Viva las Bodrum

Aygenilla ei ollut nykyään turhan paljoa vapaa-aikaa. Hän työskenteli isänsä ravintolassa ja lähes joka ilta Aygen oli tarjoilemassa ruokaa ja juomaa turisteille. Toki Aygen piti työstään, mutta oli lähes työn ja tuskan takana saada edes yksi ilta viikossa vapaaksi, jotta hän saisi hieman omaa aikaa. Tänään isä oli kuitenkin luvannut, että Aygen voisi pitää vapaata, joten nainen oli suunnannut rannalle. Rantaa ja merta hän näki kyllä rannan äärellä sijaitsevasta ravintolasta, mutta oli se eri asia tulla rannalle aikaa viettämään. Päivemmällä Aygen oli tosin nähnyt ystäviään, mutta illan hän halusi olla yksin - hän oli luonteeltaan sellainen, että kaipasi myös yksin oloa.

Aygen oli vain istuskellut jo hieman rauhallisemmalla rannalla alkuiltaan saakka, kunnes oli sitten rantaviivaa pitkin lähtenyt kävelemään takaisin kohti kotiaan. Kaikeksi onneksi hänen kotinsakin sijaitsi aivan rannan lähellä, joten kauas hän ei tarvinnut kävellä. Matka tosin keskeytyi, kun pienen kävelymatkan jälkeen hän tunsi jonkun osuvan kylkeensä. Kivi se selvästi oli ja Aygen tähyilikin ympärilleen hetken, sillä joku sen kiven oli taatusti heittänyt, ei se nyt tuolla tavalla voinut itseksekseenkään lentää. Aluksi Aygen ei nähnyt ketään ja hän oli jo jatkamassa matkaansa, kunnes sitten äkkäsikin jonkun istumassa erään puun juurella. Joku muu olisi ehkä antanut olla, mutta Aygen ei - pitäisihän moiselle kivien heittelijälle sanoa, että ei tuolla lailla voinut käyttäytyä!

Varsin nopeasti nuori nainen oli tullut sen puun luokse. Joku mies makoili siellä pullonsa kanssa, selvästikin turisti, jonka vuoksi Aygen päätteli, että toiselle oli todennäköisesti turha edes yrittää puhua turkkia. "Did you throw that rock to me?" Aygen kysyikin - hänen äänensävynsä oli ehkä jopa hieman heltynyt sen miehen nähtyään, sillä olihan toinen nyt ihan suloinen. Ainakin sen perusteella mitä Aygen nyt siinä hämärässä illassa puun varjosta erotti. "Its not nice, you know. If you want to throw those rocks to the water, you should sit somewhere.. there." Aygen sanoi, heilauttaen kädellään muutaman metrin eteenpäin.

"Besides, you could have hurt some small child or dog or something, it was kinda big." Aygenin oli pakko vielä jatkaa, mutta kun toinen ei vieläkään sanonut mitään, Aygen huokaisi pienesti. "Okay, sorry, you obviously dont speak english." Aygen hymähti. Niin, ei kai sitä pitäisi edes Bodrumin kaltaisessa turistikaupungissa olettaa, että kaikki turistit puhuivat englantia.

Aygen lähes hätkähti, kun mies alkoikin yhtäkkiä puhua englanniksi. Ilmeisesti toinen oli vain sitten päättänyt antaa Aygenin paasata rauhassa loppuun ennenkuin alottaisi puolustuspuheensa. Sitä ne miehen sanat nimenomaan olivat, sillä toinen ilmoitti, että hän ei ollut tehnyt mitään. Aygen oli lähes pyöräyttää silmiään, mutta hän onnistui kuitenkin hillitsemään itsensä jotenkin. Mies sen sijaan oli naukkailemassa jälleen pullostaan, eikä kieltämättä ollut vaikeaa päätellä, että toinen oli jo selvästi humalassa. Se huikka ei siis varmasti ollut päivän ensimmäinen ja hyvin todennäköisesti se ei tulisi myöskään olemaan päivän viimeinen.

