Wish I could find a way to disappear...

Edellisilta oli ollut kauhea niin Abegailille, kuin Maevelle. Gailille lähinnä sen vuoksi, että löydettyään oikean hotellin ja päästyään neljän seinän sisälle suojaan, hän ja Sean olivat aloittaneet riitelemisen. Gail ei voinut uskoa että miehellä oli lapsi ja se miten kyseinen uutinen tulisi luultavasti muuttamaan heidän välejä. Gail ei itse haaveillut vielä lapsista. Toki hän piti niistä pienistä räkänokista, jossain määrin, mutta nyt hän halusi vain keskittyä uraansa matchmakerina ja katsoa mitä kyseinen polku toisi tullessaan. Riitelyn jälkeen Abegail oli varma, ettei häntä tarvittaisi enää täällä. Sean oli tehnyt päätöksensä sen suhteen, että jäisi selvittelemään asiaa Dallasiin, vaikka se hupakko oli antanut miehelle pakotien. Sen sijaan Sean halusi kuitenkin vielä puhua Maeven kanssa, mikä taas ei mennyt Gailin pääkoppaan. Jos nainen oli halunnut miehen jatkavan elämää ja Sean ei ollut varma halusiko kaikkien näiden vuosien jälkeen tulla isäksi niin… Mitä epäselvää siinä olisi ollut… Lopulta Gail oli herännyt aikaisin aamusta, kerännyt kamansa kasaan ja varannut itselleen aikaisimman lennon takaisin New Yorkiin. See you in NYC, Gail oli kirjottanut paperille nopeasti, ennen kuin hän nappasi matkalaukkunsa ja loi viimeisen vilkaisun nukkuvaan Seaniin, poistuen seuraavaksi heidän hotellihuoneesta kohti lentokenttää. Ehkä pieni etäisyys olisi heille vain hyvästä.

Samaan aikaan toisaalla, Maeve heräili itsekin Jamesin ja Juniorin kanssa. Maeve oli herännyt ensimmäisenä laittamaan heille kaikille aamupalaa. Tämä oli harvinaista herkkua, että Jameskin sattui olemaan vielä paikalla, sillä usein miehellä oli kiire töihin. Oli hänellä varmasti nytkin, mutta Maeve ei raaskinut herättää miestä. Herättyään aikaisin, Maeve oli tosissaan alkanut valmistaa aamupalaa; tuoremehu oli valmiiksi pöydässä, pekonia, kananmunia ja pannukakkuja – joka makuun. Kaikilla oli niin erilainen maku, että Maeven oli tehtävä kaikille omansa, vaikka ei se häntä haitannut. Muutama tunti heräämisensä jälkeen, James heräili ja saapui lähes valmiiseen aamupala pöytään. Mies istuutui alas ja samaan aikaan Maeve tuli valmiin lettulautasen kanssa pöydän luokse. ”Here you go honey, bluberry pancake, just the way you like it.”, Maeve oli saanut juuri valmiiksi miehen letut, laski lautasen tämän eteen, ennen kuin palasi hellan ääreen. Hänen oli vielä tehtävä letut Juniorille, joka mitä luultavammin heräisi pikapuolin. Maeve teki valmiiksi oman lettusatsinsa ja hiukan enemmän, ennen kuin valmisti poikansa suklaahippulettuja. Voisi sanoa että Maeve oli lähes aina tällainen, mutta tämä aamu oli siitä erityinen että nainen halusi kaikkien vain unohtavan eilisen episodin – luultavasti Seankin oli palannut jo takaisin New Yorkiin, joten he voisivat jatkaa elämäänsä sellaisena kuin se oli. Kuten saattoi arvata, Junior kirmasi seuraavan kymmenenminuutin sisällä keittiöön, jolloin Maeve sai vihdoin ja viimein itsekin istua pöydän ääreen, laskien Juniorin eteen pojan letut ja istuutui omien lettujensa kanssa pöydän toiselle sivustalle.

