|
|
Apr 23, 2015 15:27:44 GMT 2
Post by Deleted on Apr 23, 2015 15:27:44 GMT 2
Perjantai 24. elokuuta 2018, alkuilta Juhlapaikka Lontoon keskustassa (UK) Beau & PerryWhat’s wrong? Niin Dusty oli kysynyt Perryltä pari päivää aikaisemmin, kun Perry oli keikan jälkeen laahustanut kotiinsa. Perry oli kyllä yrittänyt olla mahdollisimman normaalisti ja hän oli kuvitellut, että Dusty olisi jo nukkumassa, kun hän tulisi kotiin. Niin ei kuitenkaan ollut ja tottakai hänen poikaystävänsä oli heti huomannut, että kaikki ei nyt ollut hyvin. Perry oli vain yrittänyt hymyillä ja vakuutteli, että kaikki oli hyvin, hän oli vain väsynyt pitkän päivän jäljiltä. Enempää Dusty ei ollut kysynyt, mutta kyllä Perry tiesi, ettei toinen ollut uskonut häntä. Perry oli lopulta kömpinyt sänkyyn ja yrittänyt vain unohtaa koko jutun. Hän ei halunnut muistella sitä, että hän oli törmännyt sattumalta Beauhun ja että hän oli mennyt sanomaan kaivanneensa ex-miestään. Tottahan se oli, mutta Beaulla oli selvästi mennyt pasmat niin sekaisin, että Perry pelkäsi, mitä Beau vielä menisi niiden sanojen seurauksena tekemään. Perry halusi uskoa, että Beau pystyi käsittelemään sen asian mielessään, mutta todellisuudessa hän tunsi eksänsä sen verran hyvin, että hän kyllä tiesi, ettei toinen osannut käsitellä niitä sanoja. Perry saattoi vain toivoa, että toinen ei tekisi mitään typerää ja niine sekavine ajatuksineen hän oli lopulta nukahtanut. Aamulla hänen herätessään Dusty oli jo kadonnut töihin, kun taas koirat olivat vallanneet toisen sängynpuolikkaan – osittain Angel kyllä makasi myös Perryn päällä. ” Good morning, idiots.” Perry oli naurahtanut koirilleen ja suukotellut aikansa kumpaakin, lässyttäen näille samalla kaikkea turhaa. Koiriaan Perry rakasti aivan ehdoitta ja sillä hetkellä nuo kaksi karvakasaa myös lohduttivat Perryn niin sekavaa mieltä pelkällä olemassa olollaan. Torstai oli mennyt täysin Perryltä ohitse, mutta perjantaina hän oli yrittänyt hieman skarpata. Kun Perry oli hieman päälle vuosi sitten saanut itsensä parempaan kuntoon, oli hän päättänyt toteuttaa yhden Bunnyn toiveista. Bunny oli tehnyt paljonkin hyväntekeväisyyttä aikoinaan ja yksi Bunnyn hyväntekeväisyyden kohteista oli ollut alkoholi- ja huumeongelmaiset. Jo Bunnyn kuoleman jälkeen Perry oli lahjoittanut rahaa samalle kohteelle, jota Bunny oli pitänyt suuressa arvossa, mutta nyt Perry oli päättänyt alkaa panostaa hyväntekeväisyyteen kunnolla. Hän halusi tarjota apua niille, jotka sitä kipeimmin tarvitsivat ja hän oli suhteellisen ahkerasti käynyt puhumassa alkoholi- ja huumeongelmistaan ja rahaakin hän lahjoitti säännöllisesti. Perry kertoi omista entisistä ongelmistaan avoimesti ja se oli yksi syy, miksi Perry oli kutsuttu täksi illaksi erääseen gaalaan, joka järjestettiin Lontoon keskustassa. Paikalla olisi suurinpiirtein koko kaupungin kerma ja Perryä ei olisi kiinnostanut lainkaan mennä koko paikkaan – niin tärkeänä kuin asiaa pitikin, hänen mielestään oli ihan turhaa rueta käymään kaiken maailman kissanristiäisissä, sillä ei sellaiset oikeasti auttaneet ketään. Sen verran Perry kuitenkin ymmärsi, että niissä kissanristiäisissä pystyi muodostamaan kontakteja muihin samalla asialla olevinaan, joten illan myötä Perry oli alkanut pukeutua parhaimpiin vaatteisiinsa. Mitään kovin siistejä pukuja Perryllä ei ollut, eikä hän nyt ihan kamalan perinteistä pukua laittanutkaan, mutta ainakin hänellä oli siistit suorat housut ja puvun takki, mikä tuntui olevan hänelle jo ihan tarpeeksi – kyllä hänestä pitäisi jotain