|
|
Jan 24, 2016 2:52:26 GMT 2
Post by Deleted on Jan 24, 2016 2:52:26 GMT 2
There are no beautiful surfaces
without a terrible depth
Thursday afternoon, 13th of august 2015 Some beach café in Brooklyn
Se paahtava elokuun torstai väänsi kullekin rautalangasta, ettei vaadittu Bahamalla otsikoitua lentolippua päästäkseen käsiksi suolaisia aaltoja ja kuumaa hiekkaa kihisevään rantatunnelmaan. Ei oltu sen kauempana kuin Brooklynissa, jossa asteet lähentelivät kolmeakymmentä ja aurinko korvensi ihoja suoraan sinitaivaalta. Rannoilla oli maaginen vaikutus pysäyttää ajankulku, tai siltä se ainakin tuntui. Naurunremakkaa raikuvat nuorisolaumat soittivat älysovelluksistaan rentoja rantabiittejä, ohi pyyhälsi tarjottimellinen jääkylmiä mojitoja, jossakin jäätelö putosi hiekkaan. Ympäristössä risteili niin epätoivoisesti päivetyksen perään haikailevia kalkkilaivan kapteeneja kuin nähtävästi auringon uuniin unohtuneitakin tapauksia — ja kaikkea siltä väliltä.
Erään kevyesti aurinkorasvalla kosteutetun ihon omistaja oli Azra. Nainen istui avonaisen rantakahvilan baaritiskin jakkaralla, toinen käsi sormeili hetken gin tonicin sekoitustikkua, kunnes eksyi toisen kaveriksi pitämään The New York Timesia paremmassa kohoasennossa. Vieressä lattialla lepäsi ajokypärä ja sen alle litistynyt rantakassi. Naisen melko epätodennäköinen oleileminen sellaisessa hellettä hohkaavassa mestassa oli vaihtunut todennäköiseksi siinä vaiheessa, kun töistä oli pukannut useampi peräkkäinen vapaapäivä. Se oli järjestänyt naisen päähänpistot totaalisen uusiksi. Toisaalta mikään hänen elämässään ei ollut yhtä tyydyttävää kuin juuri se, että saattoi prätkällään hurauttaa spontaanisti sinne minne milloinkin lystäsi. Jopa sinne, minne ei tavallisesti lystännyt. Jotenkin siellä samaisella rannalla sitten vedeltiinkin merellistä ilmaa keuhkoihin jo toista iltapäivää putkeen.
Parissa viikossa oltiin läpikäyty jonkinlainen henkinen vuoristorata. Kaikki oli lähtenyt siitä pamahtaneesta nilkasta. Kääritty jalka oli automaattisesti tarkoittanut enemmän ajanviettoa asunnon seinien sisäpuolella ja vähemmän vapautta ulkoilmassa. Mikä taas tarkoitti, että naisella oli ollut runsaammin aikaa eksyä pyörittelemään ajatuksia päässään. Ei hyvä. Kun siihen oli kerran päästy, oli mietteissä ehtinyt rullaamaan senhetkisen elämänkoostumuksen lisäksi valtaosa menneestäkin elämästä. Ei todellakaan hyvä. Tupakkaa oli kulunut tavallista enemmän siihen malliin, että oltiin lähennelty miltei ketjupolttajan mittoja, ja siihen asti nainen oli vuosia mieltänyt itsensä lähinnä äärimmäisen satunnaiseksi savuttelijaksi. Lopulta hän oli hetken mielijohteesta heivannut mäkeen — kirjaimellisesti — sytyttimensä sekä avatun askinsa, eikä vielä toistaiseksi ollut ajautunut hankkimaan uusia tilalle. Tiedosti kyllä harvinaisen selvästi, ettei sitä tempausta loputtomiin kestäisi. Jossain vaiheessa ilmaantuisi taas asioita, joita oli muka mahdotonta käsitellä ilman välitöntä hermosavujen vetelyä paloportaikossa.
Alkoholi oli toinen, josta ei ollut viime aikoina seurannut juuri mitään hyödyllistä. Se häivähti mielessä naisen käyttäessä lasia pikaisesti huulillaan ja kääntäessään tuoreimpia tapahtumia tarjoilevan sanomalehden seuraavan aukeaman esiin. Mutta se tippahan ei tunnetusti tappanut, olkoonkin, että niitä tippoja oli lasillisen edestä. Ja koska prätkällä oltiin matkassa, kyseisen gin tonicin tuhouduttua oli vakaa aikomus siirtyä jääkahviin. Azra korjasi aurinkolasiensa asentoa nenällään, vilkaisi kauempana vedenrajassa kirmaavaa koirakaksikkoa ja uppoutui takaisin uutisiin. Silmäili ylimalkaisesti jotakin lyhyempää juttua, kun parin jakkaran päästä kuului tiskin toisella puolella touhuavalle baarimikolle esitetty tilaus. Sen äänen nainen oli jo oppinut tunnistamaan, missä tilanteessa tahansa. Vaistomaisesti toinen suupieli vetäytyi pieneen hymyyn, ennen kuin laskettiin sanomalehteä hiukan näköpiirin tieltä. Paperin takaa paljastui kuin paljastuikin sangen tutun miehen hahmo seisoskelemassa tiskiä vasten. Tupakka, alkoholi… Adam. Passasi kuin nyrkki silmään päihdyttävien aineiden jatkoksi.
