Post by Deleted on Mar 1, 2014 0:20:49 GMT 2
New Yorkiin lähtö oli todennäköisesti hulluinta, mitä Aleda oli koskaan tehnyt. Hän oli ajatellut, että asiat kotona muuttuisivat ennemmin tai myöhemmin ja hän voisi elää sitä normaalia elämää, josta hän oli jo niin pitkään haaveillut. Hän oli kuitenkin ottanut ja lähtenyt, eikä ollut suostunut kotiin palaamaan. Myöhemmin vanhemmat olivat saaneet selville, missä Aleda tätä nykyä oikein majaili ja olipa häntä yritetty raahata takaisin kotiinkin, mutta Aleda ei ollut suostunut ei sitten millään. Lopulta vanhemmat olivat antaneet periksi ja ilmeisesti ajatelleet, että kyllä routa porsaan kotiin ajaisi ennemmin tai myöhemmin. Aleda oli kuitenkin päättänyt ottaa pienestä seikkailustaan kaiken irti. Tottakai häntä hieman pelotti asua New Yorkin kaltaisessa suurkaupungissa käytännössä katsoen yksin, mutta pikkuhiljaa hän oli alkanut tottua kaupungin menoon. Hän rakasti New Yorkia ja enää hänellä ei ollut mitään hinkua palata takaisin Arizonaan. Omaa mielenkiintoa kaupunkia kohtaan toi myös yksi pienen pieni seikka.. Viime kesänä Aleda oli tutustunut Landoniin. Landon oli häntä pari vuotta vanhempi australialainen sotilas, joka oli viime kesänä ollut käymässä Phoenixissa. Kaksikko oli tutustunut Aledan 18-vuotissyntymäpäiville ja viettäneet käytännössä koko kesän yhdessä, mutta sitten Landonin oli pitänyt palata Australiaan. Vaikka Aleda oli yrittänyt ajatella, että heillä oli ollut vain lyhyt kesäromanssi, eikä mitään sen vakavampaa, oli hän usein kaivannut Landonia. Nyt he olivat sitten sopineet, että Landon tulisi New Yorkiin Aledan luokse. Tottakai Aledaa jännitti ihan älyttömästi – olivat he pitäneet jonkin verran yhteyttä, mutta silti Aleda jännitti, olisiko kaikki niinkuin viime kesänä. Tulisivatko he enää toimeen keskenään? Entä jos Landon oli vain ystävämielellä liikenteessä? Toisaalta, lentäisikö Landon tänne asti ihan vain ystävän takia? Aledan tunteet olivat todella sekaisin sinä maanantaisena aamuna, kun hän viimeisteli meikkejään. Hänen pitäisi aivan pian lähteä lentokentälle, sillä Landonin lento laskeutuisi parin tunnin päästä kentälle ja Aleda oli luvannut lähteä nuorukaista vastaan.
Lentokentälle lähtö oli ihan mielettömän jännittävää ja vielä lentokentälle saapuessaan Aleda oli aivan hermona. Aluksi kentälle päästyään hän ei oikein tuntunut edes ymmärtävän, mihin hänen pitäisi mennä, mutta lopulta hän löysi oikein saapumishallin. Saapumishalliin päästyään hän katsoi saapuvien lentojen tiedot ja sai huomata, että Landonin lento oli jo laskeutunut, joten mies oli todennäköisesti päässyt jo koneesta ulos ja todennäkösesti olisi jo odottelemassa laukkuaan. Aledan sydän taisi heittää jo siinä vaiheessa yhden ylimääräisen kierroksen ja hänen olonsa oli muutenkin sellainen kuin lauma perhosia olisi läpytellyt hänen vatsassaan. Aika ei tuntunut kuluvan millään ja Aleda vain odotti koko ajan, että hän näkisi Landonin muiden ihmisten joukossa. Kaikkien muiden ystävät tuntuivat tulevan, mutta Landonia ei vain näkynyt. Jossain vaiheessa Aleda jo ajatteli, että ehkä mies ei olisikaan tulossa – nopeasti hän kuitenkin havahtui niistä ajatuksista. Ei Landon voisi olla niin kamala, että tekisi hänelle oharit tällä tavalla? Ne oharit