member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jan 5, 2016 23:19:52 GMT 2
Post by julle on Jan 5, 2016 23:19:52 GMT 2
Kesä 2015. Sen oli tarkoitus olla ikimuistoisin kesä, tai niin Nora oli kolmen ystävyksiensä kanssa sopinut kun heidän lentokoneensa oli lähtenyt Helsingistä kohti Iso-Britanniaa. Noralla oli ajoittanut 4 viikon kesälomansa heti juhannuksen jälkeen, sillä he olivat sopineet tosissaan ystäviensä kanssa lähtevänsä reilaamaan ympäri Eurooppaa. Heidän matkansa oli tarkoitus alkaa Lontoosta ja matkan oli jatkuttava sitä mukaan koko ajan alaspäin – kohti Italian Milanoa. Niin tytöt aloittivat matkustelunsa Lontoosta, josta he jatkoivat Irlantiin, Hollantiin, Belgiaan, Saksaan, Sveitsiin, Ranskaan, Espanjaan ja Portugaliin … Kolmessa viikossa sitä ehti todella paljon nähdä ja kokea kaikkea. Nora toivoi tietenkin että aikaa olisi ollut enemmän, mutta valitettavasti hänkään ei saanut kesälomaa enempää kuin neljäviikkoa ja viimeisen viikon lomastaan hänen oli tarkoitus makaa Milanon auringon alla ja shoppailla itsensä kipeäksi. Kyseisen viikon oli tarkoitus olla täysi rentoutusviikko ja Nora myös aikoi nauttia Milanosta kaikin keinoin. Koko neljän viikon aikana Nora oli hyvin vähän pitänyt yhteyttä poikaystäväänsä Joniin. Jonista ei tosin myöskään pahemmin kuulunut, joten Nora oletti kaiken olevan hyvin. Tai niin hyvin kuin niiden saattoi olla. He olivat Jonin kanssa alkaneet viime aikoina erkaantua toisistaan, joten ehkä tämä kyseinen matka tuli vain hyvään saumaan. Näin he saivat etäisyyttä toisiinsa ja mietittyä asioita. Norasta oli enemmänkin kyllä huolestuttavaa se, ettei hän ollut ajatustakaan luonut Jonille, hän ei ollut ikävöinyt toista eikä oikeastaan mitään muutakaan. Sen sijaan ystävänsä olivat harvaseilta itkeneet poikaystäviensä perään ja soitelleet heidän kanssa puolin ja toisin. Noran mielestä se oli aika fucked up juttu, jos johonkin kiintyi noinkin pahasti, mitä ystävänsä poikaystäviinsä. Toisaalta saattoihan vika olla myös Norassa. Oli miten oli, he olivat saapuneet edellispäivänä ystäviensä kanssa Milanoon, asettuneet suloiseen motelliin ja lähteneet sen jälkeen tutkimaan kaupunkia. Koko päivä oli oikeastaan mennyt paikkoja katsellessa ja niin ystävänsä olivat ilmoittautuneet jollekin päivän kestävälle jahtiristeilylle, jonka Nora suosiolla päätti jättää välistä. Hän koki kokevansa enemmän nähtävyyksiä maalla. Niin uuden päivän valjetessa ja ystäviensä lähtiessä risteilylleen, Nora oli jäänyt vielä nukkumaan muutamaksi tunniksi. Heräillessään hän oli tehnyt tarvittavat aamutoimet, ennen kuin oli pakannut laukkuunsa kaikki tarpeelliset ja poistunut hotellilta. Aamupalalle ei jäänyt sijaa, tai Nora ajatteli kerkeävänsä syömään myöhemminkin. Nyt hän halusi päästä katselemaan Milanon kuuluisia nähtävyyksiä. Kahvin hän kerkesi jostain katukioskista ostamaan itselleen matkaan, päätyen pienen kävelymatkan ja kartalla suunnistamisen jälkeen Duomo-tuomiokirkolle. Luonnollisestikaan Nora ei katsonut sillä hetkellä eteensä, kun hän tutkaili karttaansa ja näin ollen törmäsi johonkin, joka pysäytti naisen matkan tyystin. Kartalleen hän onnistui läikyttämään kahvia niin, ettei siitä ottanut enää mitään selvää, mutta