It messed me up, need a second to breathe

Mateo's outfit

Eipä olisi Mateo koskaan uskonut, että olisi mennyt vuodattamaan hänen ja Samanthan tilanteesta Mateolle. Kuitenkin muutama päivä sitten niin oli käynyt. Hän oli Natalien kanssa ollut perjantaina heidän perinteisellä viikottaisella kahvitteluhetkellään, kun Natalie oli sitten mennyt kysymään, että vieläkö Mateo ja Samantha olivat olleet yhteyksissä. Siitä kysymyksestä Mateo oli mennyt tuttuun tapaansa erittäin vaikeaksi ja Natalie oli sitä kautta tajunnut jonkun olevan vialla. Mateolla ei siis ollut ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin kertoa Natalielle ihan kaikki. Sen, miten Mateo oli muodostanut tunteita, mutta ei ollut uskaltautunut tarttua niihin ja myös sen, miten Samantha oli tunteensa tunnustettuaan heti siirtynytkin eteenpäin.

Natalie oli suurin piirtein vannonut Mateolle, että Samanthallakin olisi varmasti edelleen tunteita, mutta Mateo oli pudistanut silloin päätään. Tai siis, saattoi olla, että tällä vielä olisikin sellaisia. Mateo ei kuitenkaan ollut se tapaus, jolla oli pokkaa mennä Samanthan ja Thomin orastavan suhteen väliin. Samantha oli sen verran hieno nainen, että Mateolle tärkeää oli vain ja ainoastaan tämän onnellisuus. Siis jos Thom tosiaan tekisi tämän onnelliseksi, niin ei Mateolla ollut mitään oikeuksia erottaa heitä toisistaan. Thom oli ihan kelpo jätkä, tai sellaiselta tämä ainakin oli vaikuttanut, kun tämä oli ollut niillä Mateon pitämillä tukiopetustunneilla. Ei Thom ainakaan miltään tyhjäpäiseltä pullistelijalta ollut vaikuttanut.

Mateo oli siis upottanut itsensä täysin töihin. Hän oli taas kerran päässyt sen ajatuksen makuun, että hänet oli vain tuomittu elämään loppuikänsä yksin. Mateo oli jo elämänsä rakkauden kokenut eikä toista ollut selvästikään tulossa. Ihan yllättävän hyvin Mateo oli voinut siitä ajatuksesta huolimatta, ja tänäänkin hän oli ollut oikein pirteällä päällä yliopistolla. Hetki sitten Mateo oli saapunut kotiin ja hän oli saman tien mennyt olohuoneeseen ja laittanut päälle television. Iltapäivän ohjelmat olivat tunnetusti huonoja, mutta Mateo oli kuitenkin istunut sohvalle kaljapullo kädessään. Olisi hän tietenkin jotain muutakin juotavaa voinut ottaa, mutta sillä hetkellä Mateon jääkaappi suurin piirtein tulvi kaljatölkkejä. Mateo oli nimittäin saanut muutaman pullon Natalielta. Tämä kuulemma vähentäisi juomistaan tai jotain. Ei Mateo tarkkaan Natalien selitystä enää muistanut.

Mateo oli juuri mennyt rennompaan asentoon, kun hän kuuli ovikellon soivan. Kukahan ihme siellä mahtoi olla? Miehen luona kun ei montaa vierasta käynyt. Joka tapauksessa Mateo nousi ylös eikä hän voinut olla yllättymättä, kun oven takaa löytyi Samantha. Mateo jäätyi hetkeksi, mutta sitten hän selvitti kurkkuaan. Be a man hän sanoi itselleen mielessään. "Hi", hän tervehti. Siitä äänensävystä kuitenkin paistoi hämmentyneisyys. "Why are you here?" Hän jatkoi. Tajusi saman tien kuulostaneensa ehkä hieman törkeältä. "Sorry. Come in." Mateo naurahti ja päästi Samanthan sisälle. Sitten hän sulki oven perässään ja jäi odottamaan, että Samantha sai ulkovaatteensa riisuttua. "I wasn't expecting anyone today. I don't get a lot of visitors.. As you well know." Vaikea naurahdus karkasi Mateon huulilta. "But, uh, do you want something? Coffee? Tea?" Mitähän muuta Mateolla oli jääkaapissaan. "Beer? I got too many bottles from Natalie."

