member rank
Porvaristo
Discord name
|
Mar 1, 2014 15:52:53 GMT 2
Post by jenni on Mar 1, 2014 15:52:53 GMT 2
Perjantaina 28. helmikuuta 2014, ilta mukana myös Amber
5th Avenue, Manhattan, New York Taas yhdet samanlaiset seurapiirikinkerit. Trey Winchester löhösi eastuppersidelaisen asuntonsa olohuoneessa ja kuunteli sisarensa Jennyn jaaritteluja. Sisko oli tullut jokin aika sitten käymään, kuulemma halusi vain nähdä velipoikaa, mutta nyt Treystä tuntui kuin hän ei saisi Jennyä lähtemään kirveelläkään. Heidän välinsä olivat hyvät, ei siinä mitään, mutta syystä tai toisesta Trey ei juuri nyt ollut sillä tuulella, että olisi jaksanut sisarusten välistä laatuaikaa. ”Oletko sä milloin viimeksi siivonnut täällä?” Jenny uteli höpinöidensä lomassa, kun kuljeskeli pitkin asuntoa ja oli ilmeisesti huomannut olohuoneen pitkälle tv-tasolle kertyneen ohuen pölykerroksen. Trey kuikuili sisarensa takaa televisiota, kunnes lopulta napsautti sen kaukosäätimen avulla kiinni ja pongahti ylös seisomaan. ”Jenny-rakas, sä tiedät että olet mulle tärkeä sisko, mutta for real, mun on nyt alettava valmistautumaan iltaa varten”, Trey selitti päästyään pikkusiskonsa luo ja ryhdyttyään olkapäistä ohjailemaan tätä kohti eteistä. Totuus kuitenkin oli, että kello oli puoli kolme iltapäivällä, ja Treyllä olisi kutakuinkin viisi tuntia aikaa ehtiä juhliin. ”Sulla menee kymmenen minuuttia valmistautumiseen”, Jenny sitten huomauttikin, mutta alkoi kuitenkin huvittuneena kiertämään kaulahuivia rennosti kaulaansa. Trey nojaili eteiseen ja katseli sisarensa valmistautumista ulos lähtemiseksi. ”Ai, öh, oliko se sovittu sunnuntaiksi?” mies mietti, kun toinen alkoi puhua aiemmin sovitusta perhepäivällisestä heidän vanhempiensa luona. Jenny nyökkäsi ja nosti vielä käsilaukkunsa olalleen ennen kuin viimein sanoi heipat ja poistui asunnosta. Trey huokaisi kuuluvasti helpotuksesta, kun oli viimein saanut pikkusiskonsa ulos asunnosta enempää häiritsemästä – johan Jenny oli jo aikansa ehtinyt olla vierailulla. Trey asteli takaisin olohuoneeseen ja lysähti sohvalle, nappasi sohvapöydälle aiemmin jättämänsä Macbookin syliinsä ja avasi sen kannen. Tavanomaista nettisurffailua kesti hetken aikaa, joskin enimmäkseen Trey jumittui selaamaan Facebookiaan – siellä Amber aloitti melkein heti keskustelun … Luoja tiesi miksi. Trey ylenkatsoi naisen lähettämiä viestejä ja vastaili niihin melko lyhykäisesti, sillä ennemmin hän jäi katselemaan YouTubesta kaikenlaisia älyttömiä videoita. Lopulta, kun Trey oli aikansa naputellut tietokonetta, katsellut typeriä ohjelmia televisiosta, syönyt myöhäisen lounaan ja muuten vain pyörinyt ympyrää kotonaan, hän raahautui hieman ennen kello kuutta suihkuun. Pitkä, kuuma suihku piti häntä otteessaan kohtuullisen vesilaskun rajan ylikin, mutta lopulta hän asteli pyyhe lanteillaan makuuhuoneeseen valitsemaan sopivaa pukua iltaa varten. Valkoinen kauluspaita, musta puvuntakki ja -housut sekä musta liivi puvuntakin alle. Mustat kengät Trey kiilloitti saatuaan ensin bokserit jalkaansa ja kauluspaidan ylleen. Jonkin aikaa Trey vain hengaili kyseisessä asuyhdistelmässä poikamiesboksissaan, mutta viimein hän vetäisi loputkin vaatekappaleet ylleen ja alkoi olla viittä vaille valmis lähtemään kohti illan pippaloita. Juhlat olivat tällä kertaa eräässä kattohuoneistossa 5 th Avenuella, sinänsä vain muutaman samansuuntaisen kadun päässä Lexington Avenuelta, mutta aivan liian kaukana kävelemiseksi. Niinpä pian Trey löysi itsensä kadulta huitomasta itselleen keltaista taksia. Paikalla oli jo jos jonkin verran väkeä, sillä jos totta puhuttiin niin kemut olivat todellisuudessa alkaneet jo puoli kahdeksalta. Trey vilkaisi kelloaan, joka näytti sillä hetkellä kymmentä yli kahdeksan, kun hän asteli juhlapaikkaan. Heti kättelyssä mies sai samppanjalasin käteensä, ja sitten hän katseli ympärilleen kohteliaan ystävällinen hymy kasvoillaan – joku olisi ehkä nähnyt sen jopa hieman lipevänä, mutta Trey tervehti ja vaihtoi muutamia sanojakin seurapiireistä tuttujen naisjuhlavieraiden kanssa. Toki myös miesten kanssa, eikä Treyn ilme oikeastaan vaihtunut, oli keskustelukumppanina sitten kuka vain. Hän osasi olla supliikkimies yleensä tilanteessa kuin tilanteessa. Tietysti jos kyseessä oli joku erittäin