member rank Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jan 5, 2016 23:24:46 GMT 2
Post by julle on Jan 5, 2016 23:24:46 GMT 2
FRIDAY 23. OCTOBER 2015 2:42 PM NEW YORK CITY, MANHATTAN
Tarkalleen ottaen kolme päivää sitten Junior oli täyttänyt kahdeksan vuotta. Nyt Maeve ja Junior olivat kuitenkin Dallasin lentokentällä odottelemassa lähtöä New Yorkiin. Viime kuukaudet olivat muutenkin olleet hyvin erikoiset. Ensiksi Sean oli saanut tietää isyydestään ja hyvin pian tämän jälkeen Maeve oli päätynyt samoihin lakanoihin ensirakkautensa kanssa. Sean oli kuitenkin kyseisen yön jälkeen kadonnut kuin tuhkatuuleen (takaisin New Yorkiin siis) ja ilmoittanut haluavansa miettiä asioita. Totta kai se oli laittanut myös Maeven miettimään asioita, sillä nyt Junior tiesi kuka hänen biologinen isänsä oli ja kaiken sen lisäksi Maeve oli mennyt pettämään silloista kumppaniaan myös samaisen miehen kanssa. Totta puhuakseen Maeve tunsi itsensä niin säälittäväksi ja likaiseksi tapahtuman jälkeen, että ajatteli aluksi kertovansa totuuden Jamesille kun tuo palaisi työmatkaltaan. Jamesin palattua Maeve ei ollut saanut kuitenkaan suutaan auki. Sen sijaan hän oli hymyillen toivottanut toisen takaisin kotiin ja ajatellut unohtavansa Seanin, sekä heidän yhteisen yön kokonaan. Seankin oli luultavasti unohtanut, eikä Maeve odottanut kuulevansa miehestä pitkään aikaan mitään. Toisin oli kuitenkin käynyt ja jotenkin kummassa Sean oli onnistunut puhumaan Maeven ympäri, että nainen toisi itsensä sekä Juniorin New Yorkiin. Tämä oli ensimmäisen kerran jälkeen toistunut lukuisia kertoja, eikä Maeve osannut oikein itsekään sanoa missä helvetin välissä Seanista oli tullut niin lipeä suustaan. Kuukausia myöhemmin, Sean ei myöskään vaivautunut tulemaan poikansa synttäreille Dallasiin, vaan Maeven pitäisi taas kerran kuljettaa Junior New Yorkiin. Ei siinä mitään, Maevesta maiseman vaihdos oli ajoittain mukavaa, mutta ei tämän pitänyt tosiaankaan mennä näin! Isän pitäisi tulla poikansa synttäreille kun sellaiset oli, eikä niin että isä laittaisi tulemaan poikansa isänsä luokse! Kuten arvata saattoikin, Maevella oli muutama valittu sana sanottavana Seanille kun he saapuisivat New Yorkiin. Lento Dallasista New Yorkiin kesti peräti 4 tuntia ja vaikka Maeve ei pitänyt erityisemmin lentämisestä, kyseinen matka meni kitkutellen. Lennon laskeutuessa New Yorkiin, Maeve otti poikansa kanssa ensimmäiseksi taksin ja suuntasi keskustassa sijaitsevaan McC Grand Hotelliin, josta oli varannut viikonlopuksi huoneen. Tai no, Sean oli varannut, maksanut ja näin varmistanut että Dallasin kaksikko saapuisi varmasti paikalle. Asetettuaan jollain tavalla kodiksi hulppeaan hotelli huoneeseen, Maeve nappasi poikansa kanssa taksin ja otti suunnakseen Seanin toimiston. Mies oli varmasti unohtanut heidän tulonsa. Maeve huomasi ärtyneestä mielentilastaan sen, että häntä selvästikin kaihersi suuresti hänen ja Seanin epämääräiset välit. Sekä tietenkin valehtelu Jamesille. Kyseinen ärtymys myös tuntui kasvavan, kun auto pysähtyi liian tutun toimistorakennuksen eteen, jolloin Maeve maksoi heidän taksinsa ja asteli Juniorin kanssa sisälle. ” I'll kill him if he forgot our coming…”, Maeve jupisi ärtyneenä itsekseen ja samaan aikaan Junior vilkaisi vierellään kävelevää äitiään kysyvästi. ” What?”, Junior kysyi ja sai Maeven havahtumaan ajatuksistaan, jolloin hän soi huolettoman hymyn pojalleen ja silitti tuon päälakea nopeasti. ” Nothing honey. ”, Maeve sanoi ja laski kätensä pojan harteille, johdatellessaan tuota oikeaan suuntaan. Lopulta oikeaan kerrokseen ja ovelle päästyä, Maeve ei pahemmin koputellut vaan asteli poikansa kanssa sisälle Seanin toimistoon – joka sattumoisin istui puhelimen varressa. ” Hopefully we didin’t interrupted anything…”, Maeve kajautti ilmoille, nähdessään Seanin ilmeestä että toinen oli saattanut aaaivan pikkuriikkiseksi hetkeksi unohtaa poikansa ja lapsensa äidin saapumisen, sekä Juniorin syntymäpäivät ja niiden viettämisen New Yorkissa.
