Blow a kiss, fire a gun, we need someone to lean on...

Lauren ei voinut uskoa silmiään, kun hän asteli peremmälle miesten asuntoon. Pulloja, tölkkejä ja roskaa löytyi joka puolelta, eikä hän pystynyt kauempaa katsomaan sitä sotkua. Niinpä Lauren alkoi keräillä lattialla olevia pizzalaatikoita ja pulloja, samaan aikaan kun Liam pyöri setänsä jaloissa. Lauren ei aivan odottanut tällaista vastaanottoa, mutta jos totta puhuttiin, hän oli aina ollut Reedin kaksosista se vastuullisempi osapuoli. Olihan hän ollut veljensä kanssa aivan kamala nuorena, mutta hän oli joutunut Liamin syntymän jälkeen kasvamaan roimasti. Hän ei enää läheskään niin paljoa tehnyt tyhmyyksiä kuin ennen Liamin syntymää. Oli onni että Lauren oli tullut raskaaksi, sillä ilman Liamia hän ei olisi varmasti ymmärtänyt, millon lopettaa. Miehetkin olivat vaihtuneet sitä tahtiin, oli ihme että Lauren muisti kuka lapsen isä oli. Tosin hänhän väitti kaikille, ettei tiennyt kuka Liamin isä oli, sillä ei halunnut paljastaa kenellekään, että isä sattui olemaan Samsonin ja Michaelin hyvä ystävä Chris. Lauren pärjäsi kaksin Liamin kanssa, joten hän ei tuntenut tarvetta alkaa kertomaan kuka lapsen isä oli. Hän ei halunnut kenenkään sekaantuvan Liamin kasvatukseen, joten Laurenin onnistuttua 8 vuotta pitämään lapsen isän salaisuutena, ehkä hän onnistuisi vielä seuraavatkin vuodet pitämään sen salaisuutena.

Laurenin ollessa täysissä toimissa, keräillessä pulloja, tölkkejä ja roskia, kuten pizzalaatikoita lattialta, oli ihme että pikku hiljaa lattia alkoi näkyä. Lauren nykäisi seuraavaksi pimeän huoneen verhot auki, että hiukan luonnonvaloa näkyisi. Okei, se ei ehkä ollut parhain vaihtoehto, mutta huone kaipasi valoa. Samsonin mainitessa Miachaelilla että he olivat täällä, Lauren vain vilkaisi pikaisesti miehen suuntaan, ennen kuin käänsi katseensa pois. Hän ei ollut koskaan ymmärtänyt niitä pintaliitäjiä, jotka halusivat niin palavasti olla poikien kanssa. Toisaalta sen Lauren ymmärsi että he halusivat julkisuutta, mutta Lauren halusi pysyä kaukana siitä. Lauren kuitenkin tapojen mukaan moikkasi Michaelia, ennen kuin siirtyi keittiön puolelle laittamaan kahvia. ”Te varmaan kaipaatte kahvia, mä keitän…”, Lauren huikkasi, josta hetkeä myöhemmin Liam kirmasi äitinsä luokse kertomaan mitä he aikoisivat tehdä Samsonin kanssa. ”Sehän on hauska kuulla, soitakin sitten niin kovaa että varmasti koko kortteli kuulee.”, Lauren virnisti ilkikurisesti pojalleen ja suukotti tuon päälakea, jonka jälkeen Liam lähti vuorostaan Samsonin edeltä juoksemaan. Liam oli selvästi tullut Reedien sukuun, se oli sanomattakin selvää sillä pojassa riitti virtaa enemmän kuin pienessä kylässä. Toisinaan oli myls huvittavaa, kun Laurenilta löytyi vaivaiset 150 senttimetriä pituutta, hän oli varsinainen tappi veljensä rinnalla – ja ei varmasti menisi kauaa kun Liaminkin viilettäisi äitinsä ohi pituudessa.

