member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jan 7, 2016 16:48:40 GMT 2
Post by nepa on Jan 7, 2016 16:48:40 GMT 2
..........................................................................................
Wednesday 2nd of December 2015
Starring Oliver and Angie
+ Ivory as a guest star
Takes place at Emporia, Kansas
Oliver's outift / jenni
.......................................................................................... Se vajaan parin viikon takainen soitto Angielle oli kyllä ollut yksi helvetin katastrofi. Totta kai Oliver oli yrittänyt parhaansa mukaan työntää sitä mielestään ja keskittyä töiden tekemiseen Emporiassa, mutta oli se nyt herranjumala tunnustettava, että hän mietti sitä soittoa ihan joka päivä. Tai no ei nyt varsinaisesti sitä soittoa, enemmänkin Angien ääntä ja olemusta. Kyseistä brunettea ihan kokonaisuudessaan, koska Oliver oli huomannut ikävöivänsä tätä ihan hiton paljon. Siitäkään huolimatta Oliver ei ollut toistamiseen tarttunut puhelimeensa Angielle soittaakseen. Oliverin mielestä se oli tällä kertaa Angien vuoro. Siis jos tätä nyt enää edes kiinnosti soittaa Oliverille tai sopia asioita, koska olihan kuvioissa helvetin Ryan, se limainen pyrkyri, joka ei varmasti kaivannut Angiestä mitään muuta kuin lämmikettä sänkyynsä. Angien ikävöinnistä huolimatta Oliverin elämä Emporiassa oli lähtenyt rullaamaan oikein hyvin. Hän oli jopa nauttinut olostaan! Nuorukainen oli viettänyt suurimman osan ystävättärensä Ivoryn luona tämän vanhempien tilalla, mutta olipa Oliver päässyt käymään monta kertaa keskustassakin. Jos Emporian keskustaa edes keskustaksi pystyi kutsumaan, se kun oli huomattavasti pienempi ja köyhempi kuin New Yorkin. Viihtyisä joka tapauksessa. Itse asiassa Oliver oli viihtynyt Emporiassa niinkin hyvin, että hankki itselleen töitä eräästä elokuvavuokraamosta. Kyseisen homman oli pitänyt olla ihan sellaista lyhyttä keikkahommaa, koska Oliverin oli todellakin tarkoitus palata New Yorkiin, mutta kun vuokraamon omistaja kysyi nuorukaista töihin vuoden loppuun asti, ei Oliverilla ollut sydäntä - tai silkkaa halua - kieltäytyä. Eikö olisi vähän tyhmää kieltäytyä niin hyvästä mahdollisuudesta yhden tytön tähden? Ei kyllä sillä, että Oliver olisi pitänyt Angietä vain yhtenä tyttönä. Kyseinen brunette oli nimittäin Oliverille kaikkea muuta kuin yhdentekevä. Ivory olikin saanut kuulla kyseisestä asiasta vuodatusta kerran jos toisenkin, eli Oliver sai olla kyseiselle tytölle erittäin kiitollinen. Siis ihan vain normaalilla tavalla. Vaikka Ivory oikein näyttävä olikin, ei hän voinut edes kuvitella tekevänsä hänen kanssaan mitään. Totta kai tilanne olisi eri, jos Angietä ei olisi kuvioissa. Tässä sekavassa tilanteessa Ivoryn kanssa vehtaaminen tuntuisi pettämiseltä, eikä Oliver tahtonut olla sellainen ihminen. Eikä hän edes osannut olla sellainen. Hän oli uskollinen Angielle, vaikka ei ollutkaan varma, että oliko kyseinen nainen yhtä uskollinen Oliverille itselleen. Eikä Angiekään varmaan ihan sataprosenttisesti Oliveriin luottanut. Ainakin Ivorysta Angie luultavasti olisi mustasukkainen, koska tämä oli kaunis ja jos Oliver oli oikeassa, Angie tuntisi olonsa uhatuksi hänen rinnallaan, vaikka siihen ei olisi mitään syytä. Tänään Oliverin päivä oli sitten sujunut aivan samalla tavalla kuin aikaisemminkin. Hän oli herännyt, syönyt, sitten lopulta lähtenyt töihin siihen tutuksi tulleeseen videovuokraamoon. Oliver