|
|
Jul 23, 2014 20:57:03 GMT 2
Post by Deleted on Jul 23, 2014 20:57:03 GMT 2
Lauantai 27. heinäkuuta 2013, iltapäivä 6545 Parsons Bulevard apt #67, Queens
Ilkayn elämä hymyili, yhtä pientä yksityiskohtaa lukuunottamatta. Hänen pikkuveljensä Arda oli majaillut hänen nurkissaan jo niin kauan, että Ilkay olisi pian valmis ostamaan velirakkaalle lentolipun takaisin Phoenixiin vaikka itse. Ilkay oli ajatellut, että Arda älyäisi vihdoinkin lähteä, kun tämä oli saanut sovittua Mikaylan kanssa asiansa, mutta ei. Nyt Ilkayn luona ei ollut ainoastaan vain Arda vaan myös veljen kihlattu Mikayla. Toki Ilkay viihtyi veljensä seurassa, mutta hän olisi kaivannut jo omaa rauhaa. Ilkay viihtyi itsekseen usein, mutta suurin syy sille toiveelle omasta rauhasta oli hänen tyttöystävänsä Alessandra. Siitä ei tainnut olla kuukauttakaan, kun he olivat aloittaneet suhteensa ja puolet siitä ajasta oli mennyt Ardan hyysäämiseen. Tänään Ilkay ja Arda olivat kuitenkin suunnitelleet, että he kutsuisivat heidän luokseen sekä Alessandran että Mikaylan serkun Dariyan – tarkoituksena oli tutustuttaa Alessandra Demirien perheeseen ja ainakin Mikayla oli jo höpissyt, että he pääsisivät naisten kanssa suunnittelemaan tulevia häitä. Kaikeksi onneksi Alessandrakin oli siihen tapaamiseen suostumus, mutta kieltämättä Ilkayaa hieman jännitti – hän ei ollut esitellyt kovinkaan montaa tyttöystävää perheelleen, joten tottakai häntä hieman jännitti, miten Alessandra otettaisiin vastaan. Jos Ilkayaa jännitti niin Dariya sen sijaan oli innoissaan. Hänestä oli ihan mahtavaa päästä suunnittelemaan Ardan ja Mikaylan häitä! Hän oli ehkä joskus ollut hieman Ardaa vastaan, mutta hän oli kyllä oppinut ymmärtämään, että Arda oli ihan tosissaan Mikaylan kanssa, joten tottakai hän halusi olla kaksikon tukena. Sen lisäksi hän pääsisi tutustumaan myös Ardan isoveljeen ja tämän tyttöystävään – toivon mukaan kumpikin olisi mukavia, sillä Dariya todella kaipasi uusia ystäviä New Yorkista, ehkä tässä olisi hänen tilaisuutensa.. Jokatapauksessa, Dariya oli jo melko ajoissa soittelemassa Ilkayn ovikelloa Queensissä sinä iltapäivänä. Alunperin hän oli yrittänyt houkutella Nickyä mukaan, mutta mies oli kuitenkin jäänyt kotiin katsomaan lapsia. Olihan Dariya ollut harmissaan, kun Nicky ei päässyt mukaan, mutta toisaalta hänestä oli ihanaa välillä päästä kotoa pois ilman lapsia – tottakai hän lapsiaan rakasti, mutta tämmöisiä hetkiä hänellä oli vain äärimmäisen harvoin. Ilkay olikin sitten ensimmäisenä avaamassa oven. ”Moi, sä olet ilmeisesti Dariya? - Ilkay, Ardan veli.” Ilkay sitten esitteli itsensä Dariyalle, päästettyään naisen ensin peremmälle. ”Mooi. Me ollaan olohuoneessa, tää sun serkku rakkaasi on tainnut jo hukuttautua jonnekkin häälehtimaailmaan.” Arda huikkasi hieman huvittuneena kuultuaan, että Dariya oli tullut asuntoon. Dariya hieman naurahti, jättäen kuitenkin ensin päällysvaatteensa olohuoneeseen ennenkuin meni muiden luokse. ”No moi.” Dariya sanoi vielä hymyillen, käyden halaamassa Mikaylaa, kunnes istui naisen viereen sohvalle. ”Oikeasti, miten isot häät te meinasitte pitää..” Dariya naurahti nähdessään sen häälehtimäärän – hän ei olisi varmasti ikinä jaksanut järjestää mitään kovin isoja hääjuhlia. ”Sun tyttöystävä ei ole ilmeisesti vielä tullut?” Dariya kysäisi Ilkaylta, miehen vilkaistessa sitten kelloa – kello alkoi olla ihan kohta sen verran, että Alessandran pitäisi olla täällä hetkenä minä hyvänsä. Ilkay ei kerennytkään sitten vastata mitään siihen kysymykseen, sillä ovikello soi juuri sopivasti. Hieman virnistäen Ilkay vilkaisi muita huoneessa olijoita, kunnes sitten katosi uudestaan olohuoneen puolelle. Tällä kertaa oven takaa löytyi kuin löytyikin Alessandra. ”No moi, tulithan sä.” Ilkay sanoi virnistäen ja odotettuaan, että nainen oli päässyt oven suulta pois, hän suukotti tätä kevyesti huulille. Tuntui vieläkin lähes uskomattomalta, että he ihan oikeasti seurustelivat. Ilkay oli ollut aluksi lähes varma, että Alessandra pitäisi heitä ihan liian erilaisina, mutta ilmeisesti naisen mieli oli muuttunut sitä