|
May 19, 2014 17:47:38 GMT 2
Post by Deleted on May 19, 2014 17:47:38 GMT 2
03.05.2014 | Lauantai 10.00 am | Leon koti 324 80th Street, Brooklyn Sam & Leo+ElaineSamin vaatteetSam oli lähtenyt hetki sitten ilmoittanut hyvälle ystävälleen tulevansa käymään. Kotoa nainen oli ottanut mukaan allergialääkepaketin Leoa varten kun Sam oli päättänyt ottaa Nadjan toisella nimellä Nanan mukaan. Elaine olisi iloinen Nanan tulosta, mutta Leo varmaankaan ei niin iloinen, olihan toinen allerginen koirille. Onneksi kuitenkin Nana osasi olla yhdessä paikassa hyvinkin yksin, vaikkakin joutuisi olemaan yksin. Sam oli myös kotoaan ottanut mukaan Elainelle tikkarin jonka oli ostanut paripäivää sitten itselleen, eikä Sam sitä sitten ollut jaksanutkaan syödä. Nainen ei voinut mitään sille, että hänen oli joka kerta annettava pikku tytölle jotain. Samin olisi parempi olla miettimättä kuinka hän joskus tulisi lihottamaan omat lapsensa karkilla ja noutoruualla.
Sam oli ehtinyt kävellä jo puolen matkaa, kunnes tajusi jättäneen kännykkänsä kotiin. Sam ei voinut pitkälle huokaukselleen mitään, kunnes kääntyi hakemaan puhelinta kotoaan. Onneksi tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun se kotiin oli jäänyt joten Sam pystyi jo mielessään käymään kaikki paikat missä puhelin voisi olla. Sänky, vaatehuone, eteisen pöytä, vessa, olohuoneen pöytä tai kirjahylly, keittiön pöytä tai sitten viimeinen paikka eli parveke. Sam oli päässyt asuuntoonsa ja kännykkäkin löytyi eteisen pöydältä. "Matka jatkukoon paremmalla onnella nyt." Sam huokaisi Nadjalle kun sai otettua paremman otteen Nadjan hihnasta. Matkan varrella Samin oli pakko hakea muutama kuppikakkuja kahvittelua varten, kuka ei rakastaisi kuppikakkuja? Sam ainakin rakasti.
Kop kop kop.. Sam koputti Leon ovea ja heilutti ovesilmän edessä pahvilaatikkoa missä cupcaket olivat. Sam ei ollut pitkään aikaan nähnyt Leo ja tämä kahvittelu tuli kyllä oikeaan aikaan. Sam todella tarvitsi pitkästä aikaa hyvän ystävän seuraa. Ja olihan Elainenkin seura kivaa, - paitsi silloin kun pikkuinen oli liian väsynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin kiukutteluun. Leo oli päässyt avaamaan oven ja Sam ei voinut olla hymyilemättä liiankin innokkaasti. "Moooi! Mä toin kuppikakkuja, niitä sun lemppareita on pari ja sitten pari jotain tuon lähi kahvilan uutta." Sam selitti heti ja yritti pitää Nadjan mahdollisimman rauhallisena. Vaikkakin Nadja oli nopeasti liikkunut nuuskimaan Leon vaatteita ja käsiä. "Ainiin ja toin mä sulle allergialääkkeitä." Sam sanoi ja hymyili toiselle samalla, kun nainen liikkui eteenpäin asuntoon. Samin katse kiersi heti kämpän läpi, mitään uutta ei ollut ilmestynyt, joka oli varmaankin vain hyvä asia. "Ja voihan Nadjan laittaa ulos, - koska jollain on pari hehtaaria nurmikkoa takapihalla." Sam ilmoitti huvittuneeseen sävyyn. Ei Sam muuten olisi sanonut niin, mutta Sam tietää ettei Leo siitä suuttuisi.
