But as long as you are with me, there's no place I rather be

Olipa taas ihan helvetin fiksua. Pakeneminen nimittäin. Siltä Dennystä tuntui, kun hän oli Phoenixissa joskus tammikuun vaihduttua helmikuuksi pakannut rinkkansa ja yksinkertaisesti lähtenyt. Mutta mitä ihmettä hänelle muka oli siihen kaupunkiin jäänyt? Jamie oli ottanut ja lähtenyt, eikä toinen ollut sanonut mitään, mihin oli häipynyt. Jamie oli kyllästynyt häneen, Dennyyn, ja hänen loputtomaan häpeilyynsä. Tietysti Dennyn isän kielteisellä suhtautumisella heihin saattoi olla oma vaikutuksensa, mutta pääosin Denny oli tainnut mokata itse olemalla, no, olemalla vain sellainen helvetin törppö. Saakelin vätys. Isä oli jopa ostanut sen helvetin talopahaisen hänelle Phoenixista, mutta Denny ei ollut oleillut sekuntiakaan siellä, vaan oli jatkanut norkoilua siskojensa luona. Ja lopulta hän sitten oli kyllästynyt kokonaan Phoenixiin, kun ei tietojensa mukaan ollut enää samassa kaupungissa Jamien kanssa – siis ei voinut enää vahingossakaan törmätä toiseen. Sen verran Denny tosiaan tiesi, oli kuullut puheita, että Jamie oli lähtenyt kaupungista. Mutta minne, ehkä Miamiin? Siellä he olivat ensimmäistä kertaa tavanneet. Denny oli ollut pukeutunut epäilyttävään kanipäähineeseen ja yrittänyt kaupitella rantaleluja. Jamie oli kyseenalaistanut pupuhahmon siveellisyyden. Tai ehkä Jamie oli lähtenyt New Yorkiin, sieltähän toinen nimittäin oli kotoisin. Oli miten oli, kaikki sillat toinen oli selvästi polttanut heidän osaltaan takaataan. Puhelimeen ei saanut yhteyttä, Facebookissa luki enää lisää kaveriksi. Eikä Denny kuitenkin lisännyt, vaikka hiiren kursori oli osoittanut monet kerrat kyseistä nappulaa.

Pakkaillessaan rinkkaansa Denny oli päättänyt, että hitot Jamiesta. Jos tämä kerran oli unohtanut Dennyn, unohtaisi Dennykin Jamien. Se olisi ihan helppoa. Hän varaisi vain lentoliput – Seattleen, mikä tosin oli hieman ironista, sillä viimeksikin Denny oli lähtenyt ensimmäisenä kyseiseen kaupunkiin. Seattle ja Washington olivat kuitenkin Dennyn mieleen, Seattlesta hän piti paljon. Klik, klik ja klik – niin kätevästi oli menolippu Washingtoniin varattu ja maksettu. Maailma oli täynnä ihmisiä, Denny löytäisi vielä oman Jamiensa jostain. Siis, jonkun toisen. Toisaalta hän ei tiennyt, halusiko edes löytää ketään, eihän hän ollut edes varma, millaisen ihmisen haluaisi löytää. Ja toisaalta taas … Halusiko hän oikeasti ketään muuta kuin Jamien, äh, no totta helvetissä halusi. Hänestä oli ollut Jamielle pelkkää päänvaivaa, mutta niin asia taisi olla toisinkin päin. Ei heistä mitään olisi tullut. Jamie oli ihan erilainen kuin hän. Jamie oli avoin, helvetin ja enemmänkin sinut seksuaalisuutensa kanssa, kun taas Denny … No, Denny oli jossain perkeleen syvällä kaapissa toivomassa, että tarvittiin vain yksi yö, ja hän olisi taas muuttunut heteroksi. Elämä tuntui olevan paljon helpompaa heterona, kun saattoi sulautua massaan ja elää yhteiskunnan normien mukaisesti. Seattlesta nuorukaisen matka oli jatkunut Michiganiin, Lansingissa hän oli viihtynyt viisikin viikkoa paiskimalla hommia jossakin kuppilassa. Rahaa Dennyllä toki oli, mutta hän teki hommia puhtaasti työn ilosta, saadakseen edes jotakin puuhasteltavaa sekä ajatukset pois eräältä nimeltämainitsemattomasta kaverista.

