member rank
Porvaristo
Discord name
|
Feb 26, 2014 11:22:39 GMT 2
Post by jenni on Feb 26, 2014 11:22:39 GMT 2
”Ilo on kokonaan mun puolellani.” Thea McCanney oli saanut päätökseen erään New York Giants pelaajan selän hierontatuokion, ja nyt kyseinen herra, Garrett nimeltään, nousi hierontapediltä ja teki lähtöä. Ilo tosiaan oli pitkälti Thean puolella, sillä hänhän oli harjoittelemassa tulevaa ammattiaan varten. Ei hän kauheammin tehnyt hierontapuolen työtä, mutta aina välillä kuitenkin. Useimmiten ne hoiti hänen mentorinsa, joukkueen virallinen fysioterapeutti Susan. ”Heippa”, Thea hymyili ystävällisesti Garrettille, ennen kuin tämä poistui paikalta kokonaan, ”nähdään.” Thea vilkaisi kelloaan pestyään ja kuivattuaan kätensä. Se oli puoli yksitoista; jos hän tekisi hetken aikaa Susanin aiemmin hänelle antamia paperitöitä, sen jälkeen hän voisi nauttia lounastauostaan kevyin mielin. Nälkä tosin kurni jo vatsassa pienesti, papereiden kanssa pläräily varmasti vain kasvattaisi sitä. Ei sillä, että se olisi ollut jotenkin rankkaa työtä, mutta tylsänpuoleista se ainakin oli. Asettautuessaan työpisteensä äärelle, Thean mieleen putkahtivat jo mielikuvat tulevasta lounaasta … Kieltämättä hän oli raskauden myötä tullut nälkäisemmäksi, mutta ei kai se ollut ihmekään, kun piti huolehtia myös vauvan ravinnonsaannista. Marraskuun aikana Thea jäisi äitiyslomalle, ja totta puhuen hän odotti sitä jo innolla. Ehkä myös hieman kauhulla, sillä se tarkoitti raskauden lähestymistä. Hän menisi ensikertalaisena synnyttämään, ja oli raskautensa aikana lukenut niin hyviä kuin hieman huonompiakin kokemuksia synnyttämisestä. Toki olihan Thealla tukiverkkoa internetin ulkopuolellakin; tuttuja naisia, joilta kysyä synnytyksestä. Thea nappasi eteensä erään paperipinon, jota hänen olisi tarkoitus selvittää. Hän ei ollut päässyt edes kolmatta paperia pidemmälle, kun Susanin pää ilmestyi työhuoneen ovensuuhun. ”Thea hei, viitsitkö ottaa herra Claytonin, kun hänen hieronta-aikansa pian alkaa?” vanhempi nainen kysyi, selitti sitten perusteluksi jotakin akuuttia keikkaa toiselle puolelle Manhattania. ”Minä olisin kyllä muuten hoitanut sen, mutta kun … Äh, sinä osaat kyllä homman aivan yhtä hyvin, etkö vain? No niin, olen kyllä puhelimen päässä, jos muutenkin tulee jotain kysyttävää. Nähdään!” Pian Susan oli jälleen kadonnut, eikä Thealle ollut siis ilmeisesti jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin suostua pyyntöön. Mielellään hän kyllä olisi sivuuttanut kyseisen jutun, sillä – no, Thealla oli muutamia salaisuuksia, joita hän ei välittänyt ensinnäkään itse ajatella ja toisekseen, että ulkopuoliset saisivat ne tietoonsa. Ensimmäinen koski vahvasti juurikin herra Claytonia. Tarkemmin sanottuna Wesley Claytonia, joka oli k-u-u-m-a. Ei nyt tietenkään niin hyvännäköinen, mitä James, tietenkin, mutta älyttömän kuuma silti. Thea ei ollut varma, oliko Wesley tajunnut asioiden laidan, mutta aina ollessaan samassa tilassa miehen kanssa, Thea pystyi aistimaan sen, sanotaanko vaikka jännitteen, heidän välillään. Sellainen ihan