|
Oct 2, 2014 20:03:06 GMT 2
Post by Deleted on Oct 2, 2014 20:03:06 GMT 2
23.-27. joulukuuta 2016Hillingdon, Lontoo, Englanti Perry & BeauSivuhahmoina Beaun tytär Ellie, Perryn äiti Jane sekä Janen miesystävä Charles Perry ei ollut koskaan erityisesti pitänyt lapsista, mutta kun Beausta oli tullut isä puolisen vuotta sitten, oli Perry pikkuhiljaa alkanut kiinnostua yhä enemmän ja enemmän Ellien elämästä. Ellie oli varmasti maailman suloisin pikkutyttö ja nyt kun Perry oli viettänyt tytärpuolensa kanssa enemmän aikaa, hän pystyi jo sanomaan, että tuosta mukulasta oli tullut hänelle varsin tärkeä. Ellien äiti Cece olisi jatkuvasti ollut tyrkyttämässä Ellietä hoitoon Perrylle ja Beaulle, mutta ongelman nimi oli se, että Beau ei oikein vieläkään ollut lämmennyt ajatukselle isyydestä. Kyllä Perry tavallaan ymmärsi kihlattunsa mielipiteen asiasta, sillä Beau ei ollut saanut itse valita, tulisiko hänestä isä vai ei. Beau oli myös vielä niin nuori, että tuntui varmasti hassulta saada lapsi – varsinkin heidän tilanteessaan, kun kummatkin olivat homoja ja kumpikaan ei taatusti ollut koskaan ajatellut lapsia saavansa. Beau ei tuntunut kamalasti pitävän siitä, että Perry vietti aikaa Ellien kanssa ja Beaun ilme olikin venähtänyt melkoisesti, kun Perry oli ehdottanut, että Ellie lähtisi heidän matkaansa jouluksi Britteihin Perryn äidin ja tämän uuden miehen luokse. Aikansa Perry oli saanut miestään suostutella ja lopulta Beau oli siihen pitkin hampain suostunut. Cece ei tosin omalta osaltaan kamalasti auttanut asian hyväksymisen kanssa, sillä aiemmin Perry oli sopinut kyseisen naisen kanssa, että hän hakisi Ellien päivää ennen heidän lähtöään, mutta aiemmista puheista huolimatta Cece kiikuttikin Ellien heidän luokseen jo lähes viikkoa ennen lähtöä. Syynä oli se, että Cecellä oli kuulema omia menoja ja Ellie ei vain voinut olla mukana. Perryä oli harmittanut Ellien puolesta, mutta tottakai hän oli enemmän kuin mielellään ottanut tytön heidän luokseen – Beausta ei todellakaan voinut sanoa samaa. Ihmeen vähän he olivat aiheesta riidelleet – kummankin pinna oli jo valmiiksi kireällä tulevan matkan ja vuoden alussa koittavan About Henryn kiertueen takia, mutta ennen kaikkea myös siksi, että heidän häänsä olisivat uutena vuotena. Mitenkään isoista häistä ei voitu puhua, paikalle oli lähinnä tulossa kummaltakin vain läheisimmät ystävät. Beaun vanhemmat eivät vieläkään puhuneet pojalleen, joten kaksikkoa ei häihin oltu edes kutsuttu, kun taas Jane ei muuten vain suostunut tulemaan Yhdysvaltoihin – no, se oli ehkä räikeästi ilmaistu, mutta Janen mielestä ei ollut mitään järkeä lennellä edes takaisin, kun Perry ja Beau olisivat joulun jokatapauksessa hänen luonaan. Hieman loukkaavaltahan se oli Perryn korviin kuulostanut, mutta loppujen lopuksi hänelle oli ihan se ja sama, tuliko äiti häihin vai ei. Paikalla tulisi olemaan kuitenkin kummankin ystäviä, joten ystävät todellakin riittivät heille. Häät siis aiheuttivat stressiä hieman kummallekkin ja Perry oli vain ja ainoastaan tyytyväinen, että lähtöpäivänä heillä näytti olevan ainakin jonkinlainen rauha talossa, Elliekin oli jopa yllättävän rauhallinen. Tulevaa lentomatkaa Perry tosin hieman kammoksui, eikä voi voinut kuin kiittää heidän onneaan suorista lennoista, sillä matkasta ei olisi tullut vaihtojen kanssa yhtään mitään. Matka lentokentälle taittui hyvin metrolla, tavaraakaan heillä ei onneksi ollut kovin paljoa, sillä reissussa oltaisiin alle viikko – hieman Perryä ärsytti lähteä kotimaahansa vain näin lyhyeksi aikaa Yhdysvalloista saakka, mutta minkäs teit, ei heillä ollut aikaa jäädä pidemmäksi aikaa, jo nyt päivämääristä oli pitänyt hieman häiden takia vääntää kättä. Lähtöselvitys ja turvatarkastus oli nopeasti tehty lentokentällä, joten kolmikko oli päässyt odottamaan lentoaan lähtöportin luokse. ” I'm still not sure if this was a good idea..” Perry sanoi, heijaillen samalla Ellietä sylissään, heidän istuskellessaan jollain penkkirivistöllä keskenään. ” Don't get me wrong, of course it's nice to see mom and Charles but.. It's just always really hard to visit in England 'cause.. Well you know.” Perry yritti hieman selittää sekavia ajatuksiaan. Oli hän tästä aiheesta ennenkin puhunut Beaulle – Englanti herätti hänessä paljon ikäviä muistoja hänen lapsuudestaan, eikä Perry oikein osannut käsitelä sitä asiaa. Hänen mielestään oli ylipäätänsä todella outoa, että Jane oli edes muuttanut takaisin Englantiin, sillä nainen itse oli halunnut kyseisestä maasta pois sen jälkeen, kun Perryn ja Bunnyn isä oli kuollut. ” Well at least mom doesn't live in York, that would be too much to handle.” Perry naurahti jopa pienesti, vaikka tosiasiassa koko asiasta oli hupi harvinaisen kaukana. Vaikka Perry oli Englannissa käynytkin lapsuutensa jälkeen, Yorkiin hän ei ollut koskaan palannut, eikä ollut varma, pystyisikö sitä koskaan tekemäänkään. Hieman ajatuksissaan Perry suukotti kevyesti Ellietä päälaelle, tytön näyttäessä siltä, että nukahtaisi aivan pian. Pieni hymykin nousi Perryn huulille – niin, hän ihan oikeasti piti tuosta pienestä tytöstä. Ellien myötä Perry oli jopa salaa alkanut haaveilla siitä, että he saisivat Bean kanssa joskus toisenkin lapsen.. Eiväthän he tietenkään kahdestaan lasta voineet hommata, mutta helpostihan viime kertainenkin oli tuntunut käyvän. Beaulle Perry ei kyllä todellakaan ollut ajatuksistaan vielä maininnut, toisen nyt pitäisi saada ensin tottua edes Ellieen kunnolla. ” Anyway, I'm happy that you are coming with me. It's kinda funny to finally show my homeland to you.” Perry virnistikin sitten hieman vinosti, käännettyään katseensa Beauhun ja suukotti vielä kihlattuaan kevyesti huulille. Lopulta lähtöportilta tuli kuulutus, että koneeseen voisi alkaa siirtyä ja koska heillä oli pieni vauva mukanaan, he pääsivät koneeseen ensimmäisten joukossa – loppu olisi sitten lähinnä tuurista kiinni, eikä Perry voinut kuin toivoa, että Ellie ei itkisi matkan aikana ainakaan kovinkaan montaa kertaa.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Oct 2, 2014 21:47:32 GMT 2
Post by nepa on Oct 2, 2014 21:47:32 GMT 2
Ellie sitä, Ellie tätä ja Ellie tuota. Jos Beau vielä kerrankin kuulisi tyttärensä hellyyttelynimen tulevan aviomiehensä suusta, niin hän varmaan hyppäisi alas parvekkeelta. Ei silti, oli se toisaalta suloista, miten isällinen puoli Perrystä oli löytynyt Ellien synnyttyä. Oli vain aika paska tilanne, että Beau ei sitä Ellien biologisena isänä kyennyt tuntemaan. Perry oli suurin piirtein alusta asti saanut yhteyden siihen mukulaan, kun Beau taas kerta toisensa jälkeen katsoi sitä kuolakonetta ällötyksenssekaisissa tunnelmissa. Beau toisaalta sai kiittää myös Luojaa siitä Perryn hoivavaistosta. Jos Beau nimittäin asuisi yksin, ei hän olisi pystynyt hoitamaan Ellietä. Ei oikeasti olisi. Kun Ellie oli Perryn asunnolla, hoiti Perry Ellien alusta loppuun, vaikka joskus Beaukin saattoi osallistua edes johonkin aktiviteettiin ihan vain edes yrittämisen ilosta. You'll grow to love her Perry jaksoi Beauta lohduttaa kerta toisensa jälkeen, mutta Beau mietti aina silloin mielessään, että milloinkohan se mahtoi tapahtua. Ellie oli kuitenkin jo puolen vuoden ikäinen, eli kai siinä ajassa Beau olisi saanut itselleen jotain isällistä otetta. Ei niin kuitenkaan ollut käynyt. Siis kun Beau vielä sai Perryltä kuulla, että Ellie lähtisi heidän mukaansa Britteihin jouluksi, ei nuorukainen ollut todellakaan innoissaan. Beau oli kuitenkin suostunut siihen ihan vain Perryn mieliksi, ja häntä oli lohduttanut ajatus siitä, että Ellie kerkeäisi olla heillä vain päivän ennen lähtöä. Tai niin alkuperäinen suunnitelma oli mennyt. Cecen perkele oli nimittäin mennyt ilmoittamaan, että hän toisikin Ellien Beaulle ja Perrylle jo viikkoa aikaisemmin omien menojensa takia. Ihme akka.
