it's a good excuse for both our hearts to let loose

Eve's ootd + leather jacket |  Micah's ootd

Avautuminen ihmisten lähellä asumisen järjettömyydestä ei ollut asia, jota olisi odottanut kuulevansa Queensissa asuvan ja muuttoa Brooklyniin suunnittelevan miehen suusta, joten Eve loi Beauhun oikeutetun kiinnostuneen katseen: kulmiensa alta, mutta silti vinosti hymyillen. ”You live in New York. In a flat. Well, I mean, to be exact at your brothers flat, but whatever. I didn’t know you disliked other people this much, should I be worried? Does moving to Brooklyn actually mean some empty storage in otherwise stranded building?” mieheltä kysyttiin ja äänessä oli hitunen huvittuneisuutta, josta tiesi, ettei oltu tosissaan huolissaan aiheesta ja pelätty, että Beau raahaisi sen asumaan johonkin hämärään varastoon kaupungin laitamilla. Eve ehti silmäillä kadun varressa nököttäviä taloja auton ikkunalasin läpi ennen kuin päästiin parkkiin ja se hyppäsi ulos. Ajomatka nykistä New Jerseyhyn oli kulunut yllättävän rennoissa merkeissä siihen nähden, miten oudossa elämäntilanteessa oltiin, mutta kai kaikkeen tottui, tällaisiin juttuihin ilmeisesti aika nopeastikin. ”I think it looks nice”, nainen kommentoi sitä taloa, jonka oletti koristelujen perusteella Norwoodien rivitalopätkäksi.

Even teki mieli tupakkaa, mutta se jätettiin kuitenkin sytyttämättä, kun keskittymiskyvyn vei oikeaa taloa kohti vaeltaminen ja Micah, joka oli parkkeerannut joltain kerholaiselta lainatun auton vanhempiensa rivitaloasunnon vieraspaikoille. Eve tiesi, ettei miehellä ollut omaa autoa, koska se ajoi aina vain pyörää ja kai miehen kanssa oli joskus jotain juteltukin ennen kuin se oli osoittautunut täydeksi mulkuksi. Beaukin jotain manaili veljeään, mikä vähän ilahdutti Eveä; brunette hymyili miehelle, eikä väistänyt kun se käytti kättä siinä olkapäillä ja ohjasi oikeaan suuntaan. Beaun kosketus ei ollut mitään, mitä olisi pitänyt pakoilla, pikemminkin se tuntui mukavan tutulta kaiken vieraan keskellä.

Kun päästiin sopivalle etäisyydelle Micahista, Beau sai veljeltään nyökkäyksen ja tervehdyksen, Eve vain omituisen katseen, mutta ei nainen osannut tarjota sille juuri enempää itsekään. Tai halunnut. Niiden välit Lydian kanssa saattoivat olla nyt paremmat, mutta Even oli vaikea unohtaa, miten surkealta blondi oli näyttänyt saatuaan Micahilta pahannäköisen mustelman kasvoihinsa. Ilmeestä päätellen Micahkaan ei ollut unohtanut sitä mojovaa läimäystä, jonka Eve oli uhkarohkeasti sille omistanut. ”Mm, probably”, Beaun heittoa myötäiltiin, vaikka ei oltu enää ihan varmoja mistä se puhui. Sitten muistettiin se naapuri, jota mies oli mulkoillut ja terästäydyttiin: ”Maybe she doesn’t like people either. You two have something in common.” Kommenttia höysti lempeän kuittaileva äänensävy, mutta Micahin seuraan liittyminen kieltämättä latisti Even tunnelmaa sen verran, että ovelle asti pysyttiin aika hiljaisina. Beau pohti ovikellon soittamista ja sai Micahilta vastaukseksi jotain sen tyyppistä että whatever man, don’t you have your keyes, they know we’re coming, mutta siinä vaiheessa vanhempi veljistä oli jo ehtinyt soittamaan kelloa ja avaamaan sitten oven omilla avaimillaan.

