Ain't nobody loves me better, makes me happy...

Maeve’s outfit

Torstai alkuilta. Maeve oli saanut itsensä juuri laitettua haluamaansa kuntoon ja onnistunut pukemaan pikkumiehensäkin päälle suloisen puvun takin ja housut, joita illan hienot cocktail-kutsut vaativat. Dallasin alueen kerma oli tosissaan jo matkalla Parkereilla järjestettäviin cocktail-kutsuille, joihin oli myös Maeve ja hänen perheensä kutsuttu. Naisen vanhemmat olivat jo luultavasti tulossa hakemaan heitä, mutta onneksi naisen ei tarvinnut enää tehdä muuta, kuin asettaa muutama pinni hiuksiinsa sekä sulkea mekkonsa vetoketju. James oli tapansa mukaan joutunut lähtemään pitkälle työmatkalle, joten hän ei ollut saapumassa kyseisiin juhliin. Illan vaatetuksensa oli varsin näyttävä; musta juhlamekko, josta löytyi pitsin lisäksi hiukan nahkaa ja timantteja. Ei Maeve ollut vain tylsä tilanpitäjä ja äiti, vaan näissä tilaisuuksissa hän tosissaan pääsi näyttämään, että oli jotain muutakin. Paljonkin muuta itseasiassa, mutta monet ihmiset näistä piireistä tunsivat naisen taustat ja menneisyyden, joten vielä nykypäivä hän sai osakseen sääliviä katseita, kun hän oli jäänyt niin nuorena yksinhuoltaja äidiksi. Valitettavan moni ei vain tiennyt sitä että se oli hänen oma päätöksensä.

Lopulta heidän Maeven vanhemmat tulivat hakemaan häntä ja Junioria mustalla limusiinilla, jonka kyydissä oli luultavasti myös Evan, Colin ja Mary-Ann. ”Okey honey, we have to go. Grandma and –pa are outside waiting for us.”, Maeve asteli Junior perässä eteiseen, laittaen korviinsa viimeiseksi jätettyjä korvakoruja, ennen kuin laittoi korkokengät jalkaansa. Seuraavaksi poika jo kyseli jos voisi mennä isovanhemmilleen yöksi tänään, tietäen että he lähtisivät kuitenkin ajoissa pois kyseistä kekkereistä. Maeve ei tietenkään rohjennut kieltää kyseistä asiaa pojalta, vaikka olisi mielellään halunnut poikansa kotiin. Tosin nyt hän saisi omaa aikaa, sillä Junior mitä luultavasti tulisi vasta huomen illalla kotiin ja Jamesinkin ollessa työmatkalla, hänellä olisi omaa aikaa. Kaksikon lastauduttua muiden seuraavaksi limusiiniin, musta auto otti suunnakseen Parkereiden tilan. Matka kulki varsin hiljaisissa merkeissä, jos ei ottanut huomioon vanhempiensa jutustelua keskenään. Jonkin ajan kuluttua kulkuneuvo pysähtyi ison tilan pihaan ja kaikki autossa olijat lappautuivat ulos. Junior luonnollisesti tuli äitinsä mukana ja kaksikko astelikin sisälle käsi kädessä. Maeve ei aikonut hukata vielä tällä matkalla. Sisälle päästyä turhat takit oli jätetty narikkaan ja jokainen lähtenyt erisuuntaan. Maeve oli itse mennyt juttelemaan omien tuttavien kanssa, käytyään aluksi vain istuttamassa Juniorin alas älypuhelimen kera johonkin tyhjään pöytään. Junior pysyisi kyllä paikalla, kun tuo saisi pelata puhelimella.