Beau oli viikkoa ennen ollut siis keskittynyt suurimmaksi osaksi hääjuttuihin ja itseensä. Jälkimmäisenä mainittu aiheutti hänelle kyllä ihan jäätävää stressiä. Hän ja Perry menisivät nimittäin naimisiin todella nopeasti joulun jälkeen, eli siis jo uutena vuotena. Kaikki häihin liittyvä suunnittelu oli toki jo tehtynä, mutta Beaun oli ihan pakko keksiä vielä jotain kivoja yksityiskohtia heidän juhliinsa, jotka tulisivat olemaan juuri Beaun ja Perryn näköiset. Valitettavasti Ellie ja Cecekin olisivat paikan päällä, mutta se ei tulisi latistamaan Beaun tunnelmaa. Eikä hän itse asiassa ollut mitenkään erityisen pahalla päällä ennen sinne Britteihin lähtöäkään. Saattoi hän vähän olla kärttyinen silloin, kun he lähtivät lentokentälle, mutta Perry oli onneksi lupautunut pitämään Ellietä sylissään ja hoitamaan häntä. Sen Perry tekikin oikein hienosti. Turvatarkastukset ja kaikki sujuivat nopeasti, ja niinpä he siirtyivät odottamaan lentokoneeseen pääsyä. Beau vilkaisi sitä mukulaa Perryn sylissä silmiin, kun se häntä katseli, mutta hän kyllä nopeasti käänsi katseensa pois. Pian katse kääntyi Perryyn. Perry alkoi selittää tuntemuksiaan, ja tietenkin Beau tajusi, miksi Perry tunsi sillä tavalla. Hän antoi Perrylle myötätuntoisen katseen, ja tulipa sitä nielaistuakin hitusen. Beau nimittäin ymmärsi Perryä: ei hänkään haluaisi enää joutua sille kadulle, jossa hänen vanhempansa asuivat. Perryn viimeinen toteamus sai Beaun kuitenkin hymyilemään kevyesti. "Yeah, I'll probably lose my mind when we arrive. I have to listen to people speaking in a british accent", nuorukainen virnisti leikkisästi kihlatulleen. He vaihtoivat vielä kevyen suudelman ennen kuin heidän lentonsa kuulutettiin.
Lento oli kulunut suhteellisen rauhallisissa merkeissä, mutta Ellie yllättäen itki muutaman kerran. Pahiten nousun ja laskun aikana, mikä nyt oli normaalia. Kuitenkin se itku oli niin hermojaraastavaa, että Beaun niskakarvat olivat nousseet pystyyn eikä hän ollut pystynyt piilottamaan huonotuulisuuttaan. Jollekin lentoemännälle hän oli yrittänyt hymyillä, kun hän tuli ihailemaan Ellietä Perryn sylissä. Perry oli tietenkin mennyt sanomaan, että lapsi oli Beaun, jolloin Beau ei ollut voinut estää keljua luonnettaan. "This guy here is going to adopt her. I just had to come take my dear Ellie for her last trip with me. Giving her away breaks my heart", hän oli sanonut, mikä oli saanut lentoemännän hiljaiseksi. Hän oli lähtenyt siitä vähin äänin, jolloin Perrykin oli hajonnut nauramaan. "What? I'm serious! Please adopt her. Or maybe your mother would like to adopt her?" Vitsillähän se oli tarkoitettu, mutta he olivat saaneet koko loppumatkan ajan hyvän keskustelun aikaan Elliestä. He olivat kuitenkin laskeutumisen alettua joutuneet lopettamaan sen Ellien itkiessä, ja pian he olivat päässeet ulos koko koneesta. Matkalaukkujen hakemisessa oli kestänyt hetki, mutta pian he pääsivät ulos koko lentokentältä pienien mutkittelujen jälkeen. "Is she waiting already?" Beau päätti kysyä, mutta ilmeisesti hieman myöhässä, sillä Jane sananmukaisesti juoksi poikaansa vastaan ja kietoi kätensä hänen ympärilleen. Tietenkin Ellietä varoen. Beau olisi olettanut, että Jane olisi seuraavaksi ihaillut Ellietä, mutta ei, hän kietoi kätensä Beaun ympärille, jolloin Beau hetkellisesti jäätyi. Hän kuitenkin tajusi halata Janea takaisin. Janen mieskin oli mukana, ja hänen kanssaan he vain kättelivät. "I'm so glad you came! And oh my, what a beautiful baby Ellie is! Can I hold her?" Jane ihasteli. Perry katsoi tietenkin Beauta, joka vain kohautti olkiaan. "Sure." Jane otti lapsen syliinsä ja uuden miehensä kanssa he lähtivät johdattamaan viisikkoa oikeaan suuntaan. "My adoption plan is obviously working", nuorukaisen oli pakko kumartua hieman Perryn suuntaan ilkikurinen virne huulillaan.
|
|
|
Oct 3, 2014 16:54:03 GMT 2
Post by Deleted on Oct 3, 2014 16:54:03 GMT 2
Perryn mielestä lentomatka oli sujunut ihan suhteellisen hyvin, vaikka tietysti Ellie aina välillä itskeskeli. Sitä Perry ei kyllä lainkaan ihmetellyt, sillä nyt puhuttiin pienestä vauvasta, joka varmasti säikähti kaikkia kovin ääniä ja mahdollista kipua korvissa. Perryn jopa kävi sääliksi Ellietä, mutta Beau sen sijaan tuntui olevan vain pahalla tuulella tyttärensä takia. Ei toinen onneksi mitään suoraan sanonut, mutta ei Perry tyhmä ollut, kyllä hän nyt vaistosi, millä tuulella hänen kihlattunsa oli. Lentoemännät olivat tosin aina välillä ohi kulkiessaan jääneet ihastelemaan Ellietä ja yksi heistä jäi jopa jututtamaan heitä hieman pidemmäksi aikaa – kyseinen lentoemäntä vielä meni luulemaan, että Perry oli Ellien isä, mutta Perry korjasi sen tiedon samantien ja kertoi Beaun olevan tytön isä. Ilmeisesti se korjaus ei ollut Beaun mieleen, sillä samantien toinen avasi suunsa. Ne Beaun sanat saivat Perryn lähes purskahtamaan nauruun, mutta hän onnistui pitämään pokkansa sen aikaa, kun lentoemäntä oli siinä heidän luonaan. Kun nainen sitten lähti pois, Perry ihan oikeasti hajosi nauramaan. ” You are mean, Beau!” Perry ei voinut olla nauramatta, kun taas Beau jatkoi olevansa tosissaan. Joopa joo, Perry ei voinut olla ajattelematta mielessään. ” You realise that it wouldn't chance anything? Unless you would leave me.” Perry vielä naurahti. Elliestä he olivat sitten saaneet loppumatkaksi jutun aihetta, mutta laskeutumisen aikana Ellie oli jälleen alkanut itkeä. Kaikeksi onneksi tyttö kuitenkin rauhottui siihen mennessä, kun he pääsivät hakemaan tavaroitaan. Aikansa he saivat tavaroitaan odotella, mutta siitä Perry ei ollut mitenkään yllättynyt – hän oli käynyt kyseisellä lentokentällä noin miljoona kertaa ja aina hän oli odotellut laukkujaan kauan. Lopulta he lähtivät sitten kävelemään tavaroidensa kanssa kohti saapumisaulaa. Beau kerkesi juuri kysyä, oliko Jane jo paikalla, kun kyseinen nainen sitten kirjaimmellisesti juoksi jostain heidän luokseen, Charlesin tullessa hieman kauempaa perästä. Perry ei kerennyt edes tervehtiä äitiään, kun nainen oli jo kiertänyt kätensä hänen ympärilleen, ymmärtäen ihme kyllä varoa Ellietä. Tosin, kyseinen tyttö oli ihan yhtä nopeasti Janen huomion kohteena, joskin nainen oli ensin halaillut myös Beauta. Jane pyysi saada Ellien syliinsä ja hieman kysyvästi Perry vilkaisi Beauta – toisella ei näyttänyt olevan mitään asiaa vastaan, joten varovasti Perry ojensi Ellien äidilleen. Porukka lähti kävelemään kohti parkkihallia ja siinä matkan aikana Beau kerkesi taas jo vitsailla siitä adoptioasiasta. ” Oh shut up.” Perry naurahti jokseenkin huvittuneeseen sävyyn, vieden samalla kätensä hetkeksi Beaun alaselälle. Oikea auto löytyi sitten pienen etsinnän jälkeen, mutta hieman enemmän päävaivaa aiheutti kaikkien tavaroiden ja matkustajien saaminen autoon. Perryn olisi jo tehnyt mieli sanoa, että oliko Charles ollut ihan pakko raahata mukaan, mutta hän kuitenkin piti suunsa asiasta kiinni, Jane olisi kuitenkin kääntänyt asian mielessään niin, että Perryllä oli jotain kyseistä miestä vastaan. Kaikki saatiin kuitenkin mahdutettua samaan autoon ja lopulta he lähtivät ajalemaan kohti Hillingdonia, joka sijaitsi hieman kauempana Lontoon keskustasta. Perry olisi kyllä ihan mielellään jäänyt Lontooseenkin, mutta kai se teki välillä ihan hyvää viettää aikaa vähän pienemmässäkin kaupungissa. Matka taittui onneksi nopeasti ja kamalasti he eivät sen matkan aikana kerenneetkään jutella – kieltämättä Perry ei olisi jaksanutkaan, sillä matka ja aikaero väsyttivät melko paljon. Kieltämättä kuitenkin Perry odotteli äitinsä talon näkemistä, sillä hänkään ei ollut käynyt vielä äitinsä uudessa kodissa kertaakaan. Pian auto oli jo parkkeerattu oikean talon ja hetkeä myöhemmin viisikko oli jo sisällä. ” So, your room is upstairs, I have already made bed for you if you want to go to sleep earlier today.” Jane oli hössöttämässä ja lähti sitten näyttämäänkin missä se huone sijaitsi. ” This is a nice house.” Perryn oli pakko huomauttaa heidän kävellessään sinne yläkertaan ja Jane hymyili selvästi iloisena – Perrykin huomasi ihan selvästi, että Jane oli selvästi iloisemman oloinen kuin pitkään aikaan. 