saattoi sanoa jopa kiintyneensä siihen paikkaan jo hieman. Tai ehkä enemmänkin sen omistajaan? Louis kun oli erittäin herttainen vanhempi herrasmies. Pientä muutosta Oliverin päivään oli tullut siitä, kun Louis oli passittanut Oliverin aikaisemmin kotiin. Ivoryllä perheineen oli kuulemma jotain asiaa Oliverille. Tottahan toki Oliver aluksi kuviteli, että he tällä kertaa varmaan häätäisivät hänet tai jotain, vaikka hän ei mitään pahaa ollutkaan tehnyt. Eikä se häätäminen välttämättä aiheetonta olisikaan. Olihan Oliver lusmunnut heidän luonaan jo pitkään! Heti Eversien ulko-oven avattuaan Ivory hyppäsi Oliverin eteen. "I have a surprise for you!" Tämä kajautti innostuneena. "For me?" Oliver kysyi epäillen. Ei hän kuitenkaan voinut laittaa vastaan, kun Ivory oli niin kovin innoissaan raahamassa Oliveria vierashuoneeseen. Siis toisin sanoen siihen huoneeseen, jossa Oliver oli nyt oleskellut jo vajaan kuukauden. "Ivory, calm down", nuorukainen kerkesi vitsailla hänen kädessään roikkuvalle Ivorylle, ennen kuin hiljentyi kokonaan nähdessään tutun bruneten hänen huoneessaan. Angie. Se oli Angie. "I'll leave you two alone", Ivory sanoi ja vinkkasi silmää Oliverille, joka ei osannut sillä hetkellä kuin katsoa Angietä yllättyneenä. Oven sulkeuduttua hän sitten jo suli hymyyn. "Angie", hän huokaisi iloisena ja lyhensi heidän välimatkaansa niinkin paljon, että sai kiedottua kätensä Angien ympärille. Oliver tajusi saman tien tehneensä mahdollisen virheen, Angie kun sattui olemaan tunnetusti äkkipikainen kuin vittuuntunut ampiainen. |
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Jan 9, 2016 17:47:32 GMT 2
Post by jenni on Jan 9, 2016 17:47:32 GMT 2
Angie's outfitSiitä oli nyt päälle viikko, kun Angie oli istunut iltaa Willown kanssa kotonaan, jonne sitten olivat myös Cris ja Ryan rymynneet. Tilanne oli ajautunut siihen pisteeseen, että Ryanin – siis Ryanin, jonka ansiota Angien ja Oliverin senhetkinen tilanne osittain oli – oli heittänyt ilmoille ehdotuksen, että Angien pitäisi matkustaa Oliverin luo hakemaan tätä takaisin. Totta kai Willow oli lyöttäytynyt Ryanin kimppaan siinä jutussa, eikä Criskään voinut asettua parasta kaveriaan ja tyttöystäväänsä vastaan eli Angieta oli suurin piirtein kuvaannollisella veitsellä uhaten vaadittu ostamaan lentolippu Kansasiin. Kansasiin. Helvetin Kansasiin ja johonkin saatanan Emporiaan. Siltä se paikka nimittäin näytti, kun Angie oli laskeutunut Kansas Cityn kansainväliselle lentoasemalle ja sieltä linja-autolla matkustanut Emporiaan eli toisin sanoen keskelle ei mitään. Kuollut tuppukylä se oli. Nada kuten äiti olisi sanonut. Angie oli ennen lähtöään soitellut Oliverin siskon, Dakotan, kanssa. Dakotan kanssa heillä oli synkannut jo vuoden alussa, kun Angie oli viettänyt aikaa Miamissa Oliverin ja tämän perheen luona. Kieltämättä Dakotaa Angien olikin ollut ikävä, ja olivatpa tytöt ehtineet siinä jo puhua, kuinka heidän pitäisi taas tavata. Dakota ehkä vähän enemmän, sillä Angie ei uskaltanut puhua sellaisia vielä kovin paljon, kun ei tiennyt, miten tilanne Oliverin kanssa ratkeaisi. Dakotalta hän oli kuitenkin saanut selville Oliverin Emporian-ystävän nimen (Ivory) ja tämän kyseisen tytön puhelinnumeronkin. Ivorylta Angie oli kuullut kaikenlaista. Tai no, ainakin Oliverin työstä videovuokraamossa. Pääasiassa Angielle oli tärkeintä, että Ivory lupasi tulla hakemaan hänet Emporian linja-autoasemalta. Vaikka toinen sitten