omaakin olla, vaikka hän menisikin joihinkin pilipalijuhliin. Perry ei ollut koskaan halunnut esittää muuta kuin oli ja tämmöiset juhlat eivät tehneet asiaan mitään poikkeusta. Niimpä illan myötä Perry oli sitten lähtenyt heidän asunnoltaan sinne tilaisuuteen. Oli hän yrittänyt pyytää Dustyakin mukaan, mutta toinen oli vielä kiinnostuneempi moisista juhlista kuin Perry – ei käytännössä tippaakaan siis. Juhlat olivat oikeasti ihan kuoleman tylsät, mutta Perry yritti hymyillä ja olla ystävällinen. Todellisuudessa hän vilkuili vähän väliä huomaamattomasti kelloa ja miettiä, koska hän voisi lähteä kotiin ilman, että kukaan pitäisi hänen lähtöään töykeänä. Aikansa Perry siellä pyöri ympäriinsä, kunnes hän sitten huomasi jonkun turhankin tutun näköisen ihmisen kauempana. Hetken aikaa Perryn piti siristellä silmiään, mutta lopulta hän tajusi nähneensä ihan oikein – Beauhun se siellä. Perry nielaisi pienesti, tietämättä oikein mitä tehdä. Hänellä ei ollut aavistustakaan, mitä ihmettä Beau täällä teki ja toisaalta hänen olisi tehnyt mieli mennä kysymään, mutta hän ei yksinkertaisesti uskaltanut. Hän ei halunnut sekoittaa Beaun päätä enää yhtään tämän enempää ja Beau varmasti luikkisi karkuun, jos Perry yrittäisi mennä lähellekkään toista. Toisaalta, Beau lähtisi taatusti kohta takaisin New Yorkiin, joten ehkä he voisivat nähdä vielä viimeisen kerran ennen kuin heidän pitäisi sanoa oikeat hyvästit toisilleen. Niimpä Perry keräsi kaiken rohkeutensa ja lähti kävelemään Beaun luokse. ” Hey” Perry sanoi pienen hymyn kera. Beau näytti taas yhtä hämillään olevalta kuin viimeksi, mutta Perry yritti olla mahdollisimman normaalisti, ettei tekisi yhtään vaikeampaa koko tilanteesta. ” What are you doing here?” Perry heittikin sitten – ei hän mitenkään tylysti sitä kysymystä tarkoittanut ja hän toivoi myös Beaun tajuavan sen. |
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Apr 23, 2015 15:28:34 GMT 2
Post by nepa on Apr 23, 2015 15:28:34 GMT 2
I've missed you. Samaa lausetta uudelleen ja uudelleen. Niin - sitä Beaun elämä oli ollut parin päivän ajan. Sen yhden pienen lauseen takia Beaun koko terapia-aika oli mennyt suoraan sanoen kaivoon, eikä ollut mitenkään vähättelevää sanoa, että nyt Beaun ajatukset heittivät häränpyllyä. Beaun päässä pyörivät terapeuttien sanat siitä, että hänen oli pakko antaa Perryn mennä, mutta sen lauseen jälkeen hän ei ollut enää varma mistään. Beau oli aina pelannut tunteidensa mukana Perryyn liittyvissä asioissa, mutta nyt hänen oli yhtäkkiä taisteltava kaikkia niitä tunteita vastaan. Helvetti, aikaisemmin kaikki oli ollut niin helppoa, kun Beau oli saanut ajatella rationaalisesti ja edes kuvitella olevansa viisastunut. Vitut. Beaun olisi pitänyt osata käsitellä niitä sanoja ihan normaalisti ilman mitään sen suurempia tunnekuohuja, mutta hotellihuoneessaan Beau oli kyllä itkenyt. Rikkonut jopa yhden kukkaruukun pahimmassa turhautuneisuuden puuskassa. Hänen olisi pitänyt olla Montogomeryjen klaanin edustaja ties missä juhlissa niiden parin päivän aikana, mutta ei, Beau oli vain linnoittautunut hotellihuoneeseensa, mitä nyt joskus kävi syömässä. Syöminenkin oli kyllä hankalaa, mutta Beau oli hanakasti päättänyt, ettei antaisi oman sekavan mielenlaatunsa vaikuttaa enää hänen vartaloonsa. Jos hän pitäisi itsestään huolta, niin tämäkin asenne menisi ohitse. Ihan varmasti menisi. Ei Beau voinut paria päivää enempää jaksaa huolehtia jostain muutamasta typerästä (okei, liiankin tärkeästä) sanasta. Fucking life ruiner, that is what Perry is.
