|
|
Aug 5, 2014 22:19:21 GMT 2
Post by Deleted on Aug 5, 2014 22:19:21 GMT 2
Keskiviikko 24. syyskuuta 2014, alkuilta Perryn kämppä Bronxissa Muutamia päiviä sitten Perry oli saanut hämmentäviä vieraita ovensa taakse. Colin ja Anastazja Montgomery – Beaun vanhemmat - oli jollain konstilla selvittäneet Perryn osoitteen ja päättäneet tulla vähän jututtamaan poikansa ystävää. Perry oli yrittänyt samantien ajaa kaksikon matkoihinsa, mutta he olivat marssineet puoliksi väkisin sisälle, joten Perry oli sitten kuunnellut, mitä kaksikolla oli sanottavanaan. Keskustelu oli ollut yllättävänkin asiallinen. Pariskunta oli kertonut Joshuan kertoneen Beaun ja Perryn suhteesta ja Beaun vanhemmat olivat kuulema huolissaan pojastaan. Beau ei kuulema ollut oma itsensä ja Joshuan sanojen mukaan joutuisi ongelmiin Perryn takia. Omaksi epäonnekseen Perry oli silläkin hetkellä ollut pienessä sievässä humalassa, mistä kaksikko ei tietenkään ollut innostunut. He olivat puhuneet siitä, miten Beaun pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni, lähteä opiskelemaan ja menestyä elämässään. Tavallaan Perry oli samaa mieltä ja hän oli jo odottanut, että Beaun vanhemmat pyytäisivät Perryä puhumaan järkeä poikansa päähän, mutta vielä mitä – he olivat tarjonneet rahaa. Ihan helvetin ison määrän rahaa. Miksi he olivat sitten tarjonneet rahaa? Siksi, että Perry jättäisi Beaun, häipyisi kuvioista ja antaisi Beaun elää omaa elämäänsä. Niiden sanojen myötä Perry oli ajanut herra ja rouva Montgomeryn helvettiin asunnostaan ja toivottanut heille mukavaa loppuelämää – häntä ei tosiaan ostettaisi ulos Beaun elämästä. Colinin ja Anastazjan sanat olivat kuitenkin syöpyneet Perryn mieleen turhankin tehokkaasti. Ihan oikeassa pariskunta oli siinä, että Beaulla oli vielä mahdollisuuksia elämässään. Nuorukainen voisi lähteä opiskelemaan, löytää kunnon työn ja elää sellaista elämää kuin ansaitsisi. Nyt kun toinen oli Perryn kanssa, Perry aiheutti vain ongelmia. Perry oli kuitenkin yrittänyt työntää ne ajatukset mielestään ajatellen asian niin, että Beau oli onnellinen hänen kanssaan. Hän ei ollut koskaan aiemmin nähnyt Beauta niin onnellisena kuin nyt, joten miksi pilata se onni? Tosin, Perry omaa melenterveyttä horjutti hänen jatkuva yskänsä. Yskä oli jatkunut jo monta viikkoa, eikä tuntunut katoavan millään. Ainahan Perry oli kakonut, mutta viime aikoina hänelle oli käynyt pari kertaa niin, että hän oli yskinyt niin kovaa, että oli lopulta joutunut oksentamaan. Yskäkohtauksia ei ollut onneksi tullut Beaun kuullen, sillä toinen olisi vain huolestunut turhaan. Tosin, olipa toinen tainnut jo huolestua muutenkin, sillä tänään he viettivät aikaa Perryn luona. He perinteisesti vain ryypiskelivät, polttelivat ja viettivät aikaa keskenään ja jossain vaiheessa Beau oli jo kysellyt, oliko Perryllä kaikki hyvin, kun toinen oli niin vaitonainen. Olisi valehtelua väittää, ettei Perryn mieltä olisi painanut Beaun vanhempien tapaaminen, mutta Beaulle hän oli väittänyt, että kaikki oli hyvin. Ja miksi ei periaatteessa oli? He olivat onnellisia yhdessä ja mikään ei sitä onnea pilaisi. ”Okei, sä olit oikeassa, kyllä mua yksi asia vaivaa.” Perry huokaisi pienesti, heidän makoillessaan hänen sängyllään ja Perryn lähinnä tuijotellessa kattoa ajatuksissaan. Hän nousi ylös sen verran, että nojaili käsiinsä, mutta ihan istumaan hän ei vielä jaksanut vaivautua. Katse käännettiin kuitenkin Beaun kasvoihin. ”Sun vanhemmat kävi mun luona tässä muutama päivä sitten.” Perry totesi lopulta suoraan. Parempi kai se oli tästä asiasta kertoa, sillä jos Perry viivyttelisi asian kertomisen kanssa, Beau saattaisi loukkaantua entistä pahemmin. ”Ne puhui aika paljon susta.. Ovat kuulema huolissaan, että miten sä pärjäät.” Perry jatkoi, käännettyään nyt katseensa takaisin kattoon. Hän inhosi tästä aiheesta puhumista, sillä koko asia painoi hänen mieltään. Hän tiesi, että hän oli niin huonoa seuraa Beaulle ja nuorukainen löytäisi ihan taatusti jonkun paremman ennemmin tai myöhemmin – jonkun sellaisen, joka ei aiheuttaisi koko ajan pelkkiä ongelmia Beaun elämään. ”Ne halusi, että mä jättäisin sut ja lähtisin New Yorkista kokonaan pois, mahdollisimman kauas susta. Ne jopa tarjosi mulle rahaa, että mä