oikeasti oli! Thea ei voinut vain kuvitella sitä … Ja niinä muutamina kertoina, kun Thea oli päässyt ihan puhe-etäisyydelle Wesleyn kanssa … Ei herranjumala, hän ei todellakaan kuvitellut sitä jännitettä. Sähköä. Mutta kai joidenkin ihmisten välillä vain saattoi olla kemiaa, ei siitä kannattanut ottaa stressiä liiaksi. Sitä paitsi Thealla oli Jamesinsa. Ja tuleva lapsensa. Ja jossain alitajunnassa Thea tiesi asioiden olevan pielessä, kun joutui asiaa sillä tavalla vakuuttelemaan itselleen. Sydän meinasi hypätä kurkkuun asti ja Thea lennähtää tuoliltaan alas, kun hän hetken päästä kesken tiiviin ajatustyön kuuli huoneen ovelta tutun miehen äänen. Kääntyessään kohti ovea, hän näki Wesleyn koko komeassa raamikkuudessaan, kyselemässä varatun hieronta-ajan perään. Mies-rukka oli kuulemma pälyillyt aikansa niin sanotussa aulassa, kunnes oli tajunnut tulla vilkaisemaan toimiston puolelle. ”Voi, anteeksi kamalasti. Mä ihan uppouduin näihin, tuota, paperitöihin...” Thea pahoitteli ja kyykistyi samalla nostamaan ilmeisesti äsken lattialle lennähtäneen paperiliuskan takaisin pinon päällimmäiseksi … Pysyiköhän nippu nyt järjestyksessä, äh, hän ehtisi kyllä myöhemminkin katsoa paperit kuntoon … ”No, mennäänkö sitten? Paita vaan pois ja käy sinne hierontapedille makaamaan”, Thea tokaisi tavoitellen kepeää äänensävyä, mutta kun Wesley todella teki työtä käskettyä, naisen naurahdus hiipui lähes olemattomiin tai ainakin jäi hyvin vaisuksi. Thea valmisteli hierontasessiota hetken aikaa, nosteli oikean öljyputelin esille eikä voinut olla vilkuilematta vaivihkaa hierontapedille makaamaan käynyttä ja paidatonta Wesleyta. James oli toki niin ikään lihaksikas mies, mutta nuo Wesleyn selkälihakset … Thea ravisteli pienesti päätään ja asteli sitten lähemmäs hierontapetiä. ”No, mitäs sitä on päivään kuulunut?” nainen puheli lämpimikseen aloittaessaan samalla hierontatyön – yritti pitää ajatuksensa samalla Jamesissa, hyvä ettei kuvitellut hierovansa avomiehensä selkää Wesleyn sijaan. ”... Joo, niin se Garrett tuossa aiemmin kävikin täällä. Ai mitä? Niin, joo, umm … Susanin piti lähteä hoitamaan jokin äkillinen työkeikka, en tiedä sen tarkemmin...” |
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
May 3, 2014 22:25:49 GMT 2
Post by julle on May 3, 2014 22:25:49 GMT 2
”Abby, mä tulen kotiin kun mä kerkeän. Sä tiedät missä meillä on ruokaa ja missä on mikro ennen kuin mä tulen kotiin. Niin, tai sitten sä menet Thomasin ja Colleenin luokse, soita niille että ne hakee sut.”, Wesley puheli tyttärensä kanssa puhelimessa, joka toisessa päässä lopulta onneksi suostui soittamaan isovanhemmilleen. Huokaisten mies sulki puhelimien välisen linjan ja sulloi puhelimen housujensa taskuun. Mitä hän tekisi sen tytön kanssa? Abegail ei ollut nimittäin mikään helpoin nuori. Ajoittain Wesley olisi toivonut, että Abegailin äiti, tai edes joku naispuolinen olisi ollut läsnä tyttärensä elämässä. Mies ei nimittäin tiennyt mitään tytöistä – varsinkaan teini-ikäisistä ja siksi he kaksi varmasti ottikin niin usein yhteen. Wesley halusi vain huolehtia