|
Jun 30, 2014 12:40:28 GMT 2
Post by Deleted on Jun 30, 2014 12:40:28 GMT 2
Keskiviikko 24. heinäkuuta 2013, iltapäivä Dariyan ja Nickyn asunto Staten Islandilla Sivuhahmoina lapset Alec, Lilia, Felix & Faith Arda oli noussut lähes hätkähtäen aamulla ylös sängystä. Viime öisessä unessaan he olivat edelleen riidoissa Mikaylan kanssa ja ero oli suunnitteilla – uni oli oikeasti säikäyttänyt nuorukaisen, mutta onnellinen hymy oli noussut Ardan huulille, kun Mikayla oli ollut nukkumassa hänen vierellään. Kaikki se turha riitely oli vihdoinkin unohdettu ja kaikki oli taas hyvin. Itseasiassa paremminkin kuin pelkästään hyvin, he olivat kihlautuneet eilen. Se, jos mikä teki Ardan äärimmäisen onnelliseksi. Tokihan Mikaylan puheissa oli ollut perääkin eilen, kyllä Arda kaipasi omaa lasta, mutta hän pystyisi elämään ilmankin, jos hän vain saisi edelleen olla Mikaylan kanssa. ”Huomenta.” Arda oli sitten todennut Mikaylla, joka alkoi myös jo heräillä, mutta oli selvästi vielä väsynyt. ”Jää sä vaan vielä nukkumaan, mä voin käydä laittamassa meille jotain aamiaista.” Arda sanoi hyväntuulisena, kurkottautui suukottamaan Mikaylaa kevyesti huulille ja nousi sitten sängystä ylös. Mies vetäisi jonkun t-paidan ja collegehousut jalkaansa, painuen sitten keittiöön. Ilkay ei ollut kaikeksi onneksi kotona, veli kun tuntui olevan jo muutenkin kyllästynyt vieraisiinsa. Ihan hyvin Ilkay ja Arda toimeen tulivat, mutta kyllä Arda ymmärsi, että Ilkay ei halunnut majoittaa pikkuveljeään enää tämän pidempään luonaan, olihan Ardan vierailu kestänyt jo reippaasti suunniteltua pidempään, yli kaksi viikkoa. ”Niin, päivän ohjelmassa on siis lähteä käymään Dariyan ja Nickyn luona?” Arda varmisteli heidän istuessaan keittiössä aamupalalla. Dariya oli sattunut eilen illalla soittamaan Mikaylalle ja kun nainen oli sitten kertonut, että he olivat tällä hetkellä New Yorkissa käymässä, Dariya oli tietysti kutsunut heidät kylään. Ardaa se ei kyllä haitannut, sillä hänestä oli mukavaa nähdä niin Dariya kuin Nicky sekä perheen lapsetkin. Sitäpaitsi, McCanneyiden lukumäärä oli kasvanut yhdellä pari viikkoa sitten – perheen kuopus oli syntynyt ja tottakai heidän pitäisi mennä uusi tulokas näkemään. ”Oliskohan meidän pitänyt käydä ostamassa jotain viemisiä lapsille.. Alec ja Lilia ainakin osaa varmasti jo odottaa jotain tuliaisia.” Arda mietiskeli kahvistaan hörppiessään. Kieltämättä Ardalla oli hieman taipumusta hemmotella Dariyan ja Nickyn lapsia, varsinkin Felixiä, olivathan he pojan kummeja. Kerta heillä ei ollut omia lapsia, oli muiden lapsia kiva hemmotella. Kaksikko sitten päättikin, että he kävisivät vielä katsomassa jotain ostettavaa lapsille ennen lähtöään ja yllättävänkin nopeasti he sitten kumpikin laittautuivat ja pääsivät lähtemään matkaan. Metroessa istuessaan Arda tajusi yhden asian – New Yorkissa liikkuminen oli hänelle edelleen niin helppoa ja mukavaa. Kaikesta huolimatta hänestä tuntui siltä kuin nyt hän olisi kotona – Phoenixissa tämmöistä oloa ei ollut ollut koskaan. Staten Islandilla sen sijaan kävi jo kova kohina. Jos talossa oli ollut vilkasta jo aiemminkin niin meno ei ollut ainakaan kovin paljoa rauhoittunut Faithin syntymän jälkeen. Tyttö tietysti oli vielä niin pieni, että lähinnä söi ja nukkui, mutta muut lapset pitivät kyllä vanhempansa kiireisenä. Alec tuntui saaneen jostain entistäkin enemmän energiaa, Lilia olisi halunnut Faithin