24th of December Ilta oli sitten oikeastaan mennyt siinä, että Perry, Beau ja Ellie olivat käyneet alakerrassa syömässä, mutta siirtyneet sitten omiin oloihinsa sinne yläkertaan heille tarkoitettuihin huoneisiin. Elliellekin oli löytynyt jostain oma sänky, joten kaksikon ei sentään tarvinnut ottaa tyttöä viereensä nukkumaan – siitähän Beau olisi taatusti innostunut, ei varmaan olisi edes suostunut nukkumaan samassa sängyssä. Aamulla kumpaakin sitten olisi nukuttanut, mutta Ellie ei ollut asiasta samaa mieltä vaan ilmoitti jo hyvissä ajoin äänekkeellä itkulla, että nyt olisi aika herätä. ” I don't want to wake up yet..” Perry mutisi puoliksi unissaan, vieden samalla paremmin kättään Beaun ympärille, mutta kun Beau ei noussut myöskään ylös ja Ellie jatkoi itkemistä, ei Perryn auttanut kuin nousta ylös siitä sängyltä ja raahautua Ellien sängyn luokse. ” You just couldn't sleep any longer.” Perry naurahti kevyesti nostaessaan Ellien sängystä ylös. Itku ei loppunut vielä siihen, joten hetken aikaa Perry heijaili tyttöä sylissään, kunnes sai toisen rauhoittumaan edes sen verran, että saattoi laskea tämän siksi aikaa takaisin sängylle, että sai itse vetäistyä jotkut farkut jalkaansa ja t-paidan päälleen. Hän nappasi Ellien uudestaan syliinsä ja lähti sitten tämän kanssa alakertaan, sillä hän ajatteli, että ainakin Beau saisi nukkua, kun Perry lähtisi itkevän lapsen kanssa muualle. Alakerrassa Jane ja Charles olivatkin jo istumassa keittiön pöydän ääressä kahvipöydässä, mutta Jane pomppasi samantien sängystä ylös ja oli nappaamassa Ellien itselleen – hän kuulema voisi antaa Ellielle tämän aamupalan. ” There's coffee for you also. Is Beau still sleeping?” Jane kyseli ja Perry vain nyökkäili päätään. Hän halusi ajatella, että ehkä Beaulla oli vain eilisen jäljiltä univelkaa, mutta kyllä hän tiesi, että Beau teki tämän tavallaan ihan kiusallaankin – Beau ei halunnut hoitaa Ellietä, joten toinen jäi vaikka väkisin edes hetkeksi pidempään sänkyyn, jotta Perry kerkeäisi kadota huoneesta pois.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Oct 3, 2014 17:47:05 GMT 2
Post by nepa on Oct 3, 2014 17:47:05 GMT 2
Beau oli jopa yllättynyt siitä, että Perry jaksoi näitä hänen mustia Ellieen liittyviä vitsejään. Tai no, vähintäänkin yhtä paljon mustaa huumoria harrastava ihminen Perrykin oli, mutta Perry kuitenkin rakasti Ellietä toisin kuin Beau. Toisaalta se sai Beaulle välillä oman tunnon tuskiakin nousemaan pintaan. Ihan oikeasti, Perry ei ollut edes Ellien biologinen isä, mutta silti hän rakasti Ellieta kuin omaa tytärtään. Ja Beau se vain heitti vitsejä siitä, että laittaisi Ellien adoptioon. Oli hän varmaan joskus heittänyt näitä kuuluisia vauvavitsejäkin mutta ne oli tarkoitettu ihan vain ja ainoastaan huumorimielessä. Ei hän kyllä Ellien adoptiotakaan ihan tosissaan miettinyt, koska Ellie ei ollut vain hänen lapsensa. Ja vaikka olisikin, ei Perry siihen adoptioon olisi suostunut. Sen verran tunteella se oh shut up oli tullut. Se toteamus oli saanut kyllä Beaun huulet nykimään väkisinkin ylöspäin, koska vaikka hän kovin vannoikin brittiaksenttia vihaavansa, niin kyllä se kuulosti aina yhtä ihanalta Perryn suusta. Sitä Perryn brittiaksenttia hän kuunteli vielä silloinkin, kun he olivat löytäneet oikean auton ja olivat matkalla sinne... Sinne Hillingdoniin. Vai olikohan sen paikan nimi Hillingdon? Kyllä sen kuulemma oli, koska Beau oli kysynyt sitä matkalla ja sai varmistuksen luuloonsa. Janen ja Charlesin talo oli Beaun mielestä äärimmäisen outo ulkomuodoltaan. Se oli nimittäin pitkulainen, ja sisältä päinkin se näytti jotenkin enemmän pitkältä kuin leveältä. Ei se kuitenkaan haitannut. Se talo oli nimittäin oikein kotoisa - varsinkin, kun Beaun ja Perryn ei tarvinnut nukkua Ellien kanssa samassa sängyssä. Niinhän se meni kotonakin, että Ellie nukkui erillisessä sängyssä ja Beau ja Perry taas omassaan. Nukkuminen oli siis erittäin autuasta paikasta huolimatta. 24th of December Beau näki jotain kaunista unta. Ihanaa, eteeristä unta, ennen kuin sinne hänen idylliseen unen ympäristöönsä alkoi kantautua selkäkarvat pystyyn nostattavaa ääntä. Ellie itki. Beau siis heräsi äärimmäisen nopeasti sen takia, mutta ei todellakaan aikonut nousta ylös aikaisemmin sen takia. Ei todellakaan. Perry siinä vieressä mutisi, ettei itsekään olisi jaksanut herätä, mutta hän tapansa mukaan oli se, joka nousi ensimmäisenä ylös. Niin se aina meni. Beau jäi sänkyyn muka nukkumaan, ja Perry lähti hoitamaan Ellietä. Ei Beau enää osannut poiketa siitä tavastaan, josta hän piti niin paljon. Niinpä Beau kuunteli sivukorvalla, kun Perry se höpötti jotain Ellielle ja oli sitten hetkessä kadonnut ovesta ulos. Silloin Beaukin uskaltautui raottamaan silmiään. Se huono omatunto taas kolkutti hänen pääkopassaan, joten hän nousi ylös väkisinkin. Hän heitti päälleen eiliset vaatteensa, jonka jälkeen haukotteli ja venytti jäseniään samaan aikaan. Toisaalta Beauta kyllä vähän kuumottikin lähteä alakertaan. Hän ei nimittäin voinut kuin miettiä, että mitäköhän Jane ja Charles mahtoivat ajatella, kun Perry oli tullut Ellien kanssa alakertaan eikä suinkaan Beau. Beau kuitenkin oli Ellien isä, eli suurimmaksi osaksi hänen pitäisi varmaan pitää huolta omasta tyttärestään. Niin ei kuitenkaan käynyt. Ei todellakaan, vaan Beau huomasi käyttävänsä Perryä suurin piirtein hyväkseen Ellien hoidossa. Se oli paskamaista, mutta perinteistä Beauta. Mitäs seepra raidoilleen mahtoi. Beau loppujen lopuksi onnistui kuin onnistuikin lipumaan sinne alakertaan, jossa kaikki heti tervehtivät häntä. " Good morning", Beau tervehti ja istui Perryn viereiselle tuolille. Painoi suukon tulevan aviomiehensä huulille siinä samalla. Nopeasti vilkaisi Ellietäkin, mutta ei tehnyt elettäkään tervehtiäkseen tytärtään. Beau kaatoi itselleen kahvia ja käänsi sitten katseensa puhuvaan Janeen. " I was wondering, that would you like to do something today? I could look after Ellie. She's the sweetest child. Oh yes, you are", Jane hössötti Ellielle, joka jokelsi tyytyväisenä. Beau huomaamattaan pyöräytti silmiään (ja saattoi vain toivoa etteivät muut huomanneet). Se keskustelu tuli siihen lopputulokseen, että Beau ja Perry tosiaan menisivät tekemään jotain kahdestaan. Beaulla ja Perryllä ei nimittäin ollut ollut oikeaa kaksinkeskistä aikaa viikkoon Ellien takia. Ellei jopa kahteen: molemmilla oli koko ajan omia menojaan. Niinpä, kun keskustelu oli päättynyt, nousi Beau ylös voidakseen valmistautua. " Thank you for the coffee, but obviously I have to go so I can get ready", nuorukainen kiitteli Janeä ja Charlesia. " Oh you're such a handsome boy already, you don't even have to make yourself look better", Jane sanoi ihastellen. Beau katsahti Perryä jokseenkin hämmentyneenä, ennen kuin hän vain päätyi hymyilemään ahdistuneen näköisenä ja nyökkäsi Janelle. Pian hän oli kyllä kadonnut yläkertaan ja lähtenyt vaihtamaan vaatteita. Vaatteiden valinta oli vaikea, mutta hän päätyi lopulta vain harmaaseen villapaitaan ja mustiin farkkuihin. Huivin ja kangastakin hän todellakin heittäisi päälleen, koska ulkona oli ihan törkeän kylmä. Perrykin tuli katsomaan jossain vaiheessa Beauta. Tai no, katsomaan ja katsomaan, pitihän Perrynkin edes vähäsen vaihtaa vaatteitaan. Kun kaksikko oli valmiina, he siirtyivät alakertaan ja siirtyivät hetkeksi olohuoneeseen, jossa Jane ja Charles olivat Ellien kanssa. " Enjoy yourselves!" Jane heitti viimeisen lauseen, ja niin Perry ja Beau saivat lähteä liikkelle. He menivät ensimmäisenä metroasemalle, jossa Beau sai katsella metrokartastoa. Huomattavasti yksinkertaisempi kuin Yhdysvalloissa. He siirtyivät metroon, hyppäsivät Lontoon keskustassa pihalle, ja lähtivät kävelemään sitä tiettyä pubia kohden. Beau ja Perry pitivät tietenkin kiinni toistensa käsistä - mutta vain hetken. Perry nimittäin meni sanomaan, että hän ikävöi Ellietä. " Could you just, please, shut up about her? Even for a short time?" Beau pyysi ja katsoi Perryä. Hän ei ihan oikeasti jaksanut puhua Elliestä.