viehättävä nainen … Sellaisesta puheenollen, Treyn katse löysi väkijoukon keskeltä Amberin. No joo, vaikka Amber olikin ihan pantava nainen, oli naisen seurassa oleva brunette kyllä jo ihan toista luokkaa. Kyseinen brunette näytti kyllä aika ajovaloihin eksyneeltä peuralta ilmeisesti kuunnellessaan Amberin papupadan käymistä. Trey tarkkaili naisia sivummalta, kunnes muuan hänen isänsä liikekumppani, John Gilbert, pyörähti jostain vaihtamaan kuulumisia. Kohteliaisuudesta Trey jaksoi aikansa rupatella Johnin kanssa, mutta kun ukko viimein oli häipynyt tiehensä, Trey ei ollut aluksi löytää Amberia ja brunettea katseellaan – kunnes viimein hän löysi heidät hieman äskeistä paikkaa sivummalta. ”Kiusaako tää Ambie sua täällä?” Trey väläytti hymyn brunetelle, kun oli hetken päästä astellut naisten luokse. Amberin takana Trey vei hetkeksi kätensä naisen selälle. ”Meet me at my place later, ok?” Trey kuiskasi pikaisesti Amberin korvaan iskikin tälle bruneten huomaamatta silmäänsä. Hän tiesi saavansa kyseisellä kysymyksellä, no paitsi sitä yhtä asiaa, myös Amberin häipymään siltä erää paikalta. Amber ei kuitenkaan saman tien häipynyt, vaan jäi yhä jututtamaan brunettea. ”Ai sä olet Jackin naisia?” Trey kysäisi kulmiaan kohottaen brunetelta kuunneltuaan naisten juttuja (tai siis lähinnä Amberin, kun toinen tuntui lähinnä nyökkäilevän tai pudistelevan päätään) kiinnostuneena. |
|
|
|
Mar 2, 2014 12:21:20 GMT 2
Post by Deleted on Mar 2, 2014 12:21:20 GMT 2
"Sä et oikeasti tee tätä mulle. Mä en voi lähteä sinne yksin!" Elizabeth parahti kesken meikkaamisensa, kun Jack ilmoitti, ettei hän olisi tänään lähdössä illan seurapiirikekkereille, vaikka he olivat alunperinkin sopineet menevänsä kahdestaan. Jack oli se, joka oli kutsun saanut, Elizabeth oli vain avec, ei hän voinut mennä yksin! "Ajatteletko sä Elizabeth koskaan ketään muuta kuin itseäsi? Tajuatko sä, että mun pitää mennä töihin, en mä voi jättää töitä välistä! Sä et ajattele koskaan muuta kuin itseäsi, mieti nyt mitä ihmiset meistä ajattelee, jos me ei kumpikaan mennä! Sä menet, onko selvä!" Jack ärähti takaisin ja keskustelu oli sillä käyty. Elizabeth katsoi selvästi onnettomana peilikuvaansa. Meikit olivat melkein valmiit, hiukset oli kiharrettu, mekko oli valittu. Hänen pitäisi mennä. Hän ei halunnut, mutta eihän hän voinut miestään häpäistä ja jättää näitä juhlia välistä. Kuten Jack oli sanonut – mitä muut heistä ajattelisivat? Todellisuudessa Elizabeth ei olisi halunnut mennä yksin, eikä kenenkään muun kanssa. Kyllä hän ihmisiä sieltä tunsi, mutta hän tiesi, miten kovasti ihmiset rakastivat juoruilla seurapiireissä. Varmasti liian moni tiesi, mitä Jack touhuaa Elizabethistä huolimatta ja ihan taatusti juorut lähtisivät liikenteeseen, kun Elizabeth olisi taas yksin liikkeellä. Kaikki katsoisivat häntä niin säälivästi, puhuisivat selän tkaana, yrittäisivät hymyillä ystävällisesti ... Elizabeth huokaisi pienesti, otti huulikiillon meikkipussistaan, sipaisi sitä huulilleen. "Oot sitten siellä kunnolla ja tulet ajoissa kotiin. Mä kyllä tulen varmasti vasta myöhään, mulla on paljon töitä." Jack huuteli jostain päästä asuntoa. Elizabeth katsoi peilikuvaansa ja yritti hymyillä – kyllä tästä illasta selvittäisiin. No, Elizabeth oli arvannut oikein, ei hän selviäisi. Jo heti hänen seuraansa oli tuppautunut muuan Amber, jota Elizabeth ei voinut sietää. Amber oli aivan liian utelias, halusi tietää heti kaikesta kaiken – niin Elizabethin asioista kuin Jackista ja Elizabethin kaksoissiskosta Vanessasta. Turhan moni oli myös tänään sekoittanut kaksoset keskenään, eikä Elizabeth toisaalta voinut ihmisiä syyttää – he olivat identtiset kaksoset, tottakai heidät oli naurettavan helppo sekoittaa keskenään ja Vanessakin pyöri seurapiireissä todella paljon hyväntekeväisyysjärjestönsä toiminnan takia. Elizabeth yritti miettiä pakokeinoa Amberin luota ja pian sentään edes joku tuli paikalle. Elizabeth ei kyllä kyseistä miestä tuntenut, mutta Amber ja mies ilmeisesti tunsivat jo ennestään. Amber jatkoi miehen saapumisesta huolimatta höpinää Jackistä ja Elizabeth olisi halunnut vajota jonnekkin maan alle. "Jackin kihlattu, joo." Elizabeth ei malttanut olla tarkentamatta, joskin se miehen kysymys osui vähän turhankin kipeään kohtaan. Ei