You're some kind of heaven that's all that I need

Jenny tosissaan eli varsin tasapaksua elämää Brooklynissä. Elämässä ei ollut oikeastaan tapahtunut mitään muuta ihmeellistä viime vuosien aikana, kun se että veljensä ja paras ystävänsä olivat saaneet maailman suloisimman tytön. Lucy oli mitä ihanin pieni tyttö ja kiitos hänen, Jenny oli alkanut myös haaveilla omasta jälkikasvusta. Semmoisen saaminen oli vain tällä hetkellä niin pirun hankalaa, kun elämässä ei edes löytynyt vakituista miestä, jonka kanssa perustaisi perhettä. Jenny oli muutenkin todella arka deittailussa. Hän ei ymmärtänyt sellaisia ihmisiä, jotka tapailivat montaa ihmistä aikaa samaan aikaan. Tämä oli kuulemma nykyaikaa. Jennyn mieleen sellainen ei vain mahtunut. Hän ennemmin ajatteli niin, että tapailisi yhtä ihmistä aina siihen asti, kunnes tulisi todettua, ettei kiinnostus riittänyt – tai jotain muuta, esimerkiksi yhteiset mielenkiinnot eivät kohdanneet. Jenny oli vain huomannut, ettei kovin moni omistanut samoja mielenkiintoja hänen kanssaan, tai sitten hän oli vain liian tylsä. Hän oli kuitenkin tyytyväinen siihen, että elämänsä oli suhteellisen tasapaksua; hänellä oli ihana perhe, veljentyttö, parasystävä sekä muutama muu hyvä ystävä ja työt, joiden parissa oli mielekästä olla. Tarvitsiko hän muuta? Kyllä, miehen.

Ystävänsä Nanna oli kuitenkin päättänyt tehdä asiaan muutoksen. Nimittäin miesten suhteen. Nanna oli jo muutamia kuukausia taaksepäin pyytänyt, jos saisi järjestää Jennyn sokkotreffeille, mutta ensimmäinen ajatus oli oikeastaan kauhistuttanut häntä. Sokkotreffit, saattoiko maailmassa olla mitään pelottavampaa kuin ulos meneminen täysin tuntemattoman kansa? Lopulta asiaa tarkeeksi kauan pyöriteltyä ja käänneltyä, Jenny oli suostunut Nannan ehdotukseen sokkotreffeistä. Siitä oli tosissaan aikaa kun Jenny oli viimeksi tapaillut ketään. Tai edes käynyt ulkona miehen kanssa, joten ehkä hänen oli aika lähteä ulos turvallisesta kuplastaan ja katsoa mitä maailmalla, tai no tässä tapauksessa Nannalla, oli hänelle tarjottavana. Niin toukokuun 7. päivä Jenny oli töiden jälkeen alkanut valmistautua treffeihinsä, toivoen ettei ollut liian ali tai ylipukeutunut. Tosin heille oli kuulemma varattu pöytä yhdestä Jennyn suosikki ja vieläpä lähellä olevasta Brooklyniläisestä ravintolasta, joten hän luotti siihen, että hän ei ollut liian ylipukeutunut asukokonaisuudellaan. Niin valmistautumisen jälkeen Jenny veti valkoiset converset jalkaansa ja lähti lähellä olevaa ravintolaa kohti – mielenkiinnolla odottaen kenet Nanna oli hänen kanssaan sokkotreffeille laittanut.

Jenny asteli kohti tuttua ravintolaa – nähden jo nyt toiselta puolelta tietä tutun henkilön seisovan ravintolan edessä. Aluksi nainen ei ollut varma, oliko kyseessä se joka hän luuli toisen olevan, mutta mitä lähemmäksi hän pääsi, sen varmemmaksi hän tuli siitä kuka seisoi ravintolan edustalla. Jordanhan siellä seisoi ja kiitos miehelle siitä, sillä Jenny oli jo pitkään stressannut treffeistä, mutta miehen nähdessään sydämeltään kirjaimellisesti putosi valtava takka. Kyllähän he tunsivat jo jollain tasolla, mutta ei niin hyvin, joten tämä oli jopa mukava yllätys. ”Well hello you too. I think so yes. And I assume you are my date tonight.”, Jenny totesi naurahtaen, päästyään Jordanin luokse ravintolan eteen. ”Yeah sure, here is a pretty chilly anyway.”, hän hymyili nyökkäillen ja sillä small hetkellä naisen olisi tehnyt mieli läpsiä itseään, puhuessaan aivan turhia asioita. Sellainen hän kuitenkin oli, hermostuneena hän saattoi selitellä aivan kaikkea, mutta nähtävästi se ei Jordania haitannut, vaan avasi naiselle oven jolloin Jenny asteli miehen ohitse peremmälle ravintolaan. ”I was quite surprised to see you here. But happily of course...”, Jenny aloitti, samalla kun riisui takkinsa yltään. Hän loi nyt hymyilevän katseen Jordaniin, ennen kuin tarjoilija tuli ja ohjasi heidät miehen varaamaan pöytään.