Beau siis päätti, että hän kokoaisi itsensä. Hän oli jättänyt välistä jo liian monta tapaamista, ja sen vuoksi hän oli saanut soittoja jopa vanhemmiltaan. Niin - mitäpä he eivät saisi tietää? Nuorukainen oli keksinyt ties minkälaisia tekosyitä poissaoloilleen, ja lupasi mennä perjantaiseen hyväntekeväisyysgaalaan. Se oli kuitenkin ollut se pääsyy, miksi Beau saapui Lontooseen. Niinpä sinä iltapäivänä nuorukainen oli pukenut päälleen merkkipukunsa ja laittanut hiuksensa oikein hyvään kuosiin. Peilistään itseään vilkaistessaan Beaun olikin ihan pakko todeta, että hän näytti ihan helvetin rikkaalta. Ei saatana. Siinä valmistautumisensa lomassa nuorukainen joi viattoman lasillisen shamppanjaa, ja kuvitteli sen jääneen siihen. Jestas, kuinka hän olikaan väärässä. Juhlissa nimittäin oli lisää shamppanjaa, ja kuin huomaamattaan Beau veti niitä lasillisia vähän liikaa. Toisaalta se oli kyllä ihan tarkoituksenmukaista; ei Beau voinut täällä selvänäkään olla. Parin tunnin ajan Beaun oli ollut pakko kuunnella vanhempien ihmisten hölötystä alkoholistien ja huumeisiin koukuttuneiden paskasta kohtelusta nyky-yhteiskunnassa, ja Beauta alkoi melkein naurattaa. Hän taitaisi tätä menoa kuulua nimittäin siihen ensimmäisenä mainittuun kastiin. "Yes, yes, thank you", nuorukainen sai sanottua eräälle kuuluisan suvun edustajalle, ennen kuin hän kääntyi ympäri ja näki Perryn. Mitä ihmettä. Hetken aikaa Beau oli hämmentynyt, mutta alkoholin voima vaikutti. Ei saatana Perry oli hyvännäköinen. "Well hello to you, too", Beau vastasi äänensävyllä, joka ei jättänyt paljoa arvailun varaan. "I'm here to tell the people of Richville about us Montgomerys", Beau ilmoitti jokseenkin juhlavasti, "don't I look fine for the part?" Beau tirskahti naurusta ja heilautti shamppanjalasia kädessään. "How about you? I have to be polite and ask the same question, they are called manners. Manners I have to have."
Sen pienen puhehetken jälkeen Beau jäi tuijottamaan Perryn vartaloa ehkä liian häikäilemättömään sävyyn. Okei, ei ehkä, vaan todellakin liikaa. Hän suurin piirtein söi Perryä katseellaan. Helvetti, kuinka komealta Perry saattoikaan näyttää! Ei Beau heidän yhdessä olemisensa aikana saanut nähdä Perryä kovin montaa kertaa puku päällään, koska se ei kuulunut hänen tyyliinsä. Tosin tuon puvun Beau voisi riisua Perryn päältä vaikka tässä ja nyt. Kyseiselle ajatukselle Beau taas tirskahti. "I have so many inappropriate thoughts in my head right now", Beau aloitti nauraen mutta hän vakavoitui kyllä pian, "and they dwell around you." Perryn ilme oli suhteellisen mitään antava, mutta Beau oli kyllä satavarma, että ne hänen sanansa saivat Perryssä edes jonkinlaista reaktioita aikaan. Olivathan ne saaneet aikaisemminkin; ihan sama, vaikka Perry seurustelisi, ei heidän seksuaalista kemiaansa voinut voittaa kukaan. "First I'd love to feel those clothes on my skin when you're on top of me", Beau jatkoi sitä flirttailuaan, "and later I would like to feel naked you on me, too." Perry alkoi jo selittää jotain hieman nolostuneeseen, oikeastaan kieltelevään, sävyyn, mutta Beau vain naurahti. Pian oli jo "vahingossa" hipaissut Perryn kättä, asteli hieman lähemmäs. Vilkaisi, ettei kukaan vain nähnyt heidän pientä intiimiä hetkeään. "You told me you've missed me. Well I've missed you too. I've missed your scent. Your touch. Your skin. The way you taste", Beau vain jatkoi, vaikka Perry selvästi ei pitänyt niistä Beaun ehdotuksista. "No one fucks like you. You've said it yourself", Beau kumartui kuiskaamaan Perryn korvaan, otti häneen katsekontaktin. Beau ei tosiaan olisi puhunut tälläisia asioita selvänä, mutta humala sai hänet tekemään ihmeellisyyksiä.
