I'm living someone else's life

Maevella ja Juniorilla oli tiedossa hyvin tavanomainen joulu – tai niin Maeve kuvitteli. Hän oli ajatellut viettävänsä alkuillan jouluaattona kahdestaan Juniorin kanssa, jonka jälkeen heidän tarkoituksenaan oli mennä Maeven vanhempien luokse, aivan kuten perheellä oli aina tapana. Cardwellin huusholliin usein saapuivat kaikki, jopa naapuritkin vähintään toivottamaan hyvät joulut. Dallasissa kaikki tuntuivat rakastavan joulua ja olevan niin tuttavallisia toisilleen, että oli jopa outoa jos joltain ei löytynyt joulumieltä. He olivat jopa veljensä Evanin kanssa sopineet, että tuo tulisi käymään luonaan joulun alla, sillä seuraavana päivänä he menisivät kuitenkin heidän vanhempiensa luokse. Maeve oli tietenkin tarjonnut veljelleen majoitusta luotaan mutta tietenkään Evan ei suostunut tarjoukseen. Sen sijaan hän halusi yöpyä hotellissa, jonka toisaalta nainen ymmärsi. Mitä enemmän sitä vietti aikaa sukulaistensa kanssa, sitä nopeammin hermotkin saattoivat mennä. Maeve oli siihen jo tottunut. Hän kuitenkin asui vanhempiensa ja sisaruksiensa kanssa samassa kaupungissa, nähden heitä päivittäin. Eikä se naista haitannut, hän itseasiassa piti siitä.

Kaikesta huolimatta Maeve oli saanut joulun alla hyvin erikoisen puhelun. Coco Aubrey niminen nainen oli onnistunut jollain ihmeen kaupalla etsimään Maeven numeron ja soittanut hänelle, kysellen kaikenlaista hänestä ja hänen perheestään. Lopulta kävi ilmi, että Coco oli joku Evanin vanha hoito, jolle nainen oli synnyttänyt aikanaan lapsen. Grace Aubreyn. Maeve oli aluksi ollut epäileväinen, mutta Coco oli varma siitä että Evan oli tyttärensä isä ja valmis testeihinkin jos siihen tultiin. Kieltämättä se vakuutti Maeven jo pitkälle, mutta tilanteesta tuli hänelle joskin surku hupaisa, kun ajatteli Evanin asennetta Seania kohtaan ja sitä, että tuo ei lentänyt tarpeeksi usein Teksasiin tervehtimään poikaansa. Evan ei ollut edes tietoinen tyttärestä ja nyt hän joutui aivan samanlaiseen tilanteeseen kuin Sean. Lopulta Maeve oli sopinut että Coco saapuisi Dallasiin, heti kun tuolle vain sopisi. Coco kuulemma voisi hetimmiten lentää Dallasiin, jolloin Maeve tietenkin eteläntyttönä tarjoutui antamaan Cocolle ja hänen tyttärelleen yösijan, jos he vain sellaista kaipasivat. Totta kai hän halusi tutustua veljensä tyttäreen ja tytön äitiin, Cocon vaikuttaessa kaikin puolin mukavalta ja järkevältä tapaukselta. Niinpä Maeve oli kyseisen puhelun jälkeen jäänyt odottamaan Cocon ja Gracen saapumista Teksasiin.

