Missing!

Viime sunnuntaina oli vihdoin koittanut Brooken viimeinen työvuoro ennen kauan odotettua lomaa. Sitä lomaa Brookelle kertyisi tosin tällä kertaa vain reilun viikon verran ennen paluuta tavalliseen (joskaan ei tylsään) arkeen, joten hän oli ottaut tehtäväkseen viettää mahdollisimman paljon aikaa Katen kanssa. Sen tyttö nimittäin ansaitsi, ties kuinka monta iltaa ja päivää tämä oli saanut viettää muiden ihmisten hoidettavana Brooken työvuorojen takia viimeisen vuoden aikana. Tänään edessä oli Katen jo pitkään odottama retki, nimittäin reilun vuorokauden reissu Disneylandiin Kaliforniassa.

Tämä reissu tosin erosi alkuperäisestä suunnitelmasta sen verran, että mukaan tuli heidän kahden lisäksi myös Ethan. Mies oli reilu viikko sitten tarjoutunut lähtemään mukaan, eikä Brooke ollut oikein kehdannut kieltäytyäkään. Ja no, ei hän kieltäisi etteikö miehen seura olisi ihan tervetullutta muutenkin kuin kohteliaisuutena, vaikka ei juuri nyt oikein osannut suhtautua tähän millään tapaa. Edellinen tapaaminen kolme viikkoa sitten oli päättynyt suudelmaan, joka kaikessa yllätyksellisyydessään oli tuntunut sangen hyvältä, eikä Brooke sen jälkeen ollut muutamaan päivään pystynyt saamaan Ethania mielestään. Samalla Brooke oli ollut ihan kiitollinen lomaansa edeltävästä työputkesta, kun oli sen nojalla voinut vältellä Ethanin kohtaamista ja pitänyt tähän yhteyttä vain puhelimitse, tilanne kun oli samalla ollut myös sangen kiusallinen Brookelle, joka ei suinkaan ollut suunnitellut Ethanin suutelemista sinä iltana. Niinpä he eivät olleet edes puhuneet suudelmasta ainakaan suoraan, vaikka olihan heidän jossain vaiheessa pakko nostaa kissa pöydälle ja tehdä selväksi, mikä heidän suhteensa oli.

Heti alusta alkaen Brookella oli ollut aavistus siitä, että Ethanilla saattaisi olla ässä jos toinenkin hihassaan - jos hän vähääkään kuvitteli tuntevansa miestä, ei tämä ihan noin vain suostuisi pelkästään matkaseuraksi. Siksi Brooke ei oikeastaan edes yllättynyt, kun tämä heidän perille päästessään ilmoitti varanneensa hotellihuoneet aivan teemapuiston vierestä. Mutta ei hän siitä kyllä oikein ilahtunutkaan. "En vain näe mitään syytä sille, miksi meidän pitäisi majoittua tähän ihan viereen.. Olemme täällä vain kaksi päivää, ja suurella todennäköisyydellä Kate haluaa kuitenkin nähdä huomenna jotain ihan muuta", Brooke nurisi heidän päästyään puistoon sisälle. Vaikka olihan Ethan ihan oikeassa - majapaikka tästä vierestä oli ihan kätevä, ainakin kun mukana oli kuusivuotias, joka väsyisi ympäriinsä kävelyyn melko nopeasti.

Brooke asettui hetkeksi tutkailemaan lähintä aluekarttaa, yrittäen päättää järkevintä aloituspaikkaa. "Hei Kitkat, mitä haluaisit nähdä ensimmäisenä?" Brooke kääntyi ympäri, kun ei heti saanut vastausta tytöltä. Katea ei kuitenkaan näkynyt enää missään lähistöllä, vaikka tämä vain hetkeä aiemmin oli seissyt Brooken vierellä intoa puhkuen. Brooke yritti huhuilla tyttöä toistamiseen, aivan kuin tämän nimen toistaminen olisi saanut tytön ilmestymään jostain hänen näkökenttäänsä. "Ethan, mihin Kate meni?" Nainen kääntyi nyt Ethanin puoleen jo aavistuksen hermostuneena, toivoen, että tämä olisi pitänyt tyttöä silmällä, vaikka eihän se Ethanin tehtävä ollut - Brooke oli vielä hetkeä aiemmin erikseen todennut, että arvosti Ethanin seuraa mutta ei silti odottanut tämän jakavan vastuuta Katesta.

