|
|
May 12, 2014 16:37:32 GMT 2
Post by Deleted on May 12, 2014 16:37:32 GMT 2
Torstai 5. kesäkuuta 2014, iltapäivä Joeyn ja Neelan asunto Staten Islandilla Joey & NeelaMukana myös lapset Lea, Kim ja Reena Viime kuukaudet Neela oli tuntenut itsensä vähintäänkin ilmapalloksi. Muuten niin pienikokoisen naisen vatsa oli raskausaikana kasvanut hänen mielestään turhankin isoksi ja peilikuva oli ärsyttänyt raskauden loppua asti koko ajan enemmän – Neela oli kuullut, miten monet naiset hehkuttivat raskauden aikaa, mutta rehellisesti sanottuna, Neela oli inhonnut sitä. Tottakai hän rakasti tulevaa lastaan ja oli koko ajan odottanut lapsen syntymää, mutta ei hän raskausajasta juurikaan nauttinut. Tosin yhtenä syynä hän piti aiempaa raskauttaan – se oli mennyt kesken noin puolessa välissä, joten tottakai Neela oli koko ajan ollut hieman varpaillaan tämänkin raskauden aikana. Neelan stressiä ei kamalasti auttanut Joeyn muuttopuheet joitakin kuukausia sitten. Phoenix kuulema oli alkanut tuntua koko ajan ahdistavammalta ja kyllä Neela sen ymmärsi, hän tiesi tasan tarkkaan Joeyn menneisyyden. Ei Neelakaan juurikaan Phoenixista välittänyt ja lopulta he olivat alkaneet miettiä muuttoa muualle. Kaupunkeja oli mietitty pitkään ja hartaasti, mutta lopulta he olivat päätyneet New Yorkiin. Sopiva talo oli löytynyt Staten Islandilta ja muuttamaan oli ruettu vain pari kuukautta ennen vauvan laskettua aikaa. Kaikki se muuttostressi oli tehdä Neelan hulluksi, vaikkakin kun se kaikki lopulta oli ollut ohi, oli hän ollut tyytyväinen heidän päätökseensä. Uusi koti oli mitä hienoin ja ennen kaikkea, se oli heidän kotinsa. Enää Neelan ei tarvinnut ajatella, että hän asui Joeyn ja tämän ex-vaimon kotona – nyt heillä oli yhteinen koti. Kun muuttoasiat oli saatu hoidettua, oli sitten ruettu odottelemaan lapsen syntymää. Neelasta oli alkanut jossain vaiheessa tuntua, ettei lapsi syntyisi koskaan, mutta touko-kesäkuun vaiheessa hän alkoi valitella tavallista enemmän supistuksista, jotka tuntuivat päivä päivältä kipeämmiltä. Kesäkuun ensimmäisinä päivinä he eivät sitten enää jääneet odottamaan kotiin vaan he olivat lähteneet sairaalalle ja sille reissulle he sitte olivat jääneet. Varhain maanantaiaamuna Neelan ja Joeyn tytär oli sitten syntynyt, eikä heidän onnellaan ollut rajoja. Koska kyseessä oli Neelan ensimmäinen lapsi, oli hänen pitänyt jäädä sairaalaan vielä pariksi päiväksi ja Neelan mielestä se oli vain hyvä ja asia – vaikka Joeylla olikin jo lapsia, Neela ei ollut juurikaan ollut tekemisissä pienten vauvojen kanssa, joten hänestä oli tuntunut vain ja ainoastaan hyvältä olla sairaalalla. Hän sai tarvittavaa apua ja neuvoja, eikä hän jäänyt yksin uuden tulokkaan kanssa. Niiden parin päivän aikana he olivat Joeyn kanssa kerenneet myös väitellä lapsen nimestä. Olivathan he nimestä puhuneet jo paljon ennen lapsen syntymääkin, mutta lopulta he olivat tulleet siihen tulokseen, että nimi päätettäisiin vasta lapsen syntymän jälkeen. Nimiasia oli aiheuttanut jatkuvaa eripuraa, sillä Joey halusi amerikkalaisemman nimen ja Neela kaipaili jotain intialaisuutta tyttären nimeen. Kauaa heidän ei kuitenkaan tarvinnut vääntää kättä, sillä lopulta nimi oli keksitty – tyttö saisi nimekseen Reena. Loppujen lopuksi torstai-iltapäivänä he sitten pääsivät viimein lähtemään sairaalasta pois ja Joey oli tullut hakemaan heidät. ”Vähän mua kyllä