Brent Paine

"Bighearted, bounteous, bountiful, caring, compassionate, egotistical, generous, giving, greedy,
liberal, loveable, narcissistic, openhanded, rapacious, self-serving, selfish"

Ottaen huomioon että hän lienee kävelevä vastine lauseelle; "mies jolla oli kaikki mutta menetti sen", Brent ei ole juurikaan katkeroitunut tapahtumista. Hän on tyyni ilman mitään merkkejä lähestyvistä myrskyistä. Kumminkin se oli hänen entinen elämänsä ja identiteetti missä tapahtui ydinpommin kaltainen mullistus, ei Brent Paine-identiteettiin liitettävä elämä. Nykyisin sen sijaan että saarnaisi ihmiselle siitä, mitä kirjoitukset sanovat oikeasta ja väärästä, hän ottaa itse akateemisia kursseja ja lähestyy elämää toisesta perspektiivistä. Tietenkin vanhasta elämästä on jotain rippeitä jäljellä luonteessa, kuten se että hän pystyy yhä olla uskottu kuuntelija joka ei lavertele salaisuuksia etiäpäin.

Olosuhteet kaikkeen ovat niin erilaiset, ettei ole täyttä varmuutta jatkaisiko hän aiempaa rataa elämässään. Menneisyydestä puhuminen on niin tiivistettyä ja kaunisteltua kuin vain voi olla. On helpompi sanoa että työrintamalla on ollut vaikeaa, kuin se että sanoo suoraan olleensa pastori joka tempaisi maton koko seurakuntansa alta. Jossain määrin hän kantaa vastuunsa teoistaan, mutta maanpako kielii kieltämättä muusts. Sukulaiset jätettiin omaan arvoonsa kuten aiemmat perheystävätkin, sillä Persona non grata-leima on aika kauas kantautuva stigma. Mikään lause ei muuttaisi tilannetta ja nykyteknologia ilmiantaisi sijainnin heti. Kiintyminen ja irroittautuminen onnistuu henkisellä tasolla vähän liian helposti, mutta tilannetta piti ajatella kaikkien kannalta. Mitä nopeammin hänen ex-vaimonsa, lapsensa ja muu perhe pääsi eroon hänestä, sitä helpompaa jatkaminen olisi heillekin. Maanpaossa ei ajateltu siis pelkästään omaa napaa, vaikka kuulostaisikin siltä.

Brentin ulkonäössä ei ole juurikaan mitään erikoista. Pidemmät hiukset on hyvin usein sidottuna manbunille, vaatteet ovat siistejä ja hän on kuin kuka tahansa muu keski-ikäinen. Ryppyjä löytyy naamalta, hiusraja on noussut ja ruskeat hiukset sekä parta on alkanut harmaantua. Ruumiinrakenne on hoikan ja hyvässä kunnossa olevan välimaastoa, eikä painossakaan ole valittamista.

"Maanpaon" jälkeen hankittuja tatuointeja taas on piilossa vaatteiden alla, sijoiteltuna tarpeeksi fiksusti, jotta yksikään niistä ei näy kauluksesta taikka hihansuusta. Yleisimmät vaatteet ovat kauluspaidat, farkut, bleiserit ja bootsit. Bonuksena on koruja, aurinkolaseja sekä huiveja.

History:
Nathan Jacob Robson syntyi 30.7.1972 kolmantena lapsena Joshua ja Eloise Robsonin kuusi henkiseen perheeseen joka asui tuolloin vielä Aikenissa, South Carolainassa. Perheen neljännen lapsen synnyttyä baptismia harjoittava perhe muutti Beaufortin kaupunkiin saman osavaltion rajojen sisäpuolella, missä Robsonit olivat hyvin tuttu näky seurakunnan tapahtumissa. Siinä missä perheen muut lapset (Lawrence, Mackenzie, Gerard) tulivat tunnetuksi enemmän lähetystyön parissa, Nathan nousi varttuessaan Beaufortin baptisti kirkon pastoriksi.