Ainoa oikea tapa menetellä oli tietenkin läväyttää lehti tiskille ja avata suunsa. ”That’s on me”, nainen tokaisi baarimikolle nyökäten määrätietoisesti tämän käsissä valmistuvan juoman suuntaan. ”I owe this gent a drink. Or my life. Not even sure”, jatkoi vielä perään samalle tyypille, tosin varmistaen, että lekuri pienen matkan päässä kuuli joka sanan. Ujutti tiskiä pitkin jo setelinkin sille touhuavalle tarjoilijalle, ettei tohtorismies ennättäisi kieltäytyä tarjouksesta. Käänsi sitten katseensa niihin syvänruskeisiin silmiin, laski aurinkolasinsa kasvoiltaan tiskin pinnalle ja hymyili pienesti. ”It is a small world we live in.” Totisesti. Edellisellä kerralla mies oli päivystänyt naisen nilkkoineen ja veljineen pulasta. Sitä edellisellä kyseistä miekkosta oli suurin piirtein lähennelty humalaisessa tilassa, vahingossa, tahallisesti, kuka tiesi, ja tämä oli tarjoutunut majoittamaan naisen kattonsa alle. Ja saman tien aamulla ollut tarjoamassa särkylääkettä ja suihkumahdollisuutta. Sitten oli ne maksetut lounaat. Ja toinen päivystetty kehonosa, nimittäin olkapää. Ties mitä vielä.
Vaikka osa kaikesta oli tapahtunut myös ammattivelvollisuudesta valkotakissa, naisen niskassa kutitteli jokin syyllisyyden tapainen. Etenkin, kun oli silloin bileiden jälkeisenä aamuna vaan liuennut toisen asunnolta mitään ilmoittamatta, kuitenkin suhteellisen rattoisa ilta takanapäin, ja vielä myöhemmin käyttäytynyt turhan viileästi ensiavussa. Jokin siinä miehessä sai aikaan ihan ristiriitaisia reaktioita. Adam olisi takuulla ansainnut jonkin mitalin siitä kaikesta pyörityksestä, mutta Azra perusti käytännöllisemmistä hyvityksistä. Niinpä yhdestä maksetusta juomasta oli luontevaa lähteä liikenteeseen. |
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Jan 24, 2016 20:08:07 GMT 2
Post by jenni on Jan 24, 2016 20:08:07 GMT 2
AataminasuAsian laita oli nyt se, että Adam oli ollut jo pari viikkoa lomalla. Ja vielä kutakuinkin saman verran hänellä oli lomaa myös jäljellä. Oi sitä autuutta. Vaikka hän kuinka paljon tahansa rakastikin työtään, koki lääkärin ammatin kutsumuksenaan, ei lomalla silti osannut olla naama nurinpäin. Voi pojat. Elämä oli ihanaa. Vaikkei hän rehellisesti sanoen ollutkaan tehnyt yhtään mitään kehittävää, paitsi nukkunut pitkään (okei, ainakin kello yhdeksään asti), istunut rannalla, istunut pubeissa tuopin ääressä kavereidensa kanssa. Jonkin verran hän oli myös vaivautunut kuntosalille pitääkseen huolta niistä hienoisista lihaksista, joita hänellä oli. Koripalloakin oli tullut käytyä pitkästä aikaa heittelemässä vanhalla jengillä, sillä porukka ei ollut tuntunut kuukausiin kerenneen pelailemaan katukorista entiseen malliin. Elokuun puolivälissä itärannikon oli selvästi vallannut varsin trooppinen ilmasto. Se passasi Adamille toki oikein mainiosti, sillä säät olivat mitä parhaimmat rannalla lekotteluun. Tosin pari kertaa hän oli kaiholla ajatellut työpaikkaa ja sen hyvin pelaavaa ilmastointia – siinä viileydessä olisi kieltämättä ollut mukava olla, kun lämpötila osoitti Karibian saariston vastaavia. Torstaina Adam oli lähtenyt puolilta päivin rannalle grillaamaan itseään. Hän oli napannut hyllystään mukaan lupaavan dekkarin, jonka lukemista hän oli lykännyt kuukausikaupalla vedoten työväsymykseen – työvuoron jälkeen ei kerta kaikkiaan jaksanut syventyä edes helppolukuisen kertomakirjallisuuden pariin. Halusi vain nukkua ja, no, korkeintaan katsoa jotakin aivot narikkaan -tyyppistä elokuvaa Netflixistä. Adam ei toki suinkaan sinä torstaina ollut ainoa, joka oli rannalle päättänyt lähteä. Paikka oli jo silloin kahdentoista maissa tupaten täynnä, Adam sai etsimällä etsiä paikan pyyhkeelleen. Siltikin hän huomasi tuijottavansa pyöreämmän puoleisen naisen takamusta asettauduttuaan pyyhkeelleen. Naisen alle kouluikäinen lapsi tuijotti häntä takaisin. Adam nyökkäsi pienesti vekaralle ja alkoi sitten syventyä murhatapauksen syövereihin. Adam huomasi parinkin tunnin vierähtäneen kuin siivillä, kun hän ensimmäisen