Deep down we both know it wasn't supposed to end like this

Perry oli ihan kusipää. Kamala ja huono ihminen, joka ansaitsi kuolla. Pariin kertaan hän oli jopa kuluneen viikon aikana miettinyt, että jos hän vain tappaisi itsensä ja kaikki olisi sitten hyvin. Niistä ajatuksistaan Perry oli kuitenkin havahtanut nopeasti, koska ei hän kerta kaikkiaan ollut niin saatanan nössö. Hän ei voisi tehdä sitä Beaulle, vaan hänen pitäisi suoraan kertoa, mitä oli tekeillä. Ja mitä sitten oli tekeillä? Perry jättäisi Beaun. Valehtelisi silmät ja suut täyteen kaikkea paskaa siitä, miksi heidän pitäisi erota. Perry oli päättänyt, että se ero tapahtuisi uutena vuotena – niin Beau voisi aloittaa uuden vuoden kokonaan puhtaalta pöydältä. Kulunut viikko Beaun kanssa oli mennyt paremmin kuin hyvin, he olivat olleet onnellisempia kuin pitkään aikaan ja se vasta saikin Perryn olon kurjaksi. Beau oli ollut niin ihana, että välillä Perryn olisi vain tehnyt mieli pamauttaa jo totuus poikaystävälleen – Perry ei todellakaan ansainnut elämäänsä noin ihanaa ihmistä. Ja pian se eron hetki koittaisikin, eikä Perry todellakaan tiennyt, miten Beau asiaan reagoisi. Tuskin ainakaan mitenkään kovin hyvin ja sitä Perry pelkäsi niin saatanan paljon. Hän vetäisisi ihan täydellisesti maton Beaun jalkojen alla, kun oli ensin ollut niinkuin mitään ei olisi vialla – helvetti, hän oli viikko sitten luvannut, ettei jättäisi Beauta!

Tänään oli sitten se Perryn kauhulla odottama uusi vuosi – Beau tulisi tänään hänen luokseen, heidän oli ollut tarkoitus laittaa ruokaa ja ampua illemmalla raketteja. Kaiken piti olla niin helvetin hyvin, että Perryä suorastaan ärsytti se, miten hän tulisi pilaamaan kaiken ihan täydellisesti. Kun ovikello sitten alkuillasta soi, Perry oli saada sätkyn. Angel oli tietysti häntä heiluen juoksemassa eteiseen, sillä koira taisi tietää, kuka olisi tulossa käymään – no, eipä Perryn luona muita käynytkään kuin Beau ja Angel todella rakasti tuota nuorukaista. Perry huokaisip ienesti ja lähti laahustamaan kohti eteistä. Hän avasi oven ja hymyili pienesti Beaun nähdessään, mutta ei sanonut mitään, hän vain kääntyi ympäri ja lähti peremmälle, vaikka oli ihan selvästi nähnyt, että Beau oli yrittänyt suudella häntä. Normaalisti hän olisi vastannut siihen suudelmaan, mutta nyt hän ei halunnut edes yrittää esittää, että kaikki oli hyvin, kun ei todellakaan ollut. Beau oli jäänyt rapsuttelemaan Angelia, mutta pian koira oli vilkaissut Perryä jotenkin aran näköisenä ja kadonnut makuuhuoneeseen. Perry puolestaan nojaili jääkaappiin, tuijotellen vain eteensä jokseenkin tyhjä ilme kasvoillaan – häntä pelotti ihan saatanasti. Beau olikin tullut pian hänen luokseen, kyseli, mikä oli hätänä. Perry ei osannut sanoa mitään, hän vain pyöritteli erilaisia valheita päässään. Mulla on viikko elinaikaa jäljellä oli jo karata Perryn suusta, kunnes hän huokaisi hiljaa. "Beau.. We need to talk."