"Mutta mites täällä on mennyt?" Sam kysyi vaikka joutui heti perään käskyttämään Nadjan istumaan, jotta saisi itse nahkatakkinsa ja tennarinsa pois päältä.
|
|
|
May 24, 2014 22:23:44 GMT 2
Post by Deleted on May 24, 2014 22:23:44 GMT 2
Lauantai oli käynnistynyt varsin perinteisellä tavalla prinsessan ja juontajan 'linnakkeessa'. Tapansa mukaisesti Leo oli joutunut heräämään seitsemän aikaan aamusta tekemään Ellielle aamiaista, mikä oli se kaikista perinteisin; murot, tutut ja turvalliset murot. Yksi niistä asioista, joita prinsessa oikeasti suostui pistämään suuhunsa ilman minkäänlaista nenän nyrpistystä tai pöydästä poistumista. Vielä kun hän onnistui lahjomaan tyttärensä mansikkamaidolla niin aamiainen sujui mutkattomasti. Herra itse tyytyi pariin palaan paahtoleipää ja kupilliseen kahvia.
Rauhallisen aamiaisen ja suihkuhetken päätyttyä parivaljakko siirtyi olohuoneen puolelle, kukin omien puuhiensa pariin; Elaine kävi läpi televisiokanavia kunnes löysi tälle aamulle sopivan, kun taas Leo valtasi sohvan ja suunnitteli loikoilevansa siinä hyvän tovin. Särkylääkemäärä oli pienentynyt ja pelkällä kantositeellä pärjäsi enemmä kuin hyvin. Kipsi olikin alkanut tuntua ahdistavalta ja iho oli yhdessä vaiheessa kutissut niin samperisti, että hän oli joutunut työntämään kudontapuikon sen sisään saadakseen raavittua kutisevaa kohtaa. Kipsinpoistossa olikin hoitajalla ollut hauskaa kun pari kappaletta puikkoja tipahti kilisten lattialle ja hän oli leikkinyt, ettei tietänyt asiasta mitään – mitäänhän ei myönnetä.
Elainen löytämältä kanavalta – joka sattui olemaan korealainen musiikkikanava jonka ilmeisesti Stella oli ostanut lisäksi muuta valikoimaa – sattui juuri sopivasti tulemaan SNSD:n I Got A Boy musiikkivideo. He molemmat olivat kyseisen artistin faneja enemmän tai vähemmän. Elaine lähinnä siksi, että jäseniä oli monta ja näiden musiikkivideolook oli hieno. Hän puolestaan siksi, että... niin naiset olivat kauniita. Sen hän voi myöntää. Mutta hän piti myös näiden musiikista. Prinsessa aloitti heti kappaleen mukana tanssimisen ja laulamisen. Leo puolestaan katsoi tytärtään suu hivenen raolla, sillä hänelle oli pienoinen yllätys että tämä osasi niinkin paljon sanoituksia saati sitten vielä tanssiliikkeitä. Voi tosin olla että Noidan vahtiessa tytärtä oli tämä lyönyt kyseisen kanavan päälle ja antanut sen olla taustalla ties kuinka kauan. Puhelin ilmoitti saapuneesta viestistä ja sitä tavoiteltiin sohvapöydältä. Hän kuitenkin viisaana ihmisenä oli jättänyt sen täysin väärälle puolelle pöytää, joten ei auttanut muu kuin nousta ylös sohvalta jotta hän saisi tietää häiriköijänsä. Häirikkö paljastui kuitenkin Samiksi, joka oli tulossa käymään. Mikä kävi oikein hyvin Leolle – hän olikin jo alkanut kaivata muuta kuin Barbie – ja mielikuvitusleikkejä. Tälle vastattiin, että asia oli ok.
Pian ulko-ovelta kuuluikin tuttu koputus – oli mukavaa, että joku osasi koputtaa, sillä hän oli viimeaikoina alkanut suunnittelemaan ovikellon poistoa, koska se tuntui soivan jatkuvasti. ”Heipä hei”, toiselle vastattiin kun oltiin saatu avattua ovi ja loihdittiin hymy huulille. Samin näkeminen sai hänen mielialamittarinsa kohoamaan selkeisiin plussalukemiin. ”Ei sun olis tarvinnu..” vinosilmä mumisi naiselle, joka ilmoitti juuri ostaneensa kuppikakkuja tuliaisiksi ja vielä allergialääkettä pientä karvaturria vastaan. ”Ihan miten haluat. Koska meillä tota nurmikenttää tosiaankin on hehtaarien verran.” Samille naurahdettiin vastaukseksi. Kyllä, heillä todentotta oli nurmikenttää ehkä enemmän kuin tarpeeksi mutta tontti nyt vain sattui olemaan sen kokoinen. Ainakin Elliellä oli tilaa kirmata ympäriinsä.