|
|
|
|
Apr 23, 2015 15:28:57 GMT 2
Post by Deleted on Apr 23, 2015 15:28:57 GMT 2
Okei, Beau oli humalassa. Ihan helvetin humalassa. Perry jopa naurahti hieman toisen sanoille, pudisteli päätäänkin. ”Well, I hope people of Richville have liked you so far.” Perry naurahti hieman huvittuneeseen sävyyn. Se Beaun puhetyylikin oli niin teennäisen hienostunut, että Perryä alkoi väkisinkin naurattaa. Pian hän kuitenkin yritti saada ilmeensä täysin peruslukemille, sillä hänen ei pitäisi olla yhtään hilpeä Beaun humalatilasta. Toinen oli itse kirjoittanut, että halusi parantua ja juomattomuuden olisi pitänyt kuulua siihen parantumisprosessiin. Joko Beau ei ollut onnistunut tavoitteessaan alunperinkään tai sitten toinen oli ratkennut ryyppäämään Perryn takia. Perry ei oikeastaan edes tiennyt, kumpi olisi pahempi vaihtoehto – oli ihan kamalaa ajatella, että Beau oli mahdollisesti jatkanut samaan malliin heidän eronsa jälkeen, mutta pahalta tuntui myös ajatella, että Beau olisi sortunut juomaan ihan vain sen takia, että Perry oli mennyt suoltamaan älyttömyyksiä suustaan pari iltaa aikaisemmin. ”If you really want to know, I’m here to tell about how I’m not using alcohol or drugs anymore.” Perry sitten lopulta totesi suhteellisen asialliseen sävyyn. Hän oli ottanut tämän hyväntekeväisyystouhun ihan tosissaan ja hän toivoi, että Beaukin olisi – todennäköisempää kuitenkin ikävä kyllä oli, että Beaun vanhemmat olivat vain pakottaneet nuorimmaisensa osallistumaan tälläiseen gaalaan, jotta he saisivat pidettyä oman sukunsa mainetta yllä.
Jos Beau oli aiemmin vaikuttanut humalaiselta niin nyt se touhu ei ainakaan parantunut yhtään. Perry oli kiusallisen tietoinen siitä, miten Beau katseli häntä ja Perry tunsi eksänsä sen verran hyvin, että pystyi kuvittelemaan, miten Beau vähintäänkin riisui häntä mielessään. Noin sanottuna se ehkä kuulosti itsekeskeiseltä ja turhankin itsevarmalta, mutta Perry tunsi Beaun mielen. Hän tiesi tasan tarkkaan, mitä tuo ilme nuorukaisen kasvoilla oikein tarkoitti. Toisaalta Perry kyllä itsekkin meinasi jäädä kiinni Beaun tarkemmasta katselusta – kyllähän toinen nyt näytti siinä parhaimmiinsa pukeutuneena ihan helvetin hyvältä. Lopulta Beau sitten alkoi puhua ja niitä ajatuksia Perry ei olisi välttämättä halunnut kuulla. Perry yritti pitää ilmeensä peruslukemilla, mutta varsinkin siinä kohtaa, kun Beau heitti ne vihjailut nurkkaan ja alkoi puhua suoraan, Perrynkin teki vaikeaa yrittää vain olla ja kuunnella toisen puheita. ”Beau, please don’t..” Perry yritti mutista, mutta Beau tuntui saavan siitä vain lisää innostusta, sillä pian toinen oli jo hipaissut Perryn kättä selvästi muka vahingossa ja olipa toinen tullut hieman lähemmäksikin. Beau alkoi puhua niin vihjailevaan sävyyn, että Perry joutui oikeasti tekemään mielessään töitä sen eteen, ettei vain lankeaisi tähän samaan vanhaan ansaan. Hän ei voisi pettää Dustya. Eikä hän voisi myöskään satuttaa Beauta tekemällä mitään ylimääräistä tämän kanssa. No one fucks like you. Ne sanat olivat Perrylle ihan liikaa. Hetken hän katsoi ympärilleen ja kun reitti näytti selvältä, hän nyökkäsi Beaulle päätään. ”Come.” hän vain sanoi lyhyesti ja lähti kävelemään edeltä jonnekkin syrjäisempään huoneeseen, jonne todennäköisesti kukaan muu ei eksyisi. Perry jopa hieman toivoi, että Beau ei seuraisi häntä, mutta sieltä se Beau vain tuli hänen perässään kuten aina ennenkin. Kun he kumpikin olivat päässeet sinne huoneeseen saakka, Perry tönäisi oven kiinni ja heti sen jälkeen hän oli jo työntänyt Beaun seinää vasten ja painanut huulensa tämän huulille.
