member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Oct 4, 2018 20:35:44 GMT 2
Post by julle on Oct 4, 2018 20:35:44 GMT 2
Friday evening, July 27th 2018 Jean Georges Restaurant @ New York Katherine & Garreth Rothschild Rauhallisen Southampton viikonlopun jälkeen oli todella mukava palata takaisin normaaliin arkeen. Ei kyseisessä viikonlopussa ollut liioin mitään valitettavaa, sillä aika appivanhempien kanssa oli loppujen lopuksi sujunut pitkälti ongelmitta ja Katy oli vihdoin ja viimein saanut tavata aviomiehensä veljen Garrethin, jonka kanssa hän ei oltu ennen kyseistä viikonloppua vaihdettu sanaakaan. Kieltämättä Katya hiukan höävetti jälkeenpäin, sillä hän oli saanut Jonathanilta aivan toisenlaisen käsityksen hänen veljestään ja niiden myötä muodostanut omat mielikuvansa Garrethista. Veljeksisitä vanhempi oli kuitenkin osoittautunut aivan toisenlaiseksi ihmiseksi mitä Katy oli ajatellut ja rehellisesti sanottuna hän oli myös viihtynyt miehen seurassa todella hyvin. Oli vihdoin ja viimein mukava löytää perheestä joku, jonka seurassa ei tarvinnut hävetä omaa työnarkomaanisuutta ja halua edetä uralla, ilman että yritettiin vähän väliä istuttaa ajatusta kotiin jäämisestä ja lapsien pyöräyttelyistä. Totta kai Katy halusi joskus lapsia, mutta sillä hetkellä lapsien tekeminen ei tuntunut millään tavoin ajankohtaiselta. Hän enemmin halusi tehdä töitä ja edetä urallaan, ennen kuin alkaisi perhettä perustamaan – siitä oltiin jo tapeltu muutamaan otteeseen turvallisesti neljän seinän sisällä. Kotiin palaamisen jälkeen ei oltu onneksi kuitenkaan puhuttu lapsista ja perheen perustamisesta. Sen sijaan oli palattu töihin ja näytetty taas kaikille, missä oltiin hyviä. Rothschildien pariskunta heräsi aikaisin aamusta ja joi yhdessä aamukahvinsa, ennen kuin täyttivät heidän to-go mukinsa uusilla kupposilla ja lähtivät omia työpaikkojaan kohti. Katyn päivä oli työpaikalle päästyä kulunut pitkälti erilaisten projektien ja tapaamisten lomassa. Sille perjantaille oli myös muutakin ohjelmaa. Nimittäin Jonathan oli sopinut illallisesta Garrethin kanssa ja armas aviomies toivoi vaimonsa saapuvan paikalle myös. Kuulemma vain he kolme - ei vanhempia tai muita häiriötekijöitä. Se kuullosti Katyn korvaan hyvältä, joten hän hoiti työnsä ja paketoi päivänsä ihmisten aikoihin, jotta ei vain myöhästyisi sovitulta illalliselta. Tuttuun tapaan nainen oli kuitenkin viimeisten joukossa, kun hän alkoi tehdä lähtöä toimistolta. Kesäillat olivat onneksi vielä suht valoisia, joten kun Katy vihdoin ja viimein sujautti kannettavansa sille tarkoitettuun laukkuun ja asteli toimiston ovelle, sammuttaen päivisin hyvin valoisan toimiston valot. Kadulla odottikin jo valmiiksi sinne soitettu kuljettaja Simon autoineen, jonka takapenkille Katy istahti käsilaukkunsa ja tietokonelaukkunsa kanssa. ” Jean Georges, please”, pyydettiin, kun Simon oli istunut ratin taakse, nyökännyt pienesti ymmärtämisen merkiksi ja vielä perään lisännyt yes ma’am. Tutussa New Yorkin ruuhkassa ajeltiin hetki, mutta koska Katyn työpaikka sijaitsi suht lähellä Manhattanin ’ydinkeskustaa’, autolla kurvattiin tutun ravintolan eteen vartin jälkeen. Siitä omasta kuljettajasta oltiin hyvin tyytyväisiä siinä ja muutenkin normaaleissa arkisissa tilanteissa, kun piti päästä paikasta A paikkaan B. Se tuntui sillä hetkellä olevan ainoa asia, jonka kanssa Katy oli täysin sinut ja sitä oli helpottanut Simon, joka oli toiminut koko sen avioliiton ajan hänen kuljettajanaan. Auton pysähdyttyä, Katy jätti tietokonelaukun penkille ja nousi Simonin avaamasta ovesta ulos kadulle. ” Thank you Simon. See you tomorrow”, Katy hymyili kuljettajalleen ja ystävällisesti hieraisi sen hartiaa, ennen kuin suuntasi askeleensa sisälle. Hän ei uskonut tarvitsevansa kuljettajaa enää sinä iltana, sillä Jonathankin oli tulossa paikalle, niin he luultavasti myöhemmin jatkaisivat matkaa yhdessä kotiin. Sisälle asteltua, Katy teki siinä vaiheessa nopean kartoituksen, huomaten olevansa ensimmäisenä paikalla. Jonathania tai Garrethia ei näkynyt missään, jolloin nainenasteli odotustilan baaritiskille ja istahti yhdelle baarijakkaralle odottelemaan. Hän laski käsilaukkunsa tiskille ja oli kaivamassa puhelinta esille, kun sopivasti ovelle vilkaistessa hän huomasi aviomiehensä veljen saapuneen paikalle. ” Garreth!”, miehelle huikattiin ja nostettiin kättä sen verran, että saatiin Garrethin huomio itseensä. ” Hey, Jonathan isn’t here yet, but I’m sure he'll be here soon”, Katy kertoili hymyillen ja nousi sen verran tuoliltaan, kun Garrethin tultua lähemmäksi, sille suotiin lämmin, mutta tuttavallinen, pikainen halaus. Halauksen jälkeen Katy palasi takaisin istumaan ja vei jalkansa sirosti ristiin, suoristellen mekkonsa helmaa. ” So, how was your day? and how's the moving going? ” |
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Oct 10, 2018 14:50:21 GMT 2
Post by moa on Oct 10, 2018 14:50:21 GMT 2
Garreth's ootdPerheen kanssa Southamptonissa vietetyn viikonlopun jälkeen Garreth oli suunnannut suunnitellusti New Yorkiin ja lunastanut varaamansa sviitin Park Hyattista, mutta loppujen lopuksi hän oli päätynyt viettämään seuraavista kahdesta viikosta puolet Bostonissa. Muutaman päivän pätkissä tietenkin, jotta asiat eivät kävisi liian yksinkertaisiksi. Yhteen kaupunkiin asettuminen ei selvästikään ollut helppoa, kun firma ja valtaosa asiakkaista olivat edelleen toisessa. Garreth uskotteli itselleen, että tilanne helpottuisi kunhan muutto olisi hoidettu loppuun ja uudet asiakassuhteet vakiintuisivat, mutta se saattoi olla itsepetosta. Luultavasti hän tulisi jatkossakin ravaamaan New Yorkin ja Bostonin väliä vähintään viikottain ja se olisi vain jotain, mihin olisi osattava asennoitua oikein. Liikkuvasta elämäntilanteesta huolimatta pienet asiat elämässä alkoivat pikkuhiljaa asettua uomiinsa. Vaikka Garreth itse asui edelleen hotellissa, Rothschild & Linwood Incin uudet toimitilat Manhattanilla olivat alkaneet täyttyä pitkin kesää rekrytoidulla henkilökunnalla ja mies oli itsekin päässyt asettumaan uuteen toimistoonsa. Erityisen tyytyväinen hän oli siihen, että hänen palveluksessaan useamman vuoden viihtynyt Bethany oli suostunut siirtymään työn perässä New Yorkiin ja hän sai näin ollen pitää tutun assistenttinsa uuden hankkimisen sijaan. Illallisesta