Mitään hohdokasta kahvilatyöskentely ei kuitenkaan ollut, joten lopulta Denny osti itselleen menolipun Miamiin. Alkuun hän oli hieman epäröinyt päätöstään, sillä mikä järki oli lähteä repimään vanhoja haavoja auki, mutta päästyään Miamin yöelämään kiinni, se oli ollut menoa se. Dennyllä oli ollut jopa hieman menoa naisrintamalla, johon hän oli pakottanut itsensä mukaan. Tosin, nimenomaan hieman. Ei Denny kovin pitkälle kyennyt etenemään. Siinä sitten saatiin useammankin naisen vihat niskoille, kun Denny oli muka antanut olettaa niin helvetin paljon, mutta lopulta vetäytynyt koko hommasta. Lopulta Denny olikin saanut tarpeekseen Miamista ja Floridastakin, ja hän keksi lähtevänsä Eurooppaan. Ehkä hän voisi mennä tapaamaan Annaa, Saksassa aiemmin tapaamaansa ystäväänsä. Annan kanssa he olivat aina silloin tällöin vaihdelleet kuulumisia Facebookissa, puhuneet jälleennäkemisenkin mahdollisuudesta. Ilmeisesti Anna ei jaksanut enää kantaa kaunaa Dennyn häipymisestä takaisin Yhdysvaltoihin. Niinpä Denny alkoi taas tutkia lentovaihtoehtoja, ja päätyi varaamaan ensin lipun New Yorkiin – muutama päivä vanhoilla kulmilla ja sitten nousu Eurooppaan lähtevään koneeseen. Oikeastaan Denny oli jopa helpottunut, kun hän katseli lentokoneen ikkunasta alapuolelle jäävää Floridaa. Hän tunsi huijanneensa itseään antauduttuaan niiden naisten armoille. Nyt hän kuitenkin oli jättämässä Miamin clubeja ja baareja taakseen, ja jos totta puhuttiin, niin New York oli aina tuntunut enemmän hänen kaupungiltaan.

Denny oli varannut itselleen huoneen eräästä kohtuullisen edullisesta motellista Manhattanin laidalta, sillä tiesi metrolla kulkemisen olevan sen verran helppoa. Vaikka hänellä rahaa olikin, ei hän silti halunnut sitä liiaksi käyttää. Suurin osa säästöistä oli kuitenkin äidiltä ja nimenomaan isältä peräisin, eikä Denny välittänyt huolia isältään mitään, vähiten juuri rahaa. Tänään, toukokuun viidentenä, joka sattui olemaan sunnuntai, Denny oli lähtenyt hieman katselemaan enemmänkin paikkoja jonnekin Times Squaren liepeille. Totta puhuen tuntui helpottavalta sulautua satojen turistien joukkoon, josta hän ei liiemmin erottunut, jos laisinkaan. Denny ajelehti ihmisjoukon mukana, päätyi vihdoin erääseen kahvilaan lounastamaan. Häntä ei edes haitannut jonotus, kun muutama muukin halusi hieman murua rinnan alle juuri siihen aikaan. Denny ehti hyvän tovin istua valitsemassaan ikkunapöydässä (ruuhka-ajan huomioon ottaen oli suoranainen ihme, että hänen oli onnistunut päästä ikkunan viereen), kunnes hän tajusi hieman kauempana hänen selin istuvan nuoren miehen, arviolta hänen oman ikäisensä, näyttävän kovin tutulta. Ja kun kyseinen nuorukainen lopulta käänsi juuri sopivasti päätään, tosin Dennyä selvästi huomaamatta, Denny itse näki, että … Jamie. Ei helvetin helvetti. Manhattanilla vanhaan tuttuun törmääminen oli oikeasti verrattavissa neulan etsimiseen heinäsuovasta, olihan? Denny laski bagelinsa alas ja katseli hieman hädissään ympärilleen – Jamie seuralaisensa kanssa istui juurikin niin, ettei Denny siitä pääsisi kahvilasta ulos ilman, että Jamie huomaisi hänet. Toisaalta … Nyt. Denny huomasi Jamien seurassa olevan naisen lähtevän ilmeisesti naistenhuoneen puolelle. Denny ei tajunnut seuraavista sekunneista mitään, sillä pian hän huomasi lähestyvänsä kohti Jamieta. ”Sä tulit tänne”, mieheltä pääsi ilman sen kummempia pohdintoja oikeiden sanojen löytämiseksi.