Lopulta Michaelkin oli kömpinyt ylös kylpyhuoneestaan, jolloin Lauren kaatoi miehelle kupin kahvia. ”Mä en ole sitten mikään piika täällä, mutta susta näkee että sä tarvitset tätä.”, Lauren totesi alkuun, hymyillen Michaelille kuitenkin ystävällisesti. Seuraavaksi nainen kaatoi omaan kuppiin kahvia, ja istuutui juuri siivoamansa keittiönpöydän ääreen. Poikien asunto alkoi jo näyttää inhimilliseltä, Laurenin siivottua kaikki suurimmat roskat ja pullovuoret asunnosta. Lauren ei vain jostain syytä löytynyt kovin kummoista puheen aihetta Michaelin kanssa, mutta ainakin hän yritti… ”Tuota… Mitäs sulle kuuluu? Ja sun siskoille… Mä en ole vähään aikaan jutellut Annien kanssa.”, Annie oli oikeastaan porukasta ainoa, jonka kanssa Lauren jollain saralla piti yhteyttä. Hän vaikutti ainoalta tapaukselta, joka ei ollut muiden tavoin pintaliitäjäsorttia. Olihan Annie kuulunut tähän porukkaan jo kauan, kyseessä kun oli Michaelin sisko – joka valitettavasti seurusteli Chrisin kanssa. ”Me ollaan varmaan menossa Samin ja Liamin kanssa jossain vaiheessa syömään niin haluatko sä lähteä mukaan?”, Lauren kysyi ohimennen.

”Siinä sitä sitten ois.”, Lauren sanoi ja hymyili Michaelille vienosti, ennen kuin kaatoi omaan kuppiinsa kahvia ja asetti pannun takaisin paikalleen. ”Sähän joit ilman mitään?”, Lauren muisteli ainakin niin, sillä olihan hän lapsuudestaan saakka saanut katsella näitä poikia, niin sen verran hän muisti miten kaikki kahvinsa joivat. Lauren otti omaansa kuitenkin maitoa ja lorautti sitä hiukan kuppiinsa, heittäen perään muutaman sokerin palankin. Lauren istuutui Michaelia vastapäätä ja hymähti vaimeasti toisen sanoille. Olisi se pitänyt arvata ettei Sam ja hänen ystävänsä koskaan kasvaisi aikuisiksi… ”Tietysti, mitäpä muutakaan…”, Lauren sanoi ja hörppäsi seuraavaksi kahvistaan, hämmennettyään sitä aluksi lusikalla muutaman kerran. Puheen aihe siirtyi onneksi hyvin pian Annieen, Michaelin siskoon, jonka kanssa Lauren oli aikanaan ollut hyvääkin pataa. Annie oli ollut se, jonka kanssa Lauren oli nuorempana kotikulmillaan pyörinyt. Lauren hymyili pienesti ja nyökkäili Michaelin sanoille, kuunnellessaan tosissaan miten tuolla ja hänen siskollaan meni. Naisen ihokarvat menivät vain kananlihalle, kun Michael mainitsi Chrisin, jolloin Lauren vain piti hymyn huulillaan. Niin Chris… Liamin biologinen isä josta kukaan ei tiennyt. Kukaan muu kuin hän ja Chris eivät tienneet heidän yhteisestä yöstä, eikä Chriskään tiennyt Liamin olevan hänen. Toinen kun oli hyvin pian tuon jälkeen jatkanut poikien kanssa bändijuttujaan. Eikä Chrisillä vissiin ollut edes leikannut silloin, kun Sam oli ystävilleen kertonut siskonsa olevan raskaana. Noh, se oli kyllä parempi niin.

”Tuota… Ei mitään erikoista. Liam… Osaa olla hankala halutessaan, mutta me ollaan pärjätty tähänkin asti. Sillä riittää energiaa enemmän kuin pienelle kylälle.”, Lauren sanoi hymyillen. ”Mun pitäisi vain sen kanssa käydä lääkärissä tarkistamassa, ettei sillä ole samaa kun velipojalla.”, nainen lisäsi sanoihinsa, tarkoittaen Liamin vilkkautta sillä että pojalla voisi olla AD/HD. Ja varmasti olikin, Laurenin tuurilla. Poika nimittäin käyttäytyi aivan samalla tavalla kuin veljensä nuorempana. Seuraavaksi Michael olikin jo hyväksynyt kutsunsa syömään menosta, jolloin Lauren nyökkäsi kevyesti. Hyvin pian myös Sam ja Liam astelivat keittiöön, joista Liam kiiruhti jääkaapille, johonka Sam oli ostanut pojalle cokispullon. Vieläpä toisen nimellä varustellun sellaisen. ”Sä selvästikin haluat että Liam ei nuku koko yönä… Se ku juo ton, niin sillä on sellaset sokerivipinät päällä, että sä saat sitten valvoa sen kanssa.”, Lauren naurahti, katsellessaan Samia ja Liamia vuorotellen. Lopulta Lauran ojensi kätensä Liamia kohti. ”Anna mä avaan sen sulle rakas.”, Lauren sanoi huvittuneena, katseltuaan aikansa pojan taistelua limupullon kanssa. Niinpä Liamin heltyi äitinsä pyyntöön ja antoi pullon Laurenille, jonka hän sihautti toiselle auki. ”Miten sanotaan?”, Lauren hymyili ojentaessaan pulloa Liamille, joka vain virnuili äidilleen ja mutisi kiitokset, ennen kuin alkoi lipittämään mustaa colajuomaa. Katse kääntyi hyvin pian Samiin, samalla kun hän hörppäsi kahvikupistaan. ”Kuullostaa hyvältä. Mä kysyinkin jo kanssa Michaelia meidän kanssa mukaan syömään jos ei haittaa?”, Lauren hymyili ja sipaisi muutamaa tummaa suortuvaa samalla korvansa taakse. Samia ei onneksi haitannut.