Sisältä kantautuva häly iski mukavasti vastaan, kun ovi liukui auki. Eve pääsi astumaan sisään taloon Beaun edellä, mikä tarjosi Micahille tilaisuuden puhutella veljeään. ”What the hell, why’d you bring her?” Eve kuuli Micahin sanovan, mutta teeskenteli ettei ollut kuullut. Se ei todellakaan halunnut aiheuttaa mitään kohtausta, ei etenkään keskellä Norwoodien olohuonetta, mihin oli käytännössä pöllähdetty. Siksi oli vain parempi katsoa toiseen suuntaan ja leikkiä että ihasteli jotain seinälle ripustettua maalausta sillä aikaa, kun Micah tivasi veljeltään mikä ikinä. Kai se oli ihan validikin kysymys: miksi Beau oli tuonut Even vanhempiensa hääpäiväjuhliin? Kieltämättä bruneten olo oli yhtäkkiä vähän out of place, vaikka automatka oli sujunut aika mukavasti ja Beau oli viettänyt hyvän tovin vakuutellen, että se olisi ihan tervetullut ja saisi varmasti olla rauhassa ilman mitään ristikuulusteluja. Kauaa bruneten ei tarvinnut teeskennellä kuin ei olisi ollut paikalla, kun peremmältä asunnosta – Eve oletti että keittiöstä käsin – ilmaantui mies ja nainen, jotka eivät voineet olla mitään muuta kuin isäntäpariskunta. Mies oli poikiensa tapaan pitkä ja jollain hassulla tavalla aika paljon niiden näköinen, nainen taas huomattavasti lyhyempi, mutta tuolla oli kiltit silmät, joista Evelle tuli välittömästi mieleen Beau. Micah astui Even ohi tervehtimään vanhempiaan, halasi äitiään ja isäänsäkin jotenkin vähän kankeammin, kuului onnittelevan niitä hääpäivän johdosta.

”Why would you have to put her anywhere, you fucking her again? Does that make her your responsibility or what?” Micah tivasi pisteliäästi, nyt tosin hieman matalammalla äänellä jotta muut huoneessaolijat Eve mukan lukien eivät kuulisi ja katsahti veljestään siihen brunetteen, jonka ei todellakaan olisi kuulunut olla niiden vanhempien kotona. Beau oli ihan vitun uskomaton, ei hävennyt mitään. Nina oli ollut oma lukunsa, mutta edes sitä Beau ei ollut kovin ahkerasti raahannut kotiin, muita tyttöystäviään toki senkin edestä, mutta Micahin mielestä kerhon sweetbuttien tuominen ylitti jonkun rajan. Itsehän se ei ollut tuonut koskaan ketään, joten lähtökohdatkin taisivat olla vähän erit. Mies mulkaisi veljeään tylysti tuon länkyttäessä jotain pitkästä ajomatkasta ja tylsistymisestä.”Maybe ask next time and I might, you don’t need to drag some random chicks here”, blondi tuhahti vielä ennen kuin joutui jättämään veljensä paheksunnan taakse päästäkseen tervehtimään paikalle purjehtivia vanhempiaan.

Eve oli seissyt hiljaa katselemassa ympärilleen takanaan kuuluneen sananvaihdon aikana, eikä ollut ihan pystynyt tai halunnutkaan erottaa, mitä ne puhuivat. Beulle hymyiltiin jotenkin kysyvästi, kun se ilmaantui siihen rinnalle ja kävi tervehtimässä vanhempansa ennen kuin käänsi kaikkien huomion brunetteen osoittamalla sitä ja heittämällä sen nimen ilmoille. Miehen esittely oli niin lyhyt ja ytimekäs, että se yllätti naisen täysin. Ketään muuta se ei välttämättä hämmentänyt, mutta Even olo oli aavistuksen epämukava, kun se joutui vastatusten toisen vanhempien kanssa ilman mitään alustusta. Vielä petetymmäksi brunette tunsi olonsa sitten, kun Beau jätti sen seisomaan yksin vanhempiensa eteen liukuessaan itse kohti jotain uutta ihmistä, joka näköjään viittoili tuota suuntaansa. Siinä ei heti ihan tiedetty mitä tehdä, tuntui että juhlakaluille olisi annettava jotain muutakin kuin vain oma nimi sellaisena ilmoitusluontoisena asiana, mutta Beau ei käyttänyt ajattelevan samoin. Eve tiesi ettei se ollut mikään Beaun tyttöystävä tai edes deitti, mutta ne olivat kuitenkin tuon vanhempien juhlat, joista nainen ei tuntenut ketään – kai vähin mitä mies voisi tehdä olisi pitää sitä mukanaan, katsoa ettei jättäisi sitä heti kynnyksellä oman onnensa nojaan. Huulille vedettiin kuitenkin pirteä ja mahdollisimman itsevarma hymy, kun astuttiin eteenpäin kättelemään vuorollaan molemmat Norwoodin vanhemmat. Niille onnistuttiin esittäytymisten ohesa heittämään jotain small talkia siitä, että oltiin Beaun ystäviä ja kiitettiin että oltiin saatu tulla juhlimaan noiden hääpäivää näinkin lyhyellä varoitusajalla. Todellisuudessa nainen oli aika varma, ettei Beau ollut edes kertonut sen mukaantulosta vanhemmilleen, mutta kumpikaan noista ei antanut poikaansa ilmi vaan vakuutteli, että Beaun ja Micahin ystävät olivat aina tervetulleita niille. Sisimmässään Eve ei voinut olla pohtimatta, olisivatko ne olleet aivan yhtä avosydämisiä, jos olisivat tienneet millaisissa porukoissa Beau ja Micah oikesti liikkuivat.