lähtisin.” Perry sitten lopulta myönsi. Niiden sanojen sanominen oli ihan helvetin vaikeaa, sillä tavallaan Perry pelkäsi, että Beaukin ymmärtäisi asian – toinen tajuaisi, että heitä ei tosiaan oltu tarkoitettu toisilleen ja haluaisi erota. Tai eiväthän he tavallaan seurustelleet, joten eivät kai he voisi erotakkaan... No, jättäisi Perryn jokatapauksessa yksin. ”Mä tietenkin kieltäydyin ja haistatin niille pitkät paskat, muta.. No, tavallaan mä oon niiden kanssa samaa mieltä. Sulla menisi paremmin, jos sä olisit jonkun semmoisen kanssa, jolla liikkuu edes vähän enemmän järkeä päässä kuin mulla.” Perry jatkoi, huokaistenkin sitten pienesti. Nopeasti Perry kuitenkin käänsi katseensa Beauhun, sillä hän pelkäsi toisen ymmärtävän sanansa väärin. ”Mä en todellakaan ole jättämässä sua Beau, mä rakastan sua. Mutta mä ajattelin, että olisi silti ihan reilua kertoa sulle tosta asiasta.” |
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Aug 5, 2014 22:51:33 GMT 2
Post by nepa on Aug 5, 2014 22:51:33 GMT 2
BEAUN RENNOMPI ASU TÄNÄÄN Kun Beaun vanhemmat olivat alkaneet viettää enemmän aikaa poikansa kanssa, luuli Beau, että maailmanloppu oli tulossa. Nimittäin niin ei ollut käynyt koskaan. Kuitenkin siitä asti, kun Beau ja Perry olivat jääneet kiinni Joshualle, olivat Beaun vanhemmat yhtäkkiä esittäneet olevansa kiinnostuneita poikansa elämästä. He veivät poikaansa hienoille illallisille kyselläkseen miten hänellä menee, mutta Beau perinteiseen tapaansa vastaili heille aina sarkastisesti ja ei edes jaksanut esittää, että hänellä olisi hauskaa. Enemmänkin hän näki sen käytöksen ahdistavana. Tosin oli tyytyväinenkin siitä siinä mielessä, että hänen vanhempansa olivat jättäneet Perryn rauhaan. Perry saattaisi nimittäin olla aika paljolti kusessa, jos jonain päivänä Beaun vanhemmat menettäisivät hermonsa. Ja sitä Beau pelkäsikin ihan helvetisti. Sen syyn takia hän ylipäätään meni niille hienoille illallisille vanhempiensa kanssa ja seurapiirijuhlissa käyttäytyi oikein asiallisesti. Niissä juhlissa hän oli kuitenkin alkanut kuluttaa entistä enemmän alkoholia, mikä taisi johtua Perryn vaikutuksesta, ja siitäkös Beaun vanhemmat olivat riemastuneet. Ei, he eivät todellakaan olleet huutaneet pojalleen kun selvästi halusivat luoda yhtäkkiä elämää suuremman kiintymyssuhteen häneen, mutta olivat he pitäneet suhteellisen pitkän saarnan Beaun elämäntavoista. Beau oli kuunnellut sen läpi silmiään pyörittäen. Beau tiesi tasan tarkkaan vanhempiaan paremmin, että mikä sopi hänen elämäänsä - että mikä oli hänen elämäänsä. Nuorukainen ei tuntenut olevansa elossa missään hienoissa ravintoloissa tai seurapiirikekkereissä, vaan sen sijaan ainut tärkeä asia Beaun elämässä oli hänen oma rokkikukkonsa Perry. Kun he olivat sanoneet rakastavansa toisiaan, oli kaikki vain parantunut heidän välillään. Beau ei pystynyt edes sanoin kuvailemaan, miltä pelkkä Perryn läheisyys tuntui nykypäivänä. Se oli upeaa. Kun he tälläkin hetkellä vain makoilivat sängyllä, sai Beau suurin piirtein kylmiä väreitä siitä, että Perry kosketti häntä. Saattoi kyllä olla, että asialla oli jotain tekemistä sen äsken poltetun jointin takia. He olivat polttaneet sen tasan sen takia, että Perry vähän piristyisi, hän kun oli ollut normaalia vaisumpi tänään. Sen jälkeen he olivat makoilleet seesteisesti sängyllä, ennen kuin Perry päätti tunnustaa, että hänen mieltään painoi sittenkin jokin asia. Aluksi Beau kuunteli Perryn selitystä ihan kaikessa rauhassa. Pian hänen niskakarvansa kuitenkin nousivat pystyyn ja hän nousi käsiensä varaan. " What the fuck did you say they did?" Beau kurtisti kulmiaan epäuskoisesti. Huomasi vihan heräilevän hänen sisällään. Hän oli vielä vihaisempi siinä vaiheessa, kun Perry sanoi, että luultavasti Beaun oli parempi ilman häntä. Kuulemma hän rakasti Beauta kuitenkin. Nuorukainen ei tiedä, mitä sitten tapahtui. Hän vain nousi istumaan, ja ennen kuin huomasi, oli läpsäissyt Perryä ihan helvetin lujaa poskelle. Sen jälkeen Beau suurin piirtein hyppäsi pois sängyltä suustaan kiinni pitäen. "Apua, minä en tarkoittanut. Perry, anteeksi", hän haukkoi henkeään. Mitä vittua? Ihan oikeasti, mitä helvettiä? Nuorukainen ei tiennyt, mitä olisi tehnyt, koska oli ihan helvetin järkyttynyt