member rank
Mama
Discord name
lellu#8931
|
Oct 16, 2018 23:16:49 GMT 2
Post by lellu on Oct 16, 2018 23:16:49 GMT 2
Friday, 29th of July 2022, early evening Lyhyt huokaisu karkasi Addien huulilta hänen vilkaistessaan kännykkänsä näyttöä saatuaan vihdoin vaatteensa vaihdettua Bellevuen Attending's Loungessa. 3 viestiä Aideniltä, niistä kaksi ensimmäistä kyselyitä missä hän viipyi ja viimeinen vain pyyntö ilmoittaa kun hän pääsisi lähtemään kotiin. Shit. Oikeastaanhan hänen olisi pitänyt olla kotona jo useita tunteja sitten, mutta sitten päivän viimeinen leikkaustapaus oli venähtänyt huomattavissa määrin, kun Addie oli kesken leikkauksen päättänyt sittenkin yrittää pelastaa potilaan käden melko pahalta vaikuttavasta murskavammasta huolimatta. Ja työn touhussa hän ei ollut edes älynnyt lähettää miehelleen tietoa myöhästymisestään, joten nyt Aiden-parka oli turhaan odotellut häntä kotiin jo pari tuntia. Ei sillä että tämä olisi ensimmäinen (eikä varmasti viimeinenkään) kerta kun Addie joutui odottamatta jäämään töihin normaalia pidempään. Mutta tänään hän oli erikseen vielä luvannut olla ihmisten aikoihin kotona, kun heidän oli tarkoitus viettää koti-iltaa pitkän kaavan mukaan, ennen kuin Addie suuntaisi reilun viikon päästä jokavuotiselle vapaaehtoiskeikalleen armeijan kenttäsairaalaan. Tai ainakin se oli ollut tarkoituksena. Addie oli nimittäin perunut kyseisen keikan tänä aamuna, eikä ollut vielä ehtinyt kertoa asiasta miehelleen, sillä juttuun littyi isompikin yllätys: hän oli raskaana. Oikeastaan he olivat ehtineet jo luovuttaa lasten hankinnan suhteen, vaikka olihan sitä ehditty tässä jo yrittääkin. Aiden oli vihjaillut lapsen yrittämistä aikalailla parin vuoden takaisesta kosinnastaan asti, ensin ihan viattomasti ohimennen, mutta reilu puolisentoista vuotta sitten heidän häidensä jälkeen vähän selvemminkin. Addie oli tarvinnut ensin jonkin verran aikaa asian sulatteluun (kuten aika monenkin asian kohdalla heidän suhteessaan, jos totta puhuttiin), mutta lopulta Aidenin vauvainto oli päässyt tarttumaan ihan urakalla. Sen myötä oli ollut aina vain lannistavampaa, kun kuukaudet kuluivat eikä raskaustestiin ilmestynyt viivaa, plussaa, hymynaamaa tai muutakaan kuviota kertomaan lapsen olevan tuloillaan. Addie oli lopulta alkanut epäillä antaneensa biologisen kellonsa tikittää jo liian kauan, että hänen lapsentekovuotensa olisivat jo takana päin. Ja koska Addie oli vakaasti kieltäytynyt menemästä hedelmöityshoitoihin erikoistuneen lääkärin puheille - hän oli sitä mieltä, ettei biologiaan tarvinnut lähteä sekaantumaan sillä tavalla - olivat he lopulta päättäneet sysätä lapsihaaveet vähän syrjemmälle, vaikka olihan se pari riitaa vaatinut. Sen sijaan perheenlisäykseksi oli loppukeväästä hankittu novascotiannoutaja Bo. Kesän myötä Addie oli ehtinyt jo tottua ajatukseen siitä, ettei hän tulisi enää saamaan omia lapsia, ja Bon kasvamisen seuraminenkin oli ollut omiaan vauvakumeen hillitsemiseen. Sen myöt Addiellä ei ollut käynyt mielessäkään, että hän voisi olla raskaana, vaikka kuukautisia ei ollut kuulunut hyvään toviin ja aamuisin vatsassa tuntui kiertävän ihan säännöllisesti jo parin viikon ajan. Ainakaan siihen asti, kun hän oli eilen joutunut poistumaan aamukierrolta kesken opiskelijan potilasesittelyä päästäkseen halaamaan vessanpönttöä