nuorikostaan, vaikka Abegail ei sitä ymmärtänytkään täysin. Tytön mielestä isänsä juuri huolehti hänestä aivan liikaa –kyttäsi ja seurasi menojaan minkä kerkesi. Wesley oli erimieltä ja siitä asiasta he olivatkin saaneet taistella useammin kuin kerran. Wesley nyt kuitenkaan ollut menossa kotiin tyttärensä luokse, vaan hän oli ihan syystä varannut ajan hierojalle. Tai oikeastaan joukkueensa fysioterapeutille, sillä miehestä tuntui että viimeisen ottelun jälkeen hänellä olisi mennyt paikan täysin jumiin. Wesley käytti säännöllisesti heidän fysioterapeutin palveluita, sillä miksi ei? He olivat liikkumis- ja toimintakyvyn sekä kuntoutuksen asiantuntijoita, joka oli vain hyödyllistä heidän joukkueelle. Kaiken lisäksi Wesley oli muutamia kuukausia sitten satuttanut selkänsä aika pahasti eräässä ottelusta, josta lähtien heidän joukkueensa fysioterapeutti Susan oli hoitanut selkänsä takaisin elävienkirjoihin.
Niin Wesley oli harjoituksiensa jälkeen suunnannut heidän fysioterapeutin pakeille. ”Morjens, mulla olisi aika Susanille.”, Wesley totesi leppoisasti vastaanottotiskin takana istuvalle naiselle ja hymyili kohteliaasti, joka kehotti miestä istumaan, kun hän menisi kertomaan Susanille asiakkaan tulleen. Wesley teki työtä käskettyä ja meni istumaan yhdelle vastaanottohuoneen tuoleista ja risti kätensä, katseensa harhaillessa nyt huoneen seinillä. Wesley ei voinut olla miettimättä, sattuiko Susanin pieni avustaja – toisin sanottuna opiskeleva fysioterapeutti – Thea olevan paikalla. Thea oli aina ollut hänelle niin mukava – mutta myös pirun hyvännäköinen. Hän oli myös huomannut heidän välillä sitä tiettyä jännitettä, mutta ei Wesley ollut varma, kuvitteliko hän sen vain. Ehkä, ehkä ei, mutta mies oli pitkään jo miettinyt ottaisiko asiasta selvää. Toisaalta olihan hän jo muutaman kerran yrittänyt tökkiä kepillä jäätä, mutta viime hetkellä hän oli aina vetäytynyt taka-alalle ja jättänyt homman tekemättä. Ei hän ollut vain sellainen! Hetken kuluttua istumisensa jälkeen Susanin vastaanottoapulainen tuli ilmoittamaan, että naisella oli tullut yllättäviä kiireitä kaupungin toiselle puolelle, joten hänen oppityttönsä Thea hoitaisi hänen aikansa – jos miehelle vain sopisi. Niin, siinä juuri paha missä mainitaan. ”Hmm, hyvä on, kyllä se sopii. Mä uskon myös Susanin oppityttöjen taitoihin.”, ei Wesley kuitenkaan laittanut pahaksi, että Thea hoitaisi hänen aikansa, päinvastoin. Niin mies nousi ylös ja lähti kävelemään tutun oven luokse, josta kurkkasi sisälle huoneeseen, nähdäkseen Thean. ”Moikka, mulla oli hieronta-aika ja Susan vissiin otti just sopivalla hetkellä hatkat?”, Wesley naureskeli ovelta, saaden nähtävästi puheillaan Theankin säikähtämään. Onneksi nainen ei pahastunut hänen hiippailuistaan vaan kehotti miestä ottamaan paidan pois ja menemään hierontapedille makaamaan. Mieshän teki työtä käskettyä, heti kun hän oli vain astellut peremmälle sisälle ja sulkenut oven perässään. Wesley otti paidan pois ja kävi tuttuun tapaan makaamaan hierontapedille vatsalleen, jonka jälkeen Thea aloittelikin hieromista.