Puoli tuntia myöhemmin, kun Lauren oli saanut paikat jotenkin asuttavan näköiseksi, nelikko oli lähtenyt kävelemään kohti keskustaa. Samson kiiri edeltä Liamin kanssa, kun Lauren taas kirjaimellisesti maleksi Michaelin vierellä. Heillä ei ollut onneksi kiire minnekään. Ainakaan Laurenilla joka oli tullut lomailemaan ja nauttimaan veljensä luokse Los Angelesin maisemiin. ”Mitenkäs sä olet viihtynyt täällä?”, Lauren kysyi hetken kuluttua Michaelilta ja loikin mieheen hymyilevän katseen. ”Kieltämättä silloin tällöin mäkin olen miettinyt tänne muuttamista mutta… Kyllä se New York on vain mun ja Liamin koti.”, Lauren sanoi hymyillen, sipaisten samalla muutamaa tummaa suortuvaa korvansa taakse. ”Mitenkäs muuten… Oletko ä vieläkään saanut tavata Autumia?”, Lauren kysyi kulmiaan kohottaen. ”Sä taidat kaivata häntä.”, Lauren lisäsi, vinon hymyn kanssa. lauren ainakin kaipaisi Liamia, jos häneltä vietäisiin poika pois. Hän ei luultavasti kestäisi sitä menetystä. Ei Michaelin lapsi luultavasti salaisuus ollut, mutta toisaalta, ei Samilla ja Laurenilla ollut mitään salaisuuksia. Paitsi hänen ja Chrisin yhteinen yö. ”Haluaisitko sä nähdä häntä? Tiedätkö sä yhtään missä he ovat nyt Erican kanssa?”, Lauren oli utelias, mutta hän tiesi että Michael kyllä osaisi sanoa jos ei haluaisi puhua asiasta.

Krapulaisesta veljestä ja hänen ystävästä huolimatta, Lauren uskoi heidän lomansa Liamin kanssa menevän hyvin Los Angelesissa. Ainakin Sam oli halukas tekemään heidän kanssa jotain, joten luultavasti heidän lomastaan ei tulisi aivan tylsän puoleista. Lauren oli nimittäin suunnitellut heidän tekevän kaikkea ja hän jopa toivoi Samin vievän heitä erilaisille nähtävyyksille. He eivät nähneet sukulaisiaan kovin paljoa, joten Laurenista yhteinen aika oli aina mukavaa. Siskoaan Lauren näki tämän töiden vuoksi hyvin vähän ja Samin asuessa toisella puolella maata, Lauren ja Lian näki tuotekin sitäkin vähemmän. Olihan lauren joskus aikaisemmin käynyt Los Angelesissa veljensä luona, mutta kyllä hänen kotinsa vain sijaitsi New Yorkissa. Phoenixissa Lauren ei ollut koskaan kokenut oloaan kotoisaksi, sen sijaan kyseinen kaupunki vain oli täynnä ikäviä muistoja, käyden tuolla vain kerran vuodessa viemässä heidän isänsä haudalle kukkia ja kynttilöitä. Sinä samaisena päivänä kun hän oli menettänyt henkensä. Voi kuinka paljon hän kaipasikaan isäänsä… Äitiään ei oikeastaan ollenkaan. Kyseisestä naisesta oli tullut hänelle näiden vuosien saatossa vain etäinen muisto. Liamia hänellä ei ollut aikomustakaan esitellä kyseiselle naiselle. Ikinä.

