|
|
Aug 1, 2014 0:07:11 GMT 2
Post by Deleted on Aug 1, 2014 0:07:11 GMT 2
... but I can promise you won't have to face them alone Lauantai 7. kesäkuuta 2014, myöhäinen iltaJokin epämääräisempi tönö Bronxissa Perry & BeauKevät oli mennyt todella nopeasti ohitse ja suurin syy Perryn osalta taisi olla se, että hän oli alkanut viettää entistä enemmän aikaa Beaun kanssa. Olivathan he jo alkukeväästäkin olleet läheisiä, mutta sittemmin he olivat päätyneet sänkyyn ja lopulta sopineet jonkinlaisesta friends with benefits – suhteesta. Ainakin tähän mennessä kaikki oli toiminut todella hyvin. He tapasivat toisiaan kuten ennenkin – he ryyppäsivät, jauhoivat paskaa, polttelivat pilveä ja sen lisäksi sitten välillä harrastivat seksiä. Ja Perryn oli pakko myöntää, että se seksi heidän välillään oli vain parantunut sitten ensimmäisten kertojen. Kai se sitten ainakin osittain johtui siitä, että he luottivat toisiinsa niin paljon. He tunsivat toisensa todella hyvin, joten toiseen oli helppo luottaa. Toisaalta, oli myös asioita, joista he eivät toisilleen puhuneet. Kumpikaan ei oikeastaan puhunut perheestään mitään – tai Perry puhui sen verran, että oli kertonut moneen kertaan, miten helvetin ylpeä hän oli veljestää Bunnysta. Bunny oli Perryn esikuva, idoli. Hän palvoi maata veljensä jalkojen alla, eikä pelkästään sen takia, että Bunny soitti kuuluissa bändissä rumpuja. Bunny oli pelastanut Perryn niin monta kertaa, ettei hän edes koskaan osaisi kiittää veljeään siitä kaikesta. Heidän läheiset välinsä olivat onneksi säilyneet vuosien aikana ja vaikka moni asia oli muuttunut, heidän välinsä olivat säilyneet – Perry luottaisi isoveljensä käsiin vaikka henkensä. Beaukin oli tietoinen siitä, että Perry piti veljeään suuressa arvossa, mutta sitä Perry ei ollut kertonut, mistä asia johtui.
Ihan jokaista hetkeä Perry ja Beau eivät sentään viettäneet yhdessä ja olihan heillä kummallakin ollut tässä välissä myös satunnaisia säätöjä muidenkin kanssa. Ei Perry osannut sitä oikeastaan pahalla ajatella, sillä he olivat alunperinkin sopineet, että muiden kanssa sänkyyn päätyminen oli ihan fine kummallekin. Eiväthän he seurustelleet, joten kumpikaan ei ollut tilivelvollinen kummallekkaan. Tänään sitten oli taas ilta, jolloin he eivät olleet olleet yhdessä. Perry ei tiennyt Beaun sijainnista, mutta itse hän oli rymynnyt koko illan jossain epämääräisissä bileissä Bronxissa. Manhattanilla Perry ei ollut juurikaan näyttänyt naamaansa viime aikoina ja oikeastaan Perry itsekkin tajusi, että hän oli viime aikoina viihtynyt koko ajan epämääräisemmissä porukoissa. Se oli asia, josta ehkä pitäisi huolestua, mutta Perry oli vain ajatellut, että niin kauan kuin hänellä pysyisi järki mukana, hän kyllä uskaltaisi niissä piireissä pyöriä. Tänään Perry sitten oli juonut ja poltellut pilveä ihan rauhassa, kun hänet oli vallannut jokseenkin outo tunne – hän oli juonut ihan liikaa. Sen asian tajuaminen oli ollut hieman kunnollista ja asiaa ajateltuaan hän oli lopulta päätynyt soittamaan Beaulle. Puhelun alkaessa hän ei ollut vielä edes varma, mitä toiselle sanoisi, mutta lopulta hän oli sitten pyytänyt, voisiko toinen tulla hänen seurakseen hänen luokseen – ei missään seksimielessä vaan ihan sen takia, että Perryllä oli sen verran sekava olo, ettei hän kokenut fiksuksi lähteä itsekseen rymyämään ympäri Bronxia.
