Why can't they see that when we bleed we bleed the same?

Olihan Beaulla pointtinsa – tottakai tämä oli vielä oudompaa hänelle kuin mitä Perrylle. Perry sentään oli asunut Lontoossa jo hyvän aikaa, joskin hän olikin matkustellut nyt ympäri Eurooppaa ja toki hän oli Yhdysvalloissakin käynyt useaan otteeseen, sillä loppujen lopuksi kaikki bändijutut tapahtuivat rapakon toisella puolella. Sinänsä Perrynkin olisi ollut helpompi asua jälleen New Yorkissa, mutta ei hän ollut asioita viitsinyt lähteä muuttamaan. Nyt asia olisi tietysti täysin eri, kun he olivat taas yhdessä Beaun kanssa. Paljoa he eivät olleet edes puhuneet aiheesta – he olivat vain sopineet, että Beau tulisi nyt Perryn mukaan Lontooseen, mutta jatkosta he eivät tienneet. ”Oh God, I have missed that kid so much.” Perryn oli pakko sanoa, kun Beau oli itse ottanut Ellien puheeksi. Siitä oli ihan liian pitkä aika, kun hän oli nähnyt Ellien viimeksi ja tottakai hänellä oli sitä muksua ikävä! Beau nyt saattaisi reagoida niihin sanoihin miten tahansa, mutta kylläpä toinen jo ennestään tiesi, miten paljon Perry Elliestä välitti.

Lopulta Beau oli tullut sinne Perryn luokse ja kiertänyt kätensäkin hänen ympärilleen. Perry kiersi kätensä kevyesti Beaun selän taakse ja vaikka hän kuinka yrittikin olla mahdollisimman normaalisti, Beau huomasi samantien, että kaikki ei ollut nyt ihan hyvin. Ja kuten Perry oli arvellutkin, tottakai Beau oli arvannut, että kyse oli nimenomaan Bunnysta. Kuulemma oli ihan täysin ok, jos Perry oli surullinen veljensä takia ja ne taisivatkin olla ne sanat, jotka saivat sitten Perryn painamaan päänsä kevyesti Beaun rintakehää vasten. Mitään hän ei hetkeen sanonut, sulki vain silmänsä ja oli siinä Beaun lähellä. Sitä Beaun läheisyyttä hän oli todellakin kaivannut kuluneen vuoden aikana. Tokihan he olivat saaneet olla siellä kiertueella yhdessä jo parinkin kuukauden ajan, mutta ei se ollut sama asia – Perryllä oli aina ollut kiire johonkin ja heidän ympärillään oli aina ollut ylimääräistä porukkaa, joten yhteistä aikaa ei ollut juurikaan ollut.

”I just can’t believe it’s been three years. It’s so fucking long time.” Perry lopulta sanoi. Hieman häntä ärsytti itseäänkin, että heidän kotiin paluunsa oli ajoittunut juuri Bunnyn kuolinpäivälle, sillä hän olisi vain halunnut nauttia Beaun seurasta ilman mitään häiriötekijöitä. Nyt hänen ajatuksensa olivat kuitenkin vain ja ainoastaan Bunnyssa ja siinä, miten paskalta hänestä oli tuntunutkaan kuluneen kolmen vuoden aikana. ”I’m trying to to think that but.. he was my brother. I know it’s been years but it’s still so hard to understand why he did what he did. It’s really haunting me.” Perry sanoi lähes mutisemalla. Jollain tapaa hän tunsi itsensä jopa säälittäväksi, kun sillä tavalla murehti, mutta kyllä hän sisimmässään tiesi, ettei siinä ollut mitään väärää, että hän ikävöi veljensä perään. Bunny oli ollut hänelle enemmänkin kuin veli – esikuva ja ihminen, jota Perry oli pitänyt suuressa arvossa. Oli vaikeaa ymmärtää, että Bunny oli oikeasti tappanut itsensä ja lähtenyt ilman mitään selityksiä.