mukaa, kun he olivat tapailleet toisiaan. ”Tuu vaan peremmälle, muut onkin jo olohuoneessa..” Ilkay sitten sanoi hyväntuulisesti, yrittäen olla murehtimatta siitä, miten Alessandra reagoisi nähdessään hänen perheensä. Alessandra osasi olla hieman ujo, joten Ilkay ei voinut kuin toivoa, ettei nainen jännittäisi ihan kamalsti hänen perheensä seuraa.. Kaksikko sitten saapui olohuoneeseen ja nähdessään huoneeseen tulijat, Ardakin nousi sieltä sohvan perältä – pitäisihän hänen nyt päästä moikkaamaan kunnolla veljensä uutta tyttöystävää! ”Eli tässä on Alessandra, mun tyttöystäväni. - Mun veli Arda, Ardan kihlattu Mikayla ja Mikaylan serkku Dariya.” Ilkay esitteli nopeasti kaikki huoneessa olijat toisilleen, mutta Arda ei malttanut olla tulematta kättelemään Alessandraa. ”Vai että sä olet Alessandra.. Hyvin toi Ilkay on sua piilotellut, kun mä olen täällä jo pari viikkoa ollut, enkä ole nähnyt susta vilaustakaan. - Eikä Ilkaylla kyllä muutenkaan ole tapana sen tyttöystäviä esitellä, tänhän on pakko olla vakavaa.” Arda virnisti sanoen sanottavansa tyypilliseen tapaansa harvinaisen suorasti. Arda malttoi kuitenkin mennä takaisin istumaan sinne sohvalle, kun taas Alessandra vielä esittäytyi itsekkin muille. ”Sulla on hirmu tutun kuuluinen sukunimi..” Dariya ei malttanut olla toteamatta, kun oli itsekkin esittäytynyt Alessandralle. ”Hei nyt mä tiedän, sehän on sama kuin sillä yhellä mallilla. Mikayla tiedät ainakin kenestä mä puhun, se joka voitti sen Tyra Banksin ohjelman?” Dariya pääsi ääneen, eikä hän edes tajunnut vilkaista Alessandran ilmettä. Ilkaykaan ei tajunnut lainkaan, mistä puhuttiin, joten hän vain pudisteli päätään. ”No mutta, tän päivän ohjelma on ilmeisesti miettiä noiden kahden häitä.” Ilkay sitten lopulta naurahti – hänestä oli ihan uskomatonta, että hänen pikkuveljensä oli menossa naimisiin! |
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Jul 26, 2014 16:10:28 GMT 2
Post by jenni on Jul 26, 2014 16:10:28 GMT 2
Luvassa oli jännittävä päivä. Alessandra menisi tänään tapaamaan poikaystävänsä perhettä. Oikeastaan, kyseessä oli ennemminkin miesystävä, sillä Ilkay oli häntä seitsemän vuotta vanhempi. Eikä paikalla ollut edes miehen vanhempia, joskin Ilkaylla olikin enää vain isä elossa. Mutta sisarukset ja muut sukulaiset olivat ihan yhtä jännittäviä kohdata Alessandran mielestä. He eivät olleet Ilkayn kanssa seurustelleet edes kuukautta pidempään, mutta kai siinä vaiheessa jo oli hyvä aika tavata edes toisen veli. Ei Alessandra ujostellut uusia ihmisiä, ainakaan paljon. Hän pikemminkin jännitti oman itsensä tuomista esille, miten muut hänet ottaisivat vastaan. Ajattelisivatko he hänen olevan liian nuori tai mikä ehkä vielä pahempaa, liian sopimaton Ilkaylle? Ulospäin katsottuna he olivat kuitenkin Ilkayn kanssa jotenkin niin eri maailmoista, eivätkä kaikki ehkä heti tajuaisi, kuinka hänen ja Ilkayn kemiat kuitenkin kohtasivat.
Ilkayn asunnolla kävikin jo melkoinen kuhina. Etäisesti Mikayla kyllä tiesi, että he olivat majailleet Ardan veljen luona jo ihan riittämiin, varsinkin kun otti huomioon sen, että Arda oli ollut siellä jo useita päiviä ennen hänen tuloaan, mutta häiden suunnittelu oli ihan vienyt heidät mennessään! Tai ainakin hänet... Tänäänkin Dariya oli tulossa paikalle, kuten myös Ilkayn uusi tyttöystävä. Voi pojat, Mikayla odotti innoissaan, että pääsisi tuon Alessandrankin kanssa suunnittelemaan häitään; Ilkay oli tietysti kehunut tyttöystävänsä maasta taivaisiin, joten toinen oli varmasti oikein mukava tapaus. Nytkin Mikayla oli levittänyt olohuoneen pöydälle varmasti ainakin kymmenen häälehteä, joita hän selaili Ardan kanssa. Tai siis oikeastaan yksinään ja Ardan istuessa vieressä. ”Onneksi sä tulit! Mulla meinasi jo mennä hermo noihin kahteen, kun ei ne tunnu tajuavan kunnolla”, Mikayla naurahti muka kovinkin helpottuneena, kun Dariya viimein saapui hänkin paikalle. Mikayla vastasi serkkunsa halaukseen ja teki sitten tilaa tällekin sohvalla. ”Miten niin isot”, blondi ei voinut olla vastaamatta, kun tutkaili juuri jotakin artikkeleita häiden tarjoiluista.