äskeisestä. Mikä ihme häneen oli iskenyt? Normaalisti Beau ei tehnyt mitään tuon kaltaistakaan, mutta nyt hän päätti yhtäkkiä vetäistä elämänsä rakkainta henkilöä turpaan. Koska Perry oli istunut sängyn reunalle vähintäänkin yhtä järkyttyneen näköisenä kuin hän, liukui Beau lähes polvillaan Perryn luo. Olikin sananmukaisesti polvillaan ja vei molemmat kätensä Perryn reisille, vetäytyi kyseistä miestä lähemmäs. Hän yritti ottaa katsekontaktia Perryyn, mutta ei sellaista saanut. Mitä hittoa hän nyt tekisi? Kun Perry sitten yhtäkkiä alkoi yskiä aika raivokkaankin kuuloisena, keksi Beau keinon. Ainoan asian, joka häneltä tuli luonnostaan. Flirttailun. Kiusoittelun. Panemisen. Niinpä se järkyttynyt ilme Beaun kasvoilla muuttui yllättäen flirttailevaksi. Vino hymy nousi huulille, toinen kulma kohosi ja huulet mutristuivat. "Onko kultaan iskenyt joku flunssa?" Hän virnisti, näykkäisi alahuultaan. Liu'utti toista kättään oikeaan kohtaan ja puristi. "Kai sinä tiedät, miten nuhasta pääsee eroon?" Hän vilkaisi Perryä silmiin, kun mies oli lopulta ottanut häneen katsekontaktin. Pian hän avasi Perryn vyön ja farkut liu'uttaen ne hänen jalkoihinsa. "Etkö sinä tosiaan tiedä vastausta? Anna minä näytän sinulle vastauksen", nuorukainen virnisti, ennen kuin hänen huulensa aloittivat jonkin ihan toisen käyttötarkoituksen. |
|
|
|
Aug 5, 2014 23:14:26 GMT 2
Post by Deleted on Aug 5, 2014 23:14:26 GMT 2
Perry oli tietysti tiedostanut, että Beau suuttuisi taatusti ihan helvetisti niistä sanoista, mutta ei hän silti olisi uskonut, että Beau löisi häntä. Vastoin kaikkia oletuksia Beau oli kuitenkin läppäissyt häntä ihan helvetin kovaa poskelle ja kieltämättä Perry hieman säikähti sitä tilannetta. Ei ollut nimittäin ensimmäinen kerta, kun Beau heittäytyi oikeasti väkivaltaiseksi suuttuessaan ja se oli Perryn mielestä huolestuttavaa. Tämäkin vain hänen mielestään todisti sen, että Beaun vanhemmat olivat oikeassa – Beaun olisi parempi ilman Perryä, jonkun toisen seurassa Beau ei taatusti käyttäytyisi näin. Perry vei vaistomaisesti kätensä poskelleen, oli myös siirtynyt istumaan sängyn reunalle vähintäänkin järkyttyneen oloisena. Ei hän oikeastaan edes tiennyt mitä sanoa Beaulle. Ilmeisesti myös Beau itsekkin säikähti tilannetta, sillä hyvin nopeasti toinen oli pyytelemässä anteeksi. Perry ei osannut kuitenkaan sanoa yhtään mitään, hän vain istui ja tuijotti eteensä – Beaun vanhemmat olivat ihan oikeasti oikeassa. Beau puolestaan oli tullut polvilteen hänen eteensä, yritti hakea katsekontaktia ja taisi selvästi olla pahoillaan olevansa näköinen. Ennenkuin Perry kerkesi sanoa mitään, alkoi häntä jälleen yskittää. Se yskä ei meinannut ottaa loppuakseen ja hetken aikaa Perrystä tuntui, ettei hän saisi happea, sen verran kovaksi se yskä meni. Vielä kertaakaan Beaun kuullen hän ei ollut tämmöistä kohtausta saanut, mutta näköjään senkin aika piti sitten koittaa.
Aikansa Perry sai yskiä, kun ilme Beaun kasvoilla muuttui. Oli kuulema olemassa keino, joka auttoi flunssaan. Viimeinkin Perry laski katseensa edelleen edessään olevaan Beauun, jonka kasvoille oli noussut ilme, jonka Perry kyllä tunnisti. Beaun käsikin seikkaili jo hieman muualla ja pieni ynähdys karkasi Perryn suusta. Oli varsin selvää, mitä Beaun mielessä oli ja pian Beau oli laskenutkin hänen housunsa pois ja aloittanut varsin mukavan tekemisen. Perry sulki silmänsä ja vei toista kättään Beaun hiuksien sekaan, huokaistenkin raskaasti. Kyllä häntä edelleen vitutti äskeinen, mutta Beaulla oli ihan hyvä yritys hyvittää lyöntiään... ”Ei jumalauta kun tuntuu hyvältä.” Perry sitten huokaisi ääneenkin, nautiskellen vain rauhassa Beaun suutyöskentelystä. Kauaa sitä iloa ei kuitenkaan kestänyt, sillä Perryä alkoi taas yskittää. Yskä ei ottanut loppuakseen ja lopulta Perry oli pakko työntää Beau hellästi hieman kauemmaksi itsestään. ”Anteeks rakas..” Perry mutisi ja sen enempää selittelemättä hän oli kadonnut kylpyhuoneeseen. Hän vetäisi oven perässään kiinni, muistamatta kuitenkaan laittaa sitä lukkoon. Hän kumartui pöntön äärelle ja yski – pian Perry sai tajuta, että se yskä oli jälleen veristä. Tämä ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta, joten jokin pieni huoli nosti päätään Perryn mielessä.