|
|
|
Oct 3, 2014 20:00:55 GMT 2
Post by Deleted on Oct 3, 2014 20:00:55 GMT 2
Hyvän aikaa he saivat olla siellä keittiössä keskenään, ennenkuin portaista kuului askeleiden ääniä. Beau ilmeistyikin sitten heidän seuraansa ja jokseenkin vaistomaisesti Perry käänsi katseensa poikaystäväänsä. ”Good morning, sweetie.” Perry ei voinut olla virnistämättä, vastaten sitten siihen Beaun suukotukseenkin kihlattunsa istahdettua hänen viereiselleen tuolille. Oli oikeastaan hassua, että Perry edes osasi näyttää tunteensa näin selvästi äitinsä ja tämän miehen läsnäollessa, sillä siitä ei ollut vielä kovinkaan montaa vuotta, kun homous oli ollut Perryn tarkoin varjeltu salaisuus – hän oli kerennyt seurustella Dustyn kanssa hyvän aikaa ennenkuin oli kertonut homoudestaan äidilleen ja senkin jälkeen hän oli jotenkin vieroksunut tunteidensa näyttämistä äitinsä läsnäollessa. Perry oli kuitenkin ajatellut asian niin, että heillä ei oltu koskaan kotona näytetty tunteita, kun isä oli ollut vielä elossa, joten Perry oli sitten itsekkin oppinut, että semmoista ei heidän kotona tehtäisi. Ajatuksistaan Perry havahtui Janen ehdotukseen – hieman kysyvästi hän vilkaisi Beauta, kunnes nyökkäsi itsekkin päätään. ”Yeah, that would be nice. We haven't really had much time together lately.” Perry sitten myönsikin. Ihan liian vähän aikaa heillä ollut viime aikoina, vaikka tottakai kumpikin oli parhaansa mukaan sitä aikaa yrittänyt järjestellä – minkäs sille mahtoi, että Perryllä oli bändinsä harjoituksineen, Beaulla koulunsa ja ystäviäkin oli mukava nähdä välillä. Puhumattakaan siitä, että nyt heillä oli myös Ellie, joka tarvitsi oman osansa heidän ajastaan.
Jane siis lupautui olemaan Ellien kanssa kotona ja kun Beau ilmoitti lähtevänsä vaihtamaan vaatteita ja muutenkin siistiytymään, Jane pääsi toteamaan, että Beau oli oikein komea noinkin. Tottakai Perry oli samaa mieltä asiasta, mutta silti hän oli vetäistä kahvit väärään kurkkuun äitinsä sanojensa johdosta – ei Jane ikinä ollut mitään tuollaista sanonut hänen kuultensa! Beau kuitenkin katosi pöydästä takaisin yläkertaan ja pian Perrykin lähti vaihtamaan vaatteitaan. Tosin, siinä vaatteita valitessaan huomasi taas hyvin heidän eronsa näissä asioissa – siinä missä Beau oikeasti valitsi vaatteensa kunnolla, Perry vain vetäisi osittain revityt farkut jalkaansa ja vaihtoi t-paitansa tilalle jonkun bändipaitansa. Päähänsä hän vetäisi pipon ja pihalle hän ajatteli laittaa ihan vain yksinkertaisesti nahkatakkinsa ja jonkun huivin, ihan sama, miten kylmä ulkona oli. Vaatteiden vaihdon jälkeen kaksikko vielä kävi nopeasti Janen ja Charlesin luona ja lähinnä Perry varmisteli, että kaksikolle nyt oli ihan oikeasti okei jäädä kotiin Ellien kanssa. Lopulta he kuitenkin lähtivät ulos ja suuntasivat kulkunsa ensimmäisenä metroon. Metrolla matka keskustaan taittui varsin nopeasti ja kaksikko lähti kävelemään käsi kädessä kohti erästä pubia, jossa Perry norkoili lähes jokaisella Englannin reissullaan. ”I already miss Ellie.” Perryn suusta karkasi lähes vahingossa, mutta hän tajusi vahinkonsa hyvin pian, sillä Beau oli irroittanut kätensä hänen otteensa ja pyytänyt Perryä pitämään päänsä kiinni kyseisestä tytöstä. Perry käänsi katseensa ensin hieman yllättyneenä Beauhun, mutta naurahduskin karkasi hänen huuliltaan. Perry vei toisen kätensä Beaun selän taakse ja vetäisi nuorukaista lähemmäksi itseään. ”Okay, let's not talk about Ellie.” Perry sanoi, yrittäen hokea mielessään, että hän myös pitäisi suunsa kiinni kyseistä tytöstä. Ei Perry kyllä ollut varma, miten hän onnistuisi, mutta ainahan hän voisi ainakin yrittää.
Sinne pubiin he pääsivät varsin nopeasti ja he kävivät tiskiltä tilaamassa oluet, ennenkuin katosivat johonkin nurkkapöytään istumaan. Hieman Perry oli epäröinyt sen oluen tilaamista, mutta hän luotti siihen, ettei yksi olut voisi mitenkään kovin pahaa tehdä, kunhan hän oikeasti jättäisi sen siihen yhteen. ”When me and Blake were younger, we spent kinda lot time in here. We used to visit in England as often as we could and this pub was our favourite place.” Perry heittäytyi jopa hieman muistelemaan, katseltuaan hieman ympärilleen siinä paikassa. Ne matkat Blaken kanssa olivat tosiaan olleet mukavia – kumpikin oli viettänyt ainakin näennäisesti normaalihkoa nuoruutta, mutta kumpikin oli ollut niihin aikoihin todella rikki, vaikka kumpikaan ei sitä suoraan myöntänytkään. ”I know I haven't live in England for a long while but some how this country is my home. And it's funny that Blake feel the same way even though he haven't lived here.” Perry naurahti pienesti. Blaken nuoruudesta Perry ei ollut oikeastaan koskaan kertonut kovin tarkasti Beaulle, lähinnä vain maininnut, että myös Blaken sukujuuret olivat Englannissa. ”His mom was from London and I think that's the reason why Blake loves this city so much. I don't know if you know about this but his parents are dead. Or at least we assume so. Years ago Blake still thought that maybe they are not dead, he was almost hoping that they still lived here.” Perry sanoi, hörpäten sitten taas hieman oluestaan. Blaken kautta Perry päätyi jotenkin ajattelemaan omaa perhettään ja puolestaan jälleen Ellietä. Blake oli moneen kertaan sanonut, että häntä harmitti, ettei hänellä ollut sisaruksia – se oli ehkä suurin syy siihen, miksi Perrystä ja Blakesta oli tullut aikoinaan niin läheisiä. Perry puolestaan oli kiitollinen siitä, että hänellä oli ollut Bunny ja kun hän mietti sitä sisarusasiaa, hän ei voinut olla ajattelematta, että ehkä Elliekin kaipaisi sisarusta vanhempana. Olihan Elliellä tietysti Ariella, mutta ei se nyt ollut sama asia – Ariella oli otettu huostaan ja tyttö asui tällä hetkellä ties missä.
”Beau... I know this is not your favourite topic to talk about but I have been thinking that.. I might want another baby at some point.” Perry sitten päätti sanoa asiasta ihan suoraan. ”I don't mean right now but after some years. I know you are still getting used to this fatherhood thing but I'm sure if you give a chance to Ellie, you would see how great kid she is.”
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Nov 21, 2014 12:08:13 GMT 2
Post by nepa on Nov 21, 2014 12:08:13 GMT 2
Perry onnistui kuin onnistuikin olemaan hiljaa koko loppumatkan aiheesta Ellie - ihme kyllä. Nykyään Perryllä oli tapana puhua Elliestä koko ajan, joten hiljaisuus oli Beaun mielestä ihan tervetullutta. Toki se herätti Beaun mieleen kysymyksen, että mahtoiko Perryllä olla hänelle enää mitään muuta puhuttavaakaan. Nuorukainen kuitenkin tiesi, että hänen huolensa oli ihan turha. Hän ja Perry voisivat olla hiljaa vaikka kuinka pitkään, ja Beau tiedosti silti, että heidän välinsä olivat kunnossa. Ei heillä nytkään mitään hätää ollut. Päinvastoin, he molemmat vaikuttivat olevan enemmän kuin tyytyväisiä. Ja mikseivät olisi? He saivat pitkästä aikaa viettää aikaa kahdestaan ilman stressitekijöitä. Suurin osa hääsuunnitteluista oli tehty, Ellie oli muualla, eikä Perry ollut lähtemässä kiertueelle hetimmiten. Mikään ei siis Beaun silmissä ollut huonoa. Ei edes se vanhahkonpuoleinen pubi. Ei Beau siellä oloaan kotoisaksi tuntenut. Ei todellakaan, kun hänestä tuntui, että kaikki iäkkäät miehet kaljatuopit kädesään tuijottivat häntä ja Perryä. Ja ehkä se ränsistynyt ulkonäkökin oli sellaista, mihin Beau ei ollut tottunut. Perryn seurassa Beau kuitenkin sulki moiset ajatukset mielestään. Beau oli valmis muuttumaan. Hitto, oli muuttunut. Perryn kanssa seurusteleminen oli muokannut Perrystä paremman ihmisen. Tietyiltä osin myös pahemman, mutta ne olivat asioita, joihin Perry ei voinut vaikuttaa millään tavalla. Mustasukkaisuus kuului tähän kastiin. Beau olisi mustasukkainen Perrystä varmaan koko loppuikänsä, eikä Perryn ramppaaminen kiertueilla auttanut asiaa ollenkaan, mutta Beaun oli opittava elämään sen asian kanssa. Hän ei välttämättä tulisi onnistumaan siinä kovinkaan hyvin, mutta ei hän aikonut olla niin vittumainen, että pilaisi Perryn haaveet oman vainoharhaisuutensa takia. Ei hän tahtonut olla se ihminen, joka aikoi käskeä Perryn valitsemaan hänen ja bändin välillä. Ei tosiaan. Eikä ainakaan jouluaattona. Siinä vaiheessa Beau ottaisi jo ihan uuden idioottimaisen vaihteen elämäänsä.