Aikansa Maeve oli jutellut ja siemaillut shamppanjaa tuttavien kanssa, kunnes koki tarpeelliseksi käydä katsomassa miten poikansa pärjäisi. samaan pöytään Juniorin kanssa oli luonnollisesti löytänyt tiensä Sean – mies jota Maeve aivan heti uskonut näkevänsä täällä. Maeve aikoi kuitenkin olla miehelle kohtelias, sillä tuo ei ollut tehnyt vielä mitään sellaista joka ärsyttäisi naista suunnattomasti. Paitsi tietenkin sen että oli jäänyt Dallasiin ja halusi väkisin tutustua poikaansa, mutta sen Maeve ehkä kesti. ”Oh how kind of you…”, Maeve tokaisi vienosti hymyillen, päästyään puhe-etäisyydelle miehen kanssa, jonka vierelle pöydän ääreen istui. Nainen siemaisi varovaisesti matkalla otetusta shamppanja lasista, ennen kuin laski kyseisen lasin pöydälle. ”Hey Honey, having fun?”, Maeve hymyili lähellä istuvalle Juniorille ja silitti tätä hiuksista, ennen kuin painoi pienen suukon pojan hiuksien sekaan. Hän tiesi, että Junior ei pitänyt näistä tapahtumista mutta onneksi hän oli sen verran kiltti lapsi, ettei jaksanut valittaa kaikesta. Junior ei kuitenkaan tuntunut ottavan äitinsä puheita kuuleviin korviin, vaan jatkoi puhelimella pelailua. ”Kids these days…”, Maeve sanoi Seanille huvittuneesti hymyillen, antaen poikansa olla rauhassa.

Shampanjalasi tyhjeni pikaisesti, jolloin Maeve jäi vielä hetkeksi katselemaan ohi lipuvia ihmisiä. Joillekin hän hymyili ja vilkutti kovin teennäisesti, ennen kuin nainen kurottautui enemmän Seanin puoleen. ”I need something stronger… I can't stand these people when I'm sober.”, Maeve sanoi hiukan hiljempaa miehelle, jotta poikansa ei kuulisi äitinsä puheita. Junior oli kohtelias poika, mutta hän myös joskus tahattomasti möläytti sellaisia asioita, joita tuon ei olisi pitänyt sanoa. ”Junior goes to my parents tonight, so night off for me.”, Maeve selkeytti, miksi saattoi ottaa hiukan vahvempaa tänää, vaikka muuten niin vastuullinen äiti olikin. Hän ei kuitenkaan aikonut koko iltaa näiden kermaperseiden kanssa olla selvin päin ja hymyillä kauniisti, hän ei kestäisi sitä. Niin nainen nousi ylös tuoliltaan ja viittoi baaritiskiä kohti. ”Will you stay here, or are you coming with me?”

Maeve naurahti huvittuneena Seanin puheille kyseisistä kekkereistä. Kieltämättä näissä juhlissa sitä tunsi itsensä hyvin nuoreksi, paisti vuosia taaksepäin hänet pakotettiin näihin. Nykyään Maeve tuli perheensä kanssa näihin juhliin pelkästä kohteliaisuudesta. Ei hän voinut yksinkertaisesti kieltäytyä, sillä näissä piireissä alettiin spekuloida liian helposti muiden tulemattomuudesta. Toisinaan Maeve kyllä viihtyi näissä juhlissa, pääosin silloin kun kyseisten kutsujen pitäjät oli pidettävää sakkia, mutta Parkereiden cocktail-kutsut olivat yleensä melko… Prassailevia ja ylenpalttisia. Maeve kesti yleensä tällaiset juhlat vain jos hän sai jotain vettä väkevämpää. Valitettavasti usein Juniorkin joutui tulemaan näihin juhliin, jolloin naisen oli oltava selvin päin. Se tästä vielä puuttuisikin, kun ihmiset alkaisivat juoruta kuin yh-äiti löytyisi näistä juhlista tukevassa humalassa. Luoja kuinka hän vihasikaan näitä kermaperseilijöitä!