|
|
member rank Porvaristo
Discord name
|
Jan 6, 2016 22:13:14 GMT 2
Post by jenni on Jan 6, 2016 22:13:14 GMT 2
Sean's outfitOli luvassa ihan tavallinen päivä toimistolla. Seanin oli tarkoitus hoitaa vaikka mitä asioita, voi pojat, kuinka paljon hoidettavia asioita tosiaan oli kerääntynytkään sille päivälle. Hän oli herännyt seitsemän aikaan aamulla ja jo kahdeksalta ollut täysissä sielun ja ruumiin voimissaan toimistolla avaamassa koko puljua. Alexander kömpi paikalle vasta joskus yhdeksän maissa, ja heidän näpsäkkä sihteerinsä, Lacey, tuli töihin vasta kymmeneltä. Tosin se oli ihan sovittu juttu, naisella kun kuulemma oli ollut hammaslääkärikeikka sinä aamuna. Aamu päivä oli kulunut aika lailla siivillä asioita hoitaessa tehtävälistalta pois. Sean oli hädin tuskin muistaa edes pitää lounastaukoa, kun Alexander tuli kyselemään häneltä ruokatoiveita – mies oli kuulemma lähdössä hakemaan syötävää läheisestä aasialaisesta ravintolasta ja lupasi tarjota sillä kertaa myös Seanille ja Laceylle. Perjantain kunniaksi, jos nyt jokin syy pitäisi kuulemma olla. Lopulta Sean sai sitten härkää ja vihanneksia miedosti tulisessa kastikkeessa sekä riisiä eteensä. Työkaverille heitettiinkin siinä vuolaat kiitokset ennen kuin jatkettiin hommia samalla, kun mussutettiin maistuvaa annosta. Kolmen aikaan Seanille sitten selvisi, ettei se ollut todellakaan mikään tavallinen päivä toimistolla. Hän oli nimittäin puhelimessa erään melkoisen tärkeän asiakkaan kanssa, kun yllättäen Maeve ja Junior putkahtivat sisälle huoneeseen. Shit! Kaksikko oli tosiaan tullut New Yorkiin juhlistamaan Juniorin kahdeksanvuotissyntymäpäivää, Sean oli jopa varannut ja maksanut näille hotellihuoneenkin! ”… yes indeed. I think that too”, Sean selvitti puhelimeen yllätysvisiitistä toivuttuaan ja viittoi samalla Maevea ja poikaansa peremmälle. ”Yes, yes. I’ll call you back soon. On Monday. Yes, bye. Yes. Okay, bye.” Sean laski puhelimen kädestään ja nousi ylös, kiersi pöytänsä takaa tulijoiden luo. ”Hey, what’s up little buddy? Happy birthday!”, Sean pörrötti poikansa päätä ja tervehti sitten Maevea puolittaisella halauksellakin, ihan kohteliaalla sellaisella. Sitten hän kääntyi takaisin Juniorin puoleen. ”You know, I’ve something for you. Close your eyes”, Sean kehotti ja Juniorin tehdessä työtä käskettyä, hän nosti seinustalla olevalta hyllyltä erään tavaratalon paperikassin ja kiiruhti sen kanssa ulos huoneesta Laceyn huoneeseen. ”Wrap this up as soon as possible. Monday’s lunch on me, I promise”, Sean heitti Laceylle ja ojensi lahjan sisältävän kassin naiselle. Use that same paper that you used to that Mr. Gibbins’ gift last week, lisättiin vielä loppuun ennen kuin mies palasi takaisin huoneeseensa. ”The birthday present is on its way”, väläytettiin Juniorille tietäväisenä, mihin tämä tuntuikin tyytyvän, joskaan pojan äiti ei näyttänyt yhtä iloiselta. Sean ei antanut itsensä masentua moisesta, vaan jatkoi hyväntuulisena. ”How was your flight?”
