You don't want to hurt me but see how deep the bullet lies

Kolme yötä Oliver oli jo kerennyt olla Angien luona. Sinne siirtyminen oli tosiaan melkoinen muutos siihen hotelliin verrattuna, mutta ei Oliver pistänyt sitä pahakseen. Päinvastoin, hän oli harvinaisen tyytyväinen, kun hänellä oli koko ajan seuraa. Meghan ja Angie olivat molemmat oikein mukavia tyttöjä, ja, no, ensimmäisenä mainitun kanssa Oliver oli olevinaan vähän muutakin kuin vain normaalia kaveria. Mistään suhteesta ei kyllä todellakaan puhuttu, koska ei Oliver ollut tarpeeksi kiinnostunut seurustelusta, eikä välttämättä edes Meghanistakaan. Oliverin oli nimittäin pakko tunnustaa itselleen, että hän oli kerennyt katsella Angietä sillä silmällä parin päivän ajan. Oliver ei kyllä tiennyt, että johtuiko se vain siitä Angien vaikeasta luonteesta, vai mitä siinä oli takana. Oli lähes ihme, jos Angie ei olisi huomannut, miten Oliver häntä toisinaan katsoi. Hänellä ei tosiaan ollut minkäänlaisia ongelmia näyttää kiinnostustaan, oli kyseessä sitten millainen henkilö tahansa.

Eilen Meghan oli sitten lähtenyt kotiin tervehtimään sukulaisiaan, ja Angie ja Oliver olivat jääneet kahden - tai no, pikemminkin erikseen. He hengasivat keskenään lähes aina vain silloin, jos Meghankin oli paikalla. Eilenkin he olivat menneet ihan eri reiteille, ja Oliver oli hetken aikaa jopa miettinyt, että mahtaisikohan Angie tulla edes avaamaan hänelle yöllä ovea. Oli hän kuitenkin tehnyt niin. Tänäänkin tarina oli samanlainen: Oliver ja Angie lähtivät eri bileisiin. Angie oli sanonut Oliverille ilmoittavansa, kun oli kotona, mutta eipä humalainen Oliver moista asiaa muistanut. Niinpä hän oli eksynyt Angien luo aikaisemmin kuin Angie itse. Oliver siis oli vain päättänyt kykkiä siinä terassilla niin kauan kuin Angie tuli takaisin - ja siinä muuten meni aika pitkään. Kun Angie sitten tuli paikalle, tietenkin hän hajosi nauruun. "You did actually", Oliver heilautti puhelinta kädessään, "but you still didn't inform me." Nuorukainen virnisti huvittuneesti. Unohti kyllä koko asian sisällä, kun Angie jo kyseli, josko he tilaisivat pizzaa ja katsoisivat jotain Netflixistä. "That could work", Oliver nyökkäsi. Angie oli humalassa - sen tiesi jo siitä, että Angie ehdotti Oliverille hengaamista. Historiallinen merkkipaalu tämäkin.

Oliver katsoi vielä hetken Angien perään, ennen kuin tajusi, ettei todellakaan tiennyt minkä pizzan Angie halusi. "Angieeeeee!" Oliver huhuili sillä Angietä aina ärsyttävällä lauluäänellään. "Which pizza do you want?" Hän huusi. Angie huusi takaisin vastauksensa, ja niinpä Oliver pääsi soittamaan pizzeriaan. Sen tehtyään siirtyi vierashuoneeseen voidakseen vaihtaa päälleen harmaat collegehousut ja mustan topin. Juuri sen Angien rakastaman aluspaidan. Oliver kaikessa humalassaan naurahti, ja kun hän palasi keittiöön, oli Angie jo siellä odottamassa. "Remember this shirt?" Oliver nauroi ja veti paitaa toisella kädellään. "It has missed you reeeeeally much." Oliver ei voinut mitään sille, että hän kiusoitteli Angietä aina kerta toisensa jälkeen. Se oli tosin Oliverin äärimmäisen ärsyttävä tapa osoittaa kiintymystä jotain ihmistä kohtaan. Angien tapauksessa hänen lähestymisyrityksensä olivat kuitenkin varmaan väärät. Vai olivatko sittenkään? Kyllä Angie yleensä humalassa nauroi Oliverin typerille jutuille, kun selvänä taas osasi taitavasti ignoorata nuorukaisen kokonaan.