”Ei tässä mitään kummoista, meillä on ollu vähä pitkä ja raskas päivä, kun harjoittelemme huomista ottelua varten.”, Thean kyseltyä miten päivänsä oli mennyt, Wesley vilkaisi pikaisesti olkansa ylitse, ennen kuin painoi päänsä takaisin alas. Niin, huomenna heillä oli tärkeä ottelu edessä, eikä kenenkään pitäisi hellittää ennen sitä. ”Niin, onkos sulla tietoa minne se Susan lähti?”, Wesley kysyi hetken kuluttua, saaden Thealta kyllä hyvin nopeasti vastauksenkin kysymykseensä. Wesley kurtisti kulmiaan. Miksi nainen tuntui käyttäytyvän niin omituisesti? Siitä välittämättä, Wesley päätti jatkaa jutustelua, samalla kun Thea jatkoi työntekoaan. ”Noh, mitäs sun päivään kuuluu? Kiirettä?”, mies kohotti itsekseen pienesti kulmiaan ja jäi odottelemaan naisen vastausta. Hän ei kuitenkaan malttanut olla hiljaa sen kauempaa vaan jatkoi kyselemistään. ”Entä muuten, miten sulla menee Jamesin kanssa?”, Wesley uteli hymyillen.
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
May 12, 2014 21:38:09 GMT 2
Post by jenni on May 12, 2014 21:38:09 GMT 2
Hän ei voinut sille mitään, että joutui pakottamaan itsensä vähän väliä tuijottelemaan huoneen seiniä hieroessaan Wesleyn selkää ammattilaisen otteillaan. Thealle olisi varsin hyvin sopinut hiljainen hierontasessio, mutta ilmeisesti Wesley ei ollut samaa mieltä, sillä mies höpisi ja kyseli niitä näitä. Ei työn ohessa asiakkaiden kanssa juttelu haitannut Theaa yleensä itseäänkään, mutta nyt hän olisi mieluusti voinut olla hiljaa ja olla ajattelematta sitä, kuka siinä hierontapedillä oikein makasi puolialastomana. Puolialastomana, Thean kämmenien alla lihaksikas, sopivasti ruskettunut iho... Thean kädet vaelsivat hierovin liikkein välillä Wesleyn niskaankin, katse käväisi alaselässä... Äsken hän oli nopeasti ehtinyt nähdä miehen rintalihakset, ja mitkä rintalihakset ne olivatkaan. Keskity, naisen oli pakko hokea lujasti mielessään. ”Oikeastaan lähinnä paperihommia”, hän vastasi Wesleyn esittämään kysymykseen, joskin mainitsi kuitenkin sitten vielä aiemmasta Garrettin vierailusta hierojan pakeilla. ”Niitähän se Susan minulla aika pitkälti teettää – harjoittelijalle vaan kaikki tylsät hommat”, Thea jatkoi hieman naurahtaen, tosin hänen omiin korviinsa kuulosti, kuinka se naurahdus olisi jäänyt todella kuivaksi ja hieman vaivaantuneeksikin. Eihän hän nyt oikeasti ollut tällainen; hän kyllä osasi nauraa itselleen ilman, että tunsi olonsa vaivaantuneeksi. Nolostuneeksi ehkä, sillä Theakin oli niitä ihmisiä, jotka saattoivat mokatessaan lähinnä naureskella asialle peittääkseen todelliset nolostumisen tunteensa. ”Älä kerro Suzie”, Thea virnisti pienesti, vaikkei Wesley tietenkään sitä virnettä voinut nähdä, kun tuijotteli hierontapedin reiästä lähinnä lattiaa.
