member rank
Porvaristo
Discord name
|
May 17, 2015 21:42:40 GMT 2
Post by jenni on May 17, 2015 21:42:40 GMT 2
JOULU 2013
BRETT & ELENA
SIVUHAHMOINA PARISKUNNAN LAPSET JA BRETTIN PERHETTÄ
BRETTIN VANHEMPIEN KOTI PHOENIXISSA, ARIZONASSA Oli varmaankin ollut aika riskialtista lähteä joulunviettoon Phoenixiin, mutta kai se riski oli otettava, mikäli Brett oli mielinyt viettää joulunsa sekä Elenan ja lasten että vanhempiensa ja sisarustensa kanssa. Vielä syksyn alussa he olivat Elenan kanssa olleet pakomatkalla kaikesta vanhasta Kolumbiassa lasten kanssa, ja Brettiltäkin oli vienyt monta viikkoja, pari kuukauttakin, ennen kuin hän oli ensimmäisen kerran lähtönsä jälkeen puhunut puhelimessa vanhempiensa kanssa. Onneksi vanhemmat tuntuivat jo toipuneen alkusokista, ja varsinkin nyt, kun tiesivät poikansa asettuneen ”uuden” perheensä kanssa takaisin kotimaahan, joskin toiselle puolen maata New York Cityyn. Jonkin verran – tai oikeastaan aika paljonkin – Brett oli ennen Phoenixin-joulua kammonnut sitä mahdollisuutta, että sattuisi törmäämään Annieen reissun aikana (tai Elena Robbieen), mutta sellaisina hetkinä hän oli pakottanut itsensä ajattelemaan sellaisen todennäköisyyttä. Oli hyvin epätodennäköistä, että he törmäisivät Annieen matkalla lentokentältä vanhempien luokse. Ja pyhäpäivät Brett viettäisi taatusti vanhempiensa luona lapsuudenkodissaan eikä poistuisi pihapiiriä kauemmas ulkoilemaan. He eivät millään voisi kohdata Annieta tai Robbieta. Olisi ihan tarpeeksi tehtävää siinä, että hieman nihkeät välit vanhempiin saataisiin taas normaaleiksi, vaikka Brettin kuulostelun perusteella isä ja äiti alkoivat olla jo ihan hyvillä mielin. Ehkä. Heidän oli pitänyt lähteä jo kahdenkymmenennenkolmannen päivän iltana kohti Phoenixia, mutta jonkinmoinen lakko sotki suunnitelmat täysin. Brett ei tiennyt, mitä onnea heille oli sillä kertaa siunaantunut, mutta he saivat korvaavat liput heti seuraavalle päivälle, jouluaatolle. Ei sillä sinänsä ollut väliä, mutta äitikin oli kuulemma toivonut heitä jo avuksi edeltävänä päivänä ennen varsinaista joulunviettoa. Onneksi nainen taisi saada apukäsiä varsinkin Baileysta ja Blakesta. Ja onneksi he ylipäänsä pääsivät matkaan, eikä Elenan raskaus estänyt vielä naista nousemasta koneeseen. Niinpä he olivat sitten käyttäneet tiistaipäivän matkantekoon, sillä Phoenixiin saavuttiin vasta alkuillasta. Tom oli heitä vastassa lentokentällä, ja pienoinen näky he taisivatkin olla: hieman jo pyöristyneen raskausvatsansa kanssa eteenpäin asteleva Elena kannatteli Priscillan kantokoppaa ja kaitsi samalla metrin verran edellä viipottavia Aidenia ja Pepitaa, kun puolestaan Brett tuli takana työntäen tupaten täyteen lastattua matkatavarakärryä. Aivan kuin he olisivat muuttamassa takaisin Phoenixiin, vaikka tarkoituksena oli lähteä jo viikonlopun loppupuolella takaisin. Ainakin isä tuntui ottavan heidät ihan entiseen malliin vastaan, lapsista tietysti oikeastaan vain Aiden oli eniten riemuissaan isoisän tapaamisesta. Mielihyvin Pepitakin kyllä otti sen tikkarin vastaan, jotka Tom lapsenlapsistaan vanhimmille ojensi automatkan ajaksi – vaikkei matka Brettin lapsuudenkotiin tosin pitkä ollutkaan. ”Great. Nowadays the spoiling thing begins already at the airport”, Brett valitti leikillään, kun he pakkautuivat autoon. Hän päästi Elenan pelkääjänpaikalle suosiolla, sillä siinä olisi enemmän tilaa, kun naisen olo muutenkin oli varmasti tuskainen. Olisihan se ehkä hieman kiusallista appiukko-miniä-asetelmaa ajatellen, mutta kaipa Elenan fyysinen hyvinvointi meni nyt kaiken edelle. Ja kuten jo todettua, ei matkaa enää paljon olisi jäljellä. Yllättäen kotona heitä vastassa olikin todella rento ja jopa hieman höpsö Nancy Wilson, mille Brett ei voinut olla hieman kurtistelematta kulmiaan. Nancy oli oitis halaamassa heitä kaikkia, tai siis lähinnä poikaansa ja Elenaa, lapsille hän lässytti ja oli saman tien mainostamassa kaikenmaailman herkuista, joita päivällisen jälkeen oli luvassa. ”Supersize kids when we are leaving”, Brett hymähti Elenalle, kun he olivat jääneet vielä selviytymään matkalaukkumeren keskelle eteiseen Nancyn ja Tomin jo johdateltua Aiden ja Pepita peremmälle. Cilla oli vielä kopassaan Elenan käden ulottuvilla. Äiti vaikutti vielä myöhemminkin illalla niin rennolta ja leppoisaltakin jopa, että Brettiä todenteolla ihmetytti. Hän piti enimmät kummastuksensa kuitenkin päänsä sisällä, kunnes illallinen oli saatu syötyä ja sen jälkeen hieman seurusteltu ja katseltu lasten menoa. Viimein Nancy ja Elena olivat lähteneet katsomaan nukkumajärjestelyitä ja laittamaan lapsia yöpuulle; Brett jäi isänsä kanssa olohuoneeseen juttelemaan – tai siis katselemaan televisiota ja välillä jotakin parin sanan lohkaisuja heittämään. Paljasti isä kuitenkin syyn äidin hieman outoon käytökseen, mikä sai Brettin pysyttelemään hieman mietteliäässä olotilassa vielä silloinkin, kun Elenakin oli jo palannut takaisin olohuoneeseen, ja Tom sekä Nancy hipsineet jo nukkumaan omaan makuukammariinsa. ”Dad told me that mom had a small surgery and now she's taking some painkillers and they have a bit too big relaxing effect to her”, Brett selitti, kun Elena oli istuutunut hänen viereensä sohvalle ja hän oli laskenut kätensä kevyesti naisen ympäri. Kevyesti hän jopa suukotti naista poskelle, kunnes hetkeksi käänsi katseensa television suuntaan. ”I think things are pretty okay, however.” |