”Ihan hyvin. Taidan vihdoinkin päästä tästä särkylääkekehästä.” kantositeessä lepäävää kättä naputettiin etusormella pariin otteeseen. ”Jalkapallon pelaaminen ei kannata.” Niin. Hänhän ei ollut kertonut kenellekään mitä oikeasti oli tapahtunut. Ja se asia olikin hyvä pitää täysin omana tietona. ”Haluatko jotain juotavaa? Kahvia, teetä? Meillä on myös mansikkamaitoa”, päätä pudistettiin huvittuneesti viimeisimmälle sanalle. Mansikkamaito oli tullut pysyvästi hänen elämäänsä, kiitos sitä juovan Elainen.
|
|
|
Jun 25, 2014 17:48:00 GMT 2
Post by Deleted on Jun 25, 2014 17:48:00 GMT 2
"Shyyy, kuinka monta kertaa sä olet joutunut tuomaan mulle viikonloppuisen appelsiini mehua ja särkylääkettä apteekista?" Sam sanoi ja katsoi toista huvittuneena. Niimpä ne ihanaakin ihanammat krapula aamut jolloin ollaan soitettu Leolle maansa myytynä että toisitko särkylääkettä ja appelsiinimehua. "Joo mä vien Nadjan sitten kun olen saanut nämä kamat pois käsistäni." Sam ilmoitti jonka jälkeen käskytti Nadjan istumaan ja pääsi laskemaan tavarat Leon eteisessä olevan lipaston päälle. Kengät heivattiin hieman liiankin tuttuun tapaan muiden hienosti järjestettyjen kenkien sekaan. Nahkatakki kylläkin laitettiin kiltisti roikkumaan naulakkoon.
Sam katsoi toisen kantositeessä olevaa kättä, kunnes nostettiin katse Leoon hymyillen toispuolesesti. "Sehän on hienoa!" Sam sanoi ja ei voinut mitään naurahdukselleen, kun toinen sanoi ettei kannata jalkapalloa pelata. Leo ei tainnut tietää, että Sam osasi jo jotenkun lukea toisen elekieltä. Ja silloin kun Sam näki Leon tämän tapaturman jälkeen nainen huomasi, ettei toinen kertonut aivan kaikkea. "Jalkapallon pelaaminen, Leo sä niin joudut vielä kertomaan mulle tämän jalkapallo tapaturman jokaisen yksityiskohdan.." Sam kiuskasi toiselle kun käveli tämän ohi eteenpäin, - eikä Sam voinut mitään vaan pukkasi toista lantiollaan kiusoittelevasti. "Kahvia.. Oi mansikkamaito, Elainin lempijuoma.. Ei kiitos." Sam vastasi toiselle huvittuneena. Mansikkamaito ei todellakaan ollut nuoren naisen lempijuoma.
"Mä vien Nadjan nyt tuonne takapihalle tuun ihan just takas." Sam ilmoitti ja lähti viemään Nadjaa fleksin kanssa talon läpi toiselle puolelle. Sam aukaisi takapihalle vievän lasioven ja pian nainen oli saanut fleksin kiinni tolppaan joka varmaankin tuki terassin kattoa. Sisälle päästyä Sam käveli keittiöön missä kuuli Leon hyräilevän ja Elainen iloisen naurun.
"Tiedätkö sen kun sä tajuat, että olet halaillut julkisuuden henkilöä. Ja sä tajuat vasta myöhemmin, että se henkilö on julkisuuden henkilö." Sam kysyi ja ei voinut mitään sille, että joutui puremaan alahuultaan. Sanoja jouduttiin lauseen alussa miettimään, koska Elaine oli siinä heidän seurassa. Nainen todella toivoi, että Leo ymmärsi halailun olevan myös jotain muutakin kun vain halailua. Ja jos Leo yhtään tunsi Samia paremmin se oli aivan itsestään selvyys.