Onneksi ei voinutkaan nähdä, sillä aina välillä Thea tunsi poskiensa helottavan – toivottavasti pikkuinen puna ei kuitenkaan näkyisi ulospäin. Wesley tosiaankiin taisi olla tänään sosiaalisella päällä, sillä miehen utelemiset eivät suinkaan loppuneet äskeiseen kysymykseen. Nyt tämä jo uteli Jamesistakin. Thea tiesi, että oli väärin ajatella niin, mutta Wesleyn ei tarvitsisi olla näin tietoinen siitä, että hän oli suhteessa Jamesin kanssa. Oli tosiaankin väärin ajatella niin, mutta Thea ajatteli kuitenkin. Tuntui kiusalliselta, että Wesley oli tietoinen asiasta, vaikka miksei olisi. Puhuihan Thea silloin tällöin itsekin kumppanistaan – ja tulevasta perheenlisäyksestä. Vaistomaisesti Thea vilkaisi vatsanseutuaan, muttei tietenkään voinut koskettaa sitä, kun kätensä olivat hierontaöljyn tahrimat. ”Ei kai meille mitään sen ihmeempää. Tietysti kovasti odotellaan tämän pikkuisen syntymää”, Thea vastasi, osittain hymyssäsuin, mutta toisaalta myös sättien mielessään itseään siitä, kuinka ajatteli sillä hetkellä Wesleystä; tavalla, jota James ei tosiaankaan arvostaisi, jos saisi tietää. Äh, kyllähän Thea joskus naispuolisten ystäviensä kanssa ihaili Hollywoodin miesnäyttelijöitä, ihan Jamesinkin kuullen. Eikä James sellaisesta mieltään pahoittanut Wesley ammattilaispelaajana menisi helposti samaan kategoriaan, joten periaatteessa asiassa ei ollut mitään väärää. Ainakaan, jos ei puhuttu siitä sähköstä, jonka Thea oli ihan varmasti aistivinaan heidän kahden välillään. Nytkin ilmassa tuntui olevan jotain maagista, vaikka hän ei sitä täysin osannutkaan pukea sanoiksi.
”No, kerros nyt vähän omia kuulumisiasi?” Thea lohkaisi ilmaa hetken päästä kysymyksellään, esitti asiansa ehkä turhankin reippaalla äänensävyllä, ja paineli samalla Wesleyn selkää sopivan hellävaraisesti, mutta kuitenkin hierovasti. ”Sulla on kyllä täällä vähän jumissa lihakset... Niin, mitä Abbylle kuuluu?” nainen keskittyi vuorostaan höpöttelemään ja pitämään nyt vaihteeksi itsensä äänessä, sillä se vähensi epätoivottujen ajatusten virtaa, joka hänen mieleensä yritti koko ajan syöstä. Seuraavaksi Thean oli pakko siirtyä hieromaan Wesleyn alaselkää, mikä teki paljon tiukempaa kuin hän olisi osannut kuvitellakaan. Luojan kiitos Wesley ei itse nähnyt, kuinka Thea huomasi katseensa lipuvan pyyhkeen peittämälle takapuolelle vähän väliä... ”Mikäs ottelu se teillä olikaan huomenna?” nainen kysäisi hieroessaan miehen alaselän lihaksia ja katseli muina naisina huoneen seiniä ja yritti keskittyä ajattelemaan kaikkea muuta – vaikka niittykukkasia kedolla. Tosin siihenkin näkymään Wesleyn onnistui jotenkin päästä hyppelehtimään puolialastomana. Itse hierontatuokio tuntui kuitenkin loppuvan lopulta turhankin nopeasti, sillä liian pian Theasta tuntui, kun hän näki Wesleyn kohottautuvan ylös pediltä kaikessa komeudessaan. ”Auttoiko?” Thea kysyi ontuvasti, mutta tapaili kuitenkin naurahtavaa äänensävyä. Suorastaan kuplivaa sellaista. Heh-heh, muka kovinkin hauskaa sellaista. Thea läpsi henkisesti itseään kasvoille. Sitten he olivat joutua kirjaimellisesti törmäyskurssille, kun Thea yritti päästä toiselle seinustalle vesipisteen luo pesemään käsiään, ja Wesley tuntui yrittävän kävellä kohti huoneen ovea, mutta kumpikaan ei ollut osata päättää, päästääkö toisen edeltä. Thea naurahti pienesti, mutta vaimensi itsensä puraisemalla kevyesti alahuultaan. ”Sun jälkeesi”, nainen sanoi hivenen huvittuneena, mutta siihen he tuntuivat jämähtäneen. Ja tunnelma heidän välillään tuntui pingottuneen äärimmilleen.