leikkeihinsä, eikä suostunut ymmärtämään tytön olevan vielä liian pieni, kun taas Felix yritti parhaansa mukaan pysyä Alecin mukana. Kovin montaa ylimääräistä hetkeä Dariya ei ollut kerennyt ihan vain istahtaa sohvalle ja olla rauhassa, mutta hän yritti ajatella, että ei tätä kaikkea kauaa kestäisi – lapset olisivat pieniä loppujen lopuksi vain lyhyen ajan ja iän myötä tämä meteli hellittäisi. ” Alec! Nyt lopetat sen juoksemisen, onko selvä? Sä vielä kompastut kohta johonkin ja sitten sattuu.” Dariya yritti komentaa poikaansa, joka taas säntäili vähän minne sattuu, eikä kuunnellut lainkaan vanhempiensa käskyjä. Alec tosiaan osasi pitää vanhempansa kiireisenä ja toisinaan Dariya jopa ajatteli, että Lilia, Felix ja Faith eivät osanneet kolmestaankaan pitää samanlaista sirkusta yllä kuin Alec yksin. Alec ehti ehkä hieman rauhoittua, mutta samantien ovikellon soidessa poika oli jälleen vauhdissa. ”Nicky! Käytkö aukaisemassa oven!” Dariya huikkasi miehelleen, joutuen heti perään nappaamaan poikansa syliinsä. Hetken Dariyasta kuulosti, ettei Nicky ollut edes kuullut koko ovikelloa tai hänen huikkaustaan, mutta lopulta ovi selvästi aukesi ja eteisestä alkoi kuulua puheensorinaa. ” Mennäänkö kattomaan, ketä sieltä tuli?” Dariya höpisi Alecille, joka parhaansa mukaan yritti rimpuilla äitinsä sylistä pois. Dariya huokaisi pienesti, laski pojan maahan ja katsoi, kun tämä lähti juoksemaan kohti eteisestä. ”Alec.. Antaa olla.” Dariya puuskahti itsekseen, lähtien sitten itsekin kävelemään – turha poikaa oli edes komentaa, ei tämä kuunnellut. Eteisessä Dariyaa sitten odotti juuri se kaksikko (ja Nicky tietysti), jota hän oli odottanutkin. ”No moi!” Dariya sanoi leveästi hymyillen ja ryntäsi ensimmäisenä halaamaan Mikaylaa. Ardaakin hän halasi, mutta hieman varautuneemmin – hän tiesi, että joku riita oli ollut Mikaylan ja Ardan välillä, eikä hän tiennyt vielä koko tarinaa. Myös Arda oli varautunut, mutta yritti peitellä sitä parhaansa mukaan. Hänellä ei ollut aavistustakaan, tiesikö Dariya ja Nicky heidän pienestä riidastaan mitään ja hän ei voinut kuin toivoa, että kaksikko ei tiennyt asiasta..
|
|
member rank Porvaristo
Discord name
|
Jul 1, 2014 19:08:44 GMT 2
Post by jenni on Jul 1, 2014 19:08:44 GMT 2
Eilispäivän tapahtumat mielessään Mikayla oli nukahtanut hymy huulillaan Ardan, nykyisen kihlattunsa, kainaloon Ilkayn asunnon vierashuoneessa. Olihan se kliseisesti sanottu, mutta niin Mikaylasta joka tapauksessa tuntui tapahtuneen. Hän oli saapunut sovittelemaan heidän aiempaa riitaansa, ja lopulta tilanne oli päätynyt siihen pisteeseen, että hän oli kuin olikin kosinut Ardaa. Onneksi Arda oli vielä suostunut siihen ehdotukseen, vaikka mies olikin loukkaantunut pahasti siitä, kuinka Mikayla vain muutamaa viikkoa aiemmin oli kieltäytynyt itse miehen kosinnasta. ”Huomenta..” Mikayla mumisi unisesti, kun he alkoivat vähitellen Ardan kanssa seuraavana aamuna heräillä. Mikaylan olisi tehnyt mieli sen lyhyen suukon jälkeen vetäistä Arda takaisin peiton alle kanssaan, mutta hän salli kuitenkin toisen mennä tekemään heille jotakin aamiaista. Mikayla jäi vielä hymyssäsuin loikoilemaan sängylle, kunnes itsekin nousi ylös ja katseli sängynlaidalla istuen hetken aikaa ympärilleen. Lopulta hänen silmiinsä osui tuolin selkänojalla lojuva Ardan t-paita, minkä nainen veti ylleen. Se tietysti oli hänelle iso, mutta kävi hyvin yöpaidasta.