Jenny istui pöydän ääreen ja laski takin tuolinsa karmille, kääntäen katseensa tämän jälkeen takaisin Jordaniin. ”Truthfully I was quite nervous about these date.”, brunette myönsi hetken kuluttua, hymyillessään samalla huvittuneena. Luoja Jordan varmasti ajattelevan hänen olevan aivan idiootti. Eikä Jenny tietenkään osannut tukkia suurta suutaan ajoissa… ”So all these months Nanna has wanted us to go out… Interesting.”, hän vielä lisäsi ja seuraavaksi onneksi tarjoilija toi menut kaksikolle. Loppujen lopuksi kaksikko hiljentyi hetkeksi tutkailemaan listoja - Jennyn löytäessä itseasiassa varsin nopeasti mitä hän aikoisi syödä. Pitkän kaavan mukaan he luultavasti aikoivat istua täällä, ellei Jordan saisi hänestä tarpeekseen ja pakenisi jossain vaiheessa vessan ikkunasta. Jenny toivoi, ettei ollut antanut itsestään aivan idioottia kuvaa, sillä he eivät olleet aikaisemmin koskaan keskustelleet näin. Siksi hän oli oikeastaan aika hermostunut. He olivat nähneet usein ohimennen, mutta eivät koskaan puhuneet kunnolla. Ehkä Jordan tunsi samoin… Toivottavasti, sillä Jenny tiesi jo valmiiksi tehneensä itsestään idiootin. ”I think I know what I'm going to eat… Do you drink wine?”

Voi luoja kuinka helpottunut Jenny olikaan, kun näki Jordanin astelevan paikalle. Hän oli koko päivän ollut niin äärimmäisen hermostunut siitä, kenen hullun ystävänsä kanssa Nanna oli passittanut hänet sokkotreffeille. Jordan ei kuitenkaan ollut hullu, vaan niitä ainoita Nannan kavereita, jonka Jennykin tiesi olevan selväjärkinen. Tosin olisihan hänen pitänyt tietää, ettei ystävättärensä passittaisi häntä treffeille ihan kenen tahansa kanssa, sillä niin epätoivoinen Jenny ei kuitenkaan ollut. Nyt näin jälkeenpin ajateltuna Jennyä hiukan kadutti että oli niinkin pitkään hangoitellut vastaan sokkotreffeille lähtemisestä. Etenkin jos Nanna oli koko ajan yrittänyt saada häntä ulos Jordanin kanssa. He nimittäin tunsivat toisensa jotenkin ja jos nyt rehellisiä oltiin, niin Jenny oli aina viihtynyt Jordanin seurassa. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt he olivat kuitenkin jos siirtyneet Jordanin kanssa sisälle ravintolaan, jossa he riisuivat takkinsa ja lähtivät tarjoilijan johdattelemana heille varattuun pöytään.

Istuuduttua alas pöytään, Jenny tunsi olonsa jo huomattavasti rennommaksi. Oli se joko ravintolan tunnelma tai Jordanin läsnäolo, hän oli varma siitä että illasta tulisi mukava. He saivat ruokalistat eteensä varsin nopeasti ja Jenny etsi suoraan ravintolan kasvisvaihtoehdot. Hän kun ei lihaa syönyt, niin hänestä oli tärkeää, että ravintoloilla oli hyvät kasvisruoka vaihtoehdot. Ja luojan kiitos siitä ravintolasta löytyi vaihtoehtoja enemmän kuin vain kaksi. Sitten he olivat päässeet keskustelemaan siitä mitä he voisivat juoda. ”White wine, absolutely.”, Jenny naurahti varmana. Hän ei ollut niinkään punaviinin ystävä, joten enemmin hän joi valkoviiniä, jos sitä oli tarjolla. Hyvin pian sen jälkeen tarjoilija tuli kyselemään heidän juomatilauksia, jolloin Jenny nyökkäili pienesti Jordanin sanoille valkoviinistä. Samalla he saivat antaa ruokatilauksensa, jonka jälkeen Jenny huokaisi helpotuksesta. Nyt he voisivat keskustella kaikessa rauhassa. ”I’m fine. Quite busy because of two jobs but… I love my jobs. Children's shepherding can sometimes be hard but it is pretty rewarding.”, Jenny vastasi Jordanin sanoihin hymyillen. ”What about you? How is life treating you?”, hän heitti vastapallon takaisin miehelle ja jäi katselemaan tuota uteliaana. Totta kai häntä kiinnosti miten Jordanilla meni elämässä. Sellainen Jenny oli. Hän oli aina aidosti kiinnostunut muiden ihmisten asioista ja siitä, miten heillä meni. Jordan oli yksi heistä.