Mateo ei oikein tiennyt, että miten olisi suhtautunut siihen punapäähän ovensa takana. Toisaalta hän oli ihan tyytyväinen, että näki tämän pitkästä aikaa, mutta totta kai se tuntui myös ihan helvetin ahdistavalta. Tuskinpa Samantha nimittäin hänen ovensa taakse ilman mitään fiksua syytä oli saapunut. Mutta mikä se fiksu syy muka voisi olla? Mateo meinasi jäädä siihen oven eteen vaivaamaan itseään sillä kysymyksellä, mutta sen sijaan hän väisti oven edestä ja päätti antaa koko asian olla. Kai Samantha itse kertoisi mitä täällä tekisi. Ja jos ei kertoisi, niin sitten ei kertoisi, Mateolle kelpasi ihan pelkkä seurakin.

Samantha ei tarttunut yhteenkään Mateon tarjoukseen. Se sai Mateon hieraisemaan niskaansa. Eikä tällä kertaa Mateo ollut se ainut kiusaantunut osapuoli (vaikka se yleensä meni niin), vaan hän saattoi aistia myös Samanthasta samanlaisia tunteita. Voisi hän tietenkin olla myös väärässä. Ei hän tosin tahtonut olla. "Natalie?" Mateo kysyi hämmentyneeseen sävyyn. "Yeah, I met her last week, actually. Why are you asking?" Mateo vielä jatkoi. Ja sitten Samantha jo vastasikin. Mateo saattoi vaikka vannoa, että hänen poskilleen oli noussut puna sen kuumotuksen takia. "Uh", hän naurahti, "yeah, I know. She was kind of furious, actually." Mateo naurahti taas.

Sitten Mateo käveli hieman peremmälle asuntoonsa olettaen Samanthan seuraavan perässä. Tarkemmin sanottuna he eksyivät olohuoneeseen. "But I told her she shouldn't be mad at you", Mateo sanoi ja pystyi jopa pitämään yllä katsekontaktia Samanthan kanssa. "Thom seems like a reasonable guy. If he really makes you happy, then I'm okay with it. I give you my blessing." Mateo tarkoitti niitä sanojaan ihan oikeasti. Totta kai jossain syvällä sisimmässä niiden sanomien hieman riipaisi, mutta ne oli pakko sanoa. "So what did Natalie tell you, exactly?" Mateo sitten jatkoi hetken kuluttua. Totta kai hän nimittäin tahtoi tietää, että mitä kaikkea se moottiturpa-Natalie oli kerennyt mennä juoruamaan. Tiesiköhän Samantha Mateon tunteista? Voi Luoja, jos tämä oli tosiaan saanut kuulla niistä Natalien kautta eikä suoraan Mateolta itseltään.

No joo, Natalie ei ollut ollut vain vähää raivoissaan vaan ihan kunnolla. Mateota oli melkein hävettänyt se, että kuinka vahvasti Natalie oli kaikkeen reagoinut. Asiahan oli nimittäin loppujen lopuksi Mateon oma murhe. Ei Natalien olisi siis tarvinnut ottaa siihen ollenkaan osaa, tai ei ainakaan leimata saman tien Samanthaa syypääksi kaikkeen. Samantha oli vain seurannut omia tunteitaan. Intuitiotaan. Mateo oli yksinkertaisesti vaikuttanut Samanthan silmiin siltä, ettei tätä ollut kiinnostanut ollenkaan, vaikka totuus olikin totta kai ollut toinen. Mateo ei vain ollut osannut näyttää sitä. Tai pikemminkin ei ollut uskaltanut. Viitsinyt? Ei Mateokaan enää ollut oikein kartalla siitä, että mitä oli mennyt ajattelemaan.

Natalie oli kuulemma vain valittanut Samanthalle. Luojan kiitos. Ehkä Mateo siis saisi itselleen vielä aikalisää tunteidensa selvittämiseen. Tai sitten ei. Mateo oli nimittäin itse sanonut jotain sellaista, mikä oli saanut Samanthan tajuamaan. Sitten Samantha olikin kysynyt sitä asiaa ilman turhia kiertelyitä ja kaarteluita. Juuri sillä hetkellä Mateo olisi kyllä halunnut niitä, koska moiseen kysymykseen vastaaminen oli vaikeaa. "Forget it", hän heilautti kättään ja naurahti jälleen vaikeana, "you're with Thom now. Be happy with him and don't worry about me." No, eipä Mateo periaatteessa vielä silloinkaan vastannut suoraan.

