So I'm following the map that leads to you

Kun lähes puoli vuotta sitten Chester oli jättänyt taakseen Phoenixin ja ennen kaikkea Dominican, ei hän olisi arvannut, että jo seuraavana keväänä heilastelisi uutta tyttöä. Tie oli vienyt miehen Aspenin kautta lopulta itärannikon sykkeeseen, aina New York Cityyn asti, ja kun asunto Queensin piirikunnasta oli löytynyt, oli sopiva aika asettua taas aloilleen – ainakin joksikin aikaa. Hänen oli jopa onnistunut hankkia itselleen leipätyö naapuritalon alakerrassa sijaitsevasti pubista, joskin hän sai lähinnä keräillä tyhjiä laseja pöydistä ja huolehtia muutenkin kuppilan siisteydestä. Paikan omistaja oli kyllä jo puhunut siihen malliin, että Chesterin voisi pian laskea ehkä jopa tiskin toiselle puolen palvelemaan asiakkaita, joten ehkä nuorukainen oli siis jotakin onnistunut tekemään oikein työssään tähän mennessä.

Mutta toden totta, nyt hän kuitenkin työn ulkopuolella deittaili myös uutta tyttöä. Kyseisen blondin nimi oli Nessa Gibbett, ja vaikka heidän taustansa olivatkin kovin erilaiset, piti Chester Nessasta ihan tosissaan. Jotakin samanhenkisyyttä heillä oli; ainakin sen verran, että Nessa oli lähtenyt pakoon uskovaista perhettään etsimällä vapaampaa elämää, ja Chesterkin oli aikoinaan kyllästynyt Aspenin pikkupiireihin ja käytännössä katsoen hajonneeseen perheeseensä äitinsä (ja silloisen tyttöystävänsä) menehdyttyä. Eivät he kyllä Nessan kanssa mitenkään kovin syvällisiä keskusteluja käyneet tai muutenkaan puhuneet haudanvakavia, eikä Chester olisikaan sellaiseen kyennyt. Ei tietenkään niin, että heidän säätämisensä olisi pelkästään sille yhdelle asialle perustunut, mutta Chesteristä oli ihan kiva, että oli joku, jonka kanssa viettää aikaa uudessa kaupungissa. Nyt kun hänellä oli oma vuokra-asuntokin, ei hänellä ollut enää niin paljon syytä pyöriä serkkunsa Nickyn ja tämän perheen nurkissa kuten Phoenixissa aikanaan.

Tänä päivänä, kun kalenteri näytti torstaita, huhtikuun 17. päivää, Nessa oli saanut houkuteltua Chesterin mukaansa viettämään iltaa jonkun uuden ystävänsä luo. Chesteriä ei olisi oikein millään houkuttanut lähteä istumaan iltaa kahden naisen kanssa (sinkkuna ehkä se olisikin vielä toiminut), mutta nyt ilta menisi taatusti samalla tavalla, mitä hän olisi voinut lukea vessalukemisena jostakin hömppänaistenlehdestä. Oikeastaan aluksi hän oli kyllä ollut ihan kohtuullisen mukana menossa, mutta kun Nessa oli jotakin höpissyt tästä uudesta kaveristaan... Jotakin oli herännyt miehen mielessä, mutta hän ei keksinyt mitä. Ei vain enää huvittanutkaan kauheasti lähteä. Nyt Chester oli kuitenkin nousemassa ulos metrosta Nessan vierellä, eli jotakin poppaskonstejaan blondin oli onnistunut tehdä, kun oli saanut vedettyä Chesterin ulos asunnolta mukaansa.

”Ei sitten koko iltaa”, Chester ennätti vielä muistuttumaan ennen kuin he astuivat oikeaan rappukäytävään siinä Bronxin alueella sijaitsevassa talossa. Hän lampsi Nessan perässä oikeaan kerrokseen ja jäi sitten odottamaan tämän taakse, kun ovikelloa oli soitettu. Suureksi yllätyksekseen Chester pääsi kuitenkin tajuamaan, miksi ne hälytyskellot olivat alkavasti ruvenneet soimaan hänen päässään aiemmin – Nessa oli kuvaillut Dominica Garcíaa kertoessaan uudesta ystävästään! Nessa ei tainnut tajuta mitään siitä, kuinka Chester kohtasi Dominican jäätävänkylmän katseen ja toisinpäin, vaan esitteli kaksikon iloisesti toisilleen. Dominican puheet olivat selvää kuittailua (tai jos suoraan sanottiin niin v*ttuilua) hänelle, mutta Nessa ei tietenkään voinut ymmärtää sitä. Chester rykäisi pienesti käveltyään peremmälle asuntoon tyttöystävänsä perässä ja vedettyään ovenkin kiinni. Kun Dominica oli selittänyt jotakin laittamastaan pikkupurtavasta, ei mennyt kauaakaan, kun Chester oli saanut käteensä oluen. Thank God – se pelasti tilannetta edes hieman.

