It was a fine romance but it left me so undone

Kun Perry oli puolitoista vuotta sitten saanut sen Beaun kirjeen, ei hän ollut tiennyt, miten olisi reagoinut. Aluksi hän oli itkenyt, itseasiassa ihan helvetin paljon. Itku ei ollut meinannut loppua millään ja sen ensimmäisen päivän ajan Perry oli ollut varma, että hän kuolisi pelkkään tuskaan ja ikävään. Perry syytteli itseään heidän erostaan ja hän oli varma, ettei koskaan pääsisi yli siitä kaikesta syyllisyyden tunnosta. Loppujen lopuksi hän oli kuitenkin yrittänyt kelata Beaun kirjoittamia sanoja uudestaan ja uudestaan mielessään. Beau oli sitä mieltä, että kumpikaan heistä ei ollut kunnossa ja siinä toinen kyllä oli ollut harvinaisen oikeassa. Niiden sanojen voimalla Perry oli heti seuraavana päivänä marssinut sairaalaan ja ilmoittanut, että hän haluaisi hoitaa syöpänsä kuntoon, kustannuksista viis. Hoidot oli aloitettu samantien ja olipa Perry ollut leikkauksessakin. Samalla kertaa Perry oli myös pyytänyt apua päihderiippuvuuteensa ja siitä oli alkanut hänen käyntinsä säännöllisessä terapiassa. Ensimmäistä kertaa elämässään Perry oli vuodattanut kaikki tuntonsa liittyen ihan kaikkeen, mitä hän oli vuosien aikana pitänyt sisällään. Perry oli aina kuvitellut, ettei terapiassa käynnistä olisi mitään apua ja aluksi hänestä olikin tuntunut, että se käynti oli ihan yhtä tyhjän kanssa – hänen olonsa oli joka kerta vain paskempi, sillä terapeutti osasi tarttua juuri niihin asioihin, jotka olivat Perrylle kaikista kipeimpiä. He kuitenkin kävivät läpi kaiken hänen lapsuudestaan aina tähän päivään saakka ja muutamia viikkoja Perry pystyi jo myöntämään, että ne käynnit olivat tehneet hänelle vain ja ainoastaan hyvää. Eroon liittyvä tuska alkoi pikkuhiljaa helpottaa ja muutamaa kuukautta myöhemmin Perry pystyi jo muistelemaan hänen ja Beaun hetkiä hymy huulillaan. He olivat todella rakastaneet toisiaan, ehkä jopa vähän liikaa. Rakkautta heiltä ei ollut koskaan puuttunut, mutta kumpikin oli vain ollut niin helvetin rikkinäinen, että ero oli tehnyt vain hyvää.

Ero ei ollut ainut asia, mikä oli muuttanut Perryn elämää, sillä syövästä parannuttuaan he olivat aloittaneet bändin kanssa työstämään ihan tosissaan uutta levyään ja uusin levy oli julkaistu loppuvuodesta. Samoihin aikoihin olivat syntyneet myös Blaken ja Sydneyn esikoiset – Dakota ja Jasmine. Jälkimmäisenä mainittu oli Perryn kummitytär ja kyseisestä muksusta oli tullut varsinainen silmäterä Perrylle. Hän oli yrittänyt viettää kummankin tytön kanssa aikaa mahdollisimman paljon, mutta pian levyn ilmestymisen jälkeen Perry oli pudottanut pienimuotoisen pommin ystävilleen – hän aikoi muuttaa takaisin Englantiin. Bändin kannalta se ei tarkoittaisi mitään sen kummempaa, hän ei aikonut lähteä bändistä pois ja hän keikkailisi muiden mukana normaalisti, mutta Perry oli sitä mieltä, että hänelle teki hyvää muuttaa hetkeksi pois maasta. Taka-ajatuksena oli myös se, että Englannissa hän olisi mahdollisimman kaukana Beausta – viimeiset puoli vuotta hän oli joutunut pelkäämään jatkuvasti, että törmäisi Beauhun jossain päin New Yorkista. Muutto oli siis tapahtunut loppuvuodesta, mutta jo alkuvuodesta Perry oli palannut käymään Yhdysvalloissa. Hän oli käynyt paitsi New Yorkissa, mutta myös Phoenixissa, ihan vain vanhoja kavereita moikkaamassa. Samalla reissulla hän oli törmännyt sattumalta myös Dustyyn. He eivät olleet nähneet toisiaan vuosiin ja vastoin Perryn oletuksia, Dusty oli ollut jopa iloinen heidän tapaamisestaan. Tapaaminen ei ollut jäänyt siihen yhteen kertaan vaan he olivat päätyneet tapailemaan useampaankin kertaan ja jotenkin asiat olivat lopulta kääntyneet siihen, että Dusty oli muuttanut Perryn mukana Lontooseen.