veljen ja tämän vaimon kanssa oli sovittu alustavasti jo viikkoja sitten, mutta Bethanylla oli ilmeisesti ollut täysi työ löytää pomonsa kalenterista vapaa ilta ja sitten vielä sovittaa se yhteen Jonathanin ja Katherinen menojen kanssa. Jotenkin ihmeen kaupalla kolmikon yhteiselle illalliselle oltiin kuitenkin löydetty sopiva ajankohta heinäkuun viimeisestä perjantaista, mitä Garreth piti oikeastaan erinomaisena suorituksena ottaen huomioon, että he kaikki olivat ilmeisen kiireisiä yksilöitä. Hän itse oli lentänyt takaisin kaupunkiin vasta samaisena aamuna ja viettänyt sitten päivän jos jonkinlaisissa tapaamisissa istuen; oli jonkinsortin ihme, että Garreth tosiaan sovittuna ajankohtana nousi kuljettajansa kyydistä Jean-Georges nimisen ravintolan edustalla. Hän oli antanut veljensä vaimoineen valita ravintolan ja noiden päätös oli osunut hänen kannaltaan varsin ihanteelliseen vaihtoehtoon, sijaitsihan paikka vain muutaman korttelin päässä hänen hotellistaan, eikä illallisen jälkeen siis tarvitsisi ainakaan kärvistellä ikuisuutta ruuhkassa. Ilmoittaessaan nimensä oven pielessä odottelevalle hostesille Garreth sai kuulla, että osa heidän seurueestaan oli jo saapunut ja odotteli baarin puolella, jotta pöytään voitaisi sitten siirtyä yksissä tuumin. Luonnollisesti mies siis oletti löytävänsä baaritiskiltä kahdet tutut kasvot, mutta kohtasi sen sijaan pelkän Katyn, joka ehtikin jo kutsumaan häntä nimeltä. Garreth hymyili naiselle tämän nähdessään ja sai heti tiskin ääreen saapuessaan kuulla, että Jonathan ei ollutkaan vielä saapunut. Garreth oli tietenkin olettanut kaksikon tulevan yhdessä, mutta kaikesta päätellen nuo olivat hänen tapaansa tulossa paikalle suoraan töistä, eikä Jonathanin pieni myöhästyminen siis tainnut olla aivan ennenkuulumatonta. ”I see. Working I assume? This might actually be the first time I’m in time and he isn’t”, mies pohdiskeli kumartuessaan tervehtimään naista. Hänen kätensä kävi tuttavallisen halauksen aikana naisen vyötäisillä ja poskisuudelma leikkasi tilanteen virallisuutta. He olivat tunteneet toisensa vasta lyhyen aikaa, mutta olivathan he kuitenkin perhettä. Irtautuessaan halauksesta Garreth katsahti naista päästä teräviin kengänkärkiin ja pani merkille, että tuo näytti oikein viehättävältä mustassa jakkupuvussaan, varsin professionaalilta kyllä, mutta viehättävältä yhtä kaikki. ”Should we get something to drink?” hän ehdotti asettuessaan itsekin istumaan yhdelle baaritiskin edustalla odottavista jakkaroista. ”I’m sure Jonathan will accompany us soon, but waiting is always more pleasant with alcohol than without, isn’t it?” mies totesi vielä pilke silmäkulmassa ennen kuin kääntyi heidän luokseen jo ennakoivasti astelleen baarityöntekijän puoleen. Viski oli tietenkin hänen tavallinen valintansa, mutta ennen illallista tuntui sopivammalta nauttia aperativiina jotain muuta, tällä kertaa giniä jäillä varustettuna. Katyn annettiin tietenkin valita itse juomansa ja sitten nainen jo kyselikin hänen päivänsä kulusta ja muuttopuuhistaan, joten juomien valmistuksen seurailun sijaan Garreth kääntyi seuralaisensa puoleen. ”I think busy would be the correct term to use here. I’ve been going back and forth between New York and Boston these few weeks and I just flew back this morning”, hän kertoi ja pudisteli päätään osoittaakseen, että koko tilanne oli aivan älytön. ”It’s insane but I’m telling myself it’s all going to settle down in few weeks or so.” Miehen äänestä varmasti kuuli, ettei hän ihan täysin uskonut tähän teoriaan itsekään, mutta tilanne oli mikä oli. Muuttoasiaankin hän joutui myöntämään, etteivät järjestelyt olleet edenneet vielä aivan toivotulla tahdilla. ”Still living in Park Hyatt I’m afraid. Thank God I really like that hotel”, hän naurahti. ”I have an interior designer working on my place and I should be able to move in at the end of the month”, Garreth kertoi sitten ja tämähän oli jo ihan selkeästi lieventävä asianhaara. Hän olisi alta aikayksikön omassa asunnossaan ja saisi heittää hyvästit hotellielämälleen. ”What about you, how was your day? I’m sure you’re happy to be back at work”, hän puoliksi kiusasi, koska tiesi sen olevan totta. Jos hän oli heidän lyhyen tuttavuutensa aikana jotain Katherinesta oppinut, niin tämän. ”And still you managed to come in time unlike my brother who’s now officially late”, mies huomautti vilkaistessaan ranteessaan komeilevaa kelloa samalla, kun tarttui baarimestarin juuri tiskille nostamaan lasii ja kohotti sitä aavistuksen Katya kohti ennen kuin siemaisi juomaansa.
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Oct 15, 2018 8:37:48 GMT 2
Post by julle on Oct 15, 2018 8:37:48 GMT 2
Toisinaan Katy olisi toivonut omistavansa oman assistentin, joka piti huolta hänen aikataulustaan. Sen sijaan hänellä oli aina mukana mustakalenteri, johon tuli tuhrittua kaikki tapaamiset kiireessä, joskus jopa niin kiireessä että hyvä kun saatiin omasta käsialasta edes selvää. Assistentti olisi ollut siitä hyvä, että se olisi pitänyt Katyn aikataulussa, eikä hänen olisi aina tarvinnut itse muistaa kaikkea. Elämässä oli onneksi selviydytty siihen asti omin nokkineen, joten ehkä yhden assistentin puuttuminen ei nyt romuttaisi hänen maailmaansa. Tosin ei Katy ollut edes sellaisissa tehtävissä, että assistentti olisi mitenkään oleellinen – hän oli vain töitä rohmuava hullu, joka toisinaan otti itselleen aivan liian paljon töitä hoitaakseen. Kyseinen illallinen oli kuitenkin kaikkien muiden tapaamisten tavoin lisätty kalenteriin, eikä Katy sitä muutenkaan ollut unohtanut. Jonathan oli kotona ollessa muistutellut ja painottanut kuinka tärkeää olisi hänelle, että vaimonsa saapuisi paikalle illastaa veljensä kanssa. Katysta oli varsin herttaista, kuinka Jonathan halusi korjata välinsä veljensä kanssa ja se halu myös kumpusi aviomiehestä vahvasti. Sellaisina hetkinä Katy olisi itsekin toivonut omistavansa joitain sisaruksia, mutta maailmankaikkeus oli hänen kohdallaan sen sijaan päättänyt toisin. Ainoan lapsen roolissa oli toisaalta hyvät ja huonot puolensa, kuten juuri se että toisinaan olisi kaivannut sisarusta, jonka kanssa jakaa niin ilot kuin surut. Katy oli kuitenkin kiitollinen Jonathanista, joka oli vuosien saatossa osoittanut suuremmaksi tueksi, mitä olisi koskaan voinut odottaa.