”Come get something to drink, Eve”, Ellen pyysi jotenkin niin ystävällisesti, että pyyntö tuntui melkein äidilliseltä. Nainen ilmeisesti huomasi Even katseen, joka oli harhaillut eksyneenä Beaun perään, koska tuo naurahti lempeästi, laski kätensä bruneten olkapäälle ja lähti ohjaamaan sitä keittiötä kohti. ”Don’t worry about him, he’ll come looking for you after talking to all his aunties and unckles”, nainen vakuutteli, eikä Eve vastustellut vaan lähti kuin lähtikin seuraamaan vanhempa naista keittiöön. Se oli aistivinaan jonkun tuijottavan ja sivulle vilkaistessa nähtiinkin Micahin tympiintynyt ilme ennen kuin blondi taas paneutui keskustelemaan jonkun perhetuttunsa kanssa. Tarkemmin ajateltuna olisi ehkä pitänyt miettiä kaksi kertaa ennen Beaun pyyntöön suostumista, koska ehkä veljesten vanhempien kotiin tuppaaminen oli vähän liioiteltua, kun otti huomioon miten huonoissa väleissä nuorimpaan Norwoodiin sillä hetkellä oltiin. Enää ei kuitenkaan voinut perua, koska tässä vaiheessa ulos ryntääminen olisi ollut vielä huonompi veto.

Keittiössäkin kävi pienimuotoinen hälinä, koska ihmiset olivat asettuneet myös sinne juttelemaan ja oikeastaan Eve oli aika kiitollinen saadessaan Elleniltä käteensä punaviinilasin, jonka taakse piiloutua. Se yritti pakottaa itsensä rentoutumaan ja unohtamaan typerän tarpeensa liimautua kiinni Beauhun kuin tuo olisi ollut sen viimeinen life line. Epävarmuus oli juurian myöten idioottimaista, Evehän tiesi olevansa hyvä ihmisten kanssa. Ei välttämättä juuri keskiluokkaisten, korkeasti koulutettujen newjerseyläisten kanssa, mutta ihmisten ylipäätään ja kai näissäkin jotain tuttua olisi, jos vain katsoisi vähän pinnan alle. Brunette yritti muistuttaa itselleen, ettei siinä huoneessa kukaan Beauta ja Micahia lukuunottamatta tiennyt, että se oli high school dropout suoraan queensilaisen moottoripyöräkerhon takahuoneesta ja tuskin edes Micah menisi möläyttämään tälle yleisölle mitään asiaan liittyvää. Tuskinpa tuo oli juuri veljeään avoimempi suhteistaan kerhoon, ainakin sekin oli jättänyt pyöränsä ja liivinsä kaupunkiin. Muutama huikka viiniä auttoikin jo laukaisemaan hartiakireyttä sen verran, että brunette löysi itsensä nojaamasta alaselkäänsä keittiön kaapistoihin yllättävän rentoutuneen oloisena ja pian kimppuun oli saatu joku Ellenin ystävätär, joka halusi kovasti kuulla, mikä oli bruneten suhde Norwoodeihin ja kumman veljeksen deittinä Eve oli saapunut paikalle.