|
|
|
May 18, 2015 18:49:48 GMT 2
Post by Deleted on May 18, 2015 18:49:48 GMT 2
Hieman pitkin hampain Elena oli suostunut, kun Brett oli ehdottanut, että he lähtisivät jouluksi Phoenixiin. Olihan siinä puolensa; Brett näkisi vanhempansa ja sisaruksensa pitkästä aikaa, lapset saisivat olla sukulaistensa seurassa ja Elena pääsisi itsekin näkemään vanhinta siskoaan Gabriellaa sekä käymään äitinsä haudalla. Riskinsä siinä reissussa kuitenkin oli ja sen he molemmat tiesivät. Brett saattaisi hyvinkin törmätä Annieen ja Elena puolestaan Robbieen. Kumpikaan vaihtoehto ei kuulostanut houkuttelevalta ja kun yhtälöön lisäsi vielä sen tosiasian, että Elena ei ollut tavannut Brettin vanhempia sen jälkeen, kun oli aikoinaan Brettin ja Aidenin jättänyt, ei koko reissu houkutellut Elenaa missään määrin. Jotakin Brett oli kuitenkin ilmeisesti onnistunut sanomaan oikein, sillä Elena oli suostunut kuin suostunutkin lähtemään Arizonan auringon alle. Ensimmäisen lentonsa he olivat kyllä missanneet, mutta matkaan oli päästy jo heti seuraavana päivänä, vaikkakin Elena oli kentällä kerennyt jupista, että se lentojen menettäminen oli taatusti ollut joku merkki.
Matka New Yorkista Phoenixiin sujui hyvin, joskin lentokentälle laskeuduttuaan Elenan oli pakko myöntää, että hän olisi vain halunnut jo Brettin vanhempien luokse ja linnoittautua loppupäiväksi vierashuoneeseen lepäämään, sillä pelkästään kolmen pienen lapsen kanssa matkustaminen toiselle puolelle maata kävi työstä, puhumattakaan siitä, että Elena oli raskaana. Raskauskuukausia oli kertynyt noin neljä ja muutenkin pienikokoisesta Elenasta alkoi jo huomata raskauden selvästi, vaikka hänen vatsansa ei mikään iso ollutkaan. Siellä lentokentällä heitä oli vastassa Brettin isä Tom ja miehen nähdessään Elena tosiaan yritti tsempata ja hymyillä mahdollisimman luontevasti. Aiden ja Pepita tietysti innostuivat niistä luvatuista tikkareista ja Elena ei voinut kuin huvittuneena pudistella päätään Brettin sanoille. He kaikki onnistuivat jotenkin mahtumaan autoon ja kieltämättä Elenan olo oli hieman vaivautunut hänen mennessään etupenkille, mutta hän kyllä ymmärsi varsin hyvin, miksi Brett oli sen paikan hänelle luvannut.
Ilta Wilsoneilla oli mennyt yllättävänkin mukavasti. Nancy vaikutti jopa yllättävän iloiselta, eikä mitään kireyttä ollut huomattavissa missään suunnassa. Illan myötä Elena oli jopa käynyt katsomassa nukkumajärjestelyt Nancyn kanssa kuntoon ja olipa nainen auttanut häntä lastenkin nukuttamassa. Kun Nancy ja Tom olivat sitten menneet nukkumaan, Elena oli siirtynyt olohuoneeseen istumaan Brettin seuraksi ja ensimmäisenä hän olikin painautunut Brettin kainaloon. Hieman yllättyneenä hän katsahti Brettiä, mutta ei voinut sitten olla hymähtmättä pienesti. ”Well that explains a lot. I mean, she has always been really nice to me but I was expecting.. something.” Elena myönsi. Elena kuitenkin otti hieman paremman asennon siinä Brettin vieressä ja käänsi itsekin katseensa televisioon. ”Yeah, I think they are. And that’s really good. I love your family and I don’t want to fight with them.” Elena jatkoi, voimatta kuitenkaan mitään sille, että hän oli pakko peittää sanojensa jälkeen kädellään pieni haukotus – matkustaminen ja kaikki jännittäminen tästä reissusta oli verottanut hänestä kaikki ylimääräiset voimat.
Pian keskustelunsa jälkeen Elena ja Brettkin olivat siirtyneet nukkumaan ja ainakin Elena oli nukahtanut yllättävänkin nopeasti. Aamulla uni olisi maistunut, mutta varsin nopeasti hän sai havahtua Aidenin ja Pepitan kovaääniseen puheeseen – Aiden huusi englanniksi, Pepita espanjaksi ja Elenalla meni hetki rekisteröidä, mistä lapset edes puhuivat. Brett tuntui havahtuvan lasten puheisiin paljon nopeammin ja olipa mies jo pian menossa kummankin kanssa alakertaan, sisaruskaksikko kun oli höpissyt jotain joulupukista ja lahjoista ja ties mistä. Elena lähinnä keskittyi hetken haromaan hiuksiaan ja lopulta hänkin nousi siitä sängystä ylös. Jonkinlaisen oloasun päälleen vetäistyään hän oli menossa hakemaan Cillaa lapsille tarkoitetusta huoneesta (kyseessä oli ilmeisesti Brettin veljen entinen huone), mutta hieman yllättäen Cilla ei ollutkaan enää nukkumassa. Elena lähti kävelemään olohuoneeseen muiden luokse ja hetkeksi hän jopa hämmentyi nähdessään Nancyn heijailevan Cillaa sylissään – hän oli jopa hieman pelännyt Nancyn ja Tomin suhtautumista Cillaan, mutta ilmeisesti nuorimmainenkin oli otettu hyvin vastaan. ”Pepi.. Pepita, sweetie, you have to talk english. How do you say gracias in english?” Elena yritti hieman virkistäytyä havahduttuaan siihen, että Pepita yritti puhua espanjaksi Tomille, joka oli ojentanut jonkun lahjapaketeista tytölle. Lopulta se englanninkielinenkin kiitos tuli Pepitan suusta ja jo pelkästään se sai Elenan hymyilemään – ainakin jotain edistymistä Pepitan kielitaidon suhteen tapahtui.