Katy oli tapojensa mukaisesti saapunut ravintolalle ajoissa ja hetken saanut odotella, kun Garreth ilmaantui paikalle. “Yes, he's caught up with work but Jonah should be here soon”, Katy selitti hyväntuulisesti halauksen ja nopean, tuttavallisen poskisuudelman lomassa. He olivat ehkä vasta pienen hetken tunteneet, mutta loppujen lopuksi he olivat kuitenkin perhettä. Mieheen luotiin halauksen jälkeen hymyilevä katse, palautuessaan istumaan takaisin baarijakkaralleen. Sen myötä jalat ristittiin sirosti ja mekon helmaa nyittiin mekon alta paljastuvien reisien peitoksi. “That’s very true, so yes - drinks sounds good”, hän myötäili hymyillen, sillä kieltämättä pitkän päivän jälkeen muutama aperitiivi tai lasillinen viiniä tuli ihan tarpeeseen. Katy ei ollut mikään päivittäinen juopottelija, sillä ei laskenut lasillista viiniä ruuan kanssa sellaiseksi. Siinä missä Garreth tilasi giniä, Katy tilasi dry martinin. Miehen annettiin kaikessa rauhassa puhua loppuun, jonka elekielestä ja äänensävystä Katy pystyi jo helposti päättelemään ravaamisen New Yorkin ja Bostonin välillä olevan raskasta. “That's pretty insane, but I’m sure you can handle it. I just hope you didn’t flew back here because of our dinner. We could’ve reschedule”, hän lopulta huomautti vinosti hymyillen. Etenkin nyt kun Jonathania ei näkynyt mailla halmeilla, niin Katy todella toivoi ettei Garreth ollut saapunut New Yorkiin heidän sopiman illallisen vuoksi.
Keskustelun lomassa Katy käänsi rintamasuuntansa Garrethia kohti, jolloin hän laski kätensä nojailemaan baarituolinsa selkänojaa ja baaritiskiä vasten. “Seems like you’re really enjoying that hotel life”, Katy puolestaan hiukan härnäsi, vaikka tiedosti varsin hyvin Garrethin työnsä puolesta asuvan hyvin paljon hotellissa. Garrethin tiedustellessa omia kuulumisiaan, Katy naurahti heleästi sen kiusoitteluille. “Loving every second of it”, hän myönsi täysin rehellisesti ja samaan aikaan baarimestari laski juuri sopivasti heidän tilaamansa juomat tiskille, jolloin Katy lopetti tiskiin ja tuolinsa selkänojaan nojaamisen ja tarttui omaansa, ottamatta siitä kuitenkaan vielä ensimmäistä huikkaa. “My day was good, I had pretty normal day at office. Few customer meetings and presentations. Basically nothing out of the ordinary”, kertoiltiin vienon olankohautuksen kera ja otettiin vihdoin se ensimmäinen huikka tilaamastaan dry martinista. “But I’ll promise to you that this evening - I'm not going to bore you with my work”, Katy lupaili, sillä ehkä heidän ei tarvinnut jokaisessa käänteessä puhua töistä, eikä Katy ollut täysin varma siitä, kuinka paljon Garrethia loppujen lopuksi kiinnosti hänen työnsä. Oli siis vain parempi hillitä sitä keskustelua, ellei Garreth tai Jonathan ottaisi itse sitä puheeksi. Garrethin muistuttaessa Jonathanin poissaolosta, Katy vilkaisi omassa ranteessaan koreilevaa kelloa, otti pienen huikan drinkistään ja laski sen tiskille. “This is weird, he’s usually so punctual so where the heck is he? Maybe I should call him…”, hän pohti ääneen, luotuaan jopa nopean kysyvän vilkaisun Garrethiin, ennen kuin nappasi tiskille laskemansa laukun syliinsä ja kaivoi puhelimensa esiin.
Puhelin tuli tosiaan myös kaivettua juuri sopivasti esille, sillä sen näytöllä alkoi välkkyä Jonathanin nimi. “Speak of the devil”, nainen hymähti huvittuneena, samalla kun näytti Garrethille nopeasti soittajan nimeä, ennen kuin painoi vihreää luuri ja nosti puhelimen korvalleen. “Hey babe I was just about to call you and…”, Katy kerkesi aloittaa ja kääntää katseensa ravintolan ovea kohti, kunnes linjan toisessa päässä oleva Jonathan keskeytti hänet. Mies pahoitteli jääneensä kiinni töihinsä, joiden kanssa oli edelleen täysin suossa, jonka vuoksi häntä ei olisi kuulemma kannattanut odotella saapuvaksi. Katy mutristi huuliaan jopa hivenen pettyneeseen sävyyn, samalla kun huokaisi Jonathanin pahoitteluille vaisusti. “Oh… Okay. No no, I understand. I’ll tell him. See you at home”, hän sanoi ja yritti parhaansa mukaan kuulostaa olevansa täysin okei sen asian kanssa, ettei aviomiehensä päässyt paikalle, vaikka totta kai Katya harmitti ettei Jonathan viitsinyt nähdä enempää vaivaa päästäkseen töistään irti. Sitä pyrittiin kaikesta huolimatta ymmärtämään. Puhelu suljettiin pettyneenä ja pahoitteleva katse nostettiin Garrethiin. “Uh, well this is awkward. He’s still stuck at work and I’m afraid he can’t make it to come here tonight”, Katy kertoi pahoittelevan katseen kera ja sipaisi muutamaa tummaa suortuvaa korvansa taakse. Nopeasti Katyn olemus muuttui kuitenkin mietteliääksi, kun hän katsahti heidän ympärilleen, erityisesti ravintolan suuntaan, katseen palautuessa takaisin Garrethiin. “Do you still want to have dinner? I mean, I’m starving and we still have that reservation?”, Katy tiedusteli seuraavaksi hymyillen ja kohotti toista kulmaansa. Vaikka Jonathan ei päässyt paikalle, niin ei heidän olisi siltikään tarvinnut jättää sitä iltaa kesken – hehän voisivat aivan hyvin hyödyntää kyseisen pöytävarauksen, syödäkseen hyvin ja mahdollisesti tutustuakseen vielä toisiinsa paremmin.
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Oct 25, 2018 14:30:10 GMT 2
Post by moa on Oct 25, 2018 14:30:10 GMT 2
Garrethilla ei ollut mitään syytä epäillä, etteikö pikkuveli pian purjehtisi paikalle ja pahoittelisi vuolaasti myöhästymistään, mutta yhdet drinkit he ehtisivät luultavasti huoleti juoda. Pitkän työviikon jälkeen sitä ei pantu ollenkaan pahaksi: kieltämättä Garreth oli niitä ihmisiä, joka mielellään rentoutuivat lasillisen ääressä. Oli Katylta kovin huomaavaista huolehtia, ettei Garreth ollut palannut kaupunkiin vain heidän illallisensa tähden, eikä Garreth voinut kuin hymyillä tuolle rauhoittelevasti. ”Don’t worry, I was coming back either way. Meetings and such”, hän vakuutteli varsin huolettoman kuuloisesti. Viikonloppu jouduttaisiin kuitenkin viettämään kaupungissa, koska ilmeisesti hän oli epähuomiossa luvannut osallistua lauantaina johonkin hyväntekeväisyysgaalaan. Bethin mukaan osallistuminen oli tärkeää, koska Garreth oli juuri antanut kyseiselle organisaatiolle mukavankokoisen lahjoituksen, eikä tekisi ollenkaan pahaa tehdä omaa läsnäoloaan kaupungissa tiettäväksi. Se auttaisi uusien asiakkaiden saamisessa ja näin firman juurrutamisessa uuteen kaupunkiin. Niinpä mies ei ollut yrittänyt luikerralla irti velvollisuuksistaan – miten hirveää pieni juhliminen edes voisi olla? ”Comes with the job”, mies myönsi Katyn kiusoitteluun ohuesti virnistäen. ”Maybe even with the name”, hän jatkoi olkiaan aavistuksen kohauttaen ja koki tarpeelliseksi selittää: ”Living in fancy hotels wasn’t anything out of the ordinary for us when we were young. So perhaps I’m just a slave of my family’s ways.” Isä oli matkustanut paljon työnsä perässä, eikä ollut ollut aivan tavatonta että loma-aikoihin perhe oli liikkunut mukana ihan vain jotta saataisiin vietettyä edes hieman yhteistä aikaa. Tai ehkä pojat oli ollut tarkoitus ehdollistaa suvun elämäntapaan ja perheen pään velvollisuuksiin jo varhain, ei Garreth ollut itsekään aivan varma. Joka tapauksessa loistohotellit ympäri maata – ja ulkomaillakin jos ihan oikeista lomamatkoista puhuttiin – olivat tulleet tutuiksi jo kauan ennen kuin hän oli perustanut oman yrityksen. ”Without a doubt”, Garreth myötäili huvittunut hymynkare huulillaan, kun Katy heleästi nauraen kertoi nauttivansa jokaisesta hetkestään töissä. Se selvitti päivänsä kulkua ja lupaili sitten, ettei viettäisi koko iltaa työstä puhuen. Ehkä Garrethin pitäisi tehdä sama lupaus. Niin paljon kuin kaikki osapuolet selvästi nauttivatkin työstä ja siitä puhumisesta, ehkä se ei olisi paras tapa oikeasti tutustua toisiinsa ja se kai tässä tapaamisessa oli ideana, ottaa takaisin menetettyä aikaa. ”I promise you, I’m not bored at all. But maybe you have a point there and we should stay away from this topic for a while. Addicts constantly talking about their addiction? That can’t be good”, mies vitsaili selvästi viitaten heidän Southamptonissa käymäänsä työnarkomaaniuskeskusteluun. Garreth antoi nyökkäyksellä hyväksyntänsä Katyn aikomukselle soittaa Jonathanille. Hänellä ei ollut kiire, mutta ehkä heidän olisi hyvä tietää, kauanko veljellä vielä menisi. Se auttaisi heitä asennoitumaan paremmin illan kulkuun ja ehkä henkilökunnalle voitaisiin käydä osoittamassa pahoittelut varauksen venymisestä. Mies siemaisi juuri toisen kerran juomaansa, kun Katy vilautti puhelimensa näyttöä hänen suuntaansa. Näytöllä vilkkui Jonathanin nimi, eikä puhelu ehtinyt kestää kauankaan ennen kuin Garreth aavisti mistä oli kyse. Hän seuraili Katyn kasvoja, kun sen ilme valahti aavistuksen ja äänensävy taittui pirteästä ymmärtäväiseksi, mutta selvästi myös hitusen pettyneeksi. Jo näistä merkeistä olisi voinut päätellä, mitä Jonah linjan toisessa päässä sanoi, vaikkei olisi kuullutkaan Katyn vastauksia. Ensimmäinen pettynyt ’oh’ ja sitä pian seuraavat ’I understand. I’ll tell him. See you at home’ puhuivat puolestaan, joten kun nainen lopulta lopetti puhelun ja kääntyi selvästi pahoitteleva ilme kasvoillaan hänen puoleensa, Garreth tiesi jo mitä oli tulossa. ”Shame, I was really looking forward to this”, hän totesi todenmukaisesti mutta myös melko diplomaattisesti. Veljen kanssa ei oltu juuri ehditty viettää aikaa, golfatessakin isä oli ollut mukana asettamassa tietynlaisen rajan keskusteluille, joten oli tietenkin sääli, että illallissuunnitelmat sillä tavalla kariutuivat. Kovin pitkälle asiaa ei vielä ehditty pureskella, kun Katyn pahoitteleva katse muuttui hetkeksi mietteliääksi ja kohta tuo jo ehdottikin, että he voisivat silti käyttää varauksensa ja syödä illallista. Garreth kohotti ehdotukselle hieman kulmakarvojaan, vaikka yllättyneitä oltiin lähinnä siitä, että Katy halusi pitkän työpäivän jälkeen vielä istua hänen kanssaan alas jopa ilman aviomiestään. Nopeasti hämmästyneisyys suli pois ja tilalle nousi ilahtunut hymynpuolikas. ”I don’t see why not. We still need to eat, don’t we?” hän järkeili. Jonathanin puuttuminen muuttaisi asetelmaa, mutta ei kai veljen vaimon kanssa illallistaminen silti väärin ollut? Jos he nyt lähtisivät, siinä menisi vain hyvä kattaus hukkaan ja jouduttaisiin kuitenkin nappaamaan jotain ruokaa matkalla kotiin. Ja ilta oli jo varattu tälle aktiviteetille, joten miksi ei. ”I’ll let them know that we’re ready”, mies ilmoitti, laskeutui baarijakkaraltaan ja sulki näppärästi takkinsa napin samalla kuin loi Katyyn ohimenevän katseen. Sitten hän palasi baarista hieman takaisin päin niiden hostessien luo, jotka olivat aiemmin ohjanneet hänet odottelemaan baaritiskille. Toinen naisista lupasi tarkistaa heidän pöytänsä ja tulla aivan pian noutamaan heidät baarin puolelta, eikä Garret juuri muuta ehtinytkään kuin palata Katherinen rinnalle ja siemaista hieman giniään, kun nainen jo seilasi salin puolelta heidän eteensä ja ilmoitti pöydän olevan valmis. Nainen saatteli heidät salin poikki yhteen seinustalla olevista mukavan yksityisen näköisistä looseista ja Garreth huomasi heti, että pöydässä oli kattaus enää kahdelle. Ilmiselvästi Jonathanin aterimet ja lasit oli käyty korjaamassa pois ennen kuin heidät päästettiin pöytään, mikä oli varsin tahdikkaasti tehty. Garreth antoi ritarillisesti Katyn istuutua loosin perällä olevalle mukavalle sohvalle, joka oli luultavasti alkujaan katettukin pariskuntaa ajatellen. Kun nainen oli päässyt paikalleen hän istuutui tuoliin tuota vastapäätä ja silmäili listaa, jonka hostess oli ojentanut ennen poistumistaan. ”What do you think about taking the tasting menu with wines?” Garreth kysyi vilkaistuaan nopeasti maltillisen pituista listaa. Menujen yhteyteen listattuja hintoja ei oikeastaan jatkettu edes katsoa; niiden arvattiin olevan järkyttävän kalliita, mutta Garreth halusi nauttia ruuasta ja viinistä, joten rahalla ei oikeastaan ollut merkitystä. Keittiömestarin suunnitteleman menun valitseminen sitä paitsi säästäisi heidät valitsemisen vaivalta ja tarjoaisi mietityn makupaletin. Se oli luksusta, johon mies mieluusti käytti rahaa. Hetken päästä pöydän viereen pyörähti uusi nainen, joka kertoi olevansa heidän sen illan tarjoilijansa. Garreth silmäili naisen hyvin hienotunteisesti päästä varpaisiin, soi tuolle ystävällisen hymyn ja kertoi sitten mihin he olivat päätyneet. Kun nainen poistui paikalta heidän tilauksensa kerta, Garreth siirsi katseensa pöydän toisella puolella istuvaan Katherineen. ”Do you and Jonathan come here often?” hän kysyi, koska se tuntui ilmeiseltä ja turvalliselta keskustelunavaukselta. |
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Nov 12, 2018 18:21:00 GMT 2
Post by julle on Nov 12, 2018 18:21:00 GMT 2
Katy hymähti huvittuneena miehen kiusoitteleville sanoille hotellielämästä. Olihan hotellissa asumisessa etunsa, mutta ei Katy voinut kuvitella asuvansa kaiken aikaa jossain hienossa hotellissa, jossa aamupala tarjoiltiin huoneeseen ja siivoojat pistivät paikat kuntoon poissa ollessa. Toisaalta tarkemmin ajateltuna naisen elämä kotona kuulosti aivan samalta; heillä oli Jonathanin kanssa siivooja, joka piti huolta yleisestä siisteydestä ja kokki, joka teki tarvittaessa pariskunnan ruuat aamupalasta illalliseen. Edelleenkin, se oli Katyn mielestä turhan hienoa ja tarpeetonta, mutta koska naimisissa oltiin sellaiseen elämään tottuneen miehen kanssa, Katylla ei ollu asiaan nokan koputtamista. Siihen elämäntyyliin oli alettu tottua ajan kanssa, vaikka joidenkin asioiden kanssa naisella oli edelleen opittavaa ja totuttavaa. Kaunis timanttisormus nimettömässä muistutti toisinaan liiankin hyvin siitä tosiasiasta, ettei Katy ollut lähtöisin niin pumpulimaisista ja etuoikeutetuista olosuhteista, mitä oma aviomiehensä. Siinä keskustelun lomassa Katy tuli kuitenkin luvanneeksi, ettei puhuisi töistään, koska oli varma siitä että heillä oli Garrethin kanssa muutakin puhuttavaa kuin heidän työnsä. Jonathankin luultavasti toisi siihen keskusteluun oman panoksensa, jos mies vain soisi pikkuhiljaa kunnian saapua paikalle. “I agree. So this evening, we don’t talk about work stuff. Deal?”, Katy ehdotti hymyillen ja pienen kulmien kohotuksen kera. Ehkä he pystyisivät yhden illan hillitsemään heidän pakonomaista tarvetta puhua töistä ja keskittää ajatuksensa johonkin muuhun.