Kaksikko oli sitten siirtynyt siitä keskeltä olohuonetta sohvalle istumaan, joskin Perry oli tietysti hakenut samantien paikkansa Beaun kainalosta. Siinä oli lähes turhankin hyvä olla ja Beaun seura tuntui sillä hetkellä niin lohduttavalta, eikä Perry olisi voinut olla kiitosellimpi Beaulle – yksin Perry olisi taatusti tuntenut olonsa miljoona kertaa kurjemmaksi, mutta jo pelkästään Beaun läsnäolo onnistui rauhoittamaan häntä. ”I’m sorry, this should be happy day. We are finally together in the same place without anyone else and I shouldn’t be crying because of Bunny.” Perry naurahti jokseenkin ontosti. Hän tiedosti kyllä, että ei Bunnykaan haluaisi hänen murehtivan tällä tavalla, mutta ei Perry itselleen mitään mahtanut. ”We still haven’t really talk about where are we going to live. I mean, I love London but I also know that you have your life in New York and my life is kinda there too.” Perry sanoi, yrittäen parhaansa mukaan peitellä sitä surullista äänensävyään – kyllä hän tästä piristyisi, kunhan vain saisi muuta ajateltavaa.

Vaikka Perry ei sitä ääneen sanonutkaan, tuntui hänestä hyvältä kuulla, että Beau oli pitänyt Bunnysta, kaikesta huolimatta. Kaksikko oli tutustunut toisiinsa harvinaisen huonoissa olosuhteissa, eikä Perry ollut kunnolla edes kerennyt esitellä poikaystäväänsä Bunnylle. Se heidän viimeinen tapaaminenkin oli mennyt täysin penkin alle, eikä Perry voinut mitenkään ylpeydellä muistella sitä päivää. Tosin, Bunny oli ollut se, joka oli sanonut ne kaikista pahimmat asiat, mutta toisinaan Perry oli jäänyt miettimään, olisiko Bunny tehnyt sen, mitä oli tehnyt, jos Perry olisi käyttäytynyt asiallisemmin veljeään kohtaan. Moiset mietteet Perry yritti kuitenkin aina unohtaa mahdollisimman nopeasti, sillä todennäköisesti Bunny oli siinä vaiheessa jo tehnyt päätöksensä ja mikään, mitä Perry oli sanonut tai tehnyt, ei varmasti ollut vaikuttanut asiaan mitenkään. Toisin sanoen, Perry ei voinut vaikuttaa veljensä kohtaloon, vaikka monta kertaa hän olikin soimannut itseään siitä, ettei ollut huomannut, ettei Bunnylla ollut kaikki hyvin.

Ihan tarkoituksella Perry oli tosin vaihtanut puheenaihetta, sillä vaikka hän tunsikin olonsa harvinaisen surkeaksi Bunnyn takia, hänelle teki vain ja ainoastaan hyvää miettiä jotain ihan muuta. Tosin päänvaivaa nämä heidän asumisjärjestelynsä aiheuttivat, sillä sanomattakin oli selvää, että he eivät mitenkään voisi asua kahdella eri mantereella ja saada suhdettaan toimimaan. ”Well nothing but this apartment is really holding me here..” Perry sanoi ja tottahan se oli. Periaatteessa hän voisi lähteä takaisin New Yorkiin vaikka samantien, eihän hänellä enää ollut mitään varsinaista syytä pakoilla kyseistä kaupunkia. Aiemmin hän oli halunnut pysyä poissa sieltä Beaun takia, mutta nyt olisi oikeastaan järkevää palata takaisin – kaikki olisi vain niin paljon helpompaa, jos hänkin asuisi New Yorkissa. ”So maybe we have to start find flights to New York.” Perry kohautti pienesti olkapäitään. Tietysti siinä kohtaa olisi ihan hyvä miettiä sitäkin, missä Perry ylipäätänsä edes asuisi, mutta kaipa hän ja ehkä jopa he kummatkin olettivat, että he tulisivat asumaan samassa osoitteessa, joten Perry ei asiasta lähtenyt edes erikseen mainitsemaan. Ei hän ainakaan halunnut asua enää ilman Beauta nyt kun oli saanut kyseisen nuorukaisen takaisin elämäänsä.