äkillisen pahoinvointiaallon lyötyä hänen lävitseen. Silloin Elle oli nimittäin tullut tiedustelemaan hänen vointiaan, ja siinä sivussa kysynyt kuin muina miehinä, oliko hän tehnyt raskaustestiä. Viisi minuuttia myöhemmin ystävykset olivat tehneet taukohuoneen vessassa pienen onnentanssin, kun testitikkuun oli ilmestynyt se maaginen toinen viiva. Addie ei ollut kuitenkaan saanut uutistaan kerrottua Aidenille vielä edellispäivänä, sillä mies oli ollut koko päivän jossain koulutustapahtumassa Quanticossa ja palannut kotiin vasta yön pikkutunneilla. Ja aamulla Addien taas oli ollut pakko lähteä jo ennen kuin Aiden oli herännyt, joten asia oli saanut odottaa heidän koti-iltaansa. Kävellessään sairaalalta metropysäkille Addie näpytteli miehelleen lyhyen tekstiviestin, pahoitellen myöhästymistään ja ilmoitti olevansa kotona tuota pikaa. He olivat onnistuneet löytämään mukavan townhousen vain parin metropysäkin päästä molempien työpaikoilta, joten ei mennyt kuin parikymmentä minuuttia, kun Addie jo seisoi heidän kotiovellaan kaivellen avaimia taskustaan. "I'm home!", hän huhuili päästettyään itsensä sisään, ja kyykistyi samalla tervehtimään ovelle rynnännyttä Bota, joka tuttuun tapaansa meinasi haljeta onnesta emäntänsä nähdessään. "Do we have something to eat? I'm starving.." |
|
member rank
Sweetbutt
Discord name
nennaotus #2313
|
Oct 17, 2018 18:34:00 GMT 2
Post by nenna on Oct 17, 2018 18:34:00 GMT 2
Aiden's ootd
Addien ja Aidenin suhde ei todellakaan ollut ollut helpoimmasta päästä. Melkein koko ensimmäinen vuosi meni siinä, että he viettivät aikaa yhdessä vain ystävinä jotka harrastavat seksiä yhdessä. Molemmat alkoivat saada tunteita toisiaan kohtaan, mutta ennen kuin seurustelusta oli päätetty, Addielle selvisi Aidenin ongelmat huumeiden kanssa ja hänen synkkä menneisyytensä. Addie kuitenkin antoi Aidenille mahdollisuuden ja kaikki sujui aluksi, kunnes hän turvautui ainoaan asiaan minkä sillä hetkellä tiesi - huumeisiin. Kuitenkin pari löysi toisensa uudestaan ja aloitti kunnolla seurustelun vuoden 2019 alussa, kihloihinkin mentiin jo samana vuonna ja naimisiin seuraavana. Kaikki oli siitä asti ollut täydellistä, yhtä asiaa lukuunottamatta. Heillä ei ollut lapsia. Addiella kesti hetken sulatella asiaa lapsista ja pari alkoikin yrittämään, mutta joutui pettymään, etenkin Aiden. Hän oli menettänyt kaksi lastaan ja kaipasi pientä tenavaa juoksentelemaan taloon.. Tai olihan heillä sellainen, novascotiannoutaja Bo. Aiden oli itse tullut tunteja sitten töistä, hän ei enää tehnyt töitä niin paljon kuin ennen. Addien avulla hän oli päässyt surustakin yli, toki he vierailivat tasaisin väliajoin hautuumaalla viemässä kukkia ja sytyttämässä kynttilää. Ei Aiden ikinä entistä perhettään unohtaisi. Justininkin kanssa mies oli nykyään väleissä. Totta kai veli oli loukkaantunut kuinka Aiden oli vain kadonnut sillä tavalla, mutta ymmärsi kyllä. Mies oli muuttunut paljon näiden kolmen vuoden aikana kun hän oli Addien kanssa ollut. Hänellä ja Addiella oli tarkoitus olla rauhallinen koti-ilta tiedosa, molempien piti olla töistä kotona ajoissa ja yhdessä suunniteltiin kokkailla ja viettää aikaa yhdessä, kun Addie oli lähdössä ulkomaille töihin pariksi kuukaudeksi. Aiden olisi mieluusti lähtenyt mukaan, mutta ei hänellä ollut tekemistä siellä eikä