Angien saapumispäivänä vaikuttikin ihan mukavalta, vaikkakin tosi nätiltä ja herttaiselta (Angien mustasukkaisuus nosti päätään), ei heillä kuitenkaan ollut oikein mitään juteltavaa. Matka Eversien kotitalolle sujui aika lailla hiljaisuuden vallitessa. Angie katseli maisemia, niitä aika surkeita maisemia, joissa ei pahemmin ollut katseltavaa. Vaaleanruskeaa maastoa lähinnä, aurinkokaan ei porottanut sinä päivänä vaan oli aika kalseaa. Angie olisi odottanut, että Kansasissa olisi ollut ainakin 30 asteen helle, mutta lämpötila oli tuskin kymmentäkään astetta. No, silti ainakin kymmenen astetta enemmän kuin New Yorkissa siihen aikaan olisi. Angie johdatettiin Ivoryn perheen luona vierashuoneeseen, joka oli selvästi Oliverin käytössä sillä hetkellä. Huoneessa jopa tuoksui miedosti Oliverilta. Miehen kamatkin lojuivat yhdessä nurkassa. Kun Angie oli hetkeä myöhemmin jäänyt yksin (Ivory oli kertonut, että Oliver tulisi pian töistä), hän oli jopa napannut nojatuolin käsinojalta Oliverin paidan ja hypistellyt sitä käsissään. Ei hän sentään sitä ollut alkanut nuuhkimaan, se olisi ollut, no, outoa. Hän saikin istua hyvän tovin siinä vierashuoneen sängyn laidalla, kunnes Oliverin iloinen puheensorina kantautui hänen korviinsa. Siinä samassa tämä oli jo tullut Ivoryn kanssa paikalle, ja Angie nousi vaistomaisesti ylös. Ivoryn jätettyä heidät kahdestaan, Oliver oli jo sulkenut Angien halaukseensa selvästi ilahtuneena. Vaikka halaus lämmittikin Angien mieltä, ja tuntui ihan hiton hyvältä, ei hän voinut olla työntämättä Oliveria kevyesti kauemmaksi itsestään. ”How have you been here? brunette kysäisi ensimmäisenä ja käveli huoneen ikkunan äärelle katselemaan siitä avautuvaa peltonäkymää. Toisella puolella taloa oli Angien muistikuvan mukaan ollut enemmänkin asutusta. Angie kääntyi takaisin huoneen puoleen. Vähän epäuskoinen katse langetettiin Oliveriin, kun tämä paljasti jopa viihtyneensä siellä. Maaseudulla. Eww. Angie pudisteli pienesti päätään. ”I didn’t come here for shit shovel”, hän sitten päätti sanoa, vaikka kieltämättä se välien selvittäminen tuntui melkein yhtä kurjalta kuin lannan lapioiminen. ”This situation is awful. I don’t like it”, Angie puuskahti. Kuulosti siis lähinnä joltain viisivuotiaalta, joka ei pitänyt uudesta lelustaan. ”I wanna be with you, Oliver”, hän halusi sanoa ihan suoraan. Mitä sitä turhia kiertelemään, kun asia nyt vain sattui olemaan niin. Hän halusi olla Oliverin kanssa. Hän tarvitsi Oliveria.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jan 9, 2016 21:31:53 GMT 2
Post by nepa on Jan 9, 2016 21:31:53 GMT 2
Ei Oliver ollut loppujen lopuksi edes tajunnut miten paljon hän olikaan kaivannut Angietä. Nuorukainen olisi tahtonut sen halauksen heidän välillään kestävän ikuisuuden, mutta ilmeisesti halauksen saanut brunette ei tuntenut samalla tavoin. Oliver siis joutui pakittamaan hieman kauemmas vastahakoisesti kädet taskuissa. Mitäköhän tästäkin olisi nyt pitänyt ajatella? Vähän Oliver kerkesi siinä jo pelätä jotain sellaista, että Angie oli nyt tullut jättämään hänet lopullisesti. Kieltämättä Oliver oli nimittäin tehnyt vähän paskamaisen tempun kun oli vain lähtenyt. Oli tietenkin turhaa tajuta kyseinen asia vasta nyt, ja vaikka Oliver olisikin tajunnut sen jo ennen New Yorkista lähtemistään, ei sekään luultavasti olisi muuttanut asioita mihinkään suuntaan. Ongelmien pakeneminen oli nimittäin ihan liian tyypillistä Oliveria.
