Make me feel the warm, make me feel the cold

Angie's outfit

Helmikuun toinen sunnuntai saattoi olla ehkä omituisin koko sen vuoden sunnuntaiden joukosta. Ikään kuin tosin koko kulunut alkuvuosi olisi ollut jotenkin tavanomainen Angien elämässä. Hän oli nimittäin ollut viettämässä vuoden vaihtumista Miamissa, Floridassa, mutta sen sijaan, että olisi palannut kotiin New Yorkiin kuten lentolipussa oli lukenut, hän oli jäänyt Miamiin. Eikä ihan kenen tahansa luokse, vaan Oliver Greysonin. Mikä tästä helmikuisesta sunnuntaista sitten teki niin omituisen? Se, että Oliverin äiti oli pyytänyt Angietakin mukaan sisarensa eli lapsikatraansa tädin häihin. Jessus! Tietysti Angie oli ilomielin suostunut, mutta oudolta se silti tuntui. Minä hänet edes esiteltäisiin? Oliverin... Ystävänä? Perhetuttuna? Hän ei ollut mielestänsä kumpaakaan... Tai no, ehkä kumminkin Oliverin ystävä. Ehkä. Mutta siinäkin oli se pieni mutta, ettei Angie kokenut olevansa pelkästään ystävä Oliverille. Siis he olivat periaatteessa koko kuluvan ja edellisen kuun henganneet yhdessä enemmän tai vähemmän joka päivä, Angie oli ystävystynyt Oliverin Dakota-siskon kanssa todella hyvin ja nuorukaisen kaksi muutakin sisarusta olivat hekin varsin mukavia. Ja sitten itse Oliverkin... Ei Angie osannut ajatella Oliveria pelkkänä ystävänä, vaikkei mitään kovin kummallista ollutkaan tapahtunut heidän välillään viime aikoina. Kai. Paitsi se jokin saakelin jännite – ei Angie voinut kuvitella sitä. Ei hän ollut mikään hullu. Ennemmin Oliver oli sellainen.

Kotipuolessa Angie olisi taatusti ollut viimeisten joukossa lähdössä juhliin, mutta nyt hän oli skarpannut ja olikin odottamassa Greysonien limusiinissä melkeinpä ensimmäisenä täydessä tällingissä. ”I love this dress but these are making me crazy..” Angie tuskasteli Sophialle, kun he istuivat limusiinissa odottamassa muuta perhettä, ja hän asetteli mekkonsa pitkiä laahuksia paremmin. Sophia vain pudisteli päätänsä ja kehui mekon olevan juuri hyvä, kaikkine yksityiskohtineen. Pian Tristankin saapui jo, sitten Oliverin vanhemmat ja Dakota. ”Geez! I've thought that guys are always super fast what it comes to dressing up. But he was super slow”, Angie tyrskähti pienesti, kun Oliverkin saatiin lopulta viimeisenä limusiinin kyytiin, ja matka saattoi alkaa. Sanojensa jälkeen Angie kuitenkin soi pienen lämpimän hymyn Oliverille, joka näytti varsin hyvännäköiseltä siinä tummassa puvussaan. Niin, kenties Angie oli tässä kuluneiden viikkojen aikana osannut näyttäytyä Oliverille hieman lämpimämpänäkin persoonana, eikä aina niin viileänä ja tiukkasanaisena koppavuutena. Angien oli kuitenkin käännettävä katseensa Sophiaan, kun tämä oli heittänyt ilmoille sen ehdotuksen, kuinka Angie voisi olla Oliverin avec häissä. Sitten jo puhuttiin, kuinka kaikki sukulaiset ihmettelivät, miksei Oliver seurustellut kenenkään kanssa. Sitten Tabithakin oli puuttunut puheeseen lapsenlapsi-kommentillaan. Angie liikutti katsettaan vuoroin kussakin perheenjäsenessä eikä pystynyt käsittämään, pystyikö tämä perhe todella päivittämään hänen espanjalaistaustaisen sukunsa härdellin.