Ennen alas istumista Beau ja Perry olivat käyneet tilaamassa oluet. Niin - myös Perry. Beaun mielestä oli kuitenkin ihan selvää, että Perry ei yhden oluen takia ratkeaisi enää juomaan niin kuin ennen. Perryn kaljan tilaamisesta ei kaksikko siis saanut tarpeetonta draamaa aikaan. Beau mielellään välttelisikin sitä nyt, eli hän pysyttäytyisi vain aiheissa, jotka eivät saisi häntä menettämään hermojaan. Beau ei siis laittanut ollenkaan pahakseen, kun Perry alkoi puhua hänen (ja Blaken) menneisyydestä Isossa-Britanniassa. Beau oli lähes odottanut sitä. Perryllä oli paljon muistoja tästä paikasta, niin hyviä kuin huonojakin, ja ilmeisesti tämäkin pubi oli paikka, jossa Perry oli aikoinaan aikaa viettänyt. Sen ajatuksen vuoksi Beau katsahtikin taas ympärilleen ja keskittyi kaikessa rauhassa pubin pieniin yksityiskohtiin. Käänsi pian katseensa takaisin Perryyn. Mies oli kertonut, että koki tämän paikan kodikseen. Se sai Beaun hymyilemään kevyesti. Tosin pieni epäilys Beaun mieleen nousi aiheesta saman tien: tarkoittiko tämä nyt sitä, että Perry haluaisi muuttaa pois New Yorkista? Ei. Ei se sitä tarkoittanut. Beaun olisi tehnyt mieli sättiä itseään mielessään, mutta hän vain päätyi katselemaan Perryä lämpimään sävyyn. Kyllä Beau tiesi, että Perryn koti oli siellä missä Beau oli. Nuorukainen siemaisi kaljatuopistaan ja kuunteli kiinnostuneena Perryn kertomusta Blakestä, jolla ei myöskään ollut kokenut helppoa nuoruutta. Beau ei tosin osannut kommentoida Perrylle mitään järkevää. Sitä paitsi, ehkä Perry vain tahtoi, että Beau oli hiljaa ja kuunteli. Nuorukainen siis oletti Perryn jatkavan aiheesta, mutta sen sijaan hän muutti puheenaiheitaan ihan tyystin. Eikä se ollut Beaulle mikään mieluisa puheenaihe. Nuorukainen kyllä yritti olla aluksi hiljaa. Pikkuhiljaa hänen turhautuneisuutensa kuitenkin alkoi näkyä. Beau naputti lasia sormellaan, heilutti hieman toista jalkaansa, eikä enää katsonut Perryn suuntaankaan. Miten idiootti Perry oikein oli, kun uskalsi ottaa kyseisen aiheen esille juuri nyt?
Hetken kuluttua Perry huomasi Beaun turhautuneisuuden, ja yritti alkaa selitellä kommenttiaan. Lapsellinen Beau oli kuitenkin saanut tarpeekseen. "And how do you think that's gonna happen? Should I go fuck someone else again?" Beau ärähti myrkylliseen sävyyn, eikä ollut ainut siinä pubissa, joka silloin katseli Perryn suuntaan. "Or maybe you want to fuck a woman? Is that it? You're just too afraid to ask", Beau jatkoi, kun kerran oli aloittanutkin. Jep - nuorukainen oli tosiaan päässyt taas sille ihanalle vainoharhaisuuden tasolle. Beau käänsi katseensa jostain pöydän tasosta Perryyn, kun hän ihmetteli, että miksi kihlattunsa reaktio oli ollut moinen. "How do you think I'm gonnn fucking react? Should I be all 'oh yes, I want to have more babies with you' when I can't handle the one we already have?" Beau murisi, ja silloin Perrynkin äänensävy alkoi taas nousta. Miten yllättävää, että he saivat riidan aikaiseksi tällaisestakin aiheesta. Perryn saarnaamiseen Beau ei kuitenkaan vastannut. Suurin piirtein esitti, että Perry oli hänelle vain ilmaa. Kun muut ihmisetkin vaikuttivat liian uteliailta kaksikon riidasta, päätti Beau, ettei hän jäisi siihen pubiin enää hetkeksikään. "Fuck you then", Beau vielä totesi, ennen kuin kylmästi nousi ylös voidakseen siirtyä varmaankin samaa lämpötilaa hapuilevaan ulkoilmaan. Beau heitti päälleen huivin ja takin eikä edes vilkaissutkaan kihlattunsa suuntaan. Pian hän oli päässyt pihallekin asti. Ulkona oli kylmä, mutta Beau ei moista tuntenut kaikelta vihaltaan. Eikö Perry herranen aika ajatellut Beauta ollenkaan? Ei Beau halunnut enää lapsia! Hän oli saanut jo Elliestäkin ihan tarpeekseen, eli hänellä ei ollut mitään tarvetta hankkia niitä itkeviä ja huutavia elämän pilaajia lisää. Beau käveli suhteellisen reipasta tahtia eteenpäin ja piti käsiään tiukassa puuskassa, mutta pian jo kuuli Perryn huutavan hänen nimeään. Dramaattinen silmien pyöräytys oli paikallaan.
|
|
|
Nov 25, 2014 11:33:32 GMT 2
Post by Deleted on Nov 25, 2014 11:33:32 GMT 2
Beaun reaktio kertoi Perrylle kaiken oleellisen, oikeastaan sen, minkä hän oli jo aavistellut etukäteenkin – hänen olisi kannattanut pitää suunsa kerrankin kiinni. Mitä Perry oli ihan oikeasti kuvitellut? Beau ei välittänyt Elliestäkään, miten toinen muka voisi haluta yhtään enempää lapsia! Perry haroi hiuksiaan hivenen turhautuneena ja yritti hieman koota ajatuksiaan, mutta hän ei tiennyt, miten tätä asiaa lähtisi selittelemään, kun Beaukin näytti aivan myrkyn nielleeltä, eikä selvästikkään suostunut sanomaan kihlatulleen sanaakaan. ” Okay, I shouldn't have said anything about that. But since we are geting married, I thought you should now what I'm thinking..” Perry aloitti ja siitähän Beau sitten viimein riemastui. Beau oli aukaissut suunsa ja vieläpä sellaisella äänenvoimakkuudella, että Perry suorastaan tunsi kuinka kaikkien ihmisten päät kääntyivät heidän suuntaansa. Perry piti kuitenkin tiukasti katseensa Beaussa, suostumatta katsomaan yhtään mihinkään muualle sillä hetkellä. Nuorukaisen sanat saivat Perryn tuhahtamaan kevyesti. ” Yeah, I just realised last night that actually I'm not gay anymore and I want to go fuck women. Yeah Beau, that's just what I meant.” Perry tuhahti. ” Why you are even reacting like this? You know I love Ellie.” Perry jatkoi ja se oli sitten taas yksi niistä virheistä, joita hän oli tämän keskustelun aikana tehnyt – tottakai Beau suuttui vain entisestään. Beau jäkätti aikansa vastaan ja kieltämättä koko tilanne oli Perryn mielestä ihan helvetin lapsellinen. Hän ehkä oli tehnyt virheen ottaessaan aiheen puheeksi, mutta eipä Beaukaan mikään asiallisuuden huippu sillä hetkellä ollut. Aikansa siinä tapeltuaan Beau sitten päätti jättään Perryn itsekseen. Perry tuijotti hetken kihlattunsa perään, laski mielessään kymmeneen, joi oluensa loppuun ja nappasi lopulta takin matkaansa ja lähti harppomaan Beaun perään. Tottakai toinen harppoi ulkona eteenpäin kuin mikäkin maantiekiitäjä pitkine jalkoineen ja Perryllä oli oikeasti vaikeuksia pysyä toisen perässä. ”Beau! Beau! Come on, wait!” Perry huusi toisen perään ja ihme kyllä toinen hieman hiljensi vauhtia. Perry sai kihlattunsa kiinni ja yhtäkkiä hän ei taas tiennyt, mitä sanoa. ” Look, I'm sorry. I shouldn't have said anything. Can we just forget what I said?” Perry yritti, mutta Beau ei vastannut. Perry ei voinut kuin pudistella päätään – kaipa toinen tuosta joskus rauhottuisi. Kuin yhteisestä sanattomasta sopimuksesta matka kulkeutui takaisin metrolle ja sitä kautta kohti Perryn äidin taloa. Ei kumpaakaan tainnut enää huvittaa viettää mitään yhteistä aikaa ja kun he pääsivät Janen luokse, Beau paineli ensimmäisenä yläkertaan heidän huoneeseensa. Perry oli niin lähellä näyttää keskisormea kihlattunsa perään, mutta viime hetkellä hän hillitsi itsensä – hän oli melkein 30-vuotias, ei hän voinut käyttäytyä kuin teinipoika, varsinkin kun oli itse alottanut koko riidan. Perry heitti takkinsa naulakkoon ja käveli olohuoneeseen, jossa Jane ja Charles tuijottivat häntä kumpikin hieman ihmeissään, he kun olivat tainneet odottaa, että Perry ja Beau palaisivat myöhemmin. ” Where's Ellie?” Perry vain kysyi, vastaamatta niihin ihmetteleviin katseisiin mitään. Jane kertoi tytön olevan päiväunilla heidän makuuhuoneessaan, joten Perry vain nyökkäsi päätään. Hän nojasi käsillään kevyesti jalkoihinsa ja haroi jälleen hiuksiaan – millä helvetillä hän saisi Beaun leppymään? Perry ei tiennyt kauanko hän oli norkoillut siinä