I refuse to throw all that we have away

Perry oli jo tottunut elämässään siihen, että kaikki asiat saattoivat muuttua ihan pienessä hetkessä. Vielä kuukausi sitten hän oli seurustellut Dustyn kanssa ja elämä oli ollut mukavaa. He keikkailivat yhdessä Silencen kanssa ja heidän oli tarkoitus lähteä tien päälle kiertämään ympäri Eurooppaa. Perry oli ollut kaikesta todella innoissaan, mutta sitten Lontoon keikan jälkeen hän oli törmännyt Beauhun. Hän ei olisi koskaan enää uskonut törmäävänsä ex-mieheensä, mutta niin he olivat taas kerran päätyneet harrastamaan seksiä ja tietenkin asia oli paljastunut myös Dustylle. Perry ja Dusty olivat eronneet, mutta ovi oli sulkeutunut myös Perryn ja Beaun välillä. Aikansa Perry oli ollut murheissaan ja hän oli jälleen siinä tilanteessa, kun hänen olisi vain tehnyt mieli korkata pullo ja hukuttaa murheensa – niin hän oli tehnyt aiemmin. Tällä kertaa hän kuitenkin päätti, että hänen pitäisi vain jatkaa eteenpäin ja selviytyä tästäkin tilanteesta voittajana. Hänen olisi pitänyt tiedostaa, että heidän suhteensa Beaun kanssa oli ollut ohi jo ajat sitten ja oli ollut todella tyhmää edes elätellä minkäänlaisia toiveita yhteenpaluusta, koska sitä ei yksinkertaisesti tulisi tapahtumaan. Beau oli myös tehnyt sen asian harvinaisen selväksi ja Perry oli päättänyt kunnioittaa sitä toivetta. Hän ei ollut ollut enää missään yhteydessä Beauhun ja vaikka se olikin jälleen sattunut häneen, hän tiesi, että niin oli kaikkien kannalta parasta.

Elämä oli jatkunut jälleen eteenpäin ja kuluneen kuukauden aikana kiertue oli keretty aloittaa ihan kunnolla. He olivat kiertäneet Brittien saaret ympäri sekä aloittaneet kiertämisen myös manner-Euroopassa; tällä hetkellä he olivat Saksassa, jossa heillä sielläkin oli tulossa peräti neljä eri keikkaa. Soittaminen ja kiertue-elämä olikin sitä, mitä Perry oli elämäänsä kaivannut ja niin hän sai unohdettua kaikki henkilökohtaiset murheensa. Olipa hän kerennyt puhua asioista myös bändikavereidensa kanssa sotkustaan Beaun kanssa ja varsinkin Blake oli ärähtänyt, että oli vain hyvä, että Beau ja Perry eivät olleet palanneet yhteen; vaikka Blakella ei ollutkaan mitään Beauta vastaan, hän ei vain halunnut enää nähdä sen suhteen kummankaan osapuolen kärsivän. Perry oli saanut vakuuteltua, että kaikki olisi nyt vihdoinkin ohi ja siinä mietteessä hän oli itsekin pitäytynyt. Tänään heillä oli sitten ollut vapaailta kiertueesta ja kun muut olivat lähteneet baarikierrokselle, Perry oli jäänyt norkoilemaan omaan hotellihuoneeseensa. Lähinnä hän vain oli katsellut telkkaria ja jossain vaiheessa hän alkoi jo hieman nuokkua ja suunnitella nukkumaan menemistä. Perry ei kuitenkaan kerennyt toteuttaa suunnitelmaansa, kun hän kuuli oveen koputettavan. Perry nousi sängyltä ylös, osaamatta edes odottaa mitään kovin ihmeellistä – eiköhän siellä vain ollut Blake tai Sam. Perry avasi oven ja pitkästä aikaa hän jäi oikeasti hiljaiseksi. ”Hey.. – Sure.” Perry sanoi vähintäänkin häkeltyneenä nähtyään Beaun. Hän vetäisi kuitenkin oven kiinni toisen tultua huoneeseen sisälle ja käveli sitten itsekin tämän perästä peremmälle. ”So.. You are in Germany.” Perry jatkoi siihen häkeltyneeseen sävyyn. Beau näytti hänen silmiinsä jokseenkin jännityneeltä ja kieltämättä Perryäkin alkoi jännittää, kun hän ei tiennyt lainkaan, miten helvetissä Beau oli tänne osannut tulla – toisenhan pitäisi olla Yhdysvalloissakin tällä hetkellä! ”Well, I didn’t expect to see you here..” Perry sai jopa jo pienesti naurahdettua. ”What are you doing here?”