Katyn olisi pitänyt arvata, ettei aviomiehensä välkkyvä nimi puhelimensa näytöllä tiennyt hyvää, mutta hän yritti viimeiseen saakka ajatella positiivisesti. Ehkä mies soittaisi ilmoittaakseen olevansa 5 minuutin päässä ravintolasta? Niin ei kuitenkaan ollut, vaan puhelimeen vastatessa mies ilmoitti, ettei pääsisi paikalle, joka luonnollisesti nostatti pettymyksen sekaisen ilmeen naisen kasvoille. Siitä huolimatta aviomies sai ymmärrystä, vaikka Katya suunnattomasti harmitti kyseinen tilanne. Oli inhottavaa, ettei Jonathan viitsinyt nähdä vaivaa järjestää työasioitaan niin, että pääsisi paikalle. After all, kyse oli kuitenkin illallisesta miehen veljen kanssa. Puhelun loputtua Katy loi pahoittelevan katseen Garrethiin, joka oli varmasti jo keskustelun sävystä osannut arvata mistä oli kyse. Sen sanoille hymähdettiin vaisusti ja nyökkäiltiin lähes huomaamattomasti. “Yeah, me too – I sorry”, hän huokaisi aidosti pahoillaan. Siinä kerettiin kuitenkin miettiä kotiin palaamista vain hetken ajan, kunnes hänen ilmeensä muuttui mietteliääksi. Illallissuunnitelma oli ehkä Jonathanin osalta romuttunut, mutta Katy kuitenkin seuraavaksi ehdotti illallistamista ilman aviomiestään – joka kieltämättä hetken kuulosti hassulta naisen korvaan, mutta miksi ei? Miksi heidän olisi pitänyt heittää hyvä kattaus hukkaan vain sen vuoksi, ettei Jonathan ollut paikalla? Garreth tuntui hiukan yllättyvän itsekin siitä ehdotuksesta, mutta nopeasti se tarttui naisen tarjoukseen. “I thought exactly the same thing and I’m not mood for some greasy takeout”, Katy sanoi hivenen huvittuneena ja seuraavaksi nyökkäsi Garrethille, joka vuorostaan laskeutui jakkaralta ja suuntasi hostessin luokse. Miehen perään katseltiin hetken aikaa, samalla kun Katy hörppäsi oman juomansa ja sulloi puhelimen takaisin laukkuunsa.
Vasta kun Garreth palasi takaisin, hän laskeutui varovaisesti alas baarijakkaralta ja asetti sylissä olleen käsilaukun roikkumaan käsivarrelleen. Samalla hetkellä hostess tuli hakemaan heitä vapaaseen pöytään, jolloin Katy lähti Garrethin perässä heille varattuun pöytään. Katy istahti loossin mukavalle sohvalle, laskien käsivarrellaan olevan laukun viereensä, jonka jälkeen hymyiltiin kiitollisena hostessille, jolta saatiin seuraavaksi ruokalista käteen. Katy ei kerennyt edes avata listaa, kun Garreth oli ehdottanut maistelu menuta viineineen, jolloin katse käännettiin pöydän toisella puolella olevaan mieheen. Garrethille siristettiin silmiä pienesti, ennen kuin avattiin kädessä oleva menu ja selattiin nopeasti läpi. Katy olisi halunnut olla eri mieltä, mutta kieltämättä se menu tuntui juuri sopivalta vaihtoehdolta. “Well I don’t have to hurry back home, so sounds good to me”, hän myötäili hymyillen ja sulki kädessään olevan menun, juuri sopivasti, kun pöydän saapui nähtävästi heidän tarjoilijansa, joka otti tilaukset ja paineli takaisin matkoihinsa. Katy paranteli asentoaan loossissa, kääntäen katseensa Garrethiin, jonka kysymykselle nyökkäili pienesti. “Yeah, it’s Jonah’s favorite restaurant so you can imagine how often we have dinner here”, Katy naurahti ja katsahti heidän ympärilleen pikaisesti. Katy oli jopa hiukan yllättynyt siitä, ettei heille oltu varattu pariskunnan vakiopöytää. Toisaalta kyseessä oli kahden hengen pöytä ja heitä olisi pitänyt tänään olla kolme, joten oli ymmärrettävää, ettei heitä oltu väkisin yritetty sulloa siihen pöytään.
Katyn katse kiersi nopeasti heidän ympärillään, aivan kuin nainen olisi kartoittanut niiden tuttujen kasvojen määrää. Luojan kiitos sinä iltana kyseisestä ravintolasta ei tuntunut olevan yhtäkään tuttua paikalla, jolloin Katy saattoi olla varma siitä, että he saivat kaikessa rauhassa illallistaa Garrethin kanssa. Katseen palautuessa Garrethiin, Katy paranteli asentoaan loossinpenkillä, ennen kuin nojautui kyynäröillään rennosti illallispöydän ylle. “So now that we are here… I think it’s time we get to know each other thoroughly. Back to basics don’t you think?”, hän kohotti kulmaansa kysyvästi, huvittuneen hymyn kaareutuessa samalla naisen huulille. Hän uskoi puhuvansa ihan asiaa, sillä kumpikaan heistä ei tainnut tietää kovin paljoa kummastakaan heistä. “I'm an open book, so you can ask me anything. Unless you ask something about my job”, Katy lisäsi merkittävästi silmiään siristäen. Pöydän toisella puolella istuvaa garrethia silmäiltiin hetken aikaa mietteliäästi, mutta hiukan jopa uteliaana. Naisella pyöri mielessä yksi jos toinenkin kysymys esitettäväksi, hän ei vain tiennyt mistä aloittaa. “But because I'm a woman I get to ask first. Don’t worry, I’ll start with an easy question”, brunette lupasi ja otti nyt huomattavasti rennomman asennon lossinpenkillä, sipaisten muutamaa tummaa suortuvaa korvansa taakse, katseensa tapittaessa edelleen pöydän toisella puolella istuvaa miestä. “What do you like to do in your spare time? I know you travel a lot because of your work but you know… Are you more of an indoors or outdoors person”, kysyttiin lopulta aidosti uteliaana. Harrastuksista oli ehkä ihan turvallista lähteä liikkeelle.
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Nov 24, 2018 14:52:38 GMT 2
Post by moa on Nov 24, 2018 14:52:38 GMT 2
”Deal”, Garret lupasi. Ainainen työasioista jauhaminen saattoi olla koko perheen helmasynti, mutta ei siinä sentään muilta osinkaan täysin sosiaalisesti kyvyttömiä oltu. Ei hän deittejäänkään pitkästyttänyt selvittämällä pörssiliikehdinnän ihmeitä pitkän kaavan kautta, joten miksipä samaa olisi tehty sister-in-lawnkaan kanssa, jos kerran oltiin yksissätuumin sovittu, että otettaisiin hommaan vähän toisenlainen ote. Valitettavasti ilta itsessään oli vähällä loppua lyhyeen sen Jonahin perumisen takia, mutta kiitettävän nopeasti kaksikko onnistui nappaamaan pudotetun pallon ja kehittämään uuden suunnitelman. ”Me neither”, mies myönsi ja kieltämättä häntä vähän huvitti, kun yritettiin miettiä Katya syömässä rasvaista noutoruokaa jossain niiden arvatenkin aivan liian hienon asunnon nurkassa. Nainen vaikutti liian kiillotetulta sellaiseen, vaikka Garreth aavisteli sen olevan pelkkää opeteltua ulkokuorta, olihan se Hamptonissakin suostunut hänen kanssaan yöuinnille ihan pienellä maanittelulla. Nuorilla oli sitä paitsi vielä oikeus paheisiinsa: kun ne alkaisivat lähestyä neljääkymppiä kuten hän, nekin tuntisivat painettua luopua edes satunnaisista epäterveellisistä elämäntavoistaan.