Ei Angie ainakaan heti ollut sanomassa suoraan, että aikoi hylätä Oliverin. Kyseinen nainen oli itse asiassa kävellyt ikkunan äärelle ja päätti sieltä kysäistä miten Oliver oli viihtynyt Emporiassa. Kansasissa. Maaseudulla. Ehkä muutaman sekunnin ajan Oliver antoi katseensa lipua siinä hänen viihtyisässä huoneessaan ajattelemisen aikana. "Everything's been just great", Oliver lopulta tyytyi vastaamaan hänelle ominaiseen huolettomaan sävyyn. "At first I thought I wouldn't like it here, but I've enjoyed this, actually. Maybe I'm a natural born farmer." Oliver yritti tapailla äänessään huumorintajuisuutta ja kai onnistuikin siinä, mutta ehkäpä tämä heidän välisensä tilanne ei nyt selviäisi aivottomalla huumorilla ja asioiden välttelyllä. Tälläisessä tilanteessa oli vain tartuttava härkää sarvista.
Tosin tällä kertaa Angie kerkesi tehdä niin ensin. Totta kai Angien oli ensin pitänyt päästä valittamaan jostain paskatouhuista, mikä sai Oliverin vain vilkaisemaan maahan, mutta sitten brunette oli jo päässyt ihan asian ytimeen. Ne Angien sanat saivat Oliverin helpottumaan. Siis niinkin paljon, että Oliver käveli tämän luo ja vei sormensa Angien omien lomaan. "And I want to be with you, too", hän sanoi täynnä iloa ja helpotusta. Sitten hän kuitenkin muisti, että kaikkihan oli muuttunut. Ei Oliver voinut tuosta noin lähteä New Yorkiin. Vielä muutamaa hassua viikkoa aikaisemmin se olisi ollut mahdollista, mutta ei enää. "Unfortunately it's not that simple", Oliver sitten irrotti sen kätensä Angien omasta ja vei taas kätensä taskuunsa. Hän puuskahti syvään ja vilkuili mietteliäänä ulos ikkunasta vain nähdäkseen jo niin tutuksi tulleen maiseman.
Se hetkellinen hiljaisuus oli näyttänyt tehneen Angien huolestuneeksi. Mistäköhän syystä? Oliver oli hiljaa vain sen takia, että olisi saanut selvitettyä ajatuksiaan, mutta sitten hän ehkä tajusi. Ehkä Angie luuli jonkun henkilön pitelevän häntä Emporiassa. "When I told you that I loved you, I meant it", hän sanoi Angielle lempeästi. Hän sipaisi muutaman hiussuortuvan Angien korvan taakse ja antoi sitten kätensä jäädä tämän poskelle. "I want to be with you more than anything right now. But I have a job here." Angien ilme oli aika sanoinkuvailematon. "I know, right? There's this video rental shop and I started working there. The place is kinda crappy and small, but I really like it there. And I think you would like it, too", hän selitti ja nyökkäsikin vahvasti. Ei Angie voinut vihata kaikkea hieman luksuselämästä poikkeavampaa, ei ainakaan sitä suloista vuokraamoa.
Oliver vilkaisi ovelle ennen kuin katsoi taas Angien silmiin. "Would you like to stay here for a while?" Hän yritti ehdottaa. "I think I could convince Ivory and her parents", nuorukainen vielä jatkoi. Hän kyllä tiesi, että Angie ei varmasti ollut odottanut (tai halunnut) mitään tälläistä saapuessaan Emporiaan, mutta ei Oliver toisaalta voinut vain lähteäkään. Vaikkei Oliver sitä aluksi ollut sitä uskonut itsekään, niin nyt hän tunsi jonkinlaista vastuuta sen vuokraamon olemassaolosta. Ja olihan Oliver ollut töissä Ivoryn vanhempien farmillakin, ja kovin häntä oltiin siinä hommassa kehuttu. Ei hän siis voinut hylätä kaikkea tuosta vain, vaikka rakastikin Angietä ja oli valmis tekemään lähes mitä tahansa tämän puolesta.