Bota voinut jättää yksinkään. Kun Addien töiden loppumisesta oli kulunut pari tuntia, oli Aiden arvannut, että nainen oli taas jumittunut töihin, varsinkin kun tuo ei ollut vastannut puheluihin tai viesteihin. Aiden oli ajatellut olla huomaavainen aviomies ja oli käynyt ostamassa heille pullon hyvää viiniä ja kokkaillut kaiken valmiiksi, oli jopa ostanut kukkia Addielle. Kotona hän oli siivoillut ja laittanut kaiken valmiiksi, että Addie sai kävellä suoraan puhtaaseen kotiin ja valmiiseen pöytään. Pian ovi kävikin ja Bo ryntäsi haukkuen ovelle Addien luokse, kuten tuolla oli tapana tehdä. "Hi love!"Aiden huikkasi ja tuli itsekkin eteiseen kukat käsissää, suukotti vaimonsa poskea ja ojensi kukat tuolle. "These are for you. Dinner is ready, I got your favourite wine and cleaned the house." Mies kertoi ja hymyili toiselle, hän oli niin rakastunut Addieen. Aiden kuljettikin Addien ruokapöytään asti ja herramieshen elkein veti tuolin toiselle ja asettui toista vastapäätä istumaan. "How was your day?" Aidenia aina kiinnosti kuulla toisen päivästä.
|
|
member rank
Mama
Discord name
lellu#8931
|
Oct 17, 2018 21:28:34 GMT 2
Post by lellu on Oct 17, 2018 21:28:34 GMT 2
Addie otti miehensä ojentaman kukkapuskan vastaan hymyillen. Miehen kertoessa puuhistaan parin viime tunnin ajalta naisen kulmat kohosivat hiukan huvittuneisuuden myötä. "You made dinner and cleaned the house? Oh wow.. who are you and what have you done with my husband?" hän vitsaili naurahduksen kera. Ei sinänsä ollut mitenkään erityisen ihmeellistä, että Aiden oli ottanut kotitöitä hoidettavakseen - heidän välillään aika lailla kaikki askareet jaettiin ongelmitta tasan sen mukaan miten kumpikin ehti - mutta olihan Addie silti otettu kun mies oli hoitanut kaiken. Mikäs sen mukavampaa kuin tulla puhtaaseen kotiin valmiin ruuan luokse, ja voisi kaikessa rauhassa viettää rennon viikonlopun vailla sen kummempia rästihommia tehtävänään.
Punapää antoi Aidenin johdattaa hänet keittiöön, missä hän laittoi kukat maljakkoon ennen kuin istahti pöydän ääreen. Pitkän työpäivän jälkeen hän alkoi olla sen verran nälkäinen että olisi valmis syömään melkein mitä tahansa pienistä kivistä lähtien. Tulevien kuukausien aikana pitäisi varmaan alkaa kiinnittämään vähän enemmän huomiota siihen mitä työpäivän aikana pistäisi suuhunsa - hyvin satunnainen välipalapatukoiden tai taukohuoneesta löydettyjen kuivahtaneiden leivonnaisten napostelu ei välttämättä vastannut sitä tasapainoisinta ruokavaliota raskaana olevalle naiselle..
Aidenin tiedustellessa hänen päivästään Addie kohautti lyhyesti olkiaan. "Oh, the usual. Busy.. I got inspired to save a guy's arm halfway through the surgery, so that took forever. I just hope that he actually makes it, it would be a real shame if I get to work on Monday and have to amputate after all, now that I just spent so many hours trying to fix it", hän selitti hymähtäen ja avasi samalla sitä Aidenin hankkimaa viinipulloa. Hän ei itse tietenkään siitä joisi, mutta eihän se tarkoittanut etteikö Aiden saisi lasillisen tai pari nauttia. Siispä hän kaatoikin miehelleen lasin viiniä, täyttäen oman lasinsa vedellä asiaa sen kummemmin kommentoimatta. Hän ei halunnut töksäyttää uutistaan ihan niin suoraan, vaan ennemmin tuoda asian esille keskustelun lomassa sopivan hetken myötä.