Hetkessä Ethanin hotellivaraus ja sen aiheuttama ärsytys miestä kohtaan oli kaikonnut Brooken mielestä, kun Kate oli kadonnut hänen näkökentästään. Ei tämä voinut olla totta, eihän? Ei esikouluikäinen tyttö noin vain voinut kadota, ei muutamassa hassussa sekunnissa! Brooke tunsi sydämensä hakkaavan äkkiä hullun lailla, katsellessaan sangen hätääntyneenä ympärilleen. Yhtäkään yksinäistä lasta ei kuitenkaan näkynyt missään, ainoastaan vieraita lapsiperheitä, joilla kaikilla tuntui olevan hurjan hauskaa.

"No niin oli, ja sitten minä käänsin katseeni pois!" Brooke totesi Ethanille. Mies ei hänen silmiinsä näyttänyt tilanteeseen nähden läheskään tarpeeksi huolestuneelta, ja sillä hetkellä se sai Brooken ärsyyntymään taas uudelleen - siitäkin huolimatta, että hän tiesi Katen olevan hänen oma vastuunsa, ei Ethanilla ollut mitään suoranaista velvollisuutta huolehtia Katesta, etenkään, kun Brooke ei erikseen ollut sitä pyytänyt. "Miksi sinä et katsonut hänen peräänsä? Tiesit varmaan kuitenkin, että minä tutkin karttaa enkä pitänyt katea silmällä!" Brooke parahti Ethanille sangen kärkkääseen sävyyn.

"Ei Katea voi noin vain jättää vahtimatta. Hän on kuusi vuotta vanha, totta kai hän vaeltaa omille teilleen heti kun silmä välttää!" Brooke ei enää ollut edes varma, suuntasiko hän puheensa Ethanille vai itselleen. Että hän saattoikin olla niin typerä, että irrotti katseensa tytöstä sanomatta siitä ensin Ethanille! Tai olisihan hän voinut pitää tyttöä kädestä kiinni.. Kate kyllä tiesi periaatteessa, ettei hän saanut lähteä Brooken luota sanomatta mitään, mutta olisihan se pitänyt tietää, ettei Disneylandin lumoissa oleva pikkutyttö muistanut yhdessä sovittuja pelisääntöjä.. Brooke puri alahuultaan yrittäen selvittää päänsä jotta voisi keksiä, mitä tehdä. Jostainhan tytön olisi löydyttävä.. Ainakin toivottavasti.

Ethanin hiljaa mutistut sanat eivät suinkaan menneet ohi Brooken korvista, eikä siinä heti perään tarjottu anteeksipyyntö paljoa auttanut. Jos katseet voisivat tappaa, olisi Ethan ollut aika nopeasti lähellä kuolemaa siinä hetkessä. Kyllähän Brooke tiesi olevansa puheidensa suhteen epälooginen, ja että Ethan oli oikeassa. Mies nyt vaan sattui olemaan sopivasti siinä vieressä, jolloin Brooken oli helppoa purkaa häneen pettymystä itseensä, niin kylmältä kuin se kuulostikin.

Brooke nipisti huulensa yhteen tiukaksi viivaksi ennen kuin ehti sanoa mieleensä putkahtavat asiat ääneen. Ei, nyt ei ollut hyvä hetki alkaa takertumaan pikkuasioihin, paljon tärkeämpää oli kohdistaa energiansa Katen löytämiseen. Ethan yritti tarjota hänelle kättään, selitti, että heidän olisi paras pysyä yhdessä, mutta Brooke ei malttanut kuunnella tämän järkipuhetta. Totta puhuen Ethan tai tämän luona pysyminen ei juuri ollut erityisen korkealla hänen prioriteettilistallaan. Mitä väliä sillä oli, jos hän hukkaisi Ethanin - he olivat sentään molemmat aikuisia ja pärjäisivät täällä yksinkin, toisin kuin Kate. Ja oikeastaan Brooke oli tottunut toimimaan yksin ja kuvitteli löytävänsä Katen helpommin ilman Ethania roikkumassa mukanaan.