Ulkona, alhaalla kadulla Alessandra oli juuri siirtynyt sisälle rappukäytävään. Hän yritti olla jännittämättä, mutta turhaan, sillä hän jännitti kuitenkin hieman. Liian nopeasti hän olikin jo soittamassa Ilkayn ovikelloa, eikä mennyt kauaakaan, kun mies oli jo ilmestynyt avaamaan oven. Varovainen hymy nousi naisen huulille ja hän vastasi siihen pieneen suukkoon. ”Joo, anteeksi, mä taidan olla vähän myöhässä”, Alessandra kuuli sanovansa, kun astui peremmälle eteiseen. Muut kuulemma olivat jo paikalla, mikä sai hänet jännittämään hieman enemmän. Pian kaikkien katseet nauliutuisivat häneen, kun hän astuisi vieraana kasvona peremmälle. Olohuoneessa Ilkay suoritti esittelykierroksen, eikä Alessandra edes yrittänyt muistaa kaikkien (varsinkin naisten) sukulaissuhteita toisiinsa, kunhan yritti ensin muistaa kaikkien nimet pidempään kuin kymmenen sekuntia. Arda. Mikayla. Dariya. Alessandra tervehti koko porukkaa mahdollisimman reippaasti ja sai sitten Ardan tulemaan lähemmäksi hieromaan tuttavuutta. Miehen sanat Alessandran ja Ilkayn suhteen vakavuudesta saivat Alessandran posket kuumottamaan, ja nainen vain hymyili hieman hermostuneesti.
Alessandra päätti vielä kättelyn kautta esittäytyä Ardalle, Mikaylalle ja Dariyalle, mutta jälkimmäisenä mainitun pohdinnat hänen sukunimensä tutunkuuloisuudesta olivat saattaa hänet taas johonkin häpeän partaalle. Ei hän tietenkään isosiskonsa mallinuraa häpeillyt lainkaan, mutta hän oli jo aiemmin jäänyt Roman tähtiyden varjoon – ei tuntunut mukavalta tulla muistetuksi taas uuden tuttavuuden silmissä ”sen huippumallin siskona”. Mikayla puolestaan äkkäsi heti, mitä hänen serkkunsa mahtoi tarkoittaa. ”Kyllä, kyllä! America's Next Top Model” nainen täydensi Dariyan sanoja ja vilkaisi Alessandraa jopa hieman ihaillen. Alessandra tunsi vääntelehtivän tuolilla, jolle hän oli juuri istuutunut alas. ”Mmh, Roma on kyllä isosiskoni”, brunette kertoi ja ei voinut kuin toivoa, etteivät he enempää jatkaisi aiheesta. Hänelle Roma oli vain isosisko, jolla oli ammattinsa, aivan kuten muillakin siskoilla ja Elijahilla. Ilkay onneksi pelasti tilannetta edes vähän kertomalla, että päivän teemana oli suunnitella Ardan ja Mikaylan häitä.
”Kyllä!” Mikayla julisti ja läppäisi leikkisästi kätensä yhteen. ”Jos sopii, niin minä buukkaan sinut Dariya ja Alessandra sinutkin mukaani hääpukuliikkeeseen heti ensi viikolla”, Mikayla ennemminkin ilmoitti kuin kysyi. ”... Täytyypä varata aika sinnekin, laitatko Arda muistiin...” Alessandra vaikutti hänestä mukavalta ihmiseltä, vaikkakin hieman hiljaiselta. Ei Mikayla kyllä siinä hääinnostuksissaan tajunnut ajatellakaan, että heidän pitäisi varmasti Ardan kanssa jo lähteä jossakin vaiheessa Phoenixiinkin, eikä enää suunnitella menoja seuraavalle ja sitä seuraavalle ja sitäkin seuraavalle viikolle. ”Eiköhän se onnistu”, Alessandra naurahti hieman vaikeana kuullessaan Mikaylan sanat, mutta nousi hyvin nopeasti tuolilta. ”- Käyn hakemassa vettä keittiöstä, Ilkay, jos sop...” Alessandra aloitti, vaikkakin tuntui nielaisevan loput sanoistaan. Hän kiirehti keittiöön ja laski sitten itselleen löytämäänsä juomalasiin viileää vettä. Mikä häntäkin oikein vaivasi? Kauaa hän ei kuitenkaan ehtinyt olla yksinään, kun Ilkaykin tupsahti keittiön puolelle. Alessandra kuulemma pärjäsi hyvin. ”Pärjäänkö? Mikaylakin tuntuu niin puheliaalta ja veljesi ja se toinen nainen.. Dariyako hän oli”, brunette mutisi ja joi vähän väliä lasistaan, lopulta koko lasin tyhjäksi. Alessandra laski lasin tiskipöydälle ja astui Ilkayn eteen, laski kätensäkin tämän omille. ”Mä vaan haluaisin, että ne pitäisi musta enkä mä tuottaisi mitenkään pettymystä.”
|
|
|
|
Jul 27, 2014 19:24:53 GMT 2
Post by Deleted on Jul 27, 2014 19:24:53 GMT 2
Ilkayn katse kääntyi jokseenkin hitaasti Ardaan, Mikaylan todetessa, että he lähtisivät katselemaan Dariyan ja Alessandran kanssa häämekkoja ensi viikolla. Okei, kiva juttu, että Mikayla halusi tutustua Alessandraan paremmin, mutta ensi viikolla. Kaksikko oli norkoillut hänen nurkissaan ja sen verran pitkään, että he saisivat pikkuhiljaa alkaa painua takaisin omaan kotiinsa. Kaksikolla ei tuntunut kuitenkaan olevan mitään kiirettä mihinkään ja mitä enemmän aikaa kului, sitä kotoisammaksi Arda ja Mikayla tuntuivat olonsa tekevän. ”Joo, tottakai! Voi että, ihana mennä katselemaan häämekkoja.” Dariya puolestaan huokaisi hieman haaveilevana, huomaamatta Demirien veljesten katseen vaihtoja – Arda oli vain kohauttanut olkiaan Ilkayn katseen nähtyään, Ilkayn puolestaan pudistella päätään. Alessandrakin oli lupautunut lähtemään sinne hääpukuliikkeeseen, joten Dariya vain hymyili tyytyväisenä – siitä reissusta tulisi varmasti mukava! Melkein heti sen lupauksen jälkeen toinen kuitenkin nousi ylös tuoliltaan ja lähti keittiöön. Ilkay vilkaisi hieman ihmeissään tyttöystävänsä perään, nousten sitten itsekin ylös ja mitään sanomatta lähti katsomaan, oliko Alessandra ihan kunnossa.