Aikansa se suudelma sai kestää, ennen kuin Perry hieman tajusi irrottautua Beausta. Hän sipaisi hieman hiuksiaan silmiensä edestä ja yritti tasata hengitystään, mutta helppoa se ei ollut, sillä juuri sellaisen reaktion Beau hänessä aiheutti yhä edelleen, kaikesta huolimatta. ”Oh God, I’ve missed this so much.” Perry lopulta mutisi ja painoi huulensa takaisin Beaun huulille. Hänen kätensä olivat lähteneet seikkailemaan Beaun selälle ja kävivätpä ne myös nuorukaisen takapuolella. Perry tiesi tekevänsä ihan helvetin väärin Dustya kohtaan, mutta hän ei vain voinut itselleen mitään – Beau osasi sanoa aina ne oikeat sanat ja tehdä ne oikeat eleet, jolla sai Perryn mukaan touhuihinsa. Perry vei käsiään Beaun hiusten sekaan ja hengittäminenkin tuntui käyvän koko ajan vaikeammaksi. ”We shouldn’t do this, we can’t, I have a boyfriend..” Perry yritti mutista, mutta Beau tuntui vähät välittävän koko asiasta, sen verran innoissaan toinen oli tässä kaikessa mukana. Perry yritti lopulta hieman irrottautua Beausta ja hän jäi katsomaan Beauta silmiin. ”Is this what you really want? You’re not doing this just because you’re drunk?” Perry yritti vielä hieman estellä itseään yrittämällä vedota johonkin Beaun järkipuoleen, mutta se oli nähtävästi ihan turhaa – Beau oli painanut jälleen huulensa Perryn huulille ja tunnelma sai jatkua samana kuin hetkeä aiemmin. Jep, tästä ei tuntunut taas olevan paluuta.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Apr 23, 2015 15:29:08 GMT 2
Post by nepa on Apr 23, 2015 15:29:08 GMT 2
Eipä Beau tosiaan tajunnut, että mitä oli sillä hetkellä tekemässä. Tai no, tajusi - tajusi varsin hyvin. Ei hän kuitenkaan voinut mitään niille kaikille tunteille, joita hän edelleen tunsi Perryä kohtaan. Sillä hetkellä ne olivat vain seksuaalissävytteisiä, mutta ei Beau voinut väittää, etteikö kaipaisi Perryä muutenkin. Suurimmaksi osaksi Beau oli kuitenkin hilpeä ja erittäin seksiin taipuvainen humalassa. Ennen hänen ja Perryn eroa Beau ei kyllä edes juonut, koska hänellä alkoi olla väkivaltaisia taipumuksia. Ei kuitenkaan enää, paitsi ehkä makuuhuoneen puolella. Tänään Beau ei voisi kyllä millään saada Perryä nimenomaan makuuhuoneeseen, koska nuorukainen oli varma, että Perry ei jaksaisi odottaa hetkeäkään, mikäli Beau saisi hänet vieteltyä. Ainakin itsevarmuutta Beaulla riitti; se nyt oli selvää. Ei tarvinnut olla Sherlock ymmärtääkseen, että juuri Beau tiesi kaikki ne oikeat napit, joista piti painaa, että Perryn sai mukaan hommiin. Sitä paitsi, Perryä ei koskaan ollut ollut vaikeaa vietellä. Liiankin helppoa se oli, mutta ei se Beauta haitannut. Päinvastoin: aina, jos Perry oli hänet torjunut, oli Beaulle iskenyt melkoiset itsetunto-ongelmat. Toisinaan Perry siis varmaan oli pannut Beauta vain sen takia, että olisi voinut miellyttää miestään. Niin - sekin oli ollut suhteellisen sairaalloista. Se, että kaksikko teki kaiken toistensa vuoksi, eikä heillä ollut edes omaa mieltä, vaikka niin olisi pitänyt olla. He vain elivät symbioosissa, eikä se ollut normaalia.