Seuraksi ilmaantuneen naisen uteluihin ei ehditty vastata vielä oikein mitään, kun Beau jo purjehti jostain siihen rinnalle ja teki olemassaolonsa tiettäväksi puuttumalla puheeseen. Eve vilkaisi miestä tietämättä ihan olisiko pitänyt olla kiitollinen vai hämmentynyt sen yllättävästä paluusta, joka tuntui aika täydellisesti ajoitetulta ja antoi aiemman käytöksen kanssa ristiriitaisia viestejä siitä, halusiko toinen että se juttelisi muulle juhlaväelle itsenäisesti vai ei. Ehkä näistä asioista olisi pitänyt puhua autossa, kysyä ainakin mitä Beau halusi naisen vastaavan, jos joku kyselisi niiden suhteesta. ’We’re friends’ oli kai lähimpänä totuutta ja silti aika kaukana sekin, ja selitykseen tuntui sisältyvän piilotettu merkitys suhteen toisenlaisesta laadusta. Pakosti Eve mietti, oliko ystävyys näissä piireissä yhtä voimakas kiertoilmaus sille, ettei oltu oikein mitään kunnollista mutta viihdyttiin sängyssä, kuin se oli jossain muualla. Ainakin Ellenin ystävätär Michelle näytti heti olettavan, että vanhempien hääpäivää viettämään tuotiin vain deittejä, ei pelkkiä ystäviä. ”It’s fine, your mom gave me wine to soften the blow”, Beaulle vastattiin automaattisesti, vaikkei hetki sitten oltukaan oltu ihan fine sen yksinjäämisen kanssa. Kummasti punaviinilasin takaa oli helpompi hymyillä edes sillä tavalla hillitysti ja sitä kohotettiin näytille ennen kuin otettiin pieni kulaus. Eve ei aikonut hankkiutua humalaan, sellainen ei oikein ollut sen tyylistä muutenkaan ja edelliskerran jälkeen oltiin päätetty pitää juominen järjen rajoissa, mutta lasillinen tai pari tekisivät siitä vain parempaa seuraa, vähemmän jännittyneen.

Eve tyytyi seuraamaan sivusta, miten Beau ohjasi Michellen huomion hetkellisesti pois brunetesta kyselemällä tuon kuulumisia. Vanhempi nainen oli luonnollisesti mielissään päästessään huomion keskipisteeksi, mutta miehen ilmaantuminen keskusteluun taisi myös osaltaan vastata naisen uteluihin: taisi olla selvää, kenen kanssa Eve oli paikalle tullut ja naisella oli luultavasti epäilyksensä näiden suhteen laadustakin, vaikkei siinä missään erityisen läheisessä kanssakäymisessä oltukaan, ottihan Beau enemmän fyysistä kontaktia Michelleen kuin Eveen. Kaiken uuden ja vieraan keskellä Beaun pyyntö tuntui oudon tutulta, vaikka kerholla mies oli aina niin itsepäisesti kieltäytynyt pyytämästä mitään sellaista ja inttänyt että osasi itse kaataa juomansa. Tässä miljöössä sellaiset eleet laskettiin tietenkin kohteliaisuuksiksi, eikä nöyristelyksi ja palvelemiseksi, tai jotenkin niin Eve oletti Beaun asian järkeilevän. Sitä itseään ei haitannut, tietenkään, kun ei ollut koskaan ennenkään haitannut. ”Red?”, se kysyi vaikka oletti että miehelle oli kaiketi se ja sama. Tuon viinimausta ei pahemmin tiedetty, kerholla juotiin enimmäkseen olutta ja tiukkoja, mutta kieltämättä viini tuntui sopivan näihin juhliin paremmin. Saatuaan miehen vastauksen Eve ojensi tuolle oman lasinsa pidettäväksi – miksei juotavaksikin – siksi aikaa, kun siirtyi tuon ja Michellen välittömästä läheisyydestä tarjoilupöydän luo ja valitsi siellä yhden esillä olevista viineistä Beaulle kaadettavaksi. Ellen oli tehnyt hyvin selväksi, että vieraiden oli hyvä auttaa itseään tarjoilujen kanssa, olihan isäntäpariskunnalla kädet täynnä työtä seurustelussa.

”I was just asking Beau how you two know each other”, Michelle paljasti, kun Eve ilmaantui takaisin Beaun rinnalle ja ojensi tuolle tuoretta lasillista omaansa vastaan. ”There you go”, brunette hymisi miehelle ennen kuin kääntyi naisen puoleen ja hymyili leveästi niin kuin tällaisissa tilanteissa kaiketi tehtiin. ”I had a feeling you were talking about me behind my back”, todettiin huvittuneesti ja vilkaistiin Beauta odottavasti, koska oletettiin, että tuo haluaisi kunnian keksiä itse omat valheensa ellei sitten ollut jo ehtinyt sanoa jotain. Tuon perhehän tämä oli, tuon vanhempien ystävät ja tutut. Pahinta olisi jos mies oli jo ehtinyt säveltämään jonkun jutun ja Eve menisi levittelemään päinvastaista informaatiota.