poika johonka hän oli törmännyt, luultavasti selviytyi ilman kahvihyökkäystä. ” Oh my god, I’m so sorry.”, Nora parkaisi suustaan kun hän tajusi törmänneensä nuoreen mieheen, onnistuttuaan siinä samalla tietenkin myös läikyttämään kahvinsakin. ” Are you okay? Hopefully I didn't spilled any coffee on you.”, nuori nainen tiedusteli selvästikin huolissaan, tarkastaen nyt näennäisesti itsensä sekä miehen, jota pain oli törmännyt. Hyvin vahvasti näytti siltä että kumpikin heistä säilyivät kuivina. ” I’m so sorry…”, Nora koki tarpeelliseksi pahoitella vielä kerran tapahtunutta. Ei sitä nimittäin tiennyt jos toinen olisi vaikka verisesti loukkaantunut äskeisestä tapahtumista, Noran pilattua miehen nautiskelu nähtävyydestä kokonaan. |
|
|
|
Jan 11, 2016 21:17:58 GMT 2
Post by Deleted on Jan 11, 2016 21:17:58 GMT 2
Dallas oli saapunut Milanoon kaksi päivää sitten, mutta nuo kaksi päivää olivat menneet häneltä melko nopeasti ohi, kenties jonkinlaisessa sumussa. Pitkä välimatka Yhdysvaltojen ja Euroopan välillä oli saanut hänet kärsimään jet lagista ja siksi olikin ikävää, että hän ei voinut viipyä Italiassa reilua viikkoa kauempaa. Työn aiheuttamat velvollisuudet kun kutsuivat takaisin, ja vaikka Dallas oli luvannut itselleen olla ajattelematta asiaa lomansa aikana, oli se jo käynyt väkisinkin hänen mielessään. Kai hän ei kiireisenä newyorkilaisena osannut olla ajattelematta työtään, josta kovasti nautti, matkustelun vaikeuden kaltaisia varjopuolia lukuun ottamatta. Saihan hän muutenkin uhrata työlle iltojaan ja viikonloppujaan, joihin asuntojen näytöt usein sijoittuivat. Eihän kenelläkään kiireisellä ihmisellä ollut aikaa käydä niissä keskellä päivää.
Kolmantena päivänään Milanossa Dallas jaksoi vihdoin suunnata hotellinsa lähikulmia pidemmälle, tutkimaan kaupunkia jossa hän ei ollut aikaisemmin käynyt. Italia oli miehelle tietysti maana jokseenkin tuttu, sillä hän oli käynyt siellä nuorempana isänsä ja tämän italialaissyntyisen ystävänsä perheen kanssa. Nämä matkat vain olivat sijoittuneet etelämmäksi, mistä johtuen pohjoisessa sijaitseva Milano oli jäänyt mieheltä kokonaan näkemättä. Siksi hän oli reissusta innoissaan, varsinkin kun matkustelu oli hänelle nykyään melko harvinaista herkkua.
Milanossa oli monia nähtävyyksiä, jotka yleissivistyksen kannalta kuului nähdä kun niin kauas vaivautui matkustamaan, ja yksi niistä oli Duomo-tuomiokirkko. Kyseiselle nähtävyydelle Dallas olikin suunnistanut, samoin kuin monet muut turistit. Heinäkuu taisi olla yksi vuoden kovimmista lomasesongeista, joten ei ihme että paikalla oli runsaasti ihmisiä. Ajatuksiinsa syventynyt mies ei tietenkään osannut ajatella kyseistä seikkaa tarpeeksi ennen kuin tunsi jonkin, tai jonkun, törmäävän itseensä. Tämä sai hänet havahtumaan mietteistään, ja miehen katse etsiytyikin edessään seisovaan vaaleahiuksiseen naiseen. Naisparka näytti läikyttäneen kartalleen jotain juomaa, luultavasti kahvia, ja vaikutti hätääntyneeltä. Dallas saattoi päätellä, että nainen taisi luulla myös hänen saaneen kahvia päällensä. Niin ei kuitenkaan ollut käynyt, ainakin nopea vilkaisu kertoi että miehen valkealle paidalle ei ollut käynyt kuinkaan. Ja mitäpä pieni tahra olisi muutenkaan haitannut.