Yskän kohtaus meni ohitse ja vasta silloin Perry tajusi, että myös Beau oli tullut sinne kylpyhuoneeseen, istunut lopulta myös siihen lattialle. Perry vain nousi sen verran ylös, että vetäisi pöntön ja istuutui sitten takaisin lattialle, haudaten kasvonsa hetkeksi käsiinsä. Perry halusi ajatella, että tässä yskimisessä oli kyse vain normaalisti flunssasta, mutta sisimmässään Perry tiesi, että tässä oli jotain muutakin taustalla. Hänelle ei ollut maistunut ruoka kunnolla pitkään aikaan ja oli häneltä hävinnyt painoakin. Perry ei ollut mikään lihakimppu muutenkaan, joten hänestä tuntui, että hänen viimeisetkin kilonsa olivat lähteneet karisemaan pelottavaa vauhtia. Beaulle Perry ei kerennyt sanoa mitään, kun häntä alkoi yskittää taas. Se kohtaus ei kestänyt onneksi niin pitkään, mutta Perryn oli pakko sylkäistä sinne pönttöön, eikä hän edes uskaltanut katsoa, miltä lopputulos näytti – häntä pelotti nähdä se verellä värjäytynyt lima. ”Älä katso mua noin, mä olen ihan kunnossa.” Perry mutisi Beaulle, toisen katsoessa häntä sen näköisenä, kun Perry tekisi kuolemaa juuri sillä kyseenomaisella hetkellä. ”Tää on vaan ihan normaalia flunssaa, kyllähän ihmiset nyt yskii aina välillä. Mulla on kaikki hyvin.” Perry jatkoi, tietämättä oikein kumpaa vakuutteli enemmän, itseään vai Beauta. Perry kyllä tiedosti, että hänen pitäisi ehkä käydä lääkärissä, mutta hän tiesi myös sen, ettei hänellä ollut rahaa – Bunny tai Beau olisi taatusti maksanut hänen lääkärikäyntinsä, mutta semmoista Perry ei halunnut edes kysyä, hän ei halunnut hyväksikäyttää läheisiään millään tapaa.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Aug 6, 2014 20:40:27 GMT 2
Post by nepa on Aug 6, 2014 20:40:27 GMT 2
Se suihinotto tuntui ihan helvetin väärältä. Kyllä Beau sen tiesi, mutta ei todellakaan lopettaisi, kun oli aloittanutkin. Ja se oli aloitettu vielä tarkoituksella kaiken lisäksi. Nuorukainen ei nimittäin halunnut puhua Perryn kanssa äskeisestä. Perryä ihan varmasti vitutti äskeinen vielä tälläkin hetkellä, mutta Beau tiesi, että näin hän saisi miehen ajatukset pois siitä läpsäisystä. Beau ei kuitenkaan saanut omiaan. Koska hän kuitenkin oli tottunut käsittelemään Perryä, onnistui hän hoitamaan tämän tilanteen kunnialla. Sitä paitsi, mitä pidempään hän saisi työskentelyään jatkaa, niin sitä varmemmin hän unohtaisi kaiken itsekin, ja hetken kuluttua saisi nauttia Perryn kosketuksista. Jälkeenmainittu mies alkoi nauttiakin siitä tapahtuvasta, koska hän kehui Beaun tekoja. Nuorukainen nosti kasvonsa hetkeksi Perryn puoleen voidakseen virnistää leveästi, ennen kuin jatkoi. Jep - Perry oli unohtamassa kaiken. Ei kestäisi enää kauaa, ja he tekisivät varmasti paljon mukavempia asioita kuin puhuisivat Beaun kohtauksesta. Vaiko taipumuksesta? Perry ei tiennytkään, että Beulla oli toisinaan ongelmia hillitä tunteitaan. Se oli kuitenkin vain hänen oma asiansa.
Beau kuunteli sivukorvalla, kuinka Perry alkoi yskiä. Ei se kuitenkaan hidastanut Beaun suunnitelmia, vaan hän jatkoi ihan normaaliin tapaan. Ei kuitenkaan kauaa. Beau oli nimittäin työntänyt hänet pois luotaan, hellään sävyyn, tosin, mutta oli tehnyt niin kuitenkin. Nuorukainen meinasi aluksi ärsyyntyä siitä. Oliko Perry sittenkin suuttunut? Pian Beau kuitenkin tajusi, että Perryllä oli ihan kaikki oikeus suuttua. Kun Perry kuitenkin katosi kylpyhuoneen puolelle, tajusi Beau, että nyt miehellä itsellään oli jokin hätänä. Niinpä Beau nousi ylös ja lähti seuraamaan Perryä. Jälkeenmainittu oli kumartuneena pöntölle ja yski - yski niin paljon, että Beau näki verta tulevan sen mukana, eikä se ollut näky, jonka hän olisi tahtonut verkkokalvolleen. Hän ei välittäisi asiasta mitään, jos kyseessä olisi joku muu, mutta Perry ... Ei Beaun halunnut Perryn kuolevan. Siinä samalla hän kuolisi itsekin mukana. Beau istui hiljaa Perryn viereen, eikä jälkeenmainittu tainnutkaan heti edes huomata hänen olevan paikalla. Huomattuaan ei kerennyt edes puhua hänelle, kun yskähti vielä verta. Beau katsoi ensin sitä verta silmät lasittuneena, ennen kuin kääntyi katsomaan Perryä. Perry yritti tapansa mukaan saada tilanteesta rennomman, mutta ei hän tietenkään siinä onnistunut. Ei, kun Beau oli ihan helvetin peloissaan. Ja kun Perryllä oli pokkaa sanoa, että tuo oli tavallista flunssaa ... No, sillä hetkellä Beau piti Perryä idioottina.