Kun Oliver oli jo usuttamassa Tristania toiseksi avec-vaihtoehdoksi Angielle, jälkimmäisenä mainittu päätti puuttua puheeseen. ”Even though the talks about grandchildren got me kinda scared, I can be your avéc”, brunette sanoi alun naurahduksen kera, mutta jatkoi sitten hyvin nopeasti, ”sorry Tristan. There's nothing wrong with you.” Niiden sanojensa myötä tuli kyllä kuultua hieman vinoiluja siitä, kuinka Angie tietysti suostui avec-ehdotukseen – ja tietenkin valitsi Oliverin Tristanin sijaan. Angie vain hymyili lempeästi. ”I'm just saving him for curious relatives asking dating stuff and so on”, Angie selvitti ja vilkaisi sitten Oliveria tietäväisenä, ”so basically you owe me.” Tosi asiassa Angiesta oli kyllä limusiinimatkan jälkeen mukavaa, oikeastaan todella mukavaa nousta ulos autosta ja lyöttäytyä Oliverin käsipuoleen, kun he valmistautuivat siirtymään vihkipaikalle. Enimmät uteliaiden sukulaisten tapaamiset tultaisiin kohtaamaan vasta varsinaisessa hääjuhlassa vihkimisseremonian jälkeen, joten ainakin vielä toistaiseksi he saivat olla suhteellisen rauhassa. ”Are you feeling uncomfortable when I'm here too?” Angie ei voinut olla kysäisemättä Oliverilta pitäessään tämän käsikynkästä kevyesti kiinni ja hymyillessään lempeästi vastaantuleville tuntemattomille häävieraille. ”I mean, this is way too odd but I couldn't say no to your mom.”

Se kommentti, että Oliver oli iloinen, kun Angiekin oli siellä, lämmitti aivan... Tolkuttoman paljon bruneten mieltä. Siis ihan luvattoman paljon. Se nostatti hymynkin Angien kasvoille, kun heidän katseensa kohtasivat. Saattoi jopa olla, että ne kuuluisat perhosetkin käväisivät lentoreissullaan Angien vatsanpohjassa. Hitto. Miksi häntä kutkutteli Oliverin seura nyt yhtäkkiä näin? Hehän olivat tunteneet jo kuukausitolkulla, mutta vasta nyt viimeisimpien viikkojen aikana Angie oli havahtunut huomaamaan erinäisiä asioita, sen jännitteen ja kaikkea. Tai sitten hän oli antanut itselleen luvan olla Oliverin seurassa muuta kuin ärsyttävän vittuileva tuittupää. Nyt he kuitenkin jo siirtyivät muun porukan kanssa juhlatilaan, jossa vihkiminen tapahtuisi. Angie vain vilkaisi päätään pienesti pudistellen Oliveria, kun tämä valitti nälkäänsä. Ei kuitenkaan ehtinyt erityisesti mitään vastata, kun Oliver oli jo kyseenalaistamassa Angien pärjäämistä mekkonsa kanssa.

”I'm fine, thanks for your consideration”, Angie hymyili teennäisen leveästi Oliverille, kunnes he sitten istuutuivat alas yhdelle penkkiriveistä. Angie vilkaisi ympärilleen pikaisesti, minkä jälkeen hän onki puhelimen kirjekuorilaukustaan ja keskittyi pistämään siitä äänet pois päältä. Olisihan se nyt ollut noloa, jos hänellä olisi piipannut kännykkä kesken häiden – varsinkaan kun hän ei näitä ihmisiä tuntenut lukuun ottamatta tietenkin Oliverin perhettä. Samassa Angie jo havahtui, kuinka Oliver oli kääntynyt juttelemaan jonkun heidän takanaan olevan kanssa. Henkilö oli nainen, joka esittäytyi pian Angiellekin. Tämä oli nimeltään Sadie. ”I'm Angie. Nice to meet you”, brunette hymyili kohteliaasti ja nosti toisen kätensäkin penkkirivin ylitse kätelläkseen Sadieta asianmukaisesti. Sitten Oliver oli jo kertomassa, ettei Angie ollut kuin ystävä New Yorkista, ei siis tyttöystävä. Angie itse naurahti ja nyökkäsi Oliverin sanojen vahvistukseksi Sadielle, että kyllä, naisen sukulaispoika puhui totta. Kun Angie ja Oliver olivat kääntyneet jälleen eteenpäin, Angie nojautui pienesti Oliveriin saadakseen seuraavan asiansa sanottua hiljaisella äänellä. ”Wanna count how many times we'll say that I'm just a friend with you? I guess... Twenty times.”