kerran havahtui janontunteeseen. Kieltämättä vähän nälkäkin jo kutitteli jossakin vatsanpohjassa, mutta päällimmäinen tunne oli kuitenkin jano. Niinpä miekkonen kampesikin itsensä ylös, nappasi sinisen t-paitansa sekä arvotavarat mukaansa ja lähti astelemaan kohti kauempana olevaa rantakioskia. Matkalla Adam veti t-paidan päälleen, sillä hänestä oli vähän mautonta kulkea edes rantabaarissa yläosattomissa. Naisten bikinit nyt menettelivät jotenkin, mutta omalla kohdallaan hän koki paidattomuuden vähän juntiksi. Siitäkin huolimatta, että kevyitä rantasandaaleitaan hän ei ollut vaivautunut laittamaan jalkoihinsa vaan tepasteli paljain jaloin paikalle. Hän ehti juuri mainita baarimikolle tilauksensa yhdestä coca-colasta, kun joku oli jo ilmoittanut ottavansa limsan omalle laskulleen. Adamin katse kääntyi oikeaan ja tuttuakin tutumpi tummaverikkö ilmestyi näkökenttään. Siinä samassa Azra oli jo antanutkin rahat juomasta baarimikolle, joten Adamin ei auttanut kuin napata kuumuuden vuoksi hikoilemaan alkanut virvoke käteensä ja astua aavistuksen lähemmäksi Azraa. Tuolinkin hän vetäisi alleen ja laski sitten mukanaan olleet arvotavarat pöydälle. ”It really is”, Adam totesi Azran kommentille maailman pienuudesta. Sitten hän hörppäsi ison kulauksen cokista. Ei hän edes kaivannut siinä tilanteessa mitään alkoholia, se pelkkä kylmä coca-cola maistui jo taivaalliselta sellaisena kuumana päivänä. ”I gotta say that I wouldn’t have expected to see you here. No offence but…” mies naurahti hivenen ja katseli Azraa mietteliäänä. Ihan ensimmäiseksi hän ei tosiaan olisi piirtänyt naista mielessään siihen maisemaan. Azra oli jotenkin enemmän… Sisäihminen ainakin Adamin silmissä ja mielessä. Toisaalta yllätykset olivat usein mukavia. Sitten hän tajusi katsahtaa Azran jalkaa. Niinpä tietysti. Pari viikkoa oli tosiaan mennyt. ”How’s your ancle?” Taas pikainen hörppy cokista. Hiilihapot kiusasivat Adamin makunystyröitä, ei pystynyt ottamaan suuria huikkia kerrallaan. ”I’m wondering if it is possible to keep you away from troubles for the rest of this summer”, Adam ehdotti kysyvänä, pieni pilke silmäkulmassaan kertomassa, että taas oli vitsinheiton aika. ”And hey, how’s Gabe? His hand. Haven’t seen him a while. I assume that it’s because of you probably don’t wanna see your workmates on vacation”, Adam mietiskeli, vaikkakin toki ihan leikillä vain – olivathan hän ja Gabe ystäviä myös työn ulkopuolella. Ei vain ollut tullut nähtyä vielä sen Adamin loman aikana kertaakaan.
|
|
|
|
Jan 28, 2016 17:29:32 GMT 2
Post by Deleted on Jan 28, 2016 17:29:32 GMT 2
Nainen kohensi hieman asentoaan miekkosen asettautuessa viereen istuskelemaan, mutta päätyi kuitenkin rennosti nojailemaan käsivarsiaan tiskiin. Ilmeisesti toisella ei ollut kiire viipottamaan takaisin minkään kaveriseurueen jatkoksi ja saattoi olettaa, että mies oli itsekseen liikenteessä. Siihen seikkaan nainen tiedosti olevansa suhteellisen tyytyväinen. Naurahti keveästi, kun toinen kommentoi naisen odottamatonta sijaintia sellaisessa rantakohteessa. ”None taken. I didn’t expect to see me here either. I usually prefer bathing in the rain and taking my vitamin D from the bottle”, vastasi hienoista huvittuneisuutta äänessään. ”But I don’t know. Every now and then you get sick of where you are or what you’re doing — and change the scene”, kohautti pienesti olkiaan. Puhuessaan siveli juomalasinsa reunusta ja tuijottikin samoille suuntimille. ”So are you like the other side of the coin, then? Those people who are constantly waiting for summer?” Irrotti katseensa hetkeksi mieheen heittäessään humoristisen kysymyksen ilmoille, käytti katsettaan pikaisesti muutenkin miehen olemuksessa. Toisen iho ainakin näytti olevan sellaista lajiketta, joka imaisi väriä naisen omaa paremmin. Ei Azralta sentään melaniinipigmentti uupunut, mutta eritoten talvikaudella ulkomuoto taittoi kalpeaan sävykirjoon. Are you feeling well oli silloin melko tavanomainen tiedustelupätkä ihmisten huulilla.