Perry oli istuskellut pihalle odottamaan Beauta ja siinä odotellessaan hän oli sytyttänyt itselleen tupakan. Siinä hänellä oli aikaa miettiä syntyjä ja syviä – tämmöisinä hetkinä Beaun mieleen tuli yhä useammin hänen lapsuutensa. Hän oli monta kertaa miettinyt, että hän puhuisi asiasta Beaulle, mutta sopivaa hetkeä ei tuntunut löytyvän. Toisaalta, eipä hänen kai olisi mikään pakko asiasta Beaulle puhua, hän voisi kyllä pitää asiat omana tietonaan, ihan niinkuin tähänkin asti. Niitä asioita mietiskellessään hän sitten kuuli jonkun huikkaavan nimensä hieman kauempaa. ”No kukas se sieltä tulee.” Perry naurahti nähdessään Beaun lähestyvän häntä. Hieman horjuvin askelin Perry nousi siitä kuistilta ylös ja lähti kävelemään nuorukaisen luokse, ja samantien kaksikko otti suunnakseen Perryn kämpän. Ei ehkä ollut fiksuinta kävellä tähän aikaan yöstä Bronxissa, mutta Perry asui suhteellisen lähellä, joten kyllä he nyt tämän matkan pärjäisivät kahdestaan. ”No, mitäs Manhattanille? Jengi kusi hunajaa ja oksenteli sateenkaaria?” Perry kyseli hieman huvittuneesti – hän suorastaan nautti siitä, kun sai kuittailla Beaulle Manhattanilla asumisesta. Kyllä Perry tiesi, ettei toinen nauttinut siellä asumisesta, mutta toinen sai sentään asua huikean hienossa asunnossa, eikä hänen tarvinnut rahaongemista kärsiä – kyllä Perrykin olisi sellaisesta elämästä nauttinut. Kai. Toisaalta hän oli kyllä ihan tyytyväinen omaan elämäänsä näinkin. Rahaa hänellä ei ollut kyllä juuri ollenkaan, mutta hän oli oppinut elämään sen faktan kanssa. Kaikkeen tottui, niinhän sitä sanottiin. |
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Aug 1, 2014 0:44:21 GMT 2
Post by nepa on Aug 1, 2014 0:44:21 GMT 2
Suhteellisen pitkän aikaa Beau oli saanut nauttia Perryn seurasta niin makuuhuoneessa kuin sen ulkopuolellakin. Ensimmäiseksi mainittu paikka oli muuttunut suoranaiseksi pyhäköksi kaksikolle, vaikka he olivatkin harrastaneet seksiä ihan muissakin paikoissa. Beaun koti oli kyllä luultavasti se paikka, missä hän nautti siitä aina eniten vittuilunhimonsa takia. Jos hänen vanhempansa vain tietäisivät ... Beau aina naureskeli itsekseen sille asialle, mutta loppujen lopuksi hän tiesi, että jos niin kävisi tulevaisuudessa, olisivat sekä hän että Perry kusessa. Beaun vanhemmat kun olivat valmiita tekemään ihan mitä tahansa pitääkseen poikansa poissa niinsanotusti pahoilta teiltä. Ironisinta kuitenkin oli se, että he olivat itse ajaneet Beaun sinne. Monta kertaa Beau aina havahtui miettimään, että millaista hänen elämänsä olisi, jos hänen vanhempansa olisivat joskus kiinnostuneet nuorimman poikansa tekemisistä. Kyllä he ihmettelivät, jos Beau aina jonnekin katosi, mutta koskaan häneltä ei kysytty mitään. Hyvä, kun he edes tervehtivät toisiaan samassa talossa. Kaikista hämärintä juuri nyt oli kuitenkin se, että miten Beaun porukat eivät olleet tajunneet tätä kuviota. Tai kuulleet, kuinka äänekkäästi Beau toisinaan toisteli Perryn nimeä heidän makuuhuoneessaan. Normaali vanhempi olisi reagoinut jotenkin, ehkä toisinaan vaikka käynyt katsomassa lapsiaan, mutta he olivat aina keskittyneet työkiireisiinsä. Beaun oli siis aina helppoa paeta alkoholin ja huumeiden pariin. Listalle oli lähiaikoina tosiaan noussut se uusi lempiasia seksikin, jota hän harrasti muidenkin kuin Perryn kanssa. Tänäänkin hän oli lähtenyt Manhattanin yöhön etsiäkseen itselleen jonkinnäköistä miesseuraa, kun he päättivät Perryn kanssa, että eivät tänään tapaisi. Oikeastaan Manhattanilla Beau oli alkanut viettää aikaa vähän enemmänkin. Tämä johtui täysin siitä, että Manhattanilla oli suuri kasa hyvännäköisiä homoseksuaaleja, joita ei paljon ujostuttanut lähteä jonkun toisen kotiin. Sellainen oli myös se tapaus, jonka kanssa Beau parhaillaan puhui. Hän heitti parhainta flirttiään peliin ja keikoili sillä tavalla, mikä sai aina Perryn sekoamaan. Oikeastaan kyseinen mies oli ollut lähes Beaun opettaja. Hän oli opettanut hänelle periaatteessa kaiken. Beau ei siis voinut olla kuin kiitollinen hänelle, ja toki hän osoittikin sen aina silloin, kun he pääsivät sen seksin pariin. Oli Beaunkin kuitenkin pakko