Wish I could lose myself in you like I used to

Perjantaina oli lähdetty tien päälle kahden ottelun mittaiselle vieraspelikiertueelle. St. Louis oli kaatunut samana päivänä ja tänään oli otettu mittaa Hurricanesista niiden kotiareenalla. Grisha oli päässyt pitkästä aikaa häkkiin eikä joutunut vain katsomaan Isakin menestystä tolppien välissä, vaikka ei siinäkään oikeasti mitään vikaa ollut. Hän oli ihan tyytyväinen asemaansa joukkueen kakkosmaalivahtina ja vaikka olikin povattu ruotsalaisen manttelinperijä ei ehkä ihan vielä sitä kaikkea kunniaa ja vastuuta olisi edes tahtonut omille harteilleen.

Se vieraspeli oli mennyt ihan hyvin - Grisha oli laskenut vain kolme maalia varsinaisella peliajalla - mikä tietysti oli kolme maalia liikaa, mutta ottelu oli silti ollut tasainen. Rankkareilla Carolina oli kuitenkin karannut ja ansainnut voittonsa, kun joukkueen suomalaistandemi - Aho ja Teräväinen - oli saanut ujutettua kiekon reppuun ohi venäläissyntyisen. Se oli tietysti vituttanut, mutta ei kukaan ollut pukuhuoneessa mitään pahaa sanonut tai Grishan mielialaa muutenkaan alentanut kuin hän itse. Isak oli taputtanut isällisesti olalle ja kehunut ja muistuttanut, että aina oli uusia pelejä eikä tässä mitään Stanley Cupin finaalipeliä ollut hävitty.

Grisha oli kuitenkin aivan poikki niin henkisesti kuin fyysisestikin, kun bussi vihdoin kuljetti hotellille. Johto oli päättänyt, että yö nukuttaisiin Raleighissa ja aamulla lähdettäisiin kotiin kohti Nashvillea. Grisha nyt olisi voinut nukkua lentokoneessa, bussissa tai hotellihuoneessa - paikalla ei ollut väliä - kunhan kehon saisi vain nopeasti vaaka-asentoon. Lihaksia kivisti jatkoajankin yli venyneen pelin jälkeen: toinen olkapää valitti, kun oli tehty hyvin Friskmainen dramaattinen glove save ja nivuset olivat yllättävän kipeät siitä, että oli venytty lukuisia kertoja spagaattiin siellä jäällä. Mitkään niistä sotavammoista eivät kuitenkaan olleet sellaisia mitkä olisivat haitanneet pitkällä tähtäimellä vaan lepo auttaisi kyllä kaikkiin kolotuksiin. Grisha tunsi olonsa tuhottoman vanhaksi, kun pisti kroppansa likoon jäällä ja vasta jälkikäteen kävi tuntemaan ne venähdykset ja mustelmat ja muut. Mitäpä sitä ei pelin vuoksi olisi tehnyt.

Mieliala ei häviön ja kolottavan hipiän vuoksi ollut korkealla, kun sinne hotellille päästiin. Hän oli valmista kauraa sinne sängyn pohjalle ja avain napattiin aulasta ja suunnattiin hissillä ylös. Grisha raahasi vielä mukanaan aivan liian raskasta duffelikassia syystä x, vaikka olisi voinut rojunsa linja-autoonkin jättää. Hän ei ollut kuitenkaan niin tehnyt ja nyt oli laukun kanssa jumissa. Se melkein potkittiin viimeiset metrit oman huoneen ovelle ja huikattiin heipat ja hyvät yöt maalivahtiparille, jonka huone oli nurkan takana.

Syvä huokaus purkautui huulilta, kun junnu nojautui otsallaan oveen ja vetäisi avainkorttinsa oven lukijasta läpi. Vihreän valon sijaan masiina kävi vain piipittämään eikä ovi auennut. Grisha yritti uudestaan - joskus ne laitteet temppuilivat alkuun - ja päätyi yrittämään kymmenisen kertaa silti sisälle pääsemättä. Kiukku ja turhautuminen kupli yli litaniana omalla äidinkielellä lausuttuja kirosanoja ja ovenkahvaa rämpättiin kädellä kaikkea muuta kuin hellästi. "Just great. Fucking great.", Grisha puhisi englanniksikin ja oli jo jättämässä kassiaan siihen ja lähtemään valittamaan aulaan vittuilevasta avainkortistaan, kun se ovi aukesikin. Oven takaa paljastui Laurie - Laurie jonka sänkyyn oli päädytty pari viikkoa sitten humalassa ja pidetty sen jälkeen hiljaiseloa - ja sama Laurie joka oli lähtenyt vieraskiertueelle mukaan ja jota oli enemmän tai vähemmän tietoisesti yritetty vältellä. Karma oli ämmä ja nyt se seisoi siinä hänen hotellihuoneensa oviaukossa ja näytti vähintään yhtä kysymysmerkiltä kuin Grisha itsekin.

"What are you doing in my room?", päädyttiin kysymään ja luotiin hölmistynyt katse siihen kädessä olevaan avainkorttiin ja sitten uudestaan naiseen.
Siinä tilanteessa ei ehtinyt edes alkuun luimistella ja katsella seinille sen takia, että eksän näkeminen toi heti mieleen sen parin viikon takaisen yökyläepisodin. Sillä hetkellä Grishalla oli mielessä vain se huoneessa oleva sänky ja miten sinne pääsisi nopeasti ja hänen koko olemus varmaan kielikin täydellisestä uupumuksesta. Hiukset sojottivat mihin sattuivat ja päällä oli Predatorsin logolla ja väreillä ehostetut lökärit ja huppari, jonka huppu oli vedetty päähän ja jonka alta ne kurittomat hiukset puskivat esiin kuin pihamaalla rehottavat rikkaruohot.