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
May 20, 2015 13:49:14 GMT 2
Post by jenni on May 20, 2015 13:49:14 GMT 2
Elenan tunnustus jonkin – ilmeisen pahemman – odottamisesta sai Brettin nyökkäämään ymmärtäväisesti. Oli hänkin hieman kauhistellut vanhempiensa reaktioita, mutta kaikki olikin sitten sujunut odotettua paremmin. Ehkä äidin kipulääkityksellä oli sormensa pelissä, ehkä ei, ainakin isä tuntui olevan kaikessa sielun ja ruumiin voimissaan ilman lääketokkuraakin, eikä ollut osoittanut mitään merkkejä pettymyksestä poikaansa kohtaan ta inhosta miniäänsä vastaan. Brett hymyili hieman Elenan sanoille, kun nainen kertoi rakastavansa hänen perhettään eikä välittänyt mistään riitelystä. ”I know they love you and the kids too. I really appreciate that you can get along with my parents and siblings and they can too”, Brett sanoi ja silitteli hiljakseen Elenan käsivartta pitäessään toista kättään tämän ympärillä. Hetken aikaa mies pitikin katseensa Elenassa, kunnes jälleen vilkaisi televisionkin suuntaan. Hän oli tälle joululle suunnitellut hieman muutakin, eikä ainakaan meneillään olevan hetken perusteella ollut perumassa suunnitelmiaan. Niistä hän ei kuitenkaan hiiskuisi Elenalle sanaakaan, eikä oikeastaan kenellekään. Tosin jos totta puhuttiin, niin Brett olisi halunnut laittaa suunnitelmansa täytäntöön vaikka jo heti, mutta juuri ja juuri hän sai maltettua mielensä. Kyllä hän vielä ehtisi, ja siitä tulisi täydellistä. Joulupäivä sitten valkeni kohtuullisen hyvin nukutun yön jäljiltä; eivät he olleet Elenan kanssa enää kovin myöhään katselleet televisiota, vaan siirtyneet melko nopeasti itsekin untenmaille. Aamu alkoi kovaäänisellä kielikylvyllä, kun Aiden puhua pulputti englanniksi ja Pepita puolestaan espanjaksi. ”I'm going”, Brett naurahti vielä hieman unisesti, kun he molemmat Elenan kanssa heräilivät ja taisivat käydä telepaattista viestinvaihtoa siitä, kumpi lähtisi ensimmäisenä lasten kanssa alakertaan. ”Presents? Nah, are you sure that there are any presents? What if Santa just skipped our place last night?” Brett kiusoitteli poikaansa, joka oli jo lähdössä alakertaan tarkistamaan lahjatilannetta. Aiden ei kuitenkaan suostunut uskomaan isänsä pelotteluja, joten niinpä kolmikko lähti jo alakertaan, Elena tulisi tuonnempana perästä Cillan kanssa. Brett joutuikin hieman yllättymään, kun löysi alakerrasta ensin äitinsä pientä Cillaa sylissään heijaillen. Miehen ensimmäinen ajatus oli väistämättäkin, että kunhan Elena ei vaan saisi sätkyä nähdessään moisen näyn. Äiti kuitenkin kertoi, että he (Elena ja Brett siis) olivat näyttäneet niin sikeästi nukkuvan vielä, ettei hän raaskinut turhaan herättää, kun taatusti saisi itsekin vauvansängyssään kitisevän Cillan itsekin rauhoittumaan. ”She has got something like Aiden has when he was a baby”, äiti oli hymyillen kertonut, kun heijaili Cillaa lempeästi. Brett ei ehtinyt katsella lasten intoilua lahjapaketeista kauaa vain vanhempiensa seurassa, kun Elenakin jo saapui alakertaan. Vaistomaisesti Brett yritti hieman tarkkailla naisystävänsä reaktiota Nancyn tekoon napata Cilla rauhoiteltavakseen, mutta joko Elena oli vielä liian unenpöpperössä tajutakseen asiaa kunnolla tai sitten asia oli yksinkertaisesti okei tälle. Elena oli kuitenkin paimentamassa saman tien tyttäristä vanhimpaansa käyttämään myös englantia, mikä sai Brettin pörröttämään kevyesti Pepitan hiuksia tämän pyyhältäessä ohi uusi lahjapaketti käsissään. Aiden oli syventynyt takan edustalle repimään omia pakettejaan auki kääreistä. Brett muistutti tätäkin hyvistä tavoista, minkä seurauksena pojan suusta kuului kirkas thank you lapsenäänellä. Saatuaan Elenan viereensä (ja isänsä mentyä hetkeksi käymään keittiön puolella), Brett nappasi hetkellisesti naisen kainaloonsa ja suukotti tätä kevyesti. ”Merry Christmas, dear. I've got something for you too”, Brett virnisti pienesti ja kävi sitten noukkimassa lahjojen luota yhden pienehkön paketin, johon oli sisällöksi ostanut Elenalle eräät korvakorut. ”I hope you like it”, mies jatkoi, mutta joutui sitten saman tien auttamaan Aidenia uuden leluauton pahvipakkauksen kanssa – auto kun oli kiinnitetty myyntialustaansa eräänlaisilla ruuveilla. ”Let's eat some breakfast first, then you can play with it, okay?”He söivät aamupalaa kaikessa rauhassa, tai siis ainakin yrittivät, sillä ainakin lapsilla syöminen tuppasi menemään hotkimisen puolelle, kun kiire leikkimään uusilla leluilla oli niin kova. Tom lupasi käydä työhuoneellaan irroittamassa Aidenin leluauton leikkikelpoiseksi, joten Brett sai rauhassa syödä aamiaisensa loppuun äitinsä ja Elenan seurassa. Kun kaikki olivat jo lopettelemassa syömistä, korkeintaan siemailemassa vielä kahvia tai teetä, Nancy uteli päivän suunnitelmista. Illalla olisi tietenkin tiedossa joulupäivällistä Brettin sisarusten kera. ”You said you would like to visit your mom's grave, didn't you?” Brett kääntyi vieressä istuvan Elenan puoleen ja laski hetkeksi kätensä tämän omalle pöydän reunalla. ”And your sister, I mean Gabriella. Or do you have to call her first if we can meet her?”Brettin joulupäivän look |