Beau ei vastannut aluksi mitään ja Perryäkin alkoi ihan oikeasti ihmetyttää toisen käytös. Toisaalta, Beau näytti kyllä juuri siltä, että oli tullut suoraan lentokentältä, eikä ollut ihan äsken edes nukkunut – taatusti aikaerokin väsytti toista. ”So.. Wanna tell me why you are here?[/i]” Perry yritti, mutta Beau se vaan ei edelleenkään sanonut mitään, näytti suorastaan siltä, että ei tiennyt edes, mitä olisi sanomassa. Perry huokaisi pienesti ja vei kätensä kevyeen puuskaan, meni istumaan takaisin siihen sängyllekin, missä hän oli äsken istunut. Hän nappasi kaukosäätimen käteensä ja sulki sen television, jääden sitten pyörittelemään sitä kaukosäädintä käsissään, sillä ei hänkään oikein osannut sanoa mitään. Toki hän oli iloinen Beaun näkemisestä, mutta tilanne oli vain vähintäänkin kummallinen. Lopulta Beau suostui sanomaan sen verran, että oli kuulemma kuullut Samilta, missä About Henry tällä hetkellä oli ja mistä hotellista ja huoneesta Perryn löytäisi. Pieni hymykin nousi Perryn kasvoille. ”So you just came from the States to Germany, just to see me? Why?” Perry sanoi, nostaen katseensa nyt Beauhun. Toisen katse oli kiinni hänessä ja se, mitä Beau sitten sanoi, sai Perryn hämmentymään. Beau alkoi nimittäin pyydellä anteeksi. Oli kuulemma käynyt terapiassa saakka ja tajunnut asioita itsestään, Perrystä, heistä kahdesta. Heidän suhteestaan. Perry joutui kääntämään katseensa Beausta pois, sillä hän ei pystynyt kuuntelemaan – hän ei voinut käydä tätä keskustelua, ei vain voinut. Oliko Beau ihan oikeasti lentänyt Saksaan asti kertomaan Perrylle, että he eivät voisi enää palata yhteen? Kun Beau sitten jatkoi sitä juttuaan, Perry nosti katseensa jokseenkin hitaasti eksäänsä. ”What did you say.. You want to get back together with me? Perry sai sanottua hiljaa, olematta oikein varma, että miten edes reagoisi. Pieni varovainen hymy yritti nousta hänen huulilleen – tapahtuiko tämä tilanne oikeasti? ”Are you serious? You just told me month ago I should forgot you.

Perryn olisi rehellisesti sanottuna tehnyt mieli hakata päätään seinään, kun Beau totesi olleensa se, joka oli aiheuttanut oman ongelmansa ja syy ei yhtäkkiä ollutkaan Perryssä. Perryn olisi niin tehnyt mieli sanoa suorat sanat asiasta Beaulle – vaikka Beau oli tehnytkin paljon asioita väärin, kyllä sitä vikaa oli ollut Perryssäkin ja ihan helvetin paljon olikin ollut. Perry oli ollut se, joka oli juonut, käyttänyt huumeita, pomputellut Beauta ihan miten sattuu ja pitänyt miestään itsestäänselvyytenä. Perry oli se, joka oli kieltäytynyt niistä syöpähoidoista, polttanut tupakkaa syövästään huolimatta ja vain työntänyt Beaun kauemmaksi itsestään ja myöhemmin saanut mustasukkaisuuskohtauksia Beaun kavereista. Perry oli kyllä saanut ongelmansa hoidettua, mutta hän ei mitenkään suostunut kuuntelemaan Beaun puheita siitä, että Beau muka olisi ollut se ainoa, joka heidän suhteessaan oli aiheuttanut ongelmia. Perry kuitenkin päätti pitää suunsa kiinni, sillä hän ei halunnut nyt keskeyttää Beaun puheita, kun oli viimein saanut toisen puhumaan. Oli vain parempi olla hiljaa ja antaa Beaun purkaa sydäntään, ja olihan se nyt oikeasti herttaita, että Beau oli tullut tänne asti pyytämään häneltä anteeksi.