Samanthakaan ei hetkeen sanonut mitään, eli Mateosta väkisinkin tuntui, että hänen olisi puhuttava. Mies otti tosin ensin käteensä sen sohvapöydälle jättämänsä kaljapullon ja joi siitä hieman. Ihan kuin se jotain auttaisi, yksi kalja ei varmastikaan nousisi miehen päähän mitenkään. Rentoa oloakaan se ei hänelle valitettavasti toisi. Mateon oli siis selvittävä tilanteesta ihan itse. "If you must now, yes, I have feelings for you", hän sitten sanoikin. "I've always known that they exist. But I had doubts because of", Mateo vetäisi henkeä, "well, you know why." Sitten Mateo uskalsi katsoakin jo Samanthaan. "But she wasn't the only reason. I was afraid that I couldn't show any feelings, it has been two years since I've dated anyone. And I couldn't show you that I liked you, so that fear pretty much came true."

Mateo mutristi hieman huuliaan. "I still think you're amazing. And that's exactly why you need someone other than me iin your life." Hänen huulilleen nousi vinohkonpuoleinen hymy. "Thom can give you experiences I can't. I'm not the most spontanious person there is. And I'm not full of surprises or anything." Mateolle tuli mieleen suurin piirtein lista syitä, miksei hän voinut olla yhdessä Samanthan kanssa. Mateo ei pitänyt itseään kovin korkeassa arvossa.

Mateo ei kyllä voinut tajuta, että miksi hänelle oli niin hiton vaikeaa puhua omista tunteistaan. Ja niiden näyttäminen toisinaan vasta vaikeaa olikin. Jos Mateo nimittäin nyt olisi suoraan sanonut, mitä tunsi, niin hän olisi kuulostanut vihaiselta. Ja näyttänytkin sellaiselta. Totta hitossa häntä nimittäin loukkasi se, että Samantha oli suurin piirtein mitään välittämättä siirtynyt eteenpäin. Turhaan Mateo oli kuitenkin loukkaantunut. Hän ei nimittäin itse ollut tehnyt elettäkään osoittaakseen tunteensa. Hän oli vain piilotellut sen tasaisen maskinsa takana. Sen maskin takana kyllä oli hyvinkin paljon tunteita ja ajatuksia, mutta Mateon mielestä monet ajatukset oli parempi pitää itsellä. Jopa ihmissuhteisiin liittyvät sellaiset.

Mateon oli siis erittäin outoa lausua niitä muutamia sanoja ääneen. Hän oli nimittäin ihan suoraan sanonut, että omisti tunteita Samanthaa kohtaan. Olisi ollut ehkä helpompaa muotoilla asia jollain eri tavalla. Esimerkiksi niin, että Mateolla oli ollut tunteita Samanthaa kohtaan tai jotain siihen suuntaan. Se ei kuitenkaan olisi ollut totuus, eikä Mateo todellakaan tahtonut valehdella. Eikä ilmeisesti Samanthakaan. Hetken kuluttua Samantha nimittäin sanoi jotain sellaista, mikä sai Mateon hämmentymään pahemman kerran. "What?" Hän kysyikin ääneen. Ehkä pieni ärsytyksen tunnekin pyyhkäisi hänen kehonsa läpi. Tai pikemminkin se oli jäänyt kytemään sinne. "Seriously? That's, wow, I don't know. Did you really think that would work?" Mateo puhui ihan rauhalliseen sävyyn.

Mies laski sen kädessään olleen kaljapullon takaisin pöydälle mutta vei sitten kätensä niskansa taakse. "I don't know what to say, really", hän sitten paljastikin. "I don't know if I should be offended or flattered." Mateo käänsi katseensa Samanthaan. "You could have just asked. I wouldn't have lied." Mies katsahti Samanthaa. Ehkä hieman epäröiden hän otti muutaman askeleen Samanthaa lähemmäs. "I am a really jealous person and yeah, I was jealous, but what made you think I would show it?" Mateo kysyi ihan tosissaan. "I'm a teacher. I can't show I'm jealous while I'm teaching", hän jo hieman naurahtikin. Ei kyllä tiennyt, auttoiko asia Samanthaa ollenkaan. "Besides, I don't like showing it. I don't show my feelings that often." Sitten Mateo jo katsoi Samanthaan. Vinohko hymy nousi hänen huulilleen. "But right now I can say that I really do like you, Samantha. You're special." Mateo ojensi kätensä Samantaa kohti ja vei toisen käden sormensa Samanthan omien lomaan. "You deserve to know that."