mies varmasti pahaa tarkoittanut tai tiennyt totuutta, mutta Elizabeth tunsi silti itsensä idiootiksi. Amberkin tuntui katsovan Elizabethia niin ärsyttävän kaikki tietäväisesti, Elizabeth suorastaan tunsi, miten hänen kasvoiltaan oikein paistoi totuus. Jack petti häntä ja varmasti koko New Yorkin seurapiiri tiesi totuuden. "Anteeksi, mä.. Mä käyn katsomassa, onko sisareni jo tullut tänne." Elizabeth sitten päättikin sanoa, hymyili pienesti ja livahti paikalta pois. Tosiasiassa Vanessa ja hänen miehensä Seth tuskin olisivat täällä tänään ja Amberkin varmasti tajuaisi sen asian aivan hetken kuluttua, mutta Elizabethin oli vain pakko päästä pois, hänen hermonsa olivat niin riekaleina, että hän olisi kohta paljastanut itse totuuden. Elizabethin askeleet olivat johtaneet varsin rivakkaan naisten huoneeseen. Jälleen hän päätyi peilin eteen, yritti katsoa peilikuvaansa ja hengitellä syvään. Hän selviäisi, enää ei tarvitsisi olla kovin montaa tuntia paikalla ja hän voisi lähteä. Elizabeth otti jälleen sen huulikiillon laukustaan, lisäsi sitä huulilleen ja vilkaisi oven suuntaan. Hänen pitäisi jo palata takaisin, mutta hän ei vain olisi halunnut kaikkien niiden arvostelevien katseiden alle. Elizabeth sulki hetkeksi silmänsä, hengitti syvään ja lopulta sitten lähti huoneesta ulos. Kovinkaan pitkälle hän ei kerennyt, kun lähes törmäsi siihen äskeiseen mieheen, joka oli tunkenut hänen ja Amberin seuraan. Jotain mies taisi höpistä Elizabethin siskosta ja hetken aikaa Elizabeth oli hieman ihmeissään, kunnes hän sitten muisti – tosiaan, hänhän oli puhunut, että oli lähtenyt etsimään Vanessaa. "Joo, ei Vanessa tainnutkaan päästä paikalle tänään. Jos satut näkemään jonkun mun näkösen tyypin niin sano, että mä etsin – me ollaan identtiset kaksoset." Elizabeth sanoi jopa hieman huvittuneen oloisena, yrittäen sitten jatkaa matkaansa, mutta tuo mies ei näköjään aikonut päästää häntä ihan niin helpolla. Miksi kukaan nyt ei tuntunut tajuavan, että Elizabeth olisi ollut mielellään ihan vain yksin, omassa rauhassaan? Olihan se tietysti kohteliasta jututtaa muita ihmisiä, mutta Elizabethiä harmitti ihan tarpeeksi paljon jo muutenkin, eikä hän olisi nyt halunnut jutella kenenkään kanssa. Hän vain haluaisi kotiin, käpertyä omaan sänkyyn ja herätä huomenna uuteen päivään virkeämpänä. Huomenna asiat todella näyttäisivät paremmalta – no, Jackin kanssa riitelyä olisi varmasti tiedossa, mutta se nyt oli nykyään Elizabethin arkipäivää. |
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Mar 2, 2014 13:05:41 GMT 2
Post by jenni on Mar 2, 2014 13:05:41 GMT 2
Ahaa, ahaa. Kutakuinkin sellaiselta Treyn ilme varmasti näytti, kun hän kuuli Elizabethin kertovan, että oli Jack Harrisin kihlattu. Sinänsä Treytä ei kyllä kiinnostanut asia, hän ei ollut erityisemmin juorujen perään, vaikka olikin syntynyt seurapiireihin ja ikänsä niiden parissa varttunut. Toisaalta taas Elizabeth oli sen verran mukavannäköinen nainen, että oli ikävää kuulla naisen olevan jo toisen miehen hallussa … Niin ikävää. Hetken päästä Elizabeth oli kuitenkin karkaamassa paikalta, kun vetosi johonkin sisarensa etsimiseen. Trey kohautti olkiaan Elizabethin perään, ja sai sitten riesakseen Amberin, joka jaksoi vihjailla tulevan, yhteisen yön perään. ”Joo, mähän sanoin jo että tavataan mun luonani”, mies vain mutisi, kunnes sai viimein karistettua Amberin kannoiltaan – tai pikemminkin Amber selvästi huomasi uuden uhrinsa jossakin kauempana kattohuoneistoa, sillä nainen virnisti vielä kerran ilkikurisesti Treylle ennen kuin häipyi tiehensä. Treyn huulilta pääsi hivenen huvittunut naurahdus, kun hän oli jäänyt yksin ja nyt katseli ympärilleen kuin etsien jotakin – ihan mitä vain. Hän hymyili ystävällisesti jollekin vanhemmalle rouvalle lähistöllä, kunnes tunsi askeltensa johdattavan häntä satunnaisesti johonkin suuntaan. Matkalla Trey poimi yhdeltä tarjoilijalta uuden samppanjalasin ja toiselta jotakin aperatiiveja. Hän kierteli taas tutulta tutulle juttelemassa niitä näitä, jotain juorujakin hän kuuli muutamilta puolitutuilta, ja niille naurettiin, joskin hieman väkinäisesti, mutta mitä se ketään haittasi? Ei mitään. Näille ihmisille oli tärkeintä vain pysyä mukana kuvioissa ja niiden tapahtumissa ja käänteissä, sen Trey tiesi.