Angien ja Oliverin ei täytynyt odottaa kauan sitä, että heidän pizzansa tulivat. Oliver oli se, joka otti ne vastaan ja toimi maksumiehenä. Oliver ei oikein tiennyt, että miten Angie siihen reagoi, kun hän ei pahemmin kommentoinut mitään koko asiasta. Pizzojen ja muutaman juoman kanssa he sitten siirtyivät yläkertaan Angien huoneeseen. Oliver katseli ympärilleen hymyillen, kun Angie istui sängylle. Oliver ei tosiaan aikaisemmin ollut edes ollut Angien huoneen kanssa. "You just let me into your territory", Oliver taas naureskeli itsekseen. "This really is a day to remember." Oliver katsahti Angietä, sitten sitä sänkyä. "Can I come sit there or will you once again think that I want something else?" Nuorukainen virnisti. Silloin ensimmäisenä tapaamisiltanaan Angie oli tosiaan luullut, että Oliver oli vihjannut jotain kimppakivan suuntaan, eikä hän aikonut päästää Angietä helpolla sen asian kanssa.

Oliver toivoi aina toisinaan, että Angie osaisi käyttäytyä näin rennosti hänen kanssaan myös silloin, kun ei ollut juonut alkoholia. Oliver joutuikin tämän asian takia miettimään, että milloin Angie oikeastaan sitten edes oli aitona hänen kanssaan. Sitä sanottiin, että alkoholi toi esiin ihmisen todelliset tunteet, mutta monta kertaa Oliver oli nähnyt myös humalassa olevia ihmisiä täysin poissa omasta elementistään. Nuorukainen niiden pohdintojensa aikana vilkuilikin hieman Angietä, joka oli vain keskittynyt vastailemaan Oliverin naseviin kommentteihin. Angie kyllä varmasti tiesi, että Oliver ei sanonut mitään tahallaan - hänen huumorintajunsa nyt vain sattui olemaan tälläinen. Eikä hän tahallaan ketään sanoillaan satuttaisi, varsinkaan Angietä, kun hän sai asua tämän vanhempien asunnolla hetken aikaa. Eikä kyllä muutenkaan.

Oliver naurahti sille Angien koirakommentille. "God, you're so bossy", Oliver heitti sarkastisesti niiden Angien käskytysten jälkeen. Laski kohteliaasti toisen pizzan Angien eteen, kun taas itse istui siihen Angien viereen ja piti pizzaansa sylissään. Ahh - sen tuoksu oli tosiaan huumaava. Hän ei olisi millään jaksanut odottaa sen avaamista, mutta pakkohan se oli, kun heidän oli jokin elokuva valittava. "I almost thought that we were going to watch Gossip Girl or something", Oliverin oli pakko heittää sen elokuvan alettua. Angie vaikutti tytöltä, joka katseli mielellään romanttisia komedioita, ja siinä samalla haaveili Sen Oikean löytymisestä. Tämä elokuvavalinta oli siis ollut oikeinkin positiivinen yllätys. Angie oli ollut oikeastaan koko iltana hyvinkin positiivinen yllätys - ei Oliver olisi olettanut, että olisi voinut viettää näin huoletta aikaa kahden Angien kanssa. Siinä vaiheessa Oliver kyllä vähän pettyi, kun Angie haukkui erästä näyttelijää. "Really? I think he's a great actor", nuorukainen hymähti itsekseen. Ei nyt oikeasti ollut mitenkään äärimmäisen pettynyt asiasta.

Kun Angie oli syönyt vasta suurin piirtein puolet pizzastaan, Oliver oli jo syönyt omansa. Oli toki täynnä, mutta varmasti jaksoi syödä enemmän kuin Angie - oli hän sentään mies ja kaipasi ihan reippaasti ruokaa energiankulutukseensa nähden. Nuorukainen ojentui sen verran siitä istuma-asennostaan, että sai asetettua pizzalaatikon Angien yöpöydälle. Silloin se Angiekin röyhtäisi, mikä sai Oliverin vain puuskahtamaan huvittuneesti. Röyhtäisy oli sen verran luonnollinen asia, ettei se jaksanut Oliveria naurattaa sen koommin. Angie itse vaikutti kuitenkin olevan hieman nolostunut tapahtuneesta. Ehkä Oliver ei siis tällä hetkellä heittäisi mitään tyhmää kommenttia siitä tapahtumasta. Oliver huokaisi syvään sitä leffaa katsoessaan, päätti itsekin mennä mahalleen. Heitti kyllä koristetyynyn mahansa alle saadakseen paremman asennon. He katsoivat sitä elokuvaa hyvinkin rauhassa, ennen kuin Angie päätti avata suunsa. "Is that you or alcohol speaking?" Oliver virnisti leikkisästi. "I mean it. You're acting like you have two personalities when you're with me, and I really don't know which one to believe."