Virne levisi Beaun kasvoille, kun hän huomasi, että Perry oli lankeamassa niihin samoihin viettelytapoihin kuin aikaisemmin. Come oli Perry jo hetken kuluttua sanonut, eikä Beaun tarvinnut miettiä kahdesti, kun hän oli jo lähtenyt seuraamaan entistä aviomiestään. Beau tunsi kyllä, kuinka jotkut pohatat katsoivat häntä arvostellen, mutta ei häntä jaksanut kiinnostaa. Ei ainakaan silloin. Huomenna hän luultavasti kuolisi häpeästä - varsinkin, kun muutama ihminen paikan päällä varmasti ymmärsi, mitä oli meneillään. Pahimmassa tapauksessa tämä kaikki menisi Beaun vanhempien korviin. Nuorukainen ei kuitenkaan juuri nyt jaksanut, tai pikemminkin pystynyt, ajattelemaan moisia asioita. Ei, koska Perry oli niin helvetin hyvännäköinen. Beau taisi suurimman osan ajasta vilkuilla Perryn takapuolta, kun Beau käveli pienen välimatkan päässä Perrystä, ja pian hän jo huomasikin Perryn katoavan jonnekkin huoneeseen. Beau meni perässä, ja hetkessä hänet oli painettu seinää vasten Perryn toimesta. Se ei kyllä haitannut Beauta tippaakaan. Kaikkea muuta. Nuorukainen piti pienen nautinnollisen äänen, ja kietoi jo käsiäänkin Perryn ympärille. Ei oikeastaan edes tiennyt, minne ne laittaisi, koska oli niin sekaisin koko tilanteesta. Kun Perry lopetti sen suutelemisen, meinasi Beau hyökätä jo uudestaan hänen kimppuunsa, mutta sitten Perry puhui. Sanoi kaivanneensa tätä. Beau puraisi viettelevästi alahuultaan; ei se häntä yllättänyt. Hetkessä Perry oli jo päässyt takaisin tunnelmaan, ja Beau kiersi taas käsiään hänen ympärilleen. Värähti, kun Perry koski hänen takamustaan. Jotain Perry jaksoi poikaystävästäkin valittaa, mutta se ei Beauta kiinnostanut. Sillä hetkellä Beau mietti vain omia himojaan ja kaipaustaan Perryä kohtaan.
Kuitenkin se Perry kehtasi hetkeksi aikaa lopettaa Beaun suutelemisen. Is this what you really want? You’re not doing this just because you’re drunk? Niin tuota, no. Ensimmäiselle kysymykselle Beau voisi vaikka pyöräyttää silmiään, koska vastaus oli ihan ilmiselvä, mutta toinen ... Toinen kysymys oli vähän epävarma. Beau todellakin teki tämän juuri sen takia, että oli humalassa. Ei hän herranjumala selvänä menisi eksäänsä vikittelemään, varsinkaan, kun hän seurusteli. Sitä Beau ei kuitenkaan kyennyt edes miettimään, kun hänen mielensä oli täysin sumentunut. Niinpä Beau painoi pikaisesti huulensa uudelleen Perryn omille ja halusi tällä kertaa ottaa kontrollin. Tila oli pieni, joten Beau pystyi vallan mainiosti työntämään Perryn nopeasti seinää vasten. Hän liikutteli vartaloaan Perryn omaa vasten sulavaliikkeisesti, lähes tuttavallisesti; tunsihan Beau Perryn vartalon jokaisen kaaren. Nuorukainen virnisti Perryn huulia vasten, kun liu'utti kätensä hitaasti Perryn etumukselle. Perryn ynähdys kyllä kertoi hänen mielipiteensä. "Wow, your boyfriend really doesn't do his job properly, does he?" Beau ei voinut mitään naurahdukselleen. Beau ei todellakaan ollut varma, että kuinka kestävä Perry nykypäivinä oli, eli pian hän liu'utti sen samaisen käden Perryn takin alle voidakseen liu'uttaa sen alas. Nuorukainen lopetti Perryn suutelemisen siksi aikaa, että sai vedettyä Perryn t-paidan pois hänen housujensa alta. Ei kyllä kestänyt kauaa, kun Beau sai vetää Perryn takaisin suudelmaan ja itseään vasten. Hetkessä oli jo jättämässä Perryn kaulalle merkkiä heidän rajusta rakkaudestaan täysin ajattelematta.