"Etkö sinä voisi mennä lääkäriin? Voin maksaa sen kyllä. Pääset vaikka yksityiselle, jos sinä haluat", nuorukainen tapitti Perryä huolestuneena. Perry tarjosi hänelle kuitenkin katseen, joka kertoi varsin hyvin hänen negatiivisesta asenteestaan, ja loppujen lopuksi Beaun piti kääntää katseensa pois. Beau ei yksinkertaisesti voinut ymmärtää, mikä Perryä vaivasi. Eihän hän oikeasti ollut tekemässä kuolemaa? "Veren yskiminen ei ole mikään pieni ongelma", nuorukainen mutisi, ei oikein pitänyt siitä asenteesta, mikä Perryllä oli sillä hetkellä päällä. Jostain kumman syystä Perry oli nimittäin puolustuskannalla, vaikka sellaiseen ei todellakaan ollut tarvetta Beaun kanssa. Ei, vaikka Beau sillä hetkellä oli eksynyt miettimään Perryn juomista. Perryn maksan mahdollista tilaa. Ja hetkessä Beaun niskakarvat olivat taas nousseet pystyyn. "Etkö sinä oikeasti osaa rajoittaa juomistasi ollenkaan?" Hän lopulta huomasi näpäyttävänsä. "Ei mikään ihme, että yskit verta, kun maksasi on luultavasti ihan paskana", hän käänsi päättäväisen katseen Perryyn. "Emmekö voisi edes yrittää vähentää juomista? Yhdessä? Emmekö voisi tehdä sen meidän takiamme?" Beau yritti yrittämistään. Perry ei vastannut hänelle, näytti vain vittuuntuvan entistä pahemman hänen jokaisen sanansa aikana. "Ei juomisesi ole enää tervettä, Perry. En haluaisi puuttua siihen, mutta ... Mutta alan olla huolissani. Ja nyt, kun ajattelen tätä tilannetta, huolestun tosissani. On ihan mahdollista, että se sinun maksasi on rikki", Beau kertoi, yritti tarttua hapuillen Perryn käteen. "Ole kiltti? Minun vuokseni?"
|
|
|
|
Aug 6, 2014 21:02:36 GMT 2
Post by Deleted on Aug 6, 2014 21:02:36 GMT 2
Beau ei näyttänyt uskovan, että Perryllä oli ihan vain flunssa. No, eipä Perry uskonut sitä itsekkään, mutta olisi Beau voinut sen uskoa. Ei Perry tietenkään toista minään idioottina pitänyt, mutta kun ihan oikeasti, Perry ei halunnut nostaa tästä mitään haloota. Hän oli tiennyt tästä ongelmasta jo jonkin aikaa ja hän oli ihan tarkoituksella viivytellyt asian kertomsien kanssa – hän ei halunnut Beaun huolestuvan turhaan. Häntä lähes pelotti se, että Beau huolestuisi hänestä, ei niin saanut käydä. Se merkitsisi vain sitä, että Beau välitti liikaa. Vaikka tottakai Beau huolestuisi, he rakastivat toisiaan ja jos Beaulle kävisi jotain tämmöistä niin ihan taatusti Perrykin olisi huolesta sekaisin. Sitten Beau sanoi jotain, mitä Perry oli pelännytkin toisen sanovan – Beau oli valmis maksamaan hänen lääkärissä käyntinsä. Perry vain vilkaisi sanaakaan sanomatta Beauta. Beau tiesi ihan tasan tarkkaan, ettei Perry ottaisi toiselta senttiäkään vastaan, joten asiasta ei voitaisi edes keskustella. Perry oli ihan itse hommannut itsensä tämmöisiin ongelmiin (niin terveydellisiin kuin taloduellisiinkin), joten hän ei halunnut, että Beau olisi käyttämässä rahojaan häneen. Beau oli yrittänyt sitä ennenkin ja Perry oli silloinkin kieltäytynyt. Hän ei ottaisi yhtään kenenkään rahoja vastaan, ei, vaikka se olisi joskus ihan järkevääkin.
”Ja mä kun ajattelin, että se on ihan normaalia.” Perry ei voinut olla tuhahtamatta. Hän tiesi, että Beau tarkoitti hyvää, mutta kun Perry ei pitänyt siitä sävystä, jolla Beau hänelle puhui – aivan kuin toinen olisi saarnannut lapselle. Lopulta Beau sanoi jotain, joka oli vielä juomattavasti pahempaa kuin se raha-asia. Etkö sinä oikeasti osaa rajoittaa juomistasi ollenkaan? Perryn katse oli kääntynyt hitaasti Beauhun, eikä hän voinut sille mitään, että hänen ilmeensä oli koko ajan synkempi. Beau jatkoi sitä höpinäänsä, puhui jotain alkoholin käytön vähentämisestä yhdessä, yritti sitten hapuilla Perryn kättäkin omaansa. Perry vain nielaisi pienesti, läpäyttäen sitten Beaun käden pois omaltaan. ”Pidätkö sä mua jonain alkoholistina?” Perry aloitti hieman hiljaisella äänellä, kääntäen katseensa taas Beaun kasvoihin. Hän vain tuijotti toista sanomatta mitään, nousten sitten ylös, sillä hän ei pystynyt istumaan siinä Beaun vieressä, häntä vitutti ihan liikaa. Ensin Beau löi häntä ja sitten alkoi pitää jotain helvetin moraalisaarnaa Perryn elämäntavoista. ”Mulla ei ole mitään ongelmaa alkoholin kanssa. Mä pystyn lopettamaan ihan koska tahansa ja sun ei tarvitse olla siitä yhtään huolissasi.” Perry älähti, tietäen kuitenkin itsekkin, että hän oli väärässä ja Beau oikeassa. Perryllä oli ihan oikea ongelma ja jo hänen reaktionsa niihin Beaun sanoihin kertoi omaa tarinaansa. ”Ihan oikeasti Beau, rauhoitu. Mä en ole kuolemassa ja vaikka kuolisin.. No vittu siinäpähän sitten kuolisin, kuka mua muka jäisi kaipaamaan!” Perryn suusta karkasi ennenkuin hän tajusi hiljentyä. Helvetti, mitä hän oli mennyt sanomaan? Perry haroi hieman hiuksiaan ja vei kätensä niskansa taakse, yrittäen rauhoittua – ei Beau oikeasti tarkoittanut pahaa.