Jäätyään taas yksin jossakin vaiheessa, kello oli jo lähemmäs yhdeksän, Trey kohtasi jälleen Elizabethin. ”Hopsan”, Trey naurahti, kun he olivat vähällä törmätä, mutta kirjaimellinen yhteentörmäys onnistuttiin kuitenkin välttää nipin napin. ”No, löysitkös siskosi?” Treyn kasvoille piirtyi jokseenkin jopa ärsyttävän leveä hymy, kun hän mittaili katseellaan Elizabethia. Elizabeth kertoi sisarestaan Vanessasta, ja Trey tunsi muutaman palasen loksahtavan paikoilleen. ”Ah, tietysti. Joo, minäpä sanon”, mies mutisi, kunnes jatkoi nopeasti, ”sä olet Jennyn ystävä? Se on joskus puhunut työkaveristaan, jolla on ihan samannäköinen sisko.” Trey ei edes älynnyt heti täsmentää olevansa Jennyn veli, vaan keskittyi lähinnä nappaamaan ohikulkevalta tarjoilijalta samppanjalasin. ”Ota nyt hyvä ihminen sinäkin lasillinen – eihän näitä kemuja selvinpäin kestä.” Trey ojensi tietäväisesti virnistäen lasin Elizabethille. Hetken aikaa he vain seisoskelivat siinä paikoillaan ja katselivay ympärillään kulkevia ihmisiä, kunnes Trey kääntyi takaisin Elizabethin puoleen. ”Vähän vaikea kieltämättä yrittää bongata sitä sun siskoas täältä, jos sä et olisi siinä. Mistäs mä muuten tietäisin, ettet sä ole vaan käynyt vaihtamassa vaatteita”, mies vitsaili, vaikka todennäköisesti Elizabeth oli sisarensa Vanessan kanssa kuullut liki koko elämänsä samanlaista kaksosläppää kyllästymiseen asti. ”No joo, huono juttu varmaan. Mulla menee joskus hermot, kun mua ja Jennyä verrataan joskus toisiimme. Koska come on, ei me nyt oikeesti voida niin samannäkösiä olla, kun ei olla edes samaa sukupuolta. Monet vaan kattoo, että heh heh yhtä tummat hiukset.”
”... Paitsi eihän sitä nyt voi verrata kaksosjuttuihin, tietenkään”, Treyn myönsi lopulta, kun Elizabethilta ei ollut tullut mitään järin kattavaa kommenttia takaisin. Trey ei kuitenkaan ollut niitä ihmisiä, jotka olisivat awkwardin jutun jälkeen nolostuneet ja kaivautuneet lattian läpi Kiinaan asti, joten hän ei turhia jäänyt jumittamaan äskeiseen kohtaan. ”Missäs se Jack muuten on? Ei ole näkynyt, ja kai sä nyt roikkuisit sen käsipuolessa? Oottekste riidelleet?” Trey uteli jopa hieman sopimattomastikin, mutta toisaalta hän vain sattui olemaan utelias luonteeltaan. Juorut eivät ehkä miestä kiinnostaneet, mutta, no, Elizabeth oli varatun statuksestaan huolimatta hyvännäköinen nainen. Ei Trey kyllä mihinkään pettämisleikkeihin lähtenyt, tai oikeastaan, sitähän hän koko ajan teki Amberin kanssa, mutta omissa parisuhteissaan Trey ei kyllä ketään pettäisi. Yhtäkkiä joku hieman enemmän samppanjaa nauttinut keski-ikäinen, juoruamisesta aavistuksen ryppyyntynyt naishenkilö hoippui heitä kohti, ja Trey joutui refleksinomaisesti vetäisemään Elizabethin käsivarresta naisen tieltä, ettei kyseinen juoruakka olisi humalaisen horjumisellaan rojahtanut heidänkin päälleen. ”Jotkut ne vissiin nauttii näistä kinkereistä ihan eri tavalla...” Trey naurahti huvittuneesti katseltuaan naisen horjuvaa, loittonevaa selkää, kunnes tajusi laskea kätensä Elizabethin käsivarresta. Koska Elizabeth näytti yhä melko, no, happamalta, Trey otaksui, ettei nainen itse viihtynyt erityisemmin kyseisissä pippaloissa. ”Sä puolestaan et taida juurikaan nauttia näistä? Am i right?”
