It's hard to resist a bad boy who's a good man

Olga sääli Dennyä kovasti. Ei siis siksi, että tämä olisi niin kovin säälittävä tai mitään vaan siksi, että Jamie oli ollut jo pitkään kovin kiireinen. Olihan Jamiestä ihan lyhyellä aikavälillä tullut yksi mitä halutuimmista malleista. Itse asiassa Olgakin oli käyttänyt juuri Jamietä hänen vaatteidensa mallina, ja hänen mielestään Jamie oli hyvin taitava hommissaan. Ainakin huomasi, että Jamie piti hommistaan. Siinä Dennyn vilauttamassa Snapchat-kuvassakin Jamie näytti niin mallimaiselta. "You're so lucky to date a hottie like Jamie", Olgan olikin pakko sanoa. Sitten hän oli jo pysähtymässä Dennyn käskystä luodakseen aidon hymyn, joka kertoisi, miten hauskaa Dennyllä ja Olgalla oli keskenään. Koska se oli totuus. Hän pakotti Dennyn vilauttamaan kuvan hänelle ennen lähettämistä.

Eivät he edes kerenneet jatkaa matkaansa, kun eräs nuoriherra Brooks oli jo lyöttäytynyt heidän joukkoonsa. Wes Brooks oli Dennyn isän veljenpoika, komea sellainen, mutta Olga oli oppinut vihaamaan tätä ihan vain periaatteesta. Hän ei todellakaan voisi pitää ihmisestä, jota Denny vihasi niin paljon kuin vihasi. Ei Wes voinut olla hyvä tyyppi, jos Denny ei tästä pitänyt. Olga vastasi kohteliaasti niihin Wesin tarjoamiin poskisuudelmiin. "Oh, how you're flattering me", hän vielä vastasi. Wesin ja Dennyn keskusteluiden jälkeen hän oli jäänyt hetkeksi tarkkailemaan Wesiä. Vaaleaverikkö taisi siristää silmiäänkin tämän mainittua Jamien Dennyn kumppanina. Denny-raukkakin vaikutti menevän niin vaikeaksi Wesin yllättävästä saapumisesta, että ei Olga halunnut jäädä siihen tilanteeseen enää hetkeksikään. "We're a bit busy at the moment. We have a few errands to run, so..." Olga yritti päästä pois siitä tilanteesta. Sitten Wes heitti ilmoille mielestään loistoidean. Ei vaaleaverikkö tiennyt mitä olisi siihen sanonut eli käänsi katseensa Dennyyn. "What do you think?" Hän vieritti pallon Dennylle. Ei Olga voinut vastata tämän puolesta.

Jotenkin kuin ihmeen kaupalla Denny oli suostunut Wesin ehdotukseen. Niinpä Olga ja Denny vielä hyvästelivät Wesin ja sitten lähtivät suoraa matkaa takaisin hotellille. Olga ei pitänyt ollenkaan siitä, että miten hiljainen Denny oli koko paluumatkan. Ei hän pahemmin ollut edes reagoinut Olgan puheenaiheisiin. Hotellilla Olga sitten lysähti saman tien istumaan nojatuolille ja jäi katsomaan Dennyä. "We don't have to go", hän sanoi Dennylle, joka oli edelleen vaikeana koko tilanteesta. "If we go, I have to buy a new dress there. I was not prepared for a gathering like this", hän yritti keksiä tekosyitä, miksi heidän ei tarvitsisi mennä paikalle. Ei Olga saanut oikein mitään selvää, mitä Denny ajoi takaa vastauksellaan, mutta hän kuitenkin oli jo nostamassa esille punaviinipulloa- ja laseja. "So this is your master plan?" Olga kurtisti kulmiaan. "You want to get drunk so you'd survive?" Vaaleaverikkö naurahti. "Oh come on, it's only your cocky father and even more cocky Wes! God, I had almost forgot how annoying he was." Olga oli tosiaan tavannut Wesin aikaisemmin jossain seurapiirijuhlissa, mutta ei koskaan ollut vaihtanut tämän kanssa kuin vain muutaman hassun sanan. Lopulta Olga puuskahti. "Okay, I'll have a few glasses with you."

Pienten alkoholimaistelujen jälkeen Olga ja Denny laittoivat itsensä valmiiksi. Denny kerkesi laittaa puvun päälleen jo hotellilla, mutta Olga joutui etsimisen ajaksi tyytymään aikaisempiin vaatteihinsa. Kunhan oikea mekko ja siihen sopivat asusteet oli löydetty, Olga vaihtoi vaatteet ja sitten heidät haki limusiini. Limusiini, jonka Edward oli heille hoitanut paikalle. Matkan aikana Olga ja Denny juttelivat niitä näitä, Olga ehkä hieman jännitti, koska ei ollut koskaan vaihtanut Edwardin kanssa montaakaan sanaa. Michellen kanssa hän sentään oli puhunut enemmän. Kaksikko saapui hyvin nopeasti oikeaan paikkaan, joten he kiittivät kuljettajaa ja menivät hissiin. Olga tarttui kiinni Dennyn käteen kuin ollakseen tämän tukena, vilkaisikin tätä silmiin hymyillen. He ihan varmasti selviäisivät tästä koko hommasta.