Perry istahtikin takaisin siihen lattialle Beaun viereen, joutuen oikeasti kokoamaan itsensä, että pystyi edes istahtamaan siihen. Ei hän oikeastaan enää ollut edes Beaulle vihainen, enemmänkin itselleen. Hän vain istui siinä Beaun vieressä, aukaisten aina välillä suutaan, mutta mitään sieltä ei tullut – no, muutaman kerran Perry taas yski, sillä hänestä oikeasti tuntui siltä, kun hän ei saisi aina välillä kunnolla happea. Se oli ihan helvetin pelottava tunne. ”Mä en olisi saanut sanoa noin.” Perry sanoi pienesti rykäisten. Kyllä hän tiesi, että Beau jäisi kaipaamaan häntä, jos hän kuolisi. ”Mä.. Mä tiedän, että mulla ongelma.” Perry sitten myönsikin, nostaen katseensa kattoon ja nojasi hieman käsillään taaksepäin. Silmiäänkin hän taisi räpytellä pari kertaa, ettei hän vain alkaisi nyt itkeä. ”Kun Bunny joskus sanoi, että mun pitäisi lähteä katkaisuun ja hakea apua mun ongelmiin.. Mä ajattelin, että se on väärässä. Että en mä ole niin huonossa kunnossa, että mun pitäisi hakea apua. Mä jotenkin ajattelin, että mä pystyn lopettamaan, jos mä haluan. En mä oikeasti pysty.” Perry sanoi, joutuen nyt ihan oikeasti räpyttelemään silmiään. ”En mä silti ole kuolemassa, Beau. Enkä mä tarvitse mitään lääkäriä, ainakaan vielä. Mutta jos sä haluat niin.. Mä vain rajoittaa mun alkoholin käyttöä. Yrittää ainakin.” Perry sanoi, kääntäen sitten katseensa Beauhun. Hän oli ihan tosissaan, vaikkakaan ei tiennyt, miten oikeasti onnistuisi toteuttamaan lupauksensa.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Aug 6, 2014 22:18:23 GMT 2
Post by nepa on Aug 6, 2014 22:18:23 GMT 2
Beau tunsi sydämensä hyppäävän kurkkuun, kun Perry läpsäisi hänen kätensä pois. Eikä se hypännyt sinne mitenkään mukavalla tavalla, vaan Beau taisi oikeasti pelästyä sitä Perryn asennetta. Pidätkö sä mua jonain alkoholistina oli Perry sanonut, noussut saman tien ylös ja lähtenyt Beaun luota. Jälkimmäinen yritti ottaa Perryyn vielä sellaista rauhoittavaa katsekontaktia, mutta selvää oli se, että Perry ei tuosta kohtauksestaan rauhoittuisi yhtään mihinkään. Ei silti, ehkä Beau ei olisi saanutkaan olla niin kova Perryä kohtaan. Vaikka he rakastivatkin toisiaan, eivät he siltikään halunneet olla tilivelvollisia toisilleen. Sitä paitsi, he molemmat vihasivat komentelua - ellei kyse ollut sitten makuuhuoneen puolella tapahtuvista asioista. Nuorukainen nielaisi kuunnellessaan sitä Perryn raivomista. Pian hän käänsi katseensa pois, koska häntä ihan oikeasti alkoi ahdistaa se Perryn levoton käytös. "You're scaring me", nuorukainen huomasikin sanovansa. Taisi pidätellä siinä samalla kyyneliä, jotka väkisinkin meinasivat puskea läpi niiden sanojen jälkeen. Ei hän pelännyt Perryä siksi, että hän luulisi miehen vahingoittavan häntä vaan siksi, että hän pelkäsi Perryn jättävän hänet.
