The distance can't haunt us anymore, I'm coming home

Blake ei taatusti unohtaisi ikinä sitä puhelua parin viikon takaa, kun Samin kaksoissisko Lauren soitti hänelle. Lauren oli tunnetusti kovan luokan BB-fani ja nainen oli juorunnut koko ajan Sydneyn ja muiden BB-talon asukkaiden tekemisistä Blakelle, vaikka Blake oli jo itsekin sanonut, että hän voisi kyllä halutessaan lukea talon uutiset itse ja jopa katsoa ainakin koostelähetykset, jos siltä tuntuisi. Blake oli kylläkin pitänyt itsensä sen verran kiireisenä, ettei hän ollut katsonut sitä koostettakaan kuin satunnaisesti – hän oli lähtenyt kiertueelle About Henryn kanssa jo tammikuun alussa ja vaikka he olivat Sydneyn kanssa pitäneet yhteyttä naisen taloon lähtöön saakka, Blakesta oli parempi, ettei hän ollut helmikuussa turhan tarkkaan seurannut talon tapahtumia. Joka tapauksessa, Lauren oli seurannut talon tapahtumia jatkuvasti ja raportoinut niistä Blakelle. Se parin viikon takainen puhelu oli kuitenkin sellainen, joka oli pysäyttänyt Blaken ajatukset täysin – Lauren oli kuulemma sitä mieltä, että talossa oleva Maddie oli Blaken sisko. Blake ei ollut todellakaan uskonut ensin sanaakaan Laurenin puheista, mutta lopulta Lauren oli luetellut faktat; Blakella ja Maddiella oli sama sukunimi, kummankin äiti oli britannialainen ja isä amerikkalainen ja kaiken huipuksi Maddiella oli kadoksissa oleva isoveli, jonka nimi sattui olemaan Blake ja samainen veli oli syntynyt Phoenixissa ja oli joitakin vuosia vanhempi kuin Maddie itse. Maddie ja Sydney olivat kuulemma puhuneet talossa asiasta ja eihän nuo faktat voineet olla sattumaa.

Sen puhelun jälkeen Blake oli kieltänyt Laurenia ottamaan yhteyttä häneen saman asian tienoilta, hän ei halunnut puhua koko asiasta mitään. Pahinta oli, että myös lehdet olivat tajunneet saman asian kuin Lauren ja olipa joku toimittajakin kerennyt soittaa Blakelle ja pyytää lausuntoa asiasta. Blake oli jättänyt asian huomioimatta ja kieltäytynyt kommentoimasta, mutta kieltämättä hänen käytöksensä oli muuttunut sen tiedon jälkeen. Toki hän oli koko kiertueen ajan ryypännyt ja bilettänyt muiden mukana, mutta parin viime viikon ajan alkoholin käyttö oli vain lisääntynyt entisestään ja yhtäkään keikkaa hän ei ollut hoitanut selvinpäin – onneksi yleisö ei ollut pahemmin kiinnittänyt asiaan huomiota. Muille Blake ei ollut suostunut puhumaan Maddiesta yhtään mitään, hän kieltäytyi ajattelemasta koko asiaa, vaikka jokainen näki selvästi, että Blake oli täysin poissa tolaltaan.

Tänään heidän kiertueensa oli sitten edennyt Las Vegasiin saakka. Tähän mennessä keikat oli olleet suhteellisen isoja, mutta väliin mahtui muutama pienempikin keikka ja tänäänkin heillä olisi tiedossa baarikeikka – eivät he tosin missään pienessä ja hämyisessä pubissa esiintyneet vaan kyseessä oli jopa ihan isohko baari. Keikkapaikalle he olivat raahautuneet jo hyvissä ajoin ja harjoituksetkin saatiin pidettyä, mutta siinä samalla Blaken ryyppääminen oli jälleen jatkunut. Perry ja Sam olivat mäkättäneet asiasta ja moneen kertaan, mutta keikan alkuun mennessä he antoivat olla – jos Blake oikeasti halusi ryhtyä tuolla tavalla pelleilemään niin siitä vaan. Keikka alkoi sitten ihan hyvissä tunnelmissa, kuten tähänkin saakka, he saivat yleisön saman tien mukaan ja Blakenkin oli myönnettävä, että esiintyminen sentään tuntui edelleen hyvältä ja se auttoi unohtamaan omat ongelmat edes hetkeksi. ”Guys, you have been amazing tonight but now it’s time for our last song!” Blake puheli keikan loppuvaiheesta mikkiinsä – viimeinenkin kappale saatiin vedettyä kunnolla loppuun saakka ja lopulta bändi lähti valumaan takaisin bäkkärin puolelle. Blake veti hiuksiaan hieman taaksepäin ja ihan vain nautti siitä keikan jälkeisestä tunnelmasta, raahatuen samalla muiden vanavedessä bäkkärille. Bäkkärillä hän sitten sai kohdata yhdessä muiden kanssa yllätykset. ”Sydney?” Blake suusta pääsi pienen naurahduksen kera ja kunnolla näyn sisäistettyään hän sitten käveli tyttöystävänsä luokse ja vetäisi tämän halaukseensa.