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Jan 9, 2016 22:49:57 GMT 2
Post by jenni on Jan 9, 2016 22:49:57 GMT 2
Angie katsoi heidän yhteen lomittautuneita sormiaan, kunnes nosti katseensa Oliveriin. Meinasi alkaa kiljua jotakin siitä, kun toinen väitti, etteivät asiat olleet niin yksinkertaisia. Miten niin eivät olleet? Sen kuin vain Oliver palaisi takaisin New Yorkiin ja he jatkaisivat elämäänsä yhdessä niin kuin tähänkin asti? Miksei se muka voisi onnistua? Se oli juuri niin yksinkertaista, kuin miltä kuulostikin!
Seuraavaksi Oliver alkoi puhua siitä, kuinka oli tosiaankin tarkoittanut sanojaan, kun oli kertonut rakastavansa Angieta. ”You say it like you wouldn’t believe me when I said I love you”, Angie mutisi puoliääneen ja katseli viistoon Oliverin olan yli. Siltä se nimittäin kuulosti. Angie värähti pienesti tuntiessaan, kuinka Oliver siirsi häneltä hiussuortuvan hänen korvansa taakse. Hän oli kaivannut toisen kosketusta, vaikka se juuri mainittu ele kovin pieni sellainen olikin. Angie oli kaivannut sitä silti. Oliver kertoi työskentelevänsä nyt videovuokraamossa. Vaikka Angie olikin jo kuullut sen Ivorylta, oli hän silti hämmentyneen näköinen. Tarkoittiko Oliver, että jättäisi Angien lopullisesti jonkin kehnon, piskuisen videovuokraamon rötiskön takia?
Ennen kuin Angie ehti oikeastaan edes ajatella, mitä voisi kommentoida siihen vuokraamossa työskentelemiseen, oli Oliver jo ehdottanut Emporiaan jäämistä joksikin aikaa. Siis myös Angielle. Angie katsoi epäuskoisena ensin Oliveria ja sitten huonetta, lopulta myös ulos ikkunasta. Lopulta hän käänsi katseensa takaisin Oliveriin. ”Stay here? I can’t… I can’t stay here”, Angielta pääsi epäuskoinen parahdus, ja hän levitteli käsiään kuin viitaten sanoillaan huoneeseen ja koko kaupunkiin. Jupisi hän jopa pari kertaa uudestaan sitä, ettei voinut jäädä sinne. Angie käveli istumaan nojatuolille ja risti sitten kätensä kevyesti syliinsä, piti katseensa alaviistossa.
Ei häntä kyllä todellisuudessa mikään pidätellyt New Yorkissakaan. Paitsi ehkä ystävät ja perhe, mutta siellähän hekin odottelivat, eivät olleet menossa mihinkään. Ja jos hän oikeasti halusi Oliverin takaisin… Tarkoittiko se, että hänen olisi kärvisteltävä jonkin aikaa siellä Emporiassa? Mitä hän edes tekisi, jos Oliver olisi päivät töissä? Angie nosti katseensa Oliveriin ja vilkaisi huoneen ovellekin, kun sen takaa kuului jotain ryminää, mutta parin sekunnin odottelunkaan jälkeen kukaan ei ollut tullut sisälle huoneeseen. Ehkä Ivory oli mennyt johonkin toiseen huoneeseen, tiedä häntä.
Nyt Angie päätti nousta taas ylös. Oliver oli tässä välissä jo kellahtanut sängylle. Angie katseli nuorukaista vähän matkan päästä ja vei kätensä kevyeen puuskaan eteensä. ”I think I could stay a week”, hän lopulta totesi ykskantaan, sillä tiesi kykenevänsä moiseen juuri ja juuri sen viikon ajan. Kansas ja Emporia eivät todellakaan tuntuneet omalta paikalta hänelle. ”Yeah, I can make it, sure I can”, hän jatkoi, tosin ehkä enemmänkin itselleen asiaa vakuuttaen. ”But then I want to go back home. You’ll come back with me or not”, brunette lateli ja katseli Oliveria. ”If you wanted to be here longer, it would be a long distance relationship, I guess”, Angie keksi ja sai sitten mieleensä eräänkin Instagram-kuvan, jonka alla he olivat vaihtaneet taannoin kommettia aiheesta.