Heidän keskustelunsa oli lopulta ajautunut uusille urille ja hyvin pian sen jälkeen kaksikko sai tilaamansa ruuat eteen. Jenny maistoi ruokaansa ja yllättyi suuresti sen mausta. Jordanin kysymyksen kuultua hän nyökkäsi pienesti. ”Yeah, this is really good. Yours?”, hän ksyyi hymyillen Jordania katsellessa, sipaisten samalla muutamaa suortuvaa korvansa taakse, jonka jälkeen tarttui valkoviini lasiinsa ja otti siitä pienen huikan. ”I have to admit that this is… I'm a little bit skeptical about blind dates.”, Jenny naurahti Jordanin kysymykselle, sillä se oli totta. Koskaan ei voinut tietää millaisen hullun kanssa sitä joutuisi treffeille. Hän oli kuitenkin todella tyytyväinen siitä että Nanna oli järjestänyt hänet sokkotreffeille juuri Jordanin kansa. ”Same here. Usually I’ve been refused to go blind dates, because you never know what kind of company you end up, but this time I’m really glad that I agreed to go.”, hän totesi hymy huulilla ja jäi hetkeksi katselemaan Jordania, ennen kuin laski katseensa edessään olevaan ruokaansa. Onneksi heidän välilleen ei kuitenkaan muodostunut kiusallisia hiljaisuuksia, vaan kaksikolta löytyi juteltavaa laidasta laitaan.

Syötyään ruokansa ja tarjoilijan haettua heidän tyhjät lautasensa pois, Jenny kurottautui taas viinilasinsa puoleen. ”So Jordan… Even tho’ we already know each other, tell me something about yourself. Something I might don’t know.”, hän pyysi hymyillen ja siemaisi viinistään, laskien lasin takaisin pöydälle. ”For example, what kind of plans do you have for the future?”, Jenny jatkoi ja samaan aikaan hän katseli Jordania kysyvänä ja alkoi sitten kuunnella miehen puhetta, samalla kun siveli hiljalleen edessään olevan viinilasinsa jalkaa. Aikansa juteltua, Jenny vilkaisi vaivihkaa kelloa ja hymyili. Kello ei ollut vielä edes paljoa, joten heillä olisi hyvin aikaa tehdä muutakin kuin istuskella ravintolassa. ”Should we go for dessert somewhere else?”, Jenny ehdotti.

Jenny oli rehellisesti sanottuna odottanut deittinsä olevan joku friikki. Nannan ja hänen ystävät tuntien jotain sellaista olisi voinut odottaa. Tosin ei välttämättä deittinsä olisi ollut mikään friikki, mutta juuri sellainen jonka kanssa Jennyllä ei olisi ollut mitään yhteistä. Sitä suuremmalla syyllä Jenny harvoin suostui mihinkään sokkotreffeihin, sillä ei halunnut kokea niitä kiusallisia hiljaisuuksia ja mielipide eroja, joita tunsi kokevansa kaikkien deittiensä kanssa. Jennystä kun oli vuosien saatossa tullut niin maanläheinen, vaikka hän aina oli ollut ”jalat maassa” tyyppinen persoona. Hän oli kuitenkin vihertynyt ja oppinut arvostamaan elämää viime vuosien aikana aivan uudella tavalla ja joidenkin mielestä se oli naurettavaa. Rehellisesti sanottuna Jennystä oli tullut jonkin asteen ituhippi. Jenny itsekin tiedosti muutoksen itsessään, mutta hän pitänyt asiasta sen suurempaa meteliä. Hän ei missään nimessä halunnut tuputtaa omia periaatteita muille väkisin. Jenny oli kuitenkin äärimmäisen onnellinen siitä että Nanna oli järjestänyt hänelle treffit juuri Jordanin kanssa. He eivät tunteneet toisiaan kovin hyvin, mutta Jenny kuitenkin tiesi miehen olevan järkevä, mukava ja hauska. Sen lisäksi sellainen, joka osasi arvostaa ihmisten mielipiteitä, ajatuksia ja kantoja, ilman että mollaisi niitä. Jordan oli siis kaikin puolin mahtava mies ja juuri sellainen jonka kanssa ihminen kuin ihminen lähtisi mielellään treffeille. Olihan se outoa että he eivät olleet aikaisemmin tutustuneet toisiinsa, pyörittyään kuitenkin samoissa piireissä jo jonkun aikaa mutta… Parempi nyt kuin ei milloinkaan.