|
|
member rank Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jan 11, 2016 19:30:18 GMT 2
Post by julle on Jan 11, 2016 19:30:18 GMT 2
Maeve pystyi jo näkemään Seanin kasvoilta, että tuo oli jollain saralla täysin unohtanut heidän tulonsa New Yorkiin. Se jos joku sai naisen veren kiehumaan, mutta hän pyrki parhaansa mukaan pitämään ilmeensä neutraalina. Hän ei missään nimessä tahtonut Juniorin todistavan sitä kirosanakimaraa, jonka Maeven olisi tehnyt mieli päästää ulos suustaan. Saati sitten sitä, kuinka äitinsä säti isää siitä että oli unohtanut rakkaan poikansa syntymäpäivät ja yhteisen laatuajan. Ei, Maeve oli äiti joka vain halusi poikansa parasta ja teki kaikkensa, ettei tuota satutettaisi – ei edes hänen oma isänsä. Tosin Maeve ei voinut kuin vain ihmetellä, että miten toinen oli unohtanut heidän tulosta – mieshän kustansi heille asumisen New Yorkissa ja kaikki herkut siihen päälle, joten kai tuo nyt olisi jotenkin kartalle menoistaan ja erityisesti rahan kulusta. Seanin lopetettua meneillään oleva puhelunsa, Maeve ei voinut kuin vain luoda toiseen tietävä, mutta murhaavan katseen.
Maeve seurasi nyt, kuinka Sean sai puhelunsa lopetettua ja kierrettyä pöydän toisen puolelle tervehtimään kaksikkoa, Maeve soi puolittaisen halauksen Seanille, ennen kuin vei kätensä puuskaan. Molempien huomio siirtyi varsin nopeasti heidän poikaansa Junioriin, joka odotti selvästikin innoissaan isänsä yllätystä. Pojan suljettua silmänsä, Maeve seurasi katseellaan Seanin toimintaa. Mies nappasi hyllyltä jotain ja kiiruhti ulos huoneesta. Mitä helkkaria toinen aikoi? oliko toinen todella unohtanut poikansa synttärit ja unohtanut siinä samalla ostaa pojalle kunnon lahjan. Siinä vaiheessa kun Sean palasi takaisin toimistonsa puolelle, Maeve vain tuijotti poikansa isää epäileväisenä, kädet edelleen tiukassa puuskassa edessään. Sean selvästikin yritti pehmittää tilannetta kyselemällä miten kaksikon lento oli mennyt. Juniorin huomio oli siirtynyt jo toisaalle, pojan tutkiessa isänsä toimistoa, kun Maeve taas katseli toista tietäväinen ilme kasvoillaan. ”Fine, little bit bumpy.”, hän sanoi ja vilkaisi pikaisesti Juniorin puoleen, ennen kuin käänsi katseensa takaisin Seaniin ja astui miestä nyt lähemmäksi. ”I can see on your face that you forgot our coming…”, Maeve sanoi nyt matalemmalla äänellä ja siristi tietäväisenä silmiään kun katseli miehen kasvoja.