Chesterille oli selvää, että ilmeisesti he eivät tulisi tämän illan aikana toistaiseksi paljastamaan tietävänsä toisensa. Sen verran viileästi Dominica käyttäytyi, vaikka hän tietysti käyttäytyi Chesteriä kohtaan naljaillen – ainakin sen verran, että kyseinen nuorukainen sen kyllä itse tajusi. ”Hieno kämppä”, Chester päätti todeta hetken päästä, kun oli vähän aikaa vain hörpiskellyt oluttaan. Se oli ihan vilpitön toteamus, eikä mitenkään kuittaillen sanottu. Oikeastaan nyt sanottuna se kuulosti kyllä melko typerältä. Ilmeisesti oluen litkiminen oli kuitenkin liian rankkaa Nessan rakolle, sillä blondi ilmoitti pian käyvänsä kylpyhuoneen puolella. Chester vilkaisi Nessan perään, käänsi sitten katseensa Dominicaan ja tunsi jääneensä loukkuun. Helvetti. ”En mä tiennyt, että säkin olet muuttanut tänne. - Missä Dora on?” Chester kysäisi hetken päästä vaimealla äänellä, kuitenkin koko ajan kylpyhuoneen ovea silmällä pitäen. ”Mistä te edes tunnette Nessan kanssa? Mitä hittoa...” Chester ei voinut uskoa, että Dominica García oli siinä hänen edessään.

Domican suora vittuilu oli niin ilmiselvää, että olisi täytynyt olla vähintäänkin kuuromykkäsokea, ettei olisi sitä tajunnut. Oikeastaan Chester ei edes täysin ymmärtänyt Dominican kiukuttelua. Ei hän ollut mitenkään suunnitellut sitä, että oli ensin jättänyt Dominican Phoenixiin sillä varjolla, ettei ollut valmis mihinkään vakavaan ja sitten hetken päästä löytänyt kuitenkin Nessan. Pitäisi kai Dominicankin sellaiset asiat tajuta? Sitä paitsi eiväthän he olleet Nessan kanssa avioitumassa. Chester ei keksinyt mitään muutakaan syytä tummaverikön kiukuttelulle kuin se, että tätä häiritsi Chesterin ja Nessan juttu. Osaan Dominican jutuista Chester ei vaivautunut sanomaan mitään, koska häntä ärsytti se Dominican kuittaileva ja naseva asenne niin paljon. Lopuksi ennen Nessan ilmestymistä takaisin Dominica ehti vielä muistuttaa teräväsanaisesti, kuinka Chesterin ei pitäisi pelleillä kyseisen blondin kanssa samalla tavalla kuin hänen kanssaan aiemmin. Chester pyöräytti silmiään huomaamattomasti (tai ainakin Nessan huomaamatta).

Nessa oli istahtanut takaisin hänen viereensä ja hieman vaivaantuneena Chester vei kätensä tämän ympärille, kun molemmat nuoret naiset suorastaan kilpaa ylistivät hänen ihanuuttaan. Tosin toinen ylistäjistä lausui ne sanansa varsin pisteliääseen sävyyn, eikä Chesterin ollut vaikea tunnistaa kumpi. Pian Dominica häipyi hakemaan heille lisää olutta, mikä kieltämättä kuulosti varsin hyvältä idealta. Chesterin olisi tehnyt mieli lähteä johonkin baariin vetämään päänsä täyteen, niin paljon häntä alkoi ottaa päähän Dominican käytös. Miksi helvetissä hän oli suostunut lähtemään Nessan mukaan jonkun naisen tyttökaverin luo istumaan iltaa? Olisit vain pitänyt pääsi aiemmin, Chester ei voinut olla ajattelematta mielessään. Chester suorastaan koppasi uuden olutpullon itselleen Dominican tullessa takaisin ja korkkasi sen sohvapöydällä olleen pullonavaajan avulla. Pieni sihahdus, jonka jälkeen nuorukainen maistoi vastakorkattua olutta. ”En ole newyorkilainen en”, hän vastasi Dominican kysymykseen ja mietti sitten hetken aikaa. Hän tietysti voisi lähteä samalle linjalle tummaverikön kanssa, siis potut pottuina.

