Poisoned to my rotten core, too fucked up to care anymore

Austinin maailma oli särkynyt pahemman kerran muutama kerta sitten. Itseäänhän hän siitä sai syyttää, mitäs oli mennyt hyppäämään Bonnien kanssa sänkyyn, mutta hän oli ajatellut, että voisi kertoa asiasta Tinalle vasta kiertueen jälkeen ja ilman, että Tina olisi koskaan tavannut Bonnieta. Nyt Tina oli samantien halunnut erota ja eihän Austin sille mitään voinut, kyllä hän sen ymmärsi. Se ei kuitenkaan poistanut sitä tosiasiaa, että Austin oli ollut kuluneina muutamina päivinä täysin maansa myynyt. Ei hän normaalistikaan jaksanut turhan paljon riehua bändikavereidensa kanssa, mutta nyt hän ei jaksanut sitäkään vähää kuin yleensä. Kiertue kuitenkin meni eteenpäin normaaliin tapaan ja esiintyessään Austin oli aivan normaali itsensä – hän piti lavalla yhtä hauskaa kuin tähänkin mennessä, mutta aina lavalta poistuessaan hänen naamansa venähti takaisin siihen vitutustilaan. Ei hän halunnut edes esittää olevansa hyvällä tuulella, kun hän ei todellakaan sitä ollut.

Bonnien kanssa Austin ei halunnut olla missään tekemisissä. Kyseinen nainen oli kyllä yrittänyt huomioida Austinia, mutta nuorukainen oli vain ignoorannut tämän olemassa olon niin hyvin kuin oli pystynyt. Aluksi Austin oli syytellyt mielessään Bonnieta, mutta varsin nopeasti hän oli tajunnut, että kyllä hän sai syyttää vain ja ainoastaan itseään. Hänen ei olisi pitänyt lähteä Bonnien touhuihin mukaan ollenkaan. Siitä huolimatta Austin ei osannut suhtautua Bonnieen oikein millään tapaa – tänäänkin Bonnie oli ollut heti kehumassa häntä lavalta tultuaan, mutta Austin oli vain mulkaissut tätä. VIP-tiloissa Austin oli taas vain istunut omissa oloissaan, eikä ollut oikein ottanut kontaktia muihin. Jossain vaiheessa Bonnie sitten lähti ja ilmoitti menevänsä bussille. Hymähdys karkasi Austinin huulilta, kun Matt oli tunkemassa mukaan, mutta yllättävää kyllä, Bonnie ilmoitti, että ei nyt kaipaisi seuraa. Normaalisti Austin ei kiinnittänyt kamalasti Mattin tekemisiin huomiota, mutta nyt häntä hieman hämmensi, kun mies kuitenkin hetkeä myöhemmin ilmoitti menevänsä Bonnien luokse. ”Didn’t she just say she wants to be alone?” Austinin oli pakko huomauttaa, saaden muut samalla hieman hämmentymään, sillä se taisi olla illan ensimmäisiä lauseita, jotka Austin sanoi – lukuunottamatta siis lavalla yleisölle puhumista. Matt kuitenkin vain kuitenkin huitaisi kädellään ilmaa. ”Of course she doesn’t want to be alone, are you an idiot?” Matt naurahti ja katosi nine hyvineen.