|
|
|
Jun 25, 2014 21:42:10 GMT 2
Post by Deleted on Jun 25, 2014 21:42:10 GMT 2
Samin hymyillessä Leon hälytyskellot alkoivat soida. Hänen valheensa ei selvästikään ollut osunut ja uponnut. Sam aivan varmasti vaatisi häneltä selvennystä tai jopa vaatisi häntä selittämään koko asian perinpohjaisesti. Mitä hän ei tietenkään halunnut. Jos jokin asia tässä maailmassa piti pitää salassa niin juuri se, että hän oli saanut ruhjottua itsensä tällaiseen kuntoon yhden typerän baarireissun – ja naisen – takia. Ja aivan kuten hän oli osannut odottaa, Sam vaati kuin vaatikin häneltä tarkennusta asiaan. Onneksi tämä jätti asian sikseen – ainakin toistaiseksi, mikä sai Leon huokaisemaan hiljaa itsekseen. Toisen härnäävä ele sai hänet varpailleen ja jäyköhkö hymy loihdittiin kasvoille. Hänestä tuntui, että hän oli loukussa valkoisen valheensa kanssa. Aivan sama, mitä hän yrittäisi Samille suoltaa, tajuaisi tämä sen olevan täyttä potaskaa. Vinosilmä jätti asian sikseen seuratessaan ystävättärensä esimerkkiä ja siirtyi mahdollisimman rauhallisin elkein keittiön puolelle keittämään kahvia. ”Vie vaan”, tälle vastattiin samalla, kun vettä kaadettiin keittimeen.
Kun kahvi oli viimeinkin valmistumassa ja Sam saapunut keittiöön, siirtyi Leo nojailemaan keittiötasoon. ”Isi isi, se alkaa!” juoksi Elaine keittiöön puhkuen innostusta ruskeat silmät tähtinä. ”Mikä?” Leo kysäisi huvittuneena. ”Frozen!” ”Taas?” ”Joo, isi tule katsomaan!” ”Ei kun isi pitää seuraa Samille. Katso vain”, viitottiin Ellietä olohuoneen puolelle terveellä kädellä. Nappisilmä loi kasvoilleen hetkellisesti loukkaantuneen ilmeen ja näytti jo hetken siltä, että alkaisi vääntää krokotiilin kyyneleitä. Vastaiskuksi prinsessan kapinaan Leo vakavoitti kasvonsa ja katsoi tätä hetken aikaa hyvin painostavasti, kunnes viesti meni viimein perille ja Elaine hyppelehti takaisin olohuoneen puolelle – katsomaan Frozenia tuhannen kerran.
… ”... Niin?” pyydettiin rakasta ystävää kenties jatkamaan juttuaan, sillä se kuulosti Leon korviin hyvin vajanaiselta. Melkein yhtä vajanaiselta kuin hänen jalkapallovalheensa. Nyt Sam jos kuka jätti kertomatta oleellisia asioita.
|
|
|
Jun 26, 2014 11:42:07 GMT 2
Post by Deleted on Jun 26, 2014 11:42:07 GMT 2
Sam kuunteli kuinka Elaine yritti saada Leo katsomaan kanssaan Frozen-elokuvaa. Leon ilmeestä huomattiin ja taas-sanan äänenlaadusta, että tämä leffa oltiin nähty usein. Sam oli siirtynyt keittiössä olevan 'baaritiskin' baarijakkaralle istumaan ja katse nostettiin Leoon.
"Niin.. Ja mä tajusin tämän pienen pienen seikan vasta pari viikkoa sitten. Ja onhan tosta asiasta jo kuukausi." Sam selitti ja tiesi itsekin, että jätti miehen nimen sanomatta. "Onneksi mä sentään en oo raskaana, mikä soppa siitäkin tulis." Sam naurahtaen lausui ja katsoi Leo hymyillen huvittuneena, vaikkakin pienesti äänestä kuului ettei kaikki lauseessa ollut niinkuin piti. Sam ei edes halunnut ajatella jos olisi juuri nyt raskaana, olisihan se muuten ihan jees, mutta kun ei ollut miestä - tai ainakaan pysyvää sellaista miten nainen pystyisi kasvattamaan lapsen yksin? "Sä varmaan katsot tv:n sarjoja ja sen sellasta, - niin tää mies on Lucas Faulkner.." Sam kertoi ja enään naisen huulilla ei ollut hymy, vaan pieni irvistys. Olenko minä aivan tyhmä? Nainen mietti ja pureskeli pienesti alahuultaan.