|
|
|
|
Apr 23, 2015 15:29:22 GMT 2
Post by Deleted on Apr 23, 2015 15:29:22 GMT 2
Perry aavisteli, että Beau oli jäänyt ainakin pieneksi hetkeksi miettimään niitä hänen sanojaan. Hyvällä tuurilla toinen vielä ymmärtäisi perääntyä ja antaisi olla – Perryllä ei nimittäin ainakaan ollut enää mitään itsehillintää, vaikka hän tiesikin, ettei heidän todellakaan pitäisi tehdä sitä, mitä he olivat aikeissa tehdä. Perry oli koko ajan kuvitellut, että hän oli aikuistunut ja hän ei tekisi enää mitään tyhmää, mutta ei, tässä sitä taas kerran oltiin. Hän oli luvannut Dustyllekin, ettei hän enää koskaan menisi pettämään tätä – se oli ollut ehto sille yhteenpaluulle, mutta Perry toisti jälleen samat vanhat virheet. Beau ei vastannut siihen Perryn kysymykseen mitään, sen sijaan toinen painoi huulensa takaisin Perryn huulille ja ennen kuin jälkimmäisenä mainittu kerkesi edes kunnolla tajuta tilanteen saamaa muutosta, oli Beau jo työntänyt vuorostaan hänet seinää vasten. Se ei kyllä haitannut Perryä missään määrin, sillä vaikka hän olikin heidän makuuhuonepuuhissaan ollut yleensä aina se, joka otti kontrollin tilanteesta, hänestä oli mukavaa, että välillä Beaukin halusi olla se, joka määräsi. Viimeistään tässä vaiheessa Perryltä hävisi se vähäinenkin itsehillintä, eikä hän osannut enää edes soimata itseään siitä, miten väärin he tällä hetkellä tekivät. Perry tiesi ihan tasan tarkkaan, että aamuun mennessä koko homma kaduttaisi heitä kumpaakin, mutta hän ei vain osannut estellä itseään. Ei, kun kyse oli Beausta.
Perry ei voinut kuin huokailla Beaun huulia vasten nuorukaisen liikutellessaan vartaloaan hänen omaansa vasten. Kun Beau sitten vei lähes yhtäkkiä kätensä Perryn etumukselle, miehen huulilta karkasi pienoinen ynähdys – kyllä hän yritti äännähdyksiään estellä, sillä taatusti kaikki ylimääräinen kuului juhlasalin puolelle, mutta hän ei vain voinut sille mitään, että Beau osasi käsitellä häntä juuri oikein. Siihen ei yksinkertaisesti pystynyt kukaan muu, ei edes Dusty. Beaun sanat saivat Perryn vain entistä levottomammaksi, sitä ei ollut kieltäminen. Hetkeksi Beau oli irroittanut otteensa Perrystä, mutta tasan vain siksi aikaa, että hän oli saanut otettua hänen t-paitansa housujen alta pois ja yhtä nopeasti Beau oli jo näykkimässä Perryn kaulaa. Se sai Perryn taas ynähtelemään, sillä juuri tästä hän piti – ei mistään lempeästä ja hellästä vaan rajummista otteista. Sillä hetkellä Perry ei tajunnut edes ajatella, että ne rajummat otteet taatusti jättäisivät myös jälkensä hänen kaulaansa… Perry vei jälleen kätensä Beaun takapuolelle lähes omistajan elkein ja tyytyväinen huokaisu karkasi hänen huuliltaan. ”I want you so much right now.” Perry saikin sitten sanottua, samalla kun kähmi sitä Beaun takapuolta. Pikkuhiljaa tunnelma menikin sitten siihen, että kummankin housut oli availtu ja he olivat päässeet itse asiaan – mitään kovin hellää touhua se ei todellakaan ollut, mutta sitä kumpikaan tuskin edes kaipasi. Ja kuten aina ennenkin, Perry oli jälleen onnistunut ottamaan sen kontrollin, vaikka Beau oli tainnutkin ensin hieman vastustella – se nyt oli vain innostanut kumpaakin lisää.