Austin jäi pyörittelemään oluttölkkiään käsiinsä, katseli samalla huoneen sulkeutuneen oven perään. Hän ei tiennyt miksi, mutta jostain syystä hänellä oli tästä tilanteesta huono fiilis. Hän tiesi, että Matt osaisi olla törkeäkin naisia kohtaan ja vaikka Bonnie yleensä kiehnäsikin Mattin kimpussa, nyt toinen oli kuulostanut ja vaikuttanut siltä, että oli oikeasti menossa nukkumaan ja halusi olla yksin. Austinin mieleen nousi myös väkisin muistikuva siitä illasta, kun he olivat Bonnien kanssa tutustuneet. Sen mielikuvan voimin Austin viskasi tyhjentyneen oluttölkkinsä läheiseen roskakoriin, nousi paikaltaan ja lähti pihalle itsekin. Sillä hetkellä hänelle oli ihan sama, mihin hän saattaisi törmätä, kuhan hän vain varmistaisi, että Bonnie oli kunnossa. Niimpä hän meni bussille ja heti oven avattuaan hän kuuli Bonnien huudon. ”Matt, what the hell! Leave her alone!” Austin ärähti Mattille, joka kääntyi vain vilkaisemaan Austinia huvittuneena. ”She wants this, go away, Austin!” Matt naureskeli ja vaikka mies saattoikin olla oikeassa, Austin ei vain voinut jättää tilannetta sikseen. Niimpä hän meni kaksikon luokse ja repäisi Mattin väkisin kauemmaksi Bonniesta. Matt ei tietenkään moisesta ilahtunut, mutta runsaan kiroilun saattelemana mies lopulta nousi ylös ja lähti bussista pois.

Mattin lähdön jälkeen hiljaisuus laskeutui heidän ylleen, eikä Austin oikein tiennyt, mihin olisi katsonut tai mitä olisi sanonut. Entä jos hän olikin ollut väärässä koko tilanteesta? Jos Bonnie oli sittenkin ollut mukana? Austin soimasi itseään moisista ajatuksista, sillä kyllähän hän oli nähnyt ja kuullut tilanteen… Mutta kun Bonnie oli Bonnie. Mistäpä hän olisi voinut totuuden tietää. ”Are you okay..?” Austin sitten kuitenkin lopulta kysyi, istuen itsekin siihen sohvalle, johon Bonniekin oli nyt noussut istumaan. Hän vilkaisi nopeasti Bonnieta, mutta yhtä nopeasti se katse oli jo kääntynyt pois. Ei häntä pitäisi kiinnostaa Bonnien asiat yhtään millään tavalla, varsinkaan, kun hän ei tiennyt koko totuutta. Bonnie vakuutti olevansa kunnossa, joten Austin nyökkäili päätään. Hän vilkaisi Bonnieta uudestaan. ”So.. You are sure you really didn’t want that..?” Austinin oli sitten ihan pakko kysyä, vaikka todennäköisesti loukkasikin Bonnieta, jos oli väärässä ajatustensa kanssa. Mutta Austinin oli pakko tietää, mikä oli oikeasti totuus! Jos Matt ihan oikeasti oli yrittänyt raiskasta Bonnien, asiaan pitäisi puuttua, ettei moinen toistuisi, mutta jos Bonnie olikin vain yllyttänyt Mattia.. No, sille Austin ei sitten mahtaisi mitään.

Virhe. Ihan helvetin suuri virhe. Sitä Austinin äskeinen lausahdus oli. Bonnie tietysti alkoi huutaa ja ennen kuin Austin edes kunnolla tajusi tilannetta, oli Bonnie purskahtanut itkuun. Austin ei todellakaan ollut tämmöisissä tilanteissa mitenkään hyvä – hän tiesi, että hänen pitäisi pyytää äskeistä anteeksi, mutta ei hän osannut. Ei varsinkaan, kun Bonnie oli kääntänyt selkänsä hänelle. Austin laski kätensä varovasti Bonnien olkapäälle, mutta tämä huitaisi sen käden samantien pois ja kaipa se oli ihan oikeutettua. Hetkeksi Bonnie sitten käänsi katseensa Austiniin, mutta samalla toinen alkoi selittää siitä, miten inhosi miehiä ja miten kaikki miehet vain käyttivät naisia hyväkseen. Kun Bonnie sitten meni sanomaan omasta isästään, Austin jäi vain tuijottamaan toista järkyttyneenä. Tottakai hän oli jo tajunnut, että toiselle oli tapahtunut jotain kamalaa, mutta että Bonnien oma isä oli raiskannut tämän..? Tosin, sitten Bonnie sanoi muutakin – tämä oli karannut kotoa. Austin oli juuri kysymässä, kuinka vanha Bonnie ihan oikeasti oli, kun tyttö sitten itse kertoi totuuden – tämä oli vasta 15-vuotias.