Mikayla tarttui yöpöydällä olleeseen hiusharjaansa ja käveli se kädessään huoneen ikkunan ääreen. Ulos kadulle katsellessaan hän veti pitkiä vetoja vaaleiden hiustensa lomitse, katseli haaveellisen näköisenä ikkunasta. New York näytti upealta, Mikayla tunsi koko päivästä tulevan upea. Sitä paitsi he olivat lähdössä Ardan kanssa vierailulle Dariyan ja Nicholaksen luo – ensinnäkin katsomaan pariskunnan vastasyntynyttä tyttölasta ja toisekseen tietysti esittelemään omia uutisiaan. Mikayla laski hiusharjan takaisin yöpöydälle, katsahti sormustaan hymyillen ja käveli sitten muualle asuntoon – käytännössä siis Ardan kattamaan aamiaispöytään. ”Pakko meidän on varmaan käydä jotakin ostamassa. Alec ei päästä meitä muuten sisälle”, Mikayla naurahti tehdessään itselleen voileipää ja kuultuaan Ardan mietinnät ostosreissusta ja siitä, pitäisikö McCanneyiden lapsikatraalle olla jotakin tuomisia.
Niinpä he ottivat suunnakseen lähimmän metroaseman ja matkasivat metrolla ensin lähimpään ostoskeskukseen shoppailemaan jotkut pienet tuliaislahjat lapsille. Lähinnä kaksosille ja Felixille, mutta Mikayla pakotti heidät valitsemaan myös Faithille jonkin pehmeän helistinpehmolelun, vaikka tietysti menisi vielä jonkin aikaa ennen kuin tyttö edes pitelisi lelua itse käsissään. Staten Islandin päässä Nicholas puolestaan istui olohuoneen sohvalla nuorimmainen poikansa Felix sylissään ja luki kuvakirjaa tämän kanssa. Lilia oli istuutunut sohvalle heidän viereensä, mutta hirveästi tuntunut innostuvan traktoreista ja kuorma-autoista, joita kirjaan oli kuvitettu. Etäisesti Nicky kuuli Dariyan komentavan äänekkäästi Alecia, jolla oli taas vaihteeksi meno päällä. Perheen nuorimmainen taisi olla kehdossaan; hetki sitten Nicky oli ainaki nähnyt Dariyan heijailevan vauvaa siihen malliin rauhoitellakseen tätä.
Ilmeisesti Dariyalla oli sen verran puuhaa Alecin kanssa, että Nicky kuuli pian käskyn mennä avaamaan ovi, kun ovikello oli soinut. He odottivat Mikaylaa ja Ardaa saapuvaksi kylään, eikä ollut kovin vaikea arvata, että kyseinen kaksikkohan se oven takaa paljastuikin, kun Nicky oli päässyt avaamaan oven Lilia kintereillään ja Felix sylissään. ”No moi moi, pitkästä aikaa”, Nicky naurahti, kun päästi kaksikon peremmälle, halasi Mikaylan kanssa pikaisesti ja kätteli Ardaa miehekkään toverillisesti. Mikayla puolestaan heti Nickyn jälkeen pääsi halaamaan serkkuaan, kun Dariyakin oli päässyt eteiseen asti, ja se halaus kestikin huomattavasti pidempään. Vielä Mikayla ei esitellyt sormustaan, vaan keskittyi tervehtimään serkkuaan, tämän miestä ja sitten kaksosia ja lopulta kummipoikaansa eli Felixiä. ”Haluatko sä kummitädin syliin, etkö haluakin?” Nicky kysyi naurahtaen hieman ujostelevalta Felixiltä, joka kuitenkin ihan tyytyväisenä asettautui Mikaylankin syliin, kun nainen otti pojan vastaan hymyillen. Mikaylan käsi asettautui tukemaan 1,5-vuotiasta poikaa sen verran näkyvästi, ettei Nicky voinut olla huomaamatta...
”Katohan Ardaa – milloin sä tuollaisen olet mennyt Mikaylalle ostamaan?” Nicky virnisti leveästi ja läimäytti kevyesti Ardaa selkään samalla, kun tunsi Lilian takertuvan viereensä ja hapuilevan kädestäkin kiinni. Mikayla tajusi heidän tulleen paljastetuksi, joten hänen oli pakko nyt osoittaa kättään kohti Dariyaa. ”Arvaa, tätä meidän pitikin tulla näyttämään...” blondi myhäili iloisena ja vilkaisi onnellinen hymy huulillaan Ardaakin. ”No, milloin me voidaan matkustaa häitä tanssimaan?” Nicky kysyi virnistellen, jouduttuaan tosin ensin koppaamaan Lilian syliinsä. Ilmeisesti Felixin saama huomio oli synnyttänyt pienen mustasukkaisuuden kipinän isosiskossa, joten Nicky oli päättänyt antaa huomiota tällekin. ”Eei me nyt sellaisia vielä olla lukkoon lyöty... Mutta mä haluaisin kyllä nähdä sen teidän pikkuprinsessan?” Mikayla ilmoitti saman tien, hivenen naurahtaenkin. Heidän kihlautumisensa oli tietysti iso juttu ja siitä ehdittäisiin vielä puhua, mutta totta kai hän halusi nähdä ensin Faithinkin!