Kyllähän hääseremonia oli todella kaunis, mutta ei Angie osannut sen enempää liikuttua morsiamen kauneudesta tai mistään muustakaan, kun ei hääparia tuntenut lainkaan. Hänelle häiden kohokohta oli ehkä se, kun Oliver oli vähällä istua hänen mekonhelmansa päälle. Kevyesti Angie läppäisikin nuorukaista käsivarteen, mutta soi tälle sitten kevyen virnistyksen. Nopeasti vihkiminen olikin sitten ohi, ja hääpari, siis Audrina ja Eaton, olivat kävelleet alttarilta hääväen läpi pois vihkipaikalta. ”Olly please. You sound like you are ... a 5-year-old kid”, Angie oli toruvinaan käsipuolessaan olevaa Oliveria, kun tämä vinkui taas pitopöytien ääreen, mutta miehen äiti oli kuitenkin jo lupaamassa, että he pääsisivät siirtymään ihan niillä näppäimillä tarjoilujen ääreen. ”You're such a mama's boy”, Angie letkautti leikillään, kun Oliver tuntui huojentuvan äitinsä lupauksesta. Tai sitten toinen vain leikki huojentuvansa. Mutta niin oli Angiekin leikkinyt nimittäessään tätä mammanpojaksi.

Ei mennyt varmaan edes varttiakaan, kun koko porukka oli siirtynyt hääjuhlapaikalle aivan vihkimispaikan viereen. Toistaiseksi Angie ja Oliver olivat onnistuneet välttämään uteliaat sukulaiset Sadie-tätiä lukuun ottamatta, mutta ehkä tilanne muuttuisi, jahka vieraat olisivat saaneet syötävää ja juotavaa. Niin olivat Angie ja Oliverkin tosiaan siirtyneet pitopöytien äärelle, ja Angie nosti lautaselleen salaattia ja tuoretta, lämmintä leipää ja kaikkea muutakin ihania herkkuja. Tottuneesti Angie otti itselleen kuplivaakin nuorisolle suunnatun limsapöydän sijaan – tuskinpa kukaan tosin tulisikaan penäämään häneltä, oliko hän jo 21 vai vasta 20. Sitä paitsi Oliverkin oli jo yli 21, joten moni taatusti oletti Angienkin olevan. Eipä Angieta oikeastaan edes kiinnostanut asia. ”I'll go over there”, Angie nyökkäsi Oliverille, kun oli ensimmäisenä selviytynyt pitopöydästä ja bongannut heille varjoisan paikan erään päivänvarjon alta, missä oli muutamia tuoleja ja pöytä. Hieman Angie tunsi katseita itsessään, kun käveli yksinään sinne pöydän luokse, mutta hymyili vain kohteliaasti tuntemattomille häävieraille ja jäi sitten pöydässä odottelemaan Oliveria, tosin ensin hieman maisteltuaan kuohuviiniä.

”I got a funny feeling that those people thought that I was some kind of uninvited guest”, Angie kertoi naurahtaen, kun Oliverkin oli saapunut pöytään. Kauempana Angie näki, kuinka miehen vanhemmat olivat löytäneet juttuseuraa juhlien aikuisemmasta väestä ja Oliverin sisaruksetkin olivat päätyneet ilmeisesti serkkujensa kanssa juttusille. Tai ainakin tuntemattomat nuoret vaikuttivat samanikäisiltä kuin Dakota, Sophia ja Tristan. Angie aloitteli tekemään selvää lautasensa sisällöstä ja vilkaisi Oliverinkin omaa. ”The best moment of weddings”, brunette tokaisi aloitettuaan syömisen. Hetken aikaa he olivat hiljaa ja keskittyivät syömiseen, kunnes Angie rikkoi hiljaisuuden. ”Could you imagine that you would get married someday?”

”It wasn't a proposal”, Angien oli pakko huomauttaa nauraen, kun Oliver kertoi heti ensimmäisenä, ettei juuri sillä hetkellä voisi kuvitella menevänsä naimisiin. Nopeasti hän kyllä vakavoitui ja nyökkäili ymmärtäväisenä Oliverin sanoille. Joutui kyllä taas vähän nauramaan, kun Oliver vuoroin heitti kysymyksen hänelle. Pudisteli hän päätänsäkin. ”Nope. I mean I had huge plans when I was around ten but, yeah... Maybe someday”, Angie vastasi ja hymyilikin pienesti sanojensa päätteeksi. Voi hitto, miten Oliver saikin hänestä esiin tällaisen typerän oloisen puolen? Onneksi hän pystyi keskittymään siihen ruoan mutustamiseen, vaikka oli siinäkin nopeampi kuin Oliver, joka oli tietysti miehenä kasannut omalle lautaselleen valtavan kasan ruokaa. Niinpä Angie nojautuikin hieman taaksepäin tuolissaan ja keskittyi siemailemaan kuohuviiniään, joka sekin tosin uhkasi loppua pian.