Austin vei kätensä hetkeksi hiustensa sekaan, yritti koota itsensä – mutta ei saatanan helvetti, hän joutuisi vankilaan, jos tämä koskaan selviäisi kenellekään! Sen verran Austinilla oli kuitenkin järkeä päässä, että hän ei voisi huutaa asiasta Bonnielle juuri nyt. Austin kuitenkin nousi siitä sohvalta ja yritti mennä lähemmäksi Bonnieta. ”I’m sorry about what I said.. And what happened to you.. I had no idea.” Austin sanoi varovasti. Bonnie kuitenkin työnsi Austinin vain kauemmaksi ja jatkoi aiheesta puhumista. Not after I screwed everything up with the only guy that matters. Austinin ilme oli taatusti vähintäänkin hämmentynyt, eikä se ilme ainakaan kovin paljoa päässyt muuttumaan, kun Bonnie pyysi anteeksi ja tunnusti olleensa kateellinen. ”You are not a slut. And it’s not your fault. I was the one who had a relationship and I should have known better.” Austin sitten sanoi, istuutuen nyt itsekin takaisin siihen sohvalle. Kaikki äskeinen oli todellakin sekoittanut Austinin pään, eikä hän tiennyt mistä olisi edes aloittanut puhumisen.

”You were right about me and Tina. I don’t know why we were together anymore.. Probably because we had been together so so many years and we thought we can’t break up.” Austin sitten lopulta aloitti suhteellisen hiljaisen oloisena. Oli ihan liian kipeää myöntää koko asiaa edes itselleen, saatikka sanoa se sitten ääneen. ”It’s best for both of us that we broke up. Of course I didn’t want to hurt her but.. That can’t be undone.” Austin sanoi, kohautti pienesti olkapäitäänkin. Katseensa hän puolestaan käänsi Bonnieen. Ei hän ihan oikeasti ollut edes ajatellut, että Bonnie olisi ihan noin nuori, vaikka tottakai hän oli ajatellut, että Bonnie todennäköisesti olisi juuri ja juuri täysi-ikäinen. ”You know, the night we met, I just knew something horrible happened to you but I never thought it could be something like that. And I’m so sorry.” Austin jatkoi, yrittäen hakea jonkinlaista katsekontaktia Bonnieen. Mies ei ollut itsekään ihan varma, mistä ne kaikki sanat tulivat, mutta ehkä hänellekin teki ihan hyvää purkaa ajatuksiaan hieman ääneenkin. ”I hope you don’t feel like I used to be because I never meant you to feel like that.” Austin sitten sanoi, hieman hiljaisemmalla äänellä.

Austin käänsi katseensa Bonniesta pois, yrittäen vain kelailla tilannetta mielessään. Bonnien ei todellakaan pitäisi olla täällä enää, mutta mihin toinen muka menisi? ”If you want to leave, I’ll pay a hotel for you. Or if you want, you can go to my place – I’m not going to be at home for a while anyway. And when I come back, I can go to hotel.” Austin sitten ehdotti. Mikäli hän tunsi Bonnieta yhtään, Bonnie ei taatusti suostuisi hänen ehdotukseensa, mutta Austinin oli pakko yrittää auttaa toista. Ei tätä nyt voinut kadullekaan viskata ja Austin oli ihan oikeasti huolissaan, mitä tälle saattaisi vielä tapahtua. ”I’m not trying to kick you out but you just can’t stay here. Matt already tried to hurt you and what if he tries it again? I’m not always here to protect you.” Austin sitten vielä jatkoi. Hän todellakin halusi Bonnien mahdollisimman kauaksi Mattista – toinen oli käyttänyt Bonnieta jo ihan tarpeeksi pitkään hyväkseen ja Bonnien ei todellakaan tulisi pysyä lähelläkään kyseistä ihmistä enää yhtään pidempään.