|
|
|
May 21, 2015 18:42:06 GMT 2
Post by Deleted on May 21, 2015 18:42:06 GMT 2
Elenan oli pakko myöntää, että hänen olonsa oli ehkä hivenen varautunut, kun Cilla oli edelleen Nancyn sylissä. Ei hän mitään asiasta sanonut, eikä aikonutkaan, sillä hyväähän nainen oli vain tarkoittanut, mutta Elena ei vain voinut olla miettimättä, suhtautuivatko Brettin vanhemmat oikeasti niin hyvin Cillaan. Hän kuitenkin yritti olla välittämättä asiasta ja keskittyi vain siihen vanhempien lapsiensa ilon seuraamiseen, Cilla kun oli turhan nuori vielä ymmärtääkseen, mitä tässä hössötettiin. Jossain vaiheessa Brett oli napannut Elenan kainaloonsa ja antanut lahjansakin hänelle. ”Merry Christmas.” Elena vastasi hymyillen, kiitettyään siitä lahjastakin – juuri ja juuri hän kerkesi antaa Brettille oman lahjansa ennen kuin Aiden oli jo taas kiinnittämässä vanhempiensa huomion. Elena päättikin siis aukaista sen Brettin lahjan, kunhan lapset olisivat hieman rauhoittuneet ja ilmeisesti Brett päätti tehdä Elenan lahjalle samoin – Elena oli ostanut miehelleen uuden rannekellon, tämä kun oli monta kertaa huomautellut moisen puutteesta.
Porukka oli siirtynyt aamupalalle, joskin sekin meni melkoiseksi säätämiseksi, lapset kun eivät olisi millään malttaneet syödä yhtään mitään. Jotenkin siitäkin selvittiin ja loppujen lopuksi aikuiset vain keskittyivät kahvin ja teen juontiin. Nancy kyseli heidän päivän suunnitelmistaan ja kun Brett alkoi sitten kysellä Elenan suunnitelmista vierailla äitinsä haudalla ja Gabriellan luona, Elena jäi vain hetkeksi katsomaan eteensä hieman mietteliäänä, pyöritellen mielessään sitä kysymystä ja uudestaan ja uudestaan. Hän oli varmasti unohtanut jotain.. ”Oh God, I have forgot Antonia and Nolan!” Elenan suusta sitten pääsi ja hän naurahti hieman epäuskoisesti. Miten hän oli saattanut unohtaa oman isosiskonsa ihan kokonaan! ”I haven’t even told her that we are here! We have to visit them too!” Elena jatkoi, yrittäen muistella, mitä muuta hän oli unohtanut – no, ei hän ollut Javierillekaan soittanut, mutta toisaalta, isoveli asui New Yorkissa, eikä heistä ollut kerennyt mitään bestiksiä muutenkaan tulla.
Lapset olivat palanneet takaisin olohuoneeseen lahjojensa ääreen, kun taas Elena oli auttanut Nancya tyhjentämään pöydän, mutta koko ajan hänen mielessään vain pyöri ajatus siitä, että hänen pitäisi soittaa Antonialla. Kunhan pöytä oli tyhjennetty, Elena pahoittelikin poistumistaan ja lähti hakemaan puhelimensa – pakkohan hänen oli siskolleen soittaa! Puhelun jälkeen hän sitten palasi takaisin muiden seuraan olohuoneeseen. ”Antonio and Nolan are visiting Gaby so I’ll meet them there. Do you want to come with me?” Elena kyseli Brettiltä, istahdettuaan miehen vierelle sohvalle. Brett onneksi lupautui lähtemään mukaan ja he sopivat käyvänsä samalla reissulla myös Elenan äidin haudalla – he kerkeäisivät hyvinkin tehdä sen reissun ennen kuin Brettin sisarukset saapuisivat Wilsoneille.
Jo hyvissä ajoin aamupäivästä he olivat sitten lähteneet Elenan sukulaisvierailulle – Elenasta oli ollut mukavaa nähdä isosiskojaan pitkästä aikaa, kuten tietysti myös Antonian poikaystävää Nolania ja Gabriellan tytärtä Rosaliaa, Carla puolestaan oli kuulemma isänsä luona. Kotimatkalla (he olivat saaneet käyttöönsä Brettin vanhempien auton) he olivat vielä käyneet siellä hautausmaalla, joskin se reissu oli jäänyt melko lyhyeksi, sillä lapset eivät enää olisi jaksaneet keskittyä mihinkään ylimääräiseen. Takaisin Wilsoneille siis palattiin suhteellisen ajoissa ja Elena lähti viemään ensimmäisenä lapsia päiväunille – kovasti hän uhosi, että ei rupeaisi itse nukkumaan, mutta kun lapsikolmikko oli viimein nukahtanut, päätti Elenakin hieman lepuuttaa silmiään, eikä hän edes jaksanut tuntea siitä huonoa omaa tuntoa. Kolmen lapsen kanssa energia kului todella nopeasti, eikä raskaus ainakaan auttanut asiaa, joten kerta hiljainen hetki tuli, Elenakin halusi ottaa siitä kaiken irti, siitäkin huolimatta, että he olivat kyläilemässä sillä hetkellä.