|
|
|
Jul 17, 2014 15:07:07 GMT 2
Post by Deleted on Jul 17, 2014 15:07:07 GMT 2
Alec ei meinannut pysyä lainkaan paikoillaan, joten Dariya ei meinannut uskaltaa laskea katsettaan irti pojasta – ties mitä älytöntä mokoma vintiö keksisi heti, kun kukaan ei katsoisi! Niimpä Dariya ei kerennyt tajuta sitä Mikaylan sormusta vaan hän havahtui vasta niihin Nickyn sanoihin. Naisen katse kääntyi välittömästi Mikaylaan ja pieni kiljahdus oli karata hänen huuliltaan tajutessaan, että Mikaylalla oli ihan oikeasti sormus vasemmassa nimettömässään. ”Mitä, millon, mitä? Miksi sä et ole kertonut mitään?” Dariya älähti ja jotenkin vaistomaisesti ne sanat lähtivät suusta ukrainaksi, ei hän edes tajunnut ajatella, että Arda ja Nicky eivät ymmärtäneet. Mikayla alkoi esitellä sitä sormusta, kun taas Arda kohautti kevyesti olkapäitään Nickylle – varsin tyytyväinen hymy huulillaan tosin. ”Joo, ei me olla vielä mitään päätetty, tää on niin uus juttu..” Arda myötäilikin Mikaylan sanoja. Ilmeisesti Mikayla ei itsekkään halunnut vielä höpistä liiaksi kihlauksesta vaan toinen halusi päästä näkemään myös Faithin. ”Faith on huoneessaan, mutta minä voin kyllä käydä hakemassa hänet, tuskin tyttö enää nukkuu.” Dariya totesi, vilkaisten sitten Nickyä. ”Kulta, voisitko sä keittää kahvit sillä välin?” Dariya vielä sanoi miehelleen, ennenkuin katosi sitten lastenhuoneiden suuntaan hakeakseen Faithin nähtävillle.
”Olethan sä hereillä, tuutko sä katsomaan, ketä meille tuli kylään.. Joo, meillä on kuule vieraita, jotka haluaisi nähdä sut.” Dariya puheli hellästi tyttärelleen tultuaan tytön huoneeseen ja tämän kehdon luokse. Varovaisesti Dariya kumartui lähemmäksi ja nosti tytön syliinsä. Faith oli selvästi vasta herännyt, toinen näytti niin uniselta, mutta niin suloiselta. Dariya ei vain voinut olla hymyilemättä pienokoistaan katsoessaan – toinen oli niin kamalan pieni ja hento vielä, Dariyan oli suorastaan vaikea uskoa, että heidän kolme vanhinta lastaan olivat koskaan olleet näin pieniä kuin Faith nyt. Lopulta Dariya lähti kävelemään takaisin muiden luokse ja pian muut sitten löytyivätkin ruokailuhuoneesta – tai siis, Arda, Mikayla ja lapset löytyivät, Nicky ravasi vielä ruokailutilan ja keittiön väliä pöytää kattaen. ”Tässä tää meidän pienin nyt sitten olisi.” Dariya sanoi hymyillen, istahtaen Mikaylan viereiselle tuolille. Faith katseli edelleen äitiään, mutta katse kääntyi sitten hieman Mikaylankin suuntaan. ”Joo, siinä on Mikayla ja siellä vieressä on myös Arda.” Dariya jatkoi höpinöitään Faithille, joka näytti kieltämättä hieman ihmeissään olevalta. ”Uskaltaisitko sä mennä käymään Mikaylan sylissä?” Dariya höpisi, huomattuaan, että Felix oli jo vuorostaan siirtynyt Ardan syliin. ”Haluatko sä..?” Dariya vielä varmisti Mikaylalta, antaen sitten varovasti tyttärensä Mikaylan syliin. Arda ei voinut olla katselematta Mikaylan sylissä olevaa pikkuista ja kieltämättä joku pieni haikea hymy nousi hänen huulilleen – tuollaisen pienen hänkin heille haluaisi, mutta valitettavasti se ei olisi mitenkään todennäköistä. ”Miten joku voikin olla noin pieni..” Arda sitten naurahtikin pienesti – olihan hän nyt vauvoja ennenkin nähnyt, mutta joka kerta hän jaksoi hämmästellä samaa asiaa.