Kieltämättä Garret kävi nopeasti asiaan, kun oli päästy istumaan, mutta sellainen hän vain oli. Ravintoloissa oli totuttu tekemään nopeita päätöksiä, usein tilaamaan seuralaisenkin puolesta, mutta olihan hän kuitenkin tehnyt ehdotuksensa kysymysmuodossa listaan tutustuttuaan, ei suinkaan ilmoittanut suorilta käsin mitä he söisivät. Katy teki silti selvästi pointin siitä, että avasi itsekin menun ja vilkuili sen läpi ennen suostumista. ”It’s Friday nigh and you’re husband is still working, I live in a hotel by myself. I’m sure we have plenty of time”, mies naurahti tilanteen surulliset faktat. Se olisi kieltämättä voinut kuulostaa ihan joltain muultakin, olla osa jotain täysin toista keskustelua, mutta Garreth ei lainkaan ajatellut sitä sillä tavalla. Hän tarkoitti vain, että siinä ehdittäisiin ihan helposti syömään pitkän kaavan kautta ennen kuin kumpaakaan heistä kaivattaisiin missään. ”Can’t say I’m surprised, it’s a good restaurant. Is it your favourite too?” hän puheli melkein small talkin omaisesti, mikä tuntui tilanteeseen sopivalta. Kulinarismi kulki suvussa, joten Jonathanin kallis maku ei yllättänyt. Rasvainen noutoruoka ei varsinaisesti ollut kuulunut Rothschildien peruskuvastoon.
Katy teki ensimmäisenä aloitteen kevyestä rupattelusta eteen päin siirtymiseksi, ja Garret kohotti sille kiinnostuneesti kulmakarvaanssa, kun se nojasi kyynärpäillään pöytään ja kumartui lähemmäs. ”I thinks that’s the least we can do”, mies totesi liioitellun vakavasti, ikään kuin tutustuminen olisi ollut äärimmäisen tärkeä tehtävä, joka heidän tulisi suorittaa, jotta ilta ei olisi mennyt hukkaan. Hän otti huikan vedestään, jonka tarjoilija oli tilausta ottaessaan kaatanut ja risti sitten kätensä pöydälle, kun Katy selvitti tutustumisen sääntöjä. ”No job related questions, got it”, hän vahvisti, suoden naiselle vinon hymyn ja viittoi sitten sitä ilman muuta aloittamaan. Se heittikin ilmoille vallan hyvän kysymyksen, jonka Garreth otti vastaan hitaasti nyöykytellen, ikään kuin vastausta miettien.”Well, first of all, I don’t have much free time”, miehen oli myönnettävä heti alkuun ja luotava naiseen sellainen you know what I’m talking about -ilme. ”Not just because of the thing we’re not supposed to talk tonight, but there are so many events to attend and I’m very bad at saying no if I know it would be good for… me”, hän muotoili väistäen puhumisen yrityksensä edusta, vaikka oli jo melkein mennyt siihen. Katy varmasti arvasi mitä hän oli ollut sanomassa ja mies virnisti sille helpottuneesti, kun oli onnistunut olemaan rikkomatta heidän ainutta sääntöään. ”If I had the time I’d say outdoorsy. Skiing, golfing, swimming, those are all things I enjoy much more than hitting the gym even though that’s what I usually end up doing as it takes so much less time.” Se oli surullista mutta totta, Garreth ei ollut teini-iän jälkeen oikein onnistunut löytämään aikaa rakastamilleen asioille, koska sitä työntäyteistä puolta rakastettiin ehkä kuitenkin enemmän. ”How about you? I recall you saying you’re not a skiier, so my guess is indoors? Are you a avid reader”, mies arvaili ja tarkkaili naisen kasvoja intensiivisesti saadakseen niistä vinkin.
Katyn paljastettua harrastuksena sommelier ilmaantui heidän pöytänsä ääreen esittelemään ensimmäisen viinin. Luontevasti Garreth otti maistajan roolin, koska siihen oltiin niin totuttu, mutta kieltämättä mielessä kävi, että Katy saattoi pitää tätä vähän sovinistisenakin vetona. Garrethin hyväksyttyä juoman ja kehuttua sitä erinoamiseksi, sommelier kaatoi ensimmäiset lasit täyteen ja poistui sitten taas paikalta. Ensimmäinen ruokalaji oli arvatenkin ihan pian tuloillaan. ”That doesn’t count as my first question, right? It’s only fair that I get to have my own”, Garret varmisti, kun he olivat nostaneet lasejaa ja skoolanneet kai sille illalle tai uusille perheenjäsenille tai jollekin sellaiselle. Omana kysymyksenään mies halusi kuulla Katyn taustoista: ”Are you from New York? I don’t remember Jonah talking about your family so I don’t really know much about that. Any siblings?”
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Dec 11, 2018 8:21:37 GMT 2
Post by julle on Dec 11, 2018 8:21:37 GMT 2
Pitkän päivän jälkeen, Katy koki huomattavasti helpommaksi tarttua siihen Garrethin ehdotukseen, kuin lähteä sooloilemaan oman menun kanssa. Sen lisäksi se ravintolan tarjoama menu kuulosti hyvältä, joten miksi hänen olisi pitänyt kieltäytyä miehen ehdotuksesta, kun oli siihen täysin tyytyväinen itsekin – periaatteen vuoksi että hän oli itsenäinen nainen joka osasi itsekin valita omat ruokansa? “You make this sound so sad...”, Katy vuorostaan virkkoi ja naurahti sanojensa päätteeksi huvittuneena, kun Garreth lateli pöytään ne illan surulliset faktat. Kieltämättä kun Garreth sanoi ne tosiasiat ääneen, mies sai sen heidän tilanteensa kuulostamaan yllättävän surulliselta. “It’s good restaurant, but not my favorite. I like Asian food. There’s actually good restaurant at Hell’s Kitchen, called PURE Thai Cookhouse – so if you like Asian food, I would recommend you to go there”, brunette kehotti hymyillen. Jonhanin lempiravintolat eivät aina kohdanneet Katyn maun kanssa, mutta kyllä niissäkin viihdyttiin ja saatiin hyvää ruokaa. Katy perusti ehkä enemmän niistä maanläheisimmistä ravintoloista ja luojan kiitos Jonathan suostui niihinkin lähtemään, jos vaimo sitä pyysi. Rasvainen noutoruoka ei liioin kuulunut kummankaan suosikkeihin, joten harvemmin niitä tuli haettua tai tilaan, vaikka toisinaan pizza maistui ihan hyvältä, siinä missä hienostoravintolan antimet.
Vaikka Jonathan loisti poissaolollaan, Katy ei missään nimessä kokenut oloaan kiusaantuneeksi Garrethin kanssa. Hän enemminkin huokui uteliaisuutta tutustua mieheen paremmin, etenkin nyt kun sai siihen oivan mahdollisuuden illallisen merkeissä. She was woman on a mission ja se myös näkyi, kun Katy nojautui uteliaana pöydän ylle ja silmäili pöydän toisella puolella istuvaa miestä – joka ei naisen onneksi laittanut pahakseen niitä tutustumisen sääntöjä, joita lateli pöytään. Ensimmäinen kysymyskin saatiin kysytyksi, jolloin nainen kohotti kulmaansa pienesti. “About those events... I know your family is very generous and open-handed, what comes to different kind of charity destinations – do you, uh, take part of some charity organization, donate or something?”, Katy kysyi ehkä hiukan varovaiseen sävyyn. Hän ei tiennyt oliko sellaisesta kuinka soveliasta, vaikka Katy itse oli hyvin aktiivinen hyväntekeväisyyden saralla, mitä tuli koulutukseen ja niin edelleen. “Oh you’re outdoorsy kind of guy?”, Garrethin kertoillessa olevansa enemmän ulkoilmaihminen, Katy nyökkäili pienesti ja naurahti sitten miehen jatkokysymyksestä. ”I do like outdoors, so I’m still more of a indoors kid of girl. I love reading, cleaning and decorating. Also, I’m huge movie and series junkie”, kertoiltiin vuorostaan hymyillen ja sipaistiin muutamaa suortuvaa taas korvan taakse.