”Mama has to have her fun sometime.”, Maeve totesi huvittuneena Seanin sanoille ja siemaisi nyt uudestaan puolillaan olevasta samppanja lasistaan. Lasi tyhjeni vinhaa vauhtia ja ehdottaessaan menemään tiskille, Sean kieltäytyi kohteliaasti. Maeve tiesi kyllä miksi mies ei tullut mukaansa, Sean selvästikin halusi viettää aikaa Juniorin kanssa, siitä huolimatta että pojan huomio oli täysin keskittynyt kädessään olevaan puhelimeen. ”Okay, one soda and one vodka martini coming up.”, Maeve sanoi hymyillen ja nousi pöydästä, lähtien seuraavaksi kohti baaritiskiä. Hän tunsi sillä hetkellä itsensä niin huonoksi äidiksi, mutta joskus äitien oli myös pidettävä hauskaa. Etenkin jos omat vanhemmat olivat vapaaehtoisia ottamaan pienen pojan luokseen täksi illaksi. Baaritiskille päästyä Maeve tilasi yhden sodan pojalleen, Seanille tuon haluaman vodka martinin ja itselleen cosmopolitanin. Baarimikko ilmoittikin seuraavaksi, että ensi kerralla tarjoilija voisi myös tulla ottamaan heidän tilauksen pöydästä, sillä täällä ei ollut itsepalvelua, ellei niin itse halunnut. Maeve hymyili baarimikolle kohteliaasti, palaten nyt juomien kanssa pöytään, jossa Sean ja Junior istuivat.

Istuuduttuaan alas, Maeve hörppäsi drinkistään. Seuraavaksi Sean jo onnistui ajamaan Juniorin veljensä luokse hakemaan laturia. Maeve pysyi hetken aikaa hiljaa, siemaillessaan drinkkiään, ennen kuin kääntyi paremmin Seanin puoleen. ”How long will you stay here? I mean Dallas.”, Maeve kysyi ihan puhtaasta uteliaisuudesta, samalla kun katseli Seania varsin kysyvänä. Valitettavan juomansa loppui liian nopeasti, joten tyhjä lasi laskettiin pöydälle, jonka jälkeen Maeve laski kätensä syliinsä. Junior oli nähtävästi jäänyt jonnekin, löydettyään Seanin veljen ja tämän puhelimen laturimen. ”I think I need a nother one.”, Maeve tokaisi ja nousi pöydästä hakeakseen uuden juotavan. Matkalla hän näki sopivasti vanhempansa, jotka aikoivat lähteä jo kotiin ja ottaa samalla Juniorin mukaansa. Maevelle se sopi paremmin kuin hyvin, jonka vuoksi hön hyvästeli perheensä ja haki uudet juomat, niin itselleen kuin Seanille, joiden kanssa palasi lopulta takaisin pöydän ääreen. ”I brought you a another one.”, Maeve hymyili, ennen kuin alkoi siemailla uutta cosmopolitaniaan.

Maeve nyökkäili pienesti Seanin sanoille siitä, ettei hän tiennyt kauan olisi Dallasissa. Toisaalta Maeve olisi toivonut miehen painelevan matkoihin mahdollisimman pian, mutta ei hän yksinkertaisesti vain voinut riistää lapseltaan isää. Jos Sean edes haluaisi pysyä kuvioissa. Se riippui täysin siitä olisiko hän valmis tähän perheleikkiin, johonka kuului jo rakastava isä. Osittain Maeve nimittäin uskoi että James sai läsnä- ja isäpuolena olollaan Seanin mielenkiinnon heräämään. Sean varmasti kuvitteli, ettei kukaan voisi olla pojalleen parempi isä kuin hän itse, kunhan vain oppisi olemaan sellainen. James oli kuitenkin tähän asti hoitanut homman varisin moitteettomasti, joten hän oli asettanut riman hyvin korkealle. Maevea ainoastaan pelotti tällä hetkellä se, että jos Juniorille paljastettaisiin kuka hänen oikea isänsä olisi, niin Sean katoaisi hyvin pian sen jälkeen. Sen vuoksi Maeve ei halunnutkaan, että pojalleen kerrottaisi asiasta vielä. Toki asiaa hankaloitti se tosi asia, että Sean asui tätä nykyä New Yorkissa ja he olivat Dallasissa, mutta asiat oli aina järjestettävissä. Voisihan Sean olla sellainen surunkuuluisa viikonloppu ja loma iskä, jonka luokse mentiin kun oli aikaa…