Syötyään ja tarjoilijan korjattu heidän lautasensa pois, Jenny oli jäänyt mielenkiinnolla katselemaan Jordania. Hemmetti, miten helvetissä hän ei ollut aikaisemmin tajunnut, kuinka hyvännäköinen Jordan oli. Noh, Jenny oli aina ollut hyvin varovainen ihminen miesten suhteen, joten ei hän koskaan ollut viitsinyt edes omassa mielessä ajatella miespuolisia ystäviään tai tuttuja komeina. Hän oli miesten suhteen sokea kuin pöllö ja sen tuntui tietävän kaikki – etenkin Nanna, jonka mielestä Jenny oli nähtävästi ollut jo tarpeeksi kauan sinkkumarkkinoilla, joten koki tarpeelliseksi järjestää hänelle sokkotreffit. Jenny kuunteli nyt kuitenkin mielenkiinnolla Jordanin selostusta siitä mitä hän teki, mitä hän halusi tulevaisuudeltaan ja sitä rataa. Jennyä oikeasti kiinnosti ja hän myös näytti sen kiinnostuksen pienillä nyökkäyksillä ja mahtavilla kuuntelijan lahjoillaan. Jordanillakin oli nähtävästi omia unelmia, kuten oma baari, mutta Jenny ymmärsi hyvin minkä vuoksi mies ei ollut vielä sellaista valmis perustamaan. Oman yrityksen perustaminen oli tässä taloustilanteessa riskialtista, mutta totuushan oli, ettei voinut koskaan tietää mitä tulevaisuus toisi tullessaan. Kokeilemallahan sellaiset asiat selviäisi. Sitten kun huomio kääntyi Jennyyn, nainen punastui aavistuksen – tietämättä edes itse miksi. ”My future? Oh my god. Honestly? I don’t know. I really like to go with the flow.”, Jenny narahti ja sipaisi muutamaa suortuvaa korvansa taakse, katseensa käydessä nopeasti heidän ympärillään, ennen kuin se palautui takaisin Jordaniin. ”But I do have one dream and it’s my own yoga studio. I love kids, but I haven’t thought that I would be a kindergarten teacher my whole life. And of course that cliché family; man, few kids, dog, red house and white picket fence.”

Kaksikko keskusteli aikansa, kunnes he alkoivat tehdä lähtöä ja miettivät minne seuraavaksi. Ravintolan ulkopuolella Jenny kohensi yllään olevaa takkia ja käänsi katseensa sitten Jordaniin tuon kysymyksen kuultua. Hän ei heittänyt kuitenkaan vastata kun Jordan oli ehdottanut hänen luokseen menoa, jolloin Jenny nyökkäsi pienesti. ”It sounds like a good idea.”, Jenny nyökkäili sanojensa painoksi hymyillen, lähtien sitten vieretysten astelemaan kohti miehen asuntoa. Normaalisti Jenny ei olisi luultavasti suostunut sellaiseen ehdotukseen, mutta he tunsivat Jordanin kanssa jo jollain asteella, niin hän koki ehdotuksen turvalliseksi. Tuntematon deitin kanssa hän ei olisi missään nimessä suostunut kyseiseen ehdotukseen, ei sitten millään. Jonkin mielestä Jordanin ehdotus olisi voinut tosiaan tuoda toisenlaisen sävyn treffeihin, mutta Jenny uskoi vakaasti että miehellä oli täysin puhtaat jauhot pussissa. Saavuttuaan jordanin asunnolle, Jenny hymyili miehen sanoille. ”I think it’s fine. You should see my apartment. It’s small and unconfutable.”, Jenny vitsaili – ainakin osittain. Hänen asuntonsa oli pieni ja kumma kyllä, vaikka Jenny omisti maineikkaan sukunsa ansiosta rahaa, hän oli aina ollut jonkin sortin minimalisti, joka oli tyytynyt vähään. Oli myös niitä kliseisiä tapauksia, joka yritti kaikin keinoin maineikkaasta nimestä huolimatta elää normaalia, vaatimatonta elämää. Jenny oli onneksi onnistunut siinä hyvin, eikä hän ollut koskaan tiukoissa tilanteissa juossut vanhempiensa helmoihin. Se ei tullut kuuloonkaan. Sen sijaan hän selvisi vastoinkäymisistä yksin jos siihen pisteeseen tilanne meni.