saada vaihtelua. Niinpä hän yritti saada hänen edessään seisovan nätin pisamanaaman mukaansa, ennen kuin tunsi puhelimensa värisevän taskussaan. Kun ruudussa sitten luki Perry, ei Beau epäröinyt vastatessaan. Kyseinen mies meni aina etusijalle, koska kukaan muu ei saanut Beauta tuntemaan samoin kuin Perry. "Beaun seksipalvelu, miten voin auttaa?" Oli pakko vastata puheluun leikkisään sävyyn. Se puhelu ei oltukaan soitettu seksinhakutarkoituksella. Se ei kuitenkaan haitannut Beauta, sillä oli Perrystä tullut tämän aikana hänelle vielä läheisempi ystävä kuin aikaisemmin. Niinpä Beau jätti sen punapään pahoitellen taaksepäin, eikä ollut edes tajunnut ottaa hänen numeroaan muistiin. Idiootti hän oli sättinyt itseään koko metromatkan, vielä silloinkin, kun hän käveli sitä jotain taloa kohden. Pian hän luuli olevansa oikean talon kohdalla, koska näki epäilyttävästi Perryä muistuttavan miehen istuvan kuistilla. Ei - kyllä se oli Perry. Beau tunnistaisi hänet vaikka kilometrien päästä. Hän sulikin hymyyn saman tien, kun kuuli Perryn ivallisen äänen. Oli lähes ärsyttävää, miten jonkun ivallinen ääni sai heti virneen kasvoille, mutta niin Perryn tapauksessa oli alkanut käydä joka kerta. "No hei sinullekin", Beau naureskeli, kunnes he lähtivät kävelemään eteenpäin. Nuorukainen itse asiassa tunsi tämän paikan, eli tiesi senkin, että täällä saattoi olla ties mitä hämärähemmoja tähän aikaan. Kyllä Beaulla oli kuitenkin luottoa siihen, että he Perryn kanssa pärjäisivät. Beau naurahti Perryn kysymykselle, puraisi alahuultaan. "Itse asiassa Manhattanille kuuluu sitä, että nättejä poikia on kaikkialla. Tänäänkin iskin yhtä punapäätä ennen kuin sinä saatana soitit", Beau kertoi katkeroituneeseen sävyyn. Ei kyllä ollut tosissaan, mutta Perry jos joka tajuaisi sen. "Siitä on tullut lähes pakkomielle minulle", Beau kertoi, "siis miesten iskemisestä. Haluan tietää, löydänkö jonkun sinua paremman." Ilkikurinen katse käännettiin Perryn suuntaan. " If I do, I can dump your sorry ass", Beau heitti leikkisästi. Matka Perryn kämpille oli sujunut oikein mukavasti ja pian he olivat jo Perryn ulko-ovella. "Missä avain on?" Hän kysyi, pian sai kaivaa sen Perryn farkkujen taskusta. Tietenkin Perryn täytyi heittää siitä pervo kommentti. "Anteeksi, en voinut hillitä itseäni", Beau vastasi vitsiin, ennen kuin avasi ulko-oven avaimella. Laittoi sen tällä kertaa omaan taskuunsa, koska valmistautui vastaanottamaan Angelin. Siitä koirasta oli tullut ihan törkeän läheinen Beaulle, ja usein Perry naureskelikin sitä, kuinka rakastunut Angel Beauhun oli. Nuorukainen kumartui tervehtimään heti koiraa. " I'm sorry, baby, but I have to take care of your daddy today", Beau höpötti koiralle. Tunsi Perryn silmät selässään. "Äläs sinä ajattele tuota lausetta väärin", Beau hymyili Perrylle ja osoitti häntä sormellaan. Nousi pian ylös ja lähti seuraamaan Perryä keittiöön Angel perässään. Pitihän hänen katsoa Perryn perään. "Teit aika idiootin tempun juomalla noin paljon, tiedäthän?" Beau aloitti nojatessaan selkä keittiötasoa vasten. |
|
|
|
Aug 1, 2014 14:33:51 GMT 2
Post by Deleted on Aug 1, 2014 14:33:51 GMT 2
”Nättejä poikia? Manhattanilla? Mitä mä oon sulle tehnyt..” Perry sanoi hieman huvittuneesti, pudisteli päätäänkin. Kyllä hän oli tietoinen siitä, että Beaulla oli ollut muitakin miehiä tämän parin kuukauden aikana ja se oli ihan ok hänelle – ainakin hän kovasti vakuuttelu itselleen niin. Kun Beau sitten kertoi, että oli ollut taas jonkun miehen kimpussa ja miten tällä oli tullut oikein pakkomielle niistä miehistä, Perry vain yritti virnistää. Mikä helvetti häntäkin nyt vaivasi? Beau sai tehdä ihan mitä huvitti, se ei ollut missään määri Perryn asia, vaikka he nyt sängyn aina toisinaan keskenään jakoivatkin. ”Meinasit löytää mua paremman? Oh poor baby, good luck with that.” Perry sanoi ivallisesti virnistäen, nousten kuitenkin siitä kuistilta ja niin kaksikko lähti kävelemään kohti Perryn kämppää. Nopeasti se matka meni ja juttua riitti – Perry jopa käveli yllättävänkin vauhdikkaasti, ottaen huomioon, että hänen humalatilansa ei ollut ihan sieltä kevyimmästä päästä.