|
|
|
|
Mar 2, 2014 14:37:20 GMT 2
Post by Deleted on Mar 2, 2014 14:37:20 GMT 2
Elizabeth kurtisti hieman kulmiaan miehen mainittua jotain Jennystä, hänen työkaveristaan. He olivat Jennyn kanssa jo ihan hyviäkin ystäviä, mutta sillä hetkellä Elizabethillä ei välähtänyt yhtään, mistä tuo mies ja Jenny mahdollisessti tunsivat. Okei, Jenny oli joskus maininnut isoveljestään Treystä, mutta oliko kyseessä samainen veli ... "Joo, niinhän mä oon." Elizabeth nyökkäsi jokseenkin hitaasti päätään. Se keskustelu jäi tosin siltä erää siihen, sillä Trey oli nappaamassa heille kummallekkin shampanjalasia joltain ohikulkevalta tarjoilijalta. Kieltämättä Elizabeth ei nyt mitään shampanjaa olisi tarvinnut, mutta saipahan hän sitten ainakin keskittyä juoman hörppimiseen, eikä kuuntelemaan Treyn höpöttämistä. Mies olikin päässyt vauhtiin sen kaksosläpän kanssa, jonka ilmeisesti piti olla hauskaakin, mutta Elizabeth lähinnä onnistui hymyilemään melko teennäisesti. He olivat Vanessan kanssa kuulleet koko ikänsä kaksosläppää ihan jokaiselta ihmiseltä, joka vain tiesi heidän sisaruudestaan ja ainakin Elizabeth oli jo ihan kurkkuaan myöten täynnä niitä vitsejä. Vanessa oli tietysti hänelle tärkeä ja yleensä ottaen Elizabethillä oli ihan hyvä huumorintaju, mutta johonkin se raja oli pakko vetää, ei hänkään kaikkea jaksanut kuunnella. No, siinä höpinässä oli sentään se hyvä puoli, että Elizabethille selvisi nyt, että kyseessä todella oli Jennyn veli Trey. Tarkemmin katsottuna, olihan Treyssä tietysti samaa näköä siskonsa kanssa..
Mitään sen kummempaa Elizabeth ei Treylle sanonut takaisin ja mies tajusi itsekin vaihtaa puheenaihetta, tosin se aihe ei ollut Elizabethin kannalta yhtään mielenkiintoisempi. Elizabeth suorastaan tunsi, kuinka hänen olemuksensa kiristyi samantien ja hänen oli pakko hieman hörpätä shampanjalasistaan ennenkuin voisi vastata kysymykseen kovinkaan asiallisesti. "Sen piti jäädä töihin." Tyhmempikin kyllä taatusti tajuaisi, ettei tähän aikaan illasta mitään töitä enää tehty, mutta niinhän Jack oli kihlatulleenkin väittänyt. Trey ei onneksi kerennyt kysellä asiasta sen enempää, sillä joku turhankin paljon shampanjaa nauttinut nainen horjahteli heitä kohti ja Elizabeth ei ilmeisesti älynnyt väistää naista kovinkaan nopeasti, sillä Trey nappasi häntä nopeasti käsivarresta ja vetäisi syrjempään. Hieman päätään pudistellen Elizabeth sitten katseli sen naisen perään, antaen Treyn juttujen mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. No, mies kyllä taisi kysellä Elizabethin omasta viihtymisestä, kaipa naisesta sitten huokui selvästi ulospäin se huonotuulisuus. "Jos ihan rehellisiä ollaan niin en viihdy. Mä olen aina inhonnut kaikkia seurapiirijuhlia, mutta mieti nyt, jos Jack Harrisin kihlattu ei olisi paikalla. Sehän olisi ihan kamalaa. Siitäkin huolimatta, että Jack ei itse ole paikalla. Taaskaan." Elizabethin suusta pääsi ennenkuin hän kerkesi kamalasti edes ajatella sanojaan. Oman puhetulvan tajuttuaan Elizabeth jopa hieman nolostui ja varsin nopeasti hän nosti jälleen shampanjalasinsa huulilleen. Sitä juodessaan hän kuuli puhelimensa piippaavan, joten Elizabeth antoi lähes tyhjän lasinsa jonkun ohikulkevantarjoilijan mukaan ja etsi sitten puhelimensa laukustaan. Viesti oli Jackilta – sori kulta, menee aamuun. Elizabeth mutristi hieman huuliaan, vastasi vain jotain okn tapaista ja laittoi kännykän takaisin laukkuunsa. Helvetin Jack!