Maeve hymähti seuraavaksi Seanin kommentille siitä kuinka palvelu pelasi ja seura oli ihan hyvää. Hetkeä myöhemmin Sean pyysi häntä kävelylle kanssaan, jolloin Maeve nyökkäsi hymyillen. ”Yeah sure…”, Maeve hymyili ja nousi ylös, napaten juoman mukaansa ennen kuin suuntasi Seanin kanssa juhlapaikan ulkopuolelle. Päästyään ulos, mies esitti mitä erikoisimman kysymyksen jolloin Maeve pudisteli päätään huvittuneena. ”No, I don’t smoke.”, Maeve sanoi, kurtistaen jopa kulmiaan hämmentymisen merkiksi. Hän ei ollut koskaan polttanut. Ei koskaan edes maistanut, joten miss välissä hän olisi yhtäkkiä voinut aloittaa polttamisen. ”Is ... Is that a compliment?”, Maeve ei ollut odottanut Seanin seuraavaa kommenttia, jonka mukaan hän ei ollut vanhentunut päivääkään. Nainen hörppäsi juomastaan ja katsoi huvittuneena miestä, jonka kanssa he olivat kävelleet talon tiluksilla jo hetken aikaa. Nyt Maeve astui lähemmäksi Seania ja asetti kätensä miehen otsalle. ”Do you have a fever? Are you sick?”, Maeve naurahti ja kosketti seuraavaksi Seanin poskea, seisten nyt yllättävän lähellä miestä.

Maeve ei kuitenkaan laittanut aivan heti merkille kaksikon läheistä tunnelmaa. Sen sijaan hän laski kätensä nyt miehen poskelta tuon rintakehälle, hymyillen Seania katsellessaan. ”But the other hand, years have treated you well.”, Maeve lausui kohteliaisuuden hymyssä suin ja kurottautui sitten painamaan viattoman oloisen suukon Seanin poskelle. Sean oli edelleen yhtä komea kuin ennenkin. Vuodet eivät olleet tehneet Seanille ollenkaan pahaa vaan vanhemmuus sopi hänelle. Seanista oli tullut kirjaimellisesti mies. Lopulta Maeve kuitenkin irtaantui Seanista ja hörppäsi lasinsa pohjalla olleet cosmopolitanin loput. ”I do not know if this is at all appropriate but…”, Maeve aloitti huvittuneesti hymyillen, ennen kuin osoitti lähistöllä olevaa penkkiriviä, jota ennen, ainakin aikanaan peitti pusikko. He olivat näissä kekkereissä käyneet Seanin kanssa jo vuosi kausia, tosin Seanilla oli sitten teini-iän ollut pieni tauko näistä juhlista mutta kuitenkin. ”Do you remember when we were younger and we were making out over there.”, Maeven kasvoille levisi entistä leveämpi hymy, kun hän kääntyi nyt paremmin Seanin puoleen. Ehkä toinen muisti, ehkä ei, mutta Maevella ne ajat olivat edelleen kirkkaasti mielessä. Johtui se sitten vahvoista drinkeistä tai ei.

Maeve ei voinut uskoa, että he olivat tässä muistelemassa menneisyyttä Seanin kanssa. Se tuntui hyvältä. Aivan kun kaikki se olisi tapahtunut vasta hetki sitten. Kyseisistä muistoista sattui kuitenkin olemaan lähes kymmenen vuotta ja jos totta puhuttiin, niin totta kai Maeve kaipasi niitä aikoja. Tuolloin elämä oli huomattavasti helpompaa, mutkattomampaa. Nyt hän oli jo vanha, avoliitossa, pienen pojan äiti sekä tilanpitäjä. Aika oli kulunut niin nopeaa vauhtia, ettei hän meinannut itsekään pysyä enää elämänsä perässä. Seanin muistelot veljestään sai Maeven myös naurahtamaan huvittuneena. Heidät toisinaan yllätti aika monikin; Seanin pikkuveljet, Maeven pikkusisaret… Jopa heidän vanhemmat yllättivät nuorison muutamaan otteeseen. Seuraavaksi Sean oli siirtynyt kyseisen penkin luokse, katseli sitä ja istuutunut lopulta alas, jolloin Maeve epäröi hetken. Hän hetken katseli kyseistä penkkiä ja Seania. Maeve ei voinut lopulta vastustaa kiusausta, jolloin hän asteli myös penkin luokse ja istuutui alas miehen vierelle. Eihän hän voinut jättää toista yksin istuskelemaan heidän muistopenkille.