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jul 20, 2014 22:10:07 GMT 2
Post by julle on Jul 20, 2014 22:10:07 GMT 2
“Hyväähän sille, siitä on tulossa jo aikuinen. Mä en vain oikein tunnu aina pärjäävän sen kanssa, koska mä en osaa lukea teinien ajatuksia.”, Wesley totesi huvittuneeseen sävyyn Thean kysymykselle tyttärestään. Abby tosiaan vanheni päivä päivältä vain enemmän, mutta samaan aikaan hänestä tuli kaiken aikaa vain entistä hankalampi tapaus. No, ehkä tilanne joskus tasaantuisi. Tai niin Wesley jaksoi toivoa. Thean hieroessa selkälihaksiaan, Wesley hetkeksi vaipui omiin ajatuksiinsa, kunnes kuuli naisen kysymyksen. Mies rykäisi kevyesti ja mietti hetken, ennen kuin muisti keitä vastaan heillä todella oli peli huomenna. ” Washington Redskinsejä vastaan… Varma voitto.”, Wesley sanoi itsevarmaan sävyyn, tosin puoliksi vitsaillen. Ei Welsyellä ollut tapana ylistää häntä itseään, vaikka siihen olisi aihetta. Ei, Wesley ei pitänyt siitä että häneen kohdistui huomio. Sen sijaan hän jaksoi kehua aina muita pelitovereitaan. Hetkeä myöhemmin Thea jo ilmoitti heidän olevan valmiit, jolloin Wesley nousi varovaisesti istumaan, luoden nyt naiseen hiukan viipyilevän katseen. ”Auttoi, todella paljon. Kiitos avustasi. You are an angel”, Wesley hymyili naiselle. Heidän välillään oli sellainen… tiivis jännitys joka oli lähes käsin kosketeltavaa. Tai ainakin Wesley pystyi sitä melkein koskettamaan. Mies yritti olla tästä kuitenkin välittämättä, kun hän nousi kunnolla pöydältä ja puki vaatteet takaisin päälleen. Seuraavaksi hän harppoikin huoneen ovelle, jossa Thea ja hän joutuivat kirjaimellisesti törmäyskurssille. Kumpikaan ei osannut mennä ovesta ulos. ”Äh, ei kun naiset ensin.”, Wesley viittoi Theaa menemään ensin ja luojan kiitos hän lopulta avasi oven! Wesley alkoi tuntea olonsa hiukan jopa kiusaantuneeksi tämän jännityksen kanssa. ”Kiitos vielä avustasi, olet Susanin veroinen.”, Wesley ei voinut estää niiden sanojen ulos tuloa suustaan, kun hän astui naisen perässä ulos huoneesta. ”Tuota… Mun pitää mennä. Oli mukava nähdä ja kiitos vielä.”, niiden sanojen myötä Wesley kääntyi kannoillaan ja lähti kohti ulko-ovea. Miehen olisi tehnyt mieli hakata päätään seinään mutta minkäs teet… Olihan Thea vetävä pakkaus.
|
|