Katy sai omat harrastuksensa kerrottua juuri sopivasti, kun sommelier saapui paikalle esittelemään heidän ensimmäisen viinin, jolloin hän lopetti pöytään nojailemisen ja nojautti selkänsä takanaan olevaa selkänojaa vasten. Katy luotti siinä vaiheessa täysin Garrethin makuun, eikä joutunut pettymään, kun sommelier oli kaatanut heille ensimmäiset viinilasilliset ja painellut matkoihin, jolloin Katy vuorostaan pääsi maistamaan viiniä. ”Mmhm, that’s right so it’s your turn now”, Katy virkkoi nopean skoolauksen jälkeen ja kohotti hiukan jopa haastavasti kulmiaan, kun nosti viinilasin uudestaan huulilleen ja otti siitä suullisen, odotellessaan Garrethin kysymystä. Naiselle ei toki tullut yllätyksenä Garrethin halu tietää taustoistaan, mutta se että mies ei vaikuttanut lukeneen mitään Katystä, oli hiukan hassua – mutta helpottavaa. Oli ihan mukavaa huomata, ettei kaikki olleet avanneet niitä roskalehtiä, joissa Katyn taustoista oli kirjoitettu varsin ikävästi vuosia taaksepäin. ”Oh so you haven’t read anything about me? Shocker”, hän kuitenkin vitsaili huvittuneena ja laski viinilasin pöydälle, ennen kuin rohkeni aloittamaan. ”But no, I’m not from New York. I’m actually born and raised in Knoxville, Tennessee. So I’m real life country girl and I don’t have any siblings – I’m an only child”, Katy kertoili rauhallisesti, silmäili sen lomasta vaivihkaa ympärilleen, mutta palautti katseen varsin nopeasti takaisin Garrethiin.
”I was raised by my mother, Madison and I’ve never met my biological father… My mother was eighteen and the priest's daughter, so you can imagine what kind of shock it was for everyone, when she realized that she was pregnant”, hän sanoi, pyöräyttäen silmiään kovinkin dramaattisesti, samalla kun kurottautui ottamaan viinilasin käteensä ja kohotti sen huulilleen. ”So she left her hometown Townsend, ended up Knoxville and settle down in trailer park area, where I grew up”, Katy puheli vinosti hymyillen ja pyöritteli viinilasia kevyesti kädessään, kunnes laski sen takaisin pöydälle. Hän ei missään nimessä hävennyt lapsuuttaan. Se lähinnä todisti vain sen kuinka erilaisesta maailmasta hän tuli verrattuna esimerkiksi Rothchildien lapsiin. Sen vuoksi siitä puhuminen taisikin olla niin helppoa. ”Sometimes I miss those days – everything was so simple and easy”, nainen hymähti lähinnä itsekseen, ei suinkaan itsesäälivään sävyyn, sillä asiat olivat oikeastikin muuttuneet hyvin paljon sen jälkeen kun hän oli muuttanut New Yorkiin ja tavannut Jonahin. Siinä välissä tarjoilijakin kerkesi tuomaan heidän ensimmäisen ruokalajin, jolloin Katy nappasi servetin ja asetteli sen siististi syliinsä. ”So you can see now, why some people think I’m just a gold-digger? After I married your brother, trashy magazines and other media’s were fulfilled about my past and how I married Jonah because of his money. They even found out that my mom’s sick and lives in nursing home”, median raadollisuus oli aluksi tullut Katylle yllätyksenä, mutta niiden vuosien saatossa siihen oltiin jo totuttu. Niiden puheiden lomassa Katy kohautti kuitenkin olkiaan pienesti ja tarttui pöydällä oleviin aterimiin. ”But it’s okay, I’m pretty used to it now”, hän kiirehti lisäämään vinosti hymyillen ja tökkäsi haarukan ensimmäisen kerran edessä olevaan ruokalajiin.
Ensimmäisen haarukallisen jälkeen ja saatuaan suunsa tyhjäksi, Katy hymähti jopa huvittuneena. ”Seems like I rambled a lot, so now it’s my turn… Uh, what I wanna know about you”, nainen mietti ääneen ja silmäili Garrethia sen hetken mietteliäästi. Hän ei ollut kovin varma siitä kuinka paljon miestä oli loppujen lopuksi kiinnostanut se koko elämäntarinansa yksinhuoltaja äidistään ja lapsuudestaan Knoxvillestä, mutta tulipa sekin nyt kerrottua langolle. Ei Katyn onneksi kauaa tarvinntu miettiä, mitä sitä kysyisi, kun hän muisti Joycen aikaisemmin maininneen ohimennen Garrethin olevan isä. ”I remember that Joyce mentioned earlier that you have a daughter? How old is she? Tell me everything about her”, pyydettiin jopa vienon, lempeän hymyn kera ja haarukoitiin uusi suullinen, samalla kun katseltiin aidosti uteliaana pöydän toisella puolella istuvaa miestä.
|
|
member rank
Nomad
Discord name
moa#5546
|
Dec 14, 2018 19:42:41 GMT 2
Post by moa on Dec 14, 2018 19:42:41 GMT 2
Se miten suorasukaisesti Katy kyseli hänen osallistumisestaan hyväntekeväisyyteen sai Garrethin kohottamaan aavistuksen kulmiaan. Olihan naisella äänessään tiettyä hapuilua, mutta oli silti aika erikoista ottaa asia puheeksi sillä tavalla, kun he eivät vielä kovin hyvin toisiaan tunteneet. Perheen kesken lahjoituksista toki voitiin puhua aika suoraankin ja no, kaipa Katy perhettä olikin, mutta hieman kummalta se silti tuntui. ”It would be rather disgusting if I didn’t, wouldn’t it?” mies kysyi, koska hänelle asia oli aivan itsestään selvä. Hänellä oli aina ollut varsin voimakas käsitys omista etuoikeuksistaan ja siitä, että takaisin oli annettava, jos ei halunnut olla totaalinen ihmishirviö. Sillä taustalla ja asemalla olisi ollut ihan naurettavaa olla lahjoittamatta hyväntekeväisyyteen, etenkin kun malli tähän oli annettu jo kotona. ”I don’t have time to be an active member in any boards or such, but I do make donations. It’s the least we can do really. I’m actually attending one event tomorrow”, kerrottiin, joskin melko ympäripyöreästi, koska yksityiskohtiin meneminen omista lahjoituksista tuntui liialliselta. Katyn kiinnostus asiaan ymmärrettiin kyllä, mutta Garrethille nämäkin olivat eräänlaisia työasioita.