”… and I really hope you didn’t forget your son's birthday…”, hän lisäsi vielä hiljempaa, kunnes Junior kirmasi äitinsä luokse ja valitteli nälkää. Maeve sipaisi pojan vaaleita hiuksia hymyillen ja käänsi katseensa nyt Seaniin. ”Okay honey. You daddy will take us to eat something, right Sean?”, Maeve hymyili Seanille, samalla kun silitteli poikansa hiuksia. Miehen myönnyttyä asiaan, Maeve viittoi Junioria menemään jo edeltä ja otti itsekin muutaman askeleen kohti ovea, kääntyen kuitenkin vielä Seanin puoleen. ”Are you coming?”, hän kysyi kulmiaan kohottaen, ennen kuin jatkoi matkaansa poikansa perässä hissille. ”What do you want to eat?”, Maeve kysyi Juniorilta, joka lähinnä vain kohautti hartioitaan. Hän ei äitinä yllättynyt ollenkaan poikansa vastauksesta, vaikka toisaalta hän tiesi pojan mieltymyksen pirtelöön, ranskalaisiin ja hampurilaisiin. Onneksi Junior ei kuitenkaan ollut kovin nirso lapsi vaan söi sitä mitä eteensä laitettiin. Lopulta hissi kilahti ja avasi ovensa, jolloin kolmikko astui rautapurkin kyytiin ja nainen painoi alimman kerroksen nappia.”So Sean, where should we eat, what do you recommend?”, nainen loi nyt kysyvän katseen Seaniin ja samaan aikaan hissi lähti kulkemaan alaspäin ensimmäistä kerrosta kohti.
|
|
member rank Porvaristo
Discord name
|
Jan 13, 2016 21:53:03 GMT 2
Post by jenni on Jan 13, 2016 21:53:03 GMT 2
Tietenkin Maeven oli heti päästävä nalkuttamaan siitä, että Sean ei ollut muistanut heidän tuloaan. Mutta että nainen kehtasi vielä alkaa jäkättämään Juniorin syntymäpäivän unohtamisesta – juuri kun Sean oli ilmoittanut, kuinka lahja oli niin sanotusti tulossa. Okei, okei, ehkä hän oli unohtanut paketoida sen, mutta senkin hän olisi voinut ihan hyvin hoitaa vielä sen meneillään olevan päivän aikana ja pääasiahan oli, että lahja ylipäänsä oli hankittu. Sean ei tosiaankaan välittänyt ajatella, miten pahasti Maeve olisi pelihousunsa repinyt, jos hän ei olisi edes vielä ostanut sitä samperin lahjaa.
Seuraavaksi Junior jo valitteli nälkäänsä. Maeven mukaan kuulemma Sean veisikin heidät syömään. Sean kurtisti hieman kulmiaan, oli nimittäin jo ajatellut, että he odottaisivat sen kymmenisen minuuttia, että Lacey saisi lahjan paketoitua. No, nytpä naisella oli hieman enemmän aikaa moiseen pikkuaskareeseen ja kaipa Juniorkin oli jo sen verran iso poika, että jaksaisi odottaa lahjaansa vähän kauemmin. Sean oli jo ehtinyt istuutua takaisin tuolinsa ääreen, kun Maeve jo hoputti uudemman kerran häntä tulemaan. ”Oh, now? Okay, just a minute”, Sean mutisi noustessaan ylös ja varmistaessaan, että hänellä oli oleellisimmat tavarat kuten puhelin ja lompakko mukanaan. Kävellessään poikansa ja Maeven perässä hissille, mies kuitenkin laittoi puhelimensa äänettömälle. Neiti Cardwell olisi taatusti mielissään, jos Sean vastaisi saapuviin puheluihinsa kesken ruokahetken, siis todella mielissään. Niinpä niin.
Hissin laskeutuessa alaspäin Maeve oli esittänyt kysymyksensä ruokapaikasta. Ihan hyvä kysymys, jota Sean saikin pohtia pari sekuntia mielessään Junioriakin vilkaisten pikaisesti. ”There’s a nice coffee house just around the corner… Bagels, salads, toasts and so on”, mies lopulta kertoi, kun he jo astuivat ala-aulassa ulos hissistä. He kävelivät nopeasti ulos rakennuksesta kadulle ja Sean osoitti peukalollaan olkansa yli oikeaan suuntaan. ”I was thinking if we could go to some fancy restaurant tonight for celebrating this little dude”, Sean ehdotti ja nappasi kevyesti Junioria harteista pojan ollessa hänen edessään. ”Don’t be scared. No oysters and snails for you, I promise. Just a big hamburger with crispy French fries – oh man, I’m getting hungry”, Sean nauroi ja sai Juniorinkin kikattelemaan. Mies käänsi poikansa rintamasuunnan kohti sitä äsken mainittua kahvilaa ja nyökkäsi Maevenkin mukaansa.