”Jokos teillä on lapset suunnitelmissa? Kerta häätkin on nyt tulossa..” Dariya ei voinut olla tarttumatta niihin Ardan sanoihin ja jopa pieni virnekin nousi Dariyan huulille – olisihan se nyt hienoa, jos perhepiiriin tulisi muillekkin lapsia! Arda meni hieman vaikeaksi niistä sanoista ja hän nappasikin käsiinsä kahvikuppinsa, juodenkin siitä hieman, jotta saisi hieman lisää mietintäaikaa vastaukselleen. Mikayla onnistui kuitenkin sanomaan jotain siihen väliin ja ilmeisesti Dariya taisi ainakin tältä erää jättää sen aiheen sikseen. ”Millon te nyt oikeasti niitä häitä juhlitte? Meinasitteko te pitää isotkin häät? Tietääkö sun äiti muuten edes mitään koko asiasta vielä? Odota vaan, kun sä kerrot, siellä sekoaa koko suku, kun taas on häät tiedossa.” Dariya kyseli, naurahtaenkin sitten pienesti höpinöidensä jälkeen. Tavallaan Dariyaa harmitti, että he eivät olleet pitäneet isompia häitä, joihin olisi kutsuttu kummankin suvut, mutta kun tarkemmin asiaa lähti ajattelemaan, hän oli vain tyytyväinen – heillä oli kummallakin sukua sen verran paljon, että niiden häiden järjestämisessä olisi mennyt taatusti vain hermot. ”Sun äiti kyllä alkaa taatusti kyselemään niistä lapsista samantien, kun se kuulee teidän kihlauksesta.. Äiti on monta kertaa selittänyt, miten Maria aina haaveilee lapsenlapsista, kun ne puhuu meidän lapsista.” Dariya naurahti pienesti. Arda puolestaan pysytteli edelleen hiljaa, ei hän oikein tiennyt mitä sanoa tähän lapsiasiaan – he olivat sen puhuneet Mikaylan kanssa läpi jo monta kertaa, mutta kirpaisihan se, kun muut eivät tienneet, mikä tilanne oli ja kyselivät asiasta ymmärtämättä sitä, että heille ei lapsia olisi tulossa.
|
|
member rank Porvaristo
Discord name
|
Jul 17, 2014 20:23:25 GMT 2
Post by jenni on Jul 17, 2014 20:23:25 GMT 2
Nicky vilkaisi hieman otsa rypyssä Dariyan perään, kun nainen lähti hakemaan Faithia yläkerrasta ja pyysi häntä laittamaan kahvin valumaan. Nicky olisi mieluusti seurustellut Ardan ja Mikaylan kanssa, varsinkin nyt kun he eivät nähneet enää niin useasti, kun he asuivat New Yorkissa ja Mikayla ja Arda puolestaan yhä Phoenixissa. Kiltisti Nicky kuitenkin siirtyi keittiöön valmistamaan kahvia ja niin sanotusti antoi samalla luvan Ardalle ja Mikaylalle käydä istumaan ruokailutilan pöydän ääreen. Lilia oli istutettu omalle tuolilleen ja Aleckin istui yllättävän kiltisti omallaan, mutta Felix kylpi huomiossa istuessaan Ardan sylissä. ”Tällainen tämä meidän talo tällä kertaa nyt sitten on”, Nicky huikkasi keittiön puolelta, kun mittasi puruja kahvinkeittimeen, vaikkeivät he mitään talokierrosta olleetkaan pitämässä. Mikayla katseli ympärilleen, kunnes keskittyi jotakin pelleilemään Felixin kanssa, joka siis istui Ardan sylissä. Kun Nicky oli vielä keittiön puolella (tosin mies lappasi koko ajan pöytään kahvipöydän antimia), Dariyakin oli ilmestynyt takaisin luokseen, tällä kertaa mukanaan pikkuistakin pienempi prinsessa.