Alessandra löytyi keittiöstä ja kieltämättä toinen näytti hieman.. no.. huolestuneelta Ilkayn tultua tämän luokse. ”Sä pärjäät hyvin.” Ilkay sanoi pienesti hymyillen, jäätyään norkoilemaan keittiön oviaukolle. Pian Alessandra tulikin sitten hänen luokseen ja tuntiessaan tyttöystävänsä kädet omilla käsillään, Ilkay siirsi kätensä kevyesti naisen selän taakse. ”Ne pitää susta ihan selvästi. Arda ja Mikayla on kumpikin tuollaisia papupatoja, mutta kyllä siihen tottuu.” Ilkay sanoi pienesti naurahtaen – hän ei voinut olla ajattelematta, että onneksi Alessandra ei samalla vauhdilla tavannut hänen siskojaan, sillä siskokolmikko se vasta puhelias osasikin olla.. ”Heii, miksi ihmeessä sä tuottaisit pettymyksen? Älä nyt tuollaisia mieti, jooko?” Ilkay sanoi Alessandralle, pitäen katseensa kiinni naisen silmssä ja siirsi sitten kevyesti tumman hiussortuvan tämän korvan taakse, suukottaen sitten vielä naisen huulia. ”Kaikki menee ihan hyvin, mä lupaan sen. Mentäisiinkö me takaisin?” Ilkay sitten ehdotti ja kaikeksi onneksi Alessandra ei ainakaan vielä ollut juoksemassa karkuun vaan suostui palaamaan hänen kanssaan muiden seuraan.
”Niin, olitteko te vielä miettineet, että kumman uskonnon mukaan teidän häät vietetään? Ortodoksiset hääthän on todella kauniit..” Dariya uteli muka muina miehinä, mutta kyllä hänellä oli ajatuksissa se, että Mikayla saataisiin naimisiin kunnon ortodoksisessa kirkossa hienoin seremonioiden. Häntä melkein hirvitti ajatella, että Mikayla esimerkiksi keksisi kääntyä muslimiksi Ardan takia... Arda vain vilkaisi Mikaylaa, sanomatta kuitenkaan siihen Dariyan kysymykseen mitään. Itseasiassa Ardalla oli mielessä asia, josta hän ei ollut puhunut vielä edes Mikaylalle – hän oli miettinyt, että hän jättäisi islamin. Hän tiesi, että hänen perheensä ei moisesta pitäisi, mutta kaikki tuntui niin vaikealta näinkin, että he edustivat aivan täysin erilaisia uskontokuntia.. Arda ei kuitenkaan ollut halunnut puhua vielä mitään asiasta kenellekkään, sillä hän halusi ensin tehdä päätöksen yksin ja vasta sitten puhua Mikaylalle ja perheelleen. ”No, Alessandra, mä kuulin, että sullakin lapsi? Onko teidän lapset sitten nähneet vielä toisiaan?” Arda vaihtoikin aiheen nopeasti takaisin veljeensä ja Alessandraan. Ilkay oli kyllä jo aiemmin sanonut, että hän ei haluaisi mitään ristikuulusteluja, mutta näköjään Ardan oli pakko päästä edes hieman utelemaan. ”On Olivia ja Sarah pari kertaa nähneet.” Ilkay totesikin melko lyhyesti. Sarah oli viime aikoina ollut melko vähän hänen luonaan, joten aihe ei ollut erityisen mieluinen hänelle – hän oli ihan varma, että Susan ei ihan vittuilakseenkaan antanut tytön tulla hänen luokseen, koska Ilkay oli aloittanut uuden suhteen.
”Ai sullakin on lapsi? Minkä ikäinen?” Dariya ei malttanut olla puuttumatta puheeseen, lapsiaihe kun tuntui sattuneesta syystä aina kolahtavan häneen. Alessandra sitten kertoikin, että Olivia oli parivuotias ja Dariya nyökkäili päätään hymyillen. ”Mun vanhimmat lapset on saman ikäisiä. Mulla on siis neljä lasta, nuorimmainen itseasiassa syntyi muutama viikko sitten..” Dariya sanoikin sitten naurahtaen – oli tavallaan jopa hassua, että hänellä ja Alessandra oli ikäeroa vain vuosi ja silti Dariyalla oli jo neljä lasta, Alessandralla ”vain” yksi. Tosin, eipä Mikaylalla ja Ardallaan vielä yhtään ollut, Dariya ja Nicky vain olivat olleet hieman nopeita liikkeissään.. Ne lapsipuheet keskeytyivät, kun ovikello soi eteisessä. Ilkay vilkaisi hieman ihmeissään eteisen suuntaan, sillä ei hän odottanut enää ketään muuta vierailulle. ”Mä käyn katsomassa kuka siellä on..” Ilkay sitten sanoi ja lähti kävelemään eteiseen. Oven avattuaan hän tosiaankin sai kokea yllätyksen... ”Elif! Mitä sä täällä..” Ilkay suusta pääsi oven avattuaan ja tajuttuaan vierailijan olevan hänen pikkusiskonsa. Sisko ei tuntunut saavan suustaan moikkausta enempää, joten Ilkay kääntyi hetkeksi asunnon puoleen. ”Arda! Tuu katsomaan kuka täältä löytyi!” Ilkay huikkasi turkiksi veljelleen ja vähintäänkin yhtä hämmentyneenä kuin Ilkay äsken, Arda lähti eteiseen. Eteiseen päästyään hän jäi kuitenkin tuijottamaan siskoaan hyvän matkan päästä vähintään kummastuneena. ”Mistä sä siihen ilmestyit?”