Ovelle päästyään Beau sitten alkoi kysellä, missä Perryn avaimmet mahtoivat olla. Mies kopeili farkkujensa taskuja niiden päältä, yrittäen tunnustella avainten sijaintia, mutta ennenkuin hän kerkesi niitä sieltä pois ottaa, Beau oli jo napannut avaimmet hänen puolestaan. ”Ai sä päätit rueta kopeloimaan ennenkun ollaan edes sisälle päästy?” Perry naurahti, mutta pian he sitten olivat jo sisällä. Angel juoksi tietysti heitä vastaan heti ensimmäisenä ja kuten yleensäkin, koiran piti päästä heti Beaun rapsutettavaksi. Beau alkoi sitten lässyttääkin koiralle ja ne sanat saivat Perryn vilkaisemaan hieman huvittuneesti Beauta. ”Mä mitään ajattele..” Perry vain naurahti kävellessään samalla keittiöön päin. Beau tuli pian perässä ja olikin sitten samantien saarnaamassa siitä juomisesta. Perry vain hymähti, kävellen ihan piruuttaan jääkaapille ja otti sieltä yhden oluen, jonka sitten korkkasikin samantien – Beau osaisi kyllä ottaa itse itselleen oman, jos haluaisi, oli toinen täällä ollut muutenkin nykyään kuin kotonaan. ”Idioottimaiset temput on sitä mun ominta alaa.” Perry hymähti, juoden sitten oluestaan. Ne sanat saivat tosiaan Perryn mietteliääksi, sillä vähän samoja asioita hän oli pyöritellyt mielessään jo aikaisemminkin tänään. ”Hassu juttu, mä olen tänään miettinyt muutenkin tätä mun käytöstä. Nyt menee syvälliseksi, mutta mä ihan oikeesti pysähdyin miettimään, miksi mä olen tälläinen kuin olen. Että mikä mua vaivaa, kun mä vaan juon, käytän huumeita ja en osaa pitää ihmisiä mun lähellä.” Perry sitten aloitti, olettaen, ettei Beau ehkä niin pahasti yllättyisi – kyllä he välillä muutenkin kävivät syvällisiä keskusteluja keskenään.
”Mä en ole koskaan puhunut näistä asioista kellekkään. En edes Dustylle. Bunny nyt tietysti tietää, koska se nyt liittyy kaikkeen niin oleellisesti. Ei me silti ikinä puhuta näistä asioista, kun en mä ole koskaan halunnut puhua.” Perry sanoi mietiskelevään sävyyn – huomasi kyllä, ettei hän ihan selvinpäin ollut, mutta toisaalta, ehkä teki ihan hyvääkin, että Perry ensimmäistä kertaa elämässään puhui näistä asioista, sillä yleensä hän ei puhunut lapsuudestaan kenellekkään. Oli siis selvää, että hän luotti Beauhun todella paljon, kun hän rupesi aiheesta puhumaan. ”Mun faija oli alkoholisti. Se ja mutsi hommas mut ja Bunnyn vaan sen takia, että ne yritti pelastaa niiden avioliiton, mutta vituiskhan se meni. Faija hakkasi mutsia ja Bunnya.” Perry sanoi, pitäen pienen tauon puheissaan, hörpäten hieman oluestaan. ”Muhun se ei koskenut koskaan pikkusormellakaan. Arvaa miksi? Bunny tuli aina väliin. Aina kun faija oli lyömässä mua, Bunny tuli ja pelasti mut. Mä opin jo ihan pentuna, että himassa pitää olla hiljaa, pitää olla niinkuin sua ei olisi olemassakaan ellei halua ärsyttää faijaa. Mä olin 6-vuotias, kun faija kuoli. Se ajoi tieltä humalassa pihalle ja kuoli samantien. Mä en oikeastaan edes tunne sääliä tai surua siitä asiasta – se mies olisi varmaan ennemmin tai myöhemmin tappanut meidät kaikki, jos se ei olisi itse kuollut ensin.” Perry hymähti, tuijotellen sitä kaljatölkkiään – Beauta hän ei uskaltanut vilkaista. ”Bunny on oikeesti mun sankari. Mä olen aina kunnioittanut sitä ihmistä ihan helvetin paljon, mutta mä en oikein koskaan ole osannut sanoa sitä, miten kiitollinen mä olen sille. Mä oon oikeastaan vasta viime aikoina tajunnut, että ehkä mä en olekkaan ihan täys kusipää. Ehkä tää kaikki johtuukin mun menneisyydestä.” Perry hiljeni niiden sanojensa jälkeen ja hörppäsi oluestaan – nyt sitten joku tiesi, millaisen elämän Perry oli kokenut. Millaisista lähtökohdista hän oli ponnistanut.