"What about your day?" Hän tiedusteli sitten vuorostaan kaadettuaan molemmille juotavaa ja vilkaisi Aidenia kohottaessaan vesilasin huulilleen. Addiestä oli ihan mukavaa, ettei Aiden enää paiskonut ihan niin hirvittäviä määriä töitä kun vielä pari vuotta sitten opittuaan vähän parempia tapoja käsitellä suruaan. Juuri se nimittäin helpotti näiden mukavien koti-iltojen järjestämistä (toki edellyttäen, että Addie itse pääsisi järkevään aikaan töistä). Olihan se heidän yhdessä viettämänsä aika kuitenkin kullanarvoista, etenkin kun Addie vietti vuosittain muutaman kuukauden ulkomailla jokunen vuosi sitten aloittamansa tavan mukaan. "You sure you're going to be okay being here alone for so long, with Bo and everything?", hän aloittikin vienosti hymyillen, aikomuksenaan kiusoitella Aidenia asialla vielä hetken ennen kuin paljastaisi totuuden.
|
|
member rank
Sweetbutt
Discord name
nennaotus #2313
|
Nov 2, 2018 17:53:38 GMT 2
Post by nenna on Nov 2, 2018 17:53:38 GMT 2
Aiden pyöräytti silmiään huvittuneesti kun Addie alkoi kyseenalaistamaan hänen tekemisiään. "I just want this last night to be perfect, that's all. Believe me, when you are gone, I won't clean or make food until the very last night before you come back." Mies virnisteli ja suukotti toista, että hän olikin rakastunut tuohon naiseen... Olisi heillä toki koko viikonloppu aikaa, mutta Aidenilla oli hurjasti paperihommia tehtävänään, joten ne veisivät ainakin osan hänen viikonlopustaan.. Mikä harmitti, mutta ne oli pakko saada tehtyä maanantaiksi. Kumpikaan heistä ei enää ollut niin työnarkomaani, vaikka sitä vikaa heissä vielä olikin. Etenkin Addiessa. Mutta Aiden ei syyttänyt toista, hän tiesi kuinka intohimoisesti Addie suhtautui työhönsä ja ihmisten auttamiseen ja se oli Aidenista vain hienoa.
"Sounds interesting. I will put that guy behind bars if he dares to lose his arm after everything you did for him." Mies vitsaili. "I'm sure it will be fine, you are the best orthopedic surgeon I know. Though I don't really know others.. But you saved my arm once, so, I should know you are the best." Aiden naurahti. Vaikka ei siinä mitään hirveää mahdollisuutta ollut että häneltä olisi mennyt kyky käyttää kättä, ainahan se oli olemassa. Jos Addie tai muu leikkauksessa olisi tehnyt pienenkin virheen asia voisi olla aivan eri tällä hetkellä. Onneksi kaikki kuitenkin sujui eikä Aiden ollut sen koomin joutunut leikkauksiin. Mikä varmasti oli suuri helpotus myöskin Addielle.
Aiden kohotti toista kulmaansa kun Addie kaatoi vain hänelle viiniä. "Okay, who are you and what have you done to my wife?" hän piikitteli takaisin virne huulilla roikkuen. Tämä oli Addien lempi viiniä, eikä Aiden ollut koskaan ennen nähnyt Addien kieltäytyvän viinilasillisesta, paitsi silloin kun he olivat yrittäneet tulla raskaaksi. Mutta nyt yrittäminen oli kaukana menneisyydessä. "It's your favorite, what's the problem?" Hän kysyi toinen kulma koholla, ottaen hörpyn omasta viinilasistaan.