Lopulta sisälle asuntoon päästyä, Jenny riisui takkinsa eteisen naulaan ja asteli peremmälle asuntoon. ”White wine is fine.”, Jenny huikkasi Jordanin kysymykselle ja jäi sitten katselemaan ympärilleen. Jordanin asunto oli kotoisa ja Jenny piti siitä. Todella paljonkin itseasiassa. Lopulta Jenny istuutui sohvalle ja odotteli Jordania rauhallisesti, joka lopulta saapui huoneeseen viinipullon ja lasien kera. ”Same here. I really enjoyed this evening. So thank you for that, too.”, Jenny sanoi hymyillen Jordanin sanoille ja katseli hetken miestä, ennen kuin käänsi katseensa viinilasiin, johonka tarttui varovaisesti. Jordanin ilmoittaessa että haluisi tavata naisen uudelleen, naisen kasvoilla koreileva hymy levisi entiseltään. ”I would like that too. I really, really enjoyed this evening and I really like you Jordanin. You are nice guy you know that?”, Jenny hymyili ja jäi katselemaan Jordania. Hän kerkesi ottaa varovaisen huikan viinistään sen tapituksen lomasta joka oli kohdistunut Jordaniin.

Jennyn katsellessa Jordania hän todella ihmetteli sitä miten eivät olleet aikaisemmin päätyneet treffeille. Heillä oli niin samanlaiset kiinnostuksen kohteet, mielipiteet tietyistä asioista – mutta myös positiivisia eroavaisuuksia, jotka täydensivät heidän kaltaisia kaksikkoja. Jordanin seuraava ele kuitenkin yllätti Jennyn täysin. Jordan suuteli häntä. Normaalisti Jenny olisi tuollaiset yritykset torpannut heti ensi alkuun, mutta se Jordanin suoma suudelma tuntui hyvältä. Kyseinen suudelma sai kylmät väreet juoksemaan naisen kropan lävitse, jonka jälkeen se kliseinen lämmin tunne valtasi naisen. Ensi järkytyksen jälkeen Jenny rentoutui ja vastasi suudelmaan. Samaan aikaan hän varovaisesti lasi kädessään olevan lasin takaisin olohuoneen pöydälle ja vei kätensä sitten miehen kaulan seudulle. Sen suudelman jälkeen Jenny vetäytyi vastahakoisesti Jordanista ja jäi vain hiljaisena katselemaan toista, kunnes vuorostaan hän painoi uuden suudelman miehen huulille. Jordan ei onneksi myöskään torpannut sitä suudelmaan vaan kiertäessään kätensä naisen ympärille, Jenny kapusi varovaisesti haareisin miehen syliin ja kietoi kätensä paremmin miehen niskan taakse. Järkevä ihminen olisi tajunnut lopettaa ne suudelmat siihen paikkaan, mutta sen sijaan ne suudelmat vaihtuivat kolmanteen ja neljänteen, saaden kerta toisensa vain intohimoisemman, halukkaamman sävyn. Kaksikko oli todella uppoutunut niihin suudelmiin, ettei Jenny edes huomannut, milloin Jordan oli kaatanut makuulleen siihen sohvalle. Lopulta Jenny havahtui tilanteeseen ja virnisti pienesti miehen huulia vasten, jalat kietoutuneena Jordanin ylävartalon ympärille. ”Usually… I’m not this kind of girl…”, hän sanoi Jordanin huulia vasten, tietämättä yrittikö hän sillä hetkellä vakuuttaa itseään vai miestä. Heillä vain jostain syystä kemiat kohtasivat niin hyvin, miksi siis kieltämään sitä mikä oli ilmi selvää?