Kuten monet miehet, myös Garreth sai suurta tyydytystä huomatessaan olevansa oikeassa: hän ei siis yllättynyt lainkaan, kun Katy kertoi viihtyvänsä sisällä hyvän kirjan tai elokuvien parissa. ”I’m sure you have people for that, cleaning and decorating”, oli kuitenkin pakko huomauttaa niihin naisen muihin kiinnostuksenkohteisiin. Kyseiset ajanvietteet eivät kiinnostaneet miestä itseään lainkaan, olihan hän juuri palkannut ammattilaisen hoitamaan koko asuntonsa sisustuksen, ettei vain joutuisi itse miettimään sitä. Varakkuudessa parasta oli tosiaankin se, että kaikki epämieluisat tai pitkästyttävät asiat saattoi sälyttää jonkun muun harteille. Sen enempää niitä toisen harrastuksia ei kuitenkaan haukuttu, vaan siirryttiin sulavasti sommelierin vierailun jälkeen utelemaan tuon taustoista. Mies sai jälleen syyn kohottaa kulmakarvojaan kysyvästi, kun Katyn ensireaktio oli naurahtaa hänen tietämättömyydelleen. Naisen äänestä huokui aimo annos katkeruutta lehdistöä kohtaan, eikä Garret voinut naista siitä syyttää: keltaisen median huomio saattoi olla aika rankkaa sellaiselle, joka ei ollut kasvanut sen keskellä. Garreth ja Jonathan olivat tietenkin opetelleet käsittelemään mediaa jo lapsina. Samalla oli opittu myös olemaan lukematta, mitä itsestä roskalehdissä kirjoitettiin. ”We don’t read tabloids, surely you know that. News and finance section, those are my thing. Sports and culture on Sundays and if I have extra time in the morning”, naiselle valotettiin hymyillen hieman huvittuneesti ajatukselle, että olisi ehditty tai haluttu lukea mitään juorupalstoja.
Koska Garret oli autuaan tietämätön, mitä Katysta oli lehdissä kirjoiteltu, nainen pääsi kertomaan elämänsä pyörteistä itse. Miehen tehtäväksi jäi kuunnella sopivissa kohdissa nyökkäillen, välillä kiinnostuneesti tai yllättyneesti hymähtäen ja niin edelleen. Kun Katy nyt istui siinä Jean Georgesin loosissa tyylikkäässä jakkupuvussaan ja näyttävä vihkisormus sormessaan, tuota oli hyvin vaikea kuvitella tennesseeläisen trailor parkin kasvatiksi, mutta ei miehellä toki ollut mitään syytä epäillä naisen sanoja. Vielä vaikeampaa oli kuvitella, että nainen jopa kaipasi niitä yksinkertaisempia aikoja. ”But wouldn’t you rather be a Rothschild and have all this than live in a trailor park?” miehen oli pakko kysyä ihan puhtaasti kiinnostuneesti. Näissä asioissa niitä omia etuoikeuksiaan oli taas kenties vaikea hahmottaa samalla tavalla kuin muut hahmottivat. Mies ei tajunnut, mikä siinä simppelimmässä elämässä oli niin ihmeellistä, etenkään jos se tarkoitti jatkuvaa epävarmuutta elämän perusedellytyksistä. Mies ainakin epäili, että rahat olivat Katyn lapsuudessa olleet tiukassa, eikä sellainen yleensä tehnyt elämästä kovin leppoisaa tai edes yksinkertaista.
Garreth siemaisi viiniään mietteliäänä, kun Katy vielä kertoi lehdistöltä saamastaan kohtelusta ja asioista, joita niiden avioliitosta oli sanottu. Kuka tahansa, joka tunsi Jonathanin olisi tiennyt, että sellaiset väitteet halvensivat tuon älykkyyttä. Oli järkyttävää nuoremman Rothschildin aliarvioimista olettaa, että tuo olisi voinut mennä jonkun huijarin vipuun ja päätyä naimaan naisen, joka ei oikeasti rakastanutkaan tuota. Laskettuaan lasinsa takaisin pöydälle Garreth punnitsi sanojaan hetken ennen kuin sanoi: ”I'm sure you're not a gold-digger. We don’t know each other very well yet, but I know my brother and I’m certain that he wouldn’t have married you if you didn’t love him. Everyone in our family certainly knows that and it’s all that matters, isn’t it? I know it’s hard trying to cope with the media and I’m sorry about the way it has treated you and especially your mother. You didn’t deserve that. I hope things are better now?” Se saattoi kuulostaa kliseiseltä, mutta kyllä Garreth puhui ihan sydämestään, niihin asioihin vain pakostikin suhtauduttiin aika pragmaattisesti. Tuntui silti miellyttävältä, että Katy oli kertonut asioista niinkin suoraan. ”You’re not rambling, you’re telling about yourself and I appreciate it grately”, naiselle vakuuteltiin luottamustaherättävästi hymyillen samalla, kun käytiin sen ensimmäisen ruokalajin kimppuun. Paljonpa siinä ei toki tuhottavaa ollutkaan, kun kyse oli enemmänkin ruokahalun herättäjästä, mutta äärettömän maukasta se oli silti.
Kun Katy esitti seuraavan kysymyksensä, oli miehen vuoro naurahtaa vähän yllättyneesti. ”She’s told you that? With what tone?” tuo kysyi päätään kevyesti puistellen ja huuhteli suupalan alas viinillä – makujen yhdistelmä oli taivaallinen. Joyce ei ollut mikään pullantuoksuinen isoäiti, joka olisi kierrellyt ylpeänä esittelemässä ihmisille kuvia ensimmäisestä lapsenlapsestaan. Kaipa sekin jotain kertoi, jos Katy oli kuullut asiasta vain maininnan verran, vaikka oli liittynyt perheeseen samoihin aikoihin, kun tyttö oli syntynyt. Garrethin tytärtä ei oltu varsinaisesti toivotettu avosydämin tervetulleeksi sukuun – luojan kiitos Marnie oli vielä liian nuori ymmärtämään sellaista, mutta tuon äidille Olivialle tilanne oli kaiketi kivuliaan selvä. Tilanne olisikin ollut aivan toinen, jos Olivia olisi ollut seurapiireistä tai jos Garreth olisi vähintään vienyt tuon vihille. Ongelma oli, etteivät he olleet yhdessä, eikä heidän suhteensa ollut koskaan ollut kovin vakava. Siitäkin oli varmaan kirjoiteltu juorulehdissa yhtä jos toista, mutta ei Garreth ollut niitäkään juttuja lukenut. ”I do have a daughter, Marnie. She’s turning four this fall”, aloitettiin ja mietittiin miten asiaa kannattaisi lähestyä. Garreth tiesi, ettei ollut se kaikkein paras isä, eikä todellakaan tarpeeksi läsnä, mutta se ei tarkoittanut, etteikö tyttöä olisi rakastettu hyvin paljon. ”To be honest I don’t see her enough, not even close. She lives with her mother and I… Well I’m busy. It’s a lousy excuse, but the situation is what it is”, mies kertoi valiten sen rehellisen reitin. Olihan Katykin kertonut hänelle suoraan taustastaan, olisi tuntunut halpamaiselta sokerikuorruttaa suhdetta omaan perheeseen.
”There’s not much I can tell you really. She likes to draw and wants to become a doctor when she grows up, I think. At least she did when I last saw her”, jatkettiin ja siinä samalla päädyttiin kaivamaan esiin puhelin, josta pienen selaamisen jälkeen löydettiin kuva pienestä ruskeatukkaisesta ja suurisilmäisestä tytöstä istumassa keskittynyt ilme kasvoillaan piirustuspaperin edessä. Kuvaa näytettiin Katylle ja kaikesta huolimatta kasvoilla kävi ylpeä ilme. Omalla toiminnallaan mies ei oikein voinut ylpeillä, mutta ainakin tiedettiin, että Olivia piti heidän tyttärestään hyvää huolta ja kasvattaisi tästä kunnon ihmisen. Garreth ei totuuden nimissä tiennyt olisiko itse siihen pystynytkään. ”Do you want kids?” mies kysyi ottaessaan puhelimensa takaisin ja piilottaessaan sen taskuunsa. Enää ei vaivauduttu muistuttamaan, että oli hänen vuoronsa esittää kysymyksiä. Samahan se oli mennä suoraan asiaan ja tämä liittyi olennaisesti puheenaiheeseen. ”I had never really thought about it before Olivia told me she was pregnant. It was a surprise to say the least”, naurahdettiin, eikä kerrottu, että oltiin kerran aiemminkin saatettu joku raskaaksi, joskin perhe oli silloin maksanut tuolle abortin ja pyyhkinyt tilanteen niin maton alle.
|
|