Perry käski Beaun rauhoittua. Kuulosti jo hetken aikaa rauhallisemmalta, ennen kuin hän päätti kyseenalaistaa, että kuka häntä muka jäisi kaipaamaan. Beaun kulmat kohosivat järkytyksestä, ja hän tunsi sillä hetkellä olonsa ihan helvetin loukatuksi. Ai että kuka jäisi Perryä kaipaamaan? No ehkäpä Beau, saatana soikoon, rakastihan hän Perryä koko olemuksellaan! Beau tunsi rinnassaan painavaa tunnetta, kun hän vain ajattelikin, ettei Perry olisi varma Beaun tunteista. Beau oli kuitenkin tietääkseen osoittanut ne harvinaisen selvästi ja sanonut ne ääneenkin. Hitto soikoon. Beau ei katsahtanutkaan Perryn suuntaan, kun hän isuti alas. Hän vain katseli muualle, taisi jopa yrittää vältellä miestä. Mä en olisi saanut sanoa noin Perry sanoi, ja Beau tuhahti. "You think so?" Tokaisi Beau kaikessa sarkastisuudessaan, ennen kuin käänsi katseensa taas muualle. Hetken aikaa Beau sai jatkaa sitä ignooraamistaan, mutta ei kuitenkaan pystynyt enää olemaan loukkaantunut, kun Perry alkoi taas avautua. Hän kuulemma tiedosti ongelmansa. Haluaisi edes yrittää alkoholin käytömn rajoittamista Beaun takia. Nuorukainen huokaisi syvään ja käänsi katseensa Perryyn vain kohdatakseen hänen silmänsä. "Tiedän, että tekisit sen minun puolestani. Mutta nimenomaan - pystytkö sinä siihen?" Beau kysyi, käänsi katseensa taas pois.
Jos Perryllä oli omat demoninsa, niin oli Beaullakin kyllä omansa. Nuorukainen nuolaisi kuivia huuliaan ja käänsi katseensa takaisin Perryyn. "On minullakin ongelmani, ihan kuin sinullakin. Poltanhan esimerkiksi pilveä nykyään ihan liikaa", hän tunnusti. Alkoi perinteisesti kaivaa tupakkaa taskustaan, koska ei halunnut puhua asioistaan ilman sitä yhtä turvaa. Sytkärikin kaivettiin taskusta ja pian tupakka paloi. Nuorukainen rykäisi. Kertoisiko hän Perrylle omista demoneistaan? Niistä, jotka vaanivat nurkan takana ja iskivät aina silloin, kun ei pitäisi? "En tiedä, johtuuko se pilvestä, mutta lähiaikoina minulla on ollut.. Ongelmia", hän lähes huokaisi viimeisen sanan ulos, "ongelmia hillitä itseäni." Beau käänsi katseensa Perryyn. "Ei siis liity mitenkään sinuun, senkin pervo", nuorukainen yritti piristää itseään siinä epäonnistuen. "Tai tavallaan liittyy. Kun minä aiemmin löin sinua.. En tiedä, miksi tein sen. Lähiaikoina minun on vaan ollut vaikeaa hillitä vihaani. Sitä, miten sen ilmaisen.." Beau pakoili koko ajan Perryn katsetta, koska hän huomasi kuinka hänen silmänsä alkoivat vetistää. Hän yritti vetää tupakkaa rauhalliseen tahtiin, mutta huomasi sen tahdin väkisinkin lisääntyvän. "Minua pelottaa, Perry. Mitä, jos satutan jotakuta vielä pahasti? Tai jos satutan itseäni?" Beau lopulta käänsi katseensa Perryyn. Ensimmäinen kyynelkin vieri hänen poskelleen, mutta sen hän pyyhi itse pois. "Fucking feelings", hän yritti pidätellä itkua.
|
|
|
|
Aug 6, 2014 22:41:55 GMT 2
Post by Deleted on Aug 6, 2014 22:41:55 GMT 2
Perry oli ihan oikeasti onnistunut suututtamaan Beaun niillä sanoillaan ja se jos mikä sai Perryn onnettomaksi. Hän ei halunnut loukata Beauta, ei sitten millään lailla, mutta niinhän oli tehnyt. Se sai Perryn pelkäämään – hän oli niin ailahtelevainen ja päästi suustaan milloin mitäkin sammakoita, hän satutti läheisiään jatkuvasti, vaikkei olisi niin tarkoittanutkaan. Niin hän oli tehnyt Dustynkin kanssa. Jatkuvasti hän oli sanonut tai tehnyt jotain, joka oli loukannut Dustya ja ties kuinka monta kertaa hän oli nähnyt Dustyn itkevän itsensä uneen sen takia, että Perry oli onnistunut loukkaamaan toista. Kuten Perry itsekkin ajatteli, myös Beau tuntui olevan sitä mieltä, että Perry ei välttämättä pystyisi rajoittamaan sitä alkoholin käyttöään. Perry haluaisi pystyä siihen, mutta hän ei ollut varma onnistuisiko se. Hän oli juonut niin pitkään kuin saattoi muistaa ja lopettaminen tuntui pelkästään ajatuksenkin tasolla todella vaikealta. ”To be honest.. I really don't know if I can do it.” Perry sitten sanoi pienen huokaisun kera. Tavallaan Perry ei edes halunnut lopettaa – humalassa hän sai aina hukutettua sen pahan olon pois. No, nykyään sekään ei aina onnistunut, mutta ainakaan hänellä ei ollut niin paha olla. Selvinpäin häntä vain ahdisti ja pelotti koko hänen elämänsä, humalassa hän pystyi sentään keskittymään muihinkin asioihin.