Se repliikki oli sellainen, että kuka tahansa tiesi, että jotain pahaa olisi nyt tapahtumassa. Jotain todella pahaa. "Sun isäsi kävi mun luona uudestaan." Perry aloitti, pyöritellen jo aiemmin miettimäänsä puhetta valmiiksi – yhtäkkiä hän ei vain tuntunut muistavan enää lainkaan, mitä hän oli aiemmin suunnitellut sanovansa. "Beau.." Perry yritti aloittaa, joutuen nyt nostamaan katseensa hetkeksi ylös päin ja hän vain räpytteli silmiään, yrittäen koota itsensä. Kyllä hän pystyisi tähän, hän oli kokenut pahempaankin. "Meidän pitää erota." Siinä se sitten oli. Perry oli sanonut sen asian, eikä niitä sanoja enää saanut takaisin. Ne sanat olivat jo karanneet Perryn suusta ja Beau ei taatusti antaisi asian olla, vaikka Perry yrittäisikin peruuttaa ne sanat. Beau tuntuikin katsovan häntä vähintäänkin hämillään, mutta Perry yritti pitää ilmeensä vakaana – hän ei voisi nyt murtua. "Sun isäsi tarjosi mulle ihan helvetin suurta rahasummaa, jos mä jätän sut ja mä.. mä suostuin. Mä otin ne rahat." Perry sanoi, nielaistenkin pienesti. Ei hän oikeasti ollut nähnytkään Beaun isää sitten marraskuun ja silloinkin hän oli sanonut, ettei hän ottaisi niitä rahoja vastaan. Hän ei todellakaan ollut saanut penniäkään Colinilta, mutta Perryn oli pakko väittää Beaulle niin, sillä toinen ei taatusti muuten antaisi tämän asian olla. Beau ei suostuisi eroamaan mistään turhasta syystä, mutta tämä oli semmoinen aihe, joka loukkasi Beauta ihan taatusti niin helvetin pahasti. "I'm so sorry. I love you but.." Perry aloitti, voimatta nyt enää mitään sille, että kyyneleet olivat nousseet hänen silmiinsä. Beaun silmistä saattoi nähdä jotain ihan muuta – pettymystä, vihaa ja raivoa. Tästä keskustelusta ei tulisi helppo, sen Perry tiesi.

Beau oli selvästi poissa tolaltaan ja Perryn olisi siinä vaiheessa tehnyt mieli perua kaikki ne sanat. Sanoa, että ei hän oikeasti ollut tosissaan, ei hän halunnut erota. Ja ennen kaikkea hänen olisi tehnyt mieli paljastaa totuus, ei hän ollut ottanut niitä rahoja. Hän oli tehnyt harvinaisen selväksi Colinille, ettei ottaisi tämän rahoja nyt, eikä koskaan. Mitä helvettiä hän olisi muka niillä rahoilla tehnyt? Ne eivät todellakaan olisi korvanneet sitä kaikkea, mitä Perry juuri menetti. Hän rakasti Beauta niin saatanan paljon, mutta Perry yritti ajatella, että tämä oli paras vaihtoehto heille kummallekkin. Beau saisi jatkaa elämäänsä normaalisti eteenpäin ja Perry saisi kärsiä syövästään yksin ilman, että joutui tuntemaan syyllisyyttä siitä, että Beau jäisi yksin hänen kuoltuaan. Beau oli selvästi ihan saatanan vihainen, eikä Perry voinut siitä tätä syyttä – vastaavassa tilanteessa Perry olisi varmasti jo käynyt Beaun kimppuun. Oikeastaan Perry ihmettelikin, että miten Beau oli onnistunut hillitsemään itsensä. Nuorukainen oli juuri sen näköinen, että kävisi ihan pian Perryn kimppuun ja Perry olikin jo henkisesti valmistautunut siihen, että hän tulisi ottamaan tänään turpaansa ja pahasti. Beau oli lyönyt häntä pari kertaa aiemminkin, mutta perääntynyt aina niiden kertojen jälkeen – nyt tässä ei kuitenkaan tulisi käymään niin onnellisesti, sen Perry tiesi.