Mikayla tunsi jännityksen pienesti kouraisevan vatsanpohjaansa, kun Dariya ehdotti (tai totesi), että hän voisi ottaa Faithin hetkeksi syliinsä. Ei Mikayla mitenkään pieniä lapsia vierastanut, mutta toisten liki vastasyntynyt vauva oli kuitenkin vielä niin pieni ja hauraskin... Siltä Faith ainakin tuntui, kun Mikayla sitten hetken päästä sai tytön syliinsä. ”Voi että..” Mikayla ei osannut muuta sanoa, ja kun hänen katseensa kohtasi Ardan oman hetken päästä, hän oli varma, että he ajattelivat samaa asiaa. Tällainen pieni nyytti heidän omanaan – niin, se ei ehkä koskaan olisi mahdollista. Vaikka Mikayla ei ehkä ollutkaan sieltä herkimmästä päästä (ainakin ottaen huomioon, että nyt oltiin ihan iloisissa merkeissä liikkeellä), oli hänellä täysi työ olla antamatta kyyneleiden kihota silmiinsä. Nicky kantoi jonkin makean piiraan pöytään ja toi vielä viimeiseksi kahvipannun pannunalusineen. ”Odota vaan, ensi kerralla kun tuutte käymään, niin tyttö ryömii varmaan sata mailia tunnissa. Minulla on ihan sellainen tunne, että Faithissa on jotain alecmaista, kun Lilia on kuitenkin niin rauhallinen”, mies kommentoi naurahtaen Ardan puheisiin ja istuutui sitten paikoilleen, Alecin viereen.
Kun he olivat saaneet kahvia kuppeihinsa ja piirakkapalaset lautasilleen, Dariyan kysymys oli saada Mikaylan tolaltaan. Ei hän sitä tietenkään voinut näyttää, joten vaistomaisesti hän kiirehti kiistämään moiset aikeet. Mukamas kaikki aikanaan, tai jotakin sen suuntaista hänen onnistui höpöttää. Periaatteessa se olisikin sopinut hänen luontaiseen huolettomuuteensa, mutta viime aikaiset tapahtumat huomioon ottaen … Mikayla ei ehkä muuta olisikaan toivonut, kuin tulevansa raskaaksi. Dariya ei selvästikään tainnut olla kauheasti käynyt kodin ulkopuolella, Mikayla huomasi ajattelevansa, kun serkku vain jatkoi kysymystulvaansa. Välillä Mikayla vilkaisi hieman kiusaantuneena vieressään istuvaa Ardaa, mutta käänsi aina nopeasti katseensa pienesti hymyillen Dariyaan ja Nickyynkin. ”Äiti ei tiedä vielä... Se oikeasti sekoaa”, Mikayla naurahti pienesti, vakavoitui kuitenkin hetkeksi, kun Dariya totesi Maria Boryskon innostuvan taatusti utelemaan lapsenlapsista heti, kunhan kuulisi kihlauksesta. ”Täytyy varmaan muutenkin ottaa Skype-yhteys Ukrainaan, kunhan päästään tältä reissulta takaisin”, hän lopulta myönsi ja söi palan piirakkaa voidakseen hiljentyä sen turvin edes hetkeksi.
Mikayla tunsi suurta halua päästä kertomaan Dariyalle mieltään painavasta asiasta, mahdollisesta lapsettomuudesta siis lähinnä. Hän ei kuitenkaan voinut tehdä sitä siinä ruokapöydässä; ensinnäkään Nickyn kuullen, mutta erityisesti ei niin, että Arda olisi paikalla. Hän tiesi, että asia oli kova pala miehelle, eikä hän halunnut muistuttaa asiasta tätä yhtään enempää kuin oli tarvis. Kahvipöydän äärellä siirryttiin juttelemaan Dariyan ja Nickyn omista kuulumisista uudessa kotikaupungissa, mutta melkein heti sen jälkeen miehet alkoivat siirtyä olohuoneeseen lasten kanssa. Mikayla tarjoutui Dariyan avuksi korjaamaan kahvipöydän antimia pois. Siinä kanniskellessaan lautasia ja kuppeja keittiöön, Mikayla vilkaisi varmuuden vuoksi olohuoneen suuntaan, kunnes käänsi katseensa serkkuunsa. ”Minä en tiedä, miten voin kertoa äidilleni tästä kihlauksesta”, blondi viimein sai sanottua ja oli hetken aikaa, kuin ei olisi mitään sanonutkaan ja jatkoi hetken aikaa astioiden kantamista, kunnes joutui lopulta pysähtymään ja nojaamaan vasten keittiötasoa. ”Dar … En ehkä koskaan voi saada lapsia. En minä voi sellaista kertoa äidilleni! Hän pettyy liikaa”, Mikaylan oli pakko sanoa suoraan, joskin ukrainaksi, mutta sillä hetkellä se tuntui luonnollisemmalta kieleltä puhua. ”Tämä asia oli jo vaikea käydä läpi Ardan kanssa, enkä vieläkään usko, että hänkään on täysin … Hän väittää, että kaikki on okei, mutta minua pelottaa koko ajan, että hän vielä kyllästyy tähän. Minuun!”