”Okey-dokey, little buddy. What do you want? And mama, too. It’s on me, as we said”, Sean sanoi ja muistutti vielä leikillään, ettei syötäisi koko paikkaa tyhjäksi, jos illalla olisi tarkoitus mennä vielä ihan kunnolla syömään. Onneksi Junior oli tosin kasvuiässä, tai ainakin melkein, joten päivässä meni muutenkin vähintään yksi norsunkokoinen annos ruokaa. Okei, ehkä se tapahtuisi joskus viiden vuoden päästä vasta. Lopulta Maeve ja Junior siirtyivät pöytään, ja Sean kävi ostamassa hänelle ja pikkujätkälle pariloidut toastit sekä Maevelle jonkin naisen hetki sitten valitseman salaatin. Juomaksi otettiin vissyvettä kaikille. Sean sai kaikki annokset suoraan vitriinistä tarjottimelleen, joten maksamisen jälkeen hän asteli muiden luo täpötäyden tarjottimen. ”Put your salad thing to your mama’s plate”, Sean virnisti leikillään Juniorille, kun toast-leivän mukaan oli pistetty vähän jotain rucola-salaattia kylkiäiseksi. Hän vilkaisi Maevea huvittuneena, pudisti sitten päätään Juniorille. ”No, it’s important to eat your vegetables”, hän sanoi ja alkoi sitten tekemään selvää omasta annoksestaan. ”So. Your gift is waiting for us at the office but what do you want to do during your visit in New York?” Sean kohdisti katseensa vuoroin poikaansa, vuoroin Maeveen.
|
|
member rank Poliitikko
Discord name
julle#2371
▲ rakkaudesta lajiin; aktiivinen.
|
Jan 16, 2016 11:45:19 GMT 2
Post by julle on Jan 16, 2016 11:45:19 GMT 2
Maeve oli äskeisestä jo rauhoittunut hiukkasen, mutta silti häntä aavistuksen ärsytti se että Sean oli selkeästi heidän tulonsa unohtanut. Poikansa synttäreitä tuo ei kuitenkaan näyttänyt olevansa unohtanut, joten se oli jo suuri helpotus. Maeve ei nimittäin voisi koskaan unohtaa oman poikansa synttäreitä ja hän myös oletti, ettei Sean olisi unohtanut. Hänen ärsyytyneisyys ei kuitenkaan tainnut vain johtua siitä että mies oli unohtanut heidän tulonsa. Oikeastaan Maevea kalvasi edelleen heidän yhteinen yönsä kuukausia taaksepäin. Ei sillä, ettei se yö olisi ollut viinanhuuruinen ja ihana, vaan se, että hän salasi sitä edelleen nykyiseltä miesystävältä, niin se sai Maeven omatunnon kolkuttelemaan. Hän oli heidän yhteisen yön jälkeen verrannut liiankin paljon Jamesia ja Seania toisiinsa, melkeinpä kaikessa mitä James oli kotosalla tehnyt. Jos rehellisiä oltiin, Maevesta James oli joskin… Tylsä ja tavallinen. Kun taas Sean… No hänhän oli Maeven ensirakkaus, eikä sellainen rakkaus kuolisi edes vuosien jälkeen. Sean ei luultavasti kuitenkaan ajatellut samalla tavalla, joten se teki tästä yhteisestä ajasta hiukan helpompaa. ” Sounds good to me.”, Maeve sanoi, jonka jälkeen Sean ohjasi heidät läheiseen ravintolaan ja hyvä niin, Maeve ei olisi jaksanut odottaa kauempaa saavansa jotain syötävää. Ravintolan sisälle ja tiskille päästyä, hän vilkaisi listoja pikaisesti. Maeve ajatteli ottavansa heti ensimmäiseksi salaatin, sillä hiilareista hänelle luonnollisesti tuli pönöttynyt olo. Sen lisäksi jos he olivat myöhemmin menossa kuitenkin syömään, joten Maeve luonnollisesti söi kevyesti. ” I think I'll take a salad…”, Maeve sanoi hyvin pian listan tutkailun jälkeen, jonka jälkeen hän siirtyi Juniorin kanssa pöytään odottelemaan Seania ja heidän ruokiaan. Palvelu ravintolassa oli onneksi nopeaa, sillä Seanin istuuduttua alas, ruuat