Hän käveli istumaan sen sängyn reunalle ja vilkaisi taas Oliveria. ”And don’t say that it isn’t that simple. Because it is”, Angie jatkoi päättäväisen kuuloisena. Nyt Angie nimittäin koki saaneensa itsepintaisen vaihteensa päälle, eikä hän olisi hevin luovuttamassa Oliverin suhteen. Jos toinen halusi jäädä työskentelemään tänne takapajulaan, niin siinäpähän sitten oltaisiin etäsuhteessa.
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jan 10, 2016 13:59:21 GMT 2
Post by nepa on Jan 10, 2016 13:59:21 GMT 2
Ehkäpä Oliverin ei olisi kannattanut puhua siitä rakkauden tunnustamisesta yhtään mitään. Angie oli jotenkin ihmeen kaupalla onnistunut kääntämän asian niin, että Oliver ei olisi uskonut Angien rakkaudentunnustusta, vaikka se olikin niin kaukana totuudesta kuin vain saattoi olla. Oliver kuitenkin päätti olla hiljaa ja näyttää tunteensa vain eleillä. Luultavasti Angien käyttäytyminen nimittäin johtui vain tästä tilanteesta - siitä, että Oliver oli Emporiassa eikä hänen luonaan New Yorkissa, vaikka se olisikin ollut molemmille helpompi vaihtoehto. Asiat olivat kuitenkin muuttuneet. Angien mielestä Oliverin muuttaminen takaisin oli yksinkertaista, mutta hän ei itse ollut samaa mieltä.
Valitettavasti Angie ei tahtonut jäädä Emporiaankaan. Ei Oliver kyllä ollut koskaan olettanutkaan, että tämä olisi suurin piirtein ilosta hyppien suostunut hänen ehdotukseensa. Ei Angie varmastikaan viihtyisi maaseudulla samalla tavalla kuin Oliver. Angie oli henkeen ja vereen kaupunkilaistyttö, kun Oliver taas kykeni nauttimaan elämästään missä vain. Ei häntä haitannut mikään ajoittain haiseva paskan lemu, eikä häntä kauhistuttanut liata käsiään. Toisin kuin Angietä. Katse kyseisessä brunetessa ollen Oliver meni makoilemaan sängylle, oli melkein jo henkisesti valmistautunut sanomaan jotain, mutta Angie teki niin ensin. Oliverin huulille nousi leveä hymy niiden sanojen jälkeen. "There's nothing hard about that", hän päätti sanoa. Kaksikin viikkoa riittäisi Oliverille, niiden kahden viikon aikana he varmasti pystyisivät käymään läpi ne on ongelmat, joita heillä oli suhteessaan. Tai pikemminkin oli ollut.
Oliver nousi ylös ehkä hieman vaikeana, koska vielä eräs pieni asia häneltä oli jäänyt sanomatta - se, että hänen työsopimuksensa kestäisi ihan vuoden loppuun asti. Jatkosta he eivät olleet vielä sopineet mitään. Nuorukainen siis käveli Angien luo ja oli kietomassa kätensä tämän ympärille. Sitten hän kuitenkin tajusi, ettei ehkä tämä olisi paras paikka puhua tästä. "Come with me", Oliver siis sanoi ja nyökkäsi Angien mukaansa. Loppujen lopuksi hän kyllä oli jo tarttunut kiinni Angien käteen ja veti tätä kevyesti mukaansa. Oliver katseli vähän siinä matkan varrella ympärilleen, josko vaikka Ivory tulisi vastaan, mutta ei tätä kyllä missään näkynyt. Kai hän oli mennyt tekemään hommia. Tai sitten tätä ei yksinkertaisesti kiinnostanut Oliverin ja Angien rakkauselämä. Se olisi ainakin positiivinen muutos New Yorkiin, koska heidän läheisessä kaveriporukassaan siellä ei mikään jäänyt salaisuudeksi. Ei sitten yhtään mikään, ei edes se, etteivät Willow ja Cris olleet vieläkään harrastaneet seksiä.