Hymy oli väkisinkin noussut Perryn huulille, kun Beau alkoi puhua Elliestä. Hän saattoi niin hyvin kuvitella Cecen hemmottelemassa tytärtään, mutta toisaalta hän oli jollain tapaa olettanut, että myös Beau olisi lähtenyt siihen hemmotteluun mukaan – todennäköisesti tilanne tulisi menemään siihen, että Perry hemmottelisi Ellietä kilpaa Cecen kanssa ja Beau joutuisi olemaan se järjen ääni. ”Little bastard? Beau, she’s your daughter.” Perry ei voinut olla nauramatta, tarkoittamatta sanojaan mitenkään pahalla. Joku herkempi olisi varmaan kuunnellut kauhulla, miten Beau puhui tyttärestään, mutta Perryä vain huvitti. Tuo puhetyyli oli niin Beaulle tyypillistä! ”Yeah, I used to be great with Ellie but she was then just a little baby who couldn’t speak or even walk or anything. It must be different now.” Perry naurahti, jopa hieman haikeana. Hän oli menettänyt todella paljon Ellien lapsuudesta, vuosikin tuon ikäisen lapsen elämästä oli todella pitkä aika. Ellie ei todennäköisesti enää edes muistaisi häntä, mutta varmasti se asia korjaantuisi, kunhan he palaisivat takaisin New Yorkiin ja Perrystäkin tulisi taas osa Ellien arkea. ”It’s so weird to think that she will be three next year. It feels like it was just yesterday when you got that call from Cece.[/i]” Perry hymähti hieman huvittuneesti. Se päivä oli kyllä ollut ihan kamala, mutta kumpikin heistä oli ajan kanssa tottunut ajatukseen Beaun isyydestä – Perry ehkä aluksi hieman paremmin kuin Beau, sillä Perrylle Ellie oli ollut ensimmäisten viikkojen jälkeen kuin oma tytär.

”Talking about kids..” Perry aloitti, mutta Beaun ilmeen nähtyään Perry oli purskahtaa nauruun. ”What the hell is that look, I wasn’t going to talk about getting a child together if that’s what you were thinking.” Perry naurahti. Hän muisti kyllä varsin hyvin sen parin vuoden takaisen lapsikeskustelun – Beau ei ollut silloin halunnut edes puhua koko aiheesta ja Perry ei uskonut, että tilanne oli kamalasti muuttunut sen jälkeen. Perry kyllä itse voisi halutakin toisen lapsen heidän perheeseensä, mutta hän tiesi tasan tarkkaan, että Beau ei ollut moisesta kiinnostunut. Tuskin toisen mieli oli vielä kamalasti muuttunut. ”I was just gonna ask have you think about how do you want to continue? I mean, are we still going to live together and should I start looking for a new place for me from New York?” Perryn oli sitten pakko heittää se kysymyksen ilmoille, vaikkakin hän oli vielä hetki sitten ajatellut, että tottakai he asuisivat yhdessä – kai se asia oli ihan hyvä varmistaa myös Beaulta itseltään. ” – I have also been thinking.. Have you think about getting married again? Not now but someday.” Perryn oli pakko kysyä, kun se ajatus oli hypännyt jostain hänen mieleensä. Ei hänellä mikään kiire ollut mennä naimisiin uudestaan, mutta hän kuitenkin tiesi, että todennäköisesti hän haluaisi vielä joskus mennä uudestaan naimisiin Beaun kanssa.

Are you really that pedobear I once called you? Pieni naurahdus oli karata Perryn huulilta. Hän kyllä muisti ne Beaun vitsailut varsin hyvin ja kyllähän hän oli itsekin moisesta välillä vitsaillut, lähinnä heidän ikäeronsa takia. ”Well why do you think I’m together with five year younger guy?” Perry ei malttanut olla jatkamatta sitä vitsailua. Tosiasiassa Perry ei yleensä edes muistanut koko ikäeroa. Toki se näkyi aina joissain asioissa, varsinkin heidän suhteensa alkuaikoina, mutta ei Perry nykyään juurikaan asiaa ajatellut. Ja olihan tilanne nyt täysin erilainen kuin heidän suhteensa alkaessa – Perry oli ollut silloin 27 ja Beau vasta 22, mutta nyt ikää oli kummallakin jo viisi vuotta enemmän, joten voisi ainakin olettaa, että kumpikin heistä olisi aikuistunut edes hieman. Vaikka toisinaan Perry kyllä piti heitä kumpaakin ihan kakaroina edelleen niin kai sitä järkeä oli tullut vuosia varrella päähän edes hieman. Tosin, kummankin heidän tapauksessaan ehkä vasta vaikeimman kautta.