jännittää, että miten me pärjätään kotona..” Neela myönsikin sitten autossa, heidän ajellessaan kohti Staten Islandia. Kaikkein eniten Neelaa jännitti Joeyn lasten reaktio – olivathan Lea ja Kim käyneet katsomassa heitä sairaalallakin, mutta Neela tiesi varsin hyvin, että varsinkaan Lea ei voinut sietää häntä. No, se oli ehkä kärjistetystyi sanottu, mutta siltä Neelasta tuntui. He tuntuivat ottavan Lean kanssa jatkuvasti yhteen kaikesta, eikä Reenan syntymä taatusti auttaisi asiaa lainkaan. ”No, ehkä kaikki menee hyvin.” Neela sanoi auton kaartaessa viimein heidän kotinsa pihaan. Kun Joey oli parkkeerannut auton, Neela nousi paikaltaan ja meni samantien hakemaan Reenan kantokopan takapenkiltä. ”Noniin kulta, me ollaan ihan kohta kotona..” Neela höpisi hiljaa tyttärelleen, joka kuitenkin nukkui kaikessa rauhassa. Neela vilkaisi vielä nopeasti Joeya hymyillen, kunnes lähti sitten kävelemään edeltä etuovelle. Hän ei voinut kuin toivoa, että lapset olisivat hyvällä tuulella, sillä useamman sairaalassa vietetyn päivän jälkeen hän ei jaksaisi mitään suurta perheriitaa. |
|
|
|
May 26, 2014 19:44:19 GMT 2
Post by Deleted on May 26, 2014 19:44:19 GMT 2
Joey oli tullut kolmatta kertaa isäksi - tai no, oikeastaan neljättä kertaa, mutta tämä oli kolmas synnytys missä hän oli ollut läsnä - ja tunsi edelleen yhtä voimakasta iloa lapsensa nähdessään kuin aiemmillakin kerroilla. Lapsi oli ensimmäinen Neelan kanssa ja se sai tilanteesta aikaan vielä erityisemmän, nyt heillä kahdella oli jotakin loppuiäksi yhteensitovaa, yhteinen tytär.
Jotain oli kuitenkin vauvan syntymän lisäksi muuttunut. Phoenix oli jäänyt taakse jonkin aikaa sitten, kun Joey oli jälleen alkanut ahdistua Lindsayn kuolemaan johtaneiden tapahtumien tutkinnasta. Hänen vaimonsa taposta oli pidätetty eräs mies, mutta tämä olikin yllättäen muuttanut mieltään tunnustuksen suhteen ja alkanut selittää ettei ollut syyllinen... Joeysta oli alkanut tuntua siltä, että maa poltteli jalkojen alla turhan ikävästi, joten hän oli ehdottanut lapsilleen ja Neelalle muuttoa muualle. Pohdiskelujen jälkeen uudeksi kotikaupungiksi oli valikoitunut New York. Muitakin vaihtoehtoja oli toki ollut, mutta päätökseen oli vaikuttanut muun muassa se, että muuttoa aluksi vahvasti vastustanut Leandra oli lopulta esittänyt toiveen New Yorkista, jonka läheltä löytyisi tulevaisuudessa hänelle mieluisia opiskelupaikkoja. Isä tietysti oli halunnut parasta tyttärelleen ja kun muillekin New York oli ollut mieluinen, suunta oli siis sinne.
Reenaksi "pienten" neuvotteluiden jälkeen nimetty uusi tulokas oli siis syntynyt New Yorkissa. Muutto oli tapahtunut pari kuukautta ennen laskettua aikaa ja Joey oli ollut huolissaan Neelan jaksamisesta muutossa, mutta kaikki oli lopulta sujunut ihan mallikkaasti ja raskauden viimeinen kolmannes oli myös ollut juuri sellainen kuin pitääkin.
Tänään Joey oli ollut hakemassa vastasyntynyttä tytärtään ja Neelaa kotiin sairaalalta. Lea ja Kim olivat jääneet kotiin järjestelemään pikku juhlaa tytön kunniaksi, Lea tosin enemmän kuin vastahakoisesti. Vanhimmalle tyttärelle oli ollut äärimmäisen vaikeaa kohdata ensinnäkin se tosiasia että isällä oli uusi, hyvin nuori kumppani, saatika sitten se että uusi pikkusisarus oli tullut maailmaan ja oli kaikenlisäksi tyttö. Tähän asti Lea oli ollut Joeyn ainoa prinsessa ja asema oli nyt enemmän kuin uhattuna.