"Don't worry, I'm perfectly fine", Dallas tokaisikin rauhoittavaan sävyyn, tavoitellen katsekontaktia naiseen. Ei tapahtunut ollut kokonaan tämän vika, ihan yhtä lailla Dallasin olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota siihen, mitä hänen ympärillään tapahtui, vaikka hän saattoikin laittaa omalta osaltaan hajamielisyyden aikaerorasituksen piikkiin. "I think it's my fault as well, here's so many people I wasn't really paying attention", mies selitti, epävarmana siitä, mitä kyseisessä tilanteessa kuuluisi tehdä. Harvoinpa sitä ulkomaanmatkallaan kohtasi kauniin naisen ja lähes sai kahvia päällensä.
"Uhm, what if I offered you another coffee to make this up?" Kysymys oli ensimmäinen asia, joka Dallasin mieleen juolahti, vaikka hän ei tiennyt, oliko se aivan korrektia kyseisessä maassa ja tilanteessa. Mitään muutakaan hän ei kuitenkaan keksinyt, eikä pitänyt ainakaan todennäköisenä että nuori nainen siitä pahastuisi. Olihan tämän kahvi läikkynyt kartan päälle niin, että siitä tuskin mitään iloa enää oli. Kuten ei varmasti siitä kartastakaan, mutta sillehän hän ei voinut mitään. Onneksi monista turistikohteista sai karttoja pikkurahalla tai ilmaiseksi. "I'm Dallas, by the way", Mies tajusi myös esitellä itsensä, toivoen ettei vaikuttaisi naisesta liian tunkeilevalta. Eihän hän halunnut muuta kuin hyvittää jotenkin sen pienen onnettomuuden, johon heistä kumpaakaan ei voinut pitää suoraan syyllisenä.
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jan 17, 2016 0:52:06 GMT 2
Post by julle on Jan 17, 2016 0:52:06 GMT 2
Vaikka Nora oli kerennyt olla Milanossa vasta yhden hassun päivän, hän piti kaupungista jo nyt. Tuolta tuntui löytyvän nähtävää joka nurkalta ja Noraa harmitti jo valmiiksi, jos hän ei kerkeisi kaikkia niitä näkemään. Hän oli aivan liian vähän aikaa varannut tällaiseen reissuun, mutta eihän se tarkoittanut ettei hän voisi koskaan palata Milanoon takaisin. Tai muutenkin Eurooppaan. Totta kai Nora näki maailmaan lentoemännän työssä, mutta se oli työtä. Eikä työtä ja huvia saanut sekoittaa, vaikka emoilla oli usein kohteeseen päästessä tapana lähteä vähintään muutamalle. Erityisesti silloin jos paluu lento tai uuteen kohteeseen lähtö olisi muutaman päivän sisällä. Krapulassa tuleminen töihin ei ollut millään tavoin suotavaa, eikä Nora ollutkaan koskaan krapulassa töissä. Ei luultavasti kukaan heidän miehistöstä, sillä heidän työnsä oli kuitenkin niin vaativaa, ettei päivästä millään selviäisi, jos pieni krapula koputteli ovella edes pienen päänsäryn tai oksentelun muodossa. Nora kuitenkin piti työstään, vaikka se toisaalta vei hyvin paljon hänen vapaa-aikaansa. Ystävien ja rakkaan perheensä näkeminen rajoittui usein muutamaan päivään, ennen kuin tulisi lähtö uuteen kohteeseen. Oli Nora miettinyt uran vaihtoa, mutta oman alansa työt tuntuivat olevan täysin kiven alla. Hän siis tyytyi elämäntilanteeseensa sellaisena kuin se oli.