Päivä ennen virallista jouluaattoa Coco saapui Dallasiin tyttärensä Gracen kanssa. Coco ei ollut tyttärelleen vielä kertonut minkä vuoksi he olivat lentäneet näin joulun alla toiseen osavaltioon, mutta ei tyttö laittanut sitä pahaksi. Cocon vanhemmat olivat lentäneet jouluksi Havaijin lämpöön ja kaikki muutkin tuntuivat olevan kiireellisiä omineen juttuineen. Lentokentällä häntä ja Gracea vastassa oli ollut Maeve ja hänen poikansa Junior, joiden kyyditsemänä he saapuivat hevostilalle Dallasin laidalla. Coco rakastui heti ensi silmäyksellä paikkaan eikä ihme, olihan tuo seesteisyyden tyyssija. Maeve tiesi myös Evanin saapuvan samana päivänä Dallasiin, joten hän antoi nyt Cocon ja Gracen rauhassa asettua taloksi – tässä oli nimittäin tunteja aikaa kun Evan saapuisi parahiksi paikalle. Kyseiset tunnit kieltämättä kuluivat kuin siivillä, Maeven ja Cocon tutustuessa toisiinsa, kun taas Grace tutustui tietämättömänä serkkuunsa Junioriin. Illan tullen ovikin kävi ja lopulta Evanin ääni kuului eteisestä. ”Heey, we are in the kitchen!”, Maeve huusi keittiön puolesta ja nousi pöydän äärestä ylös, jossa he istuivat parasta aikaa Cocon kanssa ja tutustuivat toisiinsa. ”You sit tight. Let me speak first.”, Maeve pyysi ja soi Cocolle ystävällisen hymyn, astellen veljeään nyt vastaan eteiseen. Veljensä luokse hän levitti kätensä ja halasi Evania lämpimästi. ”Hey big bro’. Junior is upstairs.”, Maeve sanoi hymyille halatessaan Evania, poski suukottaen tuota nopeasti ennen kuin irtaantui halauksesta. ”Oumn… We have some visiters so be nice. Please.”, Maeve sanoi matalemmalla, hiljaisemmalla äänellä ja loi pyytävän katseen Evaniin, ennen kuin viittoi toista peremmälle.

Sen sijaa Coco istui jännittyneenä keittiönpöydän ääressä, pyöritteli sormiaan ja nieleskeli karheaa kurkkuaan. Kaikki nämä vuodet hän oli valehdellut Gracen isyydestä kaikille ja nyt hän oli tapaamassa kaikkien näiden vuosien jälkeen tyttärensä todellista isää. Hän kuuli vaimeaa puhetta eteisestä, Maeven puhuessa veljelleen eteisessä jotain mitä Coco ei kuullut keittiöön saakka. Hetken kuluttua kaksikko tuli keittiöön jolloin Coco pongahti tuoliltaan ylös. Hemmetti, olipas Evan vanhentunut. Tai siis vain hyvällä tavalla, siitähän oli nimittäin ainakin 11 vuotta kun he olivat viimeksi ja viimeiseksi nähneet. Tästä yhdeksän kuukautta myöhemmin Grace olikin syntynyt. Evan oli kaikesta huolimatta… Charmikas, komea. ”Evan, this is Coco. Coco, this is Evan”, Maeve esitteli keittiössä olevan kaksikon toisilleen ja nielaisi, jolloin Coco ojensi käden miehelle, kätelläkseen tuota tapojen mukaisesti. ”Coco Aubrey. You probably don’t recognize me. Last time we met 11 years ago.”

”Thanks, you too. And we are fine. Little bit busy with everything, but we are fine.”, Maeve kertoili veljelleen hymyssä suin. Kiirettä oli tosissaan pitänyt joulun alla, kaiken koristelun ja valmistelujen merkeissä. Seuraavaksi Maeve loi hiukan kummastuneen katseensa veljeensä. Siinä vaiheessa kun Evan alkoi paasata jostain miehestä ja raskaana olosta, hän tajusi toisen ymmärtäneen asian aivan väärin. ”Oh no no! You are awful and it is not what you think it is… Just… Be nice please.”, Maeve pyysi kertaalleen ja loikin veljeensä nyt pyytävän sijaan käskevän katseen, ennen kuin asteli edeltä keittiöön. Keittiössä tosissaan odotteli Coco, jolla meni hetki rekisteröidä että Maeven mukana tullut mies oli todella Evan – Gracen biologinen isä.