Viinillä tosiaan oli ihmeellinen vaikutus jo ennen kuin alkoholi oikeasti ehti edes hiipiä vereen, eikä Eve voinut muuta kuin hymyillä miehen kommentille tietäväisesti. Oli tuon seurakin omalla tavallaan rentouttavaa, koska kaikesta huolimatta naisen oli aina vähän helpompi olla miehen kanssa kuin ilman tuota, ainakin jos oltiin valmiiksi samassa tilassa ja tuon läsnäolosta oltiin koko ajan tietoisia. Mistä sekin sitten johtui ja miten asiat muuttuisivat sitten kun ihan oikeasti asuttaisiin miehen kanssa saman katon alla, kuka tiesi. Tänään syy Beaun seuran kaipaamiseen tuntui ilmeisemmältä, oltiinhan niin selkeästi miehen alueella, tuon perheen ja tuttujen ympäröimänä ja Eve halusi antaa noille hyvän vaikutelman itsestään, oli se sitten kuinka tyhjänpäivästä tahansa. Todennäköisyydet taisivat puhua sen puolesta, ettei suurinta osaa näistä ihmisistä tavattaisi enää koskaan, mutta silti.

Yhteiset ystävät olivat tietenkin luonnollinen selitys, vaikka Eve aisti, että Michelle olisi mielellään kuullut vähän tarkemminkin kaksikon suhteen laadusta. Eve ei voinut tietää, oliko nainen Norwoodien läheinen ystävä, mutta jotenkin siitä tuntui, että tuolla oli ihan kohtalaisen hyvä käsitys siitä, että Beaun viimeaikaisen tyttöystävän nimi oli Nina eikä Eve. Oli ainakin ollut, ehkä tieto erosta ei ollut vielä tuon korviin kantautunut, ei Eve tiennyt mitä Beau oli kertonut asiasta edes vanhemmilleen vai oliko mitään. Michelle ei kuitenkaan päässyt luonnollista reittiä utelemaan aiheesta lisää, koska Beau piti keskustelua hallussaan parhaansa mukaan. ”Shame, I’d love to hear what you’ve got to say about me”, brunette heitti vinosti hymyillen hivuttautuessaan takaisin siihen kaapiston vierustalle, siinä oli niin paljon turvallisempaa olla kuin keskellä huonetta ja olihan Beaukin sitten vieressä, mitä ei pantu pahakseen vaikkei sen iholle tungettukaan. Kyynärvarret ehkä ohimennen hipaisivat toisiaan, mutta sitä tuskin saattoi kutsua lähentely-yritykseksi. Even heitto oli vain puoliksi vitsi: se olisi ihan totta mielellään kuullut, mitä Beau siitä ajatteli, koska ääneen tuo ei tuntunut sanovan oikein mitään, ei ainakaan sen kuullen ja tuskin kenenkään muunkaan. Ehkä oli kuitenkin parempi, jos Beau niissä juhlissa jatkaisi vaitonaisuuttaan.

”How is your brother doing? I haven’t had the chance to talk to him yet”, Michelle uteli varsin luontevasti, kun Beau otti veljensä esiin. Nainen näkyi haeskelevan nuorempaa Norwoodia ihmisten joukosta, mutta ei joko onnistunut tehtävässään tai Micah oli varattu. Nopealla vilkaisulla Evekään ei löytänyt tuttua, pitkänhuiskeaa blondia olohuoneen puolelta, mikä ei sitä varsinaisesti harmittanut. Even puolesta Micahiin liittyvä draama saisi jäädä siltä päivältä siihen ovella käytyyn sanailuun ja tympeisiin mulkaisuihin, joten se puri nytkin kieleensä, eikä ilmaissut kantaansa perheen nuoremmasta veljestä. Eihän siltä oltu edes mitään kysytty, eikä Michellen tosiaankan tarvinnut tietää että Evekin tunsi Micahin. Brunette arveli, ettei arvio Micahista naisia hakkaavana säälittävänä paskakasana olisi vienyt keskustelua ihan oikeaan suuntaan, joten oli parempi vain leikkiä ettei tuntenut koko ihmistä tai ainakaan omannut tuosta mitään mielipidettä. Lydia oli ehkä jossain määrin antanutkin miehelle anteeksi tuon käytöksen ja teon, mutta Eve ei pystynyt tekemään samaa, koska mistä se voisi tietää, ettei Micah löisi uudestaan jonkun yhtä typerän tekosyyn varjolla? Lydia oli liian hyvä sellaiselle, tajusi tyttö sitä itse tai ei. Eve yritti pitää ilmeensä peruslukemilla miettiessään näitä asioista, mutta saattoi olla että sen leukapielet jännittyivät aavistuksen ja kasvot valtasi hieman tyytymätön ilme, jota sitten peiteltiin ottamalla siemaus viiniä.