Aamupala perheen kesken oli sujunut ongelmitta – ainoastaan ei ollut mennyt kauaa, kun James oli saanut puhelun, joka usein tarkoitti töitä. Miehen oli lennettävä ASAP länsirannikolle, eikä mies laittanut vastaan, kuten ei koskaan jos se liittyi työhönsä. Maeve oli tähän tottunut ja toisaalta, he kaipasivat Juniorin kanssa hiukan kahden keskeistä aikaa. Junior oli kuitenkin heti aamupalan jälkeen juossut talleille tervehtimään hevosia, jolloin Maeve jäi yksin siivoamaan keittiötä. Maeve ei pitänyt kiirettä, vaikka hän tiesi joutuvansa pian lähtemään talleille itsekin katsomaan hevosia, mutta oletettavasti Junior oli mennyt jo edeltä ruokkimaan hevoset. Niinpä Maeve oli pinonnut ylimääräiset letut lautaselle sekä laittanut pekonit ja munakokkelinjämät toiselle lautaselle, ennen kuin aloitti tiskaamisen. Kesken tiskaamisen joku kuitenkin soitti ovikelloa, joka sai naisen kurtistamaan kulmiaan. Hän ei odottanut vieraita ja Juniorin isovanhemmat puolin ja toisin, sekä muut sukulaiset osasivat tulla sisälle ilman kellon rimputusta. Ovikin oli tapansa mukaisesti auki, jolloin Maeve lopulta repi kumihanskat käsistään ja käveli eteiseen. Omaksi yllätyksekseen, eteiseen päästyä hän kohotti kulmiaan yllättyneenä, kun eteisen ovenikkunan ja sen takana olevan verkko oven takaa vieras paljastui Seaniksi. ”Oh Sean… Hey.”, Maeve sanoi yllättyneenä, avattuaan molemmat ovet ja astuttuaan puoliksi terassille. Miehen sanoille nyökättiin pienesti, mutta seuraavaksi Sean jo ilmoitti Abegailin lähteneen aamulla. Noh, toisaalta se ei yllättänyt Maevea. Olihan tässä paljon sulattelemista kaikilla ja no… Gail ei vaikuttanut miltään landetytöltä joka olisi pärjännyt Dallasin maatiloilla edes viikkoa. ”Why? I'm sorry to hear that… ”, Maeve sanoi kutenkin seuraavaksi, ollen aidosti pahoillaan, mutta myös utelias. ”Would you like to come in? Junior is playing outside so we can talk inside without interruptions.”, Maeve viittoi miestä tulemaan peremmälle, jolloin siirtyi hiukan Seanin edestä jotta tuo pääsisi sisälle.

Seanin tultua sisälle, Maeve sulki oven heidän perästä ja asteli keittiöön, nyökäten miestä istumaan isohkon tason ääreen, jonka toisella puolella oli korkeita baarijakkaroita. ”Have you already eaten breakfast? Do you want coffee or something? We got pancakes.”, Maeve kyseli jopa pienesti hymyillen, yrittäen jopa hiukan vältellä heidän tulevaa keskustelua. ”I got your favorite pancakes… Chocolate chip pancakes.”, Ironista että niin isän että pojan molempien lempi pannukakku oli suklaahippu versio. Sitä ei tarvinnut kuitenkaan ilmoittaa ääneen, vaan Maeve omatoimisesti otti muutaman ylimääräisen pannukakun lautaselle, jota Junior ei ollut syönyt ja laski lautasen Seanin naaman eteen. Kyllä hän muisti näiden kaikkien vuosien jälkeen miestä mies piti…