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Aug 1, 2014 15:08:52 GMT 2
Post by nepa on Aug 1, 2014 15:08:52 GMT 2
Keittiössä Beau vielä vilkuili hieman Angelia, joka pyöri hänen jaloissaan. Harvoin Beaulla oli sydäntä olla näin kylmä tuota suloista hännänheiluttajaa kohtaan, mutta jos Beau huomioisi sitä hetkenkin, ei se lähtisi hänen luotaan ikinä. Ei itse asiassa kestänyt kauaa, kun se koira oli karannut hänen luotaan, ja Beau oli alkanut puhua. Nuorukainen oli nimittäin ihan oikeasti sitä mieltä, että Perry oli tehnyt idioottimaisen tempun. Kyllä Beau oli tottunut siihen, että kyseinen mies joi joka päivä, mutta tänään hän oli vetänyt överit. Ei nuorukainen kaikesta huolimatta voinut mitään kevyelle naurahdukselleen, jonka hän päästi ilmoille Perryn sanojen ansiosta. Tottahan se oli, että Perry oli idioottimaisten temppujen mestari. Ja oli silläkin hetkellä, kun meni ottamaan uuden kaljan jääkaapista. Luultavasti ensimmäistä kertaa koskaan Beau havahtui siihen, että meinasi valittaa asiasta. Se ei kuitenkaan ollut hänen tehtävänsä. Ei, ja sen takia Beaukin kurottautui jääkaapille ottamaan itselleen kaljan. Kaljan, jonka Perry oli luultavasti ostanut viimeisistä rahoistaan.. Nuorukainen katsahti tölkkiä, ennen kuin huokaisi syvään ja avasi sen. Tänään ei pitänyt olla mikään valtakunnallinen säälikää Perryä-päivä.
Beau käänsi katseensa takaisin Perryn pariin, kun hän alkoi puhua alkoi itsestään. Siitä, miksi hänestä oli tullut sellainen kuin hän oli. Ei Beau voinut sanoa, että olisi ollut järkyttynyt siitä asiasta. Mutta se aihe, mistä Perry alkoi puhua ... No, se oli ihan uutta. Beausta tuntui oudolta, miten avoin Perry oli siinä hänen kanssaan. Perry oli lähes haavoittuvainen, koska hän ei edes uskaltanut katsoa Beauta puhuessaan. Mitä Perry oikein pelkäsi? Että Beau olisi tuominnut hänet jotenkin? Ei nuorukainen tekisi niin ikinä. Oli oikeastaan sairasta, miten hän ei tulisi tekemään niin - ei, vaikka Perry tunnustaisi mitä. Hän voisi kertoa vaikka raiskanneensa jonkun, eikä Beau tuomitsisi. Pyytäisi varmaan tekemään saman hänellekin, hitto soikoon. Joka tapauksessa, Perryltä hän sieti kaikkea. Mutta mitä tuli johonkin muuhun henkilöön ... No, muut henkilöt hän heivaisi helposti. Perryyn oli kuitenkin jotenkin liimautunut, joten tietenkin tämä hänen menneisyydestään kuuleminen tuntui pahalta. Beau huomasi ojentavansa kättään Perryä kohden, ja meni tarttumaan Perryn vapaaseen käteen. Se toimi lohduttavana, ystävällisena eleenä. "Et sinä ole kusipää", Beau loi huulilleen lämmintä hymyä. Jonkun silmään se olisi voinut näyttää jopa romanttiselta hetkeltä, kun he katselivat toisiaan, mutta ei Beau kokenut sitä sellaisena.