Siitä oli tosiaan pitkä aika kun he olivat viimeksi tavanneet. 11 vuotta sitten, melkeinpä vain ohimenneen, lakanoiden kautta josta yhdeksän kuukautta myöhemmin syntyi Grace. Kaikki olivat nämä vuodet kuvitelleet, että Kyle olisi Gracen todellinen isä mutta ei. Kyseisestä valheesta Coco tunsikin valtavasti syyllisyyttä ja aikoikin nyt tehdä muutoksen kyseiseen asiaan. Hän aikoi saattaa Gracen ja Evanin yhteen, tavalla tai toisella. Eihän Grace edes tuntenut Kyleä, joten biologisen isän esittely ei voinut olla kovin vaikeaa. Vaikka toisaalta olihan Kyle läsnä tytön elämässä tuon vanhempien ja sisaruksien kautta. Luoja Coco tiesi uutisen Evanista rikkovan monen ihmisen sydämen. Hän silti tiesi sen, että hänen oli tehtävä tämä. Evanin puheista päätellen mies oletti hänen olevan Maeven ystävä. Coco loikin Evania kätellessä nopean vilkaisun Maeveen, joka nyökkäsi kevyesti – ehkä näin aluksi oli vain parempi mennä asenteella go with the flow. Kyllä Evan saisi vielä tietää Gracesta, tilanteen pitäisi vain jotenkin… Tasoittua ensiksi. ”That’s okay… 11 years is long time. And of course not. Go a head.”, Coco sai lopulta puserrettua suustaan ja suotua Evanille hymyn, ennen kuin irrottautui kättelystä ja istuutui alas pöydän ääreen.

Maeve nojautui nyt kevyesti keittiön työtasoa vasten. Evanin kertoessa lukuisista lahjoista ja Juniorin hemmottelusta, nainen loi nyt moittivan katseen veljeensä, kulmien kurtistuksen kera. ”You did not? Evan, I told you that one gift is enough!, Maeve moitti ja pudisteli päätään. Olihan se mukavaa että ihmiset halusivat ostaa Juniorille lahjoja, mutta pojan ollessa ainoa lapsi suvussa, kaikki koki tarpeelliseksi hemmotella tuon pilalle. Tai no, ei hän enää ollut ainoa kun oli selvinnyt, että yläkerrassa oleva Cocon lapsi oli myös Evanin lapsi. Coco istuskeli rauhassa keittiön pöydän ääressä, pyöritteli lusikkaa kahvissaan ja kuunteli kaksikon puhetta. Hän otti kevyen huikan kahvistaan, jolloin Maeve vilkaisi blondia naista nopeasti, ennen kuin käänsi katseensa takaisin veljeensä ja avasi suunsa; ”You should have your own kid to spoiled”, Maeve tokaisun jälkeen Coco oli rykäistä kahvit väärään kurkkuun. Nainen köhi ja ryki hetken kurkkuaan. ”I’m okay…”, Coco ilmoitti, saadessaan lopulta kurkkunsa selväksi, laskien samalla kahvikuppinsa pöydän ääreen. Maevesta tilanne oli kaikin puolin huvittava ja lopulta nyökkäsikin portaikkoa kohti. ”Junior is upstairs. There is also Grace, she is… Junior’s friend.”, Maeve kertoili veljelleen, ennen kuin tuon lähti painelemaan yläkertaa kohti.

Naisten jäädessä kahden, he hetken keskustelivat asiasta josta heidän olisi myös puhuttava Evanin kanssa. Jonkin ajan kuluttua Evan asteli takaisin alakertaan, jolloin Maeve oli ottanut valmiiksi miehelle tyhjän kupin. ”Do you want some coffee?”, Maeven kysymys ei tosiaan kuitenkaan ollut kysymys, vaan hän kysymyksensä jälkeen kaatoi velipojalleen kahvia – vastaväitteitä kuuntelematta. ”Okay, now that the gifts are shared, sit down. We need to talk with you.”, Maeve kaatoi itselleen ja Cocolle lisää kahvia, ennen kuin meni oman kuppinsa kanssa istumaan Cocon vierelle. Evanilla kesti aikansa tulla myös pöydän ääreen, mutta lopulta kun Coco ja Evan olivat vastatusten, Maeve loi painottavan katseen Cocoon. Nainen sai nyt kertoa asiansa Evanille. ”Oumh… I'm not really Maeve’s friend.”, Coco aloitti varovaisesti ja katseli nyt kahvikuppiaan. Lopulta hän uskaltautui nostamaan katseensa kahvikupista Evaniin ja jatkamaan; ”Actually, we met 11 years ago in New York and…”, sanat tuntuivat nyt tarttuvan vaaleaverikön kurkkuun. Maeven rohkaiseva katse ja kosketus hartialla kuitenkin antoivat voimaa lopulta jatkamaan. ”That girl upstairs is your daughter.”