Noraa hiukan kadutti, ettei ollut lähtenyt ystäviensä mukaan risteilylle, mutta katumus haihtui kuin tuhka tuuleen kun hän näki keneen oli törmännyt. Oli vain ollut ajan kysymys, kun ajatuksissaan oleva Nora olisi johonkin törmännyt, joten oli onni että hän oli kävellyt nuorta miestä päin, joka ei tuntunut olevan moksiskaan törmäyksestä. Nora sen sijaan oli hiukan paniikissa, luullessaan että kahvia oli läikkynyt toisenkin päälle. Luojan kiitos poika kuitenkin ilmoitti että oli säilynyt ilman mitään suurempaa vahinkoa. Nora huokaisi helpottuneena ja sen merkiksi pyyhkäisikin muutama hikikarpalon otsaltaan. Oli kesä ja lämmin, joten sitä väistämättä hiukan hikoili tässä ilmastossa. Nora kun oli tottunut Suomen joskin viileään kesään. ”Okay good…”, Nora sanoi hymyillen, rauhoituttuaan nyt jonkun verran. Aukio oli tosissaan täynnä ihmisiä, joten Noran törmääminen toiseen ei ollut ihme. Häneen oli vähän väliä joku törmännyt, mutta tottumuksesta kukaan ei nähtävästi pahoitellut. ”I don’t think so, this all was my fault. Just mine, not yours.”, tyttö sanoi vaativasti, tarkoittaen todella sanojaan. Hän se tässä ei ollut katsonut ollenkaan eteensä, joten syy oli vain hänen.
Pojan tarjotessa uutta kahvia, Nora epäröi hetken. ”That… That sounds nice. Sure.”, hän lopulta suostui hymyillen ja sipaisi muutamaa vaaleaa suortuvaa korvansa taakse, pois kasvojensa edestä. Nuori mies vaikutti mukavalta, joten Nora ihan mielellään kävisi tämän kanssa hakemassa uuden kupin kahvia. Nora kuitenkin huomasi toisen kartan menneen pilalle, joten totta kai hän halusi korvata sen. ”Nora. I can buy you a new map if you want?.”, esittäytymisen jälkeen Nora hymyili kohteliaasti, lähtien samalla Dallakseksi esittäytyneen nuoren herran kanssa kohti lähintä kahvilaa. Dallas ei vaikuttanut millään tavoin tunkeilevalta, vaan oikeastaan toinen sai hänet entistä enemmän vain kiinnostumaan toisesta. ”I’m from Finland, you?”, Nora kysyi matkalla kahvilaan, heittäen samalla tyhjän kahvikuppinsa läheiseen roskikseen, jonka ohitse he kävelivät. ”Do you live here or are you just visiting?”, totta kai utelias Nora halusi tietää lisää, joten hänen kyselytuokionsa sen kuin jatkui, hänen vain toivoessa ettei Dallas vuorostaan pitänyt häntä liian tunkeilevana.
|
|
|
|
Jan 27, 2016 16:18:55 GMT 2
Post by Deleted on Jan 27, 2016 16:18:55 GMT 2
Dallas oli helpottunut naisen rauhoittuessa. Eihän joku kahvin läikkyminen nyt niin iso asia ollut, että se kenenkään lomaan tai elämään suuremmin vaikuttaisi. Sellaista sattui. Olihan Dallas sitä paitsi tottunut New Yorkissa ihmisvilinään, jossa ei ollut mikään ihme että välillä sattui vahingossa törmäämään johonkuhun. Elämä oli sellaista. Kaikkea ei voinut ennustaa etukäteen. Vaikka tietysti kyseinen tapaus osoitti, että välillä ennustamattomat tapahtumat olivat myös positiivisia. Tämä nuori nainen kun ainakin ensivaikutelmalta vaikutti mukavalta, eikä Dallas voinut kiistää sitä, etteikö tämä ollut hänen mielestään hyvännäköinen. Jos totta puhuttiin, hän piti vaaleaverikköä viehättävänä. Mutta eihän sellaisia asioita saanut ajatella satunnaisista vastaantulijoista.