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Jul 28, 2014 21:20:06 GMT 2
Post by jenni on Jul 28, 2014 21:20:06 GMT 2
Ilkay oli ihana, Alessandra huomasi ajattelevansa, meinasi sanoa ääneenkin, mutta mies ennätti suukottaa häntä huulille. Alessandra tunsi kyllä itsensä aika säälittäväksi pikkutytöksi, kun vain nyökkäsi miesystävänsä kysymykseen ja lähti sitten tämän kanssa takaisin muiden seuraan. Eivät muut huoneessa olevat mitenkään pelottavia olleet (Alessandraa ärsytti edes ajatuksentasolla moinen), ja ihan hyvin he tuntuivat hänet ottaneen vastaan. Olohuoneessa puhe oli edelleen Mikaylan ja Ardan tulevissa häissä, joten Alessandra ei oikein osannut kommentoida niihin puheisiin mitään. Siitä tulevasta reissusta hääpukuliikkeeseen hän osasi kyllä jo odottaa tulevan varmasti mukava, ehkäpä pelkästään naisten kesken juttukin sujuisi paremmin. Äh, ei hän mitenkään miehiä (tai lähinnä Ardaa) vierastanut, mutta pienemmässä porukassa Alessandra tunsi kuitenkin olevan enemmän oma itsensä.
Mikayla katseli hieman mietteliäänä vuoroin Dariyaa ja vuoroin Ardaa, kun Dariya alkoi pähkäillä sitä, minkä uskonnon perinteiden mukaan he avioituisivat. Eivät he olleet moisesta edes puhuneet Ardan kanssa... Onneksi Arda kuitenkin keksi vaihtaa puheenaihetta, mikä ei kyllä varsinaisesti helpottanut sohvapöydän toisella puolella olevan Alessandran oloa. No, hän selviäisi kyllä pienestä huomion kiinnittymisestä häneen. Ilkay kuitenkin kiirehti ensin vastaamaan, että Sarah ja Olivia olivat jo ehtineet hekin tapaamaan. Alessandra vilkaisi miesystäväänsä pikaisesti, mutta sai sitten uuden kysymyksen osakseen, tällä kertaa Dariyalta. ”Olly täyttää pian kaksi vuotta”, Alessandra vastasi – lyhyesti, mutta silti ystävällisesti hymyillen Dariyalle – Olivia todella oli hänen elämänsä pieni keskipiste. Tietysti nyt Ilkay oli jakamassa sitä keskipistettä, mutta aina Olivia menisi edelle, oli haastajana sitten kuka tahansa.
Toisaalla Queensin alueella – tai ei oikeastaan kovinkaan kaukana Ilkayn asunnosta – muuan tummahko blondi asteli katua eteenpäin matkalaukut mukanaan. Elif Demir oli tullut vajaa viikko sitten maahan ja pettynyt. Pettynyt niin helvetin pahasti, että oli ajautunut monen päivän ryyppyputkeen aina ties missä. Hän oli matkannut aina Bodrumista asti tavatakseen nettiystävänsä, ihastuksensa kohteen, Michael-nimisen yhdysvaltalaismiehen. Michael ei kuitenkaan ollut ilmestynyt lentoasemalle, eikä sen koommin vastannut Elifin yhteydenottoihin. Elifillä ei kuitenkaan ollut paluulippua, saati sitten rahaa sellaiseen. Hänen rahansa olivat juuri ja juuri riittäneet yhdeksi yöksi hostelliin. Loput yöt hän oli kinunut humalassa erilaisissa baareissa ja pubeissa miehiltä. Onnekseen edes kutakuinkin ikäisiltään miehiltä. Se, mitä Elif oli luvannut vastapalvelukseksi... No, se ei liene epäselvää. Joskin Elif koki kyllä itsekin hyötyvänsä niistä vastapalveluksista. Joten sinänsä asiat olivat hyvin.
Yöpyminen aina eri tuntemattoman luona oli kuitenkin pidemmän päälle rasittavaa, ja useamman päivän jälkeen Elif koki olevansa valmis etsimään isoveljensä käsiinsä. Erään Josh-nimisen miehen luona Elif oli surffaillut internetissä ja tarkistanut sähköpostistaan Ilkayn kotiosoitteen. Niinpä hän nyt marssi kohti oikeaa taloa ja pian oikeassa rappukäytävässä oikeaan kerrokseen. Sitten hän jo soitti ovikelloa. Ilkayn oli paras olla kotona. ”Me voitaisiin varmasti joskus nähdä lasten kans-” Alessandra oli juuri sisällä asunnossa saanut rohkaistua itsensä ehdottomaan, kun ovikellon soiminen oli keskeyttänyt hänet ja heidän yleisen juttelun muutenkin. Elif oven takana naputteli jo matkalaukkunsa kahvaa kärsimättömästi, kunnes Ilkay suvaitsi tulla avaamaan oven. ”Moikka”, Elif nosti päätään tervehdykseksi isoveljelleen, joka lähinnä sai kutsuttua Ardankin eteiseen. Siis... Hetkinen. Ardakin oli täällä? Elif pälyili uteliaana peremmälle asuntoon veljensä olan yli.