"Ihan hyvin me varmasti pärjätään! Kyllä mä olen vaihtanut vaippoja ja syöttänyt puuroja, vaikka siitä aikaa jo vähän onkin... Eiköhän ne silti ole semmoisia asioita jotka muistaa kuin pyörällä ajon..." Joey virnisti ajaessaan kohti heidän Staten Islandilla sijaitsevaa kotiaan. Kyllä hän nyt yhdestä vauvasta Neelan kanssa selviytyisi kuin leikkiä vain! Ainoastaan tulevat unettomat yöt hieman kummittelivat miehen mielessä... Kim oli ollut erittäin kiltti ja hyvin nukkuva lapsi, mutta Lea oli huutanut yöt läpeensä... Saattoi tietysti olla, että Reena oli perinyt sittenkin pitkään ja helposti nukkuvan geenit, mutta Joey saman sukupuolen vuoksi helposti vertasi häntä Lean vauva-aikaiseen käytökseen.
Kun auto pysähtyi talon eteen, Joey kävi juhlallisesti avaamassa Neelalle oven ja sen jälkeen kahmaisi Reenan kantokopan itselleen.
"Lea ja Kim ovat toivottavasti saaneet kaiken valmiiksi..." Joey hymyili kävellessään Neelan rinnalla ulko-ovea kohti. Olisi parasta, ettei Lea olisi keksinyt mitään jekkuja...
"Kotona ollaan!" Joey huudahti oven avattuaan ja vilkuili ympärilleen ripaus levottomuutta katseessaan, hän ei voinut sataprosenttisesti luottaa siihen että kaikki oli niin kuin pitikin. Mitään erityistä ei kuitenkaan onneksi näkynyt missään ja Joey rentoutui. Keittiöstä kantautui herkullinen tuoksu ja asunto kiilsi puhtauttaan. Vauva varmasti saisi sotkua aikaan alta aikayksikön, mutta hetken he sentään saisivat nauttia putipuhtaasta asunnosta.
Kotvan kuluttua he söivät jo maittavaa ruokaa pöydän ääressä, Joey, Kim ja Neela, Reenan odotellessa vieressä liikuteltavassa sängyssään. Tyttö oli jo ehditty syöttää ennen sairaalalta lähtöä.
"Missä se Lea viipyy? Kim, käytkö pyytämässä siskoasi vielä kerran, sen jälkeen saa olla syömättä!" Joey puhisi ahtaessaan ruokaa suuhunsa. Kim ei kuitenkaan ehtinyt kuin puoliksi nousta, kun korot kopisivat lattiaan ja Leandra pelmahti paikalle Neelan mekossa sekä kengissä. Joey ei tavallisesti edes tunnistanut kaikkia naisten vaatteita, mutta tuon yhteensopivan kokonaisuuden hän kyllä muisti, sillä oli juuri ennen Neelan raskautta maksanut itsensä kipeäksi kyseisistä merkkituotteista.
"LEA! Miksi sulla on Neelan vaatteet?! Et varmasti ole kysynyt lupaa, sitäpaitsi ihan tavalliset kotivaatteet kelpaavat, nyt juhlitaan vauvaa, ei sinua", Joey ärähti ja vilkaisi Neelaa huolestuneena, oliko tämä jo suuttunut vaatteiden lainaamisesta?
|
|
|
|
Jun 14, 2014 0:34:12 GMT 2
Post by Deleted on Jun 14, 2014 0:34:12 GMT 2
Neela ei voinut kuin toivoa, että Lea osaisi käyttäytyä. Hän oli vielä väsynyt synnytyksen jäljiltä, eikä jaksaisi olla vääntämässä kättä tytärpuolensa kanssa. Hyvin usein heidän keskustelunsa Lean kanssa menivät riitelyn puolelle, mutta jos Lea vaikka hieman heltyisi uuden pikkusiskonsa seurassa.. Se oli ilmeisesti aivan turha toive, sillä sisälle tultuaan Neela sai huomata, että vain Kim tuli heitä vastaan, Leaa ei näkynyt missään. No, talo näytti ainakin ihan siistiltä, joten Neela ei jaksanut rueta valittamaan mistään muusta. Reenan he siirsivät kantokopasta tytön siirreltävään sänkyyn ja koko perhe siirtyi ruokailutilaan, tarkoituksenaan syödä - niin siis koko perhe miinus Lea. Tyttöä ei näkynyt, eikä kuulunut. Joey kysyisin Kimiltä, missä pojan sisko oli, mutta kauaa ei tarvinnut arvuutella vastausta, sillä Lea tupsahti huoneeseen varsin näyttävästi. Sen verran näyttävästi, että Neelakin tajusi, kenen vaatteet tyttö oli vetäissyt päälleen. Neela ei kerennyt sanoa mitään, sillä Joey oli ärähtänyt samantien asiasta Lealle. Taisi mies vielä vilkaista Neelaakin - kenties peläten, että kohta ensimmäinen riita olisi pystyssä.