Kun jalan tilanne vetäistiin esiin, Azra pyöräytti vasenta nilkkaansa vaistomaisesti ympäri ja jokseenkin kiltisti se tottelikin. Kepeistä ja kääreestä oltiin päästy eroon aika lailla vasta pari päivää takaperin. Myönnettäköön, että vaistoinkäymisiin tympääntynyt nainen oli ottanut vuorokauden mittaisen varaslähdön vapauteensa. Kintulla astuminen oli käynyt jo sen verran näppärästi, että siihen viimeiseen tuskailurupeamaan arkea hankaloittavien ystäväisten kanssa oltiin vaan viitattu nätisti kintaalla. Aina täytyi hiukan päästä oikomaan sääntöjä, tai tässä tapauksessa ojennettuja ohjeistuksia. ”Well, for now I rather walk away from my problems instead of running”, kommentoi viitaten taannoiseen vitsailuun ongelmia karkuun kipittämisestä. ”But as long as I’m not merrily bouncing around it withstands use just fine.” Mikään maratonin tapainen ei olisi kintulla luonnistunut nimeksikään, eikä nainen olisi sellaisesta juoksutapahtumasta perustanutkaan. Sen sijaan eteenpäin lykkääntyivät NYPD:n järkkäämät itsepuolustusharjoitukset, joiden säännöllisiin treeneihin oli ollut tarkoitus osallistua tälläkin viikolla. Se siitä harjoitusparin kanveesiin iskemisestä.
”Fingers crossed”, Azra hymähti pohdintaan loppukesän kulusta ilman kummempia pulaan joutumisia. ”Though I’m sure right there somewhere is lying some snappy little jellyfish, waiting for its victim with a weak ankle to sting and ta-dah — here we go once again”, sanoi kepeästi ja osoitti niihin seesteisesti liplattaviin aaltoihin sievoisen matkan päässä, pudisteli kuitenkin perään pienesti päätään skenaariolle. Ei kiitos. ”He’s alright”, vastattiin seuraavaksi kysymykseen velikullan kuulumisista. Melkein oltiin onnellisesti unohdettu kyseisen perheenjäsenen olemassaolo ja sen mukana se väistämätön tosiasia, että hengailtiin rantamiljöössä paraikaa tämän kaverin kanssa. Azra sivuutti sujuvasti asian rekisteröimisen tarttumalla Adamin mainintaan lomailusta. ”Ah, vacation”, hän hengähti hymyillen, koska muisti, että tosiaan jollekin toiselle ihmissielulle lomaileminen merkitsi yleensä ihan odotettua ajanjaksoa. ”Got any certain plans?” nainen kysäisi ja nosti gin tonicin hetkeksi huulilleen.
Azra kietaisi keveän läpikuultavaa rantaviittaansa hiukan paremmin ympärilleen ja katsahti toviksi meininkeihin kauempana. Jokin rantalentopalloporukka lipui iloisesti ohitse muutama pallo kainalossa, rannan läntisellä puolella sijaitseva lentisverkko kiikarissa. Nainen palautti jälleen itsensä tiskillä oleskeluun ja otti uudemman huikan juomastaan. Jäi sitten huljuttelemaan sitä alkoholilasillistaan kädessään. ”Believe it or not, I’m trying to cut down”, totesi lasillistaan merkitsevästi katsoen, totuudenmukaisesti. ”No too much booze, no too much trouble”, jatkoi ja erehtyi vilkaisemaan miestä niiden mainittujen vaikeuksien kohdalla. Huono veto, sillä se heitti naisen etäisesti siihen hetkeen, kun oli tämän asunnolla ajautunut turhan lyhyelle etäisyydelle tämän kasvoista. Piiruntarkasta valokuvamuistista, johon sekoittui vielä muitakin aistihavaintoja, ei aina ollut pelkkää riemua. Missä vaiheessa hänestä oli tullut niin saatanan sentimentaalinen? ”Speaking of. Have you already tried to get a spot in that jungle?” hymähti nyökäten auringonpalvojia pursuilevan rantahiekan suuntaan. ”Apparently the whole New York has gathered to hunt tan lines.” |
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Jan 29, 2016 22:58:01 GMT 2
Post by jenni on Jan 29, 2016 22:58:01 GMT 2
”Nothing at all”, Adam vastasi oitis Azran udellessa erityisten lomasuunnitelmien perään. Adam nosti cokislasin huulilleen ja siemaisi kulauksen hiilihappojuomaa kitaansa, kiirehtien sitten saman tien nielemisen jälkeen täsmentämään sanojaan. ”… which isn’t a bad thing at all.” Adamia ei tosiaankaan haitannut, että hänen lomapuuhailunsa olivat tähän mennessä olleet varsin arkisia – muistuttivat itse asiassa paljon sitä aikaa, kun hän oli ollut huoleton lääkisopiskelija, joka oli vain edennyt rauhassa kurssi kerrallaan kohti tavoitettaan eli lääkäriksi valmistumista. No, ei hän sentään mitenkään kovin huoleton opiskelemaan ollut ollut, toki ne asiat oli päntätty huolella mieleen. Ainakin useimmat. Ainakin suurimmaksi osin.
Adam naurahti hivenen Azran seuraaville sanoille, sai väkisinkin mieleensä sen hetken asunnollaan, kun he olivat sinne humalassa kömpineet yöksi ja jakaneet ne parit, aavistuksen kiusalliset ja sitäkin läheisemmät hetket ennen kuin tosiaankin lopulta olivat käyneet eri vuoteisiin nukkumaan. Tai siis Adam oli päätynyt vuoteeseen, Azra oli tyytynyt siihen hänen sohvaansa. Miehen katse kääntyi rannalla olevaan auringonpalvojien mereen Azran sanojen myötä. ”Actually I’ve been here for like… A couple of hours? Why? Would you like to steal my spot?” hän vastasi, tosin painottaen loppua hieman kysymykseksi ja naurahtaenkin sitten. ”My stuff are over… Well, somewhere there. No, there”, Adam osoitteli pariakin paikkaa ihmispaljouden seassa, kunnes löysi mielestään oikean kohdan rannalla. Hän vilkaisi paljaita varpaitaan. ”Better find my flip flops so that I won’t have to go back home barefoot.”