Chester mietti asiaa hetken aikaa, jopa tahallaan silittelikin hiljakseen Nessan käsivartta sillä kädellään, jonka oli laskenut toisen harteille. ”No jos totta puhutaan, niin pikemminkin pakoon rakkautta ja kaikkea sitä paskaa”, mies viimein lausui, joskin pieni epämääräinen naurahdus äänessään. Oikeasti hän tarkoitti Kaitlinin poismenon aiheuttamaa tuskaa ja perhekuvioitaan, mutta oli lohdullista ajatella, että Dominica voisi yhtä hyvin ottaa ne sanat henkilökohtaisesti. Nessalle hän oli joskus maininnut Kaitlinista (se oli ollut paljon helpompaa, kun hän oli aiemmin kertonut asiasta Dominicalle eikä kynnys ollut enää niin korkea). Chester oli aidosti välittänyt Dominicasta, mutta jälkeenpäin hän oli ajatellut, kuinka pahaan saumaan he olivat tavanneet. Jos, ja vain jos, he olisivat tutustuneet vaikka vasta tänä päivänä New Yorkissa... Ehkä asiat olisivat menneet toisin. Kun Chester nyt nimittäin katseli edessään istuvaa Dominicaa, ei hän voinut kieltää itseltään, etteikö olisi varmasti vieläkin voinut langeta kyseiseen naiseen: noihin pitkiin ja tummiin, kauniisiin hiuksiin sekä ruskeisiin silmiin. Jopa tuohon tällä hetkellä vittumaiseen tuntuvaan luonteeseen. Nyt hänen vierellään oli kuitenkin myös Nessa, josta Chester piti yhtä lailla ja yhtä aidosti.

”Anteeks, mutta mä en kyllä enää kestä tätä teeskentelyä”, Chester lopulta rikkoi hiljaisuuden, joka oli langennut heidän ylleen hetki sitten. Tai jotakin Dominica ja Nessa olivat puhuneet jostakin tosi-tv-ohjelmasta, mutta Chester oli kuunnellut vain puolella korvalla tyttöjen juttuja. Hän nosti kätensä Nessan ympäriltä ja laski oluen toisesta kädestään sohvapöydälle. Hitusen eteenpäin nojauduttuaan hän katsahti vuoroin Dominicaa ja vuoroin Nessaa. Jälkimmäistä hän päätti puhutella ensimmäisenä. ”Nessa, anteeks etten mä sanonut mitään, mutta me kyllä tunnetaan Dominican kanssa. Melkein tekisi mieli sanoa valitettavasti, mutta en mä edes ole kovin pahoillaan”, Chester lausui ja vilkaisi loppua kohden Dominicaa. Miksi ihmeessä hän olisi ollut pahoillaan siitä, että tunsi Dominican entuudestaan? Juuri mainitun äskeiset vittuilut olivat vielä selvässä muistissa Chesterillä, ja vaikka hän kuinka yritti, oli hänen ehkä kuitenkin pakko vielä palata niihinkin. ”Ja joo, meillä oli juttumme. Enemmän kuin kavereita, siis. - Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö mä olisi tosissani sun kanssasi. Koska mä olen. Vaikka Dominica äsken mua käskikin kohtelemaan sua hyvin. Ilmeisesti mä en saisi muuttaa mieltäni. Mun pitäisi varmaan olla jumissa menneessä aina”, Chester lateli, vaikka yleensä tällaisissa tilanteissa kovin harvasanainen olikin. ”Jos sopii, niin mä lähden nyt takaisin kotiin. Dom on tehnyt tässä illan mittaan harvinaisen selväksi, ettei se kaipaa mua täällä”, mies pongahti sohvalta ylös ja lähti jo eteiseen. Varsinainen draama queen.