"Mä en ole kyllä ikinä ymmärtänyt, mikä näissä seurapiirijuhlissa niin viehättää." Hieman yllättäen Elizabeth jatkoikin sitä äskeistä avautumistaan. Ehkä hän saisi Treyn katoamaan, jos tarpeeksi pitkään jaarittelisi.. "Kaikki on täällä niin teennäistä. Ihmiset esittää niin onnellisia ja iloisia, kiertelevät juttelemassa muka mukavia kaikkien kanssa, mutta sitten kotona alkaa kamala juoruilu jokaisen asioista." Elizabeth hymähti hiljakseen. Juuri sopivasti joku Jackin tuttu sitten sattuikin ilmeisesti bongaamaan Elizabethin ja tuli sitten siihen heidän luokseen. "No mutta Elizabeth! Sinä se sitten olet täällä taas yksin, oliko sillä Jackillä kiireissä töissä." mies naureskeli Elizabethille ja iski muka hauskasti silmääkin. Kyse oli juuri niistä tutuista, joka tiesi totuuden ja joka myös jaksoi siitä humalapäissään vitsailla Elizabethille joka ikinen kerta. Elizabeth ei todellakaan käsittänyt, miten heidän suhdekriisinsä saattoikin olla jonkun mielestä niin hauska. Hän ei ylipäätänsä ymmärtänyt, miksi Jack ei voinut peitellä tekemisiään hieman enempää – oliko muka oikeasti hauskaa, että ihan kaikki tutut ja tuntemattomat tiesivät, mitä Jack touhusi? "Joo, kyllä se ihan töissä on." Elizabeth jatkoi, yrittäen hymyillä niin herttaisesti kuin vain saattoi, mutta hymystä huolimatta hän oli aivan varma, että vähintäänkin hänen silmistään näkyi, mitä hän oikeasti tunsi. Hän olisi hlaunnut vajota maan alle häpeästä – miten Jack saattoikin tehdä hänelle näin? Ensin mies petti minkä kerkesi, antoi kavereidensa tietää tilanteesta ja sitten vielä laittoi Elizabethin kestämään tämän tilanteen aivan yksin.
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Mar 2, 2014 15:23:59 GMT 2
Post by jenni on Mar 2, 2014 15:23:59 GMT 2
Elizabeth sitten selittikin melko kipakkaan sävyyn vastausta Treyn äskeiseen kysymykseen. Trey nyökkäili ymmärtäväisesti, pudisteli välillä päätänsäkin – vähän sen mukaan, mitä Elizabeth milloinkin sanoi. Hetken päästä nainen sai tekstiviestin, ja tämän ilmeestä päätellen viestin sisältö ei ollut erityisen mieluisa. Trey kuitenkin kohteliaana herrasmiehenä katseli muina miehinä ympärilleen, kun Elizabeth hoiti viestiin vastaamisen. Sen jälkeen Elizabeth koki ilmeisesti vasta päässeensä vauhtiin, sillä nainen alkoi kyseenalaistamaan seurapiirikinkereiden järkiperäisyyden. Trey ei voinut olla pienesti naurahtamatta naisen sanoille, vaikka oikeasti ajattelikin, että Elizabethän oli kireä kuin mikäkin viulunkieli. ”Se on se imago mitä tässä pidetään yllä. Kotona ne kulissit voi sitten hajoilla ihan miten sattuu”, Trey selosti, tietämättä oikeastaan itsekään, että saattaisi sanoillaan osua hyvinkin naulan kantaan juuri Aubrey-Harrisin kotitalouden osalta. Nopeasti heidän seuraansa kuitenkin liittyi äskeistä kännikalaa selvästi vähemmän päihtynyt, mutta kuitenkin niin ikään päihtynyt mieshenkilö. Trey muisti nähneensä joskus Jackin kyseisen miehen kanssa samassa seurueessa tällaisissa vastaavissa juhlissa. Mies alkoi välittömästi lausua jotain älyttömyyksiä Elizabethille, ei Luojan tähden sentään, mitään rivouksia, mutta ei Elizabeth kuitenkaan puheista liiemmin innostunut. Trey seurasi kaksikon niin kutsuttua jutustelua sivusta, joskin seisoi kyllä Elizabethin lähettyvillä, muttei viitsinyt ainakaan toistaiseksi sanoa mitään. Ainakaan mies ei ollut vielä kiinnittänyt huomiota häneen, sillä tämä jaksoi jatkaa Elizabethin häiriköintiä. Tyhjä samppanjalasikin vaihtui uuteen, kun heidät ohitti eräs tarjoilijoista täyden samppanjatarjottimellisen kanssa.
Kun mies ei tuntunut millään jättävän heitä, okei siis Elizabethia, rauhaan, ei Trey enää jaksanut vain möllöttää hiljaa vieressä. ”Hei, eiköhän olisi aika jo jatkaa matkaa?” hän sitten lopulta ehdottikin miehelle, joka nyt ensimmäistä kertaa kiinnitti huomionsa Treyhin. ”Herra Winchester juniorhan se siinä, otaksun?” mies kysyi rehvakkaasti naurahtaen. Vasta silloin Trey muisti, että kyseinen mieshän – Vince tämän nimi taisi olla – oli tehnyt jonkin verran kauppaa hänen isänsä kanssa. ”Minähän se olen”, Trey hymyili teennäisen leveästi Vincelle. Päihtynyt mies katseli hetken vuoron perään niin Treytä kuin Elizabethiakin, hörppi samppanjastaan. ”Mistäs te kaksi tunnette? Tietääkös Jack, että herra Winchester se täällä viihdyttää sinua?” Vince kysäisi huvittuneena Elizabethilta, mutta Trey kiilasi väliin ennen kuin Elizabeth ehtisi vastaamaan yhtään mitään. ”Eiköhän näillä kinkereillä kaikki tunne toisensa? Menet ihan kenen tahansa luo, niin pari sekuntia ja sä tiedät, mitä kautta se on sulle tuttu”, hän hymähti Vincelle, jatkoi sitten hieman matalammalla äänellä, että tämän olisi nyt parempi lähteä etsimään niitä muita vanhoja tuttavuuksia. ”Jaa, haluat pitää Lizin itselläsi”, mies nauraa höhötti, mutta Trey vain hymyili teennäisesti ja nyökkäsi Vinceä häipymään paikalta. Toisaalta … Trey tiesi, ettei se ollut ehkä muiden silmiin erityisen mairitteleva teko, mutta … ”Voidaanhan mekin, Elizabeth, vaihtaa paikaa”, Trey kääntyi naisen puoleen ja nyökkäsi tämän matkaansa.