Oliverin syötyä nuorukainen oli ehdottanut, että he etsisivät tämän sisarukset. Angie kohautti olkiaan ja lähti sitten Oliverin perässä pujottelemaan vieraiden ohitse viemään ensiksi lautaset pois ja etsimään sitten tuttuja. Olipa Oliver tarttunut Angieta kädestäkin, joskin päästi tämä irtikin pian. Jälkimmäinen huojensi Angien mieltä hieman, vaikka eipä se tuntunut poistavan kyyläävien sukulaisten uteliaita kysymyksiä. Eräskin vanhempi mies tuntui olevan hyvinkin kiinnostunut hänestä, mutta Angie piti vain kasvoillaan ystävällistä hymyä ja nyökkäili ja vastaili parhaansa mukaan hänelle esitettyihin kysymyksiin. Enimmäkseen Oliverin sukulaiset olivat kyllä uteliaisuutta lukuun ottamatta oikein mukavaa porukkaa. Angie sai esitellä itsensä kerta toisensa jälkeen, ja sitten jo kyseltiin, oliko hän Oliverin tyttöystävä ja sitä rataa. ”I bet that was the twentieth one”, Angie irvisti jossakin vaiheessa Oliverille huvittuneena, kun eräskin täti-ihminen oli heidät hylännyt pienoisen juttutuokion jälkeen mennäkseen ahdistelemaan seuraavia uhrejaan.

Koitti häävalssin aika. Angie ei voinut olla ajattelematta, kuinka kauniin kappaleen hääpari olikaan valinnut ensimmäiselle yhteiselle tanssilleen avioparina. Angie ei ollut edes kuulla heti, kun Oliver oli puhutellut häntä. ”Um, sorry. What?” Angie joutuikin kysymään, kun oli palannut takaisin maan pinnalle hääparin valssin lumoista. ”These aren't such a dance shoes so... One time. And I would like to have it with you”, Angie hymyili ja ojensi sitten kätensä Oliverille tämän tarjotessa omaansa. Niinpä he ajautuivat muiden tanssimaan halajavien kanssa valssin pyörteisiin, ja Angien oli pakko myöntää pitävänsä niistä Oliverin varmoilta tuntuvista otteista. ”I like this song”, Angie totesi, kun he olivat hetken aikaa tanssineet vaitonaisina, toisin sanoen siis ehkä ottaneet askelkuviot haltuun ja virittäytyneet tanssinpyörteisiin. Dakotakin siinä jo pyörteili välillä heidän ympärillään oman tanssikavaljeerinsa kanssa ja virnuili heille tietäväisen näköisenä. ”I'm not sure anymore if I like your sister so much...” Angien oli pakko naurahtaa leikillään, vaikka tottahan hän yhä Dakotasta piti. Tytöistä oli tullut kuluneiden viikkojen aikana hyviä kavereita.

Kaikki tuntui menevän kuin jossakin helvetin elokuvissa konsanaan, kunnes sitten Oliver tuntui tekevän kohtalokkaan virheensä osumalla kengällään vahingossa Angien mekon helmaan. Jälkimmäisenä mainittu mekon omistaja olikin sitten pelästyä toden teolla mekkonsa repeämisen puolesta, jolloin Angie irrottautuikin Oliverista salamannopeasti. ”Look! Oh my God...” Angielta pääsi ja hän kipitti koroillaan kauemmas tanssilattiasta jättäen Oliverin yksinään siihen paikkaan. Angie löysikin yhden vapaan pöydän, jonka ääreen istuutui ja alkoi sitten tutkimaan mekkonsa liepeitä todetakseen mahdollisia vaurioita. Ei se mekko ollut loppujen lopuksi kärsinyt yhtään, ei ainakaan mitenkään, mitä olisi paljaalla silmällä noin vain nähnyt. Oliverkin oli tullut jo paikalle. ”Okay. Maybe I overreacted. But you should be more careful! You know how much this costed?” Angie sätti Oliveria, vaikkei hänellä nyt sinänsä ollut koskaan ollut rahasta puutetta. Huh, ehkä hänen ei olisi pitänyt ollenkaan suostua tanssimaan, kun hänen asuvalintansa kenkiä myöten ei ollut lainkaan tanssilavoille suunniteltu. Angie nousi hetkeksi napatakseen itselleen ohikulkevalta tarjoilijalta lasillisen kuohuviiniä. Hän vilkaisi Oliveria viiniä siemaillessaan. ”Should we go soon? Is the hotel somewhere near?” brunette kysäisi, sillä tiesi, että he yöpyisivät Tampassa seuraavan yön ja lähtisivät Miamiin vasta seuraavana aamuna. Siksi Angiekin oli ottanut mukaansa limusiiniin pienen laukun vaihtovaatteille ja kosmetiikalle.