"Oh.. The usual.. We finally captured this woman who has been kidnapping children.. She was hard to profile, but finally we got the one thing that was missing and saved all those kids. Turns out she had lost her five children and husband in a car accident, why she now kidnapped those kids to take care of them.. It was sad, but we got help for her. I hope she gets better." Aiden huokaisi, tämä oli ollut hänelle hankalaa kun hän oli vaimonsa ja lapsensa menettänyt, joten hän ymmärsi mitä tuollainen teki ihmiselle. Onneksi hän oli kuitenkin oli ollut vahvempi kuin tämä nainen, tai no, miten sen nyt otti.. Hän oli hukuttanut surunsa ja kipunsa huumeisiin, alkoholiin ja töihin, samalla kun tämä nainen hankki lapsia päästäkseen yli. Vaikka olihan lapsien kidnappaaminen pahempi kuin hänen aineiden käyttönsä.
"Are you kidding? We will be just fine with Bo." Aiden hymyili sitten ja silitti koiraa joka oli tullut hänen viereensä istumaan ja kerjäämään ruokaa. "I really want to drive you to the airport.. If that's okay with you." Mies hymyili ja hörppäsi hieman viiniään.
|
|
member rank
Mama
Discord name
lellu#8931
|
Nov 2, 2018 22:10:50 GMT 2
Post by lellu on Nov 2, 2018 22:10:50 GMT 2
Addie virnisti lyhyesti miehensä toteamukselle. "Well, I'll make sure to tell him that on Monday", punapää naurahti. Hymähti sitten Aidenin kehulle. "I know I'm very good", hän totesi, tavalla joka ei edes kuulostanut yhtään ylimieliseltä. Tietty määrä itsevarmuutta oli aikalailla pakollista Addien työnkuva huomioon ottaen. "And I know I did an excellent job with your hand, thank you very much. But it was still a really bad crush injury, so I'll have to wait and see.." Addie jatkoi mietteliäänä. Nyt hän sentään olisi täällä jatkamassa miehen kuntoutuksen seuraamista ja voisi ottaa mahdolliset jatkoleikkauksetkin suoritettavakseen. Olisi ollut vähän kurjaa joutua antamaan tämänkaltainen tapaus jonkun muun hoidettavaksi, kuten tilanne olisi mennyt jos Addie olisi alkuperäisen suunnitelman myötä lähdössä ensi viikolla.
Totta kai Aiden pisti merkille sen, ettei Addie kaatanut viiniä itselleen. "Nothing, I just feel like drinking water tonight", hän totesi simppelisti. Kyllähän se suoraan sanottuna vähän harmittikin, kun toinen oli erikseen nähnyt vaivaa ostaakseen hänen lempiviiniään ja nyt Addie ei edes voisi sitä juoda. Ei nyt, eikä ainakaan seuraavaan yhdeksään kuukauteen.. Noh, ainakin Aidenilla olisi hyvää viiniä juhlistamaan hänen uutistaan, kunhan Addie saisi sen kerrottua.
"Oh, that's horrible", Addie kommentoi Aidenin kertomusta työpäivästään lyhyesti irvistäen. Addien mielestä juuri ne tapaukset, joissa tekijällä oli jotain suurempaakin psyykkistä ongelmaa kannettavanaan olivat niitä hirveimpiä Aidenin työssä. Puhumattakaan siitä, jos juttuun liittyi lapsiakin. Ei hän oikein osannut edes kuvitella, miten hirveältä toisesta mahtoi tuntua, jos koki tarpeelliseksi kidnapata toisten lapsia omaa suruaan lohduttamaan. Aidenillekään tapaus ei varmasti ollut se helpoin, ottaen huomioon miehen omat taustat.. Jotenkin Addietä suorastaan puistatti koko juttu. Ei hän olisi ikimaailmassa pystynyt tekemään Aidenin työtä, hän oli siihen touhuun ihan liian empaattinen. "Well, I'm glad you caught her and now she can get the help she needs.."