"No, don't worry about it. Things like this happen, it's nothing", Dallas rauhoitteli naisen vielä pahoitellessa tilannetta. Kyllä hän tavallaan ymmärsi miksi nainen oli läikkyneestä kahvista sillä tavalla hämillään, mutta hän ei halunnut tämän pitävän sitä omana syynään. Kuten hän oli sanonut, sellaista sattui. Varsinkin turistikohteiden kaltaisissa paikoissa, joissa oli paljon ihmisiä. Täytyi olla koko ajan tarkkana, jos halusi olla törmäämättä johonkuhun tai kompastumatta, tai mitä nyt ikinä saattoikaan sattua. Dallas olikin hyvillään kun Noraksi esittäytynyt nainen hyväksyi hänen tarjouksensa uudesta kahvista. Kaipasihan mies sitä itsekin, varsinkin jouduttuaan pettymyksekseen toteamaan, että hänen hotelliaamupalalla nauttimansa kahvi ei ollut kovin kummoista. Moni kahvila varmasti pystyisi parempaan. Jopa hän itse osasi keittää parempaa kahvia.
Nainen vielä tarjoutui korvaamaan sen kartan, joka aivan pikkuasia olikin. "You don't have to do that, I mean, it's just a map", Dallas yritti kieltäytyä, sillä ei se kartta häntä oikeasti niin paljoa liikuttanut, eikä hän tohtinut pyytää sellaista naiselta. Kuitenkin, olisi myös ollut epäkohteliasta kieltäytyä. "But I guess I really can't say no", hän hymyili naiselle, "I was after all the one who made the first offer." Olisihan se ollut vähän typerää, että hän ensin tarjoutui korvaamaan naisen kahvin, mutta ei antaisi tämän hyvittää tahriintunutta karttaansa. "Seems like a compromise", Dallas naurahti heidän suunnatessaan kohti lähintä kahvilaa. Hän taitteli kartan ja heitti sen ohimennen samaan roskakoriin, johon naisen kahvikuppi päätyi. Eihän sillä kartalla enää mitään tehnyt, kun läikkyneen juoman takia siitä ei saanut selvää.
Dallas nyökkäsi Noraksi esittäytyneen naisen kertoessa olevansa Suomesta. Hän ei kauheasti kyseisestä maasta tiennyt, vaikka ainakin luuli tietävänsä sen sijainnin Euroopan kartalla. Toisella mantereella asuessa sellaisilla tiedoilla ei pahemmin tehnyt mitään, eikä niitä edes koulussa opetettu. "New York", Dallas vastasi hymyillen naisen kysymykseen, "so I'm just visiting, though Milan would be a nice place to live at." Ehkä se johtui vieraan kaupungin ja maanosan eksotiikasta, mutta Milano todella oli kiinnostava kaupunki. Harmi vain, että viikossa ei ehtinyt kokea sitä kaikkea, mitä tuolla kaupungilla oli tarjottavanaan. "How long have you been here?" Dallas kysyi vuorostaan kun he astuivat sisään pieneen kahvilaan, joka sijaitsi juuri sopivasti lähellä aukiota. Se vaikutti viihtyisältä, ja oli ilmeisesti myös turistien suosiossa. He joutuisivat kaikesta päätellen jonottamaan hetken, että saisivat kahvinsa, jotka toivottavasti olisivat odotuksen arvoisia.