Seurasi jokseenkin pitkä hiljaisuus. Tai, ei se nyt mitenkään järisyttävän pitkä ollut, mutta pieneen hetkeen kumpikaan heistä ei sanonut mitään, kun se varvassandaaliasiakin oli käsitelty. Adam oli jo ryystänyt coca-colansa jo yli puolenvälin. Hän vilkaisi välillä Azraa, välillä käänsi katseensa auringonpalvojien suuntaan. Tuntuipa kiusalliselta. Ja sitten toisaalta taas ei ollenkaan. Adamia hämmensi suuresti, miten omituisia tunteita Azra hänessä aiheutti ihan jo silläkin, että toinen vain istui siinä viereisellä tuolilla.
”How about those other date?” tohtorismies lopulta päräytti ilmoille, kun ei enää kyennyt olemaan hiljaakaan. Heidän yllättävistä lounastreffeistään oli jo yli pari kuukautta, eivätkä he vieläkään olleet käyneet toisilla mokomilla. Osittain se taisi kyllä johtua Adamin työkiireistä eli toisin sanoen saamattomuudesta – hänhän se oli saanut Azran puhelinnumeron, eikä ollut saanut soitettua tai laitettua tälle viestiä kertaakaan. ”I have plenty of time now. Do you have?" Adam tarkensi ja joi siihen pieneen kiusaantuneeseen ahdistukseensa vähän cokista. Viski olisi kylläkin tehnyt terää sen limsan sijasta. Adam huomasi saaneensa Azrankin jokseenkin hämmentyneen oloiseksi. Kai. Jos hän nyt edes osasi tulkita toista senkään vertaa. ”You know. Otherwise you giving your number to me would be useless”, mies perusteli ja pyöritteli juomapilliään lasissa.
Adam vilkaisi pöydällä värähtänyttä puhelintaan, jonka näyttö oli syttynyt. Hän lukaisi lukitusnäytölle ilmestyneen uuden viestin, mutta jätti sen sikseen ja sammutti näytön taustavalon. Sitten hän nosti katseensa Azraan ja imaisi taas kevyesti cokiksestaan. ”We could go to the movies if you want to. The good thing is that I have to be quiet”, Adam myhäili ja mietiskeli sitten hetken aikaa. ”Or if you don’t want to be so ordinary, we can always make a quick trip to Jersey City. Don’t know why Jersey City, it just popped to my mind”, Adam selitti papupadan lailla. Varsin mahtavia treffi-ideoita kerrassaan.
|
|
|
|
Feb 8, 2016 19:13:21 GMT 2
Post by Deleted on Feb 8, 2016 19:13:21 GMT 2
Laskeutunut hiljaisuus ei lähennellyt kuolemanhiljaista, kiitos elämää kuhisevan rantamiljöön ja kahvilan letkeät taustarytmit. Nopeasti se Adamin toimesta katkaistiinkin kysymyksellä, joka sai Azran kohottamaan katseensa tiskistä tähän. ”Other date?” nainen toisti saman tien ja onnistui taatusti näyttämään hienoisen hämmentyneeltä, kuin mitään ensimmäisiäkään treffejä ei olisi koskaan ollutkaan. Miehen ilmeestä oli kuitenkin pääteltävissä, että ihan tosissaan se oli. Ei pienintäkään elettä, etteikö olisi ollut. Vaikka aiemmin nainen olikin punninnut johtopäätöksistään eniten sitä, jossa Adam oli ollut vain helpottunut taannoisesta sohvalta vähin äänin katoamisesta ja ristinyt mielessään, että parempi jättää naisen seura jatkossa vähemmälle. ”You’re still serious about taking me to a date”, oli pakko havainnoida mietteliäästi ääneen toisen ilmettä tutkien. Mies mainitsi lomailun mukanaan tuomasta vapaa-ajasta, tiedusteli löytyikö naiseltakin sellaista. Azran toinen suupieli vetäytyi vinoon hymyyn. ”I don’t have time for everybody, but you — you’re definitely not everybody”, hymähti hieman. Naurahti perään, kun mies mainitsi annetun numeron muutoin hukkaan menemisestä. ”Yeah, we wouldn’t want that to happen.” Niin, siihen perusteluun nojaten treffit oli tietenkin pykättävä pystyyn. Vain ja ainoastaan siitä syystä.
”This weekend is perfect”, ilmoitti sitten suoraan kummempia pohtimatta. ”Let’s say Saturday”, päätti vielä täydentää. Huvittuneisuus häivähti kasvoilla toisen ehdottaessa elokuvateatteria ja voivansa sen varjolla pitää suunsa kiinni filmin pyörimisen ajan. ”Then it can’t be movies”, kuului naurava toteamus, joka paljasti samalla hammasrivistön. Se oli enemmän tai vähemmän suora viittaus siihen, että Azra oli ennättänyt kuluneiden viikkojen aikana jopa kaivata kepeää sananvaihtoa tohtorismiehen kanssa. Seuraava ehdotus pienestä päiväreissusta sai naisen nyökkäämään. ”Deal. Jersey City it is.” Viimeistään siinä vaiheessa naiselle olisi voinut huoletta iskeä hullun leiman otsaan. Jos joku olisi ennustanut kuukausi takaperin, että tämä löytäisi itsensä sopimasta treffitapaamista, vielä kera lääkärin, joka niin ammattinsa kuin kaikkien mahdollisten muidenkin ominaisuuksiensa puolesta poikkesi jokseenkin räikeästi aiemmin pyöritellyistä miestyypeistä… Reaktio siihen olisi todennäköisesti käsittänyt joko räkäistä naurua tai erityisen ei-huvittunutta tuijotusta. Lopuksi olisi tuhahdettu yeah right ja lehmät lentää.