Addie hörppi keskustelun lomassa sitä vettään hiljalleen, aivan kuin se olisi ollut sitä herkullista viiniä, jota Aidenilla oli lasissaan. Samalla hän yritti keksiä sopivaa hetkeä ottaa oman uutisensa puheeksi. Jostain syystä Addie halusi tehdä asiasta jollain tapaa erityistä Aidenille eikä vain möläyttää asialle. Mikä sinänsä tuntui vähän kummalliselta, eipä Addie itsekään ollut saanut tietää asiasta erityisen ihmeellisellä tavalla - vessakopissa istuskeli tikun ja kännykän sekuntikellon kanssa ei ehkä ollut se mieleenpainuvin hetki.. Mutta ehkä juuri siksi edes toinen heistä ansaitsisi saada tietää asiasta vähän erikoisemmalla tavalla.
Kun Aiden sitten otti puheeksi hänen lähtönsä, Addie päätteli että olisi sopiva hetki johdatella keskustelua siihen suuntaan mihin hän sitä halusi. "Oh, I'd love to.. But you don't need to do that", Addie aloitti lyhyen hymähdyksen saattelemana. "I.. I actually postponed the whole trip this morning", hän jatkoi, kun Aiden näytti olevan yhtä kysymysmerkkiä ymmärtämättä lainkaan, miksi Addie ei tarvitsisi kyytiä lentokentälle seuraavalla viikolla. "Or more like cancelling it.. Anyways, I decided not to leave at all this year. It's not the best time for that."
|
|
member rank
Sweetbutt
Discord name
nennaotus #2313
|
Nov 15, 2018 21:42:36 GMT 2
Post by nenna on Nov 15, 2018 21:42:36 GMT 2
Aiden pyöräytti silmiään Addien 'ylimielisyydelle', totta kai toisen piti uskoa itseensä ja uskoa olevansa hyvä ja pystyä tekemään kaikki mitä tuo tekikin. Ja totta kai Addie oli hyvä, paras jopa. Olisihan se kurjaa, monen tunnin korjauksen jälkeen toinen vain menisikin ja kuolisi. Kyllä Aiden sen ymmärsi, jos hän oli monta tuntia profiloinut jotakuta ja vihdoin saanut selville kaiken ja sitten olisikin minuutin tai kaksi liian myöhässä auttaakseen. Se sattui ja tuntui inhottavalta. Mutta kaikkia ei aina voinut pelastaa. Se vain oli surullinen fakta. Aiden kohotti kulmaansa kun Addie sanoi mielummin juovansa vettä. Se kuulosti oudolta, mutta ehkä toisen ei tosiaan vain tehnyt mieli viiniä? Mikä tosiaan oli outoa.
Ei Aiden kuitenkaan ehtinyt kauaa ihmetellä asiaa, kun puhe siirtyi hänen työhönsä. Mies huokaisi raskaasti. Hän oli jo pari vuotta kantanut työt kotiin ja takaisin töihin, kun ei ollut ketään, mitään, joka saisi ajatukset töistä muualle ja saisi hänet haluamaan jättämään työasiat vain töihin. Nyt sellainen taas oli. Addielle toki oli helppo kertoa työhön liittyvistä asioista, vaikka suurinta osaa ei saanut edes kertoa turvallisuuden takia. Mutta nyt hänellä oli joku kenelle avautua vaikeista asioista, eikä vatvoa niitä päivästä toiseen sisällään. Se oli iso apu.
Aiden kohotti kulmaansa kun Addie sanoi ettei häntä tarvinnut ajaa kentälle. "Oh you have ride already? Shame I really was hoping I could drive you.." Mies huokaisi hieman jopa synkkänä, kunnes Addie jatkoi ja Aiden näytti todella yllättyneeltä. "Postponed? .. But you? Because of this man who injured his arm?" Oli tietysti ymmärrettävää että monen tunnin työn jälkeen haluaisi olla vahtimassa kuntoutusta ja mahdollisia tulevia leikkauksia. Pian Addie kuitenkin kertoi että koko matka oli peruttu ja hyvä ettei Aiden purskauttanut viinejä suustaan siinä vaiheessa. "What?! But you had been waiting for it for months! What possibly could make you cancel it?" Mies todellakin oli ymmällään.. Ei Addieta helpolla saanut perumaan näitä reissuja.