Coco odotti Evanin reaktiota oikeastaan kauhulla. Kenelle tahansa olisi pommi saada tietää 11 vuoden jälkeen olevansa isä. Maeve tuntui sillä saralla ymmärtävän Cocoa – naisen kerrottua aikaisemmin että hänen poikansa tapasi oman isänsä vasta tänä vuonna. 8 vuoden jälkeen. Kahdeksanvuotta. Sekin oli todella, todella paljon. Maeve oli kuitenkin tuolloin tehnyt oman valintansa, aivan kuten Coco. Hän oli halunnut ajatella poikansa parasta, aivan kuten Coco tuohon aikaan. He olivat Maeven kanssa jopa saman ikäisiä, joten naiset luultavasti siksi myös tunsivat suurta yhteyttä toisiinsa.

Coco ei meinannut aluksi ottaa Evanin sanoja tosissaan. Mies ei kuitenkaan näyttänyt vitsailevan, jolloin Coco itsekin naurahti epäuskoisena. Maeve sen sijaan tuijotti kirjaimellisesti monttuauki veljeään. Herran jumala, oliko toinen tosissaan?! Maeve ei saanut suustaan mitään ulos – mutta Coco osasi jo toisaalta odottaa Evanin reaktiota. Valitettavasti Coco ei ollut kuitenkaan vailla mitään, etenkään rahaa, sillä hän koki olevansa varsin varakas jo entuudestaan. ”Are you serious? He is really serious.”, Coco henkäisi ja vilkaisi vieressään istuvaa Maevea, joka näytti yhtä järkyttyneeltä. Maeve ei oikeastaan voinut uskoa, että veljensä oli noin tunteeton – tai että hän ensimmäiseksi ajatteli heidän valehtelevan ja luoneen jonkun sairaan vyyhdin. Tilanne muuttui hetkessä niin surkuhupaisaksi, että Coco jopa naurahti kuivasti – sarkastiseen sävyyn. ”You really think I need money? Oh my god… ”, Coco ei voinut olla pudistelematta päätään. Evanin ilmeestä näki kyllä, ettei tuo ottanut naisen puheita tosissaan, jolloin Coco päätti ryhdistäytyä ja ristikin kätensä rinnalleen. ”I am a wealthy woman on my own, so I don’t need your money. Thank you very much.”, Coco sanoi napakkaan sävyyn ja siristi silmiään.

Coco ei ollut enää edes varma, miksi hän oli kuvitellut tilanteen menevän sujuvasti. Eihän kukaan ottanut tällaisia uutisia hyvin. Ei edes saippuasarjoissa. Maevenkin kokemuksella tilanne ei ollut mennyt millään tavoin kaunisiti, mutta ainakin hänen poikansa oli tutustunut omaan isäänsä. Aikaa se oli kuulemma vienyt mutta selkeästi Evanin reaktio oli huomattavasti huonompi kuin Seanin. ”I just thought … I don’t really anymore know what I thought.”, Coco myönsi ääneen ja nousi sitten tuoliltaan. Hän nojautui hetkesi käsillään tuolinsa selkänojaa vasten, ennen kuin hieraisi niskaansa mietteliäänä. Coco ei tiennyt mitä enää sanoa, miten reagoida tai edes vakuuttaa Evan siitä, ettei hän ollut mitään vailla. Hän halusi vain kertoa miehelle että tuolla oli tytär. ”Maybe I just thought that you would like to know that you have a daughter. But no, you didn’t live in New York back then. At the time you said you’re on vacation with your friend ”, Coco sanoi vaisusti ja katseli hetken Evania, ennen kuin katseensa siirtyi pöydän ääressä istuvaan Maeveen. Hän ei valehdellut, vaan puhui täysin totta. Ei hän niin sairas ollut että keksisi tällaista päästään. ”I’m sorry Maeve, this was really, really, really bad idea. We should go.”, niiden sanojen myötä Coco loi pahoittelevan katseen Maeveen, ennen kuin poistui keittiöstä laittamaan tavaroitaan kasaan. Heidän oli parasta yöpyä Gracen kanssa hotellissa.