Koska ilta alkoi jo olla pitkällä, Angie ja Oliver tosiaan päättivät lähteä sinne hotellille. Kävivät kyllä ilmoittamassa ensin nuorukaisen äidille siitä, tämä kun sattui ensimmäisenä tulemaan vastaan. He nappasivat limusiinin käyttöönsä päästäkseen hotellille – auto kuulemma palaisi sitten takaisin muita perheenjäseniä varten, jahka nämä olisivat ajallaan valmiita lähtemään yöpuulle. Angielle oli varattu hotellista oma huone, mikä oli tytöstä toisaalta kohtuullista ja toisaalta taas aivan liikaa, mutta kun hän oli nähnyt huoneensa, ei koko juttu tuntunut enää yhtään liioittelulta. Oliver oli vetäytynyt omaan huoneeseensa, joten Angie sai rauhassa riisua korkeilla koroilla varustetut kenkänsä jaloistaan ja pudottaa mekkonsa päältään sekä kietoutua ihanan pehmeään, valkoiseen kylpytakkiin ja lopulta upottautua isoon ja muhkeaan parivuoteeseen pitkäkseen. Aikansa hän jaksoi hieroa kipeytyneitä jalkapohjiaan ja nauttia minibaarin antimista, kunnes Oliver muistui hänen mieleensä.

Nopeasti Angie oli löytänyt itselleen pienestä laukusta vähän rennommat vaatteet, koska ei sentään viitsinyt lähteä hiipparoimaan käytäville kylpytakissa. Hän muisti Oliverin huoneen, koska kun he olivat tulleet hissillä oikeaan kerrokseen, tämän huone oli tullut ensimmäisenä vastaan, ja Angie oli saanut sen jälkeen etsiä oman huoneensa muutamien ovien päästä. Niinpä brunette oli pian oikean huoneen oven takana, johon sitten koputti pari kertaa. ”Room service”, Angie tokaisi hieman kuuluvammalla äänellä, kun kuuli oven takaa rapinaa lukon tai turvaketjun siirtämisen merkkinä. Samassa Oliver olikin jo avannut oven, ja Angie pujahtanut siitä sisään. ”Sorry, it's include just me, myself and I”, Angie virnisti huvittuneena tarkasteltuaan uteliaana Oliverin huoneen lattiasta kattoon, mutta todeten kuitenkin sen olevan kopio omastaan. Sitten hän istuutui rennosti sängynlaidalle, muisti kyllä varoa lyhykäistä hamettaan, jottei se aivan epäsoveliaasti asettuisi istumisen myötä. ”So, do you have better choices on your minibar?”

”You perv”, Angie vain heitti Oliverille takaisin, kun tämä oli tietenkin heti kyseenalaistamassa, eikö Angie ollut tajunnut huonepalvelukommenttiansa kaikilta kannoilta. Sitten brunette vain kohautti olkiaan ja silitti hameensa helmaa vähän suoremmaksi aikansa kuluksi. Ei Angie kuitenkaan niin keskittynyt siihen touhuun ollut, etteikö olisi kyennyt Oliverin seuraavasta käskystä nappaamaan sitä pientä viskipulloa lennosta kiinni. ”Well I've played tennis and I actually was quite good to handle that little ball”, Angie totesi ja tajusi kyllä jatkaa samaan syssyyn ennen kuin Oliver ehtisi laukoa mitään nasevuuksia, ”and yeah, I know that people are used to play tennis with a racket.” Pieni teennäinen hymykin väläytettiin Oliverille, ennen kuin Angie sitten kiersi sen miniviskipullon korkin auki ja Oliverin mallin mukaisesti kumosi sen sisällön kurkkuunsa. Ei se tietenkään mitään taivaallisen makuista ollut, eikä Angie välttynyt parilta yskäisyltä, mutta melko kunniakkaasti hän silti onnistui hoitamaan homman kotiin.