olohuoneessa, kun hän viimein sai idean. Ei hän tiennyt, toimisiko se vai suuttuisiko Beau vain lisää – siihenkin olisi nimittäin hyvä syy. Perry kuitenkin päätti yrittää, joten mitään sanomatta hän nousi sohvalta ylös ja marssi takaisin yläkertaan. Beau oli kuin olikin heidän huoneessaan sängyllä makoilemassa, mutta nousi samantien Perryn nähdessään. Huoneesta toinen ei kuitenkaan lähtenyt, joten Perry meni nappaamaan kirjoituspöydältä läppärinsä ja istahti se sylissään Beaun vierelle sängylle. ” I want to show you something.” Perry sanoi, availlessaan samalla tietokonetta. Koneen auettua Perry etsi hetken aikaa oikeaa tiedostoa ja sen löydettyään hän klikkasi sen auki, mutta ei antanut vielä videon lähteä pyörimään. ” I haven't told you before this because it was supposed to be surprise but we filmed a new music video last summer during our tour.” Perry aloitti, aluksi tosin hieman epäröiden, sillä kumpikin heistä muisti tasan taatusti, miten se viime kertainen kiertue oli mennyt – he olivat olleet tauolla, Perry oli heittänyt kihlasormuksen menemään ja Beau oli päätynyt sängyyn toisen miehen kanssa, josta kuultuaan Perry oli sortunut taas ryyppäämään. ” No one haven't seen this video before and it will be on television after the new year. This song isn't still a new.. I wrote this just weeks before I moved to New York and met you. This is probably the most personal songs I have ever write and I think it describe really well how lost I was back then.” Perry selitti, siirtäen samalla tietokoneen hiireen play – napin kohdalle. ” I want to show you because as I said, we filmed this last summer and there's a little surprise for you.” Perry jatkoi, hymyilikin pienesti ja painoi sitten sitä play – nappia. ” This is called Moving On..” Perry vielä lisäsi ennenkuin keskittyi itsekkin videon katsomiseen. Niihin kesän tunnelmiin oli helppo palata ja Perry ainakin uppoutui täysin videoon – hän myös toivoi, että Beau katsoi sen pätkän ihan tosissaan, sillä noin kappaleen puolessa välissä Perryllä oli Beaulle osoitettu pieni viesti. Pieni, mutta kuitenkin Perryn mielestä merkittävä. Perry ei tarkkaillut pahemmin Beaun ilmeitä sen videon aikana, mutta sen loputtua Perry kuitenkin koki, että asiaa pitäisi ehkä selittää jotenkin. ” I just wanted to say that.. if you don't want to have kids anymore, it's more than fine to me. The most important thing to me is to be with you because Beau, I love you. I love you more than anything and you really saved my life. I have told you this before but I still can't thank you enought. It's hard to understand that I wrote that kind of stuff just three years ago.” Perry selitti, pitäen katseensa siinä koneen ruudussa, joka hieman nolona – ei hän edes tiennyt, että mistä sekin tunne oikein kumpusi! ” And that text you saw.. I was meant for you. Not for Ellie or anyone else. Just for you.”
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Nov 26, 2014 10:19:38 GMT 2
Post by nepa on Nov 26, 2014 10:19:38 GMT 2
Mahtavaa. Ihan vain mahtavaa. Beau oli jälleen onnistunut tekemään itsestään idiootin. Sellainen hän kyllä oli ollut aina, mutta Beau ei vain voinut ymmärtää, että miksi hitossa hänen piti aina käyttäytyä näin juuri Perryn kanssa. Ei Perry tälläistä nimittäin ikuisesti jaksaisi, eikä sen koommin Beaukaan. Beau oli niin lopen kyllästynyt siihen, että hän meni itse aina ylianalysoimaan Perryn sanoja. Ja Perry varmasti oli siihen vielä kyllästyneempi. Hitto soikoon, Beau ja Perry olivat juuri menossa naimisiin, ja Beau se kun jaksoi vain epäillä Perryä kaikesta. Kaiken lisäksi turhaan. Beau Perryä oli nimittäin silloin kerran pettänyt. Asia ei siis todellakaan ollut mennyt toisinpäin. Mikäli Perry olisi ollut se osapuoli, joka oli mennyt pettämään, olisi Beaulla ollut kaikki oikeus käyttäytyä lapsellisesti ja vaikka ollakin vainoharhainen, mutta ei. Beau se oli kuin pahainenkin kakara ja Perry joutui kärsimään siitä kerta toisensa jälkeen. Nuorukainen halusi niin kovasti olla Perryn arvoinen, mutta hänestä tuntui, että hän onnistui aina kusemaan asiat ja olemaan se idiootti hänen ja Perryn parisuhteessa. Siellä se Perry paraikaa huuteli Beaun perään, mutta jälkeen mainittu vain sulki korvansa ja oli, kuin Perryä ei olisikaan. Edes siinä vaiheessa, kun Perry suurin piirtein aneli Beauta unohtamaan äskeisen, käyttäytyi hän kuin mikäkin kylmä äkkä. Ei hän edes vaivautunut siinä vaiheessa vilkaisemaan Perryyn päin. Hänen sisimpänsä toki huusi, että niin olisi tehtävä, mutta Beau ei aikonut kuunnella sitä. Beau päätti taas kerran olla perinteinen oma itsensä: itsekkyyden perikuva. Beau ja Perry pääsivät kaikelta hiljaisuudeltaan metron kyytiin, ja Beaun oli todettava, että tälläistä reissua hän ei varmaan ollut koskaan aiemmin kokenut. Hänen ja Perryn välillä oli nimittäin niin kylmä, luotaantyöntävä valli, että se oli jo hullua. Tai no, Perry olisi ihan varmasti tehnyt mitä tahansa saadakseen kihlattunsa leppymään. Beau ei kuitenkaan ollut sovinnosta kiinnostunut. Ei suinkaan, vaan heti, kun he olivat päässeet oikeaan osoitteeseen, Beau meni vierashuoneeseen Perryn äidille ja hänen miesystävälleen mitään sanomatta. Olisi ollut varmaan kohteliasta edes hymyillä, mutta ei Beau sellaiseen kyennyt. Beau mietti vain sitä, että mitä Perry oli äsken sanonut - tai mitä hän tarkoitti niillä sanoilla. Nuorukainen heittäytyi vierashuoneen sängylle makaamaan selälleen ja käänsi katseensa kattoon kuin yrittääkseen löytää sieltä vastauksia kaikkiin päässään pyöriviin kysymyksiin. Ei siitä kuitenkaan mitään tulisi. Niinpä Beau sulki ihan vain hetkeksi silmiään ja yritti rauhoittua. Tosiaan yritti, vaikka sillä hetkellä pelkäsi, että Perry vielä jättäisi hänet. Ei sen takia, että haluaisi panna naisia, vaan siksi, että Beau loukkaantui varmaan lähes kaikesta mitä Perry sanoi. Ei Beau edes ollut ollut tälläinen valittaja Perryä kohtaan aikaisemmin, mutta jotain oli tapahtunut. Kaikille muille hän oli kyllä ollut vittumainen aikaisemmin, mutta ei Perrylle: Perryn kanssa heillä oli aina ollut jokseenkin erityinen suhde. Oli oikeastaan ihme, että se heidän suhteensa oli yhtäkkiä mennyt muuttumaan romanttiseen suuntaan. Ehkä se oli se asia, mikä sai Beaun käyttäytymään näin? Luultavasti. Kun Beau kuuli oven aukeavan, avautuivat hänen silmänsä siitä hätkähdyksestä. Perryhän se siellä oli. Beau nousi istumaan kuin salaman iskusta, mutta ei noussut ylös. Sen sijaan hän jäi vain istumaan. Ei kyllä vahingossakaan katsahtanut Perryyn päin. Ei Beau kuitenkaan siinä vaiheessa väistänyt, kun Perry tuli hänen luokseen. Vaikutti ehkäpä hieman välttelevältä, mutta ei missään nimessä aikonut karata. I want to show you something Perry sanoi hetken kuluttua, ja silloin Beau käänsi katseensa Perryyn. Tällä kertaa se katse ei kuitenkaan ollut ärsyyntynyt, vaan sen sijaan hieman pelokas. Beauta ei nyt varsinaisesti pelottanut se, että Perry olisi jättämässä häntä, vaan Beau yksinkertaisesti häpesi äskeistä. Hän siis kuunteli, kuinka Perry alkoi puhua jostain yllätyksestä. Nuorukainen toki tajusi, että Perry puhui biisistä, joten hän käänsi kiinnostuneena katseensa ruutuun. Beau ei suoraan sanoen koskaan ollut ollut mikään About Henryn musiikkityylin fani, mutta kyllä hänen sydäntään lämmitti se, että Perry oli tehnyt tämän laulun. Siinä laulussa oli sanomaa, ja kun Beau näki sen tekstilapun Perryn kädessä ... No, väkisinkin Beaun suu nyki hymyä. Liikuttuneeksikin hän olisi voinut sen hetkistä olotilaansa kutsua. Kun Perry sitten videon loputtua alkoi puhua, Beau joutui lähes pidättelemään itkua. Hän tosiaan oli idiootti. Ei hän edes ansainnut Perryn kaltaista ihmistä rinnalleen. " I'm sorry", hän kertoi. " I'm sorry for everything. I'm an idiot, though you probably know that already", nuorukainen hymähti ja tarttui kiinni Perryn käteen. Pian meni itse makaamaan selälleen ja veti Perryn vierelleen. " I love you, too. And I know I shouldn't be so hard to Ellie, I just ... She makes me remember all the mistakes I made with you. I'm sorry." Nuorukainen hymähti ja kääntyi Perryn puoleen. Se nyt oli selvää, että hänen pitäisi pyytää anteeksi Ellieltä, mutta ehkä anteeksipyyntö Perryllekin oli paikallaan. 