Vai että Äiti Teresa? Aygen pudisteli päätään jopa hieman huvittuneesti. Hän oli harvinaisen kaukana mistään pyhimyksestä, vaikka nyt olikin sattunut saarnaamaan jostain kivien heittelystä. "Well.. yeah, no kids around but there could have been." Aygen ei malttanut olla vielä jatkamatta, vaikka tiesi kyllä itsekin, että lapsia ei ollut lähettyvillä, eikä sillä hetkellä juuri muitakaan ihmisiä. He olivat ehkä hieman hiljaisemmassa kohdassa rantakatua, sillä aiemmin Aygen oli saanut jatkuvasti väistellä turisteja. Miehen sanat saivat kuitenkin sitten Aygeninkin hymyilemään, sillä, no.. Ei hänen luonteelleen ollut tyypillistä mököttää turhista asioista liian kauaa. Ei kai tässä nyt mitään varsinaista vahinkoa ollut päässyt tapahtumaan.

"Okay sorry, my bad. Throw as many stones as you want but please, do that after I have left." Aygen sanoi pienen naurahduksen kera. Hetken mielijohteesta hän asteli lähemmäksi miestä, jääden kuitenkin vielä pienen välimatkan päähän seisomaan. Lähempääkin katsottuna tuo mies oli äärimmäisen kiinnostavan näkönen ja vaikka Aygen oli ollut hyvää vauhtia matkalla kohti kotiaan, ei hänellä enää yhtäkkiä ollut yhtään mikään kiire. "So I guess you are not from here?" Aygen ei malttanut olla kysymättä. Enemmän se kysymys tosin oli retorinen, sillä kyllä toisesta nyt näki kilometrien päähän, että tämä ei voinut mitenkään olla turkkilainen. Tosin, olihan Aygenin oma kaksoissiskokin hyvin vaalea, mutta heillä nyt olikin amerikkalainen äiti, joten asia oli sillä selitetty.

"Can I have some?" Aygen sitten heitti, yhtä hetken mielijohteesta senkin, nyökäten sitten miehen roikottaman viinapullon suuntaan. Mies tarjosikin sitä pulloa hänelle ja hetkeksi Aygen otti sen käteensä, ottaen siitä huikan. Pieni irvistyskin käväisi hänen huulillaan ja lopulta hän tyrkkäsi pullon takaisin miehelle. Ehkä se oli tyhmää ottaa alkoholia täysin tuntemattomalta, mutta Aygen nyt oli tunnettu tyhmistä teoista. "Im Aygen, by the way."

Aygen jopa yllättyi, että mies oli kotoisin Yhdysvalloista. Toki miehen aksentti oli jo puhunut sen puolesta, että tämä saattaisi olla amerikkalainen, eikä miehen ulkonäkökään varsinaisesti turkkilaisuuden puolesta puhunut. Nimi tosin ei ollut ihan se tyypillisin amerikkalainen, mutta toisaalta, oliko Aygenin omakaan? Ei häntäkään meinattu amerikkalaiseksi uskoa, mikä oli toisaalta mukavaa, toisaalta ärsyttävää. Sekin kun tuntui vaihtelevan sen mukaan, missä tilanteessa hänen kansalaisuutensa kyseenalaistettiin.

Jeroenin sanat saivat Aygenin naurahtamaan pienesti ja hän istahtikin sitten miehen vierelle - ei nyt ihan viereen, mutta siihen hiekalle jokatapauksessa suhteellisen lähelle. "My dad is turkish but my mom was american and I was also born in the States, actually in New York. We moved to Bodrum when I was.. maybe 12 or something. My siblings have moved back to the States but Im kinda stuck in here." Aygen naurahti kevyesti sanojen päätteeksi, ikään kuin olisi yrittänyt saada tarinan kuulostamaan jotenkin mukavalta. Todellisuudessa se oli kaukana siitä, sillä Aygen oli menettänyt äitinsä nuorena syyskuun 2001 terroristi-iskuissa, jonka jälkeen muutto Turkkiin oli sitten koittanut.

Varsin pian Aygen sai taas sen pullon itselleen ja hän ottikin siitä huikan. Irvistys tosin karkasi jälleen hänen huuliltaan. "Shit, this is really strong. Are you sure this is even alcohol anymore?" Aygen puuskahti, naurahtaenkin tosin sitten. Hän katseli sitä pulloa hieman epäileväisenä, mutta otti kuin ottikin toisen huikan ennenkuin tyrkkäsi pullon takaisin Jeroenille. "So, any big plans for tonight? Throwing stones to random girls or maybe something else? You know, Bodrum has the best night clubs." Aygen virnisti. Hän ei itse ollut varsinaisesti mikään yökerhoihminen. Kyllä Aygen juoda tykkäsi, mutta enemmänkin hän toteutti sen jonkun kaverinsa luona tai rannalla kuin missään hämärässä yökerhossa, joiden hinnatkin oli jossain taivaissa asti.