”I can name one bro who’s not necessarily gonna be so thrilled about this”, Azra totesi sitten ja kulautti loput juomastaan alas. Kissa nimeltä oma velipoika oli vain pakko kiskaista pöydälle. Oli se aussipoika-episodi, jota oltiin puitu veljen aloitteesta viimeisimmän sairaalareissun jälkimainingeissa naisen asunnolla. Sen avautumisen jälkeen oli hyvinkin ilmeistä, ettei nainenkaan yhtä lailla voinut vain pimittää Gabelta kaikkea mikä sattui liittymään siskoon ja yhteen siskon veljen kavereista. Vaikka niin nainen kuin tohtorikaan tuskin hahmotti mikä se heidän välinen kuvionsa oli ja Azra inhosi suhteidensa kategorisointia, sillä harvat niistä ylipäätään olivat tuosta vain luokiteltavissa. ”I know Gabe. He can be quite inventive what comes to teasing, especially under the influence of alcohol. That lunch thing, it was just a stupid prank. An attempt to poke fun at me since being on a regular date is something I never do.” Kevyt naurahdus sen päätteeksi ja katsahdus takaisin mieheen. ”Having said that, I’m still about to make an exception on Saturday though. The joke must be on him then.” Sen sijaan, että kynttiläillallisia, kukkapuskia sun muita kaihtava sisko olisi aiheesta härnääntynyt, olikin velipoika näemmä omalta osaltaan sysännyt tapahtumia kokonaan vastakkaiseen suuntaan pilallaan ja nyt sitä oltiin suuntaamassa ihan varsinaisille treffeille bro coden mukaisista muodollisuuksista poiketen. Ei helvetti, kaikkea sitä.
”I happen to know someone who can take us to Jersey City”, nainen totesi sitten ovelalla äänensävyllä kääntäen keskustelun kurssia takaisin lauantain suuntaan ja osoitti merkitsevän vilkaisun jakkaran juuressa lojuvaan kypärään. ”He has two wheels, two cylinders and 195 horsepower. And I have two helmets and capability to pick you up. After all I know where you live”, nainen hymyili vinosti. Toisen kämpiltä kadotessa oli tietenkin väistämättä painautunut mieleen kyseisen asunnon sijainti yksityiskohtia myöten. ”Of course we can always use public transport if my ride is too much to handle... But in that case you’ve picked the wrong girl on a date”, hän sanoi kiusoittelevasti nojautuessaan lähemmäs miestä ja katsoessaan tätä leikkimielisen haastavasti. |
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Feb 22, 2016 14:32:11 GMT 2
Post by jenni on Feb 22, 2016 14:32:11 GMT 2
Jostakin syystä Adamin kasvoille levisi typerä hymy, ellei peräti virne Azran todetessa, ettei hänellä ollut aikaa kaikille, mutta Adamhan ei tosiaan ollut kuin kuka tahansa. Nopeasti tohtorinlurjus sai kyllä pyyhittyä sen virneensä naamaltaan, ja hyvä niin, koska olihan se ollut aika nolo ilme. Siis sen verran, mitä Adamin kaltainen miekkonen nyt edes älysi nolostua. Eli ei mitenkään hirveän paljon. Onneksi Azra oli sitten jo tokaisemassa, että lähestyvä viikonloppu olisi mitä mainioin. Kuin myös, Adamin oli nyökättävä. Hänhän oli lomalla, eikä hänellä toden totta ollut mitään kummoisia suunnitelmia, kuten hän oli aikaisemmin ääneen todennutkin.
Azra ei innostunut elokuvista. Adam pääsisi siis soittamaan suutansa mielin määrin, mies pisti merkille ja sai sitten yllättyä toden teolla, kun Azra tokaisi Jersey Cityn käyvän hyvin. ”Really?” Adamilta pääsikin ja hyvä, ettei hän purskauttanut cokiksia suustaan, kun oli juuri kerennyt siemaisemaan kulauksen lasistaan. Siinä samassa Azra olikin jo ottanut puheeksi muuan Gabe-veljensä, mikä sai Adaminkin hieman jännittymään. Niin no – pitäisi sitä kai kyseisen miehen kanssa muutama sana vaihtaa, jos hän nyt oli ryhtymässä deittailemaan tämän siskoa. Deittailu. Azra. Hän. Uh, jokin siinä kombossa särähti vähäsen Adamin korvaan, mutta samaan aikaan hän oli myös valmis poistamaan moiset ihmeelliset särähdykset. ”Maybe we should stay quiet about this weekend… for now”, Adam kohautti olkiaan, lisäsi sen pienen väliaikaishuomautuksenkin loppuun, ettei toinen vain saisi sitä käsitystä, että hänen mielestään asiaa pitäisi alkaa enemmänkin salailemaan.