Pian heitä vastaan jo tulivatkin niin Edward, Michelle kuin Weskin. Olga loi kohteliaan seurapiirihymyn huulilleen ja oli jo vastailemassa kaikkien tarjoamiin poskisuudelmiin. Edwardkin kerkesi kehua Olgan ulkonäköä. "Thank you! That's too kind of you", hän vastasi kohteliaasti ja hymyili aivan yhtä aurinkoisesti kuin aikaisemminkin.

Olga ei voinut olla laittamatta merkille sitä muodollista kättelyä Edwardin ja Dennyn välillä. Kyseessä oli kuitenkin isä ja poika, eivätkä ventovieraat ihmiset, jotka näkivät toisensa ensimmäistä kertaa. Tosin Dennyn ja Edwardin suhde nyt olikin vähän, no, erikoinen. Tai sellaisen kuvan Olga oli ainakin siitä saanut Dennyn kertomusten perusteella. Onneksi Dennyllä sentään oli äitinsä, ihana Michelle, joka heti ensimmäisenä halasi poikaansa ja sitten vasta Olgaa kuten kuuluikin. Olga oli aina pitänyt Michellestä. Ja tottahan toki siinä samassa tilassa oli vielä Weskin. Helvetin omahyväinen Wes, jonka tuijottaminen ei tosiaan ollut jäänyt Olgalta huomaamatta. Hän yritti kuitenkin parhaansa mukaan olla huomioimatta Wesiä. Vaikka ei hän voinut kieltää, etteikö tuntunut hyvältä, kun joku katsoi häntä sellaisella tavalla kuin Wes.

Well, nice to see you with her, Denny Edward totesi ja Olga käänsi päätään hämmentyneenä. Ei kai Edward luullut, että hänen poikansa oli muuttunut heteroksi ja tapaili nyt Olgaa itseään? Ja pitäisikö Olgan korjata Edwardin luulot? Vaaleaverikkö selvitti kurkkuaan Dennyä vilaisten, koska Denny please. Ei tämä voinut antaa isänsä luulla, että Olgalla ja hänellä oli jotain meneillään. Valitettavasti Olga ei kuitenkaan kerennyt katsoa, miten tilanne siitä eteni, kun Michelle oli jo pyytänyt Olgaa mukaansa. "Of course", hän sanoi ja lähti seuraamaan Michelleä ilmeisesti keittiön suuntaan. "You have a beautiful apartment. Who was your interior designer?" Oli tunnustettava, että Olgalla oli siinä puheessa pientä mielistelyn makua, mutta niin se valitettavasti toimi seurapiireissä.

Michelle ja Olga kerkesivät olemaan kaksistaan ehkä pienen hetken ajan, mutta sitten muutkin Brooksit tulivat heidän seurakseen. Ja Denny näytti edelleen hukassa olevalta. Olga meinasi taas mennä tarttumaan kiinni ystävänsä käteen, mutta sitten hän muisti, että Edwardilla oli jokin ihan oma teoriansa kaksikon väleistä. "Please, sit down", Michelle sitten ohjailikin heitä istumaan. Olga sai paikan Dennyn vierestä, kun Wes taas istui siinä häntä vastapäätä. Ja kappas keppaanaa, miten kaksikon katseet taas vaihteeksi kohtasivat. Olgan poskia alkoi kuumottaa, eli hän totta kai käänsi hetimmiten katseensa muualle, ja sen kuumotuksen hän peittikin ystävällisellä hymyllä, jonka tarjosi Edwardille. Hiton Wes. Miten ihmeessä Wes edes sai Olgassa jotain tälläistä aikaiseksi? Yleensä hän vain siristi silmiään moisille niljakkaille kuolaajille. Enää Olga ei ollenkaan ihmetellyt Wesin mainetta. Siis sitä, että tämä oli kellistänyt varmaan lukemattoman määrän naisia elämässään. Hänessä siis oikeasti oli jotain charmia. Ärsyttävää, suorastaan turhauttavaa, sellaista.