Niinpä Brooke vähät välitti Ethanin ojennetusta kädestä ja käveli pois tämän luota. Jos Ethanin mielestä kerta oli niin tärkeää, että he pysyisivät yhdessä, saisi mies ihan vapaasti seurata häntä - hän kuitenkin keskittyisi ensin Katen löytämiseen. Brooke suuntasi lähimmän perheen luokse ja kysyi näiltä, olivatko he nähneet yksinäistä kuusivuotiasta tyttöä. Joutui hetken aikaa miettimään ennen kuin muisti, mitä Katella oli tänään yllään - valkoinen paita ja violetti hame. Kyseinen perhe ei kuitenkaan ollut nähnyt yhtään yksinäistä lasta, joten Brooke pakotti itsensä jälleen rauhoittumaan edes hetkeksi ja suuntasi sitten takaisin tulosuuntaansa infopisteelle. "Olisihan tämä pitänyt tietää.." Brooke mutisi puoliääneen, tietämättä edes, puhuiko itsekseen vai oliko Ethan edelleen kuuloetäisyydellä.

"Tuo kohottikin mieltä ihan valtavasti", Brooke tokaisi kuivakasti kuullessaan Ethanin sanat siitä, kuinka oli varsin yleistä, että pikkulapset karkailivat omille teilleen tällaisissa paikoissa. Kyllähän Brooke nyt sen tiesi, että Disneyland oli mitä oivin tilaisuus Katen kaltaiselle, omiin unelmiinsa uppoutuvalle esikoululaiselle harhautua erilleen huoltajastaan - juuri siksihän hänen olisi pitänyt tajuta pitää tyttö silmissään joka hetki, tai ainakin varmistua siitä, että joku muu katsoi tyttöä..

Brooke hautasi kasvonsa hetkeksi käsiinsä ja huokaisi syvään, kun yksikään lähellä ollut perhe ei ollut nähnyt Katea missään. Eihän yksi kuusivuotias nyt voinut noin vain kadota ilman, että joku huomaisi tytön olevan yksinään! Vaaleaverikkö alkoi hiljalleen kehitellä mielessään kaikenlaisia kauhuskenaarioita siitä, kuinka joku hämäräheppu oli napannut tytön matkaansa ja kuinka tämä vielä päätyisi jollekin pedofiilien pyörittämälle sivustolle tai muuta vastaavaa.. Juuri sillä hetkellä Ethanin ääni palautti hänet takaisin maanpinnalle. Ehdotushan oli itse asiassa ihan fiksu.. "Okei..", nainen tokaisi huoahtaen ja nyökkäsi lyhyesti, suunnaten sitten infotiskille.

Loppujen lopuksi Brooke ei edes ehtinyt selittää tilannettaan loppuun asti tiskin takana olevalle nuorelle työntekijälle, kun hänen huomionsa jo kiinnittyi lähellä olevaan, Belleksi pukeutuneeseen työntekijään. Tämän kanssa käsi kädessä kävelevä itkuinen lapsi kun oli hyvin tutun näköinen. "Kate!" Brooke hihkaisi, harppoen kaksikon luokse ja nappasi tytön syleilyynsä. "Ai hän on sinun lapsesi?" Belle-pukuinen työntekijä totesi ja selitti, kuinka Kate oli tullut hänen luokseen ilman aikuisen seuraa, jolloin tämä oli todennut parhaaksi tuoda tytön infopisteelle. Brooke kiitti naista tämän avusta, kääntäen huomionsa sitten takaisin Kateen, joka oli ehtinyt hiukan rauhoittua ja lopettaa äänekkäimmän niiskutuksensa Brooken luokse päästyään. "Voi Kitkat.. Olin ihan kamalan huolissani, kun lähdit omin lupinesi!" hän moitti tyttöä ja huokaisi sitten syvään. "Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.. Ensi kerralla sano, jos haluat mennä katsomaan jotakuta", Brooke jatkoi napatessaan Katea kädestä ja vilkutti sitten vapaalla kädellään Ethanille kiinnittääkseen tämän huomion.

He liittyivät Katen kanssa pian takaisin Ethanin seuraan ja Brooke kertasi miehellekin vielä lyhyesti äskeiset tapahtumat. Yhteistuumin he päättivät poiketa jäätelöllä hiukan rauhoittuakseen ennen kuin jatkaisivat tätä vierailua, joten matka jatkui hetkellisen hiljaisuuden vallitessa lähimpää herkkupuotia kohden. Brooken verenpaineen ja pulssin laskeuduttua taas normaaliin lukemiin hän alkoi potea hiukan huonoa omaatuntoa purettuaan huoltaan ja ärtymystään Ethaniin sillä tavalla. Hän puri lyhyesti huultaan ja katsahti sitten Ethania huoahtaen. "Anteeksi siitä äskeisestä.. Ei tämä sinun syysi ollut, vaikka taisin vähän väittää niin