"I hope I'm not messing up your plans. Like, I don't even know if you're traveling with someone, but here we are waiting to get our coffees", Dallas huokaisi, ehkä hieman turhautuneena siitä että siinä pienessä kahvilassa ei vaikuttanut olevan kunnollista ilmastointia ja palvelu sujui hitaasti. Heitä ennen oli vielä muutama asiakas. Dallas todella toivoi, ettei ollut sekoittanut naisen matkasuunnitelmia, sillä selvästihän tämä oli vain hetki sitten ollut kahveineen matkalla jonnekin. Olikin siksi helpotus, kun he vihdoin pääsivät tilaamaan kahvinsa. Mies tilasi itselleen tuplaespresson, ja käänsi hymyillen katseensa Noraan, odottaen että nainen kertoisi mitä halusi.
|
|
member rank
Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Feb 21, 2016 13:04:32 GMT 2
Post by julle on Feb 21, 2016 13:04:32 GMT 2
Noralle tuntematon poika vaikutti mukavalta, mukavammalta itse asiassa kuin muut turistit joihin oli törmännyt matkansa varrella. Olihan hän tavannut vaikka millaisia persoonia reissullaan, mutta osa heistä oli ollut niin töykeitä, ettei Nora voinut edes uskoa sitä. Hän oli kuitenkin suomalainen ja heidän luonteensa tunnettiin… Noh, joskin köykäisenä sakkina. Nora ei ollut perusluonteeltaan kuitenkaan luotaan työntävä, vaan kaikkien kaveri tyyppiä, joka tuli toimeen uusienkin tuttavuuksien kanssa. Dallakseksi esittäytynyt poika ei myöskään vaikuttanut kovin pidättäytyväiseltä, vaan lähti mukaan mukavaan jutusteluun hyvin nopeasti. Tapojensa mukaisesti Nora myös tietenkin tarjoutui ostamaan toiselle uuden kartan, mutta sen sijaan mies kieltäytyi ja tarjoutui ostamaan Noralle kahvin. Tilanne oli hetkessä kääntynyt aivan päinvastaisesti, mutta ei Nora voinut kuitenkaan kieltäytyä kahvista… Ja saamastaan seurasta. Dallas kun vaikutti ihan mukavalta kaverilta.
”You are quite the gentleman. Even though I ruined it in your map, I still get free coffee…”, Nora ei voinut olla sanomatta huvittuneesti hymyillen, ollen kuitenkin otettu siitä että Dallas niinkin kohteliaasti tarjoutui kaiken sotkun keskellä tarjoamaan hänelle uuden kahvin. Seuraavaksi kaksikko olikin suunnannut läheiseen kahvilaan ja heidän välillään oleva jutustelu alkoikin soljuta varsin mukavasti. Ainakin Noran mielestä. Dallasin kertoessa olevansa vain lomalla ja asuvan New Yorkissa, Nora nyökkäili pienesti. Seuraavaksi nuori mies jo kysyikin kauan hän oli ollut Milanossa, jolloin Nora hymyili. ”Only a few days. I'm on vacation too.”, vaaleaverikkö totesi, heidän samaan aikaan astuessa kahvilassa olevan jonon hännille odottelemaan omaa vuoroa. ”Et sentään. Olen ystävieni kanssa reilaamassa ja tämä on viimeinen kohteemme ennen kuin palaamme kotiin.”, Sanojensa päätteeksi Nora heilautti kättään vähättelevästi. ”My friend went on a cruise and I instead wanted to watch the beautiful Milan. I don’t want to spend my last summer vacation days on the boat.”, hän vielä tarkensi, jonka jälkeen vei kätensä rentoon puuskaan eteensä ja katseli Dallasta hymyillen.