Siinä missä Oliver oli vain kurottautunut eteenpäin saadakseen pullonsa pöydälle, Angie joutui nostamaan takapuoltaan sen verran, että sai tehtyä samoin. Hän vilkaisi kulmiaan kohottaen Oliveria, hieman naurahtaenkin, kun tämä kyseli taas huonepalvelun perään. ”What are you trying to say? I didn't bring any price list with me or something like that...” Sitten oli kuitenkin tullut hetkeksi hiljaista. Angie hypisteli taas hameensa helmaa kevyesti parin sormensa välissä. Yllättyi sitten hieman Oliverin sanoista, mutta huojentui kuitenkin nähdessään nuorukaisen ilmeen. ”It was kinda... Funny, I guess”, Angie lopulta vastasi ja nojautui hieman taaksepäin käsiensä varassa. Hän katseli Oliveria sieltä viistosta käsin hieman mietteliäänä. ”Do you want me to say that I liked it?” hän kiusoitteli puolestaan Oliveria ja vei samalla toisen jalkansa ristiin toisen päälle. ”And how about you? I mean they were your relatives, after all.” Nyt Angie nousi ylös ja käveli peilipöydän alla olevan minibaarin luo, jonka ääressä sitten kumarteli hieman epäilyttävännäköisesti sen lyhyen mekkonsa kanssa tutkiessaan kaapin sisältöä.

Sieltä löytyikin pieni samppanjapullo, jonka Angie poimi mukaansa. Pöydän päältä puolestaan löytyi kaksi asiaan kuuluvaa lasia. ”Sorry but that whiskey was a bit too small. Hold these”, Angie sanoi ja käskikin tullessaan takaisin Oliverin eteen. Hän ojensi samppanjalasit miehelle ja keskittyi sitten avaamaan pulloa. Jälkimmäinen ei sitten ihan helposti onnistunutkaan. ”Goddammit, Ollie. Don't make me laugh”, Angie yritti pitää naamansa peruslukemilla, kun heille kummallekin alkoi valjeta, ettei pullon avaaminen käynytkään niin sutjakasti, ei ainakaan Angielta. Bruneten olikin sitten pakko kääntyä ympäri, ettei olisi nähnyt Oliverin ilmeilyjä. Ainakin pullon korkin päällä olleen kullansävyisen paperietiketin Angie oli jo saanut revittyä pois. Lopulta Oliver taisi kyllästyä odotteluun, sillä pian osat olivat vaihtuneet, ja Angie huomasi pitelevänsä laseja. No, sillä tavalla ei mennytkään sitten niin kauaa, että he kohta jo siemailivat kuohujuomaa laseistaan. ”I really gotta thank your parents later. This is heavenly”, Angie tokaisi naurahtaen maisteltuaan aikansa oman lasinsa sisältöä. ”Hey, come”, hän sitten pian oli jo ehdottamassa, kun hänen katseensa ajautui kiinni olevaan parvekkeen oveen. Angie nyökkäsi Oliverin mukaansa noustessaan ylös ja sipsutellessaan sitten paljain jaloin (hän oli aiemmin riisunut korkokenkänsä jaloistaan) parvekkeelle.

”Which one do you like more? Miami or Florida?” Angie kysäisi hetkisen kuluttua, kun he olivat vähän aikaa katselleet parvekkeelta avautuvaa maisemaa, nojailleet parvekkeen kaiteeseen ja siemailleet laseistaan. ”I'm more like Orlando fan because of all the holidays in Disneyworld”, hän jatkoi, sillä hänen perheensä Floridan lomat tosiaan olivat menneinä vuosina ennemminkin suuntautuneet juuri Disneyworldiin kuin muihin osavaltion tunnettuihin kaupunkeihin. Jotakin he siinä sitten höpisivät vielä ja joivat lasinsa tyhjäksi, kunnes tilanne ajautui siihen, että kumpikin oli vain jäänyt katselemaan toista ja sitten... Angie ei ollut varma kumpi oli lähentynyt kumpaa, mutta pian hän oli tuntenut Oliverin huulet omallaan ja vastannutkin siihen suudelmaan, joka vaihtui nopeasti useammaksikin mokomaksi, pidemmäksikin. Nopeasti samppanjalasit oli tyrkätty parvekkeella olevalle pöydälle ja jätetty siihen, kun taas Angie ja Oliver itse olivat ajautuneet takaisin huoneen puolelle. ”We haven't done this quite long time...” Angie myhäili hiukan huvittuneena, kun oli lähtenyt nostamaan Oliverilta tämän valkoista t-paitaa pois.