|
|
member rank
Mama
Discord name
lellu#8931
|
Nov 23, 2018 20:17:18 GMT 2
Post by lellu on Nov 23, 2018 20:17:18 GMT 2
Addie puraisi kevyesti huultaan kuullessaan häivähdyksen katkeruutta Aidenin äänessä ja joutui vähän pidättelemään itseään ettei olisi naurahtanut ääneen. Aiden ei sitä hekä ihan sillä hetkellä vielä ymmärtänyt, mutta Addietä suorastaan huvitti, kuinka Aiden oli heti vetämässä johtopäätöksiä siitä että hänen vaimonsa olisi hommannut jonkun toisen kyydin kentälle. Ihan kuin Addie olisi tosissaan lähtenyt pariksi kuukaudeksi maasta ilman, että hänen miehensä saattaisi hänet kentällä niin pitkälle kuin vain ilman lentolippua pääsisi. Elle toki usein tuli myöskin kentälle hänen pitkäaikaisena ystävänään, mutta kyllä Aiden saisi olla se, jolta Addie kyytinsä hankkisi - silloin kun niitä tarvitsisi..
"What? No, I trust my colleagues enough to have them take care of my patients if I'm not in the country. I'd never postpone a humanitarian mission in a crisis zone for someone already getting care in a level one trauma center - unless it were you, of course", punapää totesi kevyt pilke silmäkulmassaan, eikä tällä kertaa voinut olla naurahtamatta lyhyesti. Saattoihan sitä kutsua ilkeäksikin, mutta Addiesta oli ihan hauska katsella, kuinka Aiden hiljalleen pääsisi asiasta jyvälle.
Aidenin puhuessa Addie siemaisi uudemman kerran lasistaan edelleen vienosti virnistellen. "I know, and it's really not something I do lightly at all, canceling it. The work is important and they really need my help there, so I could really make a difference for a lot of people.. But anyways, I figured it's bad enough that I'm possibly risking my own life by working in a war zone - I wouldn't wanna risk another life on top of that.." Addie jatkoi ja laski samalla mukamas huomaamatta toisen käden vatsalleen.
"I'm pregnant, silly!" Hän hymähti, kun Aidenilla ei heti tuntunut välähtävän. Punapää kohotti katseensa mieheensä hymy huulillaan tarkastellessaan mieensä reaktiota, vaikka eiköhän ollut aika selvä että Aidenilla ei enää sillä hetkellä ollut mitään sitä vastaan että Addie jäisi toistaiseksi Yhdysvaltoihin eikä olisi koko syksyä heilumassa jossain aavikolla tartuntatautien ja väkivallan keskellä. "I found out yesterday, but you were home so late and this morning, I had to leave for work early, so.."
|
|
member rank
Sweetbutt
Discord name
nennaotus #2313
|
Jan 5, 2019 18:49:40 GMT 2
Post by nenna on Jan 5, 2019 18:49:40 GMT 2
Aiden ei todellakaan ymmärtänyt mikä saisi Addien perumaan työkeikkansa ulkomaille. Tuo ei todellakaan tekisi sitä mistään kevyestä syystä, jotan jokin oli todella pahasti nyt pielessä.. Tai niin Aiden ainakin oletti. "Another one? What are you talking about? Did Elle force herself to come as well and that's why you cancel, so she wouldn't get hurt?" Mies kohotti toista kulmaansa ja otti hörpyn viinistään. Ei olisi ensimmäinen kerta kun Elle haluaisi lähteä Addien mukaan, mutta ei tuo tietenkään antanut, varsinkaan kun Ellellä oli nuori poika eikä Ellellä ollut mitään kokemusta sota tilanteista.
Addien seuraava lause sai Aidenin jäätymään täysin. Hän tuijotti vaimoaan suu hitusen auki, onneksi hän oli ehtinyt laskea viinilasinsa tai se olisi nyt pudonnut maahan. "You are... What!?" Mies ei ollut uskoa korviaan, raskaana!? He olivat menettäneet toivon lapsen suhteen jo kauan sitten.. Ei voinut olla totta! "This is.. The best news ever!" Hänen oli pakko nousta pöydästä, hennosti vetää Addiekin ylös ja halata tuota. "I am so happy.. How far along are you?" Hän kysyi ja irroitti halauksesta ja laski katseensa vaimonsa vatsaan, ainakaan hän ei huomannut vielä mitään eroa, joten tuskin toinen olisi kamalan pitkällä ainakaan.