"Tiedätkö sä miten Elainen äiti sai tietää olevansa raskaana? Oliko sillä jotain oireita vai oliko vaan kuukautiset myöhässä?" Sam uskaltautui kysyä ja naisen katse oli eksynyneen näköinen. Sam ei edes tajunnut aluksi itse miksi kysyi sellaista. Olihan naisen kuukautiset olleet ennenkin myöhässä, joten miksi huolestua? "Olenko mä susta tyhmä, kun mä mietin sellasta? Niinkuin mun sisällä eläis joku möykky." Sam kysyi hermostuneesti naurahtaen.
"Onko se kahvi valmista? Mä en jaksa odottaa, että pääsen maistamaan niitä cupcakeja." Sam kysyi kuin vaihtaakseen puheen aiheen. Vaikkakin Sam uskoi varmasti, että tämä keskustelu jatkuisi vielä. Onneksi elokuva kestäisi reilusti yli tunnin, - Samin pelastus oli nyt Frozen.
//tulipas lyhyttä, toivottavasti ei haittaa:/
|
|
|
Jun 26, 2014 19:44:03 GMT 2
Post by Deleted on Jun 26, 2014 19:44:03 GMT 2
Leo ei oikein tiennyt mitä sanoa. Hän ei halunnut ahdistaa Samia nurkkaan ajatuksella, joka oli heti ensimmäisenä hypännyt hänen mieleensä, nimittäin raskaudella. Hän ei voinut sille mitään, että ajatteli pahinta mahdollisinta skenaariota heti ensimmäisenä, varsinkin jos kyse oli puhtaasta yhdenyönjutusta – hän jos kuka tiesi kuinka yksi pieni virhe pystyisi kääntämään koko elämän ylösalaisin. Sam kuitenkin yritti kumota hänen mieleensä juolahtaneen ajatuksen – jota hän ei ollut viitsinyt sanoa ääneen – ja melkein onnistui siinä, kunnes Leon korvissa särähti äänensävy, joka ei tuntunut olevan aivan kohdillaan. Hän ei pystynyt edes hymyilemään takaisin Samille, sillä koko ajatus alkoi tuntua pelottavalla tavalla hyvinkin todennäköiseltä. Mutta sitä hän ei vain voinut sanoa ääneen. Niinpä vinosilmä tyytyi katsomaan tummatukkaa hiljaa. ”Jonkin verran joo. Aa, se näyttelijä”, oivalsi Leo ja yritti samalla työntää neonväreillä väritettyä 'raskaana' -sanaa pois ajatuksistaan. Kyllä hän muisti joskus nähneensä kyseisen näyttelijän, muttei saanut päähänsä, missä. Niin kuin Sam oli sanonut niin todennäköisesti televisiossa.
”En. Mä sain tietää asiasta vasta kun Linda tuli raivoamaan oven taakse”, Leo vastasi hivenen terhakammin ja sai naisen nimen kuulostamaan kirosanalta. Lindasta puhuminen ei ollut koskaan mieluista puuhaa hänelle ja se asia tuskin tulisi koskaan muuttumaan. Hän ei vain voinut sietää ajatusta siitä, että Lindan haaveen takia hänen elämänsä koki aikamoisen remontin. Haaveen, jota nainen ei loppupeleissä voinut toteuttaa ja vieritti sen hänen niskoilleen. Leo kohautti olkiaan vastaukseksi Samin kysymykseen. Hänestä asian ajattelu vaikutti hyvin oleelliselta tässä tilanteessa. Varsinkin kun Sam tuntui jollain kierolla tapaa harkitsevan raskauden mahdollisuutta. ”Oletko sä tehnyt testin? Musta nimittäin vaikuttaa siltä, ettet säkään pidä asiaa täysin mahdottomana.” toiselle ehdotettiin. Kysymykset aivan jostain muusta ja ylipäätään koko aiheenvaihtoyritys meni puille paljaille, sillä Leo päätti pitää kiinni edellisestä puheenaiheesta, joka oli elämää mullistavampi kuin kahvi. Cupcaket kuitenkin laitettiin tarjoiltavaksi ystävän eteen ja vilkaistiin kahvinkeitintä joka ei ollut vielä täysin suoriutunut kahvin keittämisestä.