Nelikko oli onneksi päässyt matkaan, mutta Laurenia alkoi oikeastaan jo heti alussa kaduttaa että oli mennyt kyselemään Michaelilta tämän ex-tyttöystävästä ja tyttärestä. Niinpä hän loi pahoitteleva katseen Michaelille ja kosketti tuota varovaisesti olkapäästä – lohdulliseen sävyyn. ”Mä olen pahoillani että asiat meni niin…”, Lauren sanoi pahoittelevasti miehelle, jonka jälkeen vei kätensä takaisin puuskaan. Lauren ymmärsi täysin Michaelin ärsytyksen. Hän olisi yhtä katkera, jos Chris pöllähtäisi paikalle ja veisi Liamin häneltä. Onneksi tätä ei ollut kuitenkaan tapahtumassa. Oli nimittäin epätodennäköistä, että mies koskaan saisi tietää pojastaan ja Laurenhan aikoi pitää myös asian niin. Jonkun aikaa käveltyä, nelikko löysi ravintolan johonka se menivät sisälle. Ruuhkaa ei ollut, joten pöytäkin löytyi sitäkin nopeammin. Lauren tarkkaili ruokalistaa hetken aikaa, kunnes tuli siihen lopputulokseen että ottaisi kanasalaatin. Liam sen sijaan vaihteli mielipidettään ruuasta kymmenenkertaa. Listalta kun löytyi kaikkea hamppareista pizzaan, salaattiin ja hienoihin pihviannoksiin. Tarjoilijan tullessa poika ilmoitti syövänsä pizzaa, joten sitähän tuolle tilattiin. Ruoakin tuli nopeasti, joka oli vain hyvä, sillä Lauren oli pitkän lennon jälkeen kuolemassa nälkään. ”Sam…”, Lauren naurahti veljensä sanoille. Liam ei nimittäin tainnut edes kuunnella, sillä toinen oli niin ruokansa pauloissa. Samin seuraava ehdotus saikin Laurenin kohottamaan hiukan yllättyneenä kulmiaan. Hän tuijotti hiljaisena veljeään, ennen kuin käänsi katseensa pöydän toisella puolella istuvaan Michaeliin.

”Tuota… No jos se vain sulle sopii? Mä en haluaisi missään nimessä olla vaivaksi. Mä voin yksinkin mennä jos sulla on muuta.”, Lauren sanoi, mutta hyvin pian Michael oli ilmoittanut että ihan hyvin hän voisi kierrättää Laurenia kaupungilla. Lauren nyökkäsi, jonka jälkeen he söivät ruokansa loppuun, maksoivat ruokansa ja siirtyivät ravintolan ulkopuolelle. Sam ja Liam lähtivätkin soittamaan rumpuja, jolloin Lauren ja Michael jäivät kaksin. ”No tuota… Minnes ensimmäisenä?”, Lauren kysyi, miehen ilmoittaessa että tietäisi jo minne veisi veljensä siskon. Paikka ei kuulemma ollut kaukana, joten he jatkoivat matkaamista jalkasin. ”Tuota… Mitens teillä menee musiikin kanssa? Sam ei ole kovin paljoa kertonut.”, Lauren kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen, kävellessään rantakatua pitkin kohti keskustaa. He eivät kuitenkaan menneet keskustaan, vaan Michael ohjasi hänet Santa Monica Pierille, kauniille Tyyneen valtamereen työntyvälle pitkälle laiturille, jonka päädyssä löytyi muutama huvipuisto laite. ”Voi vitsit kun meillä olisi New Yorkissakin jotain tällaista.”, Lauren sanoi ihaillen, katsellessaan ympärilleen. Tilanteessa saattoi olla jonkin verran romanttisuutta ilmassa – mutta valitettavasti Lauren oli liian sokea sellaista näkemään. Hehän olivat Michaelin kanssa vain… Lapsuuden tuttuja?