|
|
|
Jul 22, 2014 17:08:17 GMT 2
Post by Deleted on Jul 22, 2014 17:08:17 GMT 2
”Pitäisi varmaan itsekin soitella taas joku päivä Ukrainaan päin.. Mä olevinaan soittelen sinne usein, mutta silti äiti tuntuu joka kerta olevan ihan hiilenä, kun mä en muka soita tarpeeksi usein.” Dariya sanoi hieman huvittuneesti naurahtaen. Toki hän ymmärsi myös äitiään – olihan se vaikeaa, kun kaksi vanhinta lasta asui toisella puolella maapalloa lastenlasten kanssa, tottakai Maryska olisi halunnut olla lähempänä. Ja olisi Dariyakin mielellään ollut lähempänä, nyt hän ei ollut enää lähellä Yhdysvaltojen tai Ukrainan perhettään kumpaakaan. Mutta toisaalta, hänellä oli hänen oma perheensä. Hänellä oli Nicky ja lapset – oman perheensä ansiosta hän pystyi kestämään sen koti-ikävän, joka meinasi toisinaan kasvaa todella pahaksi. Keskutelu lähti kuitenkin ajautumaan jälleen enemmän Dariyan ja Nickyn elämään New Yorkissa ja vaikka Dariya olisi mielellään puhunut enemmän Mikaylan ja Ardan tulevista häistä, puhui hän ihan mielellään myös New Yorkista. ”Ihan kiva kaupunkihan tämä on, niin kamalan iso vain.. Onneksi me sentään asutaan vähän rauhallisemmalla alueella.” Dariya totesi, nostaen sitten teekuppinsa huulilleen ja joi siitä varovasti – vaikka muut taisivatkin kahvia juoda, Dariyalla oli edelleen tapana lähinnä juoda teetä kahvin sijasta.
Pian kahvit oli sitten juotu ja kun miehet siirtyivät lasten kanssa olohuoneen puolelle, Mikayla jäi auttamaan Dariyaa kahvitavaroiden pois viemisessä. Hetken aikaa he olivat hiljaa, mutta lopulta Mikayla pysähtyi ja aloitti puhumaan ukrainaksi. Hetken aikaa Dariyalla kesti ymmärtää, mitä toinen oli sanonut. Lopulta Dariya kuitenkin tajusi, miten kamala hän oli äsken ollut – miten sä oli voinut edes puhua sellaisia lapsijuttuja Mikaylalle ja Ardalle, kun toisilla oli noin kurja tilanne! ”Voi Mikayla-rakas.. Anna anteeksi, en mä tiennyt..” Dariya sanoi huolestuneena ja käveli serkkunsa luokse, vetäisten tämän sitten halaukseensa. ”Miksi sä et ole kertonut mulle aikaisemmin? Voi ei, mä olin ihan idiootti, mun ei olisi pitänyt puhua sillä tavalla äsken..” Dariya jatkoi, pitäen edelleen Mikaylaa halauksessaan. Häntä suorastaan kylmäsi ajatella, miten inhottavalta hänen äskeiset puheensa olivat taatusti kuulostaneet niin Mikaylan kuin Ardankin korviin. ”En mä usko, että Arda sua jättää, mä en vain usko.. Siitäkö se teidän aiempi riita siis johtui?” Dariya kyseli, irrottautuen nyt hieman Mikaylasta. Hän kylläkin jätti edelleen kätensä serkkunsa käsivarsille, haki vain tähän katsekontaktia. ”Arda rakastaa sua, sen näkisi sokeakin. Ja onko se muka vielä täysin varmaa, että te ette koskaan voi saada lapsia? - Eikä sun äiti suhun pety, ei varmasti.” Dariya sanoi, yrittäen nyt hymyilläkkin. Hän ei voinut edes kuvitella, miltä Mikaylasta tuntui, mutta yksi asia oli sanomattakin selvää – mitä Mikaylalle koskaan tapahtuisikaan, Maria ei taatusti olisi pettynyt tyttäreensä.