"Oikeastaan tuo tarina sai minut miettimään, että olenko minä sittenkin kusipää", Beau naurahti kevyesti - ei kovinkaan rentoutuneesti, tosin. Hän nuolaisi kuivia huuliaan ja veti katseensa pois Perryn silmistä. "En ole koskaan kiinnostanut vanhempiani. Olen aina ollut se lapsi, jolla ei ole mitään väliä. He eivät edes tajua tästä tilanteesta mitään. He eivät ole ymmärtäneet minun salailevia liikkeitäni", Beau selitti. Pian naurahti. "He eivät ole tajunneet esimerkiksi sitä, että menen joka aamu pesemään viinankatkuiset vaatteeni." Beau käänsi katseensa Perryyn. "Siskoni ja veljeni ovat taas hyvissä väleissä heihin. Ja oman siskoni kanssa minulla menee hyvin, mutta isoveljeni.. En siedä häntä silmissäni. Hän on aina työntämässä nenääni asioihini, eikä tajua, että ehkä minä haluan olla tällainen." Beau kohautti olkiaan puhuessaan eikä ollut vieläkään irrottanut katsettaan Perrystä. "Toisaalta minä pelkään vanhempiani ihan helvetisti. Eivät he koskaan ole mitään fyysistä tehneet, eivät sen koommin henkistäkään, mutta he ovat niin helvetin vaikutusvaltaisia." Beau pudisti päätään. Monta kertaa hän mietti, että mitä tapahtuisi, jos hänen vanhempansa saisivat kuulla Perrystä.
|
|
|
|
Aug 1, 2014 15:36:08 GMT 2
Post by Deleted on Aug 1, 2014 15:36:08 GMT 2
Perry ei oikein tiennyt, miten päin hän olisi ollut sen kertomuksensa jälkeen. Ei hän hävennyt menneisyyttään, mutta se vain oli asia, josta hän ei koskaan puhunut. Siitä oli helvetin vaikea puhua, eivätkä kaikki varmasti edes ymmärtäisi, miksi Perry käyttäytyi niinkuin käyttäytyi. Monet myös varmatsi kauhistelisivat sitä, miten Perry oli vain tyytyväinen isänsä kuolemasta. Semmoisia asioita ei ymmärtänyt kuin toiset sellaiset, joilla oli ollut edes vähän samantyylisiä ongelmia. No, ei Beaulla ollut ihan samanlaisia ongelmia vanhempiensa kanssa, mutta Perry tiesi, että toinen ymmärtäisi. Et sinä ole kusipää. Perry nosti katseensa Beauun kuullessaan ne sanat ja toisen ottaessa häntä kädestä kiinni. Kai Beau yritti vain valaa jotain uskoa häneen, mutta Perry tiesi itse varsin hyvin, että kyllä hän kusipää oli. Suurimmaksi osaksi hän ei ajatellut kuin itseään, eikä osannut asettua toistensa asemaan. Hän kiukutteli kuin pikkupentu ja tunsi itsensä niin helvetin haavoittuvaiseksi. Bunnyn kanssa he olivat tapelleet aiheesta jatkuvasti – Bunny itse oli välillä kuin mikäkin pyhimys, sillä mies teki paljon hyväntekeväisyyttä. No, hyvähän se toisen oli, kun oli rahaa, eikä huolta huomisesta.
Pian oli kuitenkin Perryn vuoro kuunnella, mitä Beaulla oli sanottavaan. Beau alkoi sitten itsekin avautua enemmän perheestään, eikä Perry voinut kuin kuunnella hiljaisena. Ei hän oikein osannut kuvitella sitäkään, miltä Beausta tuntui – tai tavallaan osasi, sillä kyllä hän välillä tunsi itsensä ulkopuoliseksi omasta perheestään. Se ei todellakaan ollut mikään maailman mukavin tunne. ”Ei toi susta vielä kusipäätä tee. Kaikki vain ei tule toimeen vanhempiensa kanssa ja jos ne ei itse ole tippaakaan kiinnostuneita siitä, mitä sä teet niin onko se ihmekkään, että säkään et jaksa.” Perry hymähti, hörpäten sitten oluestaan. Loppujen lopuksi he taisivat kumpikin olla sisältä päin ihan helvetin kappaleina, vaikka kumpikaan ei sitä taatusti olisi halunnut suoraan myöntää. ”Mä ymmärrän tavallaan ton, että sua vituttaa, että sun veli tunkee nenänsä sun asioihin. Me ollaan aina oltu hyvissä väleissä Bunnyn kanssa, mutta Bunny on aina ihan liian kiinnostunut mun tekemisistä. Se välillä on muka niin helvetin pyhimys ja yrittää saada mut lopettamaan juomisen. Kerran se jopa raahasi mut tutustumaan johonkin vieroitusklinikkaan, jossa se itse tekee jotain helvetin hyväntekeväisyystyötä.” Perry tuhahti. Hän tiedosti kyllä, että Bunny vain välitti hänestä ja hän ei halunnut Perrylle käyvän samalla tavalla kuin heidän isälleen, mutta Perry oli menettänyt jo aikoja sitten tietynlaisen elämänhalun – ei hänellä ollut enää mitään odotuksia tämän elämän suhteen.