Maevesta oli vuosien saatossa tullut varsinainen kotihengetär eikä ihme, olihan hän kasvanut tilallisen perheessä, jossa ei pahemmin satsattu ulkona syömiseen. Maeve oppi jo nuorena tyttönä tekemään ruokaa ja vuosien saatossa hän oppi enemmän ja enemmän. Juniorin syntymän jälkeen Maeve sai entistä enemmän olla keittiössä. Hän ei halunnut poikansa syödä mitään sontaa, jota kaupasta sai. Valitettavasti tilan saatua Maeve ei kuitenkaan kerjennyt tekemään niin paljon ruokaa, sillä hänen oli tehtävä niin paljon töitä tallissa. Onneksi sisaruksensa tulivat usein auttamaan, vaikka pikkusiskonsa enemmänkin tuli vain ratsastamaan, eikä luomaan paskaa vaikka hänen pitäisi. Luoja hän osasikin olla laiska joskus ja hieno helma, mikä oli ihme, kun otti huomioon että hän oli kasvanut lähes koko ikänsä hevostilalla, jossa paskaseksi tulematta oleminen oli mahdotonta. Maeven laskettua letut Seanin eteen, hän seuraavaksi meni valmiiksi jo laittamaan kahvia miehelle. Totta kai hän tunsi miehen ja jos totta puhuttiin, kukaan mies ei kieltäytynyt kahvista. Pahaltahan se kuulosti, että kuinka hyvin Maeve muisti kaiken mistä Sean piti mutta… Se ei onneksi sillä hetkellä ollut naisen mielessä. Lopulta Sean pyysi myös kahvia jolloin Maeve oli jo lähes valmis lämpimän kahvikupposen kanssa ”Yeah of course, wait for a second.”, kahvi tippui sopivasti joten muutamaa sekuntia myöhemmin hän laski kuumaa juomaa Seanin palanpainikkeeksi.

Kun Sean oli saatu syömään, Maeve jäi nojailemaan takanaan olevaan työtasoon. Heidän keskustelunsa alkoi varsin lupaavasti, sillä mies ei ollut vielä ottanut puheeksi isyyttään ja Junioria. Maevelle se oli aivan okei, jos Sean ei ollut halukas ryhtymään isäksi. Ei hän ihmetellyt. Olihan siitä kulunut vuosia kun Maeve oli saanut Juniorin ja he olivat pärjänneet keskenään tähän asti. Pojalla oli hyvä äidinmalli ja isänmalli Jamesista. Seuraavaksi mies jo kyseli missä nykyinen avopuolisonsa oli, jolloin Maeve ei tuntenut edes aihetta valehdella. ”He had to go to an important business trip. He will be back in couple days.”, Maeve kertoi ja samaan aikaan Sean lopettelikin pannukakkujensa syöntiä, jolloin nainen keräsi miehen likaiset astiat ja laittoi ne lavuaariin likoamaan. Maeve kääntyi takaisin Seanin puoleen, huomaten miehen katselevan ulos läheisestä ikkunasta, jolloin Maeve käänsi katseensa myös ulos. Katse palautui hyvin nopeasti takaisin mieheen, kun tuo oli out of blue heittänyt ilmoille oman mielipiteensä tästä tilanteesta ja isyydestä. ”Mmnh… I don’t know what you want me to say…”, Maeve sanoi hiukan kummastellen miehen sanoja, sillä hän oli jo hautajaisissa tehnyt miehelle selväksi, ettei vaatinut häneltä mitään. He olivat pärjänneet tähän astikin ilman Seania ja varmasti pärjäisivät seuraavatkin vuodet jos hän ei haluaisi ryhtyä isäksi. ”Like I told you earlier, I’m not forcing you do anything.”, Maeve lisäksi seuraavaksi.

Katseensa hakeutui Seanin takaisin taas ikkunasta ulos ja nähdessään poikansa leikkivän pihalla, onnellinen hymy levisi kasvoilleen. Nainen jopa yllättyi hiukan miehen seuraavasta kysymyksestä, mutta Maeve pudisteli vain päätään aluksi. ”No. He ask after last night episode what was that and who are you but…”, Maeve sanoi suoraan ja rehellieseti miehelle. Hän ei tiennyt tulisi Sean pettymään, ettei Maeve ollut jo levitellyt hänen isyyttään kaikille. No, eilisen jälkeen kaikki paitsi Junior tiesivät Seanin olevan hänen isänsä. ”I didn’t tell him.”, Maeve toisti vielä kertaalleen, ennen kuin katseensa hakeutui lattiaan, samalla kun kätensä hakeutuivat puuskaan. ”I hope you understand. I don’t’ want to tell Junior who are you, if you are not going to be in his life.”, Maeve viittoi pikaisesti ulkona temmeltävän pojan suuntaan. Junior oli onneksi onnellinen lapsi, hänellä oli kaikki hyvin, jos ei ottanut huomioon sitä että hänen rakas isoisänsä oli vastaikään menehtynyt. Kaikki oli muuten vallan mainiosti. ”You have life in NYC, everybody will understand if you go home.”