”How.. when.. what?” Blake suusta pääsikin hieman huvittuneeseen sävyyn, heidän aikansa halattuaan ja suudelmia vaihdettuaan. Sydneystä hieman irrottauduttuaan Blake meni hakemaan itselleen oluen huoneessa olevasta pienehköstä jääkaapista ja nopeasti hän oli korkannut sen auki – oli hän tarjonnut kyllä juomista Sydneyllekin, mutta syystä tai toisesta nainen kieltäytyi. Toinen oli kuulemma lähtenyt talosta pari päivää aiemmin. ”And you didn’t call me earlier?” Blake ei voinut olla huomauttamatta, mutta virnisti kuitenkin pienesti perään. ”Well good that you came here, Blake is getting a bit annoying.” Perry ei voinut olla toteamatta heittäydyttyään sohvalle istumaan – hän heitti kyseisen asian muka vitsillä, mutta kyllä siinä oli totuuttakin mukana, sillä koko porukalla oli oikeasti mennyt hermot Blaken viime aikaiseen käytökseen. Toki jokainen ymmärsi Blaken tuntemukset, mutta ei sitä shokkia olisi tarvinnut purkaa alkoholiin ja bändikavereille kiukutteluun. Blake vain kääntyi näyttämään keskaria Perrylle, kääntyen kuitenkin sitten taas Sydneyn puoleen. ”Did you were in the crowd? I didn’t saw you..” Blake vielä ihmetteli, hörppien samalla oluestaan – se oli tosin lähes samantien juotu ja yhtä nopeasti Blake oli korkannut toisen.

Perry pyöritteli kevyesti silmiään Sydneyn vastaukselle. Blake oli oikeasti ollut viimeisen parin viikon aikana ihan helvetin rasittava suurimmaksi osaksi aikaa ja mitä Perry nyt yhtään oli Sydneytä oppinut tuntemaan, nainen menettäisi taatusti hermonsa pian itsekin. Sydneyn saapumisessa saattoi kuitenkin olla se hyvä puoli, että jos Blake jatkaisi samaa linjaa kuin tähänkin asti, Sydney saisi ehkä taottua toiselle hieman järkeä päähän. ”Yeah, you succeed pretty well.[/i]” Blake naurahti sitten kevyesti, vieden kätensä nyt uudempaan kertaan Sydneyn ympärille ja vastasi myös siihen suudelmaan – tai pikemminkin suudelmiin. Muilla alkoi äänistä päätellen hieman mennä jo hermot heihin kahteen, mutta Blake ei todellakaan välittänyt. Hän ei ollut nähnyt tyttöystäväänsä lähes kahteen kuukauteen, joten hänellä oli kaikki oikeudet suudella tämän kanssa ihan niin paljon kuin vain ikinä huvitti ilman, että kenenkään tarvitsi valittaa asiasta yhtään mitään. Onneksi Sydney oli ihan yhtä häpeilemätön, eikä toinen tuntunut välittävän muiden huuteluista mitään.

”Well, I guess the plan is to drink.” Blake virnisti, kun kaksikko hieman irrottautui toisistaan. Sydney oli mennyt sohvalle istumaan, mutta Blake jäi norkoilemaan pienen matkan päähän, välillä siitä oluestaan hörppien. ”Tomorrow we have a day off but after that the next stops are Flagstaff and Phoenix.” Blake totesi. Hän ei mitenkään riemusta kiljuen ollut menossa Phoenixiin, sillä hän ei ollut kaupungissa kertaakaan sen jälkeen, kun oli sieltä aikoinaan pois muuttanut – hän oli kuitenkin päättänyt, että kyseisessä kaupungissa hän vetäisi keikan jälkeen päänsä niin täyteen, ettei hän ei edes kerkeäisi tajuta olevansa kotikaupungissaan. ”So what’s your plan? Are you heading back to New York or do you want to stay with us?” Blake heitti virnistäen, saatuaan juuri jälleen yhde olutpullon tyhjäksi – hän ei ollut todellakaan juonut pitkään aikaan ihan näin vauhdikkaasti kuin kuluneen parin viikon aikana. Sydneyn suunnitelmat olivat kuulemma auki vielä, joten Blake nyökkäili päätään – mielellään hän pitäisi tyttöystävänsä kiertueella mukana, ainakaan heidän ei tarvitsisi olla enää yhtään pidempään toisistaan erossa. ”So Sydney.. How was Blake’s little sister?” Perry ei enää malttanut mieltään, kun Blaken ja Sydneyn välille oli laskeutunut pieni hiljaisuus. Hän tiesi, että Blake ei moisesta kysymyksestä pitäisi, mutta sillä hetkellä hän vähät välitti. Blake oli ollut niin ärsyttävä viime aikoina, että oli ihan oikein, että joku otti asian puheeksi. Blake olikin kääntynyt katsomaan lähes silmät viiruina Perryä, mutta ei sanonut mitään – hänellä ei kerta kaikkiaan ollut mitään puhuttavaa asiasta. Niimpä mitään sanomatta Blake meni nappaamaan tupakkansa yhdeltä pienehköltä pöydältä ja niine hyvineen hän katosi hetkeksi pihalle tupakalle.