Kahvilan jono ei ollut onneksi pitkä ja seuraavaksi olikin heidän vuoronsa. ”Regular coffee is enough for me, thank anyway”, Nora sanoi hymyillen. Dallasin tarjotessa kahvit, nuori neitokainen tunsi pienen omantunnon pistoksen sydämessään. Tuntui jotenkin väärältä, että hän oli ollut se joka törmäsi mieheen ja nyt tuo tarjosi hänelle kahvit. Siksi hän ei sanonut hyvästejä ja lähtenyt painelemaan omalle tielleen kun oli saanut uuden kahvin käteensä, vaan sen sijaan hän asteli edeltä kahvilan ulkoterassille istumaan – Dallasin onneksi tulossa perässä. Nora istuutui alas tyhjän pöydän ääreen ja laski kuppinsa alas, jonka jälkeen nojautui rennosti nojailemaan tuolinsa selkänojaa vasten. ”Long have you been in Milan?”, Nora kysyi uteliaasti kulmiaan kohottaen, katsellessaan Dallasia hetken tutkivasti – ennen kuin nosti kahvikupin huulilleen ja hörppäsi varovaisesti kuumaa juomaa. ”So… What do you do for a living?”, vaaleaverikkö jatkoi uteliaita kysymyksiään. Dallasin kerrottua oman ammattinsa, Nora nyökkäsi ennen kuin paljasti omaa ammattiaan. ”I’m a flight attendant at Thomas Cook”, Nora kertoili vuorostaan ja hörppi kahviaan varovaisesti, hymyillen Dallasille pienesti. Toinen vaikutti todella mukavalta seuralta, joten hän ei voinut olla tyytyväisempi siihen tilanteeseen, että oli alun perin törmännyt toiseen. ”Sorry, I'm quite curious person.”, hän naurahti seuraavaksi, tietäen jo valmiiksi olevan utelias persoona. Hän rakasti uusii tuttavuuksiin tutustumista ja sitä, että sai tietää noista enemmän kuin pinta raapaisun. Dallas ei onneksi vaikuttanut kovin sisään kääntyneeltä persoonalta vaan kertoi mielellään itsestään enemmänkin Noralle – joka taas tyydytti hänen uteliaisuudenhalut. Hetken harkinnan jälkeen hän päätti ehdottaa jotain, joka yllätti Noran itsekin. ” Now that we're here... Do you want to come with me and go look at the sights? Or perhaps go eat something?”
|
|
|
|
Mar 4, 2016 20:05:53 GMT 2
Post by Deleted on Mar 4, 2016 20:05:53 GMT 2
"I doubt that one coffee is enough to make someone a gentleman", Dallas hymyili naisen kohteliaisuudelle. "But I'm happy that things ended this way, you know, without neither of us getting mad or anything". Mies kohautti olkiaan sanojen päätteeksi. Yhden kahvin tarjoaminen tuskin teki hänestä herrasmiestä, mutta ei hän voinut kieltää, etteikö moinen kohteliaisuus saanut häntä tuntemaan itseään jokseenkin imarrelluksi. Varsinkin, kun kohteliaisuuden oli lausunut Noran kaltainen viehättävä nainen. Dallas oli hyvillään myös siitä, että Noraksi esittäytynyt nainen ei vielä ollut karannut hänen seurastaan, vaan oli hyväksynyt kahvitarjouksen. Ehkä se kertoi, että he kaksi tulivat ainakin ensivaikutelmalta hyvin toimeen. Nora vaikutti olevan Dallasin tapaan melko ulospäinsuuntautunut persoona, joka tuli toimeen uusienkin tuttavuuksien kanssa.