Oliver toivoi, ettei ollut esittänyt mitenkään liian henkilökohtaista kysymystä Angielle. Ei Angie nyt siitä ainakaan suuttunut - ei Oliver oikeastaan tiennyt, että miten olisi ottanut ne Angien sanat. Niinpä hän kohautti olkiaan. "Do you want my honest opinion of you?" Oliver kysyi. "It might hurt", nuorukaisen oli pakko pilata se tunnelma. Loppujen lopuksi hän kuitenkin jäi katsomaan Angietä vähän pidemmäksikin aikaa. "I think you're just amazing", Oliver sitten sanoi jopa vakavalla äänellä. "You're really beautiful and clever", Oliver sitten aloitti, "and all the other things you'd probably kill me for not saying." Niin - perinteiseen tapaansa Oliverin oli päästävä vitsailemaan. Kun Angie kuitenkin piti katseensa Oliverin silmissä, ei Oliver jaksanut kauaa pitää sitä vitsilähestymistään yllä. "Despite everything I really do like you, Angie." Oliver tosiaan piti Angiestä. Piti niin ystävänä kuin muutenkin. Se Angien hämmentynyt katse sai sitten Oliverin kokeilemaan kepillä jäätä. Hän painautui hieman lähemmäs Angietä, vei hitaasti kasvojaan lähemmäs, jotta Angie voisi halutessaan karata. Niin ei kuitenkaan käynyt, ja Oliverin ja Angien huulet koskettivat toisiaan.

Selvästikin Oliver oli saanut Angien vähän sekaisin niillä itselleen epäominaisilla puheillaan. Niin, ei kai se ihme ollutkaan. Oliver oli varmaan antanut itsestään melkoisen huumoriveikon kuvan, ja Angie oli luultavasti sitä mieltä, että nuorukaisesta ei löytynyt yhtään vakavuutta. Sellaista Oliverista kuitenkin löytyi. Ei hän vaan jaksanut aina olla vakava ja puhua henkeviä, mutta Angien seurassa hän päätti nyt edes kerrankin avata suunsa. Varsinkin Oliver seisoi sen toteamuksensa takana, jonka mukaan Angiella oli kaksi persoonaa hänen seurassaan. Angiekään ei sitä voinut kieltää, vaikka ei siihen mitään kommentoinutkaan. Oliver jäi katsomaan Angietä niissä mietteissään. Ai että, miten hän pitikään siitä humalaisesta Angiestä. Kyllä, äskeinen kuulosti väärältä, mutta niin se meni. Ei selvänäkään olevassa Angiessa nyt sinänsä mitään vikaa ollut, mutta silloin Angie nyt vain sattui ignooraamaan Oliveria niin hyvin kuin vain osasi. Oliver kuitenkin halusi uskoa, että Angien oikeat ajatukset Oliverista nousivat pintaan juurikin humalassa eivätkä selvänä.

Oliver ei oikeastaan tiennyt, että mikä häneen oli oikein mennyt, kun hän oli painanut huulensa Angien huulille. Luultavasti humala. Eivät tuollaiset puheet ihmisille olleet aikaisemmin moista reaktiota Oliverissa aiheuttaneet. Angie ei kuitenkaan ollut siitä suudelma-asiasta samaa mieltä, koska hän päätti keskittyä mieluummin siihen leffaan. Oliver naurahti, eikä kokenut oloaan mitenkään pettyneeksi äskeisestä. "Sorry, let's blame it on my hormones", nuorukainen virnisti leikkisästi. Oliver vilkaisi vielä nopeasti Angietä hänen noustessaan istumaan, ennen kuin hän hymähti kevyesti ja käänsi katseensa siihen televisioruutuun. Toivon mukaan Angie ei pitänyt häntä nyt jonain playerinä, koska ei Oliver pitänyt itseään sellaisena. Ei hänellä ollut tapana särkeä sydämiä - ei ainakaan tahallaan. Ei, vaikka Oliverista toisinaan sellaisen kuvan saattoikin saada. Nuorukainen ei kuitenkaan voinut muuttaa sitä menevää luonnettaan.