”When I said he has been annoying during last couple weeks, I really meant it. Lauren called him and told about Maddie and since then he has done almost nothing else but drinking. He is pissed off all the time so it’s really good thing that you came back. Maybe you can talk some sense to him.” Perry sitten sanoi, katsottuaan hetken aikaa Blaken perään. Ei hän tavallaan toista yrittänyt ärsyttää tai pahoittaa tämän mieltä, mutta Perryä alkoi ärsyttää se, ettei Blake voinut puhua asiasta mitään, vaan hoiti sen puhumisen pelkästään tiuskimilla ja ärisemällä muille. ”Seriously, he doesn’t have a clue how to handle this situtation. And it’s not good that this thing came up during our tour.” Perry vielä hymähti, Michaelinkin nyökytellessä päätään vieressä – kaikki heistä olivat kyllästyneitä tähän tilanteeseen.

Perry pudisteli pienesti päätään, Sydneyn todettua, että Blake inhoaisi naista tämän asian takia. Ei Perry uskonut, että Blake oli mitenkään ärsyyntynyt tyttöystävälleen, enemmän se viha taisi kohdistua nimenomaan Maddieen ja kaksikon vanhempiin. Ei Perry tietenkään voinut sen tarkemmin asiasta tietää, sillä Blake ei kamalasti ollut asiasta suostunut puhumaan, vaikka Perry kovasti oli yrittänytkin. ”Well if you are not in hurry to go back to New York, I think you should stay here with him.” Perry totesi itsekin. Blake saattaisi Sydneyn seurassa ehkä jopa rauhoittua hieman ja se helpottaisi heidän koko porukan elämää, kun Blake ei olisi koko ajan kuin perseelle ammuttu karhu. Sydney tuntui vielä miettivän, menisikö puhumaan Blaken kanssa ulos, mutta Perry vain kohautteli olkapäitään – hänen mielipide oli se, että ulos meneminen oli ihan turhaa, sillä Blake tuskin puhuisi, mutta ainahan sitä voisi kokeilla onneaan.

Sillä välin pihalla Blake oli jo kerennyt polttaa yhden tupakan ja sytyttää uudenkin, kun sitten sivusilmällä näki, että Sydney oli tullut pihalle. Blake ei sanonut mitään, tuijotti vain jonnekin eteenpäin ja keskittyi siihen tupakkansa polttamiseen. Sydney oli jo kyselemässä, haluaisiko Blake puhua asiasta ja mies vain hymähti pienesti. ”Not really.” Blake totesi, puhallellen samalla tupakan savuja ulos. Lopulta Blake tumppasi tupakan maahan, kurtistaen samalla hieman kulmiaan, sillä sopivasti Sydney oli taas aloittanut puhumisen. ”I’m not angry with you.” Blake totesi lyhyesti. Kieltämättä hänen vastauksensa kuulosti juuri siltä kuin hänen olisi vihainen nimenomaan Sydneylle, joten mies käänsi katseensa hetkeksi tyttöystävänsä suuntaan. ”Sydney, I swear, this has nothing to do with you.” Blake sanoi niin rauhallisesti kuin vain pystyi, vaikka kieltämättä se vaikeaa tekikin. Ei hän todellakaan Sydneylle mököttänyt, mutta hän ei vain nyt osannut olla enää kovin rentona, kun Maddie oli kerta tullut puheeksi. Hän ei olisi halunnut puhua koko asiasta yhtään mitään, mutta tottakai Perryn oli pitänyt päästä maksamaan potut pottuina ja mainita tytön nimi. Se ärsytti Blakea uskomattoman paljon, sillä Perryn olisi pitänyt ymmärtää olla hiljaa koko asiasta.

Blake ei suostunut Sydneyn uteluista huolimatta puhumaan yhtään mitään, joten aikansa siinä oltuaan Sydney paineli takaisin sisälle. Blake sen sijaan jäi edelleen pihalle, ei häntä huvittanut enää lähteä takaisin sisälle. Juomista hän olisi korkeintaan kaivannut lisää, mutta sitä hän saisi jostain muualtakin – ihan yhtä hyvin hän voisi vain lähteä kävelemään ja ilmestyä paikalle sitten, kun taas joskus siltä tuntuisi. Takatilan ovi kävikin harvinaisen pian uudestaan ja Perry kurkkasi oven suuntaan, naurahtaen sitten kevyesti. ”Let me guess, he didn’t want to talk?” Perry heitti Sydneylle, saaden vain jotain mutinaa vastauksena. ”Honestly, he’s not angry with you so don’t take it personally. He’s probably pissed off with his parents and that’s all.” Perry totesi, laskien sitten katseensa takaisin puhelimeensa, oltuaan juuri sopivasti viestittelemässä Beaun kanssa – pakko hänenkin oli hieman miehelleen avautua tästä tämän hetkisestä draamasta.