Kaikista pahinta taisikin olla niiden Beaun kyyneleiden näkeminen. Perry joutui oikeasti tekemään töitä sen eteen, ettei alkaisi itsekkin itkeä, mutta jotenkin hän onnistui pitämään itsensä koossa. Hän oli joutunut feikkaamaan tunteitaan niin monta kertaa elämänsä aikana, että hän osasi kyllä niin oikeasti halutessaan pysyä vakavana ja niimpä hän ei antanut ilmeensä värähtääkkään. Ilmeisesti se sai Beaun vielä pahemmin pois tolaltaan, sillä pian toinen oli jo potkaisemassa pöytääkin melkoisen huudon kanssa. Perry vain nielaisi pienesti ja katsoi entisen poikaystävänsä riehumista – hän tiesi, ettei tästä tulisi helppoa, mutta että tämä meni näin vaikeaksi.. Ja pian sitten kävikin se, mitä Perry oli jo osannut odottaa, Beau oli kävellyt hänen luokseen ja läpsäissyt häntä. Se oli kuitenkin pientä, Perry tiesi, että pahempaa olisi tulossa. Beau jatkoi sitä riehumistaan, lätki jo rahaakin sohvalle ja raivosi koko asiasta. "Mä sanoin sulle, että mä tulen vielä satuttamaan sua, muistatko? Mä sanoin sulle ja sä sanoit, että sä et välitä. No, olisi ilmeisesti kannattanut." Perry sanoi, kuulostaen vielä tarkoitettuakin tylymmältä. Todellisuudessa Perry oli vähintäänkin yhtä rikki kuin Beau, mutta hänen oli pakko pitää päänsä kylmänä. Hänen pitäisi vaikuttaa niin kusipäiseltä kuin vain ikinä pystyisikään, sillä heidän väliensä piti katketa täysin. Tämä oli jotain sellaista, mikä Beauta loukkaisi ihan taatusti niin helvetin paljon, että nuorukainen ei taatusti haluaisi enää koskaan nähdä Perryä silmissään.

"Sun vanhemmat on ihan oikeassa. Meidän ei kannata olla yhdessä ja mä olen samaa mieltä niiden kanssa. Mä aiheutan sulle vain ongelmia – mieti nyt Beau, joisitko sä niin paljon ilman mua? Tai polttaisit pilveä? Et taatusti." Perry sanoi, huomaten kyllä Beaun ilmeestä, että toisella meni hermot koko ajan pahemmin, mutta Perry yritti olla välittämättä. "Mä vain haluan sun parasta, usko tai älä. Kun me ei olla yhdessä, sä voit oikeasti tehdä jotain järkevää elämässäsi. Sun pitäisi mennä kouluun ja hankkia itsellesi työ, ei norkoilla työttömän alkoholistin kanssa päivästä toiseen. Tajuatko sä edes, että mun seurassa mä vain vedän sut mukanani ennenaikaisesti hautaan!" Perry jopa huudahti ja vaikka hän kuinka yritti, kyyneleet olivat nyt nousseet hänenkin silmiinsä. Se ei kuitenkaan Beauta tainnut haitata, sillä nuorukainen oli kävellyt hänen luokseen ja ennenkuin Perry oli kerennyt edes kunnolla tajuta, he olivat taas samassa tilanteessa kuin muutama kuukausi sitten – Beau oli napannut häntä kauluksesta kiinni, nostanut seinää vasten ja oli aikeissa lyödä. Jotain Beau taisi vielä empiä, mutta Perry vain pudisteli päätään. "Just hit me, I know you want to do that. Just hit me as hard as you can." Perry provosoi Beauta ihan tahallaan ja kauaa ei kestänytkään, kun Beau oli lyönyt häntä ensimmäisen kerran. Ja toisen. Ja kolmannen. Lopulta Beau suorastaan tönäisi Perryn kauemmaksi, eikä Perry voinut kuin pidellä huultaan, josta vuoti verta. "Just tuota mä tarkoitan. Kun me tutustuttiin vuosi sitten, sä et ollut varmasti koskaan edes tappanut kärpästä. Nyt sä hakkaat ihmistä, jota sä väität rakastavasi." Perry puuskahti, irvistäen hieman kivusta, sillä hänen kasvojaan ihan oikeasti särki. Hän ei olisi halunnut näyttää Beaulle sitä kipua ja eipä toinen tainnut välittääkkään – niiden sanojen jälkeen Beau oli nimittäin tullut ja lyönyt häntä vielä neljännenkin kerran.