Maeve katseli Seania arvioivasti. Miehen päässä liikkui varmasti jotain sellaista, mitä Maeve ei olisi halunnut kuulla. Toisaalta olihan tämä tavallaan odotettavissa, jossain vaiheessa heidän elämäänsä. Ehkä parempi että tämä tapahtui nyt kuin kahdenkymmenen vuoden päästä. Nimittäin Junior voisi myöhemmässä elämänsä vaiheessa vaikka alkaa vihata äitiään sillä perusteella, että oli salannut tuolta lähes koko elämänsä ajan isänsä olemassa olon. ”I don't like the way you speak about my attitude to Junior”. Kyseiset sanat saivat naisen pyöräyttämään kevyesti silmiään, luoden mieheen nyt joskin huvittuneen vilkaisun. Toinenhan oli mennyt täysin paniikkiin, kuullessaan olevansa isä kahdeksanvuotiaalle pojalle. Tosin kyllä Maeve sen ymmärsi mutta kuitenkin… Asiaan suhtautuminen Seanilla oli kyllä aivan kadoksissa. Jos Sean olisi alun alkaen osoittanut jotain mielenkiintoa poikaansa kohtaan, puhunut kanssaan asiasta, tai tehdä jotain muuta kuin paeta paikalta niin… Naisen suhtautuminen mieheen voisi olla aivan erilainen nyt. Sitä se ei kuitenkaan ollut vaan totta kai Maeve oli epäileväinen poikansa puolesta.

Kuin salamana kirkkaalta taivaalta, Junior pöllähti keittiön takaovesta sisälle ja riensi äitinsä luokse. ”Mom, mom, mom… Colin is here, he wants to by me icecream. Can I go?”, Junior oli tapansa mukaan innoissaan, kun joku sedistään tai tädeistään ajoi pihalle. Colin oli luultavasti tullut tekemään oman osuutensa tallista ja hevosistaan ja huomannut samalla siskonpoikansa pihalla. Maeve kurtisti kulmiaan pienesti. Junior sen sijaan vilkaisi Seania nopeasti ja hymyili, mutta huomio kääntyi nopeasti takaisin äitiinsä. ”Ice-cream? I guess but …”, Maeve ehti aloittaa, poikansa tulkittua sanansa hyväksynnän merkiksi, jolloin hän lähti juoksemaan kohti ulko-ovea. ”Thanks mom!”, Junior oli huutanut mennessään ja seuraavaksi ulko-ovi oli läimähtänyt kiinni. Lapset… Colin varmasti syöttäisi siskonpoikansa täyteen jäätelöä, kuten aina ja sen jälkeen Juniorilla oli usein maha kipeä. Maeve itse kyllä tiedosti Juniorin olevan kuin pieni kopio Seanista, mutta hän ei ollut varma, oliko mies itse sitä huomannut.

Maeven katse oli hakeutunut hetkeksi lattiaan, kun äskeisen jälkeen kaksikon välille oli laskeutunut pitkä hiljaisuus. Sean kuitenkin rikkoi sen vaatimuksellaan, jolloin Maeve nosti hitaasti katseensa mieheen. Hän pysytteli hiljaa hetken, miettiessään oliko se niin hyvä idea. Toisaalta, ei hän voinut sitä kieltää mieheltä, olihan tuo kuitenkin juniorin isä. ”Okay..”, Maeve nyökkäsi hyväksyvästi, jatkaen kuitenkin lähes heti perään, samalla kun vei kätensä puuskaan. ”I let you get to know him, but you are his uncle until you deiced do you really want to be his father or not.”, Maevella oli totta kai tähän tilanteeseen myös omat vaatimukset. Ei hän aikoisi päästää Seania helpolla, siitä huolimatta vaikka vasta saikin tietää pojastaan. ”I don’t want to my son get hurt because if you change your mind. I hope you understand.”, Maeve lisäsi lopuksi.