Then you meet one person and your life is changed forever

Jo muutaman vuoden ajan Riley oli kasvattanut mainettaan New Yorkin alamaailmassa. Voisi jopa sanoa että nainen oli hyvin tyytyväinen tämän hetkiseen asemaansa; hänet tunnettiin taitavana välittäjänä, joka hoiti hommansa loppuun kunnialla. Kukaan ei kuitenkaan tiennyt, että Riley todellisuudessa työskenteli FBI:n ja paikallisen poliisilaitoksen pussiin. Hän oli varma, ettei koskaan tulisi paljastumaan sillä Riley oli jo muutaman vuoden ajan onnistunut pitämään kulissinsa täysin pystyssä. Kaikki tapaamiset esimiehensä Michan kanssa hän onnistui järjestämään poissa uteliailta katseilta, eikä hän ollut viimeisen kahden vuoden aikana käynyt lähelläkään NYPD:n . Huvittavinta teki tästä toisinaan se, että useimmat niin sanotut ”asiakkaat” luulivat hänen olevan mies, jolloin naisen tapaaminen aiheutti melkoista hämmennystä, kun ison korston sijaan tapaamisessa odotti sirorakenteinen nainen. Niinpä tämän jälkeen useimmat kuvittelivat voivansa kusettaa naista tai ahdistaa hänet nurkkaan, luullessaan hänen olevan sirorakenteisuutensa vuoksi heikko ja avuton. Riley oli kaikkea muuta kuin heikko ja avuton, joten nainen sai siitä itseasiassa suurta nautintoa, kun hän sai osoittaa muiden epäilykset vääriksi.

Kaikkien näiden kuukausien jälkeen Riley näki mahdollisuutensa tulleen. Vodyanovit etsivät uusia kykyjä joukkoonsa ja Riley oli päättänyt näyttää kyntensä. Toisaalta hänen ei paljoa tarvinnut itseään muille kehua, sillä hänestä liikkui jo niin paljon huhuja alamaailmassa, että häntä edes epäilty kyvyttömäksi hommaan. Riley tiesi kuitenkin joutuvansa tekemään ikäviä asioita, jos pääsisi sisälle Vodyanovien likaiseen toimintaan. Niin hän pääsisi kaatamaan Vikotrin ja koko hänen imperiuminsa. Toisaalta Riley myös tiedosti kaikki muutkin riskit, mutta se ei estänyt häntä. Lopulta hän sai sovittua tapaamisesta Vladimir Vodyanovin kanssa jonkun yhteisen tutun kautta. Seuraavaksi hänen oli vain odotettava että kyseinen päivä ja aika tulisivat. Aika tuntui kuluvan nyt hitaammin kuin koskaan. Joko se johti siitä että Riley odotti koko päivän asunnollaan tuota tapaamista, tai siitä että häntä jollain saralla kuitenkin jännitti tapaaminen. Sellainen piirre ei tietenkään ulospäin näkynyt. Riley oli oppinut kaikkien vuosien aikana pitämään tunteensa tiukasti kurissa ja erityisesti tässä tehtävässä hänen oli pidettävä sitä samaa kulissia yllä. Ei tunteita, ei huolia. Se oli totta. Mitä vähemmän sitä sekoitti tähän työhön tunteita, sen helpompaa se oli. Vihdoin ja viimein kuitenkin tuli aika lähteä, jolloin Riley poistui asunnostaan ulkona odottavan moottoripyörän luokse, jolla hurahti oikeaan paikkaan – eli The Badit Queenin edustalle.

Oikean kuppilan edustalle päästyä, Riley riisi kypäränsä ja asetti sen pyöränsä tangolle roikkumaan. Nainen varmisti, että Glock oli edelleen paikallaan hänen alaselän tuntumassa, ennen kuin lähti itsevarmoin askelin kohti The Bandit Queenin ovea. Ovelle päästyä hän nykäisi sen auki ja astui sisälle, vilkaisten vaistomaisesti nopeasti ympärilleen. Kukaan paikalla olijoista ei viitannut Vladimir Vodyanovan läsnäoloon, sillä Riley tiesi pääpiirteiltään miltä toinen näytti. He olivat Micahin kanssa aikaisemmin katsoneet kuvia koko Vodyanovien klaanista ja nyt hän ei nähnyt niistä yhtäkään. Toisaalta olihan heidän asioista puhuminen näin julkisissa tiloissa vaarallista, joten Riley oletti, jos Vladimir oli paikalla, niin hän odotteli jossain pimeässä. Riley asteli seuraavaksi takahuoneen ovelle, jota ennen hänen eteensä astui muuriksi joku paikan työntekijöistä. ”I came here to meet Vladimir Vodyanov – I assume that you’re not him?”, Riley sanoi viileä katse silmissään ja odotti toisen reaktiota, joka lopulta avasi takahuoneen oven ja ohjasi hänet toimistolle. Avattua oven, työntekijä päästi naisen peremmälle huoneeseen, ennen kuin sulki oven ja jätti jättäen kaksikon keskenään. Ylimääräisiä korvia ei tosissaan tarvittu tähän tapaamiseen. ”Vladimir Vodyanov? I’m Riley Creed.”, Riley oli oppinut esittäytymisen olevan jollain tavalla kohteliasta tällä alalla – ja kuten olettaa saattoi, Vladimir ei selvästikään ollut odottanut paikalle hänen näköistä naista. ”Don’t look so shocked... Everyone thinks I’m a man. Confusion’s happens.”, hän sanoi, ennen kuin asteli miehen pöydän toisella puolella olevan nojatuolin eteen ja istuutui siihen. Hän vei jalkansa toisen jalkansa ylitse koukkuun ja laski kätensä syliinsä. Vladimir näytti juuri siltä miltä kuvissa, mutta Riley ei voinut olla hiljaa mielessään ajattelematta, että kyseiset kuvat eivät selvästikään olleet tehneet oikeutta toiselle. Hänen oli kuitenkin keskityttävä töihin, jonka vuoksi hän työnsi tuon kaltaiset ajatukset sivuun mielestään ja keskittyi olennaiseen. ”I heard that you're looking for a mentee... Aleksei told me to come.”, Riley tarkensi nyt asiaansa miksi oli tullut paikalle. Nyt kun se oli saatu ulos suusta, Riley nojautui tuolinsa selkänojaa vasten hiukan rentoutuneempana, vaikka tilanne oli edelleen joskin kuumottava. ”If you've heard of me, I know that I am a potential option. I have good contacts and and I take care of myself.”