”Bunny oli mulle ihan saatanan tärkeä, mutta kyllä mä välillä mietin, että ollaan me vaan ihan helvetin erilaisia.” Perry aloitti hetken hiljaisuuden jälkeen. Ei hän ollut ihan varma, oliko Beau vielä tiedostanut, kenestä Bunnysta Perry puhui – tiesikö Beau, kuka Perryn veli oli? ”Bunny alkoi levyttää niiden bändin ekaa levyä silloin, kun mä olin just aloittanut high schoolin. Mä en ollut edes valmistunut, kun ne lähti jo ensimmäiselle isolle kiertueelle. Se oli samalla ihan helvetin siistä, mutta vuosien aikana mä oon alkanut miettiä, että mitä mä oikein teen elämälläni. Mun veli on suuren luokan tähti ja mitä mä teen? Ryyppään joka päivä.” Perry hymähti. ”Mutsikin yrittää aina puhua mulle, että mun pitäisi tehdä jotain, mutta mitä mä muka tekisin? Ei mulla ole oikeasti enää yhtään mitään, mitä mä voisin tehdä, mä olen pilannut kaiken, enkä mä jaksa enää edes yrittää.” Perry sanoi, vetäisten samalla keittiön pöydän äärestä yhden tuolin ja istuutui sille. Hän hörppäsi hieman oluestaan ja tuijotteli vain pöydän pintaa. Koko Perryn olemus taisi horjua enemmän tai vähemmän, eikä Perry edes tajunnut, että joku saattaisi oikeasti huolestua hänen puheistaan, sillä kieltämättä ne saattoivat kuulostaa siltä kuin hän suunnittelisi itsensä tappamista. Angel katkaisi kaikeksi onneksi Perryn ajatuksen juoksun, sillä koira juoksi jälleen hänen jalkoihin ja samantien Perry alkoi rapsutella koiraansa – no, ainakin hänellä oli Angel jäljellä.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Aug 1, 2014 16:05:04 GMT 2
Post by nepa on Aug 1, 2014 16:05:04 GMT 2
Monta kertaa Beau mietti, että miten he loppujen lopuksi olivat lyöneet hynttyyt yhteet Perryn kanssa. Tai siis, olivat he loppujen lopuksi ihan eri maailmoista. Ihan kuin eri ihmisiä. Perry selitti alkoholisti-isästään ja hänen väkivallastaan, kun Beaun suurin huolenaihe oli taas hänen rikkaat vanhempansa, jotka eivät vain huomioineet. Saattoi sanoa, että Beau tunsi jopa vähän häpeää valituksestaan. Perryllä oli kuitenkin oikeita syitä käyttäytyä niin kuin käyttäytyi. Beau taisi muistuttaa enemmänkin kapinallista teiniä, kun hillui Bronxissa polttamassa pilveä ja juomassa alkoholia. Perry taas oli syntynyt näihin oloihin. Hän tiesi, miltä oikeasti tuntui olla huono-osainen, ja miltä se tuntui, kun elämä oikeasti potki perseelle. Beaulla taas meni periaatteessa ihan hyvin. Hän oli syntynyt Manhattanin loisteeseen rikkaille vanhemmilleen, jotka antoivat hänelle rahaa joka päivä. Beaulla oli oma pankkitili täynnä rahaa, ja hän sai käyttää sitä miten halusi. Siis mikä mättäsi? Materialistina tämä elämä oli Beaulle jopa täydellistä, mutta silti hänestä puuttui jokin osanen. Hän oli fucked up, vaikkei sille ollut välttämättä mitään järkevää syytä.