Mieheen luotiin huvittunut katse ja toista kulmakarvaa kohotettiin merkitsevästi. All sorts of good things, mitä se sitten ikinä tarkoittikaan. Sellainen tuo oli, sanoi asioita ja virnisteli, mutta jotenkin jätti aina arvailemaan. Suurin osa miehistä oli Even kokemuksen mukaan yksinkertaisia: niistä jotenkin aina tiesi mitä ne halusivat ja tarvitsivat ja ajattelivat. Beausta sen sijaan ei tiennyt koskaan mitään, kun tuolla oli jatkuvasti päällä joku good man act, vaikkei sen olisi tarvinnut edes esittää erottuakseen edukseen siitä joukosta, jossa normaalisti kulki. Siksi se varmaan niin kiinnostava olikin. Ja samalla pahimmillaan aika raivostuttavakin, tosin brunette tuntui turhautuvan enemmän omiin yli- ja alitulkintoihinsa kuin mieheen itseensä. Eve pudisteli lähes huomaamattomasti päätään mutistessaan vinon hymynsä läpi ”I bet” ennen kuin kiinnitti taas huomion siihen keskustelun kolmanteen osapuoleen, joka näytti olevan sanailusta vähintään yhtä kiinnostunut, vaikkei siihen verbaalisti puuttunutkaan.

Beaun selittäessä veljensä villistä ja vapaasta poikamieselämästä Eve vilkaisi tuota ohimennen vähän kysyvästi ja tajusi, ettei tuo tainnut tietää koko Lydiasta mitään. Ei sillä että sitä noiden ”suhdetta” olisi ulkopuolisille levitelty, mutta kai nykytilan saattoi jo monessakin mielessä sanoa poikkeavan Micahin vanhasta elämäntyylistä ja Beau oli kuitenkin toisen veli, joten olisi sen odottanut tietävän. Ei Evekään ihan tiennyt missä kaksikko meni (mahtoivatko ne tietää itsekään), mutta kyllä ne ainakin viettivät toistensa kanssa epäterveen paljon aikaa ja Lydia tuntui olevan aika ihastunut. Pakkohan sen oli olla, kun edes halusi olla Micahin kanssa tekemisissä sen jälkeen miten vitun vaikealta koko niiden homma oli alusta asti vaikuttanut ja miten mies oli sitä kohdellut. Eve oli varmasti monessakin mielessä puolueellinen eikä tiennyt asioista koko totuuksia, mutta siitä oli silti outoa, ettei Beau ilmeisesti tiennyt edes osittaisia. Oliko Micah väittänyt tuolle, ettei niillä Lydian kanssa ollut mitään, vai eikö Beau vain ollut huomannut ja toinen ei ollut kertonut? Toisaalta puheet ympäriinsä juoksemisesta jonain normina antoivat olettaa, ettei Michelle tiennyt nuoremman Norwoodin istuneen hiljattain vuosia linnassa, joten kaipa tässä muutenkin mentiin aika suurpiirteisellä otteella.

”It was nice meeting you”, Eve huikkasi Michellelle hitusen tekopirteät hyvästit, kun ne liukenivat naisen seurasta sillä varjolla, että olisi mentävä jututtamaan Beaun äitiä. Ellen oli vaikuttanut hurmaavalta naiselta, joten Evellä ei ollut mitään suunnitelmaa vastaan, olettaen että se nyt mikään oikea suunnitelma olikaan eikä pelkkä hätäisesti keksitty tekosyy. ”She was pretty intense, are all middle-aged middle class ladies like this?” brunette kysyi mieheltä puoliääneen, kun oltiin päästy pois kuuloetäisyydeltä. Olohuoneen puolelle astuessa Eve onnistui viimein harmikseen bongaamaan Micahin: tuo seisoi parhaillaan äitinsä kanssa huoneen toisella puolella ja näytti olevan uppoutunut keskusteluun. Ellen pyyhki vähän väliä nuoremman poikansa hiuksia, mistä Eve päätteli, että nainen yritti suostutella toista leikkaamaan tukkansa. Beaun pitkäksi venähtäneeseen kuontaloon verrattuna Micahin vain hiukkasen ulos kasvanut malli näytti aika viattomalta. Evestä näytti huolestuttavasti siltä, että oltiin liikkumassa ikkunan eteen parkkeerannutta kaksikkoa kohti, joten se tarttui Beauta ranteesta pyytäen miestä pysähtymään. ”Can we maybe wait a sec before going there? I bet there are ten other people that would love to talk to you”, brunette pyysi ja tiesi kuulostavansa hullulta, vähintään siltä että pelkäsi miehen äitiä tai jotain muuta yhtä omituista. Se koki velvollisuudekseen selittää, vaikkei olisi halunnut. ”I don’t think Micah is very happy to see me here and I don’t wanna cause any drama. To be honest we haven’t been coming along very well lately.” Niissä viimeisissä sanoissa oli tiettyä happamuutta, jota ei saatu taitettua piiloon vaikka yritettiin.

