hänen housuihinpääsykommenttiaan ja vastasi suudelmiin niin anteliaasti. Mieluusti Emmet olisi jatkanut niiden suudelmien jakelemista naisen huulille ja vaikka jonnekin muuallekin, mutta lopulta oli ihan pakko painua takaisin sinne tyynykasaan, etteivät niskat katkeaisi.

Stella ei ollut yhtään sen paremmin kartalla kellonajasta, mutta siihen hänen toiveeseensa sänkyyn jäämisestä se yhtyi, mikä pisti hymyilyttämään sen suudelmankin läpi, joten ehkä Stella tunsi sen vaikkei nähnytkään. Emmet ei vastustellut, kun nainen kääntyi selälleen ja vaati häntä nousemaan ylleen. Kieltämättä osittainkaan lämpimien peitteiden alta poistuminen oli melko shokeeraava kokemus, mutta mies piilotti vilunväristyksensä keskittymällä täysillä Stellaan ja niihin täydellisen verkkaisiin suudelmiin, joita he vaihtoivat. Alku oli hidas, mutta ihan omiaan lämmittelemään ainakin Emmetin unesta tokkuraista kehoa, eikä mennyt aikaakaan kun mies jo kuljetti kätensä peiton alla tapailemaan Stellan paljasta ihoa. Hän piti suudelmat vakaina, mutta kosketuksesta saattoi aavistaa, että hän oli hyvää vauhtia matkalla ottamaan sen seuraavan askeleen ja varmistamaan uusinnan edellisöisestä. Tai niin hän olisi tehnyt, ellei Stella olisi kohta riistänyt huuliaan kauemmas ja sitten vielä asetellut käsiään heidän väliinsä, jolloin Emmetin oli viimeistään pakko pysäyttää omakin kätensä, joka oli ollut seikkailemassa tuon reiden ulkosyrjältä sisemmäs. ”What is it?” mies kysyi ja taisi totuuden nimissä odottaa lisää imartelua tai jotain sokerisen makeaa, eikä siksi ollut yhtää varautunut siihen, mitä asi.

Kun Stella takelteli jotain Graysonista, Emmetin sisuksiin huljahti saavillinen kylmää vettä. Way to kill the mood, kymmenen sekuntia sitten hän oli ollut ihan varma viettelemään Stellan taivaisiin ja nyt sitä osattiin vain katsoa kulmat aavistuksen rypyssä, muuten aika tyhjä ilme kasvoillaan. ”Now?” hän ähkäisi, mutta ei kuitenkaan estänyt Stellaa jatkamasta, kun se avasi suunsa. Kaipa nyt sitten oli oikea hetki, vaikka Emmet olisi mielelläään lykännyt tätä keskustelua ainakin puolisen tuntia. Ryppy kulmakarvojen välissä syveni, kun Stella vaihtoi täysin kurssia ja hyppäsi Graysonista Aubreyhin, ihan kuin ne olisivat olleet jotenkin vertailukelpoisia aiheita, vaikka eivät tietenkään olleet. ”I wasn’t planning on, not after what happened between us. Me and her, we kissed yesterday and I promised to ask her out, I’m not gonna lie about that, but obviously it’s off the table now”, mies kertoi rehellisesti ja ihan sydämestä. Sitä muiden deittailua oli yritetty pitää ohessa ennenkin katastrofaalisin seurauksin, eikä Emmetillä ollut mitään halua lähteä siihen enää. Tällä kertaa Stella oli sitä paitsi vannonut hänelle rakkauttaan, joten miksi hän olisi halunnutkaan tapailla ketään muita?