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
May 24, 2015 18:30:57 GMT 2
Post by jenni on May 24, 2015 18:30:57 GMT 2
Brett ei voinut mitään pienelle naurunpurskahdukselle, kun Elena vaikutti niin hajamieliseltä alkuun, kunnes lopulta puuskahti unohtaneensa kokonaan toisen isosiskonsa, Antonian ja tämän miehen Nolanin, ja näiden luona vierailemisen. ”Should we take you to the hospital when we'll come back to NY? If you have an early dementia”, Brett virnisti vieressä huvittuneena ja siemaisi sanojensa jälkeen kahvikuppinsa tyhjäksi. Kun he olivat nousseet pöydästä ja Elena oli autellut Nancya korjaamaan tavarat pöydästä, Brett oli livahtanut olohuoneen puolelle pitämään hieman Aidenia ja Pepitaa silmällä. Jossain vaiheessa hän kuuli Elenan vetäytyvän sivummalle soittamaan Antonialle, ilmeisesti syyllisyys pienestä unohduksesta oli kalvanut tämän mieltä äskeistä lähtien. Brett sen sijaan muisti Elenan hänelle antaman pienen paketin ja jäi availemaan sitä samalla, kun lapset leikkivät uusilla leluillaan. Uusi rannekello todella miellytti hänen silmäänsä, ja hänen olikin pakko saman tien kokeilla sitä ranteeseensa, eikä hän sitten ehtinyt ottaa sitä lopulta poiskaan kun Elena jo saapui takaisin heidän luokseen. ”Yeah, yeah. Of course. And thanks for this. I like it a lot”, Brett nyökytteli ja kiitteli sitten lahjastaan, nostaen hieman kättään paremmin Elenan nähtäville. Kiitostensa perään mies suikkasi suukonkin Elenan poskelle.
Eivät he kovin kauaa siinä Brettin vanhemmilla sen aamupäivän aikana enää viettäneetkään aikaa, vaan lähtivät varsin nopeasti liikkeelle, jotta ehtisivät hyvissä ajoin takaisinkin. Brettin sisarukset kun tosiaan olivat tulossa myöhemmin päivälliselle, joten oli parempi, että takaisin palattaisiin hyvissä ajoin, jotta ehtisi hieman siistiytyä ja muutenkin hengähtää ennen perheillallista. Brett keskittyi sen perhevierailun aikana lähinnä kaitsemaan lapsia, vaikka tietysti hänkin jonkin verran seurusteli muodon vuoksi Gabriellan ja Antonian kanssa. Nolanin kanssa he vaihtoivat myös kuulumisia, oikeastaan miehet tunnuttiin heittävän olohuoneen puolelle lasten kanssa, kun taas keittiön suunnalta kuului voimakas espanjankielinen puheensorina, jota myös huutamiseksi toisinaan saatettiin kutsua. Elenan puoleinen suku tosiaan oli hieman temperamenttista sorttia, eikä edes hieman. Gabriellan luota heidän viisihenkinen poppoonsa (ja tietysti yksi ihmisen alku Elenan sisällä) suuntasi Brettin vanhempien auton kohti hautausmaata, jossa tarkoituksena oli vierailla Elenan edesmenneen äidin haudalla. Brett antoi sielläkin Elenalle rauhan hiljentyä kaikessa rauhassa muistelemaan tämän äitiä, kun itse piteli Cillaa kantokopassa ja paimensi Aidenia ja Pepitaa olemaan kunnolla.
Heidän ajaessaan myöhemmin takaisin kohti Wilsoneiden taloa ja sitten päästyä perillekin, Elena oli kovaan ääneen uhoamassa, ettei kyllä sortuisi päiväunille. Brett keskittyi ajamisen lisäksi lähinnä huvittuneeseen myhäilyyn, sillä toinen vaikutti sen verran uupuneelta, että simahtaisi kuitenkin saman tien. Eikä Brettin arvaus pieleen mennytkään: kun hän kävi puolisentuntia myöhemmin katsomassa, oliko Elena saanut lapset nokosille, hän löysi myös Elenan untenmailta. Hieman hän kävi varovaisesti laittamassa jotakin torkkupeiton tapaista Elenan päälle paremmin, kunnes hipsi ulos huoneesta ja takaisin alakertaan. Brett ei suunnilleen ollut edes ehtiä takaisin alas, kun kuuli jo eteisestä ääniä. Muutamat askeleet oven suuntaan paljastivat pian, että Brandon ja Bailey olivat jo tulleet paikalle. ”Wow, you guys came early. Elena and kids are taking nap upstairs”, Brett kertoi hieman hämmästellen, uteli sitten vielä Blaken perään, jolloin sai Baileylta vahvistuksen, että sisko oli tulossa perässä omalla autollaan. He siirtyivät hiljakseen peremmälle ja yrittivät toimia ja kommunikoida mahdollisimman hiljaa, ettei yläkerran väki turhaan heräisi ennen aikojaan. Oikeastaan Brett olikin heistä se, joka oli koko ajan hyssyttelemässä, mikä sai varsinkin Brandonin ja Baileyn naureskelemaan tossun alla olemiselle ja vastaaville letkautuksille. ”You don't know Elena when she's pregnant and too hispanic”, Brett oli puolustautuvinaan kovinkin loukkaantuneesti.
Nancy oli jo häärimässä keittiössä illan ruokien parissa ja Bailey siirtyikin hyvin vikkelään äitinsä seuraksi. Isäkin oli teillä tietämättömillä, tai todennäköisemmin kyllä pihan puolella varastontapaisessa työskentelytilassaan tekemässä mitä sitten olikin tekemässä. Brett tajusi heidän jääneen isoveljen kanssa kahden olohuoneeseen. Häntä oli hieman alkanut jännittämään, mitä ilta toisi tullessaan, joten tuntui parhaimmalta saada purettua hermoja edes jollekulle … ”Guess what? I'm gonna do something kinda huge tonight”, Brett paljasti veljelleen, mutta tämän hiukka hölmistynyt katse ei antanut hänelle muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa (joskin ehkäpä Brandonin ilme oli ihan oikeutettu, sen verran yllättäen Brett oli aihetta vaihtanut heidän keskustelujensa aikana). ”Well you know I'll ask Elena if –” Brett jatkoi, mutta kuuli samalla portaista niin juuri mainitun naisen kuin lastenkin ääniä, eikä hän uskaltanut sanoa enempää, ettei yllätyksensä vain olisi mennyt pieleen. ”You know”, Brett vain lisäsi, kun Elena jo saapuikin selvästi unenpöpperöisenä olohuoneeseen (lapset olivat ilmeisesti jääneet jumiin keittiöön Bailey-tädin huomaan). Brandon nyökkäsi virnistäen ja käänsi peukalonsakin ylöspäin, siirtyi sitten tervehtimään itseään suurin piirtein metrin lyhyempää Elenaa lämpimästi. ”Hey you woke up. Did you get sleep? Blake is coming soon”, Brett kartoitti Elenaa taas tapahtumien tasalle, kun itsekin nousi ylös, eikä voinut kuin toivoa, ettei Brandon menisi esimerkiksi joulupöydässä lipsauttamaan kosinnasta.