Oliver oli johdattanut heidän ensin eteiseen, jossa he pukivat päälleen ja sitten nuorukainen oli vienyt Angien jo pihalle. "I want to show something", hän sanoi Angielle innostuneena. Angie taas taisi enemmänkin nyrpistellä nenäänsä sille Emporian ilmalle. Raikkaalle, ei saasteiden likaamalle ilmalle. Oliver taisi hetkeksi jopa sulkea silmänsä, mutta joutui avaamaan ne, kun he saapuivat määränpäähänsä eli hevosaitaukselle. Oliver alkoi saman tien huutaa Molly-nimisen hevosen nimeä ja maiskuttikin perään. Ja kutsu toimi. Pian heidän eteensä oli ilmestynyt ruunikko quarter-tamma korvat hörössä. "This is Molly", hän päätti kertoa Angielle. "Would you like to learn how to ride? Ivory taught me to ride, too. I mean, I'm far from a professional but at least my balance has improved." Hän selitti huvittuneena. "I'm not forcing you or anything but it could be fun."
Jotain Oliver vielä selitti, että he voisivat Angien kanssa mennä vaikka yhdessä tulevaisuudessa pienelle ratsastusreissulle. Sitten hän kuitenkin hiljentyi. Ei hän ihan vain sen takia Angietä ulos ollut tuonut, että he pystyisivät puhumaan hevosista ja niillä ratsastamisesta. Tämä vaan tuntui tarpeeksi neutraalilta paikalta puhua asiasta, joka saattoi suututtaa Angien. Ehkäpä Angiekin saattaisi rauhoittua, kun heidän seurassaan oli niinkin ylväs eläin kuin hevonen? "I have to stay here for the rest of the year", hän sitten heittikin ihan ilmoittamatta, "because we made a job contract." Sitten Oliver huokaisi syvään. "But what I'm actually trying to tell you is that I'm not sure what I'm going to do after this year. We could extend that contract, if I want to", hän selitti vaikeana ja silitti Mollyn pehmeää turpaa. Sitten hän käänsi katseensa Angieen. "There's no way I could make you stay here for a longer time, isn't there?"
|
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Jan 12, 2016 14:39:35 GMT 2
Post by jenni on Jan 12, 2016 14:39:35 GMT 2
Luojan kiitos Oliver ei alkanut naputtaa mitään vastaan, vaan otti asian ihan hyvin. Itse asiassa toinen oli selvästi tulossa hänen luokseen, mutta näyttikin saman tien muuttavan mieltään ja käski seuraamaan perässä. Hieman kulmiaan kurtistellen Angie lähtikin huoneesta Oliverin vanavedessä. Eteiseen päästyään he pistivät ulkovaatteet päälleen ja Oliver alkoi vain innostua, kun kuulemma halusi näyttää Angielle jotakin. Jälkimmäisenä mainittu vain katseli kummissaan Oliveria, mutta teki työtä käskettyä ja veti takin ylleen. Kunhan toinen ei vain näyttäisi hänelle jotakin tylsää traktoria ja pakottaisi ajelulle sen kanssa.
Paskahan se siellä haisi. Okei, ei tosiaankaan niin vahvasti, kuin miltä Angie oli kuvitellut ja ehkä halusikin haistaa niin, mutta kyllä se vähän silti tuoksahti ikävästi hänen pakokaasuihin ja saasteisiin tottuneeseen nenäänsä. Kiltisti hän kyllä seurasi Oliveria, kun tämä lähti johdattelemaan heitä kauemmaksi talosta. Hevosaitaukselle. Angie laski sormikkaiden peittämät kätensä aitauksen reunaan ja katseli, kuinka Oliver kutsui kauempana olevaa hevosta luokseen. ”My friend’s mom is Molly”, Angie ei voinut olla toteamatta ensi alkuun, kun Oliver esitteli hevosen hänelle. Se oli törkeän iso, kun he olivat ihan sen vieressä. Toki Angie nyt hevosen oli ennen nähnyt, siis nimenomaan luonnossa eikä Animal Planetin kautta!
Angie otti yhden epäröivän askeleen kauemmas ja vei kätensä kevyeen puuskaan eteensä, kun Oliver ehdotti ratsastamista. Ei ollut nimittäin sellainen puuha hänen to do -listallaan. ”I don’t know. Maybe later this week. Perhaps”, brunette lopulta sanoi eikä Oliverkaan kovin kauaa sen enempää jäänyt höpisemään siitä aiheesta. Sen sijaan mies alkoi puhumaan siitä työsopimuksestaan ja sen jatkamisesta ja kaikenlaista, kuinka ei vielä tiennyt, mitä tekisi ensi vuoden puolella. Angie katsoi Oliverin silittelemää hevosta nopeasti ja vilkaisi sitten itse Oliveriakin. Yrittikö toinen tosiaan saada hänet jäämään Emporiaan? Angie puraisi kevyesti alahuultaan ja mietti sanojaan, yritti muodostaa sellaisia ajatuksistaan.