Beau oli kuulemma ihan tosissaan niissä yhteenpaluupuheissaan. Perryn huuli nyki pientä hymyä, mutta hän yritti kuitenkin vielä olla innostumatta liikaa, oli parempi antaa Beaun puhua asiansa ensin loppuun saakka. Kun Beau sitten alkoi puhua enemmän heidän suhteestaan, oli Perry varma, että kohta hän itkisi jälleen – tällä kertaa onnesta, ehkä haikeudestakin. Perry kuitenkin piti koko ajan katseensa kiinni Beaussa, varsinkin siinä vaiheessa, kun Beaukin tuntui pitävän katsekontaktin Perryn silmissä. Perry antoi Beaun puhua, ei hän edes osannut sanoa mitään, sillä ne Beaun puheet saivat hänet sillä hetkellä niin pirun onnelliseksi. Do you still want me? Perry kyllä kuuli sen kysymyksen, mutta hän ei saanut sanottua mitään. Beaukin tuntui jo ihmettelevän sitä hiljaisuutta, eikä Perry lopulta voinut sille mitään, että hymy nousi hänen huulilleen. Hän nousi siitä sängyltä ylös, käveli suoraan Beaun luokse ja mitään sanomatta hän kiersi kätensä hellästi Beaun selän taakse ja kurkottautui painamaan suudelman Beaun huulille. Se suudelma sai jälleen kestää aikansa, Perryllä ei ollut mitään kiirettä irtautua Beausta – no, ei ollut ennen kuin koko asento alkoi tuntua hieman vaikealta, Perry oli tuntunut jo kerkeävän unohtaa, kuinka paljon heillä olikaan pituuseroa Beaun kanssa. Niimpä Perry irrottautui hieman Beausta, voimatta edes peitellä sitä hymyään mitenkään. Hän kuitenkin nyökkäsi sängyn suuntaan. ”Can we please go to sit? My neck hurts.” Perry naurahti hieman huvittuneesti ja niimpä hän nappasi Beauta käsistä kiinni ja istahti sitten lopulta takaisin sängyn reunalle, vetäisten Beaun viereensä. Hetken aikaa hän viihtyi taas hiljaa – hän vain näpersi Beaun sormia omissa sormissaan ja varsinkin sen oikean nimettömän sormuksen nähdessään hymy nousi entistä leveämpänä hänen huulilleen. ”Yeah, I still want to be yours.” Perry sitten lopulta sai kakistettua kurkustaan.

Niiden sanojensa jälkeen Perry nosti katseensa takaisin Beauhun ja hän ei voinut olla suutelemassa Beauta uudestaan. Toista kättäänsä hän vei Beaun selän taakse ja kun se suudelma päättyi, Perry vain nojasi kevyesti Beauhun. Siinä toisen lähellä oleminen tuntui niin tutulta ja turvalliselta – sanalla sanottuna, hyvältä. Perry oli kaivannut Beauta niin paljon, ettei siinä ollut aina tuntunut olevan mitään järkeäkään. ”I want to be yours but there’s something I want to say.” Perry sanoi, nostaen hieman katsettaan Beauhun. ”It wasn’t just your fault, so please don’t think that way. We both did some stupid things but that was a long time ago. We are not that young and stupid anymore. – Well, atleast we shouldn’t be.” Perry sanoi, naurahtaenkin jopa pienesti – Perry täyttäisi puolen vuoden päästä jo 32 vuotta, joten ei hän todellakaan voisi olla enää se sama tyhmä nuorukainen, joka hän oli ollut, kun heidän suhteensa Beaun kanssa oli alkanut vuosia sitten. ”I never really thought that this day would come. I mean, there was part of me hoping that someday we’ll get back together but I tried to think that it was best for both of us to be alone.” Perry sanoi, jopa hieman haikeana. Se ero oli todellakin ottanut koville, eikä Perry ollut koskaan kuvitellutkaan, että he ihan oikeasti saattaisivat joskus vielä palata yhteen. ”I’ve missed you so fucking much. I love you, Beau, and I always will.” Perry sanoi pienen hymyn kera ja painoi sitten vielä yhden pienen suudelman Beaun huulille. Hetkeksi hän jäi jälleen siihen Beaun lähelle, mutta lopulta hänen katseensa sitten kääntyi siihen huoneen ovella olevan Beaun matkalaukun suuntaan. ”You do realise that our tour with About Henry and Silence is not over yet? We’ll be still on road almost two months.” Perry sitten sanoi, jäätyään miettimään asiaan. ”And I’m not living in the States anymore either. I don’t have an appartment there anymore, my home is at London.” Perry jatkoi – hän tiesi, ettei hänen pitäisi murehtia vielä näistä asioista, mutta väkisinkin käytännönasiatkin juolahtivat hänen mieleensä. Halusiko Beau nimittäin ihan oikeasti olla hänen kanssaan, jos hän oli edelleen tien päällä, eikä edes asunut samassa maassa enää?