Lauren oli tyytyväinen että he olivat lähteneet Liamin kanssa pidennetylle viikonlopulle Los Angelesiin. Ei vain siksi että he näkisivät naisen veljeä, vaan myös siksi että kaupunki oli täynnä niin upeita paikkoja, joita hän ei halunnut missata. Toki lentäminen pienen pojan kanssa oli hankalaa ja kallista, mutta siksi Lauren teki töitä. EI hän halunnut olla vain kotona poikansa kanssa vaan nähdä maailmaa, vaikka sitten kotimaansa sisäpuolella. Ehkä heillä olisi joskus varaa lähteä Liamin kanssa oikein kunnon rantalomalle, muualle kuin Miamiin tai sisämaahan. Olihan Lauren haaveillut iät ja ajat matkasta Havaijille, Balille, jopa Eurooppaan, mutta ne olivat jääneet vielä vasta ajatuksen tasolle. Ajatukset matkustelusta kuitenkin unohtuivat, kun Michael puhui heidän bändin asioista, jolloin Lauren nyökkäili ymmärtäväisesti. Hän ei ollut itse koskaan niin välittänyt musiikista, vaikka hyvää musiikkia veljensä ja hänen ystävät tekivät. Siitä huolimatta Lauren ei pahemmin kuunnellut edes heidän musiikkia. Hänen vähäinen vapaa-aikansa kului kaikkeen muuhun, kuin musiikin kuunteluun.

”Mä pidän New Yorkista ja sen vaihtuvista vuodenajoista… Täällä sitä ei ole.”, Lauren vastasi Michaelin sanoihin siitä, että heidän pitäisi muuttaa Los Angelesiin. Toki hän piti kaupungista, mutta kuten sanottu, Los Angelesissa ei ollut vaihtuvia vuoden aikoja, tuolla oli aina lämmin. Laurenista oli pukea ajoittain talvikki ylleen ja odottaa tulevaa kesää. Satamaan ja Santa Monica Pierille päästyä, Lauren ihaili kaikkea mitä heidän ympärillään tapahtui. Kaikki ne valot ja ihmiset. Luoja kyllä Los Angelesissa oli vain kaikkea. ”Täällä on niin kaunista…”, Lauren höpisi, hän ei tiennyt puhuiko itsekseen vai kuuliko Michael hänen ihailunsa. Katseensa kääntyi kuitenkin mieheen, kun tämä ehdotti huvipuistoon menoa, jolloin Lauren todella tunsi itsensä pieneksi lapseksi. ”Joo todellakin mennään, tuu!”, Lauren hihkui kuin pieni tyttö, lähtien seuraavaksi Michaelin kanssa kohti huvipuiston portteja. Eihän alue mikään iso ollut, vaan juuri sopiva heidän kaltaisille aikuisille. Ei tuolla ollut kuin muutama laite ja pelejä, joka oli ihan sopiva määrä, ottaen huomioon että kaikki se oli vain ison laiturin päällä. Lauren ja Michael suuntasi ensimmäiseksi maailmanpyörään, eikä Lauren todellakaan osannut vielä silloin nähdä tilanteen romanttisuutta. Vasta siinä vaiheessa, kun kaksikko istuutui maailmanpyörän kyytiin ja laite lähti liikkeelle, Lauren huomasi kuinka lähellä loppujen lopuksi Michaelia oli.

Toki laite oli ahdas, mutta ei hän ajatellut sen olevan näin ahdas mitä se todella oli. Laite kohosi yläilmoja kohti ja ahtaudesta huolimatta, Laurenin katse vaelteli heidän ympärillään. ”Ihan sika upeaa…”, Nainen henkäisi Michaelin sanoille ja huomaamattaan tarttui tuota kädestä kiinni. Ei Lauren pelännyt korkeita paikkoja, ainakaan kovin paljoa, mutta ei hän siitä syystä Michaelia kädestä ottanut kiinni. Lauren ei loppujen lopuksi edes huomannut sitä, kunnes käänsi katseensa Michaeliin ja heidän käsiinsä. He olivat todella lähekkäin kyseisessä laitteessa ja naisen katse jopa harhaili Michaelin kasvoissa. Miehen silmissä, huulissa. Tilanne keräsi hyvin paljon jännitettä itseensä, eikä siinä pahemmin sanoja tarvittu. Meni kuitenkin hetki, kunnes Lauren todella rekisteröi mitä tapahtui. Hän huomasi pitävänsä edelleen Michaelin kädestä kiinni, jolloin hän nopeasti irroittautui siitä. ”Mmhn… Sori… Mä en tiedä mikä muhun meni.”, Lauren ei oikein osannut sanoa muuta siinä tilanteessa. Mitä helvettiä, miksi hän käyttäytyi näin?