Onneksi deittikaveri keksi vaihtaa puheenaiheen itse tulevaan viikonloppuun. Adam hölmönä oli tietenkin jo melkein kysymässä who, kunnes älysi Azran seuraavista selvääkin selvemmistä vihjeistä, kuinka nainen tietysti tarkoitti moottoripyöriään. Adam jäi hetkeksi katselemaan Azraa hiukan huvittuneena, kunnes pudisteli päätään kieltään kevyesti naksauttaen. ”In case you don’t remember, I have already fix you after that little accident so … I really need to think this twice”, miehen oli pakko huomauttaa samalla, kun hän pyöritteli lähes juotua cokislasia pöydällä pientä liikettä edestakaisin. Sen hän kyllä uskoi, että julkisten kyytiin Azraa hän ei saisi. Olisi siis tosiaan siinä tapauksessa aivan se ja sama lähteä yrittämään jotakuta toista naista treffeille.
Adam kumosi loputkin sokerilitkusta kurkustaan alas ja vilkaisi sitten puhelimestaan kelloa. Vähän typerä ele se jälkimmäinen sinänsä oli, eihän hänellä ollut mihinkään kiire. Kunhan nyt vain tottumuksesta katsoi. ”Let’s say that I’ll say yes – or I do”, Adamin oli pakko hohottaa pienesti sille typerälle avioliittoletkautukselle, ”will you pick me up before 10 am?” Adam jatkoi tyhjän lasin pyörittelyä pöydän pinnalla. ”There’s a whole new world over there. We need to experience whole Jersey City during this weekend, right?” Adam puoliksi vitsaili, vaikka ei hänelle kyllä olisi oikeastikaan tuottanut vaikeuksia olla valmiina lähtöön jo heti aamusta alkaen. ”And let me guess. The night has came. You ride your bike to some gloomy hotel when the sun has set. Then you walk in to the reception and ask if there was any room available and a bored receptionist gives you a keycard and then you go to that room. So I suppose that we don’t need to book any hotels in advance?”
|
|
|
|
Mar 13, 2016 1:25:22 GMT 2
Post by Deleted on Mar 13, 2016 1:25:22 GMT 2
Miehen reagointitavassa vähän kaikkeen oli jotain sangen huvittavaa. Azra sattui spottaamaan toisen pikaisen virneen aikatoteamisen myötä, samoin yllätystä heijastelevan ilmeen naisen lyödessä Jersey Cityn lukkoon. Jotenkin niin vilpittömiä reaktioita miehen kasvoilla, että se oli jo hauskaa. Jollain vinoutuneella tasolla oli kyllä hauskaa sekin, että nainen oli suunnittelemassa kyseisen kanssa jotain hiton reissua. Nainen totesi vain yeah toisen kommenttiin Gabea koskien ja naputteli tyhjää lasiaan hiljaa tiskin pintaan muutaman kerran. Mitä veli-ihmiselle edes olisi toistaiseksi voinut informoida koko tilanteesta, eipä juuri älyttömästi. Taatusti sen naama tulisi uutisesta venähtämään, mutta toisaalta koko homma saattoi yhtä hyvin levahtaa käsiin jo ennen kuin tiedotusvaiheeseen edes päästäisiin.
Azra seurasi mielenkiinnolla miehen reaktioita myös mystiseen kyytikuvailuun. Ei kaivannut lemmikkieläimiä, kun oli kaksipyöräinen. Se edusti korvaamatonta silmäterää jokaista peltimilliä ja mutteria myöten. Adamin muistutus pienoisesta fiksausoperaatiosta Lenox Hillin päivystysosastolla oli odotetunlainen huomautus. ”No argument there. My memory happens to work impeccably”, nainen totesi tietävästi. Hän ei suurin piirtein koskaan unohtanut yhtikäs mitään, vaikka hajamielisyydestä olisi joissain tilanteissa voinut repiä suurempaakin hyötyä. ”And that’s why my idea is much more fun”, hän jatkoi. Toista tuli härnättyä näemmä oikein olan takaa. ”Some extra thrill, you know. And I promise to be extra careful.” Se lupaus oli oikein passeli tapa muotoilla asia, koska vetoaminen ainaiseen varovaisuuteen sarvien takana olisi taipunut ehkä hieman valehtelun puolelle. Toki puheeksi tullut taannoinen fiksattavaksi päätyminen oli ollut vain ja ainoastaan sen päälle kiilanneen mulkeron aikaansaannosta. Käsi sydämellä.
Avioliittoletkautus ansaitsi vähintäänkin silmien pyöräytyksen. ”On holiday and still an earlybird, huh?” nainen heitti takaisin miekkosen kellonaikaehdotukseen aamukymmenestä, mutta kohautti perään pienesti olkiaan. ”After a proper amount of black coffee, any time works. Even that 10 am.” Aikainenkaan aikataulu ei ollut ongelma. Rikosteknikko eli työaikataulujen sanelemaa unirytmiä ja pidempänä vapaaputkenakin onnistui yleensä kampeamaan itsensä pedistä kymmeneen mennessä — kosteiden iltojen jälkeinen suoriutuminen oli toki tavanomaisesti tönkömpää. Hotellihöpötysten kohdalla toinen kulmakarva kohosi reippaasti. ”First I do and now an entire honeymoon? Jesus, you’re almost racier than my Superquadro engine. Should I be running already? Or limping and hitting the gas?” naureskeltiin. ”No booking whatsoever. Let’s consider it a carefree adventure.”