Hetken aikaa Trey jo luuli lähteneensä yksin kävelemään poispäin Vincestä, mutta lopulta hän näki Elizabethin silmäkulmastaan. ”Tulithan sä, mä luulin jo että sä kiusallisesti annoit mun yksin poistua paikalta”, Trey naurahti huvittuneesti, vilkaisi sitten juhlapaikan pääsisäänkäyntiä, josta virtasi porukkaa sisään samalla vauhdilla kuin uloskin. ”Mä luulen, että nämä bileet alkaa olla mun osaltani ohi”, Trey summasi pienen hiljaisuuden rikkoakseen ja vilkaisi Elizabethia kysyvästi. ”Että jos se Jack ei ole järjestänyt sulle limusiinikyytiä kotiin, niin sallithan mun tarjota sulle taksimatka … Varmaan kutakuinkin samaan suuntaan ollaan lähdössä kuitenkin. Tai vaikkei oltaisikaan, no, mä luulen, että sullakaan ei ole erityistä intoa jäädä enää tänne reivaamaan?” Kuten Trey oli olettanutkin, ei Elizabethilla ollut asiaan mitään vastaansanomista. Näinpä he lähtivät kohti sisäänkäyntiä, jäivät pian odottelemaan kattohuoneiston viereisen rappukäytävän tapaisen hissiaulassa hissiä. Hissimatka alas sujui hiljaisuuden vallitessa, ja ala-aulassa he saivat narikasta päällystakkinsa. ”Tämä on nyt tosi törkeä kysymys, mutta missä sä asutkaan?” Trey kysyi naurahtaen kun he astelivat ulos rakennuksesta kadulle. ”... Ai. No, kyllä me tämä taksimatka saadaan jotenkin järjestettyä”, mies vakuutti, kun oli alkanut kärkkymään kadunreunassa taksia.
|
|
|
|
Mar 2, 2014 16:45:41 GMT 2
Post by Deleted on Mar 2, 2014 16:45:41 GMT 2
Elizabeth olisi vain halunnut jättää miehet keskenään ja jatkaa itse omaa matkaansa, mielellään ihan kotiin asti. Tavallaan kotikaan ei kyllä tuntunut houkuttelevalta ajatukselta, sillä mikä häntä muka siellä odottaisi? Tyhjä asunto, jossa hän joutuisi jälleen kerran nukkumaan yksin hänen ja Jack sängyssä. Jack tuskin tulisi vielä aamullakaan aikaisin kotiin, Elizabeth oli niin tottunut näihin miehen yöjuoksuihin, että tiesi kyllä tasan tarkkaan, milloin mies vasta palaisi takaisin kotiin. Elizabeth oli varma, ettei mies lopettaisi häiriköintiä koko iltana, mutta lopulta Trey puuttui puheeseen ja kävi ilmi, että kyseinen mies, Vince, tunsi myös Treyn. Elizabeth ei voinut kuin pudistella päätään – tottakai Trey ja Vicne tunsivat, kaikkihan täällä tunsivat toisensa. "Jack tuskin pahastuu, jos minä juttelen täällä tuttujen ihmisten kanssa." Elizabeth vastasi Vincen sanoihin, tosin se hymy meinasi hyytyä, kun hän edes ajattelisi sitä vaihtoehtoa, että Vince menisi juoruamaan asiasta Jackille.. Vaikka kyse oli vain jutustelusta ilman mitään sen suurempaa tarkoitusta, Jack ei pitäisi asiasta. Jack juoksi itse pettämässä Elizabeth koko ajan, mutta mies oli samaan aikaan äärimmäisen mustasukkainen – Elizabeth ei olisi saanut jutella kenenkään muun miehen kanssa. Harvinaisen epämukava olo valtasi Elizabethin hänen edes ajatellessaan asiaa. Huomenna heillä olisi taas riita pystyssä ja Elizabeth ei ollut edes aiheuttanut tilannetta mitenkään. Sen hän kuitenkin tiesi, että tavalla tai toisella Jack tulisi kääntämään kaiken jälleen kerran Elizabethin syyksi.