25th of December Loppuilta kaksikolla oli kulunut puhuessa, mutta olivat he loppujen lopuksi nukahtaneetkin. Kauan siinä oli mennyt, mutta se oli tapahtunut, ja ihme kyllä tänä aamuna Beau oli raottanut silmänsä auki aikaisemmin kuin Perry. Hän oli noussut ylös hiljaa, pukenut rentoja vaatteita päälleen kuin salaillen ja sitten lähtenyt olohuoneeseen. Nuorukainen vilkaisi kaunista kuusta siellä eräässä nurkassa ja huomasi hymyilevänsä. Ei hän ollut koskaan ollut mikään jouluihminen. Ei, mutta ehkä se johtui siitä, että koskaan aiemmin hänellä ei ollut ollut oikeaa perhettä. Nyt hänellä kuitenkin oli sellainen. Beau hymähti ajatuksilleen, pyyhi käsiään hieman mustiin pillifarkkuihinsa ja lähti keittiöön voidakseen keittää kahvia. Pian Jane oli kuitenkin jo paikalla. " Good morning", hän tervehti Janeä ensin. " Well good morning to you too!" Jane tervehti yhtä aurinkoisesti, ja selvästi ihmetteli Beaun hyväntuulisuutta eilisen jälkeen. Beau oli eilen tosiaan käyttäytynyt oudosti, ja Beau koki, että hänen pitäisi selittää käyttäytymistään. " I'm sorry about yesterday", Beau sitten kertoikin Janelle. Janen mukaan Beaun ei kuitenkaan tarvinnut pyydellä mitään anteeksi: kaikilla oli huonot päivänsä. Siihen kommenttiin Beau vain hymyili, mutta lopulta käänsi katseensa yläkertaan. Kuinkakohan kauan Perry vielä nukkuisi? Hän näykkäisi hieman alahuultaan, ja päätti vievänsä Perrylle aamupalan sänkyyn. Ehkä se edes vähän korvaisi sitä eilistä.
|
|
|
Nov 26, 2014 13:20:25 GMT 2
Post by Deleted on Nov 26, 2014 13:20:25 GMT 2
Beau osasi olla siinä mielessä arvaamaton, että Perry ei ollut nytkään ihan täysin varma, saisiko Beau jonkun uuden kohtauksen vai olisiko toinen iloinen siitä pienestä yllätyksestä. Vaikka Perry tiesi varsin hyvin, että Beau kyllä osasi järjestää niitä kiukuttelukohtauksiaan, hänellä oli nyt sellainen tunne, että tällä kertaa se riitely ei jatkuisi. Niimpä hän laski läppärinsä käsistään lattialle ja käänsi katseensa takaisin Beauhun. Tarkemmin nuorukaista katsoessaan hän tajusi, että toinen näytti selvästi liikuttuneelta ja olipa toisella hymyäkin huulillaan – ehkä se yllätys ei ollut ihan pieleen mennyt sittenkään. Lopulta sieltä Beaun suusta tuli anteeksipyyntö ja se jos mikä sai Perryn hymyilemään. Kyllä hän tiesi jo, että ei Beau tarkoittanut niitä aiempia puheitaan, toinen vain välillä sylki sammakoita suustaan ja mäkätti aikansa, mutta kyllä Beau aina lopulta rauhottui ja osasi pyytää anteeksi. Siitä piirteestä Perry heidän suhteessa piti – vaikka he välillä riitelivätkin, kumpikin oli oppinut heidän yhteisen taipaleensa aikana pyytämään anteeksi. ” Yeah, you are an idiot. But so am I and hey, at least you're my idiot.” Perry naurahti kevyesti, katsellessaan samalla heidän yhteen lomittautuneita sormiaan. Lopulta Beau vetäisi Perryn vierelleen sängylle makaamaan ja Perry vetäytyikin samantien Beaun kainaloon ja vei toisen kätensä tämän rintakehän ylitse. ” I know. I know you didn't want this but you just have to accept that she exists. She is your daughter and she needs her dad.” Perryn oli vielä pakko huomauttaa silläkin uhalla, että Beau suuttuisi – hän ei kuitenkaan uskonut, että niin kävisi enää ja ihan rauhallisena Beau pysyikin. Kun Beau oli noin leppoisalla mielentilalla, Perryn oli helppo ottaa asia uudestaan puheeksi. Ei hän kyllä mitään siitä mahdollisesta toisesta lapsesta sanoisi, sillä fakta oli se, että Beaun pitäisi tottua ensin Ellieen, ennenkuin Perry voisi edes tosissaan haaveilla toisesta lapsesta. Loppujen lopuksi hän saisi sitäpaitsi olla tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen – hän oli menossa naimisiin rakastamansa miehen kanssa ja heillä oli maailman ihanin tytär. 25th of December Loppuillan aikana he eivät olleet juurikaan näyttäneet naamojaan Janen ja Charlien seurassa vaan koko ilta oli vietetty kahdestaan juttelemalla. Elliekin nukkui Perryn äidin kanssa, joten aamuista herätystä ei tarvinnut murehtia – Perry oli nimittäin pitkästä aikaa heistä se, joka nukkui pidempään kuin Beau. Niin se kyllä yleensäkkin meni, mutta Ellien myötä Perryn oli pitänyt totutella siihen, että hänen pitäisi nousta ensimmäisenä ylös. Aamu-unisella Perrylle se oli ollut vaikeaa, mutta Ellien ollessa Cecen kanssa hän oli aina saanut nukkua niinkuin normaalistikkin. Tänä aamuna heräillessään hän sitten vaistomaisesti hapuili kädellään Beaun paikkaa sängyssään, mutta nuorukainen ei siinä enää ollut. Hieman yllättyneenä Perry raotti silmiään, mutta antoi kuitenkin asian olla – kyllä hän voisi vielä hetken nukkua, vaikka Beau olikin jo herännyt. Beaun lähtemistä Perry ei kerennyt kauaa analysoida, kun hän oli jo nukahtanut uudestaan ja seuraavan kerran hän havahtui, kun tunsi jonkun istahtavan sängylle ja puhuvan jotain. Perry hieroi hieman unisena silmiään ja silmänsä avattuaan hän huomasi Beaun palanneen takaisin – aamupalan kanssa. Toinen oli kuulema halunnut tuoda hänelle aamupalan sänkyyn. Perry katsoi Beauta hieman unisena takaisin, voimatta kuitenkaan sille mitään, että hymy alkoi nousta hänen huulilleen. ” Who are you and what have you done to my fiancé?” Perry ei voinut olla naurahtamatta hyväntuulisesti, mutta hän kuitenkin nousi paremmin istumaan ja kurkottautui painamaan suukon Beaun huulille. ” You really didn't have to.. - Thanks.” Perry sitten vielä hymyili – yllättynyt hän todellakin oli, sillä Beau ei ollut varmasti ikinä tuonut hänelle aamiaista sänkyyn. Kieltämättä Perry kyllä päätteli, että tämä pieni yllätys liittyi hyvin pitkälti eiliseen. Vaikka he olivat asiat puhuneetkin jo läpi eilen illalla, Perry kyllä tunsi kihlattunsa ja epäili, että toinen tunsi vielä syyllisyyttä asiasta. Ei Perry kyllä enää vihainen ollut, ei ollut ollut alunperinkään, sillä itsepähän hän oli koko tilanteen aloittanut. Aamupala sängyssä oli kuitenkin mukavaa vaihtelua ja Beaukin jäi siihen Perryn kanssa syömään. Tälläisistä aamuista Perry piti – kummallakaan ei ollut kiire mihinkään ja he saivat vain olla ihan rauhassa kahdestaan ja nauttia toistensa seurasta. Sen aamiaisen jälkeen Perrykin oli malttanut nousta sängystä ja hän siirtyi laukkunsa luokse miettimään, mitä laittaisi päälleen. Kovin montaa ajatusta hän ei asialle uhrannut, sillä hän oli vetäissyt jalkaansa eiliset farkkunsa, mutta laukustaan hän nappasi puoliksi vahingossa Bunnyn bändin t-paidan. Sinänsä asiassa ei ollut mitään kummallista, sillä hän käytti bändipaitoja muutenkin, eikä Bunnyn bändi ollut asiassa mikään poikkeus, mutta jotenkin ajatus tuntui nyt hassulta, sillä oli jälleen kerran joulu, eikä Bunny ollut heidän luonaan. Toki Bunny oli ollut poissa jo vuosi sitten, mutta silloin Perry ei ollut täysin käsittänyt veljensä poissaoloa. Kaiken lisäksi he olivat Beaun kanssa olleet jouluna matkoilla, joten Perry ei ollut kerennyt ajatella koko asiaa. Hieman epäröiden Perry kuitenkin vetäisi