”Putosin taivaalta, duh?” Elif naljaisi Ardan kysymykseen vastauksen ja asteli sitten peremmälle asuntoon laukkuineen päivineen. Lopuksi hän vielä kurottautui vetämään oven kiinni perässään. ”Ihana nähdä teitäkin”, Elif virnisti leveästi, kun velipojat olivat kuin puulla päähän lyötyjä. Hän halasi molempia, vaikka kumpikin tuntui seisovan kuin tatti paikoillaan. Sitten Elif asteli muina naisina vieläkin peremmälle asuntoon, kääri hieman ohuen pitkähihaisen paitansa hihoja ylemmäs. Olohuoneesta hän löysikin vallan vieraita kasvoja, paitsi yhden. ”Sä olet varmaan Mikayla, mä olen nähnyt sinusta niin paljon kuvia Facebookissa”, Elif sanoi ystävällisesti hymyillen selvällä aksentilla, kun bongasi blondin ensimmäisenä olohuoneesta. Kaksi tummempaa naista olivatkin sitten vieraita hänelle, mutta rohkeasti Elif asteli näidenkin luo. ”Elif Demir, Ilkayn ja Ardan sisko... Elif Demir, hauska tavata”, Elif höpisi ensin Dariyan kanssa kätellessään ja sitten Alessandran kanssa.
Tässä vaiheessa Arda ja Ilkaykin olivat saaneet hilattua itsensä takaisin muiden seuraan, mutta Elif oli jo sen verran edellä, että oli rojahtanut istumaan Mikaylan viereen sohvalle – siis ilmeisesti Ardan äskeiselle paikalle. Mikayla katsoi viereensä istuutunutta nuorta naista hämillään. Hän oli nähnyt tuon naisen lähinnä Facebookin profiilikuvassa, jos nainen oli kommentoinut joitain Ardan päivityksiä tai sen sellaista. Huoneessa vallitsi epäilyttävä hiljaisuus; Alessandrasta se tuntui jopa hivenen kiusaantuneelta. ”No, mitkäs kemut teillä täällä on, kun on näin paljon porukkaa paikalla?” Elif kyseli ja nojautui eteenpäin istuessaan, tutkaili sitten sohvapöydällä olevia lehtiä uteliaana.
|
|
|
|
Jul 30, 2014 23:29:35 GMT 2
Post by Deleted on Jul 30, 2014 23:29:35 GMT 2
Arda tuijotti Elifiä vähintäänkin hölmistyneenä ja samat taisivat olla myös Ilkayn tunnelmat. Kumpikin veljeksistä ei osannut kuin tuijottaa siskoaan, joka niin reippaasti vaan asteli peremmälle ja halasi kumpaakin, jatkaen sitten matkaansa paremmälle asuntoon. ”Mistä helvetistä se ihan oikeasti tänne tuli? Tiesitsä, että se on tulossa?” Arda jupisi Ilkaylle heidän lähtiessään kävelemään pikkusiskonsa perästä olohuoneeseen. Äänistä päätellen Elif oli jo päässyt jututtamaan olohuoneeseen jäänytty kolmikkoa. Arda katseli hieman päätään pudistellen sitä esittäytymiskierrosta, sillä hänen silmiinsä varsinkin Mikayla ja Alessandra näyttivät hieman ihmeissään olevilta. ”Joo, tässä on meidän pikkusisko, Elif.” Arda sai sanottua siitä huoneen oviaukolta, ignooraten ainakin hetkellisesti sen Elifin kysymyksen. Oleellisempaa oli tietää, mistä Elif oli siihen ilmestynyt.
”Niin, sun vieressä istuu Mikayla, sitten siinä on Mikaylan serkku Dariya ja Alessandra, Ilkayn tyttöystävä.” Arda päätti hoitaa esittelykierroksen, tullen nyt peremmälle olohuoneeseen ja istuutui nojatuolille, josta hän sai samalla katsekontaktin Elifiin. Tai siis olisi saanut, jos sisko olisi vaivautunut edes vilkaisemaan häntä, sillä naisella tuntui olevan kiire häseltää kaikkea ihan muuta kuin selittää, mistä helvetistä hän oli siihen oikein ilmestynyt. ”Oikeasti Elif, mitä sä täällä teet? Miksi sä et ilmoittanut mitään?” Arda sitten jatkoi, tuijottaen siskoaan hieman kulmiaan kurtistaen. Hän oli ihan varma, että Elif haisi alkoholille. ”Ootko sä juonut?” Ihan varmuuden vuoksi Arda oli päättänyt kysyä jälkimmäisen kysymyksen turkiksi, sillä hän ei halunnut samantien olla nolaamassa siskoaan kaikkien nähden. Silti Ardaa vaivasi se, mistä sisko oli siihen tulla tupsahtanut. Olisihan toinen voinut ilmoittaa, että on saapumassa New Yorkiin! Arda ei muutenkaan pitänyt ajatuksesta, että hänen siskonsa oli maassa. Tottakai hän pikkusiskoistaan välitti, mutta hän nyt vain oli sitä mieltä, että siskokolmikon oli parasta asua Turkissa...