Hieman yllättäenkin Beau oli sitten ruennut avautumaan omista ongelmistaan. Perry käänsi katseensa rakkaaseensa ja nielaisi pienesti toisen selittäessä, että hän poltti nykyään liikaa pilveä. No.. Niin. Niin kyllä taisi polttaa, mitä sitä kieltämään. Ei Perry kuitenkaan siitä mitään moraalisaarnaa aikonut järjestää, sillä hänellä ei todellakaan olisi varaa valittaa kenenkään muun tekemisistä, kun hän itse oli ihan sekaisin. Hieman Beau yritti keventää tunnelmaa sillä pienellä vitsinpoikaselle, Perrykin jopa naurahti pienesti, mutta yhtä nopeasti kumpikin vakavoituivat. Perry tiesi, mistä Beau aikoi puhua ja hän tiesi, ettei se olisi helppoa. Kieltämättä Perryä itseäänkin hieman harmi ajatus siitä, ettei Beau osannut hillitä tunteitaan. Tai lähinnä, että toinen ilmaisi tunteensa lyömällä häntä. Entä jos joskus kävisi pahemmin? Entä jos Perry sanoisi joskus jotain väärin ja Beau oikeasti kävisi hänen kimppuunsa? Beau oli häntä pidempi ja raamikkaampi, jos toinen oikeasti päättäisi tehdä jotain, Perry ei voisi tehdä asialle yhtään mitään. Nähdessään kyyneleet Beaun silmissä, Perry hivuttautui toista lähemmäksi ja kiersi varovasti kätensä tämän ympärille. ”Hei, ainakin sä tiedostat, ettei kaikki ole hyvin. Eikö sitä sanota, että se on ensiaskel parantumiseen?” Perry sanoi, joutuen kyllä itsekkin miettimään tarkemmin, mitä hän sanoi – nuo sanat alkoivat kuulostaa jo ihan Bunnylta. ”Mä vaan tarkoitan.. Sä et ole yksin. Meillä molemmilla on ongelmia, mutta me selvitään yhdessä, vai mitä?” Perry sanoi ja suukotti kevyesti Beauta otsalle, pitäen sitten vain käsiään toisen ympärillä ja oli ylipäätänsä läsnä siinä tilanteessa.
Aikansa he siinä istuivatkin sanomatta mitään, Beaukin sai tupakkansa poltettua. Pari kertaa Perryä oli alkanut yskittää, mutta hän oli yrittänyt hillitä itsensä Beaun nähden, hän ei haluaisi säikytellä toista enää yhtään enempää. ”Ehkä meidän oikeasti pitäisi vähentää yhdessä alkoholin käyttöä.. Ja sitä pilven polttamista.” Perry sanoi, ehkä jopa hieman vaikeasti, sillä hän tiesi, että siitä tulisi heille kummallekkin ihan saatanan vaikeaa. ”Se tekisi meille kummallekkin varmasti ihan hyvää.” Perry jatkoi, silitellen samalla hellästi Beaun käsivartta. Ihan rehellisesti sanottuna Perry ei tiennyt, miten hän pystyisi olemaan ilman alkoholia, mutta hän pelkäsi, että jos hän ei lopettaisi, Beau jättäisi hänet. Tietysti Perryn olisi pitänyt ensisijaisesti ajatella omaa terveyttään, mutta ehei, Perry vain ajatteli heidän suhdettaan. Perry käänsikin jälleen katseensa Beaun silmiin, hymyili hieman. Hän oli oikeassa siinä asiassa, että Beau voisi paremmin ilman häntä, mutta hän ei uskaltanut sanoa sitä enää Beaulle. Aiemminkin Beau oli lyönyt häntä niiden sanojen jälkeen, joten miten hän voisi enää sen uudestaan puheeksi ottaa. ”Me ollaan kummatkin vähän sekaisin, mutta kyllä asiat muuttuu vielä paremmiksi, tavalla tai toisella. Mä olen ihan varma siitä.” Perry sanoi, suukottaen sitten hellästi Beaun huulia. Todellisuudessa hän ei tainnut itsekkään uskoa omia sanojaan, mutta pakko kai hänen oli jotenkin Beauta rauhoitella, toinen kuin vaikutti edelleen niin hajoamispisteessä olevalta.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Aug 11, 2014 19:30:15 GMT 2
Post by nepa on Aug 11, 2014 19:30:15 GMT 2
Beau olisi halunnut saada jotain lohdutusta niistä Perryn sanoista. Olisi todellakin, mutta oli niin kliseisen kuuloista, että asioiden tajuaminen jotenkin edesauttaisi parantumista. Beaun mielestä se vain pahensi niitä. Tai ainakin lähiaikoina hänen oli ollut entistä vaikeampaa olla, kun hän oli tajunnut mihin pystyikään. Nuorukainen huokaisi syvään, kun Perry painoi huulensa hänen otsalleen. Pieni hymynkarekin taisi oleskella Beaun huulilla, kun hän päätti nojautua täysillä Perryä vasten. Siinä oli hyvä olla. Hän sai tupakkansakin poltettua edes hieman rauhallisempaan tahtiin, ja sen vessanpönttöön heittämisen jälkeen sai jo kuunnella Perryn puhetta. Puhetta siitä, että heidän pitäisi vähentää yhdessä päihteiden käyttöä. Sille Beau jo naurahti. Siis otti hän tietenkin kyseisen asian tosissaan, mutta hän naurahti enemmänkin sille, miten hän ei uskonut heidän onnistuvan. Beaun ja Perryn suhde kun perustui vähäsen sille, että he joivat ja polttivat pilveä yhdessä. Sellainen olisi siis todellakin ihan helvetin vaikeaa. Beau ei ollut kyllä kerennyt kommentoida sitä, koska pian Perry oli jo painanut huulensa hänen omilleen. Kertoi, että asiat muuttuisivat vielä paremmiksi. Perry sai aina kaiken kuulostamaan niin vakuuttavalta (tai sitten Beau oli vain rakastunut idiootti), mutta tällä kertaa Beau ei vain voinut uskoa niihin sanoihin. Hän kuitenkin pätti hymyillä - ei Perryn tarvitsisi kuulla hänen masentavaa mielipidettään. Ei, kun heillä meni yleisesti katsottuna niin hyvin.
|
|