Beaun mielestä tämä Bunny kuulosti hyvältä tyypiltä. Hän oikeasti valitti Perrystä, ja kieltämättä Beaullekin se oli rauhoittava tieto - Perry kun ei tunnetusti omistanut niitä läheisiä niinkään paljoa. Nuorukainen hymähti, kun Perry puhui helvetin hyväntekeväisyystyöstä. Se oli tuttua Beaulle. Ikinä hän ei ollut antanut mitään hyväntekeväisyyteen, mutta silti kaikki tuntivat hänen nimensä niissä piireissä, olettivat, että myös Montgomeryjen nuorimmainen oli samanlainen pyhimys. Kun he vain tietäisivät, niin saisivat tuta, että asia ei todellakaan ollut niin. Beau käänsi katsettaan Perryn suuntaan, kun hän alkoi kertoa enemmän tästä Bunnystä. Adamista, se taisi olla hänen oikea nimensä. Pian pääsi taas puhumaan itsestään, ja sen puheen jälkeen Beau hieman kurtisti kulmiaan. "Onhan sinulla veljesi ja äitisi", Beau aloitti olkiaan kohauttaen. "Sinä et ole yksin. Mieti minua, jonka vanhemmat vain vaivautuvat tervehtimään, mutta eivät puhu muuta. Sinun äitisi sentään yrittää auttaa sinua. Ja veljesi myös." Nuorukainen puraisi kevyesti alahuultaan mietteliäänä.
Hetkellinen hiljaisuus laskeutui kaksikon välille, kun Beau kaivoi tupakan taskustaan ja sytytti sen. Alkoi taas polttaa pitkin, syvin vedoin. "Olin yksin aina siihen asti, ennen kuin sinä tulit kuvioihin", Beau käänsi katseensa Perryyn. Hän ei olisi ikinä uskonut puhuvansa tällaisia vain muutaman alkoholijuoman jälkeen, mutta aina, kun he alkoivat vuodattaa Perryn kanssa, yltyi tilanne siihen, että he puhuivat suurin piirtein kaikesta heitä häiritsevistä asioista. Niin kävi nytkin. "Meillä on toisemme. Eli on sinullakin minut. En minä ole lähtemässä minnekään", Beau kertoi, jonka jälkeen veti taas sauhut tupakastaan, joka lepäsi hänen etu- ja keskisormensa välissä. "Vaikka me panemmekin, olet minulle kuin perheenjäsen. Ja jos sinulle sattuisi tapahtumaan jotain tai meidän välimme menisivät jostain syystä, niin kyllä minä surisin." Beau tarkoitti kaikkea sanomaansa. He eivät olleet Perryn kanssa tunteneet kovinkaan pitkää aikaa, mutta lähes siitä asti, kun Perry oli muuttanut New Yorkiin. Ja se oli ollut Beaun elämän parasta aikaa. Perrystä oli tullut hänelle äärimmäisen läheinen, ja mieti enemmän hän mietti sitä, että mahdollisesti joskus menettäisi Perryn niin sitä enemmän se sattui. Loppujen lopuksi Beau kuitenkin pudisteli päätään huvittuneesti, naureskelikin. "Yritä unohtaa nuo äskeiset", hän nauroi.
|
|
|
|
Aug 1, 2014 16:38:24 GMT 2
Post by Deleted on Aug 1, 2014 16:38:24 GMT 2
Ihan helvetin oikeassa Beau kyllä oli niiden sanojensa kanssa. Oli Perryllä äitinsä ja Bundy ja tavallaan Perry oli siitä kiitollinen. Asiat voisivat olla niin paljon paskemminkin, mutta Perryllä oli elämässään edes pari ihmistä, jotka oikeasti välittivät siitä, miten Perryllä meni. Ja olihan hänellä nyt myös Beau. Eivät he mistään tunteista tai mistään puhuneet koskaan, mutta kyllä Beau oli ihan helvetin tärkeä Perrylle. Olihan hän sen muutamaan kertaan humalapäissään tainnut todetakkin sen tosiasian myös Beaulle, mutta nyt hän piti suunsa asiasta kiinni. No, piti ainakin siihen asti, ku Beau sitten alkoi puhua siitä, miten yksin hän oli ollut ennen Perryn muuttoa. Ja melkein samaan hengenvetoon nuorukainen totesi, että olihan heillä toisensa. Perry nosti katseensa Beaun suuntaan ja jonkinlainen virne kohosi hänen huulilleen. Niin, olihan heillä toisensa. Oli suorastaan sairasta, miten läheisiä he olivat, vaikka he eivät seurustelletkaan – Perryä riipaisi pelkkä ajatuskin siitä, että hän menettäisi Beaun elämästään. ”Mä oon oikeasti ihan helvetin iloinen siitä, että mä oon tutustunut suhun.” Perry totesi pienen hymyn kera, vaikka Beau oli jo todennutkin, että aihe voitaisiin unohtaa kokonaan. Niin ehkä voitaisiin, mutta Perry vain halusi Beaun tietävän, että nuorukainen oli oikeasti tärkeä ihminen hänen elämässään.
|
|