”You are sick, if you even think that I would be involved of something so sick as an joke… Jesus Christ Evan, this is no joke.”, Maeve oli loukkaantunut että veljensä edes kuvitteli hänen olevan mukana jossain näin sairaassa pilassa. Tämä ei kuitenkaan ollut pilaa ja naisen loukkaantumisen pystyi kuulemaan hänen äänensävystä. Maeve istui vielä hetken paikallaan, kunnes ei pystynyt enää vain istumaan toimettomana vaan ponnahti tuoliltaan ylös ja ravasi keittiötä hetken edes takaisin. ”You are just like Sean, you know that…? You don’t want to believe what is real. Luckily he came to his senses.”, Maeve tuhahti pettyneenä, Sean oli onneksi tajunnut toimia tilanteesta toisin. Hän oli vain tarvinnut aikaa ajatella asiaa. Ehkä Evankin tarvitsisi, tämä tuli kuitenkin melkolailla yllätyksenä heille kaikille. Tai no, Evanille. Maeve oli tiennyt tästä jo muutaman päivän. ”You know, she agrees to DNA tests if you want to...”, nainen huomautti, jäädessään nyt katselemaan keittön ikkunasta ulos. Yläkerrasta kuului ääniä, jotka viittasivat siihen että Coco selkeästi oli saanut tavaransa kasaan ja valmiina lähtemään läheisimpään hotelliin tyttärensä kanssa. ”… but clearly you have to think about this. And you should.”, Maeve lisäsi hiljaa huokaisten. Hän sulki sekunniksi silmänsä, ennen kuin käänsi katseena Evaniin. ”I go walk Coco and Grace to their taxi. Say what you say.”, toteamuksen myötä Maeve asteli portaikon alapäähän odottelemaan Cocoa ja Gracea, olettaen heidän soittaneen itselleen taksin jo. Ei täältä metsästä muuten päässyt pois.

Coco ei ollut onneksi aikaisemmin kerennyt pahemmin purkamaan tavaroitaan, sillä ei ollut muutenkaan olettanut viipyvänsä Gracen kanssa kovin kauaa Teksasissa. Hän ei ollut kuitenkaan olettanut tämän tapaamisen olevan näin nopea, mutta Evan selvästikään ei ottanut uutista hyvin, joten oli luultavasti parempi myös antaa miehen miettiä asiaa vain rauhassa. Sulatella ja miettiä mitä hän haluaisi tehdä. Coco ei nimittäin tahtonut lapsensa tietävän, että hänen oikea isänsä oli joku, joka ei halunnut hänen kanssaan olla tekemisissä. Jos Evan siis päätyi siihen vaihtoehtoon, ettei hänestä ollut isäksi 11 vuotiaalle tytölle. Olihan Coco ja Grace pärjännyt tähän asti varsin hyvin, joten jos Evan ei haluaisi olla lapsensa kanssa tekemisissä, niin ehkä se oli parempi niin.

Maeve poistui veljensä kehotuksesta sivummalle, toivoen miehen tekevän oikein tässä tilanteessa. Nainen kyllä uskoi, ettei veljensä kuitenkaan niin tunteeton rontti ollut, etteikö haluaisi tehdä oikein tässä asiassa. Maeve myös koki sättineensä veljeään tarpeeksi, joten sitä suuremmalla syyllä hän antoi Cocon ja Evanin jutella rauhassa. Coco heitti viimeiset tavaransa laukkuun, Gracen vielä hääriessä Juniorin kanssa pojan huoneessa. Hän aikoi hakea tyttärensä vasta viime hetkellä, ettei tuo saisi liikaa ihmettelyn aihetta. Evanin ääni kuitenkin herätti Cocon ajatuksistaan ja seuraavaksi mies olikin kyseisen vierashuoneen ovella. ”Sure.”, Coco ei nähnyt syytä kieltäytyä. He voisivat ihan hyvin jutella asiasta. Ehkä hänkin oli reagoinut hiukan huonosti asiaan mutta… Evanin reaktio tosissaan pelästytti hänetkin hiukan. Niin nainen istuutui vierassängyn reunalle ja laski kätensä ristiin syliins. ”I know this is quite big deal but… I'm not forcing you to do anything.”, Coco sanoikin heti ensimmäiseksi kun sain suunvuoron ennen Evania. ”I’m sorry I didn’t tell you earlier. 11 years is a pretty long time.”, nainen sanoi hiljaisena, tietäen tehneensä itse tässä väärin kun ei ollut aikaisemmin kertonut asiasta. Heidän tiensä olivat kuitenkin erakoituneet aikanaan, eikä Coco tiennyt edes mistä etsiä Evania. He eivät olleet sen kummemmin vaihtaneet yhteistietoja 11 vuotta sitten ja Yhdysvallat oli varsin iso maa.