Niin, Perryn elämä oli todellakin muuttunut. Hän eli avoliitossa Dustyn kanssa, hän oli ottanut Angelin seuraksi uuden koiran ja päihteitä hän ei ollut käyttänyt avioeronsa jälkeen. Elämässä meni siis suhteellisen hyvin ja tänään heillä olisi tiedossa jälleen uusi keikka. He olivat päässeet kiertueelle mukaan Silencen kanssa ja tänään olisi heidän Lontoon keikkansa. Perry todellakin nautti esiintymisestä ja pitkästä aikaa esiintyminen tuntui oikeasti hyvältä. Oikeastaan kaikki musiikkiin liittyvä oli tuntunut tavallistakin paremmalta kuluneen vuoden aikana ja sen oli nähnyt hänen antamistaan haastatteluistakin – Perry suorastaan huokui elämäniloa. Yksi haastattelu tosin oli poikkeus, Perry oli kertonut siinä suhteellisen avoimesti avioerostaan ja sen haastattelun aikana hän oli jopa itkenyt. Se oli kuitenkin tainnut vain kasvattaa hänen suosiotaan, nykyään Perry kun ei voinut liikkua edes ulkona ilman, että hänet tunnistettiin. Se tuntui Perrystä oikeastaan ihan mahtavalta ja toisinaan hän huomasi miettivänsä, että hän toivoi Beaun näkevän hänet. Ei sen takia, että Perry voisi jotenkin kehuskella menestyksellään vaan koska Beau oli toivonut, että Perry olisi joskus vielä onnellinen ja sitä Perry todellakin oli. Samaan aikaa hän ei kuitenkaan voinut olla miettimättä Beauta – hän ei ollut kuullu toisesta mitään heidän eronsa jälkeen ja tottakai hän olisi halunnut tietää, miten Beaulla oikein meni. Perry ei voinut kuin toivoa, että Beau oli löytänyt jonkinlaisen onnen elämäänsä, eikä hän olisi ainakaan kovin pahasti katkeroitunut kaikesta siitä, mitä Perry oli hänelle aiheuttanut. Beaun Perry joutui kuitenkin hätistelemään mielestään, kun kello alkoi olla sen verran, että keikka alkaisi pian. Enää heidän keikkansa eivät olleet mitään pieniä kämäisiä baarikeikkoja vaan he esiintyivät ihan kunnon yleisölle. Myös tämän päivän keikka oli loppuunmyyty ja kun keikka sitten lopulta alkoi, Perry oli niin fiiliksissä kuin hän vain saattoi olla. Lavalla hän oli suorastaan elementissään ja soittojen välissä hän heitti läppää Blaken kanssa – siitä oli tullut heille suorastaan tapa. Perry nautti siitä esiintymisestä niin uskomattoman paljon, ettei hän koskaan olisi voinut edes kuvitella olevansa niin onnellinen.

Keikan päätyttyä About Henryn jätkät olivat siirtyneet bäkkärille, mutta Blake livahti tupakalle – hän oli saanut elämänsä muuten raiteilleen, mutta tupakkaa hän ei ollut onnistunut jättämään. Blake pääsi sinne pihalle suhteellisen rauhalliselle puolelle, mutta hän kuitenkin onnistui huomaamaan jonkun tutun näköisen ihmisen hieman kauempana. Blake olisi voinut vaikka vannoa, että hän ei nähnyt tuota ihmistä ensimmäistä kertaa. ”Jesus Christ, Slenderman!” Blake naurahti. Beau kääntyi katsomaan häntä ja Blake lähtikin kävelemään toisen luokse. Beau näytti kieltämättä hieman hämillään olevalta ja toinen taisi hämmentyä lisää, kun Blake meni halaamaan tätä. Beau oli aikoinaan ollut hyvä ystävä myös Blakelle, joten tottakai se oli ollut outoa, kun Perry ja Beau olivat eronneet. Nuorukaisen sanoille Blake naurahti hieman huvittuneesti. ”Well, you look awful. Blake naurahti omaan tyypilliseen tapaansa. ”How have you been? It’s been like.. over a year now? Did you just were in the crowd?” Blake oli aloittanut sen kyselytulvansa. Oli Beau kuulemma ollut. Blakesta oli jopa hieman yllättävää, että Beau oli ollut keikalla, mutta ei ollut kuitenkaan tulossa moikkaaman heitä. Beaulla kuulemma meni hyvin ja kysyipä toinen myös Blaken kuulumisia, jolloin mies virnisti. ”Well, I’m better than I have been in years. Believe or not, I’m dad now.” Blake naurahti. Tuntuihan se kieltämättä uskomattomalta, mutta isyys oli tehnyt Blakelle vain ja ainoastaan hyvää. ”We have twin girls, Dakota and Jasmine. Girls are now in US with Sydney.” Blake totesi, tumpaten samalla tupakkansa maahan. Hän vilkaisi takaovelle päin hieman mietteliäänä – Perry haluaisi varmasti nähdä Beaun. ”So are you in hurry? I think Perry would love to see you.” Blake sanoi sitten tapansa mukaan täysin suoraan. Saattaisihan Perry hämmentyä heidän vieraastaan, mutta Blake tiesi, että Perry oli kaivannut Beauta, joten ehkä hänelle tekisi vain hyvää nähdä Beau – ainakin Blake toivoi, ettei kaksikon jälleen näkeminen pahentaisi asioita entisestään.