Perryä hymyilytti väkisinkin, kun Beau totesi haluavansa edelleen muuttaa yhteen Perryn kanssa. Se helpotti miehen mieltä kummasti ja nyt he voisivat sitten rueta etsimään uutta yhteistä kotia. Sille Bronxin kämpälle Perry tosin pudisti päätään. ”No, I don’t have it anymore. I moved away kinda soon after we broke up and Blake doesn’t live there either anymore.” Perry totesi ääneenkin. Blake vietti melkein naurettavan rauhallisen tuntuista perhe-elämää Brooklynissä Sydneyn kanssa ja toisinaan se jopa huvitti Perryä. Blake oli hänen mielessään viimeinen ihminen, jonka olisi voinut kuvitella asettuvan aloilleen, mutta siellä mies vain nykyään asui oman perheensä kanssa. No, ei Blake ja Sydney ehkä ihan niitä kaikkein perinteisempiä vanhempia kuitenkaan olleet, siitä Perry oli ihan varma. ”I don’t know if I want to live in Manhattan either. So if it’s okay for you maybe we could find something from.. Brooklyn, for example.” Perry sanoi hetken asiaa ajateltuaan – hän ei osannut kuvitella asuvansa missään hienossa Manhattanin asunnossa ja Beau tuskin muuttaisi enää Bronxiin, joten joku kompromissi heidän olisi joka tapauksessa löydettävä.

Beaun vastaus siitä naimisiin menosta ei varsinaisesti yllättänyt Perryä, mutta silti hän ei voinut sille mitään, että hänen ilmeensä taisi hieman venähtää ja myös Beau huomasi sen. ”Well I’m not saying we should get married right now..” Perrynkin oli pakko lisätä. Ei hän ollut todellakaan suunnitellut, että he menisivät naimisiin nyt samantien ja sen hän halusi tehdä Beaullekin selväksi. Oli kummankin kannalta parempi, että he etenisivät asioissa nyt hieman maltillisemmin eteenpäin ja katsoisivat, mitä tulevaisuus toisi tullessaan. Tunnelma kuitenkin keventyi hieman Beaun ottaessa sen papin puheeksi – niimpä niin, varmasti samainen heppu ei suostuisi enää edes vihkimään heitä uudestaan. Kumpikin hiljentyi hetkeksi ja hiljaisuuden rikkoi vasta Beaun sanat. Perry käänsi katseensa Beauhun – rehellisesti sanottuna hän ei kauheasti halunnut edes ajatella koko asiaa. ”I don’t know.. I know it’s a big cliche but somehow I still hoped that eventually we would get back together and look what happened.” Perry sanoi pienesti hymyillen. Aina hänellä oli ollut joku pieni ajatus heistä, sillä vaikka se olikin ehkä kliseistä, Perry tiesi, että he kuuluivat yhteen. Siitäkin huolimatta, että Perry oli tässä välissä kerennyt seurustella hetken aikaa uudestaan Dustyn kanssa.

Perry painautui takaisin paremmin siihen Beaun kainaloon ja sulki jopa silmänsä hetkeksi. Kaikki se matkustaminen oli saanut hänet väsyneeksi, eikä tämän päivän tunnelma kamalasti auttanut asiaa. Vaikka Perry ei kamalasti ollutkaan suostumaan Bunnysta ja vaikka puheenaihe oli taktisesti vaihdettu jo ihan muualle, oli Bunny edelleen Perryn mielessä. ”I don’t know about you but I feel kinda tired. Should we go to sleep for a while?” Perry sitten ehdottikin Beaulle. Toisella ei ollut mitään sitä ajatusta vastaan, joten niimpä Perry nousi ylös ja lähti kävelemään edeltä sinne makuuhuoneeseen. Hän meni makaamaan sängylle ja Beaun viereen saatuaan, hän painautui jälleen tämän viereen. ”If you want, we would watch flights back to New York later today. Maybe we can find something and leave soon back to home. – And maybe we can also look for some place we could actually call home.” Perry ehdottikin sitten. Tavallaan hän jopa odotti sitä, että he pääsisivät etsimään uuden asunnon, sillä vaikka he olivat asuneet pitkään yhdessä, ei se kämppä ollut ollut heidän yhteisensä. Se oli ollut vain epämääräinen läävä, jonka Perry oli vähäisillä rahoillaan aikoinaan vuokrannut ja Beau oli sitten lähinnä pakon edestä muuttanut mukana, kun Perry ei ollut suostunut muualle muuttamaan.