”I was young and stupid. And finding your sister was are also very difficult thing to do.”, Coco katseli Evania ja tarksteli miehen reaktioita puhuessaan. Hän sipaisi jopa muutaman vaalean suortuvan korvansa taakse. ”And Grace is a sweet girl. But like I said, I’m not forcing you to do anything. Just think about it, no rush or anything.”, hän sanoi ja hymyili joskin pienesti toiselle. ”Maybe this time I should give you my phone number? We live in New York.”

Evanin kysymyksen kuultua Coco kohautti hartioitaan kevyesti. ”Actually I do not know… Okay I do know. Grace has begun to ask questions about his father so I thought this was the best option compared to secrecy.”, Coco sai lopulta selitettyä miten asian laita todella oli. Grace oli jo sen verran iso tyttö, että hän todellakin tiedosti, että elämästään puuttui jokin tärkeä. Ja se tärkeä oli isä, mikä monella muulla ystävällään taas oli. Kaiken sen lisäksi Grace oli hyvin fiksu ja tietenkin hän oli osoittanut äidilleen mitä vaikeampia kysymyksiä isästään. Grace tietenkin oletti äitinsä tunteman hänen isänsä paremmin, sillä eihän Grace ollut saanut viettää pahemmin aikaa Kylen, saatikka sitten Evanin kanssa. Ajoittain Coco tosissaan mietti millaiseen pulaan oli itsensä järjestänyt mutta… Tässä sitä oltiin. Kaikki kortit pöydällä.

Coco tiesi hätiköineensä ja olisihan hänen pitänyt tietää Evanin reaktio. Kuka nyt haluaisi tietää lapsesta tällä tavalla, 11 vuoden jälkeen? Hänen olisi pitänyt ajatella asiaa ja ideaansa hiukan enemmän, ennen kuin olisi paukkonut Teksasiin tyttären kera. Noh, tehty mikä tehty Coco ajatteli. Totta kai hän ja Grace suostuisivat DNA testeihin jos vain mies vaatisi ja jotenkin Coco osasi odottaa, että Evan ei aikonut jättää DNA testejä tekemättä. Evanin seuraava kysymys sai naisen kuitenkin kurtistamaan kulmiaan. ”Your sister was easier to contact.”, Coco sanoi yksinkertaisesti ja naurahtikin miehen sanoille kuivasti. Pieni päänkin pudistus suotiin kyseisen naurun perään. ”Oh yeah, and I want to talk about this with all your assistants and PR people. Do you really think that I’m so stupid?”, Coco vei kysymyksensä myötä kätensä torjuvaan puuskaan, vaikka hän kyllä toisaalta tiesi, ettei Evan varmastikaan tarkoittanut sitä kysymyksellään. ”How would I know if there is ten other woman, who has said the same thing to you? I figured this would be an easier way to contact you.”, nainen lisäksi, hymyillen Evanille nyt jopa tyytyväisenä. Kyllä, vaikka Coco oli vaalea hiusväriltään, hänen järjenjuoksunsa oli avian eri luokkaa.

Coco olikin ehtinyt jo tässä vaiheessa pakata muutamia tavaroita takaisin laukkuun, kunnes Evan ilmoitti, etteivät he olisi menossa hotelliin. ”Okay okay… Take it easy. I just thought if would be better for us to stay in hotel.”, toki Coco ymmärsi Evanin reaktoin, ellei jopa uhkaavan äänen sävyn. Olihan tässä jo 11 vuotta menetetty aikaa, joten ei ollut ihme, jos Evan ei halunnut heidän menevän minnekään. ”Don’t worry, I’m not going nowhere. We stay here as long as it’s fine to Maeve.”, Coco nyökkäili sanojensa painoksi ja nousi nyt sängyn reunalta. hän asteli huoneen ovelle ja kurkkasi ulkopuolelle, kuin varmistaakseen ettei Grace ollut lähimaillakaan kuuntelemassa heidän keskustelua. Grace saisi ajan kanssa tietää sukulaisuutensa Evaniin ja Junioriin. ”If you want, we can do DNA tests. Then you can be sure that you are her father.”