tulivat hyvin pian sen jälkeen. ” You eat your vegetables young man. You too Sean.”, Maeve sanoi äidilliseen sävyyn ja soi pojille hiukan huvittuneen hymyn, ennen kuin kävi salaattinsa kimppuun. Aiheen vaihtuessa mahdolliseen turisteilun New Yorkissa, Maeve vilkaisi vaistomaisesti poikaansa. ” Maybe we could go and see the statue of Liberty or Times Square?. Right Junior?”, Maeve ehdotti hymyillen ja käänsi katseensa nyt Seaniin. Ehkä heidän pitäisi hiukan leikkiä turisteja, nyt kun New Yorkissa asti olivat. Lounaksen syötyä ja Seanin palatessa toimistolle, Maeve ja Junior lähtivät kiertelemään. He sopivat Seanin kanssa tapaavansa 6 aikaan ennalta sovitun ravintolan luona, jonka Maeve ja Junior olivat tietenkin jo ennalta käyneet katsastamassa. Kiertelyn jälkeen Maeve ja Junuor käväisivät hotellilla vaihtamassa hiukan siistimpää vaatetta. Maeven vaihdettua mekko ylleen, kaksikko suuntasi sovitun ravintolan edustalle odottelemaan Seania. He olivat vartin etuajassa, mutta onneksi Seankin oli, sillä hän ilmestyi paikalle minuutteja myöhemmin. ” Hey, how was work? Ready to spend more quality time with us?”, Maeve kysyi hymyillen, siirtyessään nyt kaksikon kanssa sisätiloihin.
|
|
member rank Porvaristo
Discord name
|
Jan 16, 2016 13:00:54 GMT 2
Post by jenni on Jan 16, 2016 13:00:54 GMT 2
”You heard what your mama said”, Sean tokaisi pilke silmäkulmassa Juniorille, kun Maeve oli käskenyt heitä kumpaakin syömään vihanneksensa. Siinä lounaan lomassa he sitten keskustelivat siitä, kuinka voisivat kierrellä vähän nähtävyyksiä, siis niitä perinteisempiä. Juniorille ne nimittäin taisivat olla aika uusia. Valitettavasti Seanilla oli kuitenkin työnsä hoidettavana, vaikka hän toki vuolaasti pahoittelikin kaksikolle, ettei voinut tulla mukaan. Juniorille ehkä vähän aidommin, mutta Maeve taisi olla epäileväisempi sen suhteen, etteivätkö muka työt yhtään olisi voineet odottaa?
Sean toivoi kuitenkin sen Laceyn paketoiman lahjan sulattavan Maevenkin senhetkisen jääkuningattaren roolin naisesta pois, sillä siinä kello kuuden paikkeilla, kun hän oli lähtemässä töistä, hän nappasi mukaansa myös Juniorin lahjan. Maeve ja Junior olivat valinneet ravintolan, joten Sean nappasi taksin työpaikan edestä ja kurvasi sillä ravintolan eteen. Sean kerkesi juuri ja juuri nyökätä Maeven kysymyksille, kun hän sitten ravintolan sisäpuolella näki, mitä naisen päällystakin alta kuoriutui. ”Wow, stunning”, hän kehaisi annettuaan omankin takkinsa säilytykseen. Sitten hän kääntyi Juniorin puoleen ja ojensi lahjapaketin sisältävän paperikassin tälle. ”So, once again, happy birthday”, mies virnisti ja pörrötti kevyesti Juniorin hiuspehkoa. Paketissa olisi koottava pienoislennokki, jota Junior voisi lennättää kotopuolessa. Nopea vilkaisu Maeveen sai kuitenkin Seanin oikomaan Juniorin sotkeentunutta tukkaa hieman.
Sitten hän kääntyi sisäänheittäjän roolia sinä iltana toimittavan tarjoilijan puoleen. ”We have a reservation on the name Thompson”, Sean sanoi ja pian he jo kuulivat sanat this way, please. Sean päästi Maeven ja Juniorin edeltä, huomaamattaan niin sanotusti työnsi hellästi Maevea editseen koskettamalla tämän alaselkää. Sean rykäisi pienesti ja seurasi sitten tarjoilijaa ja kaksikkoa. Ehkä kaikki sujuisi vielä hyvin. Oli sujunut tähänkin asti ihan hyvin.
|
|