Elizabeth oli lähes hätkähtää, kun Trey ehdotti, että he voisivat vaihtaa paikkaa. Tavallaan se ei tuntunut hyvältä idealta, sillä Jack ajattelisi, jos saisi tietää.. Lähteminen yhtä aikaa Treyn kanssa kuitenkin oli hyvä tekosyy poistua Vincen seurasta, joten Elizabeth vain hymyili näennäisen kohteliaasta Vincelle ja lähti sitten Treyn perään. "No, sä annoit mulle ihan hyvän syyn livahtaa Vincen juttusilta.." Elizabeth sanoi jokseenkin vaisusti naurahten Treyn luokse takaisin tultuaan. Pian mies olikin selittämässä, että olisi palaamassa kotiin ja tarjoutui hommaamaan Elizabethillekin taksikyydin kotiin. "Ei mulle ole mitään limusiinikyytiä tiedossa, joten taksi kuulostaa ihan hyvältä." Elizabeth totesi hymyillen, kaksikon sitten lähtiessä hissin luokse ja sitä kautta alakertaan. Melko hiljaisissa tunnelmissa se matka ulos asti sujui, mutta ainakaan Elizabeth ei kokenut hiljaisuutta erityisen kiusallisena – ei aina vain huvittanut puhua, varsinkaan, kun toista ei tuntenut ennestään kovin hyvin. Ihan mielellään Elizabeth oli nyt muutenkin hiljaa, hän oli saanut juoruta jo ihan tarpeeksi monen päivän edestä. Vasta ulkona Trey sitten kysyi, missä Elizabeth ylipäätänsä asui ja samalla selvisi, ettei kaksikko edes asunutkaan samoilla kulmilla. "Pitäisiköhän meidän kuitenkin mennä eri kyydillä.." Elizabeth alkoi arvuutella, sillä hän saattoi vain kuvitella mikä haloo nousisi, jos esimerkiksi Amber oli sattunut näkemään heidän poistuvan yhtä aikaa ja vieläpä samaan taksiin.. Trey ei kuitenkaan ottanut kuuleviin korviinsa Elizabethin vastusteluja ja pian he sitten saivat sen taksin. Kumpikin istui takapenkille ja Trey ilmoitti kuskille ensimmäisenä Elizabethin osoitteen. Jos matka hissillä alakertaan ei ollut ollut kiusallinen niin tämä matka ehdottomasti oli – Elizabeth ei lainkaan tiennyt, mitä olisi Treylle osannut puhua.
Taksimatkan ajan Elizabeth keskittyi lähinnä ohikiitävien maisemien katselemiseen. Huomisaamukin huoletti jo häntä, Jack saisi ihan taatusti tietää tästäkin taksimatkasta ja Elizabeth saisi kuulla kunniansa – taatusti Jack syyttelisi häntä ties mistä, vähintäänkin heidän kummankin häpäisystä. Olihan se nyt ennen kuulumatonta, että Elizabeth jakoi taksin jonkun vieraan miehen kanssa ilman, että Jack itse oli mukana! Kun taksi sitten kaartoi oikean talon eteen, Elizabeth lähes hätkähti, sillä matka oli tuntunut menevän niin nopeasti. Elizabeth oli kaivamassa rahojaan laukustaan, mutta Trey keskeytti homman siihen, ilmoitti vain, että maksaisi kyllä Elizabethkin osuuden matkasta. "Sähän asut ihan eri suunnallakin.." Elizabeth yritti, mutta turhaan. Lopulta nainen vain hymyili pienesti ja vilkaisi Treytä hymyillen. "No, oli kiva tavata. Kerro Jennylle terveisiä." Elizabeth totesi ja nousi sitten taksista pois. No, Jack oli ainakin ollut ihan mukava, joten ilta ei ollut ollut ihan täysi katastrofi, vaikka Elizabeth olikin sellaista ennustanut.
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Mar 2, 2014 23:25:16 GMT 2
Post by jenni on Mar 2, 2014 23:25:16 GMT 2
Taksimatka – se sujui vaitonaisissa tunnelmissa, eikä Treyllä kieltämättä ollut mikään erityinen tarve höpistä matkan aikana niitä näitä. Hieman hän mietti sitäkin, miltä heidän yhteiseen taksiin nouseminen oli mahtanut näyttää niistä, jotka olivat äskeisen 5th Avenuella sijaitsevan talon edustalla kadulla juuri silloin seisseet. Ähh, vaikka juorut näissä seurapiireissä kulkivatkin salamannopeudella, ei Trey jaksanut liikaa asiasta murehtia. Tarvittaessa hän katkaisisi lentoon pyrkiviltä juoruilta siivet, vaikka jossain alitajunnassaan hän tiesikin, että se taisi olla mahdoton tehtävä … Maine oli sellainen asia, joka näissä piireissä joko ansaittiin tai saatiin. ”Nope – anna mä hoidan maksun, mähän tästä vielä jatkan”, Trey naurahti, kun taksi oli kaartanut oikeaan osoitteeseen, ja nainen alkanut kaivaa lompakkoa esille. ”Aivan niin, mä maksan sitten lopuksi.” Elizabeth ei ilmeisesti kauaa jaksanut vängätä vastaan, vaan – no, ei suoranaisesti kiittänyt – mutta hymyillen poistui taksista. Trey oli jo vähällä huomauttaa, että nainen voisi viedä terveisensä töissä Jennylle suoraan, mutta sitten hän muisti sunnuntaisen perhepäivällisen. Trey vilkaisi vielä Elizabethin perään, kunnes huikkasi taksinkuljettajalle oman osoitteensa. Oli ollut tosiaankin mukava tavata.
|
|