Elämä sujui paremmin kuin mallikkaasti; Nathan nautti seurakunnan luottamuksesta ja kunnioituksesta, hän oli naimisissa ja sai vaimonsa Laurynin kanssa kaksi lasta. Poika Theo näki päivänvalon ennen vuosikymmenen vaihtumista -89, ja tytär Bella seurasi neljä vuotta myöhemmin. Moitteeton elämä kumminkin alkoi muistuttaa enemmän kulissia kuin todellisuutta, sillä Nathan ei elänyt niin nuhteettomasti.

Miehellä oli ensin yksi suhteen ulkopuolinen hairahdus 90-luvun lopussa, jolloin vannottiin itselle, ettei tämä toistuisi, mutta pian hänellä oli useampi suhde seurakuntaan kuuluvien naisten kanssa - joista miltei kaikki olivat itsekin naimisissa. Kaikki tapaamiset oli liiankin helppo hoitaa suljettujen ovien takana, tai virkaan liittyvien tapaamisten yhteydessä, jolloin vaitiolovelvollisuus koski molempia osapuolia. Hyveelliset opit jäivät entistä enemmän unholaan ja voisi jopa väittää, että pastori alkoi sijoittaa itseään tuomitsemisen yläpuolelle. Hän ei tyrkyttänyt seuraansa kenellekään, vaan seurakuntalaiset avautuivat ongelmistaan hänelle, hakivat lohtua taikka neuvoa - tilanne eteni siis itsestään. Niin kauan, kun kukaan ei tietäisi asiasta, se ei satuttaisi ketään. Kirkon kirjanpitoon ei kajottu ja kaikessa pelattiin varman päälle mahdollisimman hiljaisesti. Hän oli ulkoisesti katsottuna nuhteeton pastori niin kirkolleen kuin seurakunnalleen, mutta silti sortui syntiin muiden vaimojen kanssa.

Nathan suorastaan juopui koko järjestelystä ja tilanne paisui paisumistaan. Hän pystyi elämään kaksoiselämää helposti; olla tunnollinen aviomies ja isä, ja samalla tavata rakastajattariaan, aina 2011 vuoteen asti. Tilanne oli jatkunut tarpeeksi pitkään, jotta hänestä oli tullut ylimielinen ja huolimaton asian suhteen; erään rakastajattaren aviomies oli palannut aiemmin kotia kuin piti, hän näki Nathanin poistuvan tontilta ja kotona kaikki merkit ja todisteet kielivät vääryydestä. Kun yksi tapaus tuli ilmi, oli helpompi alkaa löytää toisia ja yhdessä yössä kaikki oli räjähtänyt käsiin. Petetyt miehet vaativat hänen päätään vadille, vaimo vaati avioeroa ja kirkko pyrki pesemään kätensä tästä kaikesta. Niinpä Nathan irtisanottiin jotta kirkko pääsisi eroon vielä isommasta skandaalista, ja ennen kuin kukaan ehti hyödyntämään tunnekuohuaan, saati aseenpito-oikeuttaan, mies pakeni kaupungista. Avioero soviteltiin mahdollisimman pikaisesti; vaimolle kaikki mahdollinen omaisuus ja sen jälkeen Nathan katosi entisen identiteettinsä kanssa jäljettömiin.

Nimi vaihtui Brent Paineksi, ja uusi elämä alkoi New Yorkissa. Iso omakotitalo ja kunnioitettu asema yhteisössä muuttui pieneen yksiöön ja matalan profiilin elämään. Oli helpompi olettaa, että nimi päättäisi kaikki kostonhimoiset etsinnät, eikä kukaan olettaisi, että hän oli jäänyt samalle rannikolle sen sijaan, että olisi paennut toiselle puolelle Amerikkaa. Uskonnollisista piireistä oli turha etsiä töitä, sillä hän tiesi piirien olevan turhankin pienet, ja välimatkaa kun oli vain vaivaiset 900km – kuka tahansa voisi hypätä Beaufortista koneeseen ja tulla kolkuttamaan ovelle. Niinpä Brent tyytyi tekemään erinäisiä pätkätöitä; milloin baarimikon sijaisuuksia, milloin vahtimestarin hommia, mitä vain, mitä oli saatavilla. Sukulaisiin ei pidetty juurikaan yhteyttä, sillä hän tiesi hyvinkin, ettei hänen ex-vaimonsa halunnut kuulla hänestä, puhumattakaan muusta perheestä joka koki itsensä varmasti yhtä häväistyksi.