Normaalisti Neela todennäköisesti olisikin räjähtänyt, eikä hän olisi välittänyt siitä, että riitelykaverina oli vasta teini-ikäinen tyttö. Nyt hän kuitenkin vain katsoi Leaa ja yritti olla niin rauhallinen kuin vain suinkin oli mahdollista. "Olisit sä kyllä voinut kysyä mun lupasi ensin. En mäkään mene koskemaan sun tavaroihisi ilman sun lupaa." Neela kuitenkin totesi jopa yllättävän asiallisesti, vaikka mielessä kyllä pyöei vaikka mitkä ärräpäät. Lea istahti pöydän ääreen ja ruokailu saattoi jatkua, tai lähinnä vasta kunnolla alkaa. Neelasta tuntui, että lapsille olisi ehkä pitänyt sanoa jotain koko tilanteesta, mutta ei hän osannut - hän ei osannut, eikä edes halunnut leikkiä mitään äitipuolta noille kahdelle. "Tosi siistinä te olette kyllä osanneet tämän talon pitää. Ja tää ruokakin on todella hyvää." Neela kuitenkin päätti yrittää. Lea kuitenkin vain tuhahti ja pyöräytteli silmiään, joten Neelan katse kääntyi väkisinkin tytön suuntaan. Eikö tuo kauhukakara koskaan osannut olla kunnolla? "Olisitko sä halunnut sanoa jotain, Lea?" Neela jatkoi, eikä voinut sille mitään, että hän kuuli itsekkin jo pientä vittuilua äänensävyssään. Se vain tuli niin kovin vaistomaisesti, kuten aina, jos Neela joutui olemaan jonkun epämiellyttävän ihmisen seurassa...
"Enhän minä tietenkään." Lea vain hymyili muka nätisti. Tytön seuraava ele oli kuitenkin saada Neelan räjähtämään - tyttö oli ruennut juomaan limpparilasistaan ja taatusti ihan tahallaan tyttö läikäytti juomaansa niin, että sitä kaatui hieman hänen päällään olevan mekon päälle. "Oho." Lea pääsi suustaan taatusti niin dramaattisesti kuin ikinä osasi - kuka tahansa olisi tajunnut, ettei äskeinen ollut vahinko. "Mä käyn vaihtamassa tämän mekon." Lea jatkoi ja pois lähtiessään tyttö tyrkkäsi myös Reenan sänkyä. Ei kai toinen sitä tönäisyä kovaksi tarkoittanut, mutta Reena oli kuitenkin herännyt ja älähtikin pienesti. Neela joutui oikeasti puremaan hammasta yhteen, ettei menettäisi hermojaan. Hän nousi itsekkin pöydän äärestä ja meni nostamaan Reenan syliinsä - ei tyttö enää edes itkenyt, mutta jotenkin vaistomaisesti Neela reagoi tytön pienimpiinkin äännähdyksiin. Kai se sitten oli sitä kuuluisaa äidinvaistoa. "Noniin, ei oo mitään hätää, jatka vaan nukkumista.." Neela puheli tyttärelleen, huomaten sitten sivusilmällään Lean palaavan takaisin heidän seuraansa - jälleen Neelan vaatteet päällään! "Eikö sulla ihan oikeasti ole omia vaatteita?" Neelan suusta karkasi ennenkuin hän kerkesi edes harkita sanokaan sen pidempään. Vaan Leallapa oli vastaus valmiina. "Mitä väliä, sä oot kuitenkin lihonnut ton pennun takia sen verran, ettei nää enää mahdu sulle." Neela jäi lähes suu auki tuijottamaan Joeyn tytärtä - mikä tuota ihmistä oikeasti vaivasi!
|
|