|
|
|
|
May 31, 2015 19:54:01 GMT 2
Post by Deleted on May 31, 2015 19:54:01 GMT 2
Uhoamisestaan huolimatta Elena oli sitten todella nukahtanut ja hän havahtui seuraavan kerran vasta, kun Pepita oli kömpinyt hänen viereensä. Aidenkin oli istahtanut sängyn laidalle, joten Elenan ei auttanut kuin nousta istumaan. ”Did you sleep well?” Elena olikin kyselemässä lapsiltaan, napaten samalla hetkeksi Pepitan syliinsä, tytön muutenkin tultua siihen hänen vierelleen. Elena suukotti Pepitaa hiusten sekaan ja kurkottautui vielä pörröttämään Aideninkin hiuksia ennen kuin sitten viimein nousi siitä sängyltä ylös. ”Is Cilla still sleeping?” Pepita kyseli kaksikolta ja sille kysymykselle Aiden pudisteli reippaasti päätään. Elena lähti lasten kanssa sieltä vierashuoneesta pois, suunnaten itse kulkunsa Brandonin huoneeseen hakemaan Cillan – Aiden ja Pepita sen sijaan olivat lähteneet alakertaan, Elena kun oli vihjaissut, että alhaalla saattaisi odottaa vieraita.
Lopulta Elena oli sitten napannut Cillankin matkaansa ja lähtenyt alakertaan, edelleen joskin hieman uneliaan oloisena. Ensimmäisenä hän suuntasi olohuoneeseen, josta hän sitten löytykin Brettin ja Brandonin. Brettin sanoille hän hymyili pienesti, tervehtien tosin sitten Brandonia halaamalla – aluksi se tuntui hieman hassalta, mutta toisaalta Elena oli vain tyytyväinen, että hänet otettiin edelleen lämpimästi vastaan tässä perheessä, vaikka hän olikin tehnyt mitä oli. ”Yeah, I slept well and the kids are full of energy now.” Elena naurahti pienesti, hieraisten tosin vielä silmiään, sillä unelias hän oli edelleen, vaikka olisi kuinka muuta väittänyt. Lopulta Elena oli sitten jättänyt Cillan Brettin vastuulle ja lähtenyt tervehtimään myös Baileya. – sekä tietysti auttamaan ruokavalmisteluissa, sillä hänestä olisi tuntunut todella epäkohteliaalta olla auttamatta muita, kun hän oli itse vieraana. Nancy kyllä yritti ensin käännyttää Elenan keittiöstä pois naisen raskauteen vedoten, mutta Elena piti päänsä – ei häntä ollut raskaus ennenkään estänyt kotitöitä tekemästä.
Blakekin oli sitten viimein saapunut paikalle ja pikkuhiljaa porukka oli siirtynyt illan myötä ruokapöydän ääreen. Keskustelu oli jopa yllättävän rentoa ja Elenasta tuntui oikeasti siltä, ettei kukaan kantanut hänelle kaunaa menneistä tai jos kantoikin niin ainakin se oli peitetty hyvin. Pepitalla ja Aidenillakin tuntui olevan mukavaa, joskin Pepita nyt kovasti yritti edelleen puhua sukulaisilleen espanjaksi ja monta kertaa Elena sai olla patistelemassa tytärtään englannin kanssa. Ilta muiden kanssa kuulumisia vaihdellessa menikin todella nopeasti ja ruokapöydästä oli lopulta siirrytty olohuoneeseen. Lapset jaksoivat aikansa leikkiä, mutta lopulta myös Aidenin ja Pepita alkoivat vaikuttaa siltä, että nukkumaan pitäisi päästä – Cillan Elena oli vienyt nukkumaan ja kahta vanhempaa lastaan aikaisemmin, tyttö kun ei ollut enää selvästikään jaksanut pysytellä hereillä. Hieman kaksikko jaksoi kyllä taistella vastaan ja kumpikin oli sitä mieltä, että he haluaisivat jatkaa vielä leikkejään, mutta Elena piti päänsä – kyllä rutiineista piti yrittää pitää kiinni lomallakin, varsinkin kun kyse oli Aidenin ja Pepitan kaltaisista energisistä lapsista.
Kun Elena sitten oli saapunut takaisin muiden pariin, olivat he vielä jutelleet aikansa aikuisten kesken, mutta pikkuhiljaa Brettin sisarukset alkoivat lähteä takaisin kotiin ja kun muut olivat lähteneet, Nancy ja Tomkin lähtivät jo nukkumaan. Niimpä Elena ja Brett jäivät kahdestaan olohuoneeseen, aivan kuten edellisenäkin iltana. Elena olikin hakenut taas paikkansa Brettin kainalosta, eikä hän voinut kuin hymyillä tyytyväisenä. ”Well it went well. I had really great time – you know, I have missed your family, they are always so nice.” Elena selittikin sitten hymyillen – hieman väsynyt hän oli ja hän tiedosti kyllä, että kohta pitäisi mennä itsekin nukkumaan, sillä lapset heräisivät taatusti taas aamulla ajoissa, mutta hän halusi vielä hetken nauttia kahden keskisestä rauhasta Brettin kanssa.