Eve nauroi ilahtuneesti miehen arviolle niistä keski-ikäisistä naisista. ”Good to know, I’ll try to be prepared for the next one”, se lupasi. Olihan Eve itsekin sanavalmis, joten ei niiden uteluidenkaan olisi pitänyt panna sille luuta kurkkuun. Se vieras ympäristö ja vieraat ihmiset kai vähän veivät naisesta terää, mutta olo oli sen viininsiemailun ohessa jo alkanut vähän rentoutua ja Beaun läsnäolo helpotti kummasti lisää, kun tiedettiin että tuo paikkaisi jos itse mentäisiin sanomaan jotain sopimatonta. Hartiakireys iski takaisin siinä vaiheessa, kun oltiin ajautumassa Ellenin lisäksi Micahin seuraan ja Eve vain yksinkertaisesti tiesi, ettei se ollut hyvä idea. ”No, no, she seemed lovely”, brunette kiirehti vakuuttelemaan, kun Beau jo epäili äitinsä sanoneen jotain omituista tai epäsopivaa. Miehelle suotiin vakuuttava hymy samalla kun irrotettiin ote tuon ranteesta ja tuon äitiä vilkaistiin uudemman kerran. Sillä ei ihan oikeasti ollut mitään pahaa sanottavaa Ellenistä saamansa ensivaikutelman perusteella, mutta tuon pojasta sitten taas… Beau vaikutti yllättyneeltä, kun Eve myönsi ongelman liittyvän Micahiin. Tavallaan se kaikki oli naiselle itselleenkin ollut yllätys, sehän oli tuntenut Micahin pidempään ja paremmin kuin Beaun. Pitänyt tuota aina ihan hyvänä tyyppinä, vaikkei mikään pehmoilija ollutkaan eikä tekemisissä oltu mitenkään paljon oltu.

”I don’t know if this is the right time and place”, Eve sanoi kuulostaen kiusaantuneelta siitä, että oli edes ottanut asian puheeksi. Oikeasti oltiin yhä kasvavissa määrin kiusaantuneita ettei oltu ajateltu asiaa aiemmin ja jääty Elijahin luo. Aika tai paikka ei todellakaan tuntunut oikealta sille keskustelulle, mutta ei nainen kai voinut oikein kieltäytyä vastaamastakaan. Ympärillä ihmiset juttelivat iloisesti, nauroivat toistensa kaskuille ja tuntuivat paikoin ajautuvan kiivaisiinkin keskusteluihin, oletettavasti jostain päivänpoliittisista asioista tai vastaavista, mutta Eve ja Beau olivat juuttuneet vähän oudosti paikalleen. Siltä se ainakin itsestä tuntui, ulkopuolisen silmin ne varmaan näyttivät käyvän jotain ihan tavallista keskustelua, joskin molempian kasvoilla häilyvät tunteet puhuivat jostain muusta kuin kevyestä jutustelusta. Brunette puraisi huultaan ja pudisteli päätään tarkoituksenaan pyyhkiä koko asia maton alle. ”All kinds of shit happened when you were in Europe”, nainen vastasi ja ääneen hiipi jotain, minkä ei ollut oikeasti tarkoitus kuulostaa syyttävältä, mutta saattoi se siltäkin vaikuttaa. Olihan se kieltämättä vähän epäreilua, että sillä aikaa kun mies oli toteuttanut unelmiaan kiertelemällä toista maanosaa, Eve oli ollut loukussa siellä puhumassa järkeä ystävälleen, joka oli saanut tuon veljeltä turpaan. Tuntui että Beaun olisi pitänyt tietää ja olla siellä ja ehkä mitään ei olisi edes tapahtunut.

Eve otti huikan viinistään ja yritti miettiä tapaa, jolla voisi ilmaista asiansa sanomatta liikaa. Micahille oltiin vihaisia siitä mitä tuo oli tehnyt Lydialle ja miten tuo oli puhunut Evelle itselleen kun se oli pitänyt ystävänsä puolia, mutta tunkeminen veljesten väliin ei myöskään tuntunut hyvältä idealta. ”Honestly most of it is not even my story to tell, you should ask him”, todettiin vilkaisten taas ohimennen keskustelunaiheen suuntaan. Tuo oli vielä syventynyt keskusteluun äitinsä kanssa, mutta näytti vilkuilevan heidän suuntaansa kuin olisi ollut tietoinen siitä, että joku tarkkaili.