"If you want see more than just this beach, I can be your guide tonight." Aygen sitten heitti jälleen asiaa miettimättä sen kummemmin. Kaipa Jeroen osaisi sanoa, jos ei kaipaisi seuraa, mutta ainakin Aygen oli nyt omaa seuraansa ehdottanut. Hänellä ei varsinaisesti ollut enää mikään kiire mihinkään, sillä vahinko oli jo tapahtunut - hän oli mennyt jo juomaan alkoholia, joten ihan yhtä hyvin hän voisi käyttää tämän illan juhlimiseen. Hänen isänsä tosin ei taatusti innostuisi, jos hän tulisi krapulassa aamulla töihin, mutta se olisi sen ajan murhe..

Aygenin huulilta karkasi pienesti naurahdus. Kieltämättä Jeroenin tarina oli parempi kuin Aygenin oma - hän ei ollut edes täysin varma, miten hänen vanhempensa olivat aikoinaan tavanneet, sillä kumpikaan ei ollut kamalasti puhunut aiheesta ja äidin kuoleman jälkeen Aygen ei ollut kauheasti edes viitsinyt kysellä isältään. Äidistä puhuminen oli muutenkin hieman arka aihe Demirien perheessä, vaikka tapahtumasta oli jo vuosikausia aikaa. "Well thats interesting story, I must admit. My parents love story seems kinda boring now." Aygen sanoi hieman huvittuneen naurahduksen kera.

Jeroenin kysellessä suunnitelmista tälle iltaa, Aygenin mieleen tuli eräs idea. Hän tiesi, että hän joutuisi siitä pulaan, mutta ainakin se olisi hauskaa.. Ja Aygen nyt tunnetusti ei kamalasti miettinyt päätään pidemmälle vaan meni mielialojensa mukaan. "Actually I have a good idea. Or bad idea, it depends." Aygen sitten myönsikin, virneen noustessa jälleen hänen huulilleen. Jeroenin kömpiessä sieltä hiekalta ylös, Aygen oli jo kääntänyt katseensa siihen suuntaan, josta oli hetki sitten kävellyt rantaan päin. "So lets go that way." Aygen huitaisi kädellään kevyesti siihen suuntaan, napaten sitten samalla vauhdilla Jeronielta sen pullon. Ihan hirveää litkuahan se oli, mutta jotta he voisivat toteuttaa Aygenin idean, hänen olisi oltava humalassa.

"We are going to go probably the most boring place in the world but it doesnt really matter because I have anyway a good idea and we are going to have so much fun." Aygen selitti heidän kävellessään samalla päämääräänsä kohti. Välillä Aygenin katse käväisi myös hänen vierellään kävelevässä Jeroenissa - Aygenin oli pakko myöntää, että toinen oli oikeasti ihan törkeän hyvännäköinen. Humalassa kuin mikä ja viinaa oli taatusti kiskottu ainakin useamman päivän putkeen, mutta jokin tämän bad boy|/i] olemuksessa viehätti Aygenia suorastaan syntisen paljon. Nainen yritti kuitenkin karistella moiset ajatukset pois mielestään, sillä nyt tässä oltiin menossa vain pitämään hauskaa ja siinä se, ainakin hän oli saanut tekemistä tälle iltaa.

Lopulta he olivat sitten saapuneet oikeaan osoitteeseen - Aygenin isän ravintolalle. Paikka oli jo tältä päivää suljettu, mutta se oli vain osa suunnitelmaa. "You might think Im crazy ´cause this place is my dads restaurant but heres the catch. The place is empty, my dad has already left and the best thing is, theres alcohol. A lot of alcohol. And since Im daughter of the owner, its free alcohol." Aygen selitti leveä hymy huulillaan, suorastaan hypähdellen sitten avaamaan oven, hänellä kun tietysti oli avain kyseiseen ravintolaan. Todennäköisesti Tekin vielä listisi tyttärensä seuraavana aamuna tajutessaan tapahtuneen, mutta Aygenille se oli ihan se ja sama - hän oli niin kyllästynyt tähän paikkaan, että isä voisi ihan hyvin antaa hänelle potkut.