”Löysää vähän pipoa, Arda.” Ilkay lopulta naurahti hieman huvittuneesti, kun Arda jatkoi sitä Elifin ristikuulustelua (tuloksetta tosin). Ilkay oli aina ollut sitä mieltä, että Arda suhtautui ihan väärin heidän siskoihinsa, pikkuveli taisi kuvitella, että siskot olivat edelleen jotain pikkulapsia, joihin ei ollut luottamista. ”Me tässä oltiin suunnittelemassa tän meidän Ardan ja Mikaylan häitä. Tai siis naiset suunnitteli.” Ilkay jatkoi siihen huvittuneeseen sävyyn, tullen nyt itsekkin paremmin olohuoneen puolelle ja istahti takaisin Alessandran viereen, vieden kätensä sohvan selkänojalle, naisen hartioiden yläpuolelle. Elif taisi jopa vilkaisi häntä sen verran kysyvästi, että Ilkay tajusi heti, ettei sisko tainnut tietää koko häistä yhtään mitään. Ilkay puolestaan käänsi katseensa Ardaan, kohottaen hieman kulmiaan. ”Ai sä et ollut vielä kertonut?” Ilkay kysyi veljeltään, joka vain pudisteli päätään. Ei hän ollut halunnut vielä puhua koko asiasta mitään isälleen ja siskoilleen, sillä hän tiesi, että isä olisi ainakin heti juoksemassa New Yorkiin koko suvun kanssa ja he eivät saisi suunnitella häitään rauhassa Mikaylan kanssa. Pienoinen hiljaisuus laskeutui heidän ylleen ja kun Dariya kuuli puhelimensa soivan eteisessä, hän huokaisi lähes helpotuksesta – tilanne oli valumassa taas kiusallisen puolelle ja hän karkasi hetkeksi enemmän kuin mielellään puhelimeen. ”Sori, mun on pakko vastata, Nickyllä on varmaan jotain asiaa..” Dariya pahoitteli ennenkuin katosi hetkeksi eteiseen puhuakseen puhelimeensa.
Sillä välin Ilkaykin oli alkanut hieman enemmän miettimään siskonsa vierailua. Siskolla oli sen verran tavaraa mukanaan, että toinen tuskin oli millään ohikulkumatkalla hänen luonaan.. ”Missä sä muuten olit ajatellut majoittua?” Ilkay ei voinut olla kysymättä, sillä epäilyttävä ajatus nousi hänen mieleensä... Ja kuten hän oli arvellutkin, Elif ilmoitti jäävänsä hänen luokseen. ”No, sä nukut sitten siinä sohvalla yösi. Arda ja Mikayla on jo vallanneet vierashuoneen ja Sarahin huoneessa sä et voi nukkua.” Ilkay ilmoitti samantien. Helvetti – hän oli koko ajan yrittänyt päästä eroon Ardasta ja Mikaylastakin, ja nyt hän sai vielä Elifinkin riesakseen! Tietysti siskoa oli kiva aina välillä nähdä, mutta olisi toinen voinut buukata edes hotellihuoneen, sillä Elif ei aina ollut ihan sieltä helpoimmasta päästä luonteensa puolesta...
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Aug 1, 2014 13:26:32 GMT 2
Post by jenni on Aug 1, 2014 13:26:32 GMT 2
Elif höpötti menemään minkä kerkesi, eikä suinkaan vaivautunut kertomaan veljilleen (tai sen enempää muillekaan huoneessa oleville), miksi ja miten oli paikalle ilmestynyt. Ardan turkiksi esittämä kysymys sai Elifin vilkaisemaan veljeään liki tuhahtaen, vaikka tietysti se oli päivänselvää – hän haisi viinalle. Sen huomasivat niin ikään paitsi Mikayla, myös Alessandra. Kumpikaan naisista ei kuitenkaan tohtinut sanoa asiasta mitään; eiväthän hekään mitään puhtaita pulmusia olleet siinä, mitä tuli alkoholiin. Jos Elif oli vain edellisenä iltana ollut radalla, niin seuraavana päivänä oli vain normaalia, että haisi vähän, no, tunkkaiselta. Elif ei viitsinyt edes vastata Ardalle mitään, ja kieltämättä nainen näyttikin melko voitonriemuiselta, kun kuuli Ilkayn käskevän veljeä höllentämään otetta.
Vanhempi veli sitten suvaitsikin kertoa, kuinka meneillään oli Ardan ja Mikaylan häiden suunnittelu. Siis, hetkinen, Ardan ja Mikaylan häiden suunnittelu. Elifin kysyvä katse lipui hitaasti muiden kautta Ilkayhin ja hän kallisti pienesti päätään. ”Joo, ei ole kertonut ei”, Elif hymähti Ilkaylle, kun mies ihmetteli asiaa Ardalle. Olisi tietysti ollut ihan kiva kuulla, että oma veli oli menossa naimisiin, mutta ilmeisesti Arda meinasi ilmoittaa Bodrumiin asiasta vasta avioiduttuaan. Jos silloinkaan. Vähän sellainen epäilys Elifillä oli. Dariyan soiva puhelin keskeytti kuitenkin heidän juttutuokionsa keskelle laskeutuneen hiljaisuuden, ja Elif katsoi hetken aikaa kyseisen naisen perään, kun tämä meni muualle puhumaan rauhassa.