”One more stupid song and I'll kill you”, Angie ei voinut olla tokaisematta huvittuneena, kun Oliver keksi alkaa lauleskelemaankin jotakin älyttömiä hääyön viittauksia. Nopeasti Oliver kyllä hiljeni, ei tietenkään sulkenut suutansa kokonaan, mutta turhat puheet jäivät pois ja vaihtuivat tekoihin, jotka Angielle kyllä kelpasivat äärimmäisen hyvin ja joita nainen tajusi kaivanneensa sitten edellisen kerran, kun he olivat päätyneet Oliverin kanssa harrastamaan seksiä viimeksi. Kaikki sujui varsin nopeasti, muttei missään nimessä kuitenkaan yhtään sen huonommin. Angie sai tosiaankin tyydytyksensä vähintäänkin yhtä paljon kuin tunsi Oliverinkin saavuttavan – kaikki heidän välillään tuntui sujuvan niin mutkattomasti ja helposti, ettei tosikaan. Ei se edes tuntunut pelkästään suorittamiselta, vaan siltä, että pelissä oli paljon muutakin. Joka tapauksessa, aktin jälkeen Angie tunsi itsensä... Huojentuneeksi, vähän väsyneeksi, raukeaksi.

Maatessaan nyt siinä Oliverin vieressä, Angie nosti hieman paremmin peittoa rintakehänsä korkeudelle ja keskittyi tajuamaan äskeisen kunnolla. Oliverin sanat kuultuaan brunette vilkaisia vierellään olevaa miestä ja irvisti pienesti. ”I'm glad that you don't have signs for early dementia”, Angie letkautti takaisin ja hetken emmittyään kääntyi paremmin Oliverin puoleen, nojaten poskellaan käteensä. Tovin Angie vain katseli Oliveria, eikä hänellä ihan oikeasti edes ollut mitään tarvetta paeta siitä tilanteesta niin kuin taannoin New Yorkissa oli käynyt. Se Angien ainakin oli myönnettävä itselleen. Siinä Oliverin vieressä oli näet ihan hyvä olla. Sitten jälkimmäisenä mainittu avasikin jo suunsa sen pienen hiljaisuuden jälkeen. Angie pudisteli päätään, yritti vähän kohauttaa olkiaankin, vaikka siinä asennossa se ei aivan onnistunutkaan. Kovin paljoa Angie ei sitten seuraavia sanoja miettinytkään, kun ne vain yhtäkkiä pomppasivat hänen mieleensä. ”Come back with me. Let's move in together!” brunette ehdotti sen kummempia ajattelematta.

Luonnollisesti Oliver hämmentyi siitä ehdotuksesta. Angie kurtisti hieman kulmiaan, kunnes naurahdus karkasi hänen huuliltaan Oliverin esitettyä tarkentavia kysymyksiä. ”Nooo, silly. As a married couple, of course. Will you marry me, Oliver Greyson? Yes, I will. Okay let's move in and make some babies – Olly please, of course as roomies!” Angie puuskahti huvittuneena ja nousi sitten istumaan, joskin joutui kumartumaan Oliverin yli saadakseen nostettua lattialla tämän puolella olevan alustoppinsa käsiinsä. Vedettyään topin päälleen, Angie kiepsautti itsensä risti-istuntaan sängylle. ”I think that roomie things are always just temporary. So you are free to leave whenever you decide to do it”, Angie selitti hymyillen ja kierähti taas pitkäkseen siihen Oliverin vierelle. Onneksi Oliver oli sentään sanonut pitävänsä siitä ideasta. Muuten Angie olisi jo alkanut vähättelemään ideaansa, jos olisi näyttänyt siltä, että hän oli ainoana liputtamassa sen puolesta. ”It's time for me to move away from my parents' place. I mean, I'm 21 soon, duh?” Angie mietiskeli ääneen ja hiveli sormellaan kevyesti Oliverin paljasta käsivartta. ”Aaand it would be pretty nice if I had a roomie who look and be like you. So, you like it? Say yes, it would be awesome.”