Beau suostui lähtemään Blaken mukaan ja siinä matkalla takaisin sisälle Blake kerkesi pyydellä Beaulta anteeksi kaikkea sitä, mitä hän oli aiheuttanut heidän viime tapaamisellaan. Blake oli ollut täysin hukassa elämänsä kanssa ja hän oli todellakin anteeksipyynnön velkaa. Matka bäkkärille sujui nopeasti ja pian Blake oli jo avaamassa oven, jonka takana muut bändin jäsenet olivat. ”Look who I found outside. He was in the crowd and didn’t even think to come to hey.” Blake naureskeli astuessaan peremmälle Beau perässään. Perry oli sillä hetkellä norkoilemassa akustinen kitara sylissään sohvalla ja hän oli näppäillyt jotain satunnaisia sointuja äsken esitetyistä kappaleista, mutta kun hän näki Beaun, hän oli varma, että hänen sydämensä jätti muutaman lyönnin välistä. Hetken aikaa hän vain osasi tuijottaa Beauta, kunnes sitten nousi ylös ja käveli varovasti ex-miehensä luokse. ”Hey.” Perry sanoi pienen hymyn keran ja pienen harkinnan jälkeen hän halasi Beauta. Hivenen varovasti tosin, mutta ei hän vain voinut mitään itselleen – hän oli kaivannut Beauta ja hänen oli vain ihan pakko saada halata Beauta. ”How are you?” Perry sitten kysyi pieni hymy huulillaan, jopa hieman ujona – hän ei vain voinut uskoa, että he tapasivat jälleen toisensa.

Perry huomasi kyllä varsin hyvin, että Beau vältteli hänen katsettaan, eikä hän osannut edes arvailla, mistä se johtui. Jos Beau kuvitteli, että Perry kantoi kaunaa heidän erostaan, niin toinen oli pahemman kerran väärässä. Tietenkään Perry ei ollut iloinen heidän erostaan ja hän olisi todellakin toivonut, että asiat olisivat menneet toisella tavalla, mutta ei hän Beauta sen takia vihannut. Heidän eronsa oli pakko tapahtua, sillä muussa tapauksessa kumpikaan heistä ei taatusti olisi enää elävien kirjoissa – Perry olisi tapattanut itsensä syöpäänsä tai viimeistään itsemurhalla, Beau olisi todennäköisesti tehnyt saman perässä. Oli ollut heidän kummankin kannaltaan parempi, että he olivat eronneet ja hoitaneet elämänsä kuntoon. Toki Perry oli pitkäänkin heidän eronsa jälkeen toivonut, että he palaisivat vielä yhteen joku päivä, mutta hän tiesi, ettei se olisi enää mahdollista. Jos he koskaan palaisivat yhteen, he olisivat pian samassa jamassa kuin aiemmin, eikä Perry halunnut aiheuttaa semmoista paskaa enää kenellekkään. Sitä paitsi, Perryllä oli nyt Dusty. Hän oli Dustyn kanssa onnellinen – Dusty oli niin rauhallinen ja täysin Perryn vastakohta, että toinen tasapainoitti Perryn elämää mukavasti. Pahimmillaankaan heidän riitansa eivät olleet yhtä pahoja kuin Perryn ja Beaun riidat aikoinaan. Toisaalta, Perry kyllä tiesi, ettei hän varmasti koskaan rakastaisi Dustya yhtä paljon kuin hän oli rakastanut Beauta. Sitä hän ei kyllä aikonut sanoa koskaan Dustylle ääneen, mutta sitä totuutta oli turha lähteä kieltämäänkään.