Kuten Dallas oli aavistanut, oli Norakin Milanossa vain lomalla. Mies jatkoi kuuntelemista, kun vaaleaverikkö selitti olevansa reilaamassa ystäviensä kanssa ja kertoi, miksi nämä eivät olleet hänen seurassaan. "Yeah, I would've made the same choice. There's so much to see in Milan, that a cruise sounds like a little waste of time to me." Dallas ymmärsi Noraa, sillä vaikka risteilykin oli varmasti ihan mukava tapa viettää lomapäivä, Milanon kaltaisessa kaupungissa riitti näkemistä muutenkin. Nuorukainen ei voinut olla huomaamatta, kuinka Nora katseli häntä hymyillen, ja mies vastasikin vaaleaverikön hymyyn. Aika tuntui kuluvan mukavan nopeasti siinä heidän jutellessaan, eikä edes huonolla ilmastoinnilla varustetun kahvilan jonoon juuttuminen haitannut, kun seurana oli Noran kaltainen nainen. Onneksi he kuitenkin lopulta pääsivät tilaamaan kahvinsa, jotka maksettuaan Dallas seurasi Noraa pienen kahvilan ulkoterassille, josta nainen oli onnistunut löytämään heille vapaan pöydän. Heillä taisi käydä hyvä tuuri, sillä kahvilaan virtasi hiljalleen yhä uusia turisteja ja lähes kaikki pöydät näyttivät olevan varattuja. Mitäpä muutakaan olisi voinut odottaa paikasta, joka näytti olevan turistien suosiossa.
Kun he kaksi olivat saaneet asetuttua pöytään, jatkui keskustelu taas. Nora vaikutti jokseenkin innokkaalta esittämään kysymyksiä, eikä Dallas pannut naisen kiinnostusta pahakseen. Olihan hänkin jo ehtinyt kysyä tältä yhtä sun toista. "Three days", nuori mies vastasi Noran kysyttyä ajasta, jonka hän oli viettänyt Milanossa. "And I'm gonna be here for a bit over a week", hän selitti hörpättyä kahviaan. Kofeiini tosiaan teki hyvää, aikaerorasituksen vielä hieman vaivatessa nuorukaista. "I'm a real estate agent", Dallas vastasi Noran kysymykseen ammatistaan, ja nyökkäsi ymmärryksen merkiksi, kun nainen kertoi sitten työskentelevänsä lentoemäntänä. Nuori mies muisti joskus kuulleensa kyseisestä lentoyhtiöstä, joka taisi olla melko hyvämaineinen. "Sounds nice", hän totesi naiselle hymyn kera, esittäen vielä jatkokysymyksen, "you must like traveling, then?" Vaikka varmasti sitä täytyi pitää matkustamisesta, jos siihen liittyvässä ammatissa työskenteli. Ja olihan Nora kertonut hänelle myös olevansa reilaamassa ystäviensä kanssa. "You mentioned you're interrailing. What places have you visited before Milan?" Dallas koki olevan hänen vuoronsa kysellä naiselta jotain. Kuulisihan hän myös mielellään jotain kiinnostavia tarinoita Noran matkalta.
Hetken päästä, kun he molemmat olivat melkein juoneet kahvinsa, teki Nora ehdotuksen, joka sai Dallasin hiukan häkeltyneeksi. Hän ei todellakaan ollut osannut odottaa, että Nora kysyisi häntä vielä seurakseen nähtävyyksiä katselemaan tai syömään. Ehdotus oli kuitenkin liian hyvä kieltäydyttäväksi, joten nuori mies vastasi hymyillen: "sure, that’d be great.” Vaikka lomailussa yksin oli hyvätkin puolensa, seura ei koskaan ollut pahitteeksi. Varsinkin, kun vilkkaissa lomakohteissa oikein kukaan ei tuntunut olevan yksin, ja itsekseen liikkuvan tuli näin erotuttua joukosta. "Do you have any places in mind?" Dallas kysyi naiselta. Hänellä itsellään ei ollut sen erikoisempia suunnitelmia, joten senkin puolesta olisi mukavaa viettää päivä jonkun kanssa. ”I’m open to anything, and it’s nice to have some company”, nuori mies laski nyt tyhjentyneen kahvikupin pöydälle ja loi katsekontaktia Noraan. ”But if you’re into food, I know a few good restaurants around here”, Dallas kertoi naiselle ehdotuksensa. Eihän hän toki tiennyt, kuinka kiinnostunut nainen oli hyvästä ruoasta, sillä saattoihan olla, että tämä oli enemmän niitä ihmisiä, joita kiinnostivat matkakohteissa lähinnä nähtävyydet.
|
|