Siinä kaikki sitten ruokailivat keskenään. Keskustelunaiheet ruokailun aikana vaihtuivat ties mistä mihin, mutta erityisen kiinnostuneita Edward ja Michelle vaikuttivat eritoten olevan Vodyanovien elämästä. Eikä Olga sitä ihmetellyt - tietenkin heitä kiinnosti kyllä Vodyanoveista. Tosin Olgaa se välillä ärsytti, koska hän olisi toivonut, että ihmiset olisivat voineet toisinaan nähdä hänet jotain muunakin kuin pelkkänä valtasuvun jäsenenä. Kun Olga oli päässyt selittämästä jotain vastausta vaatesuunnitteluunsa liittyen, Edward päätti sitten vaihtaa aihetta ihan tyystin. "So how long have you been seeing each other?" Tämä kysyi. Olga oli saanut sopivasti nielaistua valkoviininsä alas kurkustaan (onneksi, muuten hän olisi varmaan tukahtunut). "We aren't. Your son is a dear friend of mine and a spectacular human being, but that's it. We're just friends." Olga puhui kohteliaasti, vaikka oikeasti Olga olisikin halunnut heittää sen lasin Edwardin päähän. Hänen poikansa oli homo. Denny oli tullut kaapista jo muutama vuosi taaksepäin, eli ei siinä voinut olla mitään epäselvää!

Se Olgan vastaus olikin sitten aiheuttanut siinä pöydässä melkoisen väittelyn. Denny alkoi suorastaan avautua kaikesta, ja kun äänessä olivat enää Michelle, Edward ja Denny, päätti Olga paeta paikalta. "Please excuse me", hän sanoi. Ainoastaan Wes taisi kiinnittää siihen kommenttiin sillä hetkellä huomiota, koska heidän katseensa kohtasivat jälleen. Onneksi ne erkanivat, kun Olga lähti vauhdikkaasti ulos keittiöstä. Loppujen lopuksi hän löysi itsensä joltain käytävältä, mutta ei hän ollut siellä yksin. Wes oli nimittäin tainnut seurata häntä koko ajan. "And I thought our family was full of drama", hän yritti naurahtaa, mutta tunsi olonsa enemmänkin nurkkaan ajetuksi Wesin takia. Wes oli ainakin liian lähellä. Jonkun muun ihmisen kanssa Olga olisi varmaan vain pyöritellyt silmiään, lähtenytkin, mutta Wes oli saanut pidettyä Olgan siinä samassa paikassa.

Hetken kuluttua heidän huulensakin kohtasivat. Shit Olga totesi mielessään, huomasi tosin vastaavansa siihen suudelmaan hetken jos toisenkin. Sitten hän kuitenkin työnsi Wesin kimpustaan. "What do you think you're doing?" Hän ärähti, mutta vilkaisi saman tien ympärilleen. Ei kai kukaan ollut kuullut? "What kind of a woman do you think I am?" Olga vielä kysyi. Ja kappas, kun heidän katseensa kohtasivat uudelleen. Olgan aloitteesta huuletkin. Enää Olga ei edes osannut ajatella selvästi.

Voi Edward, Edward, Edward. Saattoiko rasistisempaa ihmistä olla? Olga saattoi ihan käsi sydämellä vannoa, että jopa hänen vanhempansa suhtautuisivat oman lapsensa homoseksuaalisuuteen paremmin. Tai siis, eivät välttämättä paremmin, mutta ainakin he ymmärtäisivät koko hiton asian. Edward tosiaan teki ihan kaikkensa, ettei hänen tarvitsisi ymmärtää sitä asiaa. Sitä pientä, yksinkertaista asiaa, joka ei loppujen lopuksi vaikuttaisi heidän elämäänsä mitenkään kovin paljoa. Totta kai Denny oli Edwardin ainut poika ja niin poispäin, mutta ehkä juuri sen takia Edwardin täytyisi hyväksyä se asia. Kai Edward tahtoi poikansa olevan onnellinen? Ei kukaan täysissä järjissään oleva isä voinut tahtoa, että hänen lapsensa eläisesti ikuisesti valheessa, joka söisi heitä sisältä päin joka helvetin päivä.

Onneksi se ei ollut Olgan asia, vaikka se kieltämättä häntä häiritsikin ja sen takia hänen olikin ollut pakko päästä hetkeksi pois sieltä ruokailuhuoneesta. Tosin hän ei ollut siellä yksin, vaan se Weskin oli tullut siihen Olgan luo. Hän oli totta kai kiinnittänyt huomiota siihen, että Wes oli nostanut kätensä vinosti hänen ylleen. Tietenkin se oli ollut flirttailua. Oli, vaikka Olga tästäkin huolimatta jäi armotta Wesiä pidemmäksi. Mutta ei se kyllä loppujen lopuksi edes haitannut, kai Olga oli jollain tasolla jo tottunut siihen, että miehet jäisivät häntä lyhyemmäksi, kun hän käytti korkokenkiä. Sitä paitsi, Wes oli muuten suoraan sanottuna himoittava pakkaus. Tietenkin Olga oli siinä Wesin läheisyydessä seisoskellessaan yrittänyt unohtaa sen pienen häiritsevän asian, että Olgan pitäisi vihata Wesiä. Ei hänen suinkaan pitäisi tuntea mitään seksuaalista himoa tätä kohtaan!