Vaikka mitään konkreettista ei ollut vielä tapahtunut, Maevesta tuntui, etteivät he aivan viattomia olleet. Heidän yllään leijaili tietynlainen jännitys, jota Maeve ei tunnistanut. Mitään ei ollut kuitenkaan tapahtunut, joten hän tunsi aivan turhaan syyllisyyttä siitä mitä tapahtui tällä hetkellä. He eivät olleet myöskään kaksin, vaikka toisaalta muut lähinnä olevat vieraat olivat vielä juhlapaikan sisäpuolella. Heidän tylsänpuolinen keskustelu kuitenkin kantautui penkille saakka. Seuraavaksi Sean kutienkin onnistui pudottamaan puhelimensa penkinrimojen lävitse penkin alle, jolloin Maevekin säpsähti pienesti. Seanin alkaessa kuikuilemaan puhelintaan, onnistuen nappaamaan sen lopulta pois penkinalta. ”Is it broken?”, Maeve kysyi, jolloin jo Sean jo huokaisi sen olevan ehjä. ”It’s ok…”, nainen pudisti päätään miehen sanoille, tietäen kyllä mistä tämä pyysi anteeksi. Äskeisestä, liian läheisestä kontaktista – joka tuntui liian hyvältä, vaikka aivan viatonta se taisi olla. Seanin seuraavat sanat saivat naisen naurahtamaan vaikeasti, katseensa hakeutuessa hetkeksi kohti terassia, ennen kuin Maeve kääntyi katsomaan miestä taas hymyillen. Miksi Seanin piti edes sanoa niin… ”Abegail is a lucky woman…”, Maeve ei voinut olla kehumatta Seania, tarkoittaen kuitenkin sanojaan. Sean oli hieno mies, kaikista menneisyyden virheistä huolimatta. Tuo oli edelleen se sama Sean, johonka hän oli nuorempana päätä pahkaa rakastunut.

Naisen katse harhaili nyt Seanin kasvoissa ja kuin tyhjästä, heidän huulensa kohtasivat. Maeve sulki automaattisesti silmänsä ja vastasi Seanin painamaan suudelmaan, käsiensä hakeutuessa samaan aikaan miehen kaulalle. Maeve siirtyi nyt lähemmäksi Seania, painautuen kevyesti miestä vasten, toisen kätensä kietoutuessa nyt miehen niskan taakse. Suudelma oli aluksi joskin kokeileva, haparoiva, mutta lopulta tunnelma vei kaksikon täysin mukanaan. Hyvin pian ensimmäinen suudelma vaihtui toiseen jos kolmanteenkin, niin että niistä oli täysin kadonnut äsken mainittu kokeileva sävy. He olivat kyseisellä penkillä kuin ennen vanhaa kuhertelemassa, eikä Maeve edes sillä hetkellä muistanut Jamesia. Sean kirjaimellisesti sumensi ajatuksensa kyseisellä suudelmalla – vaikka alkoholillakin saattoi olla pieni osa ja arpa asiaan. Toisaalta olihan tämä ollut jo ajankysymys, sillä Maeven nähtyä Seanin kaikkien näiden vuosien jälkeen, se oli herättänyt naisessa sen pienen tunteiden liekin, joka oli vuosia sitten kadonnut. Nyt se oli kuitenkin päässyt heräämään ehkä liiankin voimakkaasti, sillä seuraavaksi Maeve hymyili jopa pienesti Seanin huulia vasten. ”Mmhn… Should we find a more peaceful place?”, Maeve mutisi puoliksi miehen huulia vasten, joka ei onneksi laittanut ehdotukselle vastaan, vaan sen sijaan ousi penkiltä ja ojensi kätensä naiselle. Epäröimättä Maeve tarttui tuohon ja lähti Seanin kanssa sisäkautta parkkipaikkaa kohti. Kaksikko nappasi vain naisen ulkovaatetuksen mukaan ja kiirehti hyvin huomaamattomasti parkissa olevan limusiinin luokse. Kulkuneuvon kyytiin istuuduttua Maeve siirtyi Seanin vierelle, laskien toisen kätensä miehen reidelle. Onneksi Sean ymmärsi kysyvän ilmeensä perusteella heittää kuskille heidän menevän miehen hotellille. Ehkä se oli niin parempi, sillä jos he menisivät Maevelle, kuka tahansa voisi paukata paikalle.