”Is this classic Oliver Greyson?” Angie lopulta kysyi, ei voinut olla ajattelematta, että nytkö Oliverin reissuluonne oli saanut tarpeekseen New Yorkista ja oli aika vaihtaa maisemaa lopullisesti. Angie huokaisi pienesti, katseli sitten ympärilleen siinä paikassa, johon he olivat tulleet. ”What would I do in a place like this when you are at work?” nainen lopulta kysyi ja levitteli käsiään hieman. Tosin, ei hän kyllä nytkään tehnyt New Yorkissa paljon mitään, eleli lähinnä vanhempiensa rahavarojen turvin ja hengaili Oliverin ja kavereidensa kanssa. Tai siis kavereidensa, nyt hän Oliver nimittäin ei ollut ollut enää kaupungissa. ”Is that what you want to? To extend the contract, I mean”, Angie kysyi hetken päästä ja vei katseensa maahan. Jostain syystä hän tiesi, ettei voisi juuri tässä kohtaa pidätellä kyyneleitään kauempaa. ”I don’t want to lose you, Olly.”
|
|
member rank
Seurapiiriläinen
Discord name
|
Jan 12, 2016 17:50:31 GMT 2
Post by nepa on Jan 12, 2016 17:50:31 GMT 2
Oliver ei voinut olla huomaamatta, että Angie ei selvästikään pitänyt hevosista. Tai ei tämä ainakaan välittänyt niistä samalla tavalla kuin Oliver. Itse asiassa Oliver oli mennyt jopa mennyt yllättämään itsensä hevosrintamalla, aikaisemmin hän oli tainnut vähän pelätä niitä, mutta nykyään he kuuluivat hänen lempieläimiensä listalle. Tuskinpa Oliverista mitään aitoa cowboyta olisi tulossa, mutta kunhan hän jotain hevosmiestaitoja osasi niin se varmasti riittäisi. Ivory sai Oliverin puolesta hoitaa sen hevoskuiskaajan homman. Oliver käänsi katseensa Angieen, joka katsoi edelleen sitä hevosta jopa hieman epäröivään sävyyn. Ehkäpä Angie siis vain pelkäsi niin isoa ja arvaamatonta eläintä. Tosin Mollyssä ei ollut mitään arvaamatonta, se hevonen oli lähes pomminvarma. Tai niin Oliver oli Ivoryltä kuullut.
Angie ei ollut kovinkaan iloinen niistä Oliverin sanoista, mutta ei nuorukainen viitsinyt valehdellakaan. Ei hän tahtonut antaa Angielle sitä mielikuvaa, että Oliverin mielestä koko Emporia oli ihan kamala paikka, sellainen, jossa hän ei nähnyt tulevaisuuttaan. Oliver katseli Angietä hieman haikeasti tämän puhuessa. Niin, ei Angiella oikeastaan ollut mitään tekemistäkään täällä. Tosin ei sen koommin New Yorkissakaan. "What will you do in New York during the days, either?" Hän päättikin kysyä. Ei kuitenkaan odottanut siihen vastausta, hän vain yritti saada Angien hieman ajattelemaan motiivejaan. Oliver olisi kuitenkin täällä ainakin joulukuun loppuun, ja Oliver tahtoisi myös Angien pysyttelevän täällä kanssaan. He voisivat hakea vaikka yhteisen asunnon tai jotain, jos se auttaisi.
Lopulta Oliver kietoi kätensä Angien ympärille. "And I don't want to lose you", hän aloitti, "but I don't know what I'm going to with that contract either." Hän puuskahti kevyesti ja painoi sitten suukon Angien otsalle. "But whatever I decide, whatever you decide, we'll be together. Nothing can keep us apart." Ja se oli totta. Oliver oli menettänyt sydämensä peruuttamattomasti kipakalle brunetelle, eikä hän enää saanut sitä takaisin. Eikä hän tahtonutkaan saada - hän voisi olla Angien kanssa vaikka loppuikänsä, jos saisi.
|
|