Sillä välin olohuoneessa Arda jo hieman ihmetteli, mihin Mikayla ja Dariya olivat oikein jääneet. Keittiöstä kyllä kuului koko ajan puhetta ukrainaksi ja jonkun pienen hetken ajan Arda kerkesi ajatella, että ehkä Mikayla kertoi nyt Dariyalle sen, mitä oli aiemmin tapahtunut – kuinka Mikayla oli alunperin kieltäytynyt hänen kosinnastaan ja kuinka Arda oli karannut aina New Yorkiin asti. Arda yritti kuitenkin jutustella mahdollisimman normaalisti Nickyn kanssa, mutta kieltämättä hieman helpottunutkin hymy nousi hänen huulilleen, kun Mikayla ja Dariya sitten palasivat myös olohuoneeseen. Mikayla tuli istumaan Ardan vierelle sohvalle ja vaistomaisesti Arda kiersi kätensä kihlattuna ympärille, suukottikin tätä kevyesti otsalle. ”Kaikki hyvin?” Arda varmisteli hieman hiljaisemmalla äänellä, sillä kieltämättä Mikayla näytti hieman vaisulta.. Mikayla kuitenki nyökytteli päätään, joten Ardakin sitten päätti keskittyä juttelemaan Dariyan ja Nickyn kanssa, eivät he enää turhan usein toisiaan nähneet. ”Oletteko te yhtään miettineet, että millaiset häät teille tulee?” Dariya ei malttanut olla palaamatta siihen hääaiheeseen. ”Tai kun ortodoksisia ja islamhäitä tuskin on kamalan helppo yhdistää.. Missä te ylipäätänsä edes pidätte ne, täällä Yhdysvalloissa, Turkissa vai Ukrainassa?” Dariya jatkoi ja ne kysymykset saivat Ardan vilkaisemaan Mikaylaa, pieni naurahduskin pääsi karkaamaan miehen huulilta. ”Ei me olla rehellisesti sanottuna edes mietitty. Helpoimmalla varmaan päästäisiin, kun mentäisiin ihan vain maistraatissa naimisiin, mutta Mikayla taitaa haluta ne isot prinsessahäät.” Arda sanoi virnistäen, jäätyään sitten katselemaan kihlattuaan silmiin – hän menisi ihan missä tahansa naimisiin, kunhan vain saisi Mikaylan lopulta vaimokseen.
|
|
member rank Porvaristo
Discord name
|
Jul 23, 2014 20:33:24 GMT 2
Post by jenni on Jul 23, 2014 20:33:24 GMT 2
Mikaylasta tuntui äärimmäisen lohdulliselta olla siinä Dariyan halattavana, joskaan ei tietysti siltä kantilta, etteikö Arda olisi ollut hyvä tuki ja turva. Arda oli kuitenkin osa heidän ”ongelmiaan”, eikä Mikayla tavallaan päässyt niitä eroon puhuessaan asioista Ardan kanssa. Dariya oli heidän suhteensa ulkopuolinen ihminen, joten tuntui lohdulliselta uskoutua välillä toiselle rakkaalle ihmiselle omista murheistaan. ”Älä syytä itseäsi, et voinut tietää”, Mikayla mumisi vasten Dariyan olkaa. Puoliinkaan serkkunsa puheisiin Mikayla ei kyennyt vastaamaan, tai korkeintaan hän jotakin nyökytteli tai pudisteli päätään. ”En tiedä, tiedän vain sen että se on melko epätodennäköistä”, hän sanoi lapsettomuuteen viitaten. Oli helpottavaa kuulla, että joku edes sanoi, ettei Mikaylan äiti pettyisi häneen, mutta silti epäilys kalvoi hänen mieltään. Marialla ei ollut kuin kaksi lasta, jos kaikki paineet olivat Fedirillä... Jos Fedirille sattuisi jotakin, eikä Mikaylastakaan olisi antamaan äidilleen ehkä suurinta lahjaa, mitä äidilleen saattoi antaa...
Olohuoneessa Nicky jutteli niitä näitä mukavia rennosti miesten kesken Ardan kanssa, eikä ollut lainkaan tietoinen siitä, miten vakavista asioista naiset keittiössä keskustelivat. Nicky piti samalla silmällä perheen lapsia, mutta Aleckin oli kumman rauhallinen parhaillaan. Lopulta niin Dariya kuin Mikaylakin saapuivat hekin olohuoneeseen. Jälkimmäisenä mainittu istahti Ardan viereen ja laskikin hetkeksi päänsä tämän olalle, kunnes hymyili pienesti. Myös Dariyalle kohdattuaan tämän katseen. Dariyan kysymyksen ja Ardan naurahduksen kuultuaan pieni naurunpyrskähdys karkasi Mikaylankin huulilta. ”Minä en maistraattiin astu. Saat etsiä uuden morsiamen siinä tapauksessa”, blondi letkautti vitsillä, mutta tajusi sitten, miten Dariya ja Nicky olivat aikoineet virallistaneet suhteensa. ”Anteeksi... En ole mitenkään maistraattia vastaan. Mutta Arda on oikeassa, haluan isot häät”, Mikayla jatkoi ja vilkaisi poikaystäväänsä hymyillen. ”No – ainakin me Dariyan kanssa päästään kerrankin kunnon häihin”, Nicky ei voinut olla puuttumatta puheeseen leikkisän virnistyksen kera. Toden totta, jos se Mikaylasta olisi kiinni, niin hänen ja Ardan häitä vietetettäisiin kunnolla ja isosti.
|
|