"Oh Addie, you have made me the happiest man ever.." Mies hymyili niin onnellisena. Addie todellakin oli tehnyt hänet niin onnelliseksi. Ottanut Aidenin takaisin kaikkien hänen hölmöilyjensä jälkeen, auttanut yli surusta, suostunut hänen vaimokseen.. Kaikki oli Aidenin elämässä niin hyvin, sitä oli vaikea käsittää. "Did you hear that boy? You are getting little brother or sister!" Aiden sitten virnuili koiralla ja rapsutti tuota korvan takaa.
|
|
member rank
Mama
Discord name
lellu#8931
|
Jan 9, 2019 21:15:37 GMT 2
Post by lellu on Jan 9, 2019 21:15:37 GMT 2
Addien oli siinä vaiheessa jo pakko naurahta ääneen - vain lyhyesti tosin, sillä hän sai hillittyä itsensä melko nopeasti ja palautti naamansa peruslukemille. Mutta Aidenin pahaa-aavistamattomuus nyt vain alkoi käydä jo viihteelliseksikin. Tuskinpa miehellä olisi vielä keväällä vastaavan keskustelun parissa kestänyt yhtä kauaa päästä jyvälle asioista, ilmeisesti Aidenkaan ei ollut hetkeen tullut ajatelleeksi sitä mahdollisuutta, että Addie saattaisi pamahtaa paksuksi kun he olivat lopettaneet tietoisesti yrittämästä.
Siksi Addie päätyikin lopulta kertomaan asiaan ihan suoraan. Eihän sitä nyt sentään raaskinut omaa miestään turhaan pitää pinteessä. Ja totta puhuen, olihan Addie halunnut kertoa uutisensa jo aikoja sitten muutenkin. Se Aidenin ilme miehen sisäistäessä hänen ilmoituksensa sisällön oli vain niin kullan arvoinen, ja hetkessä punapää itsekin hymyili kuin Hangon keksi. Mikäs siinä, kun tiesi sanojensa tuottavan toiselle hyvinkin suurta iloa. Addie kun oli ollut hyvinkin tietoinen siitä, että Aiden oli ollut ainakin jonkin aikaa hyvinkin pettynyt, kun heidän yrityksensä saada perheenlisäystä eivät olleet kantaneet hedelmää viime talvena. Ei Aiden ollut koskaan sanonut mitään ääneen, mutta kyllä Addie oli huomannut, että miestä harmitti.
"Not so far, a few months.. I think", Addie totesi, nojautuen vielä hetkeksi miestään vasten vaikka tämä olikin jo päästänyt hänet varsinaisesta halauksesta. "I haven't really been keeping track that closely.." Hän myönsi sitten lyhyen hymähdyksen saattelemana. Ei kuitenkaan maininnut mitään siitä, että hänen paras ystävänsä oli alkanut epäillä asiaa jo ennen kuin Addie oli edes tullut ajatelleeksi raskauden mahdollisuutta. "But I'm going to see the OB soon, so then we'll now for sure."
Pian Aiden kumartuikin jo rapsuttamaan Bota ja lörpöttelemään tälle pikkusisaruksesta. Addie jäi vain hetkeksi aloilleen seisomaan ja kietoi omat kädet ympärilleen kuin korvatakseen miehensä syleilyn vielä hetkeksi. "That's right little man.. And in a few years they'll drive you nuts when they start walking and chasing your tail!" Punapää naurahti koiralle. No, ainakin Bo saisi vielä jokusen kuukauden nauttia olostaan perheen lemmikkinä ilman pikkuihmistä riesanaan. "I mean, it's still early and anything could happen.. But if everything goes well, you're finally going to be renovating the guest room into a nursery in the winter", Addie jatkoi sitten, kääntäen katseensa takaisin Aideniin.
|
|