//Ei haittaa! :D
|
|
|
Jun 26, 2014 21:03:16 GMT 2
Post by Deleted on Jun 26, 2014 21:03:16 GMT 2
"Joo joku näytteliä se on." Sam naurahtaen vastasi toiselle. Sam ei edes uskaltanut lukea lehtien kirjoittamia asioita. Lehdethän aina valahtelivat, - tai sitten ei. Epäluotettavat lähteet eivät olleet Samin mieleen, silloin tulisi vain enemmän sekaannuksia ja väärinkäsityksiä.
Sam kuunteli toista ja normaaliin tapaan nainen olisi naurahtanut pienesti, mutta nyt ilme pysyi ihmeellisen normaalina. Olihan se ihan normaalia, ettei Leo tiennyt Lindan oireista tai milloin ne tulivat. Sam vain olisi halunnut, että hänen miespuolinen kaverinsa olisi tiennyt edes jotain. "Joo, no onneksi on internetti. Jos sinne asti täytyy edes mennä." Sam vastasi, eikä nainen voinut myöntää että oli mennyt jo jokaisen keskustelu foorumin ja muut sivut läpi. Sam kuuli Leon sanat ja pakosti painoi kasvonsa käsiinsä jotka olivat pöytää vasten. "Miten mulle voi käydä näin, mä olen aina ollut se ketä pitää ehkäisystä huolta." Sam parahti käsiinsä. Vaikka oltiinhan sitä joskus harrastettu ilman kondomia, mutta silloin e-pillerit olivat hoitaneet hommansa. Ja nyt ehkä ne olivat ja päättäneet pettää ehkä. Samin piti muistaa että ehkä hän oli raskaana.
"Samalla ostin kun nuo allergia lääkkeet." Sam sanoi ja nosti kassinsa lattialta syliinsä. Sieltä kaivettiin valkoinen apteekin paperipussi ja laskettiin pöydälle Leon laskemien cupcakein eteen. "Mä luin, että se helpoiten tulee oikea vastaus kun on mennyt viisi viikkoa.. ja nyt on mennyt neljä viikkoa.." Sam selitti ja siirsi toisen käsistää siirtämään etutukkaa silmien tieltä pois. "Mutta kai sen voi tehä nyt jo kotona ja varata lääkäriin aikaa myöhemmäksi. Eikö?" Selitettiin Leolle samalla kun aukaistiin paperipussi ja sieltä otettiin allergialääkkeet ja raskaustesti.
"Mä en uskalla tehä sitä yksin. Saanko tehä sen täällä myöhemmin?" Sam kysyi ja katsoi Leo. Miten 25-vuotias nainen pystyi näyttämään ja olemaan näin jännittynyt ja peloissaan samaan aikaan.
|
|
|
Jun 26, 2014 23:35:24 GMT 2
Post by Deleted on Jun 26, 2014 23:35:24 GMT 2
Kahvinkeitin ilmoitti olevansa valmis, johon Leo reagoi kaivamalla kaapista kaksi kahvimukia, toinen sininen ja toinen vaaleanpunainen. Vaaleanpunainen ei ollut koskaan kuulunut hänen lempiväreihinsä, mutta Stella oli saanut päähänsä, että tarvitsisi ikioman kahvimukin, joten otti ja osti vaaleanpunaisen sellaisen. Huvittavinta asiassa oli ollut se, ettei sisko ollut koskaan loppujen lopuksi edes osannut käyttää sitä. Aluksi hän ajatteli kysyä Samilta, kumpi väri oli mieluisampi, mutta totesi pian, että sillä tuskin oli kamalan suurta merkitystä, mistä kumpikin kahvinsa joi. Niinpä omankädenoikeudella Leo päätti vaaleanpunaisen kuuluvan Samille. Kahvi kaadettiin molempiin mukeihin, joista se vaaleanpunainen laitettiin Samin eteen. Kaapista kaivettiin esille myös maitoa ja sokeria. Sitten nappaistiin yksi vapaista tuoleista ja vedettiin se ystävätärtä vastapäätä, jonka jälkeen siihen istahdettiin. Hän ei muistanutkaan kuinka hyvältä istuminen tuntuikaan. ”Aina se ei ikävä kyllä riitä..” toiselle todettiin samalla, kun kaadettiin maitoa omaan kahviin ja sitä sekoitettiin lusikalla.