Dariyan hetkellinen poissaolo ei kuitenkaan tuntunut haittaavan, sillä pian Ilkay alkoi jo kysellä Elifiltä tämän suunnitelmista. ”No, mä vähän niin kuin ajattelin yöpyväni täällä”, nainen sanoi reippaasti turhia kainostelematta. Ei hän nyt mihinkään hotelliin tai motelliin majoittuisi, kun tarjolla oli ilmainenkin vaihtoehto. Eikä hänellä sitä paitsi ollut rahaakaan. Alessandra liikahti tuolillaan hivenen. ”Mä voin Ilkay kyllä mennä tänään omaan kotiini, ei siinä mitään...” brunette ehdotti nopeasti, sillä he olivat aiemmin puhuneet jotain sen suuntaista, että hän voisi jäädä tämän visiitin jälkeen vielä yöksikin. Olivia taatusti ilahtuisi, jos hän hakisinkin tytön kuitenkin yöksi kotiin, vaikka kyllähän tämä hänen vanhempiensakin luona viihtyi.
Elif vilkaisi nopeasti tuota ujohkoa veljensä tyttöystävää, ei voinut olla nakkelematta niskojaan, kun kuuli Ilkayn jotakin vastaavan, ettei se ollut tarpeen. No, eipähän toisen tarvitsisi myöhemmin valittaa, kuinka kotonaan oli jokseenkin täyttä, kun ei edes päästänyt sieltä ketään pois. Elif ainakin aikoi ottaa ilon irti ilmaisesta sohvamajoituksesta. Mikayla pyöritteli yhtä häälehteä rullalle ajatuksissaan samalla, kun kuunteli muiden juttuja. Elif pisti tämän merkille ja katsahti välillä Ardaakin. ”Milloin te sitten muka olette menossa naimisiin? Onko isä kutsuttu?” hän kysyi ja kaivoi puhelimensa taskustaan, pyöritteli sitä käsissään. Mikayla vilkaisi vieressään istuvaa Elifiä. ”Meidän vieraslista on vielä vähän epäselvä. Minunkaan perheeni ei asu Amerikassa”, hän kertoi. Elifin leuka oli loksahtaa moisesta epävarmuudesta. ”Täytyyhän teidän nyt meidän isämme kutsua! Arda, isä pettyy muuten liian pahasti”, Elif huomautti veljelleen, vaikkei Mikayla varsinaisesti ollutkaan kieltänyt perheiden kutsumista häihin. Elif nyt vain sattui olemaan niin paljon enemmän isänsä tyttö.
|
|
|
|
Aug 4, 2014 20:51:28 GMT 2
Post by Deleted on Aug 4, 2014 20:51:28 GMT 2
Alessandra oli heti sanomassa, että voisi kyllä mennä kotiinsa täksi yöksi, mutta Ilkay vain pudisteli päätään. ”Äh, ei sun nyt mihinkään tarvitse mennä.” Ilkay vakuutteli. Hän ei todellakaan alkaisi omia suunnitelmiaan muutella sen takia, että hänen sisarukset yrittivät näköjään hyvää vauhtia valloittaa koko asunnon. Sehän tästä vielä olisikin puuttunut, kun Aygen ja Ceren olisivat myös ilmestyneet jostain paikalle.. Tottakai Ilkay omia pikkusisaruksiaan rakasti, mutta hän rakasti myös omaa rauhaa, ei hän halunnut majoittaa koko sukuaan saman katon alla viikkokausia. Huomio kääntyi kuitenkin pian siitä majoitusasiasta takaisin Ardan ja Mikaylan häihin. Arda ei kerennyt vastata mitään siihen Elifin kysymykseen, Mikayla oli päässyt ääneen ensimmäisenä. Mikaylan vastaus ei kuitenkaan kelvannut Elifille, mikä sai Ardan sitten huokaisemaan pienesti. ”Elif, me kihlauduttiin ehkä kaksi viikkoa sitten. Ei tässä nyt mitään hääkutsuja ole vielä keretty lähettää kenellekkään.” Arda sanoikin ihan suoraan, pyöritellen tosin toistakin asiaa mielessään... ”Sitäpaitsi, mä en usko, että isä edes haluaa tulla meidän häihimme.”
Ne sanat aiheuttivat pienen hiljaisuuden porukan kesken, kukaan ei tuntunut oikein sanovan mitään, kunnes Ilkay sitten katsahti veljeään hieman kysyvästi. Arda huomasi sen katseen ja ihan piruuttaan hänen olisi tehnyt mieli jättää vastaamatta, mutta hän ei malttanut olla hieman ärsyttämättä veljeään. ”Me pidetään todennäköisesti ortodoksiset häät, joten faija tuskin tulee paikalle. Eihän se ollut sunkaan häissä, kun te menitte maistraatissa naimisiin Susanin kanssa.” Arda hymähti ja nousi samalla sohvalta ylös. Sen kummemmin selittelemättä hän katosi parvekkeelle tupakalle – häntä alkoi ärsyttää koko tilanne siinä määrin, että hänen oli pakko saada hermosauhut. Elif taisi isoveljensä tavoin hieman hämmentyä Ardan sanoista ja kun toinen oli selvästi menossa Ardan perään, Ilkay vain vilkaisi siskoaan ja pudisteli päätään. Kun Arda oli tuolla tuulella, toisen kannatti antaa olla hetki rauhassa ja kysellä sitten tarkemmin, mistä oli oikein kyse. Ja sen Ilkay kyllä aikoi tehdä, sillä hän tiesi, että Arda oli meinannut jättää islamin jo aikaisemminkin, joten tässä saattaisi jälleen olla kyse siitä. Mutta kuten todettua, Ilkay jututtaisi veljeään myöhemmin aiheesta ja sen taisivat muutkin paikalla olijat ymmärtää.
|
|