Perry lähes hätkähti, kun Beau alkoi kysellä myös hänen kuulumisiaan. Hetkeksi Perry jopa hieman hämmentyi, ei hän tiennyt, mitä hänen pitäisi kertoa ja mitä pitäisi jättää kertomatta. Kai hänen olisi pitänyt vain sanoa, että hän seurusteli ja oli oikein onnellinen, mutta se olisi tuntunut Beaun kiusaamiselta. Vaikka he olivatkin eronneet, Perry ei todellakaan halunnut loukata tai satuttaa Beauta yhtään millään lailla. Toisaalta Perry alkoi myös miettiä, että ehkäpä Beau ei ottaisi niitä sanoja mitenkään pahalla. Saattoihan se olla niinkin, että Beau itsekin oli löytänyt jonkun uuden, jonka kanssa oli nyt onnellinen. Se ajatus kirpaisi Perryä yllättävänkin pahasti, mutta lopulta hän sitten yritti saada jotain sanottua. ”Well, I’m doing really fine. More than fine actually. I haven’t use alcohol or drugs for.. well over year now.” Perry aloitti aluksi hieman epävarmasti, hymyilikin tosin sitten. Hän yritti pitää sitä hymyä yllä, sillä hän tiesi, että se vaikein osuus oli vasta tulossa päin. ”And I have a boyfriend now.” Perry sitten töksäytti suoraan. Beaun ilmeestä hän näki samantien, ettei hänen olisi pitänyt sanoa yhtään mitään, sillä Beau muuttui heti niin vaikean näköiseksi, että Perryn kävi oikeasti sääliksi. Kai Beau oli sitten olettanut, että Perry ei ollut vielä mennyt elämässään eteenpäin, vaikka olikin sitä itse toivonut heidän eronsa aikaan. Pian Beau oli sitten jo tekemässä lähtöä huonon tekosyyn varjolla ja kun nuorukainen oli poistunut bäkkäriltä, Perry katsoi hämmentyneenä muita. ”What did I do?” Perry sanoi hieman hämillään, mutta samantien hän ymmärsi, että hänen pitäisi mennä Beaun perään. Niimpä Perry lähti itsekin ulos ja nopeasti hän harppoi Beaun kiinni. ”Beau! Beau, wait!” Perry huudahti toisen perään. ”What’s wrong?

Beaun puheiden mukaan kaikki oli hyvin. Ei toinen kuulema Perryn takia ollut lähtenyt, mutta heidän vain ei ollut viisasta nähdä toisiaan enää. ”I’ve missed you.” Perry sai sanottua hiljaa sen Beaun puhetulvan jälkeen. Hän tiesi, ettei niiden sanojen sanominen ollut viisasta, mutta hän ei vain voinut itselleen mitään. ”I know I shouldn’t say so but I’ve missed you so much. I know.. I know that breaking up was the best decission at the time but.. Yeah, you know.” Perry rykäisi pienesti, nostaen katseensa jonnekkin taivaalle päin, ettei hän vain vahingossakaan alkaisi itkeä. Hän ei voinut lipsua enää vanhoihin tapoihinsa ja roikkua Beaussa. Hän oli luvannut, ettei pitäisi yhteyttä Beauhun ja tässä sitä nyt sitten taas oltiin. ”I was such a mess and I’m so fucking sorry about that. I treated you like a piece of shit and.. I’m sorry about that. I was an idiot and I think it was good that you wanted to break up. It was good for both of us.” Perry sanoi, pystymättä kuitenkaan katsomaan Beauta, sillä hänen silmänsä kiiltelivät silläkin hetkellä kyyneleistä. Koko tilanteessa ei tuntunut olevan mitään järkeä, mutta Perry ei voinut vain pitää asioita sisällään, sillä hän oli joutunut miettimään niitä mielessään yksin jo vaikka kuinka pitkään ja hänestä tuntui edes hieman lohduttavalta, että hän sai pyydettyä Beaulta oikeasti anteeksi. ”You know that I’m sorry?” Perry vielä sanoi, yrittäen sitten hieman ryhdistäytyä – ei hän voinut käyttäytyä tällä tavoin Beaun nähden. Yksin hän voisi itkeä vaikka silmät päästään, mutta ei todellakaan Beaun nähden. ”So.. How’s Ellie? God, I’ve missed that kid. – Did Blake mention he’s father now? You would like those kids, they are only year old now but I swear they are already just as crazy as their parents.” Perry naurahti, yritti hieman keventää aihetta puhumalla lapsista – Perry todellakin toivoi, että Beau oli edes ollut tekemisissä Ellien kanssa, sillä aikoinaan Perry oli ollut se, joka oli kiinnostuneempi Ellien elämästä.