”Tietenkin voi.” Hän tunsi olonsa vaikeaksi. Ei siksi, että tilanne olisi vaivaannuttava hänelle, vaan hän tunsi tuskaa Samin puolesta. Jos Sam tosiaan olisi raskaana niin tämä joutuisi kokemaan saman, minkä hänkin silloin aikoinaan. Eli yksinhuoltajuuden ihanuuksineen päivineen. Eniten häntä kuitenkin huolestutti, olisiko kukaan auttamassa Samia aivan alussa. No, hän ei voinut kuin toivoa, että toinen vain hätiköi, eikä oikeasti olisi raskaana. Leo nyökytteli päätään ja otti hörpyn kahvistaan. ”Tee aivan milloin haluat.” Hänestä ei olisi asiassa kauheasti apua. Lähinnä siksi, ettei hän ollut koskaan ollut Lindan läsnä kun tämä odotti Ellietä, saati sitten synnytyksessä, joten hän tiesi alkuajoista kokemuksen kannalta hyvin vähän, tuskin ollenkaan. ”Ja tää kuulostaa varmaan aika julmalta, mutta jos ei muuta niin abortti on yksi mahdollisuus.” Leo sanoi hiljaa ja napsi yhden cupcaken kouraansa. ”Mutta ei mennä vielä siihen, ennen kuin tiedät varmasti.”
|
|
|
Jun 29, 2014 21:16:23 GMT 2
Post by Deleted on Jun 29, 2014 21:16:23 GMT 2
Sam kiitti kahvistaan ja ei voinut mitään pienelle naurahdukselle, kun sai mukeista juuri sen pinkin. Olihan se ihan sama minkä värinen muki oli, vaikkakin kotonaan Samilla oli kaapissa vierailla ja muille omat mukit ja itselle ne mukit joita käytti vain ja ainoastaan hän. Kahviin laitettiin vain maitoa tälläkertaa, - normaalisti nainen olisi laittanut molempia. "Niimpä", Sam mumisi toiselle huokaisten. Onneksi kuitenkaan mitään ei olty paperille kirjoitettu mustaavalkoisella.
"Mahtavaa, mitä mä tekisinkään ilman sua." Sam vastasi toiselle hymyillen ja otti huikan kahvistaan. Siitäkin ihanasta juomasta pitäisi irroittautua, jos nainen todella olisi raskaana. "Joo kyllä siihen varmaan hetki menee." Sam sanoi pienesti naurahtaen, naista ei niin kiinnostanut mennä vessaan juuri nyt tietyistä syistä. Sam kuunteli Leon sanoja ja nainen kyllä tiesi heti, ettei se ole mikään vaihtoehto. Olihan Sam jo tarpeeksi vanha lapsenhankkimiseen ja muutenkin ei hän voisi viedä keneltäkään elämää. Mieluiten adoptointiin antaminen. "Ei. Se ei oo vaihtoehto." Sam vastasi toiselle vahvasti ja toisen perässä käsi meni cupcakien luo. Kuitenkin käsi vedettiin takaisin kahvikupin luo. "Mun ei edes tee mieli nyt syyä, - mä en edes halua tietää mitä tapahtuu kun raskaanahan ihminen lihoaa ja silleen.." Sam sanoi ja otti huikan kahvistaan. "Siellä oli sellanen tyyppi ketä oli romahtanut raskauden takia taas." Sam selitti ja ei voinut mitään sille, että hänen kätensä meni kananlihalle. Sam tiesi, että Leo ymmärtäisi hänen puhuvan syömishäiriöstä.
"Mutta jutellaan välillä susta, kerros tästä jalkapallo tapaturmasta." Samin mieliala nousi huimasti kun hän päätti kysyä Leolta tämän jalkapallo tapaturmasta.
|
|