Oliver vilkaisi Angietä hänen kadotessaan vessaan. Enemmänkin hänen katseensa oli kiinnittynyt kyllä niihin heiluviin lanteisiin, mutta Oliver tajusi kyllä heti lopettaa moiset ajatukset. Angie ei oletettavasti ollut seksuaalisesti kiinnostunut Oliverista. Tai no, niin. Ehkä Oliver toisinaan tunsi heidän välillään seksuaalista jännitettä. Tai sitten hän vaan luuli niin. Joka tapauksessa Oliver tyytyi loppujen lopuksi keskeyttämään sen elokuvan hetkeksi, koska oletti, että Angie haluaisi jatkaa sen katselua palatessaan. Oliver nousi itse istuma-asentoon, ojensi jalkojaan hieman eteenpäin ja piti jonkin epämääräisen venyttelyäänen. Angien odottelu oli tylsää. Naisilla kuitenkin kesti aina, oli tilanne sitten mikä hyvänsä. Oliver vilkuili sinne vessan oven suuntaan, ennen kuin alkoi katsella ympärilleen Angien huoneessa. Se huone näytti kyllä niin Angieltä kuin vain pystyi: kauniilta ja hienostuneelta. Sellaisena Oliver tosiaan Angietä piti. Angie saattoi olla toisinaan ehkä hieman ämmähtävä, mutta juuri jotain sen kaltaista saattoi olettaa Angien kaltaiselta ihmiseltä. Siitäkin huolimatta Oliver oli huomannut alkavansa pitää Angiestä päivä päivältä enemmän, mikä oli jopa häiritsevää kaikki olosuhteet huomioon ottaen.

Oliver käänsi katseensa heti vessan ovelle, kun hän kuuli sen avautuvan. Luojan kiitos. Naurahti kyllä heti Angien kommentille. "No, I almost had a panic attack while you were gone", hänen oli taas pakko päästä heittämään. Hän katsoi, kun Angie näpäytti elokuvan takaisin päälle ja siirtyi sitten siihen Oliverin vierelle. Ei kyllä liian lähelle. Oliver onnistui ihan suhteellisen hyvin katsomaan sitä elokuvaa, vaikka kieltämättä Angien läheisyys tuntui kutkuttavalta. Tilanteessa taisi oikeastaan olla jotain ... Sähköistä. Sen vuoksi hän käänsi katseensa Angieen. Kyseinen tyyppi hetkessä olikin puhunut, ja Oliver huomasi, miten Angien katse harhaili hänen vartalollaan. "You know what they say, practice makes perfect", Oliver virnisti. Jonkun toisen suusta se saattoi kuulostaa erittäin itsekeskeiseltä ja limaiselta kommentilta, mutta ei Oliverin - tai ainakin hän toivoi niin. Angie ei vastannut mitään, hän vilkaisi vain nopeasti elokuvaa, mutta Oliver ei ollut kääntänyt katsettaan pois. Pian Angie oli jo tullut lähemmäs. Kertonut virheestään, ja sitten painanut huulensa Oliverin omille. Tietenkin nuorukainen vastasi siihen suudelmaan, vaikka olikin yllättynyt. Hän vei itsekin vartaloaan lähemmäs Angien omaa, kiersi itseään niin, että sai vietyä toisen kätensä Angien selälle.

Aluksi heidän suudelmansa olivat suhteellisen viattomia, mutta pian Oliver jo huomasi niiden sävyn muuttuneen. Nuorukainen työnsi itseään lähemmäs, veti myös Angietä enemmän kiinni itseensä. Muisti sitten sen elokuvan. Oliver irrottautui Angiestä, sulki läppärin kannen ja nosti sen lattialle. Ei kysellyt tai epäröinyt ollenkaan, kun oli jo nostanut Angien pois siitä istuma-asennosta ja asettanut Angien selälleen siihen hänen alleen. Ei hän sitä olisi tehnyt, jos Angie vaikuttaisi siltä, että ei olisi samalla aaltopituudella. Oliver kuitenkin tiesi tasan tarkkaan, että tätä halusi Angiekin. Niinpä Oliver siirtyi painelemaan suutelemaan Angien kaulaa, kun samalla liu'utteli kättään Angien vartaloa pitkin. Sitä täydellistä vartaloa pitkin. Oliver ei tajunnut, että miten oli eksynyt tähän tilanteeseen, mutta ei se häntä haitannut. Sillä hetkellä Oliverin ei tehnyt mieli vitsailla yhtään mistään.