Lopulta kumpikin oli saavuttanut huippunsa ja hommat oli saatu hoidettua. Perry ei osannut kuin tasailla hengitystään ja haroa hiuksiaan hieman sekavana. Hän vetäisi housunsa takaisin jalkaansa ja survoi t-paitaansa takaisin housujensa alle. Hän vilkaisi nopeasti Beauta, joka ei sanonut myöskään mitään – ilmeisesti kumpikaan ei osannut sanoa yhtään mitään. Mitä tälläisessä tilanteessa olisi edes pitänyt sanoa? Oli kivaa, mutta tämä ei saa toistua? Perry ei millään haluaisi loukata Beuta, sillä hän tiesi tehneensä jo ihan tarpeeksi väärin niin Beauta kuin Dustya kohtaan. ”Don’t get me wrong but this shouldn’t have happened.” Perry sitten lopulta sanoi ihan suoraan. ”I’ve missed you and I’ve missed this but this is not healthy for us.” Perry jatkoi, tajuamatta edes napata sitä lattialla lojuvaa puvun takkiaan takaisin päälleen. Katseensa hän piti kyllä edelleen Beaussa ja hänen olonsa oli jopa haikea – tämä oli taatusti viimeinen kerta, kun he tapaisivat näissä tai yhtään missään muissakaan tunnelmissa. Perry ei ollut mikään mestari hyvästeissä, eikä hän nytkään osannut valita oikeita sanoja. ”Well, I think we should go back.. I’ll go first.” Perry sitten sanoi hieman hajamielisesti ja lähtikin sitten astelemaan sieltä huoneesta ensimmäisenä ulos – oli se sentään edes vähän vähemmän epäilyttävää näin, sillä jos he olisivat tulleet ulos yhtä aikaa, he olisivat näyttäneet entistä syyllisemmiltä.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Apr 23, 2015 15:29:40 GMT 2
Post by nepa on Apr 23, 2015 15:29:40 GMT 2
Perry oli selvästi vakaasti sitä mieltä, että Beau ei tänään saisi kontrolloida heidän tilannettaan. Ja toki Beau oli siitä tyytyväinen. Hän oli aina mieluummin ollut se alistuva osapuoli, mutta pakko hänen oli aluksi vähän harata vastaan; Perry oli aina pitänyt siitä. Ja jos tämä tosiaan oli viimeinen kerta, kun he harrastaisivat seksiä, halusi Beau tehdä siitä erityisen. No, erityisen ja erityisen, olivat he sentään jonkun huoltohuoneen tapaisessa kopperossa. Ainakin moppeja ja sen sellaista siellä lojui, mutta Beau ei pystynyt edes keskittymään niihin, kun hän vain antoi käsiensä vaellella Perryn vartalolla. Pian he olivat molemmat jo riisuneet toistensa housut, tai pikemminkin ne olivat vain nilkoissa, ja Beau yritti olla hiljaa tositoimien alkaessa. Jumalauta, teki Beaun mieli huutaa, koska kipu oli taas aika paljolti tajunnanräjäyttävää. Hän kuitenkin puristi huuliaan tiukasti yhteen, mutta ei se täysin ääntä poistanut; tukahdutettu ääni ilmoille joka tapauksessa pääsi. Beau nautti siitä tilanteesta kivusta huolimatta lähes syyllisissä mitoissa, ja huippunsa jälkeen hän oli äärimmäisen tyytyväinen. Jokseenkin tyhjä olo hänelle kyllä jäi, kun Perry hänen tapaansa vain nosti housujaan jalkaansa ja sanoi, ettei tätä olisi saanut tapahtua. Toki Perry oli oikeassa. Äskeinen oli ollut typerä hairahdus, joka ei tosiaan tehnyt kummallekaan hyvää. Sen he olivat tajunneet jo kauan sitten. Well, I think we should go back.. I’ll go first Perry sitten sanoi, ja Beau osasi vain tapittaa kyseistä henkilöä orpona. Ei hän saanut mitään pihalle suustaan, eikä se johtunut ainoastaan siitä, että hän yritti tasoitella hengitystään. Nuorukainen nuolaisi huuliaan, vei kätensä puuskaan. Vilkaisi sitten lattialle, jossa lojui Perryn takki. Voi saatana. Noinko kiire Perryllä tosiaan oli ollut päästä pois Beaun luota? Huokaisten Beau nosti takin pois sieltä kylmältä lattialta, ja yritti keskittyä siihen huipun jälkeiseen hyvään tunteeseen. Pääasialliseksi tunteeksi Beaulle kuitenkin oli jäänyt yksinäisyys.
|
|