Stella pujahti pois hänen altaan ja Emmetkin kierähti takaisin selälleen, koska tuntui turhalta jäädä ilmaan häilymään. Vastaus hänen äsken pohtimaansa kysymykseen lävähti päin naamaa kylmänä ja kovana, kun nainen kohta jatkoi puhumista. Emmet käänsi katseensa sen suuntaan näyttäen varmaan lähinnä epäuskoiselta. Hän oikeasti epäili kuulemaansa, koska siinä ei jotenkin ollut mitään järkeä. Siitäkään ei ollut mainittavasti apua, kun Stella alkoi perustella miksi ei voisi jättää Graysonia. Se sanoi vielä, mutta se ei tästä yhtään sen mieluisampaa kuultavaa. Emmetin leukapielet kiristyivät ja tuntui kuin hän olisi painuttu jonnekin syvemmälle siihen patjaan. Hitaasti sisään hengittäminen auttoi ja hetken mies tuijotti kattoon sanomatta mitään. ”That’s not fair, you know that, right?” hän pakottautui lopulta sanomaan eikä halunnut vielä katsoa Stellaan, sen verran häntä ärsytti miten se oli asiansa ilmaissut. ”It’s not like I wanted to ask Aubrey out after what happened here, but you telling me I shouldn’t when you’re gonna go back to Grayson is just…” mies jatkoi ja vaikeni sitten, kun sen lauseen loppuun saattaminenkin tuntui liian naurettavalta. Kyllä hän ymmärsi Stellan tilanteen, ihan oikeasti ymmärsi, ainakin sen koulun kannalta. Jos kyse olisi ollut vain asunnosta, vaatteista ja ruuasta, hän olisi varmaan vaatinut, että se lähtisi silti, koska sellaiset asiat oli helppo järjestää. Ainahan se voisi mennä hetkeksi kotiinsa tai jotain – sen majoittamista omaan asuntoonsa mies ei todellakaan vielä uskaltanut edes ajatella, koska siinä olisi edetty ihan liian nopeasti, mutta pointti oli, että asiat olisivat olleet järjestettävissä. Ne opinnot siitä kai vaikeita tekivät. Ärtymystä lisäsi, että Stella oli ihan oikeasti nostanut ne vaatteetkin siihen listalleen, ihan kuin jollain sellaisella olisi ollut väliä ja Emmetin olisi pitänyt ymmärtää että se halusi pitää hänet varalla jatkaessaan suhdetta Graysoniin, jotta saisi jatkossakin uusia vaatteita.

Annetun lupauksen olisi varmaan pitänyt merkata paljonkin, mutta Emmet ei ihan tiennyt mitä siitä olisi pitänyt ajatella. Stellalle luotiin nopea katsekontakti, mutta siihen ei osattu jäädä kiinni. Mies hieraisi turhautuneena kasvojaan oikealla kädellää ja yritti ajatella tilannetta järjellä. ”So what does this mean then? You’re gonna stay with him? For how long? And I’m just going to wait and hope that at some point you’ll have enough money to leave?” niitä kysymyksiä tiputeltiin iso nippu samalla kertaa, aika tyynesti kuitenkin. Kovin empaattiselta ei kuulostettu, mutta ihan oikeasti Emmetin oli vaikea löytää itsestään tarpeeksi ymmärrystä tähän keskusteluun, etenkin kun siihen oli hypätty suoraan täysin toisenlaisesta tilanteesta. Hän ei ollut varautunut tällaiseen. ”I’m just trying to catch up here”, hän huokaisi ja vilkaisi naista. Olisi tehnyt mieli kysyä, miksi Stella ei ollut hoitanut tätä puolta ensin. Miksi se ei ollut edellisiltana kertonut suunnitelmaansa ja pyytänyt, että Emmet odottaisi että se saisi asiansa kuntoon, jotenkin se olisi tuntunut vähän reilummalta kuin tämä. Nyt oltiin taas jo sukellettu, ei vielä kovin syvälle, mutta pinta karkasi kauemmas ja kyllä Emmet tiesi, että vaatisi ihan helvetisti voimaa pyristellä irti tästä, koska hän ei edes halunnut pyristellä.