Eve soi miehelle vielä toisen vakuuttelevan hymyn ja nyökkäyksen, kun tuo arveli että oli sentään hyvä, ettei äiti ollut möläytellyt mitään. Siihen itse asiaan siirtymisestä se ei sitten ollutkaan ihan niin innoissaan, mutta jutun salaaminenkin tuntui väärältä ja typerältä, kun suu oli kerran avattu, eikä Micahia kai voitu perustelemattakaan vältellä. Yksi asia, jonka Eve oli vuosien aikana oppinut, oli se ettei muiden asioihin oikeasti kannattanut sotkeutua, eikä kerholaisten tekemisistä kannella eteenpäin edes muille kerholaisille, ellei tilanne sitten ollut sellainen, että arvovaltaisempi jäsen sattui kyselemään jonkun prospectin tai muun pikkutekijän puuhista. Beau ei kuitenkaan ollut kuka tahansa kerholainen, eikä tämä loppupeleissä ollut kerhon asia. Lydia oli Even ystävä, hyvä sellainen vieläpä ja vaikka Eve ei oikeasti uskonutkaan, että Beau voisi tai haluaisi tehdä asialle mitään, kai tuon olisi ihan hyvä tietää miten tämän veli kohteli tyttöjään. Ehkei se edes ollut ensimmäinen kerta, mistä Eve tiesi. Oli oikestaan vähän pelottavaa ajatella, miten Beau asiaan suhtautuisi ja miten se vaikuttaisi siihen, miten Eve tuon näki. Entä jos mies oikeasti tiesikin, eikä vain pitänyt juttua oikein minään? Tuo oli kyllä puolustanut brunettea itseään, mutta saattoi kai se olla vain yksilökohtainen juttu?

Omista epävarmuuksistaan huolimatta Eve ei sitten vastustellut, kun Beau veti sen syrjemmälle ja miehen suoran kysymyksen edessä ei edes pahemmin rimpuiltu. Hetken brunette kyllä katsoi miestä silmiin ennen kuin pudisti päätään. ”No”, se sanoi ja rypisti pienesti kulmiaan, ”not to me.” Katse kävi taas Ellenin ja Micahin suunnalla, mutta palautui sitten takaisin Beauhun. ”I mean he said some pretty nasty things but it was after I’d slapped him so you could argue that I deserved that part”, brunette naurahti ilottomasti ja puisteli päätään. Ei se oikeasti ajatellut ansainneensa tulla haukutuksi, kun Micah oli kyllä sen sijaan ansainnut sen tällin ihan sataprosenttisesti. Olisi ansainnut paljon muutakin, esimerkiksi sen, että Lydia olisi sulkenut sen lopullisesti elämästään ja käskenyt painua helvettiin, mutta Eve ei voinut määräillä ystäväänsä tällaisissa asioissa. Ja koska kerhossa nämä asiat hoidettiin tietyllä tavalla, oli kai ihme ettei Micah ollut läimäissyt sitäkin. ”He’s been kinda seeing my friend Lydia. Seeing, fucking, I don’t even know what the deal was there before”, nainen aloitti ja harkitsi hetken miten se asia pitäisi ilmaista ettei asettaisi sanoja Beaun suuhun, ei tekisi liian selväksi että toivoi sen tuomitsevan veljensä tai mitä ikinä. ”It’s been pretty messy from the start but one time they fought and he hit her. Pretty hard I guess because she didn’t look all that great afterwards. So I yelled at him and slapped him and he may have called me names, I don’t know. I just don’t want to spend time with him and he apparently thinks that I crossed a line there, you know, him being who he is and me being what I am.” Lopussa sanat hiipuivat vähän ikään kuin yrityksenä olla puhumatta siinä ympäristössä ja niiden ihmisten keskellä kerhosta, sen arvojärjestyksistä ja muusta. Ei nainen muutenkaan ollut huutanut, äänenvoimakkuus oltiin pidetty koko ajan maltillisena, koska ei haluttu vetää huomiota itseensä. Ei draamaa, sitähän tässä yritettiin välttää pysymällä erossa koko Micahista. ”I know he’s your brother but she’s my friend, I had to stand up for her. And it's not like I knew I'd be spending time with your family any time soon, I kinda thought I'd never see you again. ”