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Jun 5, 2015 18:55:41 GMT 2
Post by jenni on Jun 5, 2015 18:55:41 GMT 2
Hetkisen kuluttua Elena oli jättänyt Cillan Brettin vahdittavaksi, kun nainen itse oli mennyt auttelemaan keittiön puolelle illallisvalmisteluissa. Brett jäi pienokaisen ja Brandonin kanssa olohuoneeseen, ja velipoika oli vielä utelemassa Brettin illan suunnitelmista, mutta kosintaa suunnitteleva osapuoli päätti vaihtaa puheenaihetta, ettei vain kukaan kuulisi vahingossa heidän puheitaan – tai mikä vielä pahempaa, etteivät Aiden tai Pepita olisi kuulemassa miesten juttuja ja pian kailottamassa niistä kovaan ääneen muillekin. Niin paljon kuin Brett lapsiaan rakasti, hän osasi myös kauhulla kuvitella sen skenaarion mielessään, kuinka jompikumpi ihmettelisi ääneen luokkaa mitä kosiminen tarkoitti tai ihmettelisi mikä tuo sormus mahtoi olla. Kylmät väreet liki kiipivät pitkin Brettin selkäpiitä, kun hän ajatteli sellaisen mahdollisuutta mielessään. Onneksi Blakekin saapui jo pian paikalle, joten Brett pääsi isoveljen piinapenkistä pois tervehtimään toista pikkusiskoaan ja tietysti myös katselemaan, kun sisko jututti lapsia ennen kuin Nancy ilmoitti kaiken olevan nyt valmista ja että he voisivat nyt käydä pöydän ääreen.
Ruoka oli maittavaa (joskaan Brett ei ollut ehtinyt epäillä sitä hetkeäkään) ja jutustelu sujui yllättävän leppoisissa tunnelmissa, mistä Brett ei voinut olla tyytyväisempi. Se vahvisti hänen haluaan entistä enemmän toteuttaa myöhäisiltaan ajoittamansa suunnitelma. Hänestä oli mahtavaa nähdä, etteivät perheenjäsenet tuntuneet kantavan mitään kaunoja Elenalle (saati hänelle itselleenkään) menneisyyden virheistä. Saattoihan olla, että ilmassa oli vain joulun taikaa, mutta toisaalta Brett kyllä luuli tuntevansa vanhempansa – luultavasti äiti olisi kyllä jo näyttänyt, mikäli hänellä olisi jotakin hampaankolossa Elenaa kohtaan. Eikä kipulääkityksenkään vaikutus loputtomiin kestänyt, eikä Brett ollut nähnyt äitinsä napsivan pillereitä viimeiseen pariin tuntiin. Ehkä äiti ihan aidosti piti Elenasta ja lapsista. Ruokailun jälkeen he sitten siirtyivät kaikessa rauhassa olohuoneeseen, joskin lapset olivat tietysti ensimmäisenä vänkäämässä takaisin leikkien pariin pääsyä. Onneksi Brandon lupautui ensimmäisenä nousemaan ylös ja tarjoutui leikittämään lapsia olohuoneen puolella. Vähitellen he muutkin siirtyivät ruokapöydästä olohuoneeseen nauttimaan suklaista ja Tomin tarjoamista pienistä snapsiryypyistä. Brettin oli kyllä pakostakin vilkaistava Elenaa hieman harmistuneena, kun tiesi, ettei tämä voinut ottaa niitä hömpsyjä. Ehkä se oli jotakin pientä omantunnonpistosta, mutta ei Elena tuntunut loukkaantuvan Brettin ottamista muutamasta snapsista.
Lopulta kello tuli kuitenkin siihen pisteeseen, että Aidenista ja Pepitasta pystyi näkemäänkin väsymyksen määrän. Cilla oli jo tässä vaiheessa viety aikoja sitten untenmaille. Elena tarjoutui nukuttamaan lapsista vanhimmat, joten Brett jäi yksinään seurustelemaan muun perheensä kanssa. Kun Elena oli tullut takaisin, juttua jatkettiin vielä jonkin aikaa aikuisten kesken, ennen kuin (snapseista kieltäytynyt) Brandon sekä Bailey ja Blake alkoivat tehdä lähtöä. Melkein hyvin pian jälkikasvunsa lähdön jälkeen myös Tom ja Nancy ryhtyivät valmistautumaan yöpuulle vetäytymistä. Brett ja Elena jäivät taas edellisillan tavoin viimeisinä jalkeille, ja Brett tiesi tilaisuutensa koittaneen. Jännitys tuntui kohoavan hänen kurkkuunsa asti, ja se sai hänet jopa hieman huonovointiseksi. Jännittäminen oli aivan typerää, hän tiesi sen. Hän oli täysin varma aikeistaan, ei niissä ollut mitään jännitettävää!
Brett tunsi jännittävänsä taas hieman lisää, kun oli saanut Elenan siinä sohvalla viereensä. Onneksi hän oli tunkenut sormusrasian juuri Elenasta katsoen ulommaiseen oloasunsa housujen taskuun. ”You don't know how much those words mean to me”, Brett sanoi ja suukotti kevyesti Elenaa hiusten sekaan. Kuluva joulu oli taatusti ollut yksi parhaimmista muutamiin vuosiin. Tosin nyt Brett ei enää kyllä kauempaa jaksanut pidätellä salaisuuttaan, vaan hänen oli pakko oikaista itsensä siitä sohvalta ylös, vaikka aavistikin Elenan hämmentyneen katseen ennen kuin kääntyi taas tämän puoleen, tosin ollen nyt seisomassa sohvan edessä. ”I'm so glad you accepted Christmas here in Phoenix”, Brett aloitti ja hieroi käsiään kevyesti yhteen jännityksissään. Hän seisoskeli yhä siinä paikoillaan, mietti kyllä kovasti missä vaiheessa kävisi polviensa varaan. ”I already knew in 2007 that there's something special about you. Yeah, I know it's a super cliché but it's true, I swear”, miesjatkoi hetken kuluttua ja nyt hän kaivoi jo taskuaan, joskin piti rasiaa vielä visusti nyrkissään – vaikka tottahan Elena olisi varmasti ollut jo tyhmä kuin saapas, ellei olisi tajunnut, mitä Brettillä olisi mielessään, sen verran läpinäkyvä Brett taisi jo olla aikeissaan. ”We have gone through many kind of things but”, Brett jatkoi ja nyt rohkaistui viimein polvistumaan siihen yhä sohvalla istuvan Elenan eteen. Hitaasti hän raotti sormusrasiaakin auki ja ojensi sitä varovaisesti kohti naista. ” – we've survived all of them and I really want to survive more. Elena, will you marry me?”