Se kieltely oli kuitenkin turhaa. Olga nimittäin oli itse mennyt uudestaan painamaan huulensa tämän omille, oli suostunut jopa kuuntelemaan ne helvetin limaiset kommentit Olgasta tämän suusta. "Don't ruin this now", hän oli pystynyt vain vastaamaan, ennen kuin Wes oli jo johdattanut Olgan jonnekin huoneeseen. Siistiin sellaiseen, Olga kerkesi huomioida, ennen kuin Wes oli jo vienyt Olgan sängylle. Mikseivät Olgan aivot voineet toimia? Jos Olga olisi ollut ihan täysissä järjissään, olisi hän vähintäänkin antanut avokämmentä kyseiselle miehelle ja lähtenyt marssimaan paikalta. Mutta kun Wes oli Wes. Hän oli ... Ei Olga edes tiennyt, mitä hän oli. Sen Olga kuitenkin tiesi, että Wes onnistui saamaan hänet ihan sekaisin pelkällä kosketuksella. Yleensä rationaalinen Olga yritti pitää päänsä kylmänä jopa tälläisissä tilanteissa, mutta juuri silloin hän ei osannut miettiä kuin sitä, että miten tahtoikaan sitä helvetin ärsyttävää ja limaista nuorukaista.

Kaiken lisäksi Wesin eleet saivat epämääräisiä ääniä ulos Olgan suusta. Kun Wes liu'utti kättään Olgan mekon alle, Olga vaihtoi paikkoja niin, että saattoi itse olla päällä. Kai se toi hänelle edes jotain kontrollia, järkeä, tähän tilanteeseen. Tosin Wes taisi kyllä tuntea ihan tasan tarkkaan itse olevansa the boss siinä tilanteessa, olihan hän alun perin ollut se, joka oli saanut Olgan kaltaisen naisen sänkyyn kanssaan. Hitto, tämä oli saanut Olgan jo riisumaan päältään mekkonsa ja rintaliivinsäkin. Se koko tilanne oli ihan hiton absurbi, koska ei Olga ollut se nainen, joka harrasti seksiä ensimmäisillä treffeillä. Eivätkä nämä olleet saatana edes treffit, vaan jotkut illanistujaiset jotka olivat riistäytyneet käsistä.

Wes oli kerennyt kääntää taas Olgan alleen, kun ovi sitten kävi. Olga ei kyllä reagoinut siihen. Hän ei edes tajunnut mitään, ennen kuin hän kuuli järkyttyneen miesäänen. Se oli Edward. Ei vittu. Ei helvetti. Olga työnsi Wesin päältään paniikkissa, onneksi tajusi sentään peittää paljaan yläosansa. Edward oli syyttämässä Olgaa pettämisestä. "What? I, no, we are not dating--" Olga yritti selittää Dennyn ja hänen tilannetta, mutta Edward ei rauhoittunut. Olga ei pystynyt kuin kuuntelemaan tämän syytöksiä, sitä vihaa, joka paistoi tämän äänestä. Jopa Wes yritti rauhoitella tätä mutta se ei auttanut. Loppujen lopuksi Edward siis paiskasi oven kiinni. "Oh my God", vaaleaverikkö parahti ja nousi sängyltä. Wes yritti jotain huudella, mutta Olga vain vilkaisi tätä pahansuovasti. "Stop talking!" Olga komensi ja laittoi rintaliivinsä päälleen. Ei luoja, miten hän häpesi! Punakin oli noussut hänen poskilleen muutenkin kuin äsken tapahtuneen urheilusuorituksen takia. "This was a mistake", Olga kauhisteli, "it should never have happened."

Kunhan Olga oli saanut puettua päälleen, hän puuskahti syvään yrittäessään rauhoittaa itsensä. Miten helvetissä hän selittäisi tämän kaiken Dennylle? "Just so you know", Olga aloitti kylmään sävyyn, "I didn't enjoy any of it." Enpä Olga mietti mielessään, mutta ei Wes saisi tietää totuutta. Tosin varmasti Wes sen tiesi, Olga ei vain halunnut tämän tietävän. Oli parempi elää rinnakkaistodellisuudessa, jossa Wes oli tyhmä kuin saapas. Oikeastihan tämä oli kiero kuin kettu.