paidan päälleen ja hän päätyi vielä vetäisemään pipon päähänsä. Kun Perrykin sitten oli valmis, kaksikko lähti alakertaan, sillä Perry tiesi, että Jane ja Charles varmasti jo odottivat, että he tulisivat aukaisemaan lahjat heidän kanssaan. Keskenään Perry ja Beau olivat kylläkin sopineet, että lahjoja ei ostettaisi, koska oli turha raahata ylimääräistä tavaraa näin pitkällä matkalla ja heillä olisi häätkin tulossa aivan pian, joten siinä oli jo lahjaa tarpeeksi. ” There you are!” Jane sanoi hyväntuulisesti kaksikon tultua alakertaan – hyvin pitkälti se hymy taisi johtua siitä, että Jane kiikutti jälleen kerran Ellietä mukanaan. Toisaalta Perry ymmärsi Janen innostuksen Ellietä kohtaan, sillä nainen oli taatusti jo kuvitellut, että hän ei voisi koskaan saada lapsenlapsia, Bunny kun ei varsinaisesti ollut ollut sitä tyyppiä, että asettuisi aloilleen perustaisi perheen ja Perry.. no, ikävä kyllä miehet eivät voineet keskenään lisääntyä. Niine ajatuksineen Perry siirtyi muiden mukana olohuoneeseen ja pieni hymy nousi hänen huulilleen sen kuusen ja lahjakasan nähdessään – hän oli ihan varma, että Jane ja Charlie olivat ostaneet koko läjän ihan vain Ellielle. Oli siinä kyllä Perrynkin lahja mukana, Beau taas ei taatusti ollut ostanut tyttärelleen mitään, eikä Perry kyllä siitä kihlattuaan tuominnut. Kuten Perry oli arvellutkin, suurin osa paketeista oli Ellielle – tosin, yhden pienemmän paketin Jane ojensi Perryllekkin ja he kuulema saisivat vielä myöhemmin yhteisen lahjan Beaun kanssa. Sitä kommenttia Perry hieman ihmetteli, mutta antoi asian toistaiseksi olla. Hetkeksi Beau kuitenkin katosi heidän seurastaan ja hieman ihmeissään Perry kääntyi katsomaan toisen perään. Syy Beaun katoamiseen selvisi pian, sillä Beau palasi takaisin vielä yhden lahjan kanssa. Perryltä oli kieltämättä loksahtaa suu auki pelkästään ihmetyksestä, kun Beau kertoi sen lahjan olevan Ellielle. Hymy nousi kuitenkin nopeasti Perryn huulille ja hän kääntyi suukottamaan kihlattuaan. ” I'm proud of you.” Perry ei malttanut olla sanomatta hieman hiljempaa Beaulle. Okei, kyseessä oli vain yksi lahja, mutta Perry tiesi varsin hyvin Beaun mielipiteen Elliestä, joten hän ei ollut odottanut, että Beau ostaisi tyttärelleen yhtään mitään. Ellielle niitä lahjoja riitti ihan liikaa, mutta jossain välissä Perry avasi muiden huomaamatta myös sen oman pakettinsa – sitä Perry ei kylläkään tajunnut, että Jane tarkkaili häntä. Sen paketin aukaistuaan Perry jäi hieman hiljaiseksi, sillä paketista löytyi eräs Bunnyn koruista. Perry tiesi, että se nimenomainen koru oli ollut todella tärkeä Bunnylle ja Perry oli harmitellut, että hän ei ollut löytänyt sitä mistään Bunnyn asunnolta. Perry nieleskeli pienesti ja yritti hieman koota itsensä. Lopulta hän nosti katseensa äitiinsä ja hymyili tälle pienesti – mitään hän ei sanonut, mutta Jane ymmärsi varmasti, miten kiitollinen Perry oli. Jotta Perry saisi ikävät ajatuksensa mielestään pois, Perry kääntyi paremmin Ellien puoleen ja meni nostamaan Ellien Charlien sylistä itselleen – no, toki hän kysyi luvan siihen ensin, eikä vain ryövännyt tyttöä itselleen. ” Happy first christmas, sweetie.” Perry sanoi hellästi Ellielle ja suukotti tyttöä päälaelle. Ehkä se oli hieman lällyä, mutta Perry nyt vain piti tuosta muksusta niin kovasti.
|
|
member rank Seurapiiriläinen
Discord name
|
Nov 27, 2014 21:05:10 GMT 2
Post by nepa on Nov 27, 2014 21:05:10 GMT 2
Beau valmisti sen aamupalan suhteellisen reippaasti. Jane katseli Beauta koko sen ajan, ja jotain siinä selitti, miten onnellinen oli poikansa puolesta. Beau oli kuulemma tehnyt hänelle vain hyvää. Nuorukainen olisi tietenkin halunnut uskoa Janen sanoja, mutta valitettavasti hän pystyi vain miettimään sitä, että kuinka paljon paskaa oli kaatanut Perryn niskaan ihan syyttä. Joskus niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla, ja molemmat olivat ihan yhtä kamalia asioita. Beau aikoi kuitenkin heittää ne ajatukset syrjään edes täksi päiväksi. Nyt oli nimittäin joulu, ja kyllä Beau kunnioitti sitä asiaa nimeltä joulurauha. Okei - ei välttämättä ollut tehnyt niin aiemmin, mutta tänä vuonna hän aikoisi korjata tapansa. Kerrankin hän tunsi nimittäin olonsa hyväksi. Jane oli toivottanut Beaun hyvin tervetulleeksi perheeseen, Janen uusi mies oli mukavan oloinen ja muutenkin kaikki oli niin hienosti. Beau oli tottunut viettämään joulujaan jossain ulkomailla, eli harvoin hän oli oikeasti viettänyt joulua perheensä kanssa. Ja jos oli, se ei ollut ollut mitenkään erityisen lämminhenkistä. Ei samalla tavalla kuin Bundyjen perheessä. Nuorukainen oli vilkaissut vielä viimeisen kerran Janea ystävällisesti, ennen kuin oli kävellyt yläkertaan Perryn luo. Tietenkin Perry oli kettuillut kihlatulleen ja kysellyt, että minne se oikea versio oikein oli kadonnut. Beau oli silloin vain naureskellut, ja loppujen lopuksi he olivat keskittyneet siihen, että saivat syötyä molemmat aamupalansa. Beau oli vasta lähiaikoina oppinut syömään aamupalaa oikein kunnolla, eli tämä oli oikein mukava tilanne niin hänelle kuin Perryllekin.
Syötyään kaksikko sitten meni alakertaan. Jane tietenkin tuli heitä vastaan aurinkoisena Ellie sylissään. Beau hymyili Janelle, ja tällä kertaa soi jopa pienen hymyn tyttärelleen ihan joulun kunniaksi. Ehkä näin jouluna hän voisi osoittaa tytärtään kohtaan edes pientä kiintymystä: ei Beau halunnut, että Ellielle jäisi jotain traumoja kasvaessa. Vai vaikuttivatkohan vauvaiän tapahtumat edes kehitykseen? Ei Beau ollut siitä varma. Niissä ajatuksissaan Beau vilkuili sitä lahjakasaakin, ja totesi itsekseen, että sieltä puuttui yksi lahja. Lahja, jota hän ei koskaan kuvitellut ostavansa. Nuorukainen siis kääntyi takaisin vierashuoneeseen ja jätti muut hetkeksi ihmettelemään. Vierashuoneessa Beau kumartui mustan matkalaukkunsa äärelle, ja sieltä nappasi pehmeän paketin. Paketin, joka kuului Ellielle. Perry ja Beau olivat sopineet, etteivät lahjoja toisilleen ostaisi, mutta he eivät olleet puhuneet mitään Elliestä. Sitä paitsi, Perryn mielestä Beau ei varmaan ikinä ostaisi Ellielle lahjaa. Eikä Beau olisikaan tehnyt niin noin viikkoa ennen joulua, mutta kun päivät jouluun vähenivät, oli hänen pakko hakea joululahja tyttärelleen. Niinpä se paketti kädessään Beau kipitti portaat alas ja käveli takaisin olohuoneeseen. Siellä hän tunsi heti silmiä itsessään ja siinä paketissa. "This one's for Ellie", Beau totesi neutraalisti pakettia heilauttaen. Perry siitä tietenkin riemastui, ja oli hetkessä suukottanut Beauta huulille. Sanonut olevansa ylpeä. Se lämmitti Beaun mieltä väkisinkin. Pian kaikki olivat saapuneet kuusen äärelle ja paketteja jaettiin. Niistä lähes kaikki olivat kyllä Ellielle, mikä huvitti Beauta väkisinkin. Oli siellä se Perrynkin lahja. Beau ei tiennyt, mikä sen korun merkitys oli, mutta ei se mikään turha killutinkaan ollut: sen huomasi Perryn ilmeestä. Perry haki Ellien Charlien sylistä ja oli pian palannut takaisin Beaun luokse Ellie sylissään. Perry toivotti lapselle hyvää joulua ja suukotti häntä otsallekin. Beau livuttautui Perryn vierelle ja vei kätensä Perryn lantion ympäri. Toisellaan hän hapuili Ellien suuntaan, ja pian hän oli jo silittämässä tyttärensä poskea. Silloin Beau tunsi jotain lämmintä sisimmässään. Ei hän tiennyt, mitä, mutta ehkä se oli merkki jostain. Nuorukainen vilkaisi nopeasti Perryä, ennen kuin käänsi katseensa Ellieen. Ellie oli napannut kiinni hänen pikkusormestaan ja jokelsi innokkaasti. Väkisinkin Beau naurahti lempeästi.
"Merry Christmas, little one."
|
|