kyllä kerkesivät käydä Aledan mielessä useammankin kerran ja juuri kun hän ajatteli, että Landon ei taatusti tulisi ollenkaan, hän näki tutut kasvot väkijoukossa. Hymy nousi samantien Aledan kasvoille, eikä hän malttanut odottaa, että nuorukainen olisi kävellyt hänen luokseen vaan ripein askelin Aleda itse lähti kävelemään miehen luokse. Miehen luokse päästyään Aleda ei voinut itselleen mitään vaan täysin spontaanisti hän oli hypännyt toisten kaulaan ja halannut tätä pitkään. Lopulta Aleda kuitenkin tajusi irrottautua miehestä hieman ja hieman ujo hymy kasvoillaan hän katsoi Landonia. "Moi. Sä tulit." Aleda sanoi hymyillen, sipaisten samalla hiuksiaan korvansa taakse, kevyen punankin noustessa hänen kasvoilleen. Ei hänen ollut tarkoitus käyttäytyä kuin ihastunut pikkutyttö, mutta minkä sitä itselleen mahtoi.. "Mua jo vähän jännitti, että jättikö ne sut koko koneesta pois, kun sua ei ruennut näkymään.." Aleda sanoi pienesti naurahtaen. Olisihan se nyt ollut ihan kamalaa, jos Landon ei olisikaan tullut ollenkaan! Aleda olisi ainakin pettynyt todella pahasti.
Lopulta kaksikko lähti kävelemään kentältä metroasemalle ja kieltämättä Aledaa jännitti. Miten heidän yhteinen aikansa lähtisi sujumaan? Pitäisikö Landon Aledan asuntoa ihan kamalana läävänä? Semmoinen se kieltämättä oli ja hieman Aledaa edes hävetti raahata miestä sinne, mutta minkäs teit, ei hän nyt toista voinut hotelliinkaan ajaa. Eikä hän olisi malttanutkaan, sillä nyt kun hän oli saanut toisen luokseen niin pitkän ajan jälkeen, ei hän halunnut päästää toista silmistään ihan samantien. "Miten sulla edes meni se lento?" Aleda tajusi sitten kysellä. Jännitys ehkä kuulsi edelleen hänen äänestään, eikä Aleda edes ymmärtänyt syytä siihen. Tai ymmärsi tavallaan, sillä olihan siitä todella pitkä aika, kun he olivat viimeksi nähneet ja asiat olivat muuttuneet todella paljon sen jälkeen, heidän kummankin osalta. Aleda ei oikein tiennyt, missä he menivät vai menivätkö enää missään – he eivät olleet missän vaiheessa puhuneet seurustelusta, mutta toisaalta ainakin Aledasta oli itsestään selvää, että heillä oli tunteita toisiaan kohtaan. "Mua kyllä vähän pelottaa, mitä mieltä sä siitä mun kämpästä olet.. Se ei todellakaan ole mikään kovin kummallinen, mutta ainakin säkin saat katon pääsi päälle. Ja voithan sä sitten mennä johonkin hostelliin tai hotelliin, jos sä et kestä kovin pitkään olla samoissa nurkissa mun kanssa." Aleda sanoi hieman hermostuneen naurahduksen kera, kun he olivat saaneet metroliput ostettua ja odottelivat metron saapumista pysäkille. Se aika meni nopeasti ja pian he jo istuivat metrossa. Matkaa olisi jonkin verran, mutta Aleda oli toisaalta tyytyväinen – julkisella paikalla se ei ollut niin kamalan kiusallista, jos puhuttavaa ei tulisi koko ajan, mutta Aledaa pelotti, että kotona hän ei osaisi enää puhua mitään. Hieman hän kyllä ihmetteli itseään – hän tunsi Landonin, ei hänen tarvitsisi jännittää tällä tavoin. Aleda oli yleensä niin kamalan puhelias, mutta nyt tuntui kuin kissa olisi vienyt kielen. Jossain metron tekemässä mutkassa Aledan käsi kosketti Landonin kättä, mutta nopeasti Aleda vetäisi kätensä takaisin omalle puolelleen – katse kylläkin käväisi Landonin silmissä ja hymykin käväisi hänen huulillaan.