|
|
|
|
Jun 7, 2015 21:00:31 GMT 2
Post by Deleted on Jun 7, 2015 21:00:31 GMT 2
Elena vain hymyili Brettin sanoille, sanomatta kuitenkaan mitään. Eipä Elenan kai tarvinnut mitenkään sen kummemmin vakuutella, miten tärkeänä hän Brettin perhettä piti – hän oli aina tullut heidän kanssaan toimeen ja olisi ollut sääli, jos asiat olisivat olleet nyt toiselle tapaa. Toki Elena olisi ymmärtänyt ihan kaiken vihan Wilsoneiden puolelta, mutta niin ei kuitenkaan onneksi ollut. Sen kummemmin he eivät kuitenkaan sitten keskustelleet Brettin kanssa aiheesta, sillä mies oli jostain syystä noussut siitä sohvalta ylös. Elena tietysti aluksi ajatteli, että kaipa mies oli jo suunnittelemassa nukkumaan menemistä, mutta ihan siitä ei kuitenkaan tainnut kuitenkaan tällä kertaa olla kyse, sen Elena pystyi päättelemään varsin nopeasti, kun hän kuunteli Brettin sanoja yhtään pidemmälle..
Niitä Brettin puheita kuunnellessaan ja miehen olemusta katsellessaan Elenaa alkoi ihan oikeasti jännittää. Olisiko nyt tapahtumassa se, mitä Elena kuvitteli tapahtuvan? Toki hän oli moneen kertaan haaveillut kosinnasta ja kaikesta siihen liittyvästä, mutta hän oli jotenkin ajatellut, että sen aika ei olisi vielä – tosin, miksi ei? Vaikka he olivat seurustelleet vasta vähän aikaa, heillä oli kuitenkin pitkä yhteinen historia, johon mahtui nii yhdessä asuminen kuin yhteiset lapsetkin. Ja Elena todellakin tiesi, että hän halusi olla Brettin kanssa loppuelämänsä yhdessä. Kun Brett sitten polvistui siihen hänen eteensä, Elena ei voinut kuin hymyillä, eikä hän voinut sillekään mitään, että kyyneleet olivat nousseet hänen silmiinsä. Hän oli yrittänyt parhaansa mukaan estää itseään itkemästä, mutta ei hän vain voinut itselleen mitään – osittain hän kuitenkin syytti niitä raskauden takia sekaisin olevia hormooneitaan, vaikka toki tiedosti, että olisi hän todennäköisesti itkenyt jokatapauksessa, oli hän raskaana tai ei.
”Of course I’ll marry you.” Elena sai lopulta vastattua ja pieni naurahduskin karkasi hänen huuliltaan. Nopeasti hän pyyhkäisi silmiään, joskin itkusta ei meinannut tulla loppua siinä vaiheessa, kun Brett oli napannut häntä kädestä kiinni ja pujottanut sen sormuksen hänen sormeensa. Elena ei osannut kuin hetken katsella sitä sormusta hymy huulillaan, mutta kun Brett oli viimein istunut takaisin hänen viereensä, oli Elena kääntynyt paremmin Brettin puoleen ja painanut suukon miehen huulille – aika nopeasti se suukko tosin oli vaihtunut pidemmäksi suudelmaksi. ”You’re kinda stuck with me forever now.” Elena ei voinut olla naurahtamatta pienesti, kun hieman malttoi irrottautua Brettistä. Kyllä hän edelleen Brettin lähellä tosin pysyi ja katse pysyi miehen silmissä – tosin hieman Elena vieläkin pyyhki niitä kyyneleitä silmistään. ”Oh God, I can’t believe that just happened.. – Are we really getting married?” Elena sanoi jokseenkin epäuskoisen hymyn kera, mutta kyllä siitä äänensävystä paistoi varmasti se kaikki onnellisuus, jota hän sillä hetkellä tunsi.
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Jun 8, 2015 13:07:40 GMT 2
Post by jenni on Jun 8, 2015 13:07:40 GMT 2
Elenan kyyneleistä kirkastuneet silmät valoivat entistä enemmän Brettiin uskoa siitä, että hän saisi vielä odottamansa vastauksen. Oltiin lähellä sitäkin pistettä, että miehen omatkin kyynelkanavat olisivat auenneet, mutta ilmeisen hyvin hän sai kyllä pidettyä itsensä koossa. Vaikeaa se kuitenkin oli varsinkin silloin, kun Elena viimein sai ilmaistua ääneen myöntävän vastauksensa. Eihän itkemisessä nyt sinänsä ollut mitään hävettävää, mutta sillä hetkellä Brett sai tiivistettyä senhetkiset tuntemuksensa vain siihen äärettömän leveään, onnelliseen hymyynsä. Hän tarttui kevyesti Elenan käteen ja pujotti sen ostamansa kihlasormuksen naisen sormeen, kunnes kävi takaisin istumaan naisen – kihlattunsa viereen. Hymy oli levetä entisestään hänen kasvoillaan, kun he vaihtoivat parit suukot keskenään. Brett naurahti Elenan seuraaville sanoille. ”I'm pretty sure it's kinda good place to be stuck”, mies naurahti kepeästi, ja sellaiselta hänen olonsa kieltämättä sillä hetkellä tuntuikin. Kevyt, onnellinen. ”Yep, and it's going to be one hell of a party then, I guess”, Brett virnisti, vaikka eiväthän he vielä olleet pahemmin varsinaisesta hääjuhlasta puhuneet. Pieni kutina Brettillä kuitenkin oli, etteivät he aivan pienin menoin avioliiton satamaan purjehtisi, vaan kyseessä saattaisi olla isommatkin kekkerit. Saattoi myös olla, ettei Brett itsekään sellaisista pahastuisi ollenkaan. Ainakin he olivat nyt löytäneet oikean suunnan kohti sitä seuraavaa etappia. Siitä jos mistä Brett ei olisi voinut olla onnellisempi.
|
|