Olisi ollut hyvä aika alkaa kyseenalaistamaan mihin kaikkeen oltiin omaa nokkaa oikein pistämässä, mutta ei. Toisaalta sen olisi kuulunut olla enemmänkin miehen huoli, kun oli henkikultaansa sillä tavalla luovuttamassa motoristin kaasukäden armoille. ”At this point it’s completely natural to be terrified at least a bit. He can be quite feisty sometimes”, jatkettiin kiusoittelulinjaa. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun omasta kyytipelistä puhuttiin kuin poikaystävästä konsanaan. Sillä oli ilman muuta oma sielu. ”Holy shit, I’m melting here. This heat is not my forte”, todettiin sitten siihen vallitsevaan säätilaan liittyen, kun ainoa virkistyksen lähdekin oli jo lasista nautittu. Seuraavaksi hypähdettiin alas jakkaralta. ”But it’s all about hydration, right? Maybe dipping in the waves will do the trick. Come on, doc”, nainen naurahti. Se kuulosti vähän samalta kuin tupari-iltainen paloportaikkoon houkutteleminen — tai hoputtaminen. Hän kaappasi kamansa kainaloon ja lähti talsimaan rantahietikkoon. Pudotti mennessään tavaransa miekkosen aiemmin varaamaan kohtaan tämän kamojen kaveriksi. Hylkäsi samaan kasaan sandaalinsa ja rantakimononsakin, ennen kuin jatkoi kurssiaan kohti vettä. Vähän kyllä sai katsoa, ettei omaisuus joutunut suoraan vieressä lojuvan matamin syliin. |
|
member rank
Porvaristo
Discord name
|
Mar 18, 2016 21:36:51 GMT 2
Post by jenni on Mar 18, 2016 21:36:51 GMT 2
Adam kurtisti kulmiaan Azran kuherruskuukausille. Ei vahingossakaan paljastanut aluksi hymynhäivähdystäkään. ”Who said we are going to sleep in the same room? Geez, A”, mies pudisteli päätänsä. Mikä honeymoon se muka sellainen olisi, jos he nukkuisivat omissa huoneissaan. Nopeasti Azra oli kuitenkin vaihtamassa taas puheenaihetta. Tosin Adamin oli pakko myöntää, että häneltä vei näemmä aina hetken, ennen kuin hän tajusi, että Azra tosiaan puhui menopelistään, eikä kenestäkään henkilöstä. Kaipa moottoripyörään vain saattoi kiintyä niin vahvasti. Adamilla kun ei ollut sillä hetkellä edes polkupyörää, niin hän ei oikein osannut samaistua niihin Azran moottoripyöräänsä kokemiin tunteisiin.
Azran seuraavaksi alkaessa tehdä lähtöä lähemmäksi rantaa ja erityisesti merta, Adam vasta ryysti cokistaan loppuun. Hän saikin imeä viimeisetkin pisarat limsaa, kun toinen oli jo noussut ja matkalla kohti auringonpalvojien ihmismerta. Tosin nopeasti Adam sai tummaverikön kiinni, ainakin sen verran nopeasti, että ehti näyttämään äskeisen paikkansa. Azra jätti siihen nimittäin omatkin tavaransa. Adam ei voinut olla vaivihkaa vilkaisematta mustissa bikineissään rantaviivaa tapailevaa Azraa, mutta varsin nopeasti mies sai nostettua katseensa johonkin … No, vaikka sitten horisonttiin. Hän tiiraili vähän aikaa rannan tuntumassa vedessä kahlaavia ihmisiä: suurin osa leikkiviä lapsia ja jonkin verran vähän syvemmällä olevia hieman vanhempiakin henkilöitä.
Adam oli kahlannut puoleen sääreen asti. ”That doesn’t help anything”, mies puuskahti nilkkojen tasolle jääneelle Azralle ja kahlasi sitten metrin verran kauemmas rannasta. Sitä saisi kävellä ihan jonkin verran, jotta pystyisi ihan uimaankin sillä reissulla, joten Adam tyytyi pelkkään kahlaamiseen. Adam vilkuili taas ympärilleen, kunnes lähti kahlaamaan takaisinpäin. ”I could splatter a bit but because I’m such a gent, I won’t”, mies virnisti toispuoleisen tietäväisesti ja asteli roiskimishimonsa hilliten Azran ohi. Sitten hän käveli äskeiselle paikalleen ja parkkeerasi takapuolensa alas pyyhkeelle. Sai varsin nopeasti Azrastakin seuraa. Siinä vaiheessa Adam peruutti pyyhkeen toiselle laidalle, jotta toisellekin jäisi tilaa – siis niin paljon, ettei kummankaan olosta tulisi mitenkään kiusallinen.
Eikä Adamilla kieltämättä ollutkaan yhtään kiusallinen olo. Oli ihan mukavaa kuivatella hiekkaisia jalkoja siinä saman pyyhkeen äärellä ja nauttia lämpimästä kesäpäivästä. Ja tulevasta Jerseyn reissusta tulisi varmasti mitä mielenkiintoisin kokemus.
|
|
